Tämä viikko on tuonnut muutoksia työelämääni. Aloitin nimittäin uudessa työssä ja olen siitä erittän innoissani. Toisaalta en voi olla pohtimatta miten pääsen eroon vanhan työn "hatusta".
Toimin keskiviikkoon asti konsulttina firmalle, josta torstaina tuli työnantajani. En suinkaan jatkanut vanhassa työssäni vaan aloitin uudessa hommassa. Seuraajalleni yritin viikossa kertoa oleellisimmat asiat, mutta emme missään nimessä pystyneet käymään läpi kaikkea sitä tietomäärää mikä olisi oleellista tietää. Paljon selvitettävää on jäänyt seuraajani harteille. Sovittiin, että hän tulee minulta tarvittaessa kysymään asioita ja olen luvanut auttaa. Mutta missä menee aikaraja, mihin asti minä olen auttamassa?
Uusi työpisteeni sijaitsee samassa kerroksessa kuin entinenkin. Luokseni on helppo tulla kysymään ja törmäämme päivittäin. Käytäväkeskusteluilta ei voi välttyä. Luonteeltani olen auttavainen, joten pyrin varmasti auttamaan, jos vain kykenen.
Toisaalta, vaikka luonteeltani olen auttavainen, voiko tilanne mennä niin pitkälle, että en osaa pitää itseäni pois vanhoista töistä? Olen hoitanut tehtäviä useamman vuoden ajan ja toiminut asiantuntijaroolissa. Polkuni uudessa työssäni on alussa ja matkani asiantuntijaksi on vielä edessä. Voiko käydä niin, että etenkin alkumatkan aikana tunnen pätemisen tarvetta ja yritän tasapainoittaa riittämättömyyden tunnetta (tuleeko sitä edes?) antamalla neuvoja siellä missä olen ollut kykenevä? Olenko asiantuntijuuteni kuplassa ja odotavan vain milloin kupla puhkeaa?
Jos en enää työskentelisi samalle firmalle, olisi tilanne aivan eri. Perehdytystilanne olisi varmasti ollut aivan toisenlainen ja uuden henkilön pitäisi hakea vastaukset kysymyksiin muulla tavoin.
Uskallan väittää, että kun tiedämme lähellämme olevan henkilön, jolta voi apua kysyä, yleensä hyödynnämme olemassaolevaa tieto sen sijaan, että lähtisimme etsimään vastausta muualta. Kun tietolähde ei ole käytettävissä, joudumme tekemään selvitystyön itse tai etsimään toisen asiantuntijan. Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa meiltä vietäisiin internet ja sen hakukoneet pois ja joutuisimme etsimään tiedon manuaalisesti esim. tietokirjoista. Tiedon löytäminen olisi urakkana huomattavasti työläämpi kuin nopea haku johon olemme tottuneet.
Yksi kysymys myös on, että kuinka pitkään tietoni ovat oikeita? Työt muuttuu, prosessit kehittyy. Puolen vuoden päästä jokin asia voidaan tehdä toisella tavalla eikä tietoni enää olekaan relevantit. Yritänkö sitten selittää, kuinka asiat "tehtiin ennen" eikä kukaan viitsi sanoa, että apuani ei enää kaivata vai olenko pätevöitynyt uudessa työssäni niin, että minun ei tarvitse miettiä miten toinen tiimi pärjää ilman minua.
Ajan kuluessa nämä asiat varmasti selviää. Uskon asioiden lutviutuvan omalla painollaan ja yritän pitää mielessäni, että kukaan ei ole korvaamaton. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia työkuukausia.
Yksi kysymys myös on, että kuinka pitkään tietoni ovat oikeita? Työt muuttuu, prosessit kehittyy. Puolen vuoden päästä jokin asia voidaan tehdä toisella tavalla eikä tietoni enää olekaan relevantit. Yritänkö sitten selittää, kuinka asiat "tehtiin ennen" eikä kukaan viitsi sanoa, että apuani ei enää kaivata vai olenko pätevöitynyt uudessa työssäni niin, että minun ei tarvitse miettiä miten toinen tiimi pärjää ilman minua.
Ajan kuluessa nämä asiat varmasti selviää. Uskon asioiden lutviutuvan omalla painollaan ja yritän pitää mielessäni, että kukaan ei ole korvaamaton. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia työkuukausia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!