keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Neulontaputki ja lankakrapula


Viime viikkoina ajankäyttö on jälleen keskittynyt kaikkeen muuhun kun blogin pitämiseen. Menneen viikon suurin ajankäytön syy on ollut sukkien neulonta.

Kun kädet on varattu sukkapuikoille, ei sormia riitä enää näppäimistölle.

Tämän kertainen neulontavimma johtuu siitä, että löysin aivan ihanaa lankaa ja päätin neuloa Ukkelille joululahjasukat.

Sukkien kimppuun pääsen vasta Ukkelin käytyä yöunille - joululahja You know, ei voi näyttää työtä. Sen ajan jonka yleensä olen käyttänyt postauksen tekoon olen istunut sohvalla katsoen Babylon Berlin -sarjaa (suosittelen) ja neulonut. Sarja kun on saksankielinen ja sukanneulomisesta on taas vuosi aikaa, ei homma ole hoitunut ihan yhdessä illassa vaikka pienistä sukista puhutaankin. 

Tänä iltana, jos kaikki menee putkeen, saan päätökseen sukat ja sarjan.

Sitten onkin hyvä aloittaa uusi sarja – ja uudet sukat.

Eilen neuloessa tein havainnon jonka mahdollisesti moni muukin wannabe – neuloja tunnistaa: kun ilmat kylmenee on aika kaivaa esille langat ja neulepuikot.

Tosin kohdallani myös toinen tuttu kuvio on toistuva – neulontakauden päätös. Parin viikon vimmainen neulontaputki, hartiat jumissa, rahat tuhlattu lankoihin (joita saa vain tämän kauden),  puolitoista valmista sukkaa ja into lopahtaa.

Herättyäni lopulta lankakrapulassa (tuli ostettua taas parit uudet kerät ja edellisvuoden langat kaapissa odottamassa) on aika haudata tekeleet odottamaan uutta innostusta eli ensi syskyä. Ja pari vuotta myöhemmin kiikutan keskeneräiset työni ja ylimääräiset langat äidilleni, joka voi sitten neuloa ja virkata iltojensa iloksi jotain nättiä ja kivaa. 



Onko sinulle jäänyt putki päälle? Ja kärsitkö sinäkin lankakrapulasta?

torstai 15. marraskuuta 2018

Krakova taaperon kanssa


Lokakuun lopussa teimme jatketun viikonloppumatkan Krakovaan, Puolaan.

Monelle matkaajalle Krakovasta tulee mieleen Auschwitz-Birkenau johon Krakovasta tehdään opastettujaretkiä. Koska olimme matkalla kolmevuotiaan vilkaan taaperon kanssa, päätimme jättää suosiolla Auschwitzin retkiohjelmasta ja keskityimme taaperolle sopiviin kohteisiin.

Krakova sijaitsee ihanteellisen parin tunnin lentomatkan päässä Helsingistä ja kun ajoitimme minilomalle lähdön perjantaiseen aamulentoon, jäi meille paikan päällä reippaasti aikaa jo tulopäivänä.

Krakovan lentokentältä kulkee juna Krakovan keskustaan. Juna-asema löytyy parkkihallirakennuksesta kentän vierestä ja opastus kentällä ei ollut mitenkään selvä. Tai ainakin me onnistuttiin välttämään kaikki kyltitykset. Osaksi tuurilla löysimme perille ja junakin sattui olemaan sopivasti paikalla.  Liput ostettiin junasta ja junalla pääsi kätevästi lentokentältä keskustaan. Aikaa meni noin 20 minuuttia. Jos Google Mapsia olisi ollut uskominen olisi bussimatka vienyt tunni ellei ylikin.

Majotuimme yksityismajoituksessa (Airbnb) ja pääsimme huoneistolle heti saavuttuamme kaupunkiin. Luin jostakin, että Krakovassa on erittäin vilkas Airbnb -majoitustarjonta ja se voi osaltaan vaikuttaa hinnoitteluun. Meidän huoneisto kattoi kolme huonetta keittomahdollisuudella, mutta asuntoon ei ollut hissiä vaan jouduimme nousemaan puiset natisevat portaat kolmanteen kerrokseen. Ei ehkä taaperoystävällisin vaihtoehto, mutta ei tarvinnut ainakaan pelätä hissiin jumiutumista.

Mitä teimme Krakovassa?

Emme varsinaisesti olleet ennakkoon katsoneet Krakovan tarjontaa vaan menimme hyödyntäen Google Mapsia ja mainosesitteitä. Ensimmäinen kohde oli

Vanha kaupunki

Vanhankaupungin aukio, Rynek Glowny, on juoksevan taaperon unelmakenttä. Ja myös vanhemman etenkin hieman sateisena päivänä lokakuun lopulla, kun turisteja ei ole liika ja lapsen uskaltaa antaa ns. päästää irti. Meillä oli tälläkin reissulla mukana talutusreppu, mutta aukiolla Ukkeli sai juosta sieluna kyllyydestä ja hätistellä puluja (joita kaupungissa riitti uskomattoman paljon).

Vanhankaupungin aukiolta on mahdollista vuokrata hevosrattaat, mutta me ainakin rajoitimme hevostelun hevosten ihasteluun. Kuskit tarjosivat kyytejä ja alennustakin olisi saanut, mutta 60 € (n. 20 minuutin kyydistä) tuntui siltikin hieman kalliilta (tässä toki ei ollut vielä laskettu ruhtinaallista 10% alennusta minkä olisimme saaneet).

Vanhaa kaupunkia ympäröi puistoalue, ja puiston kävelytiet johdattaa kulkijaa leppoisasti kulkemaan vanhan kaupungin ympäri. Kävelytien varsilla on esillä Puolan historiasta kertovia tauluja. Kuten historiakin osa kuvista ei mielestäni ole lapsille tarkoitettu. Siinä vaiheessa on hyvä kirittää askeleita tai keskittyä tientoisella puolella olevaan ankkalampeen.

Wawelin linna

Lähellä vanhaa kaupunkia sijaitseva Wawelin kukkula ja Wawelin linna ovat lähespakollisia turistikohteita. Linnan alueelta löytyy näyttelyitä ja vaikka mitä, mutta me keskityimme ylös ja alas: Kiipesimme torniin ja painuimme maan alle lohikäärmeen luolaan.


Näkymät tornista olisivat kirkkaalla säällä olleet varmasti erinomaiset, mutta sateinen harmaa päivä ei kovin pitkälle katsottavaa tarjonnut. Tornissa saimme olla kolmestaan ja luolassakin mahtui kaikessa rauhassa kulkemaan. Kierreportaissa väistimme ylhäältä laskeutuvia pariin otteeseen. Vaikka Ukkeli hienosti portaat itse hoiti oli ahtaissa portaissa hyvä mennä yhteistyö ja avunanto meiningillä. Ahtaanpaikan kammoiselle paikkaa en voi suositella.

Lohikäärmeen luolan ulostulo on Wawelin linnan joenpuoleisella alueella, joten jos esim. vaunut jättää linnan alueelle saa varautua nousemaan takaisin kukkulalle. Ei sillä, että näin olisi päässyt käymään (eipä...)



Galeria Bukowski (Ul. Sienna 1)


Pehmolelukauppa. That's all. Enempää ei tarvitsisi kaupasta kertoa. Nallea, kissaa, koiraa, pupua, jänöä. Toinen toistaan pörröisempiä. Tässä kaupassa kävin yksin Ukkelin nukkuessa. Hyvä niin, koska emme olisi koskaan päässeet kaupasta ulos, jos hän olisi ollut mukana. Vaikeaa teki lähteä vaikka olin yksin liikenteessä.
Rakastuin.

Vanha Rautatieasema - kaksi kohdetta


Ostoskeskus Galeria Krakowska sijaitsee Krakow Glowny asemalla. Rautatieasema muutti uusiin tiloihin joitakin vuosia sitten ja vanhasta asemasta löytyy kaksi mielenkiintoista koko perheelle sopivaa kohdetta - etenkin jos legot ja teräs on lähellä sydäntä



Galery of Steel figure on sanan varsinaisessa merkityksessä paikka jossa on esillä teräksestä valmistettuja figuureja. Asemarakennuksen aulassa vieraita tervehtii Hulk, Shrek sekä Shrekin aasi. Jokainen hahmo on koottu erillaisista teräksistä osista. Hahmoihin on käytetty muttereita, ruuvia, hammasrattaita ja muita teräsosia. Galleriassa on esillä tunnettuja piiroshahmoja (esim. Simpsonit, Minions), Game of Thronesin valtaistuin, Predator, Alien, Transformers hahmoja, jne, jne. Tuttujen hahmojen lisäksi esillä on 1:1 valmistettuja tyylliteltyjä urheiluautoja. Autofaneille tiedoksi, että vaikka autot ei liiku, niissä saa istua. 
Erittäin mielenkiintoinen näyttely monesta eri syystä: Hahmot, näyttävyys ja käsityön jalotaito.

HistoryLand on toinen näyttely ja siinä käsitellään Puolan tarustoa ja historiaa LEGOjen, valojen, äänien ja videoiden kautta. Videoesitykset oli puolankielisiä, joten menetimme varmasti tarinasta jotain, mutta visuaalisesti näyttävää siitäkin huolimatta.




Vanhassa asemarakennuksessa sijaitsee myös LEGO-kauppa sekä leikkihuone, jossa voi rakennella LEGOilla. Leikkihuoneessa voi vanhemmatkin päästää luovuutensa kukkaan:



torstai 8. marraskuuta 2018

Rakas joulupukki... lahjatoivelista


Rakas joulupukki, tänä vuonna olen ollut erittäin kiltti. Jos ikkunan takana vakoilleet tontut ovat muuta kertoneet, he valehtelevat. Fake news.

Poikani lahjatoivelistalle löytyi lähes kaikki mahdollinen Lasten suuri lelukirjasta. Voin tästä syyttää vain itseäni, koska kirjan hänelle annoin ja neuvoin vielä mitä kirjasta löytyy sekä miten mustekynällä voi merkitä ne lahjat, joita toivoo joulupukilta. Nyt kirjaa korista mustekynän viiva etusivulta viimeiselle sivulle asti.

Tiivistettynä joululahjalista näyttää tältä:
- Ryhmä Hau
- Hälytysajoneuvoja
- Ryhmä Hau
- Poliisitraktori
- Ambulanssi
- Paloauto
- Pikkuautoja
- Ryhmä Hau

Kirjan selailun keskellä jouduin pojalle kertomaan elämän tosiasoita, joihin kuului, että joulupukilla ei ole vara tuoda kaikka mitä toivoo ja etenkään Ryhmä Hau Sea Patroller alukseen joulupukilla ei ole mitään mahdollisuuksia. Vaihtoehtoisena rahoittajana lapsi ehdotti minua (mainittuaan ensin 3-vuotiaan kaverinsa), mutta valitettavasti äidilläkään ei ole mahdollisuutta toteuttaa tätä toivetta. 120 €:lla syöttää lasta säädyllisen ajan.

Muistan itse lapsena, että jouluna saatiin ne vuoden isoimmat ja kalliimmat lahjat, mutta epäilen, että tuon hintaista (markkoissakaan) lelua ei tainut eteeni ilmestyä. Ainakaan joka joulu. Nostalgia trippi tuli, kun tuosta samaisesta lelukirjasta bongasin My Little Ponyn, jollaisen itsekin olen saanut. Nykyään ne myydään Retro My Littel Pony nimellä. Retro ponit on vähän lyhyt jalkaisempia ja tuhdimpia kuin nykyponit, mutta niin on tainut yleinen pituuskeskiarvokin kohota vuosien saatossa, että suodaan nykyponeille solakammat sääret.

Itse toivon joka joulu paljon lahjoja, mutta niin tuo vain on, että ne ajat ovat menneet. Onneksi suvun nuorinta sentään muistetaan ja pääsen hänen siivellään avaamaan paketteja.

Vaikka lahjoja haluankin en tänäkään vuonna osaa nimetä mitä tarvitsen. Tähän mennessä lahjalistalla on uusi paistinpannu (kyllä, tähän on tultu ) sekä lahjakorttin retkeilyliikkeeseen. Taitaapa tulla tästäkin joulusta vähälahjanen (vaikka olen ollut kiltisti. Oikeasti.), mutta ehkä se on vain näitä iän tuomia huonoja puolia. Lahjatkin pitää ostaa itse itselleen.

Mutta rakas Joulupukki, jos satut lukemaan tämän postauksen, niin saat tuoda niitä lahjoja minulle. Kyllä minä sinuun vielä uskon vaikka monta feikkipukkia on oven takana käynytkin kolkuttelemassa vuosien mittaan.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kirjamessut 2018 - lastenkirja ostokseni

Samana viikonloppuna, kun Helsingissä oli Kirjamessut oli meidän perheellä matka Krakovaan. Viikonloppureissun vuoksi ehdin pistäytymään Kirjamessuilla vain hätäiseen torstai-iltana töiden jälkeen.

Ajankohta ei loppupelissä ollut lainkaan huono, koska torstai-iltana oli tilaa liikkua ja tutkia tarjontaa kaikessa rauhassa. Jälkeenpäin luin, että Kirjamessut oli tehnyt kävijäennätyksen tänä vuonna. Torstai-iltana tätä ei olisi uskonut, muttta ilmiselvästi viikonloppuna oli paikan päällä tunnelmaa.

Omat ostokseni painottui muutamaan hyvni kuvitettuun lastenkirjaan. Lisäksi ostin Miehelle hänen pyytämään Läjä Äijälän elämänkerran sekä isälleni isänpäivälahjan. (Huomaatteko: EN ostanut mitään itselleni!!! Tähän sitä on tultu....)

Dinosaurukset ( Chris Wormell ja Lily Murray) Tietokirja Dinosauruksista. Hienot piirokset ja selitykset dinofaneille - myös isommille

Dinot merirosvona (Penny Dale) Satukirja merirosvo dinosauruksista. Sisältää aarteita ja taistelutilanteita - kuten merirosvosaduissa kuuluukin olla.

Hyvää yötä, merirosvot (Timothy Knapman ja Ada Grey) Riimitelty satukirja merirosvoista iltasadussa. 



Kyllä, sanoi koala (Rachel Bright ja Jim Field) - Australiassa tapahtuu. Miten käy Kalle Koalan, jota pelottaa maailma niin paljon, että ei uskalla tulla puusta alas? Opettavainen riimiteltytarina siitä, että kannattaa kokeilla uusia asioita

Päivä eläinten paloasemalla (Sharon Rentta) Pääseekö uusi palomies auton rattiin? Eläinten paloasemalla sattuu ja tapahtuu eikä hälytykiltäkään voi välttyä. Takakannesta bongatut sarjan muutkin kirjat vaikutti tutustumisen arvoiselta. 


Lisäksi matkaan lähti sateenkaari poro kotona olevan harmaan poron kaveriksi. Tämä pikkukaveri pääsikin heti suureen maailmaan ja reissukaveriksi Krakovaan (Harmaan poron matkaseuraksi tietenkin)

****
Lippu Kirjamessuille saatu. Kaikki kirjat ja lelu ostettu itse.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Niin monta aihetta - niin vähän aikaa


Oikein ihanaa alkanutta marraskuuta!

Marraskuu on yksi minun lempikuukausia niin kauan, kuin ei sada lunta! Voi kuulostaa oudolta, mutta minä oikeasti rakastan sitä pimeyttä, jossa märkyys imeytyy asfalttiin eikä katuvalojen loiste luo hohkaavaa kattoa päidemme ylle.

Siinä vaiheessa, kun toiset hihkuvat onnessaan ensilumen "valaisevan pimeyttä" vedän peittoa korkeammalle pääni yli ja asettelen silmälaput paremmin silmilleni.

Pimeydestä voisin runoilla pari riviä vielä lisää, mutta se ei ollut tämän päiväisen postaukseni aihe. Haluan tänään vain kertoa, että mielessäni on niin monta postausaihetta, että en tiedä mistä revin ajan ne saada näytölle.

Kamalaa, mutta totta.

Toki ajan saa otettua, jos haluan, mutta töiden jälkeen en halua käyttää iltaani koneella, kun vieressä on maailman ihanin taapero jota ei välttämättä tarvitse aina viihdyttää, mutta jonka kanssa haluan olla läsnä.

Kun iltasatu on luettu ja Ukkeli peitelty sänkyyn ( on muuten äitinsä poika sen suhteen, että haluaa nukkua pimeässä) on kello yleensä lähemmäksi yhdeksän ja ennen kuin koneen ääreen pääsen alkaa mieli jo haikaileman sängyn pohjalle kirjaa lukemaan. Huoh.

Koska jostain on aloitettava, teen tähän listan aiheista, joista aion vielä marraskuun aikana kirjoittaa:

  • Krakovan viikonloppureissu. Tästä vähintään kaksi postausta, jossa toisessa esitelty kaksi ravintolaa, jossa käytiin ja toisessa tekemistä lapsen kanssa
  • Bazarkustannuksen kevään uudet kirjat
  • Lasten Suuri Lelukirja 2018 ja äidin löydökset
  • Scooter Kuopiossa (ehkä tämän olisi voinut jättää mainitsematta, mutta tällaista on tiedossa...)
  • Kirjamessut 2018 kirjaostokset
  • Jouluaskartelut. Alan olla jo myöhässä joulujuttujen suhteen
  • Kotiremonttimme eteneminen
  • Isänpäivä

Ja pari muuta hassua... Onko toiveita mistä kirjoittaisin?

Kunhan nuhani helpottuu ja löydän virtaa kirjoitella aloitan... jostakin. 

Jee, kohta on joulu!