Viimeistä päivää - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa

Paluulentomme Suomeen lähti vasta iltapäivästä, joten otimme vielä viimeiset ilot irti Berliinin koleaksi kääntyneestä ilmastosta. Pari päivää olimme nauttineet keväisen lämpimästä kelistä, mutta nyt lämpötilanlasku ja pureva tuuli houkutteli pysymään sisätiloissa.

Tämä kirjoitus on viimeinen osa perhematkastamme Berliiniin. Aiemmat postaukset kertovat saapumisesta Berliinin, toisen ja kolmannen päivän menoista.

4.päivä - Aquarium, Tegel ja Helsinki

Ukkeli pääsi reissumme aikana lomarytmiin ja normaalin ysin heräämisen sijasta herätti hän meidät joka aamu viimeistään seitsemältä. Viimeinen päivä Berliinissä ei ollut poikkeus. Aikaisesta heräämisestä oli tosin se hyöty, että pääsimme nauttimaan kaupungista huomattavasti pidempään.

Kuten aiemmin olen maininnut, hotellimme sijaisti aivan Berliinin eläintarhaa vastapäätä. Eläintarha oli unohdettu suunnitelmista jo alkumetreillä, mutta matkanaikana ennakkoonsuunniteltu Sea Life käynti vaihtui eläintarhan Aquariumiin. Muutokseen vaikutti puhtaasti sijainti ja raha. Seuraavalla reissulla pistäydymme kyllä Sea Lifessa, koska se näytti nettisivujen perusteella erittäin hienolta.

Aquariumin ovet aukesi kello 9 ja olimme ensimmäisten joukossa pällistelemässä fisuja eli katsomassa kaloja. Nemoa en onnistunut löytämään, mutta muuten tarjolla oli monen kirjavaa eväkästä sekä muutakin ihmeteltävää. Kävimme akvaarioiden lisäksi hyönteis- ja matelijaosastolla, mutta kahvilan jätimme välistä, koska se oli rehellisesti sanottuna kälysen näköinen eikä lainkaan houkutteleva. Kolea sää oli ajanut muutkin sisätiloihin, koska poistuassamme Aquariumista, paikka oli tupaten täynnä ja ulkopuolella oli suhteellisen pitkäjono.

Aquariumilta palasimme hotellille pakkaamaan ja teimme uloskirjautumisen. Ihme kyllä hotellihuoneen kaikki pienet  pesuaine-, ihorasva- ja suihkusaippupullot, kuten myös kylpytossut eivät kulkeutuneet reppuihin.

Ennen bussimatkaa lentokentälle pistäydyimme vielä kerran Bikini Berlinissä. Välipalan (teetä/kahvia + leivät) nautimme Funk You -kahvilassa ja keksin, että Ukkelin unileluna matkalla toiminut Pekka Töpöhäntä on hipsteri. Ehkä joku on keksinyt sen jo aiemmin, mutta mielestäni Pekka hymyili lippalakissaan ja rusetissaan aavistuksen viehkeämmin Bikini Berlinin pop up miljöössä siemaillessaan matcha latteani.  

Bussi X9 vei meidät Tegelin A-terminaaliin, jossa teimme vielä viime hetken tuliaisostokset. Lentomme lähti C-terminaalista, joten siirryimme sinne sitä samaa reittiä jota olimme kolmepäivää aiemminkin kulkeneet.

Lähtö Helsingistä oli ollut helppo. Lapsiperheet oli huomioitu hienosti ja tarjolla oli ollut rattaat käyttöön, oma turvatarkastus ja tekemistä lapsille, mutta nyt oltiin Tegelillä. Ja Tegelin lentokenttä on perseestä totaallisen päivittämisen tarpeessa. Kenttärattaita lapsille ei ollut tarjolla. Kiersimme paikan kertaalleen läpi ja kun näimme ihmisillä mukana omat matkarattaat ja jopa yhden lapsen istuvan käsimatkatavarakärryn "hattuhyllyllä" (= ei todellakaan istumiseen tarkoitettu), tulimme siihen tulokseen, että sellaista ylellisyyttä kuin rattaat täältä ei löytyisi. Kaivoin kantorepun esille (onneksi oli mukana) ja pakkasimme rattaat kyytiin. 

Check-in oli tehty netissä edellisenä päivänä, mutta ruumaan menevän rattaiden kuljetuskassin vuoksi jonotimme nätisti, että saimme punnittua ja kuitattua laukun ruumaan. Laukku piti jättää erikoismatkatavaroiden hihnalle, joka sinällään ei ole mitenkään erikoista, mutta jännäksi tämän teki, että hihna oli miehittämätön, joten jouduimme ensin soittamaan kelloa, että joku tuli paikalle. Lopulta paikalle saapui kolme isoa miestä, he tarkastivat lippumme ja ottivat laukun hihnalle. 

Turvatarkastukseen menimme porttien läpi, joka aukesi matkalippua näyttämällä. Ukkeli oli minulla kantorepussa, joten yritin heilutella jälleen yhdelle isolle miehelle Ukkelin lippua, että mitäs tälle tehdään. Oma logiikka sanoi, että sekin pitäisi jotenkin kuitata, että näkevät Junioirin olevan tulossa koneeseen. Lopulta vartiomies ymmärsi tarpeeni ja skannasi sen omalla laitteella (skannasi tosin ensin minun lipun ja ruudulle lävähti iso stop-merkki, tajusi sentään erheensä). Turvatarkastukseen jonotettiin nätisti kuten kaikki muutkin. Paitsi, että Ukkelia rupesi vähän jo ärsyttämään (kuten aina kun pitää jonottaa). Lopulta pääsimme tarkastuksen läpi ja saimme pakattua omaisuutemme takaisin laukkuihin. 

Odotusaula oli... tylsä. Sellainen paikka, jossa viihtyy sen pakollisen puolituntia ja aula ei todellakaan tarjonnut mitään lapselle. Turvatarkastuksen jälkeen oli pieni myymälä, josta sai ostettua normaalihintaisia tuotteita. (Vesi tosin oli 1€ purkki eli huomattavasti halvempaa kuin aulan baarissa.) Olin haaveillut, että antaisin Ukkelin kuluttaa ylimääräiset energiat ennen lentoa hieman juosten ja riehuen, mutta pettymys olikin karu, kun tajusin, että aulassa ei ollut mitään mihin lapsen olisi voinut laskea vapaaksi.

Tegelin kenttä on rakenteeltaan hieman hämärä. Turvatarkastuksen jälkeen on kaksi käytävää, joista kumpikin vie vastakkaisiin suuntiin eri lähtöauloihin. En muista enää numerojakoa, mutta meidän lähtöportti oli 66. Porteilta on kenttäkuljetus koneelle, joten useampi lähtöportti on vierekkäin eikä näin ollen tuolirivien lisäksi turhaa tilaa ei ole. Orastava toivo paremmasta heräsi, kun huomasin kyltin, jossa kerrottiin lisää liikkeitä löytyvän käytävän päästä. Ensin tosin pitäisi nousta jyrkät portaat ja katsoa mihin reitti vie. 

Mieheni oli ensin vähän vastaan, mutta koska aikaa oli päätimme lähteä katsomaan mitä "toiselta puolelta" löytyy. Ukkeli sai aloittaa energian purkamisen nousemalla portaat. Emme huomanneet hissiä missään vaikka jossakin sellainen varmasti oli.  Portaiden jälkeen alkoi käytävä, jonka varrelta Ukkeli sai kurkkia pihalle kentän elämää ja leikkiä tukipilareiden takana piilosta.

Kahden käytävän jälkeen saavuimme portaille jonka alapäässä oli huomattavasti isompi odotusaula. Ja vähemmän ihmisiä. Siellä oli myös leikkialue! Leikkipaikka oli tyhjää parempi, mutta keskellä aulaa oleva yhdeltä seinältä auki oleva tila on jokaisen itseään kunnioittavan taaperon unelmapaikka karata. Ukkeli leikki siinä aikansa ja päätti sitten itsenäisesti lähteä tutustumaan alueen muuhun tarjontaan. Myymälän pehmoleluhylly kiehtoi ja minun piti olla erittäin tarkaavainen, että Ukkeli ei  jokaista lelua halia (ja tiputtaa niitä hyllystä). Lopulta hellyin ja mukaan lähti yksi pinkkikorvainen pupu (lausutaan puu-pu) muistoksi Berliinin pupuista.

Söimme välipalaa ravintolassa ja palasimme lähtöaulaamme huomataksamme, että lähtöporttia oli muutettu ja että lähtö viivästyisi n. 45 minuuttia. Syvä huokaus. Ukkeli onneksi viihtyi kantorepussa ja minäkin sain tehtyä parit kyykyt odotellessani. Ja pomput, koska se oli Ukkelista hauskaa. Kauppa tuli koluttua viisi kertaa läpi (eikä sieltä tullut ostettua kuin sitä vettä) ja kaikki nurkat kierrettyä (ja Ukkeli viihdytti kanssamatkustajia - hymypoika). Onneksi lopulta pääsimme siirtymään bussiin ja kohti lentokonetta. En tiedä oliko kentällä ollut jotakin hässäkää, koska yhden koneen luona oli n. 5 poliisiautoa ja bussimme kaartoi aivan toiselle puolelle kenttää. Mistään en kyllä jälkeenpäin lukenut mitään, mutta eihän kaikki ilmi aina tulekaan.

Jos tulomatkalla oli jalkatila tiukassa, oli tässä konemallissa sitä supistettu vielä parilla sentillä. Itse olen lyhyt (160 cm), mutta nyt teki tiukkaa istua lapsi sylissä ja tuttipullo yms. pieniä tavaroita lehtikotelossa. Teki mieli antaa vasta-argumentti lentoemon ohjeistaessa laittaa lapselle annettu pelastusliivipaketti lehtikoteloon, mutta olin hiljaa (ja auktoriteettia uhmaten laitoin liivit lattialle laukkuni viereen). Rivissämme ikkunapaikalla istuvalle pitkälle herralle tarjottiin isommalla jalkatilalla olevaa paikkaa (hän hyväksyi sen), joten saimme koko penkkirivin käyttöömme. Levittäytyminen kolmelle penkille hieman hieman helpotti tilannetta. Ukkeli tosin piti pitää sylissä nousun ja laskun aikana.

Lento meni hyvin ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle luonnollisesti hieman myöhässä. Poistuimme koneesta ripeästi, mutta emme turhaan pitäneet mitään kiirrettä, koska yleensä matkatavaroita joutuu odottamaan. Noh, tällä kertaa matkatavaroita sai todellakin odottaa, koska niitä ei tullut ollenkaan. Matkaväsymys alkoi tekemään omat tepposet minuun, joten hihnan pyörintää katsellessa ja laukkuja odotellessa alkoi alueen koristuskin ärsyttämään. Minkä takia muuten niin kivalle lentokentälle on työnnetty muovikasveja ja täyttettyjä eläimiä paikkaan, jossa ihmiset todennäköisesti todellakin kiinnittävät niihin huomiota? Miten olisi vaikka suomalaista designia ja nettiosoitteet, mistä niitä saa tilata? Kattopaneelit taisi olla ihan jees. Ehkä.

Muutama laukku pyöri hihnalla ja lopulta lentoyhtiön edustaja kävi myös pyörähtämässä paikalla. Aluksi ei kukaan tiennyt mistä on kyse, mutta sopulilauman kaltaisesti mekin lopulta hakeuduimme hakemaan ohjeet kuinka tehdä ilmoitus kadonneista matkatavaroista. Lentoyhtiön virkailijalla ei ollut tietoa missä laukut voisi olla, joten palautusaikakin oli vielä tuntematon. 

Kello oli lähempänä yhdeksää eli Ukkelin iltapala- ja uniaika oli jo ylitetty. Tarkkaavaisimmat muistavat, että meidän matkarattaat oli se matkatavara mitä odotimme, mutta valveutuneemmat lukijat muistaavat, että meillä oli kentällä ollessa kantoreppu mukana. Ja tässä vaiheessa olin todella onnellinen kantorepun olemassaolosta. Väsyneen taaperon kävelyttäminen/kantaminen sylissä olisi ehkä ollut pidemmän päälle hermojaraastavaa, mutta nyt Ukkeli sai laulaa useamman kerran i-ha-haa'ta laskeutuassamme lentokentältä juna-asemalle ja suunnatessa kotia kohti. 

Kotiin päästyä vuorossa oli nopea iltapala ja pesut.Sitten Ukkeli oli valmis untenmaille. Nukkumattia ei tarvinnut kauan houkutella. Itse tein vielä ilmoituksen lentoyhtiölle kadonneesta lentotavarasta sekä kirjoittelin kuljetuspussin vuokranneeseen firmaan vuokrausajanjatkoanomuksen.

Matkasta:
Berliiniin voisin ehdottomasti lähteä vielä toistekin joko perheen kanssa, aikuisporukalla tai jopa yksin. Meidän kohtaamat saksalaiset oli lapsiystävällisiä ja vaikka selvästi huomasivat, että emme puhuneet saksaa jatkoivat he meille puhumista. Ja lapselle myös.
Saksan osaamisesta olisi hyötyä, mutta englannillakin pärjää. Suomalaiseen korvaan television harrastama dubbaus kuulostaa kornilta, mutta onneksi lastenohjelmat menee myös saksaksi.
Suosittelen lämpimästi Berliiniä matkakohteena lyhyemmälle tai pidemmälle matkalle, koska tekemistä ja kokemista varmasti löytyy laidasta laitaan.

P.S. Lentotavaroista soitettiin seuraavana päinänä ja kuljetuspussin vuokrausfirma ei perinyt lisämaksua laina-ajan viivästymisestä. Ohjeistivat palauttamaan kunhan ehditään (pääsiäinenkin osui kohdalle).Riittääköhän, jos palautettaan marraskuussa?

Lue myös nämä (edit 23.4.2017):

Valmistelut ennen Berliiniä
1. päivä: Matkalla Berliiniin
2. päivä: Berliiniä ympäri
3. päivä: Shoppailua ja kävelyä