Tunnetteko klassikkokauhuelokuvien apurit? Likaisen työntekijät, nöyrät palvelijat ja herrojensa määräyksiä uskollisesti noudattavat sivuhenkilöt (yes, Master). Frankensteinin apuri oli Igor. Minusta tuntuu välillä, että olen Igor tai muu monista mustavalkoisista hahmoista, jotka Shelleyn, Poen ja Lovecraftin sivuillakin sokeasti luottaen täyttää Mestarinsa toiveet. Minäkin palvelen päivisin suurempaa tahtoa ja öisin siivoan hänen jälkiä. Tervetuloa kammiooni.
Viime aikoina esille tulleiden asioiden valossa, olen katsonut parhaaksi merkitä ylös pari havaitsemaani seikkaa Mestarista. Olen viimeiset 1,5 vuotta palvellut Mestaria nöyrin mielin ja täydestä sydämestäni. Nyt olen havainnut hänessä piirteitä, jotka kielivät Mestarin päänsisällä tapahtuvista muutoksista.
Mestarin mielenlaatu heittelee kovin. Toisinaan hän on myötämielinen minua, ja toista palvelijaansa kohtaan, mutta hetkessä hän voi olla vaatimassa meiltä asioita, joita hän ei pysty sanoin kertomaan. Mielialavaihtelut voivat tapahtua hyvinkin nopeasti, mutta onneksi hän leppyy yhtä nopeasti kuin kiihtyykin. Toisinaan kissan mouruntaa muistuttava ääntely muuttuu hetkessä kihertäväksi hiljaiseksi nauruksi ja hän juoksee pitkin linnan käytäviä meitä pakoon.
Päivisin Mestari rakentaa teknisiä vempaimia. Olen ollut auttamassa häntä saamaan valmiiksi joitakin hänen töitään. En täysin tiedä laitteiden tarkoitusperiä, mutta hän pyytää toistuvasti minua lisäämäään samoja osia paikalleen. Miksi hän irroittaa nuo osat, on minulle arvoitus. Voiko hän testata kärsivällisyyttäni ja taitojani jotakin suurempaa suunnitelmaa varten?
Mestarin ruokahaluun vastoinkäymiset ja mielialanvaihtelut eivät ole vaikuttaneet. Ilokseni olen havainnut, että vaatimattomat kokkailuni maistuvat Mestarille ja hän kannustaa minua kokeilemaan uusia keitoksia. Hän on armollinen minua kohtaan ja jakaa annoksensa tai vähintään antaa minun syödä tähteensä. Tänään sain nauttia lounaaksi Mestarin kädestä tarjotut pöytään liiskatut ja hieman imeskellyt viinirypäleen puolikkaat. Eilen sain syödäkseni lattialle tiputetut leivätpalat.
Koen hieman tungettelevaksi Mestarin tapaa kontroloida vessakäyntejäni. Hän lähes joka kerta seuraa perässäni vessaan ja tarjoaa paperia ennen kuin olen ehtinyt suorittaa asiaani. Yritän minimoida asiointiaikani, mutta tästäkin huolimatta Mestari ehtii kääntää huoneen ympäri. Hänellä on taito, nopeus ja kyky. Jos lukitsen oven, hän koputtelee koko käyntini ajan oveen ja mongertaa sanoja joita en tunne. En ole aiemmin havainnut hänellä taipumusta magiaan, mutta epäilen hänen istuttaneen minulle ennaltanäkemisen taidon sekä ajatuksenluvun. Pystyn usein ennakoimaan Mestarille tapahtuvia asioita tai tietämään mitä hän on tekemässä, kun linnaan laskeutuu uhkaava hiljaisuus. Muihin ihmisiin minulla ei ole tällaista kykyä.
Olen pystynyt kirjoittamaan nämä edellä mainitut asiat ylös, koska Mestarin iltatoimet sujui rutiininomaisesti. Käytyään iltapesulla hän asettui levolle rauhallisesti. Nytkin voin kuulla hänen tasaisen hengityksen, johon ei vaikuta edes toisen palvelijan linnassa kaikuva kuorsaus. Lopetan kirjoittamisen tältä iltaa ja siivoan ruokasalin ennen siirtymistä kammiooni levolle. Toivottavasti yöllä ei salamoi, koska se aiheuttaa Mestarille painajaisia ja vilkastuttaa hänen mielikuvitustaan.
🐘💨
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!