maanantai 22. huhtikuuta 2019

Kolmantena viikkona ruotuun - Mammakuntoon2019


Kolme viikkoa sitten julkaisin edellisen päivityksen Mammakuntoon2019 -projektiin liittyen. Tällä välin olen ehtinyt kuluttamaan useamman kilometrin ja projekti on jäänyt hieman "hyllylle".

Mikäs sitten on mammaa pidätellyt ja mitä on tullut tehtyä?

5.-15.4. matkustin Venäjälle. Lennin Vladivostokiin ja tulin junalla (Trans-Siperia) takaisin. Kaiken kaikkiaan kilometrejä junamatkalle kertyi yli 10 000 kilometriä. Matkustaminen on aina rankkaa kropalle ja tämä reissu oli erityisen stressaava.

Aikaero oli +7 tuntia ja unirytmi ei oikein missään vaiheessa tasaantunut. Mennessä en saanut nukuttua koneessa kovin hyvin ja perillä ensimmäinen päivä meni noin 3 tunnin yöunilla. Tähän vielä lisäksi se, että heräsin ennen matkaa klo 3, jotta valmistautuisin aikaeroon sopivasti.

Ensimmäinen päivä meni ihan omissa maailmoissa, johon kuului ajan kulumisen hahmottamattomuus. Rannekello eli Suomenaikaa, kännykkä paikallista aikaa ja pää ihan omaa aikaansa. Seuraavan yönä nukuin hyvin - turhankin hyvin. Sitä seuraavana taas valvoin ja lähettelin keskellä yötä kotiin viestejä.

Junamatka alkoi maanantai-iltana ja junassa yövyin 6 yötä. Vaikka sain nukuttua ei se ollut mikään hotelliin verrattava unikokemus. Jokainen joka on matkustanut junassa tietää millaista nytkettä juna tekee. Tämä nytke kun on jatkuvaa, huomaat herääväsi junan pysähtyessä. Asemilla huomasin maan hytkyvän.

Liikunta junassa jäi käytännössä nollaan. Junassa joko istuin tai makasin sängylläni. Kuuden päivän aikana ehdin kuitenkin päättää, että minusta ei olisi koskaan vuodepotilaaksi eikä NASAn testihenkilöksi testiin, jossa pitää maata liikkumatta paikallaan (sellaisiakin hakivat jossakin vaiheessa). Voitte uskoa, että saapuminen Moskovaan oli unelmien täyttymys jo sen takia, että pääsi liikkumaan vapaasti. Kävelinkin kiitettävästi sinä päivänä, mutta jossakin vaiheessa tuli raja vastaan eikä enää jaksanut.

15.4. kävin vaa'alla ja lopultakin pääsin alle 80 kg! Eli kannatti mennä useammin Siperiaan ja elää viikko nuudeleilla ja pirtelöillä.

Pääsiäinen ja sen alusviikko tosin on tainut tuoda painon takaisin yli 80 kg. Tiistain tein kotona etänä ja istumiseksi meni lähes koko päivä. Illalla perhejumpassa tosin pääsi vähän liikkumaankin.
Keskiviikkona ruokailut meni miten meni - ja illalla vedin sipsi+dippiöverit kun muu perhenukkui. Seuraavana päivänä tsemmasin, mutta sitten tulikin pääsiäisvapaat ja reissu Tallinnaan. Tallinnassa en todellakaan miettinyt syömisiäni ja niin nyt toisena pääsiäispäivänä onkin aika palata ruotuun ja sovittaa syömisensä.

Illalla on punnitus ja huomisesta lähtien tavoitellaan jälleen tuloksia. Tauko on vahvistanut vain haluani saavuttaa tavoitteeni ja kevät antaa oman panoksensa. Työpaikan kuntosali kutsuu ja lenkkeilyn makuun pitää taas päästä mukaan. Naistenkymppi odottaa kera Kantturasalongin misujen... Olkoon toukokuu minulla aktiivinen!


perjantai 5. huhtikuuta 2019

Mammakuntoon2019 matkalla - Trans-Siperia junamatkan eväät


Kuten aiemmin jo kerroin, lähden tänään matkalle, joka kattaa lennon Vladivostokiin sekä junamatkan idästä länteen = Vladivostok - Moskova - Helsinki.

Minun junamatka käsittää "nopeimman reitin" eli matkan varteen jääviin kaupunkeihin tutustun ainoastaan asemalla ikkunasta/laiturilla katsoen. Junamatka voi olla fyysisesti lamauttava ellen keksi mitään jumppajuttuja, joilla saa edes hieman itseään aktivoitua. Esim. onko kulkeminen junan päästä päähän mahdollista, tai edes suotavaa, jää nähtäväksi.

Lukemieni/kuulemieni lähteiden perusteella junien ravintolavaunut ovat ylihinnoiteltuja (ruoan suhteen ainakin) ja matkaan tuleekin varata omat eväät.. Koska junamatka kestää 6 päivää, eikä kylmäsäilytystilaa ole, vaatii itsensä ravitseminen ennakointia.

Suomesta mukaan kannan Herblifen F1 pirtelöjauhetta. Purkissa on 21 annosta joten siitä saan kolme pientä pirtelöä/päivä. Koska sekoitan jauhon veteen ilman mitään lisäproteiinia, ei päivittäinen kalori- tai proteiiniannos tuolla vielä täyty. Herbalifen tuotteista minulla on lisäksi mukana yrttitee, välipalapatukat sekä puristeista kaurakuitu ja monivitamiini. Jos Vladivostokista löytyy Herbalifenkauppa (näitä myyntipisteitä on erinäisissä kaupungeissa, mutta Vladivostokin osalta minulle asia ennen matkaa ei selvinnyt) teen täydennyksiä valikoiman mukaan.

Vladivostokista ostan lisäksi nuudeleita, couscous, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, hedelmäsäilykkeitä ja jotakin tuoretta mikä säilyy useamman päivän esim. hedelmät. Katsotaan mitä kaikkea sieltä sitten löytyy.

Kuumaa vettä on junassa aina tarjolla, mutta kylmä juomavesi pitää minun vielä ottaa erikseen mukaan. Täydennystä saa varmasti junanravintolavaunusta sekä asemilta.

Tulen pitämään päiväkirjaa syömisistä, joten katsotaan mitä ja miten siellä tuleekaan syötyä. Itselläni on paha tapa aloittaa herkuttelu reissussa, mutta tällä kertaa yritän rajoittaa mässyttelyt jo aivan käytännön syistä - saatavuus ja kaiken kannan itse. Lentokentältä todennäköisesti lähtee mukaan salmiakkia ja ruisleipää (kuivaversio). Piimä saa jäädä kotiin vaikka matkustankin ympäri Venäjän maan.


keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

13. viikon kuulumiset - Mammakuntoon2019


Tiistai

Tavoite: Kirjaan tällä viikolla asioita paremmin ylös

Aamulla rattaat+kävely Ukkelin hoitopaikalle ja sieltä kävelylenkki jatkui töihin. Jee! Töissä ruokana seitifilettä ja kasviksia. Pirtelöt tuli otettua kaksinkappalein. Illalla oli vielä perhejumppa Ukkelin kanssa. Tämä kerta olikin minulle viimeinen. Ensi viikolla Mies käyttää, kun olen kampaajalla ja viimeiselle kerralla lomailemme tahoillamme.

Vaikka perhejumppa jää tauolle sain tänään hyviä uutisia: Työpaikan uusi kuntosali aukeaa mahdollisesti jo ensi viikolla. Jee! Pääsen salille treenaamaan kuten toivoinkin. Vielä, jos erittäin hyvin käy, kuntosaliohjelma tulisi yhteystyön kautta. Se ei tosin olen mitenkään varmaa, mutta toive ilmoille päästetty ja haaveissa on.

Keskiviikko

Kelit on meille suosiolliset. -4 pakkasta, aurinko paistaa. Se on edessä jälleen aamulenkki. Olen palannut "vanhaan reittiin" jossa edessä Pasilan mäet. Kyllä siinä kevyen hien pintaan saa, kun lykkii tasaisesti kallistuvaa reittiä eteenpäin.

Töissä kiireet jatkuu, mutta iltapäivästä en jättänyt pilatesta välistä. Työt lopetin puoli kasi jatkaakseni niitä kotona. Kotiin menin kaupan kautta ja ostin iltaherkkuja. Kummoisia ei mukaan lähtenyt, mutta koska Pepsi maxia en ole juonut yli vuoteen (15 kk täynnä) otin perusversion. Lisäksi vähän pähkinöitä ja Turkinpippureita.

Siinä töitä tehdessä ehdin laskea, että Pepsi ja pähkinät yhdessä antaa sen 1000 kcal vaikka määrä on pieni. Kuinka helposti kaloreita tuleekaan napsittua, jos niihin ei kiinnitä huomiota?

Valinnat on vaikeita. Samalla tavalla voi helposti syödä liian vähän esim. jos ruoka sisältää pelkästään vähäkalorisia vaihtoehtoja. Pelkkä tomaatti-kurkku -salaatti ilman rasvaa, proteiinia tai hyviä hiilareita ei anna tarpeeksi - mitään.

Torstai

Kyllä vain - aamu alkoi vaunulenkillä. Nousin myös töissä portaat kuudenteen kerrokseen. Sitten tulikin istuttua loppupäivä perseellänsä. Sitten nousin ylös ja kävelin kotiin (ehkä tuli joku askel otettua päivänkin aikana, mutta noin se meni suurinpiirtein.) Kotiinkin meinasin ajella bussilla, mutta otin sitten itseäni niskasta (juuri tuon edellä mainitun koko päivän istumisen vuoksi). Neljä tuntia kotona oltuani huomasin unohtaneeni aktiivisuusrannekkeen päälle. Jostakin syytä sohvalla makuu ei ollut nostanut keskisykettä kovin korkealle.

Illan päätteeksi vierailu Tavastialle. Esiintymässä Against It All. Oli siellä kaksi muutakin, mutta lähdimme kotiin nukkumaan ennen pääesiintyjää. No fun at all.

Ny nukkumaan. Huomenna edessä raskas ja pitkä päivä. Jospa ei mene koko yötä.

Perjantai

No comments: 15 h työpäivä. Onneksi menin töihin ajoissa, niin ei mennyt lauantain puolelle töissä olo.

Meni pari Turkinpippurikarkkia työpäivän aikana. Burger King oli mennyt klo 23 kiinni, kun olisin halunut ostoksille 23.15. Hetken aikaa mietin Wolt vaihtoehtoa, mutta päädyin kaivelemaan kaappeja ja syömään mitä tarjolla oli: kaksi kalaa ja viisi leipää. Tai oikeasti 4 sushipalaa ja ohrarieskapaloja hummuksella ja pestolla. Ja ehkä sattumalta löytyi pari riisisuklaakeksiä. En tiedä oliko yhtään kevyempi vaihtoehto kuin se hampurilaisateria olisi ollut.

Lauantai

Olisin nukkunut pidempäänkin ellei eilen syömäni turkkarit halunut tulla tulos. Hieman vatsa löysänä...

Aamupäivästä käytiin Ukkelin kanssa ulkoilemassa. Hän ajoi pyörällä (lue: potki pyörällä menemään) ja minä kävelin/hölkkäilin vauhdista riippuen.

Iltapäivästä kävin shoppailemassa junamatkalle tarvikkeita.
Vitsi kun on kuollu olo. Nukuttaa.

Sunnuntai

Nyt sain nukuttua. Piti tarkistaa aamulla onko kello puoli kymmenen vai puoli yksitoista, kun en ollut varma oliko rannekello siirtynyt itsestään.

Illalla kävin lenkillä. Lenkillä mietin, että jos huomenna ei vieläkään ole paino alle 80 kg, olen sentään lisännyt liikuntaa lenkkeillen ja aamukärrylenkein. Pian kun mukaan saa lihastreenit on liikuntapiirakka aika hyvällä mallilla. Ja se painokin tippuu varmasti jossakin vaiheessa.

Maanantai

Kvarttaalin jälkeinen krapula ja työmotivaatio hukassa. Meneehän se näinkin.

Illalla kuorotreenit. Lähdin mukaan 21 päivän haasteeseen (part 2) ja heti rikoin tavoitteita, kun kävin syömässä kiinalaisessa buffetissa. Olisi voinut valita fiksumminkin.

Punnituksen jälkeen:
Yksi iso aprillipila koko punnitustulosa!
Onneksi tulee tauko punnitukseen. Jospa tulos on 15.4. mairittelevampi. Moni uskoo, että numero 13 on epäonnenluku ja alan uskomaan tähän myös. 13. viikko - perseestä!

Punnitus 1.4.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 12: +0,5 kg // verrattuna aloitukseen: -2,7 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 12: +-0 cm // verrattuna aloitukseen: - 11 cm

Rasva: Verrattuna viikkoon 12: +0,4 %yks // verrattuna aloitukseen -1,4 %yks

Lue myös:
Viikon 12 kuulumiset

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Kauaksi pois - ja takaisin eli olen matkalla 4kymppiseksi (ja matkoilla)


Mammakuntoon päivitykset, ja kaikki muukin saa hetken odottaa, koska lähden lomalle aivan yksi ja suunnaksi otan Siperian. Tokihan sieltä on joskus takaisinkin tultava.

Matkani käynnistyy 5.4. kun lennän Moskovan kautta Vladivostokiin. Vladivostokissa vietän pari päivää ja käyn esim. opastetulla päiväretkellä. Maanantaina 8.4. on aika hypätä Trans-Siperia linjalle ja junamatkalle suuntana Moskova. Moskovaan saavun aikataulun mukaisesti  aamulla 14.4. ja ajatuksena on suunnata ensimmäisenä kylpylään. Aikaa tämän ajatuksen toteuttamiseen on, koska minulla on lähes koko päivä aikaa tutusta Moskovaan. Illalla palataan junan kyytiin ja tällä kertaa jo kotia kohti.

Täytän tänä vuonna 40 vuotta ja Trans-Siperia junamatka on syntymäpäivälahjani itselleni. Toteutan vuosien takaisen  haaveeni ja mahdollisesti teen jonkin sortin matkan myös itseeni. Epäilen, että kuuden päivän junamatkan aikana tulee hetki myös omille ajatuksille. Etenkin, kun sitä matkakumppania en huolinut mukaan.

Jos haluat seurata matkaani, laita seurantaan
Instagramissa
Blogi:

Tarkoitukseni on päivittää kumpaankiin kanavaan matkakuulumisia sen mitä yhteydet antaa myöten.

Kuva: Canva.com kuvapankki. Tarkoitus oli muokata tekstiä, mutta mitä turhia, kun niin osuva sattui kohdalle.

P.S. Tämä on sellainen ennakoiva synttärimatka. Synttäreitä vietän vasta heinäkuussa. Sitten onkin luvassa isommat bileet, kun juhlissa soittaa Metallica 😉

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

12. viikon kuulumiset - Mammakuntoon2019


Tiistai

Kiesus miten ihminen onkin väsynyt. Kvarttaalin loppu imee ihmisestä mehut. Kun ensin on imetty kuiviin, tullaan ja painetaan vielä puristimen läpi. Tästä rääkistä kun on selvitty, voi vain huomata, että kuluvaa viikkoa on mennyt vasta 2 päivää ja kvarttaali päättyy vasta 8 työpäivän kuluttua. Elämme outoja aikoja.

Yritän muistaa ottaa vitamiinit tuplana, koska nyt eletään juuri niitä aikoja, kun stressi syö ihmistä sisältäpäin. Nyt pitäisi osata panostaa syömiseen ja  tehdä fiksuja valintoja. Otan ne vitamiinit, mutta samaan aikaan mieliteot nostaa rumaa päätään ja kuulostelevat "ooo - mitä? vitamiinivarannot vähissä? No älähän hättäile. Tuosta otat nätin vaaleanpunaisen berliininmunkin . Sen kun syö niin kyllä tekee hyvää. Jos ei yksi auta, niin ota toinen." Eli joo, mietipä mitä suuhusi laitat ja sano ei herkuille vaikka päämeinaa seota. Ehkä tämä on juuri sitä uusien tapojen omaksumista - eroon lohtusyömisestä ja fiksuja päätöksiä oman kropan osalta.

Kirjoitin puhtaaksi viime viikon kirjoituksia. Siellä olikin havaittavissa aivan liian selvästi herkuttelun lisääntyminen. Tähän liittyy myös se, että oikeasti ei "muista" mitä eilen teki. Ajantaju on hämärtynyt. "Tein sen jo viime viikolla - ai, se olikin toissa päivänä!" On helppo antaa pikkusormi herkuttelulle ja huomata pari päivää myöhemmin tekevänsä taas samoin.

Myös ruokailuvälit lipsuu. Minun pitää skarpata, ei tästä muuten mitään tuu. Mutta nyt nukkumaan - heti vitamiinin oton jälkeen. Huomenna jälleen pilates ja lounastreffit työkaverin kanssa. Ihana päästä hetkeksi pois työpöydän äärestä.

Keskiviikko

Pilates, kotiin kävelin. Älytön väsymys. Ai kun runollista.

Torstai

Kevät! Tai ainakin todellakin kaunis aamu.

Käveltiin aamulla pojan hoitopaikalle ja jatkoin siitä vielä töihin. Kaiken kaikkiaan lenkistä tuli 30 minuutin pituinen. Rattaita työntämällä saa kivan lisänvastuksen. Aktiivisuusmittari näytti 220 kcal kulutusta.

Huomenna mennään laivalle Helsinki-Tukholma -risteilylle. Buffetin ja leikkihuoneen lisäksi tarkoitus on käydä Vasa Museossa pällistelemässä laivaa. Ihana päästä pois työympäristöstä. Tuntuu, että ajatukset ei pysy enää kasassa. Pitäisi loput hankinnat tehdä Trans-Siperiaa ajatellen. Huh, ei van meinaa jaksaa miettiä mitä vielä tarvitsen.

Sunnuntai

Perjantaina työpäivän jälkeen oli lähtö. Vaikka muistikirja oli mukana, en löytänyt sopivaa väliä mitään ylös kirjoitella.

Perjantaiaamuna vein Ukkelin taas kävellen (rattaat) hoitoon. Tuli liikuttua jälleen se 30 minuuttia. Toivottavasti kelit pysyisi hyvänä, niin tästähän voisi tehdä joka-aamuisen tavan ja siinä hoituisi päivittäinen liikuntakin - yksi murhe vähemmän.

Perjantai-iltapäivästä laivalla. Mies haki Ukkelin ja treffattiin Pasilassa. Olimme ainakin ajoissa ja hytissäkin ehti huilahtaa hetken ennen syömään menoa. Perjantai-iltana vältin vielä buffaähkyn, kun söimme ihan oikeassa ravintolassa. Ukkeli veti turska-annoksen hienosti ja käyttäytyi muutenkin esimerkillisesti. Minulla oli härkää ja lasissa hieman punaviiniä.

Yöunet kärsi, kun Ukkeli ei suostunut ensinnäkään nukkumaan (venähti uniaika liian pitkäksi) ja sitten hytin ovi piti helvetillistä naksetta koko yön. Korvatulppienkin läpi kuulin kalkkeen. Lopulta pönkättiin ovi kiinni vaunuilla. Seuraavana aamuna käynti infossa pelasti seuraavan yön unet (ja Ukkelikin sammui lauantai-iltana hetkessä).

Lauantaiaamuna aamupalat buffetissa. Niillä eväillä jaksoikin sitten iltaan asti. Parit epäterveelliset välipalat tuli nautittua välissä tosin. Illalla buffetissa perinteinen mäti-smetana-punasipuli -ähky. Söin muutakin.

Tänä aamuna nautimme vielä buffetin tarjonnasta, mutta sitten siirryin jo takaisin päiväjärjestykseen. Kotona maistui välipalapirtelö erittäin hyvältä ja iltaruoaksi papumössöä. Kävin lenkilläkin ja hölkkäpätkä vain pitenee. Spotifyn soittolistoista löytyi erillinen bpm perusteinen musiikkilista. Hyvin askelsi ja biisit toimi vaikka kaikkia en tuntenutkaan.

Maantai

Kvarttaalin viimeinen viikko. Jos viime viikko oli tiukka, ei meno siitä helpotu. Nyt jos koskaan syömiset pidettävä järkevänä. Suklaa on hyvää joo, mutta ei ole ratkaisu.

Eilinen lenkki tuntuu mukavasti jaloissa. Pitäisi päästä salille, niin voisi treenata jalkoihin lisää voimaa.

Punnituksen jälkeen: Uskottavuus tässä menee. Tai on jo mennyt. Jatkan tuttua virttä: Ensi viikolla menee alle 80 kg. Vaaka häilyi 79,9 - 80,0 rajoilla, mutta päätti pysyä vielä kasilandiassa.
Vaikka olen nyt ainakin sen 4 viikkoa jo alitusta odottanut, en ole pettynyt tilanteeseen, koska jälleen senttejä on häipynyt ja vaikka 4 viikkoa sitten vaaka näytti saman 80 kg (kyllä vain, jotain tapahtui tässä matkan varrella...) oli senttejä enemmän vähän joka paikassa eli ei tämä aika ole hukkaan mennyt, vaikka ei näy siinä mittarissa mitä eniten tuijotan.

Punnitus 25.3.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 11: -0,2 kg // verrattuna aloitukseen: -3,2 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 11: -0,5 cm // verrattuna aloitukseen: - 11 cm
Lantio: Verrattuna viikkoon 11: -1,5 cm // verrattuna aloitukseen -5,5 cm

Lue myös:
11. viikon kuulumiset

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Muumimamman uudet vaatteet


Uutta Muumilaakso sarjaa on YLEllä voinut seurata jo kuukauden päivät. Ensimmäisen jakson aikoihin Facebook -uutissyötteeni täyttyi 90-luvun Muumilaakson tarinoiden kanssa kasvaneiden kommentteja siitä miten uusi Muumilaakso ei vaan ollut oikein. Lisäkauhistelua herätti sarjan esitysaika ja ikärajasuositus ( 7 vuotta).

Mekin katsoimme ensimmäisen jakson koko perheellä eli yksi alle nelikymppinen, yksi yli nelikymppinen ja yksi kolmevuotias. Lopputulema oli, että kaikki tykkäsi. Emme katsoneet ohjelmaa kello kahdeksan, jolloin oli television ensiesitys, vaan heti Pikku Kakkosen jälkeen, koska kiitos YLE Areenan emme olleet sidottu enää  television oikeisiin lähetysaikoihin, kuten vielä 90-luvun Muumin käydessä Muumilaaksoon. Ja se ikäraja: alastomuutta ja alkoholia, vähemmästäkin pitää ikärajat olla kohdillaan... eikäku...

Uusi Muumilaakso oli toki erillainen, mutta niin oli ne 90-luvun Muumitkin erillaisia ruutuun tullessa. Kaukana oli Muumien sarjakuvamaisuus tai huopamaisuus. Vasta luettuani lapselleni iltasaduiksi alkuperäisiä Muumitarinoita olen oppinut, että 90-luvun Muumeissa oli muutakin väritettyä, kun pastillinsävyiset Muumilaakson asukkaat tai hattarapilvet. Anarkia oli kuollut eikä Muumipapan rommitynnyreitä näkynyt missään. Alkuperäiset tarinat vaativat paikoin huomattavasti korkeamman ikäsuosituksen kuin 7 vuotta.

Vaikka itse pidän enemmän uudesta versiosta, ei uusi Muumilaakso ole syrjäyttänyt Muumilaakson tarinoita, viimeksi tänään katsottiin non-stoppina muutama jakso. Itsekin aikoinaan Muumitarinoita katsoneena olen kuitenkin vasta nyt kiinnittänyt huomiota Muumimamman rooliin.

Mitä Muumimammalle tapahtui 90-luvulla? Todennäköisesti aika on toinen, itse katson asioita toiselta kannalta tai uusi Muumilaakson on nostanut Muumimammaa toisenlaiseen rooliin. 90-luvun tarinoissa Muumimamma tuntuu olevan enemmän pehmeämpi, höpsähtävä ja taustahahmo, joka äidillisesti hoitaa kotia. Tai ainakin hänestä olen viime aikoina saanu sellainen kuva. Uudessa  Muumilaaksossa Muumimamma tuntuu olevan perheen järkinainen, joka määrittää rajat ja pitää sisällään salattua viisautta. Katsokaa vaikka kuinka hän käsittelee Pikku-Myytä.

Muumimamma, hienoa, että sinun viisaus on löydetty ja se tuodaan esille ilman turhia löpinöitä ja hössötystä. Maailmassa oli asiat paljon paremmin, kun kaikki muistaisi toimia kuin Muumimamma: Enemmän tekoja kuin sanoja.




keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

11. viikon kuulumiset - mammakuntoon2019


Tiistai

Kurkku hieman kipeä. En anna sen häiritä.

Ukkellakin köhä vaan jatkuu - tänään jää perhejumppa välistä...

Illalla nousi Ukkelille kuume. Lenkkeilin jälleen töihin hakemaan tietokoneen huomista etäpäivää varten.

Antti Holma neuvoi Auta Antti -podcastissa liikunnanvihaajaa keskittymään tehtävien suorittamiseen, ei lenkkeilyyn. Eli jos ei pidä liikunnasta, mutta oman terveyden kohentamisen vuoksi liikunnan lisääminen on tarpeen, niin ei pidä lähteä lenkille, vaan suorittamaan tehtävää eli esim. kirjoittaa postikortin ja käy ostamassa kävellen kioskilta postimerkin. Eli ei lähde lenkille vaan suorittamaan tehtävää.

Olen käynyt sununtaina ja tänään lenkillä tätä oppia noudattaen. Sunnuntaina hain kengät, tänään koneen. Koska minulla on jokin konkreettinen syy, on helpompi lenkillekin lähteä. Tänään hölkkäsin jo pidempään.

Keskiviikko

Ukkelilla oli hieman kuumetta, mutta lepäämään ei suostunut - taaperon perussairastelua. Sain tehtyä etäpäivän ihan hyvin.

Kolmelta tehtiin miehen kanssa vuoronvaihto ja lähdin pilatekseen. Päiväliikunta sai lämmittelyt kävelylenkistä ja pilatesmattojen raahaamisesta jumppapaikalle. Aktiivisuusmittariinkin täyttyi päivän tavoite.

Huomenna lähdenkin töiden jälkeen laivalle. Lavalla M.A. Numinen ja Pedro Hietanen. Ei kyllä ole mitään laivalle meno-oloa, mutta keikka se onkin tärkeämpi.

Lauantai

Jaa-has. Taas hävisi pari päivää välistä. Torstai ja perjantai meni töissä ja torstaina tein sen iltapäiväristeilyn, Omahytti oli ihana - sai vain olla. Kävin ostamassa tax freestä hieman herkkuja ja sain vallanmainiosti kulumaan pari tuntia kirjan kanssa. Risteilyn syy oli M.A.Numinen ja Pedro Hietanen ja hyvin he veti <3 Sedät jaksaa.

Yöunet ei reissusta kärsinyt, ainoastaan päivärytmi.

Perjantaina Mies jäi Ukkelin kanssa velä kotiin. Itse menin töihin ajoissa ajatuksena lähteä perjantai kunniaksi ajoissa, mutta päivästä tuli turhankin pitkä. Illalla rentouduttiin koko perheen voimin katsomalla LEGO -elokuvaa.

Vanha ystäväni nuhakin on päättänyt tulla kylään. Oireilu alkoi jo tiistaina.

Tänään olen tehnyt hankintoja tulevaa Trans-Siperia junamatkaa varten. Eipä ole tullut koskaan pakattua sukkia ja pikkuhousuja minigrip-pusseihin 3 viikkoa ennen reissua. Nyt ne on ainakin mukana. Kyllä. Ne on jo laukussa :D

Ruokailut on ollut tänään kovin rasva- ja hiilaripitoiset: Pizzaa, nuudelia ja kanaa. Aamulla pirtelöä ja välipalana, joten pieni kaloriextra ei ole niiden ottoa haitannut.

Sunnuntai

Aivan ihanat ja pitkät yöunet. Sain nukkua pitkään, kun pojat siirtyi lastenohjelmien pariin olohuoneeseen. Unet tuli tarpeen, koska viime yönä menin nukkumaan aivan liian myöhään. Innostuin katsomaan Uusi Sherlock Holmes -sarjaa netistä.

Aamulla käytiin Päivälehden museossa Pekka Töpöhäntä - näyttelyn avajaisissa. Liika ihmisiä.

Haaveilin lenkistä, mutta päätin antaa vielä yhdenpäivän räkätaudille.

Maanantai

Viime yö meni ilman nenäsumutetta. Jospa tämä oli perusräkis ja olisi ohi viikossa, kuten kuuluukin.

Illalla punnitus. Yhtään en taas tiedä mitä voisi olla luvassa.

Punnituksen jälkeen: Sitkeessä on. Jää taas ensi viikkoon 80 kg rikkominen (ja silloinhan se rikkoutuu!). Kuinka mones viikko tämä on, kun samaa tavoitetta hinkataan? Ilma muutosta senteissä en uskoisi mitään tapahtuvan, mutta jotain kropassa tapahtuu. Tosin se näkyy mittanauhassa ei vaa'alla.
Parempia aikoja odotellessa.

Punnitus 18.3.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 10: -0,2 kg // verrattuna aloitukseen: -3 kg
Ohuin kohta: Verrattuna viikkoon 10: - 1 cm // verrattuna aloitukseen: - 5 cm

Napa: Verrattuna viikkoon 10: -2 cm // verrattuna aloitukseen: -8 cm
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 10: -1 cm // verrattuna aloitukseen: - 10,5 cm


Lue myös:
10. viikon kuulumiset

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Pekka Töpöhäntä - näyttely Päivälehden museossa



Päivälehden museossa (Ludviginkatu 2-4, Helsinki) aukesi puolivuotta avoinna oleva Pekka Töpöhäntä -näyttely.

Näyttelyn avajaisia vietettiin sunnuntaina ja mekin kävimme käväisimme katsomassa avajaishulinaa. Hulina on oikea kuvaamaan sitä pienten jalkojen tassuttelua ja tilassa vallalla ollutta hyörinää, joka museolla oli läsnä heti yhdentoista jälkeen. 



Pekka valmiina lähtöön 



Mehun ja ilmapallon lisäksi tarjolla oli Laajasalon huvilateatterin esittämiä Pekka Töpöhäntä - katkelmia. Ainakin ensimmäisen näytöksen kohdalla väenpaljous taisi antaa omaa haastetta esitykseen. Annoimme Ukkelin mennä istumaan muiden lasten kanssa, koska lapsillehan nämä avajaiset oli tarkoitettu. Mies jäi takariviin muiden vanhempien kanssa ja itse lähdin väljimmille vesille. Tosin valitsin väärän paikan, kun esitys vaihtoi sijaintia ja huomasin olevani kaiken keskellä. 

Lapset saivat ottaa mukaan avajaisiin oman kissalelun ja Ukkelilla oli ihka-aito Pekka Töpöhäntä joka ostettiin aikoinaan hänelle Tukholmasta. Pekka, kuten kirjoissakin, on ehtinyt moniin seikkailuihin - Pekka Berliinissä voisi olla uusi teos olemassa olevien lisäksi. Museolla Ukkeli tosin ilmoitti, että olisi halunut ottaa mukaan toisen kissan.


Pekka ja Mauri Mäyräkoira painaa lehteä museon alakerrassa
(Jaakko Tammi ja Markku Arokanto - Laajasalon huvilateatteri)


Pekka ja Monni (Jani Nikulainen - Laajasalon huvilateatteri)

Pekka Töpöhäntä tarinat on ollut Ukkelin elämässä ensimmäisestä kotona olopäivästä lähtien. Luin hänelle iltasadun jo ensimmäisenä iltana ja ensimmäisen viikon kirja olikin juuri Pekka Töpöhäntä. Itse muistan Pekan omasta lapsuudesta ja etenkin piiroselokuvat tuli katsottua erittäin monta kertaa läpi. Tänä vuonna tulee ensimmäisen Pekka tarinan julkaisusta 80 vuotta, joten Pekan tarinat ovat kestäneet hyvin aikaa (vaikka toki niitäkin on nykyaikaistettu uusien painoksien myötä).

Koska avajaispäivä oli yhtä hulinaa - tämähän oli arvattavissa - tulemme käymään kesän aikana näyttelyssä paremmalla ajalla.  

Itselläni Päivälehden museo oli jäänyt kokematta, vaikka siellä on ollut esillä monia mielenkiintoisia näyttelyitä perusnäyttelyn lisäksi. Sijainniltaan museo on erinomaisella paikalla ja lämpimästi suosittelen kesälomalaisiakin tutustumaan museoon. Näyttely on avoinna syyskuun puoleen väliin asti ja on päivittäin avoinna kello 11 - 17. Aikuisillekin Päivälehden museo antaa katsottavaa, näytti siellä olevan oma K18 osiokin. Mitä tuo materiaali sisältää jää selvitettäväsi seuraavaan kertaan (avainta, kun en tiskiltä jaksanut noutaa).

tiistai 12. maaliskuuta 2019

10. viikon kuulumiset - Mammakuntoon2019


Tiistai

Maaliskuun alusta lähtien olen osallistunut 21 päivän haasteeseen. Vaikka haastepäiviä on takana jo 5 olen tyytyväinen ainoastaan kahteen viimeisimpään.

Sen lisäksi, että olen palauttanut ruokailut uomiinsa,olen lisännyt liikuntaa porrasnousun ja lankutuksen muodosssa. Tänään oli myös perhejumppa + tasapainolautailua töissä.

Huomiselle ei ole eväät valmiina. Pitää pistäytyä aamulla kaupassa.

Viikonlopun epämääräisyys ruoka-asioissa taisi tehdä ihan hyvää, koska nyt on tarve tsempata itseään taas.

Torstai

Erinomaiset 3 päivää takana! Tuntuu ihan uudelta alulta. Eilen oli pilates ja olo tuntui sen jälkeen uudeksisyntyneeltä. Olen tehnyt myös lankutushaastetta, jossa 7 päivän aikana tulee lankuttaa yhteensä 15 minuuttia omaan tahtiin. Tehtynä tähän mennessä 7 minuuttia eli loppuviikosta täytyy kiriä (lauantaihin asti aikaa).

Tänään peilikuva näytti taas hyvältä. Toki erillaiset corealueelle suuntautuneet harjoitteet puristaa pakkia sisältäpäin ja osaltaan edesauttaa hoikemmalta tuntumisen oloa. Tunnen taas lihakseni.

Eilen luin, että vyötärölihavuuden raja on naisilla 90 cm. Eli jos senttejä on kertynyt yli 90 cm voi itselleen myöntää olevansa vyötärölihava. Onneksi olen onnistunut karistamaan senttejä tältä uumalta, joten kohta en enää ole riskiryhmässä vaikka vieläkin senttejä on karistettavissa.

Perjantai

Hyvää naistenpäivää! Menneet neljä päivää olen toteuttanut kahden pitelön taktiikkaa. Tänään tulee ensimmäinen koetinkivi tähän viikkoon: töiden jälkeen menen naistenpäivätapahtumaan. Ennen sitä olisi tarkoitus käydä hakemassa viisumi ja syömässä. Ongelmana on ajoitus.

En osaa sanoa menikö ruokailut hyvin vai ei, mutta tuli syötyä 5 kertaa ja ateriat sisälsi ihan hyviä raaka-aineita. Joukkoon tosin mahtui yksi donitsi ja pieni karkkipussi. Nämä herkut ei kuulunut 21 päivän haasteeseen. Ups.

Pekka Hyysalon osuus Tradenomiliiton naistenpäivä after workissa oli hyvä. En onneksi alkanut vollottamaan vaikka olin ihan varma, että niin käy. Jos saisi osan Pekan tahdonvoimasta ja päättäväisyydestä olisi tämäkin projekti jo suoritettu.

Lauantai

Se hetki, kun aiot lähteä lenkille ja alkaa satamaan lunta vaakasuorassa. En mennyt.

Sunnuntai

Jos eilisen ulkoiluhuippu oli käynti Jätkäsaaressa autolla, otin liikuntakiintiön tänään haltuun kävelylenkillä sekä trampoliinipuistossa pomppien.

Urheiluliivit meni ostoslistalle. Tokihan niitä on ennestäänkin, mutta milloinkahan ostin edelliset juoksuun sopivat? Korkea-aika päivittää liivit.

Huomenna jälkeen punnituspäivä. Yhtään en osaa arvata mitä ilta tuot tullessaan.

Maanantai

Au, eilinen liikunnallinen sunnuntai tuntuu ainakin kyljissä ja pyllyssä. Ukkeli lohdutti iltapalan yhteydessä, että syömäni jugurtti ja murot parantaa pyllyn. Voi toista.
Kuorotreenit töidne jälkeen oli huiput ja ihanan piristävä.

(Punnituksen jälkeen:)
Ilman kirjanpitoa olisin jo luovuttanut. Se on totuut. Tuntuu, että menneenä viikolla tein paljon oikein, mutta silti nuo luvut on mitä sattuu - ei sitä mitä haluan nähdä! Jospa luvut on ensi viikolla taas mielekkäämät ja paino alle 80 kg! Eli joo, vieläkään ei rajaa alitettu.
Miten  tämä on niin vaikeaa?
Mutta hei! Vyötäröltö lähtenyt jo 9,5 cm eli lähes 10 cm sekä lantiolta 4,5 cm eli lähes 5 cm. Eli kyllä niitä asioita tapahtuu vaikka sitten hitaammin. Lisätään liikuntaa maltillisesti ja katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Punnitus 11.3.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 9: -0,1 kg // verrattuna aloitukseen: -2,8 kg
Lihas: Verrattuna viikkoon 9: -0,9kg // verrattuna aloitukseen: -0,6 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 9: -1,5 cm // verrattuna aloitukseen: - 9,5 cm


Lue myös:

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Yhdeksännen viikon kuulumiset - Mammakuntoon2019


Tiistai

Perhejumppaa Ukkelin kanssa. Huomenna pilates.

Keskiviikko

Olen pikku hiljaa palautunut maanantain punnaustuloksesta. Eniten harmitti miten rasva% ja lihas oli heittänyt häränpyllyä.

Katujen sulaessa on ajatukset siirtynyt lenkkipoluille. Voisi yrittää aloittaa kävely/hölkkälenkit pikkuhiljaa. Tulisi testattua noita talvijuoksupöksyjäkin, ettei niiden käyttö jäänyt ainoastaan yhteen lumenlapiointiin.

Olisikohan tänään jopa ensimmäinen lenkki-ilta? Kiuruvedelle ajellaan huomenna ja siellä voisi käydä kävelylenkillä (ei tarvitsisi kummempia varusteita mukaan) ja ensi viikolla jatkaa parilla kävely-hölkkä + kävely -lenkillä.

Naistenkymppi olisi kiva kokeilla juosta, mutta toisaalta kiinnostaisi myös Helsinki run 5 km matka. Aikaa treenata olisi vielä... Kaikki kiinni itsestäni ja tekosyistä mitä keksin

Torstai

Työpäivä ja ajomatka Kiuruvedelle. Töissä ruokailut jäi vähiin ja epäsäännöllisiksi ja ajomatkalla ruokavaihtoehdot ei ollut parhaat mahdolliset - kanarulla, kanapanini ja sokeripitoinen virvoitusjuoma (iso pullo!)

Perjantai

Aamu alkoi terveellisesti pirtelöllä. Lounaalla bataattikeitto (vesipohjainen, ei mitään ylimääräistä).
Iltapäivällä ruokailuväli piteni ja illalla ruokana ryynimakkara. Illalla sipsiä ja irtokarkkeja. Liikunta jäi nolliin, koska tein täyden etätyöpäivän ja ulkona oli liikaa pakkasta. Pakkanen on pukeutumiskysymys, mutta kun ei ollut tarpeeksi vaatetta mukana. Kaiken kaikkiaan erittäin epäonnistunut painonpudottajan päivä.

Lauantai

Aamupalaksi pirtelöä. Välipalaksi lettu, toinen välipalana. Ruissihtileipää juustolla. En kovin ylpeä ole itsestäni tähän mennessä. Ja koko päivän satanu lunta aivan liikaa.

Jokin tässä kotipaikalle tulossa aina on, että annan liikaa löysää enkä osaa syödä oikein vaikka täällä sentään on säännöllisemmät ruokailuvälit kuin muuten arkisin.

Maanantai

Viikoonloppu Kiuruvedellä takana. Ruokalut meni joten kuten, liikunta jäi minimiin - totaallisesti!
Illalla tein eväät valmiiksi, joten uusi alku epämääräisen viikonlopun jälkeen.  Tänään alkaa myös liikunnan lisäys.
Illalla punnistuksessa odotan plusmerkkistä tulosta. Mutta tätähän se on - ylä- ja alamäkeä. Tärkeintä on jatkaa matkaa.

Mittauksen jälkeen:
Jaahas. Paino ei vieläkään alle 80 kg, mutta verrattuna viime viikkoon lihasta tuli lisää ja rasva sama kuin 2 viikkoa sitten. Mitä helvettiä viime viikolla tapahtui? Niin tämä vain kummasti sahaa. Kuten myös sentit. Huoh. Noh, ensi viikkoa kohdin uusin asein. Ja ensi viikolla saa tuo tulos olla sen alle 80kg!

Tänään lisäsin hyötyliikuntaa nousemalla portaat kuudenteen kerrokseen.

Punnitus 4.3.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 8: +0,5 kg // verrattuna aloitukseen: -2,7 kg
Lihas: Verrattuna viikkoon 8: + 1 kg // verrattuna aloitukseen: + 0,3 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 8: -0,5 cm // verrattuna aloitukseen: - 8 cm

Lue myös:

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kahdeksannen viikon kuulumiset - Mammakuntoon2019


Tiistai

Kuun loppuun 10 päivää (eilisestä mittauksesta). Tämän kuun tavoite oli painaa 4 kiloa vähemmän kuin aloituspaino. 10 päivässä pitäisi tiputtaa 1,2 kg. Koska tuommoisessa pudotusmäärässä ei ole viikkossa mitään järkeä (kun haluan kestäviä tuloksia) niin teen vaan parhaani.

Ensi maanantaina toki tiedän paremmin, mutta parin hyvän ~500 g/vko tahdin jälkeen tiputtaa järkevästi tuo 1,2 kg on erittäin epävarmaa ja sen voin jo tässä vaiheessa unohtaa. Tokihan sen saisi tippumaan, mutta onko se sitten sen arvoista?

Tavoitteeni on tiputtaa järkevästi lihasta säästäen. Ei sen vuoksi, että olen itselleni luvannut herkuttelupäivän palkkioksi. Totuushan on, että voin viettää sen herkuttelupäivän milloin tahansa. Miksi minun pitäisi palkita itseni ruoalla? Eikös ruokailutottumukseni ole osasyyllinen nykyiseen olomuotooni?

Keskiviikko

Työkuorma alkaa jälleen kasaantua - käymme kohti kvarttaalin päätöstä. Pitää keksiä keinoja saada työ- ja vapaa-aika tasapainoon. Helposti tulee istuttua liikaa, kerättyä stressiä ja sen myötä tehtyä huonoja ruokavalintoja.

Pitääpä muistaa lisätä vitamiineja. Ja aamuun voisi yrittää ottaa Lift-Offia.

Torstai

Ai vitsi, kun tykkäsin aamulla peilikuvastani! Maha ei roikkunu niin pahasti, selkäpuolikin vaikuttaa tasaisemmalta. Jalan muhkuratkin näytti tasaisemmilta kuin ennnen (Pakko tarkistaa eteisen lampun tehot :) )
Eilen ostettin pikkusiskon kanssa liput Conversation w Nick Cave tapahtumaan Tukholmaan toukokuun lopussa.Vitsi kun oli jännä aamu kytätä milloin liput tulee myyntiin ja saako liput! Ei tullut sykettä mitattua, mutta olo oli kuin festareiden jälkiltä käsien täristessä ja hätkähtäen hetkittäin pelkotiloihin, että kello on jo liikaa tai olen missanut jotain tärkeää. Parissa minuutissa liput loppui, mutta me saatiin tosi hyvät paikat!
Illalla varattiin hotelli. Enää lennot niin matka olisi siinä.

Lauantai

Miksi eilen jäi kirjoittaminen? Ei mitään mielikuvaa. Illalla käytiin Tuusulassa matkailutarvikekupassa ja sen jälkeen ruokakaupassa, mutta ei mitään erikoista eiliseen iltaan.
Illalla katsoin televisiota ja neuloin. Löytämäni tossumalli epäilyttää, mutta katsotaan mitä siitä syntyy. En kai ala lipsumaan päiväkirjan pidosta jo nyt?

Tänään olen ollut taas kokopäivän sisällä. Pojat kävi uimassa ja minä vietin omaa-aikaa siivoten ja ruokaa laittaen. Ja katsoen televisiota sekä neuloen. Olisin toki itsekin uimaan halunut, mutta vielä ei voi tatskan vuoksi.

Minulla on ollut tällä viikolla laihaolo. Minusta on tuntunut todella hyvältä ja peilikuvakin on ollut ystäväni. Tänään oli pakko käydä vaa'alla ja vaatteeet päällä kokonaspaino oli 80,1 kg!
Minä niin toivon, että maanantain ilta on yhtä armollinen ja pääsen alle80 kg. Edes sitten siihen 79,9 kg.

Sunnuntai

Ryhmä Hau, hernekeitto, pannukakku, Heureka ja Amarillo. Oli kiva päivä :D

Maanantai

Pienemmät rintaliivit mahtui päälle ilman, että kaarituet upposi kylkiluihin tai puristivat. Hakaset kauimmassa vaihtoehdossa, mutta kokoa pienempi. Takki tuntui menevän kiinni helpommin. Vaikka minusta tuntuu pienemmältä välttelen vaakaa. Tuossa se odottaa keittiön lattialla. Mittataulukko on piirretty muistikirjan sivulle, mutta en  vielä halua mennä vaa'alle, koska pelkään,että tulos on enemmän kuin viime viikolla enkä ole edistynyt lainkaan.

No ei päästy alle 80 kg vaikka huulilla oli. Myöskään helmikuun tavoitteeseen ei päästä, mutta on sentään jotain tapahtunut. Jos ei muuta niin vyötärö on pienempi kuin kuukausi sitten (muut luvut näyttävätkin sitten lähes samalta). Keskiviikkona käyn vielä helmikuun viimeisen punnituksen (torstaina matkustetaan kohti pohjoista). Näenpä sitten paljonko jäi tavoitteesta.

Punnitus 25.2.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 7: -0,4 kg // verrattuna aloitukseen: -3,2 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 7: +1 cm // verrattuna aloitukseen: - 7,5 cm


tiistai 19. helmikuuta 2019

Seitsemännen viikon kuulumiset - Mammakuntoon2019


Tiistai

Tänään jäi perhejumpat välistä ja iltaohjelma vaihtui sohvalepoon. Ystäväni flunssa tuli jälleen kylään. Parempihan tuo on levätä, mutta kun ihan tarpeeksi on jo nuha piinannut.
Eiliset kyykyt tuntuu tänään ja flunssalepäilystä huolimatta tein liikuntahaasteen etunojapunnerrukset pöytää vasten.

Keskiviikko

Pilates jäi välistä. Maanantain kyykyt tuntuu edelleen sekä nuha vaivaa.

Ostin vatsalihastreenauspyörä-hässäkkä-systeemin. Eli sellaisen helvetinkoneen josta pidetään käsillä kiinni ja keskellä on pyörä. Sitten pitäisi lattiaa vasten pystyä sen kanssa jotain tekemään. Pyörää kootessa (kahvamuovi tankoon) selailin ohjelehtistä ja sieltä löytyi pari liikettä miten rullaa voi käyttää.

Toinen syy miksi tuon ostin oli, että meillä oli yksi, mutta myytiin se kirpputorilla. Se oli Ukkelille hirveä järkytys, kun hän oli leikkinyt, että se on auto (me ei sitä siis muuten käytetty). Huonompi homma oli, että Ukkeli oli nähnyt tänään jonkun tyypin ajavan yksipyöräisellä (!) lumihangessa. Pitihän sitä(-kin) testata jumppalaitteella.

Ukkeli oli sirkuskoulussa nähnyt naapurisalissa napatanssijoita ja esitti kotona kuinka pyllytanssijat oli tanssinut. Musiikki kuului oleellisena osana asiaan eli radio päälle. Hieman epäilen, että tanssijoilla ei ollut alushousut puolessa välissä pyllyä vaikka olisikin hameiden lanneresorit matalalla ollutkin. Ukkeli aikoi mennä pyllytanssikurssille, mutta minä en kuulema saa osallistua. En kuulem mahdu mukaan 😆

Perjantai

Plussaa ulkona. Suuren sulattajan pitäisi tuhota Valkoinen kurittaja. Liukasta siellä ainakin on eli olisiko Lissu Liukas tullut käymään kera Loska Joonaksen?

Tänään tatuoinnin korjaamista. Se tarkoittaa, että liikkuminen (=hikoilu) jää pariksi viikkoa. Hieman jännittää. Vanha kuva peitetään vaikka pidetäänkin vanha muoto eli vanhat kuvioinnit korvataan uudella.

Lauantai

Eilinen tatuoinikeikka kesti n. 6,5 h ja meni ihan jees. Kipu yllättää kummasti, mutta unohtuu yhtä nopeasti. Kuvasta tuli hieno ja olikin päivityksen tarpeessa. Kunhan vielä tuosta paranee.

Päivän ruokailut meni hieman heikonlaisesti. Töissä söin valmissalaatin ja tatuoinnin aika yhden välipalapatukan sekä omenan. Penkistä noustessa hieman huippasi ja ensi apuun sain tatuoijalta banaanin matkaevääksi. Tuli kyllä tarpeen. Kotona vedin sitten mifu-risottoa turhankin ison kupin, mutta ei se ainakaan päivän kaloreja sotkenut.

Viime yönä nukuin 9 h 23 minuutin unet. Ja jos aktiivisuusmittaria on uskominen nukuin yhtenäisesti 5.0/5.0 . Ensimmäistä kertaa mittarin käyttöaikana sain tuollaiset luvut aikaan. Nukuin koko yön samalla kyljellä ja se varmasti vaikutti asiaan. Ja mistäkö tiedän, että nukuin yhdellä kyljellä? Kun toinen puoli on hakattu, iho rikki ja kelmutettu, niin kyllä tietäisin, jos olisin yöllä kylkeä kääntänyt.

Tänään oli sohvaperunailtamat. Tuli syötyä sipsiä ja karkkia, mutta ei liikaa. Ja tietenkin perunoita. Ja katsottiin Sohvaperunoita. Onhan nyt perunaviikko.

Huomnna Herbalifen seminaari pitkästä aikaa. Pitää muistaa eväät.

Minusta tuntuu, että selkäläskit on pienentynyt. Tai niin eilen katselin, että jotain niille on tapahtunut, kun purjeiden lepatus on kummasti vaiennut.

Sunnuntai

Koko päivä meni Herbalifen seminaarissa. Yli vuosi sitten kävin viimeksi Suomen tapahtumassa. Hauska oli nähdä vanhoja tuttuja. Vanhoja pieruja, kuten ehkä turhankin tuttavallisesti asian ilmaisin. Vaikka itselläni ei ole halua liiketoiminta puolelle oli mielenkiintoista päivittää muistia ravitsemuksesta ja tuotteiden osalta sekä kuulla miten ihmiset on onnistuneet tavoitteissaan. Ja sitten se ihanan positiviinen ilmapiiri.

Sivujuoneena ravitsemukselliseen päivään omatkin syömiset ja juonnit meni kohdilleen. Kotona odotti nakkikeitto ja siihen kylkeen hmmusta ja hapankorppua.

Huomenna kuoro - ja punnitus.

Maanantai

Eilisen opit ja tarinat mielessäni mietin tänään ruoka- ja juomavalintojani. Tiedän mitkä on tavoitteeni ja minulle on käytössä työkalut asian saavuttamiseksi. Olen erittäin onnellinen, että jo seitsemän (SEITSEMÄN!) viikkoa olen saanut tsempattua itseäni tähän elämäntapamuutokseen. Uskon, että jokainen syömättä jätetty herkku kantaa hedelmää.

Punnitus oli huikea yllätys. Järjestäen asioita oli tapahtunut lähes joka mittarilla. Senttejä lähtenyt, painotippunut, RASVA lähtenyt ja lihas säilynyt.

Punnituksen jälkeen tajusin, että  päässälaskutaitoni ei ihan toiminut 4.2. punnituksessa: Painoa oli tullut lisää 1,2 kg, ei 0,8 kg. Tämän tajusin nyt, kun yritin pähkäillä miten vieläkään paino ei ole vähemmän, kuin tuolloin vaikka kahden viikon tulos on -1,1 kg.
Kahdessa viikossa siis tippunut painoa -1,1 kg, mutta lihas ei ole lähtenyt mihinkään eli kaikki pudotettu on lähtenyt sieltä mistä pitääkin eli läskistä. Todennäköisesti sieltä selästä sitten ;)

Jokohan sitä ensi viikolla olisi alle 80 kg?

Punnitus 18.2.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 6: -0,6 kg // verrattuna aloitukseen: -2,8 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 6: -2,5 cm // verrattuna aloitukseen: - 8,5 cm

Lantio: Verrattuna viikkoon 6: -1 cm // verrattuna aloitukseen: -4 cm

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Kuudennen viikon kuulumiset #Mammakuntoon2019

Laivalla taaperon kanssa

Tiistai

Ukkeli kömpi viereen jo klo 5.30. Onneksi tuli mentyä ajoissa nukkumaan niin sain yli 7 tunnin unet

Illalla käytiin perhejumpassa. Aktiivisuusmittari sai täydet lukemat: 118 % , 13 300 askelta

Huomenna pilates :)

Keskiviikko
Pilates pitkästä aikaa! Tuntui hyvältä vaikka aiemmin päivällä oli blääh -olo ja meinasin jo jättää välistä.

Mieliteot käväisee mielessä vähän väliä: Sipsiä, hampurilaisia, jne. Tiukkana olen pysynyt, enkä pikkusormeakaan ole antanut suuntaan tai toiseen - ainakaan kovin paljon. Illaksi kylläkin ostin herkkuleivän (pehmeä, lämmin, vaalea ja rasvainen) ja sitä tuli syötyä pari palaa. Päälle laitoin tosin vain tomaattia ja oliiviöljyä eli jossakin sentään rajoitin vaikka "villiksi" heittäydyinkin.

Torstai
Kadonneet vatsalihakset alkoivat illasta muistuttamaan itsestään. Eilinen pilates taisi tulla tehtyä oikein - tai sitten on vain jäännyt vatsat treenaamatta.
Päivän aktiivisuus jäi 95%:n, mutta askeleet sentään ylitti 10 000 ja osa askelista tuli vetäessä Ukkelia pulkassa Pasilasta kotiin.

Huomenna siunattu perjantai. Meinaa vaan taas olla nokkatukossa ja kurkussa kaktuksen juuria. En suostu!
Jotain iloa arkeen: Antti Holman blogi. Auta Antit kohta kuunneltu joten hyvä, että voi nojata blogiin. Kohtahan pitäisi alkaa Radio Sodoman uusi kausi, että helvetin hyvin menee. Nyt nukkumaan.

Perjantai
Eilen illalla join 0,5 l Pepsiä. Liekkö juoman koffeiini vaikuttanut, mutta vielä klo 0.50 en ollut vieläkään nukahtanut. Kissakin naukui ja Ukkeli näki kai unia, kun hieman itkeskeli.

Hirveänä tekisi mieli ostaa tänään sipsejä ja tehdä dippi. Olen myynnyt ajatusta itselleni cheating dayna, mutta en petä siinä ketään muuta kuin itseäni. Päätänkin nyt, että sipsien ja karkkien yliannostus on luvallista 1.3. ,JOS tämän kuun tavoite on saavutettu!

Sunnuntai
Sunnuntai-ilta ja on jäännyt päivitykset väliin.

Pikakelaus: En ostanut pe sipsejä. Ostin porkkanoita ja kukkakaalia sekä kaksi kermaviiliä ja dipit.  Söin noita sitten perjantai- ja lauantai-iltoina. Varmasti tuli kumpanakin iltana 500 g kasviksia täyteen. Ja dippejäkin jäi vielä yli.

Lauantaina oltiin Ukkelin kanssa Tallinnassa. Aamupalaksi pirtelö, mutta sitten vielä toinen aamupala laivalla. Maissa lehtipihvi ja valkosipulikermaperunat. Paluumatkalla ei käyty enää syömässä, mutta vedin Nutella-leipätikku -systeemin (Kunnon let's go meininki - noita kun syö, niin lähtee loppullinenkin kunto). Tuliaiskarkkeja ei tullut ostettua ja tuliasjuomatkin rajoittui yhteen limpparitölkkiin. Sen join illalla kasvisdippiannoksen kanssa.

Tänään oli kotipäivä. Päivitin blogin, katsottiin Ukkelin kanssa teeveetä ja oltiin vain. Ulkona satoi vettä niin ei innostanut ulkoilut.

Illalla kävin leffassa - yksin. Leffaherkuissa ratkesin karamelli-popcorneihin. Olisi voinut jättää välistä (mutta hyviä olivat). Vesi oli juomana, eikä karkkeja ollut. Nyt maate. Huomenna paluu arkeen.

Ukkelin mukaan olimme eilen lomalla ja hänelle ostettiin asioita lomakaupasta eli laivan myymälästä. Siinäpä laivayhtiöille mainoslause: "Laivalla olet lomalla"

Maanantai
Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta pari riviä ennen sitä.

Ruokailut meni jees, vettä tuli juotua.

Aloitin Kunto plus -lehden (nro 3/2019) 4 viikon liikuntahaasteen. Sumokyykyt 50 kpl takana (ja päälle palautusjuoma). Huomenna etunojapunnerrus. Sen teen pienemmissä erissä kuin tämän päivän aloituksen :)

Tänään oli myös punnitus. Paino tippuu, rasvatippuu, lihas säilyy. Excellent. Olen oikealla tiellä! Rasvan kanssa matkalla 4kymppiseksi ja alle. Tahti on hidas, mutta suunta oikea

Punnitus 11.2.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 5: -0,5 kg // verrattuna aloitukseen: -2,2 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 5: +0,5 cm // verrattuna aloitukseen: - 6, cm

Lihas: Verrattuna viikkoon 5: +0,1 kg // verrattuna aloitukseen: + 0,2 kg

Lue myös:
Viidennen viikon kuulumiset

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

20+ asiaa, jotka tekee minut onnelliseksi just nyt!


- Antti Holman blogi
- Ystäväni liikuntapäivitykset Facebookissa (blogia jo pyydetty, viihdyttäisi muitakin)
- Tarinoita Alakerrasta blogistilta tulee kirja (Olga Kokko Munametsä)
- Päiväristely Tallinnassa
- Maaliskuussa tuleva Tukholman risteily
- Ryhmä Hau -kylpylevyt, jotka löytyi kaivamalla lelukaupan lelulaarista. Ja joilla Ukkeli leikkii suihkussa tätä kirjoittaessa.
- Hellä Sointu ja Sopimattomat Seuralaiset kuoroilu
- Minun miehet kotona
- Tammikuussa maksetut rästilaskut (ei pitäisi olla ylläreitä helmikuusa)
- Kesälomasuunnitelmat
- Huhtikuun Trans-Siperia
- Tarpeeksi haasteellinen ja innostava työ
- Lisääntynyt viikkoliikunta
- Mahdollinen elämäni ensimmäinen teatterijuttu (jos aikataulut onnistuu)
- Hyvät yöunet
- Kuorokaverit
- Työkaverit
- Sukulaiset
- Koti ja vapaapäivä. Vapaus pysyä sisällä ja kirjoitella onnellisia asioita, kun ulkona vihmoo vettä ja kadut on muuttunut luisteluradaksi.
- Tieto, että lumi sulaa ja kohta ei tarvitse pukea lasta yhtenä päivänä valloittamaan alppeja ja toisena päivänä porkkaamaan joen yli
- Kun en välitä flunssasta, olen terve

Ukkeli valitsi tämän onnellinen -kappalleen, koska hänellä on sirkuskoulussa Onni niminen kaveri. Onni on Onni kaverina.

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Viidennen viikon kuulumiset #mammakuntoon2019


Tiistai
Vau ja vieläkin vau. Olen niin onnellinen nelosviikon pudotuksesta. Etenkin, kun pudotus tapahtui rasvasta, ei lihaksesta. Nyt kun vain muistan mitä tuli tehtyä ja jatkan samalla linjalla. Tosin flunssaa en huoli takaisin.

Parin viikon jälkeen jälleen perhejumppailta Ukkelin kanssa. Kyllä siinä lämmin tulee. Lumeen en onneksi joutunut tarpomaan, vaikka ratikan tuleminen vaikutti epävarmalta. Aikataulut vain kusi. Nyt voisi loppua jo lumentulo! (Kommentti viikkoa myöhemin - HAH!)

Keskiviikko
Huono-omatunto eilen illalla syödystä kolmesta hapankorpusta maksamakkaralla. Muuten paastoaika olisi mennyt hyvin, mutta klo 21 tuli hapankorppuhimo! Ja kyllä se maistuikin hyvältä. Nyt muistin, miksi en maksamakkaraa osta kovin usein.

Aamu alkaa totutusti. Kotona 0,5 l vetää kera aloa-juoman ja omena-kaurakuidun. Samalla saan aktiivisuusmittariin päivän ensimmäiset energian kulutukset paimentamalla Ukkelia pukemaan.

Olen erittäin ylpeä itsestäni, että puin ulkovaatteet päälle ja menin tienvarteen tekemään lumitöitä. 1h 20 min lapionvarressa on erittäin hyvä suoritus kerrostaloasukilta. Kroppa viestii, että töitä on tehty. Katsotaan olenko kuinka kipeä huomenna hartioista reisiin asti. Palautusjuoman otin heti, joten jospa se jeesaa hieman. Ranteet on jotenkin tukossa. Tai sitten ne on ollut vaan niin tukossa, että tällainen rehkiminen kerran vuoteen on vain hyvästä.

Torstai
En olekaan kuollut tai kivulias. Tunnen ainoastaan tervettä kipua ja senkin vain ranteissa ja erinäisissä selän kohdissa. Epäilen, että taisi vain paikat hieman aueta. On se palautusjuoma kyllä hyvästä. Olkapäät, jotka eilen tuntui tiukummilta ei ole lainkaan kipeät.

Lauantai
Sisko ja hänen pojat tuli eilen viikonloppu kylään. Ukkelilla nousi torstai-iltana kuume ja olin hänen kanssaan perjantain kotona. Viikoloppuvieriasta ja etäpäiväsät huolimatta syömiset meni kohtuu hyvin.

Illalla tuli syötyä muutama sipsi siskonpojan sipsipussista ja iltapalaleivät tuli syötyä reippaasti klo 21 jälkeen.

Katsoin tänään viimeisen jakson Escape at Dannemora:sta. Vaikka sarja kertoikin vankilapaosta (tapahtui oikeasti 2015) oli siinä erittäin mieleen painuva kohta. Piti ihan katsoa kohta uudelleen, että sain sen kirjattu ylös. Tarkastaja (tai joku tutkija) Catherina Leany Scott kysyy vanki Sweatilta miten hän onnistui tekemään pakoreitin vankilasta. Työ kesti kuukausia ja reitti oli monimutkainen (sisälsi kahden tiiliseinään läpäisyn ja metalliin kahden miehen mentävän aukon puhkomisen).
Vanki vastasi: "Kun uskot pääseväsi pois nuo on vain esteitä". 
Vaikka lause ei liity millään tavoin painonpudotuseen, piilee siinä totuus. Jos on realistinen päämäärä, vaatii se vain tahtoa voittaa esteet.

Sunnuntai
Söin eilen pitkästä aikaa leipäkebabin. En syönyt sitä edes kokonaan. Aamulla peilissä oli vatsassa suolasta turvonneet silmät.

Tänään olen syönyt sitten jälleen suunnitelman mukaisesti ja nyt (kello 20.46) on päivän ateriat aterioitu. Kävin myös 20 minuutin kävelylenkillä. Järkyttävä keli. 20 minuuttia tuossa lumessa ja sohjossa oli erinomainen suoritus.

Huomenna on punnitus maanantai. En osaa yhään sanoa onko lähtenyt, pysynyt samana vai tullut lisää. Tällä viikolla olen jopa liikkunut, mutta oliko se riittävästi. Kännykässä odottaa ladattuna fat burner applikaatio. Jospa ensi viikolla?
Ensi viikolla alkaa pilates ja tiistaina on perhejumppa, joten jotakin sentään luvassa.

Odotan satamassa siskoa ja hänen poikiaan. Olivat päivän Tallinnassa. Kahviosta ostin veden vaikka hetken aikaa himoittelin limpparia ja pienen pientä sipsipussia. Huomaa,että tammikuu on ohi ja mieli alkaa tekemään tepposia. Olisi niin helppo se sipsipussi vetää tässä odotellessa...
Mutta mielessä pyörii vankikarkurit: Kun tiedän kevyemmän minän olevan tavoiteltavissa oleva asia, pitää sen eteen tehdä töitä. Tiiliseinien, tai siis tämän ihrakerroksen, läpi ei hetkessä mennä. Se kestää oman aikansa, mutta on mahdollista.

Maanantai
Tänään peruuntui kuorotreenit. Kävin viemässä kävellen kirjat kirjastoon. Jätin mukan olleen kangaskassin kirjastolle ja ottivat sen mielellään vastaan.
Kirjastoreissun jälkeen tein 45 minuuttia lumitöitä. En saanut edes autonmentävää aikaiseksi, mutta liikuntaa senkin edestä. Päälle palautusjuoma.

Viikolla tehdyt lumityöt näkyikin heti punnituksessa. Ja rasva% tippuu ja se onkin pääasia.

Punnitus 4.2.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 4: +0,8 kg // verrattuna aloitukseen: -1,7 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 4: +- 0 cm // verrattuna aloitukseen: - 6,5 cm

Lihas: Verrattuna viikkoon 4: +0,7 kg // verrattuna aloitukseen: + 0,1 kg

Lue myös:

tiistai 29. tammikuuta 2019

Neljännen viikon kuulumiset #Mammakuntoon2019


Tiistai
Viikko kerrallaan. Päivä kerrallaan. Kun päivittäin teen oikeita asioita, tulen saavuttamaan tavoitteeni.

Tämä sairastelu ärsyttää, mutta ei tätäkään voi loputtomiin jatkua. Kuten ei myöskään pakkasetkaan! Mittari näyttää -22 astetta. Puen toppavaatteet ja lähden töihin yskän saattelemana.

Olen iloinen, etä tammikuun pudotustavoite on saavutettu. Seuraavaksi tavoitteena päästä alle 80 kg.

Tämä flunssa vituttaa jo. Kolmessa viikossa olisin saannut terveenä liikuttua edes hieman enemmän. Nyt ainoa terveenä oleva asia, eli järki, käskee lepäämään, mutta samalla motivaatio yrittää patistaa tekemään asioita. Jos hiljennän motivaation nyt, aloittaako se mykkäkoulun, joka jatkuu sitten loppuvuoden?

Keskiviikko
n. 8 tunnin yöunet. Tarkoituksella menin ajoissa sänkyyn. Kun sain pääni tyynyyn, silmälaput silmille ja annoin hengityksen tasaantua ottaakseni Nukku-Matin kutsun vastaan, se alkoi: Ukkelin itku. Eikä ensimmäinen kerta. Aivan kuin vauvana tiesi milloin äiti syö, oli hänen silloin aika herätä. Yhteys toimii edelleen: Äiti yrittää nukahtaa, on aika herätä.

Toisella ressukalla yskä vaivaa yhä eikä ensin suostunut ottamaan yskänlääkettä. Onneksi lopulta ymmärsi yskän, ja oman parhaansa, ja kaikki sai nukkua rauhassa loppuyön.

Luulen, että flunssa alkaa hellittämään. 7 päivää tätä oireilua takana, joten flunssa number 2 voisi jo poistua. Maybe. Pidetään sormet ristissä.

Tänään meni ruokailut hyvin. Voisin väittää, että parhaiten tämän vuoden aikana.

Sain pidettyä haaveilemani paastoajan ja söin päivän ruoat 8 tunnin sisällä. Kello on nyt 21.40 ja edessäni on lasillinen vettä. Hetken haaveilin Cream Crackereista voilla ja kurkulla, mutta jätän ne huomiseen.

Katsotaan miten tämä 8/16 sujuisi. Kaikki puitteet onnistumiselle on . 8/16 mallia suositeltiin jossakin kuntoilulehdessä ja tiedän ihmisiä, jotka on metodilla senttejä pois saannut. Kaikkea on kokeiltu, joten miksi ei tätäkin edes hetken verran.

Torstai
Herätys klo 6.20. Torkutin ensin 10 minuuttia, sitten vielä toiset 10 minuuttia.
Avaisin Ukkelin huoneen oven ja menin aamupissille. Tällä kertaa en kuullut oven kiinni laittoa vaan Ukkeli ilmesty ovelle. Ja meni potalle. Yövaippa oli kuiva. Yes. Yövaippaan paluu hyvin alkaneen täyskuivana olemisen jälkeen oli pienoinen pettymys, mutta jatkuvaa päivittäistä lakananvaihtoa ja peusrumbaa en jaksanut. Pitäisi taas kohta puolin ottaa kokeiluun yövaipan pois jättö.

Kotona juon 0,5 l vettä, jonka sekaan laitan aloejuomatiivistettä sekä kaura-omena -kuitujauhetta. Juoman kyytipojaksi vitamiinit ja Omega 3. Aamupalan syön töissä vasta klo 10. Silloin aamupalani on ravitseva pirtelö ja appelsiini. Siitä starttaa myös 8 tunnin ruokailut.

Kuulostelen itseäni. Nyt aamulla minulla ei ole nälkä. Pientä pulputusta mahassa, mutta ei karjuva nälkä. Omena-kaurajuoma auttaa. Sekä tietysti yrttitee jota killitän töissä ennen kello kymmentä useamman mukin.

Illalla voin todeta, että ruokailut meni hyvin. Lyhyt ruokailuaika pakottaa syömään tiheämmin, jotta kalorit täyttyy - syödähän täytyy. Aikaikkuna on 1/3 päivästä eikä se 2/3 kuten yleensä olen pitänyt. Minusta tuntuu, että puputan koko ajan jotakin. Tokihan naapurin hampurilaispaikka ratkaisisi kalorikiintiön kerta heitolla, mutta se ei ole mitä tällä haen.

Perjantai
Ihanaa - perjantai! Viikko meni taas megalomaanisella vauhdilla, mutta en valita. Viikonloppu on rakkautta.

Kaksi päivää 8/16 takana ja huomaan kolmannen päivän tuovan peilikuvaan vähemmään riippuvan mahan. Vai taasko mielikuvitus on asialla? Itseäni eniten peilikuvassani ärsyttää se lässähtänyt pelastusrengas. Jos tuollainen pelastusrengas olisi laivassa, ei siitä olisi mitään iloa tositilanteen tullen. Tussu rengas, kuten taisi Hertttakin animaatiossa sanoa.

Eilen huomasin haaveilevani eräästä tietystä proteiinijäätelöstä. Sen lasken luvalliseksi herkuksi, mutta tänään se sotkisi syömisrytmiä. Etenkin, jos pitää odottaa, että Ukkeli on mennyt nukkumaan.
Lauantaille Ukkeli oli tilannut lettuja. Voisin silloin syödä lettuja ja jäätelöä. Pojille perusjätskit ja itselleni protskujätski.Hmmm.... pitää miettiä.

Lauantai
Eilisen kauppareissun mainingeissa mukaan lähti kuin lähtikin haaveilemani proteiinijäätelö. Tosin on vieläkin pakkasessa, kun en eilen siihen sortunut.

Lettujakin tein, mutta en laittanut jäätelöä väliin.

Jäätelö meni alas lopulta Suomi Loven aikaan - kokonaan.

Olen tyytyväinen tähän päivään, vaikka liikunnat jäi vieläkin vähemmistöön. Jos nyt uskallan ennustaa, on flunssa voitettu. Jee.

Sunnuntai
Ihana päivä! Vaikka pakkasta oli yli -16 astetta, käytiin kävelyllä. Ja aurinkolasit oli tarpeen.

Jääkaappi tuli pestyä ja valmistin jauhelihakeittoa. Keitto kuuluu kyllä niin vahvasti pakkaspäivän ruokiin.

Päivän askeleet ylitti 11 000 vaikka mittari oli pari tuntia latauksessa keskellä päivää.

Huomenna on taas punnitus enkä kyllä tiedä onko oikein mitään tapahtunut.

Olen syönnyt mielestäni hyvin. Siis fiksuja valintoja joiden pitäisi tukea tavoiteen saavuttamista. Myös vettä on päivittäin mennyt riittävästi. Liikunut olen sen mitä olen kyennyt.

Kuvittelen vatsan pienentyneen...

Noh, huomenillalla olen fiksumpi.

Viikko on niin kovin pitkä aika, mutta toisaalta niin kamalan lyhyt. Ja neljä viikkoa on mennyt aivan hurjaa vauhtia.

Maanantai
Pirtelöä, pizzaa tortillapohjalla, chiasiemen budding ja raaka-kakun paloja. Siinäpä tämän päivän ruokailut.

Illalla kuorotreenit - viikon shitfulness sessio (paskan jauhantaa siinä positiivisessa mielessä) ja viikon paras aloitus. Lumimyräkkä rokotti osallistujia, mutta hyvä porukka oli kasassa.

Kotona Ukkeli esitti Waltarin Helsinki -biisin minulle. Luulin, että laulussa laulettiin kylmästä tuulesta, mutta "maito on kylmää" kuulosti oikein sopivalta kolmevuotiaan suuhun. Biisin sanojen vääristelijä toisessa polvessa.

Punnitus tehty - ja JEEEE!!!!
Ihana nähdä, että en ole vain kuvitellut asioita, vaan vaaka ja mittanauha ovat minun puolella. Näihin tuloksiin en pääse joka viikko, joten nyt nautin.

TUOMIO eli punnitus ma 28.1.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 3: -0,9 kg // verrattuna aloitukseen: -2,9 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 3: - 1,5 cm // verrattuna aloitukseen: - 6,5 cm


Lue myös:
Kolmannen  viikon kuulumiset

perjantai 25. tammikuuta 2019

Älä kokeile tätä pakkasella! - Kokeilit kuitenkin....


Jos mietit lapsuutta ja pakkaspäiviä, mikä kielto tulee ensimmäisenä mieleesi?
.
.
.
Niinpä: Älä laita kieltä kiinni rautaan

Jos satut olemaan niin onnellinen, että tämän vältit, et ehkä tunne sitä kiheltävää tunnetta kielenkärjessä, kun tuollaista aktiviteettiä edes miettii.

En muista milloin oli minun eka kerta, mutta minullekin se tapahtui. Voisin kuvitella, että kieleni on löytänyt tiensä mattojentamppaustelineeseen, rautakankeen tai kiipeilytelineeseen. Kaikki vaihtoehdot kuulostavat rautaisilta vaihtoehdoilta. Muistan joskus kokeilleeni rautanaulojen kantoja. Mitä pienempi kohde, sitä vaarattomampi?

Pienen pojan äitinä haluaa estää turhat tapaturmat, joten pakkanen-kieli-rauta -yhdistelmä on käynyt mielessä ilmojen pakastuessa.

Sen sijaan, että olisimme aloittaneet älyttömän kieltokamppanjan asian suhteen (siis se pakkanen-kieli-rauta-ei-ei), niin päätimme olla hiljaa. Kieltää lasta tekemään jotain noin yksinkertaista on kuin lähettäisi kutsukortin. Jos olisimme kieltäneet Ukkelia, olisimme voineet ojentaa hänelle rautatangon imeskeltäväksi samantien.

Olimme siis hiljaa ja pyrimme katsomaan, että kieli ja rauta ei kohtaa.

Ja paskat se onnistunut.

Kyllä vain. Accident happen. Lapsilla on ilmiselvästi jotkin asiat sisäänkirjoitettuja. Pakkanen ja rauta löytyy DNAsta.

Seuraavana vuorossa huono äiti -kommenttia, mutta itse maalla asuneena, en todellakaan osannut aavistaa mihin poikani pakkanen ja kieli -neitsyys menisi.

Onneksi voin jakaa tämän teidän kanssa.

Kävin hakemassa Ukkelin hoidosta tiistainpäivänä. Yleensä minä vien aamuisin hänet hoitoon ja Mies hakee, mutta tänään tehtiin toisin päin.

Kotimatkalla ylitimme tien ja rakas poikani haluaa joka kerta painaa sitä valonappulaa jolla aktivoidaan jalankulkijoiden valot. Nappia on painettava, vaikka siinä jo valo palaisi.

Niinpä odotimme valojen vaihtumista. Ukkeli painoi nappulaa. Siitä kuuluu kiva piip. Kolmannen piipin jälkeen kielsin häntä painamasta, koska en kestä, jos sitä nappulaa pitää painaa vaikka valo jo palaakin. Palava valo on merkki, että pyyntösi on huomioitu eikä se napin painaminen nopeuta asiaa yhtään. Ei bussikuskikaan bussia pysäytä ennen kuin pysäkillä, vaikka kuinka pysäytysnappulaa painat. Tämä tiedoksi kaikille, jotka ei tätä vielä ole itse tajunut.

Takaisin asiaan. Odotimme valojen vaihtumista ja kohta Ukkeli sanoi: Ei sattunut. Yleensä "ei sattunut" -merkitsee juuri sitä, että sattui, mutta en voi myöntää, koska minua oli kielletty tekemään jotain tai sattui vahinko mitä ei ehkä olisi saanut sattua. (Tämä taitaa olla minulta verenperintönä saatu tapa toimia nim.merk. En voinut kertoa peukalon haavasta, koska isä oli vasta kieltänyt koskematta terävään puukkoon. (Isä kyllä tajusi jotain sattuneen. Tästä on varmaan jo 32 vuotta))

Arvaatteko jo mikä Ei sattunut?

Kyllä vain. Ukkeli oli päättänyt kokeilla kielellä napin painamista. Ulkona lähes kaksikymmentä astetta pakkasta ja meidän nuori mies päättää juuri sinä päivänä kokeilla kuuluisiko laitteesta piip. Ei tullut piippi, tuli pipi. " Ei sattunut" ja verta valuva kieli ei sopinut yhteen.

Onneksi kyseessä oli vain kielenkärki, eikä kieli jäänyt kunnolla kiinni. En nimittäin ole yhtään varma miten olisin kielen irti siinä ajoteiden välissä, ratikkapysäkin vieressä irti saanut. Jostakin syystä tällaiselle asialle en ollut osanut riskiarviointia tehdä.

Loppumatkan aikana selitin Ukkelille tätä pakkanen-rauta-kieli -yhtälöä ja sen toimimattomuutta. Hän sanoi ymmärtävänsä, että niin ei saa tehdä. Pahoin pelkään, että hän muisti asian niin kauan kuin kieleen koski. Eli yhden illan.

Pienellä kauhulla jään odottamaan tulevia pakkaspäiviä (kevääseen on vielä aikaa) ja tulevia talvia, milloin Ukkeli päättää testata vieläkö se kieli jää kiinni. Kolmevuotiaan maailmankatsomuksella hän jaksaa aina kertoa mitä asioita ei tehnyt kun oli vauva ja kuinka nyt voi tehdä joitakin asioita. Noinkohan käy, että nelivuotias kuvittelee ettei hänen kieli jää enää kiinni, koska on huomattavasti isompi, vanhempi, fiksumpi ja kaikkivoivaisempi kuin kolmevuotiaana.


tiistai 22. tammikuuta 2019

Kolmannen viikon kuulumiset #Mammakuntoon2019


Tiistai:
Eilinen punnitus ja mittaus synnytti ristiriitaisia tunteita. Paino ei ollut tippunut eikä sentit pienentynyt, MUTTA lihasta tullut lisää ja rasva% pienentynyt. Rasva% onkin pienentynyt kummallakin viikolla.
Tunnistan tämän tunteen samaksi kuin mitä olen tuntenut niin monta kertaa ennenkin. "Minä en onnistu" huutaa pinei ääni sisälläni. En kuuntele ääntä vaan vaimennan sen, vahvemmalla tokaisulla "pystynpäs". Toinen viikko ei minua nujerra, koska olen tehnyt oikeita asioita. Kunhan jatkan samaan tapaan tulen lunastamaan tavoitteeni.

Eiliset sentit vyötäröllä ärsyttää. Mittanauha onneksi vahvisti olettamukseni laktoosin ilmaamasta mahasta. Paksuin kohta 2 cm vähemmän kuin eilen. Samoissa luvuissa ollaan kuin viime viikolla.

Keskiviikko:
Kurkku karheana uuteen aamuun. Työpäivä venyi 11 tuntiseksi. Onneksi huomenna saldovapaa. Voi nukkua onneksi aavistuksen pidempään. Jospa Ukkelikin ymmärtää arvostaa vapaa-aamua.

Yöksi tulossa lumimyräkkä. Minun ei tarvitse miettiä lumien luontia, vaikka se olisi hyvää liikuntaa. Mietin sen sijaan huomista junamatkaa Kiuruvedelle ja julkistaliikennettä. Jospa tilanne rauhoittuisi aamupäivänän mennessä.

Kiuruvesi-matkat on oma kompastuskivi painonpudotuksen kannalta. Minulla on huonotapa ratketa syömään herkuttelemaan jo ennen Lahtea. Tällä kertaa on pakko pysyä aisoissa ja muistaa käydä lenkillä.

Klo 23 . Vielä ei tule lunta. Aamulla edessä pakkaaminen, koska nyt en vaan jaksa.

Torstai:
"Nukutaan myöhään" on sanonta mitä ilmiselvästi ei saa käyttää taaperolle. Taikasanat, jotka takaavat aikaisen aamuherätyksen.
Kello 6.30 Ukkeli juoksee sänkyyn - yöunet on nukuttu. Väsyttää. kurkku on kipeä.

Juna lähtee klo 11.19 ja meillä on onneksi reippaasti aikaa. Laitan eväät valmiiksi ja pakkaan. Tarkoitukseni on välttää ravintolavaunua ja heräteostoksia. Matkat kotiseudulle kääntävät minulla yleensä herkuttelukytkimen ON-asentoon.

Matkaevääksi valikoitui juotavaa jugurttua, riisipiirakkaa, hedelmiä valmiiksi pilkottuna, teevesi termarissa ja juomavettä pulloissa. Ruokana papu-couscoussalaatti.

Edellisenä päivänä ennustettu lumikmyräkkä on odotettua pienempi. Rämmimme bussipysäkille lumisella jalkakäytävällä. Jos tilanne olisi toinen, olisi lumihankitreeni hyvä toteuttaa nyt.

Ehdimme erinomaisesti junaan ja paikoillemme. Ukkeli ottaa leikkivaunun haltuunsa.

Syömiset sujuu kuten suunnitelin ja vältän lipsumiset vaikka kävelemme ravintolavaunun läpi ja katseeni rekisteröi suklaapatukat. Osa hedelmistä jää mummolaan syötäväksi.

Ensimmäinen ruokatauko oli, kun matkaa oli mennyt tunti. Sain pidettyä rytmin muutenkin hyvänä enkä napsi edes Ukkelin popcorneja.

Illalla nousi kuume. Kunnon työläinen ei työaikana sairasta. Tähänkö kariutuu minun ulkoilusuunnitelmat? Tänään tuli yli 10 000 askelta vaikka päivään kuuluikin junamatka. Tuli hieman ravattua Ukkelin perässä junassa.

Torstai:
9 tunnin yöunet. Ihanaa. Ukkeli nukkui vieressäni parivuoteessa ja heräsi vasta puoli kasi.

Ulkoilut jäi 20 minuuttiin -19 asteen pakkasessa. Ei siitä liikunnan riemua saanut, mutta tulipa mentyä.

Sunnuntai:
Tiivistelmä Kiuruvesi-reissusta. Pysyin kohtuudessa. Ainakin melkein. Ei karkkia, ei sipsiä. Pari keltaista jaffaa ja lauantaina itsetehtyä pitsaa. Liikaa. Ja valkosipulia paljon. Se tosin ei lihota.

Flunssa vaivasi ja liikkuminen jäi minimiiin. Sentään nukuin n. 9 tuntia joka yö. Vettä olisi voinnut juoda kyllä enemmän.

Kiteytettynä: Ruokailut olisi voinut mennä paremminkin, mutta menivät 80% paremmin kuin yleensä.

Junamatka sunnuntaipäivänä flunssaisena täpötäydessä leikkivaunussa on aivot räjäyttävä kokemus. Istumapaikkani sijaitsi ensimmäisessä rivissä leikkipaikasta laskettuna. Oivallinen paikka Ukkelin touhuja seurattavaksi, mutta muuten sitten silkaa masokismiä. Onneksi Auta Antti -podcast helpotti. Edes hieman. Tosin jaksoon jossa mietitään lasten hankintaa, olisin voinut lisätä pari kommenttia. Kommentit olisi voinut liittyä junamatkailuun. Ehkä. Aivoni ehkä räjähti. Tai sitten se kaikki on oikeasti vain räkää.

Maanantai:
Flunssa. Ihan lääkärin määrittelemänä. Lepo paras lääkkeist. Huoh. Ruoka ei maistu, joten tänään ruokailut vähän mitä sattui. Subista puolikas patonki, töissä ateriapirtelö ja iltaruokana proteiinipirtelö mehubaarista = Ihan liian vähän ruokaa vaikka ei mitään höttöä.


Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 2: -0,4 kg // verrattuna aloitukseen: -2 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 2: - 2 cm // verrattuna aloitukseen: - 5 cm
Tammikuun pudotustavoite saavutettu

Lue myös:
Viikon kaksi kuulumiset

perjantai 18. tammikuuta 2019

Kesän matkailukohteemme - ollaan vähän kuin Riku ja Tunna

Helsingin Rautatieasema KISS maskit 2017

Viime viikonloppuna julkaistiin Hesarissa Riku Rantalan kolumni "On koomista, että tunnemme Thaimaan paremmin kuin isänmaan – Tämä yllättävä matkakohde on suomalaisten suosikki vuonna 2019".

Vaikka itse en ole koskaan ollut Madventures fani en ole voinut välttyä Riku Rantalan ja Tuomas "Tunna" Milonoffin seikkailuilta. Tiedän siis, että herrat ei aina kulje valtaväyliä vaan mielellään kokeilevat hieman epäämääräisiä reittejä matkoillaan.

Tänä kesänä Madventures lähtee jälleen tienpäälle ja tällä kertaa suuntana on eksoottinen (ainakin joiden mielestä) Suomi. Jos Madventureksen Suomi seikkailut ovat lähelläkään Tatun ja Patun Suomi -tarinoita on luvassa hieman erillainen Suomi -esittely. Kolumni ei kerro onko kerrontakieli suomi vai englanti, mutta todennäköisesti tarjolla on kansainvälisesti julkaistavaa matskua - ja jälleen kiillotetaan suomikuvaa kalakukko silmäkulmassa.

Mutta tarkoitukseni ei ollut arvata tulevaa Madventures -kautta vaan kertoa miksi kolumni ja kesälomasuunnitelmamme sopivat yhteen.

Perheemme ei ole vielä sataprosenttisesti päättänyt ensi vuoden matkoja, mutta näillä näkyminen olemme Rikun ja Tunnan linjoilla eli Suomi kutsuu!

Heinäkuulle on varattu viikonloppu Tahkolle, mutta tämän lisäksi ajatuksissa olisi käydä Naantalissa ja ajaa läpi Rengastie Turun Saaristossa. Näiden retkien lisäksi tulee oleskeltua Pohjois-Savossa sekä pistäyty Pohjois-Karjalassa.

Eli huomaamatta taidamme ollakin trendin kärjessä matkailujen suhteen vuonna 2019 😉

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Toisen viikon kuulumiset #Mammakuntoon2019


Tiistai:
Heti uuden viikon alkuun hyvän olon tunne onnistuneesta ensimmäisestä viikosta. Samalla, kun nautiskelen vielä edellisviikon aikaan saannoksista, huomaan antavani itselleni löysää ja illalla edestäni löytyy ravintoköyhä iltapala: Cream Creacker, voita, juustoa ja kinkkua. Alan heti lipsua.

Mies toi kaupasta mehujäät iltaruoan jälkiruoaksi. Sen söin hyvällä ommallatunnolla, koska hetkeä aikaisemmin olimme juosseet Ukkelin kanssa ympyrää perheliikunta jumppatunnilta. Äidin ja pojan yhteistä tekemistä.

Keskiviikko:
Olen muistanut juoda vettä ja olen pysynyt myös ruokasuunnitelmassa. Yhteinen iltapalahetki koko perheen kanssa, enkä repsahtanut sohvanpohjaherkuihin. Ukkelin nukahtamisen jälkeen söin ainoastaan iltapalalta ylijäännen hedelmäsalaatin. Itsetehty Omenasta, banaanista, appelsiinistä ja viinirypäleistä.

Torstai:
Mitenkä eri vaatteet voikaan näyttää kehonmuodot niin toisella tavoin! Tänään peilikuvassa katselee rengasmainoksen rengasmies tai Ghostbustersin vaahtokarkkimies. En ole varma kumpi, mutta kovin samankaltaiset helmeilevätmuodot vaatteet paljastaa. Odotan aikaa, että ylimääräiset pelastusrenkaat on jätetty rannalle ja kesätuuli on tasoittanut hiekkadyynit tasaiseksi maastoksi.

Illalla ikkunan heijastus on huomattavasti mairittelevampi. Tässä yksi syy miksi T-paita ja alkkarit riittää ihmiselle kotivaatteiksi. Verhot ikkunan edessä eikä ohikulkijatkaan kauhistu. Ei kyse ole kehopositiivisuudesta vaan puolialastomasta ihmisestä kotonaan.

Perjantai:
Yllättävää huomata, että odottamaton lastenlääkärireissu heti aamusta täyttää yli puolet päivän aktiivisuustavoitteesta. Tosin retkeen kuului auton puhdistus lumesta, työpaikalla pyörähdys, toimivan lippuautomaatin metsästys ja kauppahippa. Siis kauppareissu etsien lasta hyllyjen välistä. Kotiin päästyä Ukkelia kuulema ärsytti koko reissu, koska kukaan ei leikkinyt hänen kanssan piilosta Hesperianpuistossa lääkärikäynnin jälkeen. Ilmoitti tosin samaan hengenvetoon, että olisi voinut leikkiä yksinkin, jos olisin vain etsinyt hänet. Pikkumiestä ärsytti - voi toista.

Illalla surina pesukoneen päällä keskeytti kasvojen pesun. Mikä tuo ääni oli? A-haa, aktiivisuusranneke, joka ilmoitti 100% päivän aktiivisuudesta tulleen täyteen. Hyvä minä :)

Lauantai:
10 km kävelylenkki - vain minä, pikkupakkanen ja äänikirja. Hyvin käytetty 2 tuntinen. Jalkapohjat tosin niin hellänä, että kaupassa käynti silkkaa tuskaan, mutta oli lenkki sen arvoinen.

Vitsi sitä tunnetta! Kotona pienen levon jälkeen tehty lenkki tuntuu todella huikealta. Asiassa auttaa myös aktiivisuusrannekkeen ilmoittamat yli 260%

Sunnuntai:
Aamu alkaa Ryhmä Haulla, voisin painua ryhmähautaan. Haluan vielä nukkua, mutta perheen nuorimmainen ei tätä tahdo ymmärtää.

Mietimme päivän ohjelmaa ja päätämme lähteä pulkkamäkeen. Pulkkamäen jälkeen menemmekin sitten uimaan. Aktiivinen aamupäivä tiedossa.

Uimahallissa näkee kaikenlaisia kehoja. On tiukkaa, piukkaa, löllöä, höllöä, pientä, isoa, vanhaa ja nuorta. On tatuiointeja, arpia, maksaläiskiä, selluliittiä, lihasta. Jokainen syntymäasussaan.

En arvostele ketään, mutta en voi olla miettimättä millaisen kropan itselleni haluan. Kerta kerran jälkeen katse hakeutuu enemmän urheilullisen kehon suuntaan kuin enemmän kiloja varteensa kerryttäneen. En voi olla tekemättä havaintoa, että ennemmin ottaisin pienen pömppömahan kuin olisin perseetön läski. Nyt olen vain perseellinen läski, jonka maha ei tajua enää pömpöttää vaan on lähtenyt tutkimusmatkalle kohti suurta tuntematonta. Tämä matka ei pääty essuksi häpykummunpäälle vaan saa palata mahdollisimman nopeasti takaisin kohti pohjoisnapaa.

Ruokana on kalaa. Ruokailut on muutenkin mennyt hyvn tänä viikonloppuna. Uimahallireissulla huomasin laukussa  suklaalevyn lopun. Hetken aikaa ehdin jo haaveilla hetkestä jolloin sohvan pohjalla taitan palan tuota ruskeaa herkkua ja nostan sen huulilleni. Illalla tiedän suklaan olevan edelleenkin laukussa ja annan sen myös siellä olla. Karkkipäivä tulee vielä, mutta ei tänään.

Viikonlopulta ainoa mieltä kaivertava asia on nukkumisen vähyys. Illat venähti ja herätys oli klo 7. Kiitos elävän herätyskellomme. Väsymyksestä kertoo myös se, että nukahdin iltapäivästä sohvalle. Minä en nuku päikkäreitä kuin väsymykseen. Nyt on aika mennä nukkumaan.

Maanantai:
Edellisillan upea "aikaisin nukkumaan" -suunnitelma kariutui ei niin uniseen lapseen, joka heräsi hetken nukkumisen jälkeen ja ilmoitti, että häntä ei enää nukuta. Ei kutsunut sitten minuakaan luokseen Nukku-Matti. Missä on unihiekka, kun sitä eniten kaipaa. Uniaika aktiivisuusrannekkeen mukaan alle 7 tuntia. Todellisuus taitaa olla lähempänä kuutta tuntia.

Ruokailut meni mallikkaasta ja vedenjuonti pysyi mielessä. Eikä ainoastaan mielessä, vaan myös toteutui.  Ruoan yhteydessä syöty laktoosipitoinen raejuusto ei ollut hyvä valinta ja loppupäivän kärsin ilmavaivoista ja tunsin vatsani pullottavan ikävästi.

Illalla kuorotreenit purki ylimääräistä stressiä. Kuoron huumori ja laulut on ihanaa tasapainoa työlle.

Ja jälleen tuomiopäivä....

Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 1: + 0,1 kg // verrattuna aloitukseen: -1,6 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 1: + 2 cm // verrattuna aloitukseen: - 3 cm
Rasva% pienentynyt, lihasta tullut lisää viikosta 1 ja neste% noussut


LUE MYÖS:

Ensimmäisen viikon kuulumiset

maanantai 14. tammikuuta 2019

Operaatio Ankka - olisinpa jälleen 10-vuotias


Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkaisi tällä viikolla tiedotteen, jossa he kertoivat käynnistäneet Operaatio Ankan. Idea kuulostaa hyvältä, joten tuskin tämä on uutisankka.

Kaikille 2009 syntyneille lahjoitetaan kuukauden Aku Ankka -lehdet tammikuussa. Myöhemmin vuoden aikana saavat tänä vuonna 10  vuotta täyttävät Suomen ruotsinkieliset Kalle Anka-lehden.

EK:n tiedotteessa kerrotaan, että lukutaitokampanjan tavoitteena on kannustaa lapsia lukemaan ja korostaa lukemisen merkitystä osana perheen arkea.

Aku Ankka -lehti on saanut kiitosta kielenkäytöstä ja kekseliäästä kielen käyttämisestä (Esim. Vuoden kielihelmi -palkinto). Lukijalle on annettu helmiä niin kuvituksen kuin tarinakerronnan muodossa. Maaseudun Tulevaisuus tekemän 2016 kyselyn mukaan alakoululaisista lähes puolet kertoi lukuvarmuutensa parantuneen Aku Ankan avulla.

Aku Ankan ansiosta omakin lukeminen kehittyi aikanaan. Meille tuli kotiin Aku ja keskiviikkoisella lehdellä oli merkitystä perheessämme etenkin sen osalta, että kuka saa lukea Akun eka.

Yleensä lehden luki ensimmäisenä hän, joka haki postin postilaatikosta tai näki postin joukossa Akun. Varmaa oli myös se, että torstaina jos lehteä etsi, löytyi se isän yöpöydältä, johon hän oli lehden jättänyt edellisillan lukemisen jälkeen.

Aku Ankka oli myös vessalukemisena. Jos minulle tulisi vielä Aku, todennäköisesti sen löytäisi juuri sängyn vierestä tai pyykinpesukoneen päältä joka sijatsee kylppärissämme siinä pytyn vastapäätä.

Muistan myös Aku Ankan taskukirjat, jotka ei silloin kimallelleet folioiduin ulkokansin Tuplaextrasupererikoispainoksina. Alkupään kirjoissa joka toinen sivu oli värillinen ja joka toinen mustavalkoinen. Voi olla, että muisti tekee tepposet, mutta väittäisin tekstinkin olleen tikkukirjaimia eikä tekstattuna, kuten nykyään.

Tarinat luettiin tarkkaan ja lukeminen tuli etenkin siinä vaiheessa tärkeäksi, kun pelkkä kuvien katselu ei riittänyt eikä saanut ketään lukemaan.

Yksinkertaisuudessa lukutaidon voi jakaa kahteen osa-alueeseen: Tekniseen lukutaitoon sekä luetun ymmärtämiseen ( Lukimat) .Sarjakuva on mielestäni erinomainen apuväline lukutaidon kehittämiseen sekä luetun ymmärtämisen tuentaan.

Sarjakuva on ruutu ruudulta etenevä tarina, jossa käytetään kuvia, sanoja ja erillaisia merkkejä (Mediametka.fi) . Kuvat on tarinan selkäranka, mutta sanat antavat tarinalle luonteen ja vie tarinaa syvemmälle. Jokainen Aku Ankkaa lukenut tietää miltä Aku Ankka näyttää suuttuessaan jalat haarallaan ilmassa, nyrkki pystyssä, silmät kiinni huutaen kurkkusuorana. Yksittäinen kuva ei velä kerro koko totuutta, vaan ruudut ennen ja jälkeen sekä teksti puhekuplassa kertoo, mikä tällä kertaa synnytti pääkallojen ja risuaitojen tulvan.

 Olen varma, että Operaatio Ankka ei jää kerralliseksi tapaukseksi vaan tulevatkin polvet saa tutustua kielemme saloihin juuri Aku Ankan avulla. Ainakin omalle pojalle olen jo ehtinyt Aku Ankkaa lukemaan iltasaduksi, mutta vielä ei ole tilatun Aku Ankan aika. Jospa Operaatio Ankka toteutuu jälleen 2025, ja silloinkin 10 vuotta täyttäville, niin pääsisin pääsisimme nauttimaan keskiviikon lehdestä.

Onnea tänä vuonna kymmenen vuotta täyttäville Akkarin saajille!

*kuva kopiotu EK:n sivulta

perjantai 11. tammikuuta 2019

Meidän perheen liikuntaharrastukset


Monen perheen arkeen palaamiseen vuoden vaihteen riennoista ja lomista kuuluu kevätkaudet aloitus eri harrastuksissa. Mahdollisesti on jopa aloitettu jotain uutta vanhan rinnalle tai lähdetty kokeilemaan täysin uutta lajia.

Myös meillä on tällä viikolla pakattu kerhoreput ja lähdetty harrastamaan  - yhdessä.

Aloitin tiistaina Ukkelin kanssa Perhejumpan. Jumppa on tarkoitettu 2-5 vuotiaille yhdessä vanhemman kanssa. Lauantaina vuorostaan jatkuu sirkuskoulu ja sinne Ukkeli menee Miehen kanssa.

Sirkuskoulu on tuttu juttu jo viime syksyltä  ja päätimme jatkaa sitä nyt keväällä, koska se on ollut Ukkelille hyvin mieluisa. Samalla isä ja poika on saanneet yhteisen harrastuksen. Minulle parasta antia on ollut, kun lauantai-iltaisin olen sirkutelujen jälkeen saanut oman yksityisnäytöksen siitä mitä ovat sinä päivänä tehnyt.

Perhejumppa otettiin kevään ohjelmaan mukaan, koska minäkin halusin harrastaa jotain omaa juttua Ukkelin kanssa.

Sirkuskoulu ja perhejumppa tukee toinen toisiaan hyvin. Ukkeli pääsee erinomaisesti purkamaan kummassakin turhaa liike-energiaansa. Miten pieni ihminen voikaan olla niin aktiivinen?

Nyt alkanut tiistain jumppa ei ehkä ollut minulle niin mieltärentouttava, koska se oli  se meidän nuori mies, joka juoksi pitkin jumppasalia, kun piti kuunnella ohjeita, mutta hei! eipä tuo niin vakavaa, kun juoksi äänettömästi. Itse kaipaan liikunnalta juuri sitä aivojarentouttavaa tunnetta, joka vapauttaa turhan jännityksen niskasta ja unohduttaa turhat asiat mielestä. Katsoessani kirmaavaa ja puolapuilla kiipeilevää pikkuapinaa kolmevuotiasta, en aivan tähän fiilikseen päässyt. Ehkä ensi kerralla minua ei jännitä niin paljon.

Tietyllä tapaa mieltäni lohdutti tieto, että Ukkeli juoksee myös sirkuskoulussa. Ukkeli on kuulema esittänyt juoksijan lahjojaan siinä määrin, että on saanut mukaan ainakin yhden lapsen, joka ei ollut siihen mennessä osoittanut liikkumisen riemua. Lisääntyneet aktiivisuuden oli laittaneet myös päiväkerhonhoitajat huomiolle ja lapsen puheiden perusteella on meidän Ukkelilla jonkin sortin vaikutus ollut tähän kehitykseen.

Ohjattujen liikuntojen lisäksi käymme hyppimässä trampoliinipuistossa. Viikonloppuaamujen perheajat on koettu hyväksi, koska silloin voi Ukkelin antaa kirmata hieman vapaammin. Trampoliinilla pomppiminen on erinomaista liikuntaa ja se tekee tosi nannaa hartiaseudulle.

Myös retket metsiin ja muihin kohteisiin on toisinaan mukavaa, kuten myös uimahallissa käynti. Uimahallia pitäisi hyödyntää huomattavasti enemmän, kun lähes vieressä asumme, mutta lähtemisen vaikeus on siinäkin suurin este. Altaassa menee yllättävän kauan, kun vauhtiin päästään.

Emme tieten tahtoen ole täyttäneet iltojamme kaiken maailman menoilla. Itselläni on maantaisin kuorotreenit ja Mies käy sunnnutai-iltaisin pelaamassa sählyä. Tähän kun lisätään tiistain perhejumppa sekä lauantai-iltapäivän sirkuskoulu jää vapaitailtoja vielä riittämiin.

On mukavaa tehdä asioita yhdessä, mutta on myös ihanaa, kun tietää, että valinnanvapautta aktiivisten ja passiivisten tekemisten välillä löytyy. Halutessa voi lähteä uimaan tai luistelemaan, tai sitten istua sohvalla viltin alla ja katsoa lasteohjelmia.