keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Ajan lyhyt historia - 20-luku täältä tullaan!


Jaahas, se on jälleen marraskuun puoliväli. Mitä ihmettä tälle vuodelle on tapahtunut? Vastahan vuosi vaihtui ja 365 tuoretta ja hedelmällistä päivää oli edessä. 

Nyt takana on Trans-Siperian junamatka, Naisten Kymppi Kantturasalongin kansssa, kesäloma, 40-vuotissyntymäpäivät, Metallican ja Rammsteinin keikat, sukuretki Tahkolla, perhematka Turun saaristossa, Espanjan lomaviikko, Ukkelin synttärit, yli 10 kuukautta painonpudotusta (-6 kg ja kymmeniä senttejä pienempänä),  parit kuoron keikat, muutamat burleskitreenit, vesiburleski pilottiryhmään osallistuminen, satamiljoona ajatusta, parit kirjanaihe hahmotelmat, muutama menetetty hermo ja monta, monta kokemusta. 

Mutta mikä parempaa: Vielä ehtii tehdä monta asiaa ja saada monta uutta kokemusta tälle vuodelle! Esimerkiksi ensi viikonloppuna osallistun Burleskiviikonloppuun Kälviällä. Ensimmäinen kerta tuollaisessa workshopissa, mutta niin on käynti Kälviälläkin.

Oletko muuten tajunnut, että kun vuosi vaihtuu ollaan 20-luvulla? 
Jos minulle puhutaan kaksikymmentä luvusta ajattelen suoraan 1920-lukua: Great Gasby, Charleston, iloinen kaksikymmentäluku, Babylon Berlin, Kieltolaki, hämyiset savuntäyttämät jazzklubit ja upeat coctailit, Hercule Poirot, Art Deco. 2020-luku kuulostaa ennemmin joltakin mitä on tulevaisuudelta. Sellaiselta scifileffojen teräksinen fantasiamaailmoilta ja kuuasutuksilta.  

Mutta miltä näyttää 2020-luku?

Omalta osaltani elämäntaparemontti jatkuu. Jatkossa jätän vuosiluvun pois eli #mammakuntoon projektia jatketaan niin kauan kun on tarpeen. 

Ensi vuodelle on  matkojakin jo tiedosssa ainakin Tallinnaan ja Interrail - retkelle Tukholma - Gliwice - Praha. Ja heinäkuussa uudelleen Talliinaan katsomaan Rammsteinia. Ihana kun on jo suunnitelma tulevalle vuodelle.

Ja mitähän kaikkea koko 20-luku tarjoaa? Ukkelista ainakin tulee teini ennen kuin päästään vuosikymmenen loppuun. Vieläköhän mopojonnet on cool juttu hänen mielestä silloin?

20-luvulla nelikymppinen - hienoa sekin.Vielä en viiskymppisiä ala suunnittelemaan, mutta eiköhän sitä jotkut kieltolakikekkerit voisi järjestää. Toivon, että kun viisikymmentä tulee täyteen olen saanut mammakuntoon projektini siihen malliin, että sitä ei tarvitse enää miettiä.

Muistan kun 18-vuotiaana sain ajokortin. Kortin voimassaolo/päättymisvuosi oli vuonnna 2049.  Helkatti se tuntui kaukaiselta! Ajokortin saannista on jo yli 20 vuotta. Eikä tuo aika tunnu yhtään pitkältä. Vastahan tuo tapahtui. 2029 siihen ei olisi enää kuin 20 vuotta jäljellä. Tosin ajokortin saanti ja voimassaolo muuttuu niin tiuhaan, että enää tarvitse tuotakaan vuotta miettiä.

Katsotaan missä mietteissä ollaan marraskuussa 2029. Varmaa on, että ennen tuota vietän ainakin yhdet Great Gasby bileet, juon kuplivaa leveäsuisista shamppanjalaseista ja muistelen aikoja menneitä. Tämä päiväkin on huomenna jo historiaa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Rutiinit ja niiden muunnokset - Mammakuntoon


Mammakuntoon2019 on kestänyt jo lähes 10 kuukautta ja olen itsestäni ihan älyttömän ylpeä! Olenhan sarjauudenvuodenlupaustenrikkoja, mutta tänä vuonna olen yrittänyt ja jatkanut vaikka tulosta ei ole tullut. Lähdin kokeilemaan myös jotain uutta (Fitfarmin valmennukset) ja näin opin, missä olin tehnyt asiat "väärin".

Asioita oppii, mutta kaikessa ei tarvitse olla itseoppinut. Valmennusopit on ollut minulle hyvä muistutus, että on järkevää pyytää apua ja vielä järkevämpää on noudattaa neuvoja. En usko, että olisin ollut valmis myöntämään osaamattomuuttani painonhallintaan liittyen, jos vuoden alussa olisin lähtenyt mukaan valmennukseen.

Todennäköisesti olisin hengaillut mukana sen kuusi viikkoa (minkä ensimmäinen valmennus minulla kesti) ja sen jälkeen todennut, että joo, kyllä minä tiedän! ja sen jälkeen räpiköinnyt yksikseni vastavirtaan. Koska räpiköin yksikseni noin 8,5 kk opin jo parin ensimmäisen valmennusviikon aikana luottamaan annettuihin ohjeisiin. Olin myös siihen mennessä tehnyt paljon oikeita asioita, mutta koska minulla ei ollut ketään jolta kysyä jeesiä, en osannut tehdä korjausliikkeitä.

Tällä hetkellä noudatan uuden valmennuksen ohjeita (se ei ol blogiyhteistyö, joten en siitä nimellä huutelekaan, mutta Fitfarmin on sekin). Kaksi viikkoa takana ja mielestäni homma on lähtenyt hyvin rullaamaan.

Helpointa on arki ja kotiympyröissä oleminen. Helpointa on tehdä kaksi kertaa viikossa eväät valmiiksi ja ottaa ne aamuisin mukaan. Helppoa on, kun ruoat on käden ulottuvilla eikä tarvitse miettiä, että mitä seuraavaksi söisi ja milloin. Minulla on ruoat ja aikataulutus. Rutiinit on kivoja ja niihin voi luottaa.

Mutta sitten, kun tulee rutiineihin muutos, kuten viikonloppuretki kotiseudulle. Ruokalilurytmi on eri ja niitä omia eväitä ei viitsi siellä mussuttaa, kun vieressä muut syö perinneherkkua (mykyrokkaa... nam!).

Kotipaikalla minulle iskee älytön herkuttelubuumi ja herkuttelu alkaa monesti jo menomatkalla. Jostakin syystä päässäni napsahtaa rajoittajat pois päältä ja "loma, vapaa, voin tehdä mitä tahansa" -moodi päälle. Todellisuudessahan en huijaa kuin itseäni. Olen tästä ennenkin kirjoitellut, joten olen ongelmani tunnistanut kyllä, mutta mitä sille voin tehdä?

Tällä kertaa varauduin menomatkalla omilla eväillä (lihapullia ja ruusukaalia) ja välttelin kaupassa käyntiä. Ukkelille sanoin, että jään autoon, niin en vahingossakaan osta karkkia. Kun itsekuri ei meinaa riittää,  niin sitten on parempi pysyä autossa, kun toiset käy pissatauolla (niin ja minua ei pissattanut).

Kotipaikalla oltiin kaksi kokonaista päivää ja siellä pyrin soveltamaan annettuja ruokaohjeita. Lauantaina tuli herkuteltua, mutta ei tämä minun dieetti sihen kaadu. Pakkohan noita herkkupäiviäkin pitää opetella, jotta ei mopo lähde kokonaan käsistä. Ukkelin synttärikakku oli vuorattu karkein ja sitä söin. Parikin palaa, mutta sitten en karkkia ottanutkaan. Iltapalaksi söin äidin tekemää sokeritonta mansikka-lakkasoppaa ja maitorahkaa. Juustoleivät himoitti, mutta jätin väliin.

Tänä aamuna aamupuuro ja päätös palata arkeen. Evääksi lähti siivuja keräkaalista ja kurkkua ja huoltamon myymälästä mukaan tarttui raejuustopurkki ja juotava proteiinipirtelö.

Huomenna (kyllä se kuuluisa huominen) paluu täydelliseen päivärytmiin. Eli vaikka kaksi päivää olen ruokaohjeistuksia soveltanut ei tässä olla mitään menetetty, jos mietin millaisia kotipaikkareissuja olen esim. viime vuonna viettänyt. Toiset ratkeaa juomaan, minä ratkean syömään.

Itselleni tämä valmennusjakso ei ole ainoastaan painonpudotusta vaan oppimista itsestäni ja syömisestä: Mitkä on hyviä valintoja, kuinka opin olemaan itselleni armollinen ja kuinka ruoka ei tätä elämää pyöritä. Toki minulla on tavoitteita, jotka haluan saavuttaa, mutta myös tässä samalla minulla on elämä johonka kuuluu myös mykyrokka, jota saan vain kerran vuodessa. 

Oppimiseen kuuluu myös, että en tuijota vaakaa. Yleensä olen jakanut punnitustuloksia, mutta tämä jää nyt vähemmälle. Viime viikolla palattiin lomaturvotuksista takaisin lomaa edeltäviin painoihin ja toivottavasti suunta on tälläkin viikolla oikea. Minulla on hyvä olo ja tykkään kropastani, joten mielestäni oikealla tiellä ollaan.

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Salou - Kylmästä lämpimään eli syyslomalla Espanjan auringon alla


Lokakuun alussa vietimme viiden päivän syysbreikin Espanjan auringon alla Saloussa. Perhelomakohteeksi Salou valikoitui, kun kohdalle osui sopiva paketti. 

Salou oli kohteena meille uusi ja suurempia suunnitelmia matkaan ei ollut - kunhan saisi rentoutua ja tutustua vähän paikkaan. Matka menikin suunnitelmien mukaan : aurinkoa, lämmintä, rantaa, rentoa menoa. Stressitasot matalalla ja aurinko korkealla. Matkan aikana juhlittiin myös Ukkelin nelivuotissynttärijuhlaa.



Saloun alueella löytyy Euroopan toiseksi suurin huvipuisto PortAventura World. Taktimoimme säästääksemme matkakassaamme ja menimme Ukkelin syntympäiväaattona huvipuistossa, jolloin Ukkeli pääsi sisään maksutta ja säästimme lähes 50 €. Osaan huvipuistolaitteista pääsi maksutta, mutta hurjimpiin (ja upeimpiin vuoristoratoihin) olisi pitänyt hankkia vielä erillinen passi. Huvipuistolaitteiden pituusrajoitukset oli myöskorkeammat, kuin esim. Linnanmäen vastaavissa. Meidän alle metriseltä jäi useampi lasten laite kokeilematta juuri näiden pituusrajoitusten vuoksi.

Huvipuisto itsestään on nähtävyys! Huvupuisto on jaettu eriteemoihin ja rekvisiitoissa ei ole säästelty. Lännenpuistosta Kiinaan ja Seesamstreetille. Päivän sai kulutettua helposti vaikka ei laitteissa käytykään. Huvipuistossa vietettiin Halloween aikaa ja koristelut aivan mahtavat. Lännenmaassa kävimme katsomassa ehkä elämäni oudoimman esityksen. Mieheni kanssa emme jälkeenpäin tienneet kenelle tämä koko perheen esitys oli suunnattu (vampyyreita, pommeja, stunt-temppuja, vaarallisia tilanteita, mönkijä, ääni tehosteita, jne). 

Seesam street alueella kävimme yhdessä laitteessa kaksi kertaa! Kyseessä oli 3D - sisäjunarata - ammuntapeli . Ideana oli, että pitää selvittää, kuka on varastannut keksit. 6 hengen vaunu kulkee rataa pitkin ja matkanvarrelta pitää ampua keksejä (voitin kummallakin kertaa). Aivan huippulaite ja tuollaista kaipaisi suomenkin huvipuistoihin. Ukkelikin oli aivan innoissaan.







Ukkelin syntymäpäivä vietettiin uimarannalla. Saloun yksi vahvuus on pitkä hiekkaranta. Rannan hyviä puolia on myös erinomaiset palvelut: Leikkipaikkoja säännöllisin välimatkoin, rantabaarit joista sai pientä syötävää (osaan kävi vain käteinen), suihkut ja vessat.

Yhtenä päivänä matkustimme Barcelonaan. Salou sijaitsee noin 70 km päässä Barcelonasta ja sinne pääsee kätevästi junalla. Junalippu yhtee suuntaan maksoi 8, 80 € (lokakuu 2019)

Viimeisenä kokonaisena päivänä vuokrasimme polkupyörät ja ajoimme pitkin rantabulevardia viereiseen kaupunkiin. Hotellilta sai vuokrattua pyörän lapsen turvaistuimella. Kypärä oli pakollinen lapsille, mutta ei aikuisille. Pyöräilyn lisäksi kävimme rannalla ja pelaamassa minigolfia.


Taustalla Port Aventuran huvipuisto vuoristoratoineen


Saloun iltaelämää emme kokeilleen edes hotellin tarjonnan muodossa, vaikka hotellissa olisi joka illalle esiintyjiä löytynyt. Eräänä ilta lähdimme kuitenkin vielä pimeän tulleen käymään rannassa, koska rantabulevardilla löytyy upeat suihkulähteet, jotka on valaistu pimeän aikaan. Suihkulähteiden tanssia seurasimme hetken viilenevässä illassa ennen kuin palasimme hotelille katsomaan espanjaksi dubattuja lastenohjelmia. Ei yhtään pöllömpi loma.


maanantai 7. lokakuuta 2019

Superdieetin päätös - Mammakuntoon 2019


Blogiyhteistyö: Fitfarm ja Perhekupla

Kuusi viikkoa takana Superdieettiä ja voin sanoa, että nuo kuusi viikoa meni todella nopeaan! Ajan kulumisen lisäksi opin itsestäni sekä jatkossa todennäköisesti osaan tehdä fiksumpia valintoja ruokailun suhteen.

Kuten alussa jo mainitsen, oli Superdieetti blogiyhteistyö Fifarmin ja Perhekuplan kanssa. Ilman tätä mahdollisuutta, en todennäköisesti olisi koskaan lähtenyt kokeilemaan Superdieettiä.  Vaikka vuoden alusta lähtien olen tuskaillut turhauttavan painonpudotusprojektini kanssa, sisälläni on elänyt "kyllä minä pärjään yksin" -henkisyys. Superdieetin aloittaessa päätin antaa mahdollisuuden ja pyrkiä oppimaan ja näkemään näiden kuuden viikon aikana mitä olen tehnyt väärin.

Superdieetti on ollut minulle hyvä koulu. Se opetti minulle:
 - Apua kannattaa pyytää
 - Ei kannata tuskailla yksin, koska muutos voi olla pienestä kiinni
 - Ruokarytmi on tärkeä, mutta ei maailmanloppu, jos se ei joskus toteudukkaan
 -  Älä ota niin vakavasti
 - Rasvanpolttoon ja lihaksen kasvatukseen on omat ruokavaliot - tiedä mitä haluat!
 - Suola on tarpeen
 - Rasva ei ole vihollinen
 - Annetut ohjelmat on ihania! On sinusta kiinni miten homma toimii.

Ensimmäinen viikko meni opetellessa, toinen jo helpommin. Kolmannella viikolla asiat alkoi tuntumaan tutulta, mutta saliohjelman muutoksen myötä viikko sai uutta mietittävää. Neljännellä viikolla lisättiin syömistä, koska kolmannella viikolla ei ollut tapahtunut mitään. Ohjeistusta syömisiin sain valmentajalta, joka on auttamassa jokaista Superdieettiläistä siellä netin toisella puolella. Neljännellä viikolla työelämä sotki dieettiä liikunnan osalta. Liikunnat jäi myös viikoilla 5 ja 6 vähemmälle, koska työ ja sen lisäksi flunssa.

En voi sanoa, että diettiä olisin kirjaimellisesti pystynyt noudattamaan kahden viimeisen viikon aikana, mutta missään vaiheessa en luovuttanut. Ja siitä olen tyytyväinen. Tätä kirjoittaessa sunnuntai-iltana, en todellakaan suunnittele kuinka huomenna lentäessäni etelän lämpöön voin unohtaa koko dieetin. Aion ottaa viikon rennommin, mutta toivon, että saan opitut neuvot pysyy mukana.

Tykästyin Superdieetillä siihen, että oli selkeä ohjeistus, jossa annetaan vaihtoehtoja ja loppuvariaatiot on omasta itsestään kiinni (esim. salaatti / sormiruokailu / salaattitortilla / jne). Superdieetti on nyt loppu ja ohjeet on tallennettu koneelle, mutta päätin, että Superdieetti ei ole se millä jatkan, kun lomalta paluun arkeen.

Vaikka Superdieetillä sain kuudessa  viikossa paremmat tulokset, kuin omatoimisesti koko kesänä, nin 14.10. jatkan toisella ohjelmalla. Ostin menneenä viikonloppuna Fitfarmin  Bikini Challenge -ohjelman. Ohjelma kestää 10 viikkoa ja omatavoitteeni on saada Mammakuntoon 2019 projekti upeasti päätökseen (jotta voin aloittaa Mammakuntoon 2020 huomattavasti pienemmistä lähtöpainnoista).

Ihanaa lokakuun jatkoa!

Lue myös:
Superdieetin aloitus
1. Superdieetti -viikko
2. Superdieetti - viikko

lauantai 5. lokakuuta 2019

Pikavoikahvi -joulukalenteri - Warrior Coffee energiaa joulunodotukseen


Yhteistyöpostaus Warrior Coffee Oy

Ennen kuin huomaatkaan, on jälleen joulukuun ensimmäinen ja pääsee avaamaan joulukalenteria. Tänäkin vuonna haluan pistää lusikkani soppaan - tai tässä tapauksessa kahviin - ja tarjota tee-se-idean 24 "luukun" kalenteriksi.

Tämän vuoden joulukalenteriehdotus voi kuulostaa ihmeelliseltä ainakin heidän korviin, jotka tietää, että minä olen teen juoja. On kuitenkin muutama poikkeus, jolloin juon kahvia:
1) kun se on jo kuppiin kaadettu, eikä kehtaa alkaa selittämään teenjuonnista, koska vaihtoehtona todennäköisesti on vain jokin monta vuotta sitten kuivunut ryttyinen pussi mustaa teetä kaapin perukoilta
2) Italiassa
3) kun kahvi on hyvää ja siitä on minulle hyötyä.

Viimeisen syyn vuoksi haluan jakaa teille tätä joulua silmällä pitäen Warrior Coffee pikavoikahvi -joulukalenterin. Voikahvi on helppo ja nopea ja Warrior coffeen kätevän paketin vuoksi, se on helppo ottaa mukaan. Et tarvitse kuin kuumaa vettä ja annospussin.


Voikahvi -kalenteri tuomaan energiaa päivääsi!


Tarvitset:
- 4 pakettia Warrior Coffee pikavoikahvia (valitse kahdesta makuvaihtoehdosta Original tai Vanilja. Tai mixaa)
- Kaksipuolista teippiä
- Lahjapaperia tai muu valitsemasi sopiva paperi
- Sakset
- Kynä ja viivoitin

- Tyhjennä paketit ja ota kolme niistä talteen (kolmeen mahtuu 24 pikavoikahvi -annospussia). (Alla olevassa kuvassa näkyy neljä, mutta a-haa elämys kolmen paketin riittävyyteen tuli vasta kuvan oton jälkeen)
- Asettele paketit vierekkäin ja piirrä kynää ja viivoitinta apuna käyttäen viiva haluammellesi kohdalle
- Leikkaa paketeista haluttu muoto
- Teippaa kaksipuolisella teipillä paketit yhteen
- Päällystä kolmen paketin combo paperilla
- Leikkaa haluamastasi paperista 24 lappua ja kirjoita niihin numerot 1 -24
- Teippaa kaksipuolisella teipillä numerolaput kiinni pikavoikahvi -annospusseihin
- Asettele pikavoikahvi -annospussit askartelemaasi pakettiin ja anna joulun tulla - pikavoikahvi kerrallaan




Tämän joulukalenterin voi antaa lahjaksi tai viedä vaikka työpaikkasi kahvipaikalle ilostuttamaan työkavereita. Jos voikahvi ei ole sinulle ennestään tuttu, voit askarrella kalenterin omaksi iloksi ja tehdä 24-päivän kokeen miltä voikahvi vaikuttaa sinuun.


Warrior Coffee Pikavoikahvi
Warrior Coffee on valmistettu luomulaatuisista raaka-aineesta ilman lisä- tai säilöntäaineita. Arabica-kahvi, kylmäpuristettu kookosöljy ja kirkastettu voi (ghee) luovat yhdessä Warrior Coffeen energisoivan yhdistelmän. Warrior Coffee antaa kehollesi ja aivoillesi nopeasti energiaa sekä parantaa mm. keskittymiskykyä ja aineenvaihduntaa (lähde: Warrior Coffee).

Pikavoikahvi on helppo valmistaa lähes missä tahansa ja kätevän annospussin vuoksi kulkee muka pienessä tilassa. Yksittäisellä annospussilla voi muistaa ystävää myös joulun ulkopuolella sujauttamalla annospussin kirjekuoreeseen ja kuoreen postiin.

Ihanaa joulukuun ja joulun odotusta!


Lue myös:
2017 esittelyssä oli yli 50 erilaista joulukalenteria. Postauksessa oli esillä monta tee-se-itse -kalenteria, joten ideoita löytyy sieltä vielä tähänkin päivään.





lauantai 28. syyskuuta 2019

Positiivisesti kohti lokakuuta!


Still alive. Hieman on sellainen olo nyt syyskuun viimeisinä päivinä. Kesäloma unohtui nopeasti, kun elokuussa pääsi tuuraamaan työkaveria ja siihen päälle ekstra kiireinen syyskuu. Olen menneiden kahden kuukauden aikana saanut hoidettua velvollisuuteni ja kovasti miettinyt tulevaisuutta.

Blogipostauksistani voi huomata, että on tullut julkaistua vain yhteistyöpostauksia ja niitäkin viimeaikoina harvakseltaan. Se ei tarkoita, että yhteistyökuvioita on paljon vaan sitä, että minulta ei ole löytynyt aikaa tehdä muita postauksi kuin hoitaa sovitut työt alta pois. Näin se on töissäkin.

Luonteeltani olen tunnollinen ja se heijastuu ainakin töissä ja muissa yhteisöissä. Kotona asiat voi olla retuperällä, koska kukaan ei vaadi tilille tiskaamattomista astioita tai viikon aikana kertyneistä vaatteista tuolin nojalla. Tokihan mieheni jossain vaiheessa kyllästyy katsomaan kasojani (kyllä, olen kasaaja) ja asiasta huomauttaa. JA sitten minä viimeistään teen asialle jotain. Isäni on opettanut, että jos asioita ei pysty tekemään kunnolla ei niitä kannata tehdä ollenkaan. Osaan soveltaa tämän vaatehuoltoon erittäin sujuvasti.

Mutta nuo elo- ja syyskuu. Ilman tarkempia yksityiskohtia voin sanoa, että muutto takaisin Pohjois-Savoon ollut taas ajatuksissa enemmän ja enemmän. Ehdin ehdottaa miehelleni, että myydään kaikki ja muutetaan luomuviljelijöiksi kauaksi kapitalismin rattaista, mutta hänellä oli juuri kaiuttimen asentamiset kesken, niin ei ehtinyt. Ei ajatukset ole ollut poissa siitäkään, että pitäisi uutta työtä hakea. Toisaalta nautin työni antamista haasteista. Niitä haasteita saisi olla vaan hieman vähemmän ja vapaa-aikaa enemmän.

Kaikesta huolimatta uskon, että kyllä se pian helpottaa. Lokakuu lupaa ainakin privaattielämässä paljon hyviä asioita ja niistä ammennan voimaa:
( Kuva: Instagram: @visitsalou)
* LOMA!!!! Viikko kesälomaa jäljellä ja me suunnataan Espanjaan. Itse haaveilin Kreikasta, mutta niin se kurssikääntyi ja löydämme itsemme tapaksien seurasta jättäen tsatsikin jollekulle muulle.

(Kuva: imdb.com)

* Peaky blinders kausi 5. Jos en ihan väärässä ole, niin  Netflix ja Perjantai 4.lokakuuta.

(kuva:nickcave.com)

* Nick Cave and The Bad Seeds uusi levy Ghosteen ulkona 3. lokakuuta eli 4.lokakuuta menee myös musiikin seurassa.


* Lisää musiikkia: Hellä Sointu ja Sopimattomat Seuralaiset keikka 18.10. Helsingissä. Samalla julkaistaan kuoron musiikkivideo!

* Ukkeli täyttää 4 vuotta ja niitä lähdetään juhlimaan Kiuruvedelle kuun lopussa. Eikähän siinä Halloweenitkin vedetä vaikka ei ihan samalle viikonlopulle osu.

eli kaikkea KIVAA tiedossa. 

Päälle pitää lisätä vielä ne pimenevät illat joita rakastan yli kaiken.

Ihanaa alkavaa lokakuuta, nauttikaa! JA kivoja asioita saa minulle jakaa eli kuinkas sulla menee?

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Superdieetti 4. viikko - Mammakuntoon2019


Blogiyhteistyö: Fitfarm ja Perhekupla

Kyllä, tiedän. Välistä puuttuu kolmannen viikon kuulumiset. Syy tähän on, että a) ei ollut kerrottavaa ja b) en ehtinyt. Tuossa oli myös tiivistettynä menneet kaksi viikkoa.

Kuukausi Superdieettiä takana. Toisaalta aika on pitkä, mutta toisaalta se on mennyt niin helposti, että ei ole tosikaan! Neljännellä viikolla tosin jouduin myöntämään itselleni, että en pysty noudattamaan dieettiä 100 prosenttisesti. Se harmittaa minua vieläkin, mutta koska tiedän millaisen myllytyksen olen viime viikolla kokenut (kiitos työni!) olen erittäin iloinen, että olen pystynyt pitämään ruokavalion ohjeiden mukaisena. Ravitsemus vaikuttaa enemmän kuin liikunta, näin olen kuullut ja tähän tietoon tukeudun.

Kolmannen viikon päätteeksi vaa'alla käynti oli pettymys, koska mitään ei ollut tapahtunut. Masentavaa lukea muiden huolenaiheita, kun "paino on tippunut vain kolme kiloa" ja itsellä ei yhtään. En jäännyt asiaa murehtimaan vaan kirjoitin valmennuksen nettisivujen foorumin kautta valmentajalle, että mitäs teen. Itse ehdotin lisää ruokaa ja hän oli samaa mieltä. Vaikka en valmentajaa tapaa henkilökohtaisesti, ei se minua haittaa. Tärkeintä on tietää, että on ihminen joka auttaa tarvittaessa ja jolta voi kysyä jeesiä. Itse en ainakaan mieti, että mitä muut nyt ajattelee, kun tuonne painojani ja mittojani kirjoittelen. Ennemmin ajattelen, että jospa siellä on joku muu samassa tilanteessa ja ei vaan kehtaa kysyä. Valmennuksessa, kun on kaiken kokoista ihmistä.

Neljäs viikko alkoi siis lisäämällä hiilareita ruokaan, mutta samalla työkuorma jyräsi minut arjenrattaisiin ja kuntosalilla käynnit jäi nollaan. Työpäivän aikana en ehtinyt salille ja työpäivän jälkeen en jaksanut. Tässä kohtaa kuulen päässäni vuosien takaa erään kuntosaliketjun jäsennyysmyyjän kommentin, että "aina löytyy aikaa treenaamiseen". Ei muuten löydy! Joskus ihmisen pitää nukkua. Kiireistä huolimatta ruokaa söin ohjeiden mukaan enkä lähtenyt lipsumaan.

Työpaikallani vietetään syyskuun lopussa kvarttaalin loppua.Tämä  on erittäin stressaavaa aikaa ja yleensä hiilarinkulutus on normaalia kovempaa - ainakin suun kautta alas. Nyt olen pitänyt hiilarit ohjeiden mukaisena ja lisänyt vitamiineja. Tämä kvarttaalinloppu on myös syy, miksi salille ei ehdi vaikka tämä on juuri se hetki, kun sinne pitäisi ehtiä. Liikkuminen tekee nimittäin pirun hyvää pääkopalle, mutta kun on syvällä siellä työtuolin ja näytön välissä, huomaa, että ajatukset seuraa myös sinne urheiluun. Burleskilla tunnilla meni yksinkertaisimmatkin askeleet sekaisin, kun puski jostain mieleen joku tyäasia.

Viides viikko on lähtenyt valitettavasti samoilla kuntosalia välttelevillä toimilla. Tähän on syynä kurkkukipu ja perheessä jylläävä flunssa. Vielä ei ole tauti pahana. Jospa ei pahaksi muutukkaan.

Superdieetti on minulle neljässä viikossa opettanut paljon itsestäni. Pidän valmentajan luennoista ja tuesta mitä ohjelman kautta saa. Vaikka moni asia on tuttua, on kertaus hyvästä, koska aikansa kestää, että asioita sisäistää. Itse opin, että oma heikkokohtani on syödä liian vähän. Tai syödä vääriä asioita. Ja se, että aina ei tarvitse olla dieetillä.

Ei ole aivan sama mitä suuhunsa laittaa, mutta on väliä mitä ajatuksia pään sisällä on. Ruokaan tulee osata suhtautua terveellisesti. Kukaan ei voi kituuttaa ikuisesti dieetillä, ja täytyy osata olla itselleen armollinen. Kuusi viikkoa Superdieettiä ei ole tie onneen (itse en näin ole ajatellutkaan) ja pudotetut kilot tulee varmasti takaisin, jos palaa vanhoihin tapoihin "palkkiona" tehdystä työstä.

En asettanut itselleni valtavia tavoitteita, mutta toivoin jotakin tulosta. Neljännen viikon jälkeen pääsin jälleen alle 80 kg ja se oli yksi kirjoittamaton tavoite. Vielä pari viikkoa ja sitten aion lomalla, mutta en vetää läskiksi. Loman jälkeen tarkoitus aloittaa uusi ohjelma, koska minulle tällainen ohjeiden noudattaminen toimii. Etenkin, kun vaihtoehtoja annetaan ja niitä voi noudattaa itselle sopivalla tavalla. En halua sanoa, että "niitä voi soveltaa", koska mielestäni voi alkaa soveltamaan, kun osaa perusteet.

Kun aloitin Superdieetin, päätin, että tätä noudatan kirjaimellisesti. Se oli sitoutuminen kuudeksi viikoksi. Olen neljän viikon aikana käynyt kahdesti ulkona syömässä. Silloin en ole raaka-aineita punninnut, mutta pyrkinyt koostamaan annokset fiksusti. Viime lauantaina näin ensimmäisen kerran kahteenkymmeneen vuoteen vanhoja koulukavereita. Vietin iltaa normaalisti ja omien valintojen kautta pidin dieettiä yllä. Söin kuhaa ja kasviksia sekä tilasin siihen kylkeen vielä lisukesalaatin. Alkupalaksi brusettaleivät. Voin sanoa, että osa noista sopi dieettiin, mutta toki monta ylimääräistä kaloria varmasti tuli. Vähemmän kuitenkin, jos olisin sen hampurilaisen ja raskalaiset ottanut. Juomanakin meni sokerittomia virvoitusjuomia ja vettä. Valintoja. Hyvällä omallatunnolla söin.

Tulokset neljännen Superdieettiviikon jälkeen:
Paino: 79,7 kg  Muutos ensimmäiseen punnitukseen (ep): - 1,1 kg
Rasva%: 40,7 % Muutos ep:- 0,2 %yksikköä
Neste%: 42,1 % Muuto ep: + 0,1 %yksikköä
Lihas: 44,9 kg Muutos ep: -0,5 kg
Mitat:
Ohuin kohta: 83,5 cm  Muutos ensimmäinen mittaus (em):  - 0,5 cm
Napa: 87 cm Muutos em: -2 cm
Vyötärö: 91 cm Muutos em: -4 cm
Lantio: 109,5 cm Muutos em: -0,5 cm
Rinnanympärys: 101 cm Muutos em: -6 cm

Lue myös:
Superdieetin aloitus
1. Superdieetti -viikko
2. Superdieetti - viikko




lauantai 14. syyskuuta 2019

Kiehtovat koneet leikki-ikäisille Mäkelän kirjasyksystä 2019


Blogiyhteistyö: Kustannus Mäkelä ja Perhekupla

Lukeminen on meidän perheessä kuulunut Ukkelin päiväohjelmaan ensimmäisestä viikosta lähtien. Lukeminen ei ole ainoastaan osa iltarutiineja vaan se on signaali, että nyt on aika rauhoittua ja siirtyä kohti Nukku-Matin maita. Päiväaikaan kirja on ajantappaja automatkoilla tai tilanteissa, joissa pitää pysyä paikallaan edes hetki. Toistaiseksi olemme saaneet ruutuajan minimoitua, kun otamme Ukkelille kirjan mukaan ravintolaan tai vaikkapa kuntosalille, kun äiti treenaa ja pojan pitää pysyä hetki paikallaan.

En usein Ukkelia ota salille mukaan, mutta pari kertaa näin on käynnyt. Viimeisin viime viikonloppuna. Koska Ukkelin on parempi pysyä kaukana salilaitteista ja painoista, täytyy hänelle keksiä aktiviteetteja noin tunnin ajaksi. Pyysin Ukkelia pakkamaan mukaan lukemista ja leikkikaluja, joilla hän voisi leikkiä pukuhuoneen puolella. Kirjoista laukkuun löysi tiensä Kustannus Mäkelältä saadut Kiehtovat koneet - kirjasarjan neljä kirjaa: Suurenmoiset Sukellusveneet,  Ahkerat Autot, Komeat Kuorma-autot ja Parhaat Paloautot. Mainittakoon tässä välissä, että sali missä käyn on työpaikan kuntosali ja yleensä siellä ei ole ketään.

Salilla kirjat eivät jäänneet laukkuun, vaikka mukaan lähti myös toistakymmentä pikkuautoa joiden seurassa aikaa olisi mennyt. Välillä kurkatessa tilannetta (hiljaisuus on aina pahasta...) Ukkeli katseli kirjoja erittäin keskittyneesti. Tällaisia rauhallisia hetkia arvostaa ihmeellisesti - missä tahansa.


Kotiin palattua kysyin Ukkelilta mitä hän on mieltä kirjoista. Hän kertoi (lähes nelivuotiaan tyyliin), että kirjat on kivoja. Pienen johdattelun jälkeen selvisi, että hän tykkää kuvista. Ymmärrettävää, lukea kun ei osaa, täytyy kuvien olla kiinnostavia. Uskon myös aiheiden olevan hänelle mieleen.

Olemme lukeneet kirjat pariin kertaan myös iltasatuina. Yhdessä kirjassa sivuja on 24, mutta sanoja per sivu on sen verran vähän, että kirjoja jaksaa lukea parikin yhtenä iltana. Raija Rintamäen suomentamat riimittelyt on hauskaa ja opettavaista lukemista. Jokaisen kirjan lopussa on myös erityinen infosivu, jossa käydään läpi kirjassa käytyä sanastoa - helposti selkeiden kuvien kera.

Ikäryhmä suositus kirjoille on 3+ ja ainakin meidän yli kolmevuotias tykkää kirjoista. Ant Parkerin kuvitus on värikästä ja yksityiskohdat tuovat kuviin eloa. Kirkkaat värit ja hauskat hahmot ovat leikki-ikäisen mieleen.  Kirjasarjaan kuuluu kaiken kaikkiaan kahdeksan kirjaa ja mahdollisesti tulemme vähintään kirjaston kautta tutustumaan loppuihin sarjan osiin (Mainiot Moottoripyörät, Tehokkaat Traktorit, Vauhdikkaat Veneet ka Huimat Helikopterit).

Muutama muukin Perhekuplan bloggaaja sai maistiaiset Mäkelän syksy 2019 tarjonnasta luettavaksi. Tutustu myös näihin:

Ikäryhmä 0-3
Askeleita Perheenä: Ripaus taikaa -katselukirjat 

Pikku leijonat: Ympyräiset 


Ikäryhmä 3+

Isivuosi: Mäyrä ja Suuri seikkailu (linkki päivitetty 5.10.2019)

Lapsen tyhjä lautanen: Hauskat tietoluukut (linkki päivittyy myöhemmin)

Erityisenisi: Elsa ja Lauri riehuvat (linkki päivitetty 28.9.2019)

Ikäryhmä 6+

Kotona ja kaupungilla: Matkaopas avaruuteen (linkki päivittyy myöhemmin)

Ikäryhmä 7+

Unelmien elämistä: Ponitarinoita (Lukupiraatti -kirjasarja) (linkki päivittyy myöhemmin)

tiistai 10. syyskuuta 2019

Superdieetti 2. viikko - Mammakuntoon2019

                                                                                                      

Blogiyhteistyö: Fitfarm ja Perhekupla

Se taisi olla jossakin elokuvassa (komedia?), missä mies tuijottaa naisen rintavarustusta ja nainen sanoo "Hei, mun silmät on täällä ylempänä". Tätä kohtausta itseeni muokaten haluaisin lähettää terveiset keholleni, että mun perse on tuolla alempana. Eli tällä hetkellä Superdieetti on parhaiten vaikuttanut rinnanympäryysmittaani. Onko tissit pienentynyt vai selkämakkarat kutistunut ei ole minulle vielä selvinnyt, mutta rintamuksen kohdalta on 5,5 cm kadonnut kahdessa viikossa. Ehkä se on lähtenyt kuitenkin sieltä selän puolelta. Let's hope so.

Menneet kaksi viikkoa on mennyt samalla ohjelmalla niin ravitsemuksen kuin liikunnan suhteen. Olen käynyt neljä kertaa viikossa salilla ja päälle kaksi kertaa aerobista liikuntaa. Tällä viikolla ensimmäinen aerobinen meni hydroliikunnaksi, kun vesisade yllätti lenkkeilijän. Sade päätti tulla ulkoiluseurakseni heti, kun olin kotoa lähtenyt (ja tästä tuli mieleen ontuva puujalkavitsi : Sade pilasi festarit, mutta silloin oli kyse siitä laulajattaresta). Ulkoilutakissa todennäköisesti näytin Teuvonseuraajalta (katso Vintiöitä, jos vertaus ei aukea). Toinen aerobinen oli syksyn uusi harrastukseni eli burleskitanssi. Alkeissa mennään eli vielä ei tasseli heilu.

Koko viikko on tuntunut hyvältä. Olen seurannut ruokaohjeita jälleen hyvin tarkkaan. Soveltamaan en ole lähtenyt, koska minä oikeasti haluan nähdä mitä Superdieetti minulle tekee. Terve nälkä on ollut vieraana, mutta sen on kestänyt enkä ole mitään mielitekoja kokenut. Arkena ruokailut on mennyt hyvässä rytmissä ja tänä viikonloppuna sain jaksoitettua syömiseni paljon paremmin kuin edellisenä viikonloppuna. Loppuviikkoa kohden olen tuntenut itseni laihaksi. En siis näytä laihalta siinä mittaristossa miksi laihan ajattelen, vaan olen tuntenut itseni laihaksi. Tähän on vaikuttanut juuri se mitä suuhunsa laittaa ja treeni. Ulla-vatsamakkarani on uskollisesti roikkunut mukana, mutta kyllä se siitä vielä pienenee. Minä tiedän niin tapahtuvan.

Ensi viikolla vaihtuu saliohjelma ja lisäksi ruokailuihin tulee pientä hienosäätöä. Ainakin ruokailun osalta tämä on hyvä. Huomaan jo nyt muistelevani ulkoa ruokavalio-ohjeistusta ja sitten meinaa unohtua jokin oleellinen asia. Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa, joten on helppo palata ja katsoa miten olen esim ensimmäisellä viikolla syönnyt. Ruokapäiväkirjan myötä saa myös vinkkejä siitä mitä voisi syödä.

Turhan helposti alkaa syömään kylmiä kasviksia ja valmiiksi paistettua kanaa, kun tarjolla olisi vaihtoehtoja vaikka millä mitalla. Ainoastan oma mielikuvitus ja jaksaminen on rajana. Lauantaina olin ylpeä itsestäni, kun tortillat muokkasin tortillaletun sijasta salaatinlehteen. Annoksen sain väännettyä ilman turhia kikkailuja, mutta ulkoasu oli aivan muuta kuin kanajauhelihaa salaattipedillä.

Tulokset toisen Superdieettiviikon jälkeen:
Paino: 80,2 kg  Muutos ensimmäiseen punnitukseen (ep): - 0,7 kg
Rasva%: 40,9 % Muutos ep:+ - 0 %yksikköä
Neste%: 42 % Muuto ep:+ - 0 %yksikköä
Lihas: 45,0 kg Muutos ep: -0,4 kg
Mitat:
Ohuin kohta: 84 cm  Muutos ensimmäinen mittaus (em): + - 0 cm
Napa: 88 cm Muutos em: -1 cm
Vyötärö: 91 cm Muutos em: -4 cm
Lantio: 109,5 cm Muutos em: -0,5 cm
Rinnanympärys: 107 cm Muutos em: -5,5 cm

Lue myös:
Superdieetin aloitus
1. Superdieetti -viikko



maanantai 2. syyskuuta 2019

Superdieetti 1. viikko - Mammakuntoon2019


Blogiyhteistyö: Fitfarm ja Perhekupla

Ensimmäinen viikko Superdieettiä takana. En ole riutunut, enkä ole joutunut ahdinkoon. En ainakaan ravitsemuksen ja liikunnan suhteen. 

Mammakuntoon2019 viikoissa tämä taitaa olla numera 35, mutta Fitfarmin Superdieetissä viikko numero 1.  Ensimmäinen viikko kertoo siitä, että jokin asia on aloitettu. Ollaan uuden asian äärellä, mutta koska kyseessä on ensimmäinen - ei siis esimerkiksi viimeinen - ollaan matkalla kohti jotakin. Viikko 35 taas kertoo, että jotakin asiaa on tehty jo jonkin aikaa.

Vaikka Superdieetti alkoi nyt, en aivan tyhjästä lähtenyt. Aloitin Mammakuntoon2019 projektin tammikuussa ja siitä lähtien olen muokanut elintapojani. 

Aluksi kiinnitin huomiota ruokavalioon. Toukokuussa mukaan tuli liikunta. Olen saannut aikaiseksi jo joitakin tuloksia (senttejä pois ja rasva% -pienemmäksi), mutta kyllä se paino vaan junnaa paikallaan. Superdieettiin kuuluu Facebook -ryhmä, jonka tarkoitus on toimia osallistujien tukiyhteisönä. Itse valitettavasti olen maailman huonoin symppaaja henkilölle, joka viidentenä dieettipäivänä harmittelee, että hänen paino junnaa yhdessä kohtaa. PRKL minulla se on junnanut jo yhdeksän kuukautta! Olisikohan lapsivesien jo hyvä aika tulla, että päästään itseasiaan ja tuloksia näkemään?

Superdieetin tarkoitus on polttaa rasvaa. Ja jumankeka sitä työmaata minussa onkin. Superdieetin rasvanpoltollisen aspektin ymmärsin vasta ensimmäisen päivän aikana. Online-valmentaja kertoi myös, että jos lihaksia haluaa kasvattaa tapahtuu se eri dieetin avulla. Katsotaan siis mikä onkaan seuraava tavoite, kun tämä kuusi viikkoa on mennyt. Kuusi - lyhyttä - viikkoa.

Pidän Superdieettiä osana elämäntaparemonttiani. Koen, että tämä Superdieetti on minulle yksi opinjakso tällä polulla kohti pienempää minua. Kehossani on 40% rasvaa ja toivon tämän 6 viikkoa olevan sellainen sykäytys kropalleni, että se ymmärtää säätää liekkiä isommalle ja alkaa polttamaan sitä itseään eli rasvaa.

Ensimmäinen viikko on osaltani mennyt helposti. Teen päivätyötä ja pystyn jaksottamaan omaa työtäni. Olen pystynyt tekemään kuntosalitreenit keskellä päivää työpaikan kuntosalilla ja näin treenaaminen ei ole ollut poissa perheajasta. Ruokailut olen suunnittelut ennakkoon ja välttänyt näin sudenkuopat.

Viikonloppu olikin sitten vaikeampi, mutta ennakointi oli jälleen koodisana, joka pelasti. Kävimme lauantaina perheretkellä Firskarsin ruukilla. Eväät toki oli mukana, mutta iltaruoan Mies ja Ukkeli kävi syömässä ravintolassa. Olisinhan voinut toki ottaa jonkin sopivan aterian, mutta tiesin ateriani odottavan jääkaapissa ja pysyin planissa. Hyvä minä!

Olen noudattanut annettua ohjeita hyvin tarkkaan. Vaikka Fitfarm antaakin mielestäni laajan listan vaihtoehtoja olen pysynyt "peruslistassa". Ohjeitakin olen kertaillut pitkin viikkoa. Aivoni on fokusoitunut juomaan vettä, että en ole muita nestemäisiä edes miettinyt. Lauantaina koinkin aikamoisen ahaa-elämyksen, kun tajusin, että sokerittomat limpparit ei ole täysin kieltolistalla. Juhlistin sitten lauantai-iltaa kolajuomalla iltapalan jälkeen. Ah. Elämän pieniä iloja.

Sunnuntai-aamuna tajusin, että viikko on kulunut. Aika on mennyt nopeasti ja enää viisiviikkoa jälkellä. Miehelleni myönsin, että illan punnitus jännittää. Jännitys johtuu juuri siitä, että minulla on niin kova halu saada tuloksia ja tiedän, että olen noudattanut annettuja ohjeita. FB ryhmän lukeminen ei ole auttanut yhtään, koska osa kertoo, että heillä on jo pudonut sen ja sen verran.

Pudotustulokset on tietenkin yksilöllisiä ja siihen vaikuttaa myös jokaisen lähtötilanne. Väitän, että itselläni ei ole esimerkiksi ylimääräisiä nesteitä, jotka voisi lähteä ensimmäisen viikon aikana. Se mikä lähtee, lähtee rasvasta tai lihaksesta. Lihaksesta painoa ei saisi lähteä.

Entä jos mitään ei tapahdu? Entä jos tämä ruokavalio ei minulle sovi ja teen vääriä asioita - edelleen. Vaikka ajatukset on enemmän epäileväisiä, ehkä vähän pelokkaita, toisaalta toistan itselleni, että kyseessä on ensimmäinen viikko. Olen tehnyt muutoksia liikuntaan (Uusi saliohjelma, pidemmät treenit) ja ruokavalio on erillainen. Jos ei tällä viikolla tulosta, niin ensi viikolla, kun kroppa pääsee mukaan leikkiin.

Katsotaan kuinka käy...

Tulokset ensimmäisen Superdieettiviikon jälkeen:
Paino: 80,9 kg  Muutos ensimmäiseen punnitukseen (ep): + - 0,0 kg
Rasva%: 41,4 % Muutos ep: + 0,5 %yksikköä
Neste%: 41,7 % Muuto ep: -0,3 %yksikköä
Lihas: 45,0 kg Muutos ep: -0,4 kg
Mitat:
Ohuin kohta: 84 cm  Muutos ensimmäinen mittaus (em): + - 0 cm
Napa: 88,5 cm Muutos em: -0,5 cm
Vyötärö: 92,5 cm Muutos em: -2,5 cm
Lantio: 111 cm Muutos em: +1 cm


Punnituksen jälkeen:
Ei aivan sellaista tulosta mitä odotin, mutta sentit onneksi pelasti viikon. 2,5 cm vyötäröltä on hieno saavutus! Rasvaprosentti hämmentää, koska sitähän piti tässä pienentää, mutta jospa ensi viikolla...

Lue myös:
Superdieetin aloitus

lauantai 24. elokuuta 2019

Superdieetin aloitus - tukea tavoitteeseen!



Blogiyhteistyö: Fitfarm ja  Perhekupla

Maanantaina 26.8. alkaa FitFarmin Superdieetti. Olen joutunut odottamaan startin aloitusta hetken, koska missasin edellisen ryhmän, tai en missanut, mutta se ei sopinut siihen hetkeen ja suosiolla siirsin aloituksen elokuun loppuun. Nyt kun aloituksen hetki on käsillä, olen henkisesti väsynyt ja en tiedä kuinka oikeasti jaksan noudattaa ohjeistusta.

Motivaatiota kyllä riittäisi, mutta se on hetkelllisesti hautautunut. Pidän vielä kiinni ajatuksesta, joten homma ei ole vielä aivan käsissä. Tiedän, että tämä väsymys on väliaikaista ja johtuu aivan työpaineista, jotka on kuormittuneet menneen neljän viikon aikana. Maanantaina työkaveri palaa töihin ja tilanne rauhoittuu osaltani.

Minulla on halua saada pois nämä sitkeät kilot. Vaikka yritystä on ollut, en ole saannut niitä omin avuin vähenemään tämän vuodena aikana. Sehän tarkoittaa vain sitä, että en ole tehnty asioita oikein ja silloin pitää asioiden muuttuua.
Superdieetistä en odota mitään ihmekuuria, jolla hips-heps kilot vex. Odotan ohjeistusta ruokavalioon ja liikuntaan, jotta näen missä minun omat neuvot on mennyt vikaan. Luotan, että kyllä minä vielä tulosta saan näkyviin, kunhan oikeita asioita alan tekemään. Ja painotus tuossa: MINÄ alan tekemään.

Superdieetti valmennus kestää kuusi viikkoa. Se on pirun lyhyt aika. Tavoitteeni tähän kuuteen viikkoon on oppia näkemään mitä asioita minun pitää tehdä toisin, että saan #mammakuntoon2019 projektini oikeille urille ja kiloja pois ennen joulukuun viimeistä. Painonpudotustavoitteet pidän maltillisena -3 kg:sssa, jolloin per viikko pudotusta tulisi 0,5 kg. Jos kiloja ei lähde, on parempi kehonkoostumuksen muuttua eli läskiä pois ja lihasta tilalle. Tämä Supedieetti osuu hassuun saumaan eli tasan kuuden viikon päästä olen sopinut viimeisen kesälomaviikkoni ja haaveissa Kreikan saaristo. En todellakaan ajoittanut tätä Superdieettipätkää tähän väliin vaan se vain osui. Tämä on siis myös lomakuntoon -dieetti samalla.

Torstaina julkaistiin ensimmäisen viikon ruokaohjeet ja ensimmäisen kolmen viikon liikuntaohjeet. Olen käynyt online materiaaleja läpi ja ruokailun osalta koen olevani jo aika hyvällä pohjalla. Ainoastaan määriä pitää lisätä ja keskittyä rytmitykseen. Mukana myös jotakin lisää ja jotakin pois. Liikuntaohjelmat on isoplussa ja vihdoinkin minulla on salille ohjelma. Työpaikkamme kuntosali on onneksi nin bueno, että pääsen suorittamaan treenit siellä. Mahdollisesti hyödynnän ohjelmaan kuuluvan PT:n alennushinnan, ja maksan siitä, että PT voi katsoa, että liikkeet tulee oikein tehtyä.

Kaiken kaikkiaan materiaali tuntuu mukavan monipuoliselta. En tiedä kuinka mones Superdieetti-valmennusryhmä onkaan kyseessä, mutta eiköhän tätä noudattamalla tulosta tule. Kaikki on kiinni enää minusta itsestäni.

Huomenna sunnuntaina edessä alkupunnitus- ja mittaus, kaupassa käynti, aterioiden valmistelua, jumppakamppeiden pakkaus (pari viikkoa mennyt nyt ilman salia, koska ei ole ehtinyt/jaksanut). Enköhän näiden valmistelujen myötä ole maanantaiaamuun mennessä karistanut harteiltani tämän  työviikon väsymyksen viitan ja voin pukea ylleni Superdieetti-viitan. 

Instagramin puolelle (@hima_saimi) minun on tarkoitus tarinoida enemmän Superdieetin etenemisestä - laitahan minut seurantaan ja tarkista instastoorit säännöllisesti. Täällä blogin puolella päivityskuulumiset Mammakuntoon2019 projektipäivityksissä.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Paluu yövaippaan eli kuinka äiti ei enää jaksa pyykätä


Selasin vanhoja tekstejäni ja huomasin, että vuosi sitten on kirjoitukset liittynyt vaippoihin. VUOSI SITTEN! Vain vuosi sitten. Tuntuu, että siitä on huomattavasti kauemmin, kun vielä vaipat oli päivittäisessä käytössä, mutta ei. Niin se mieli ja aika vaan huijaa.

Vaipoista aion nytkin kirjoittaa. Olemme nimittäin ottaneet vaipat jälleen käyttöön. Yövaipat tarkemmin ottaen. Viime vuonna, kun Ukkeli lopulta jätti vaipat, jäi myös yövaipat. Ilman yövaippatarvetta meni jopa niin pitkä aika, että lahjoitimme loput vaipat, koska ei niitä uskottu enää tarvitsevamme.

Jotakin kuitenkin tapahtui ja yökastelu palasi. Hetken aikaa pidimme vaippoja öisin, mutta kun tilanne näytti taas kuivuvan (jos ymmärrät mitä tarkoitan) eikä Ukkelikaan halunut vaippoja käyttää, niin jätimme ne pois. Muovilakat pidettiin kuitenkin sängyssä kaiken varulta.

Olemme nyt pidemmän aikaa lähes päivittäin pyykänneet Ukkelin vuodevaatteet tai kahdet, koska yöt on olleet kosteita. Lomareissuilla olemme saaneet vaipan Ukkelille laitttua, kun olemme sen perustelleet, että emme voi pyykätä lakanoita joka päivä. Tämä on mennyt pikkumiehelle läpi.

Lakanarumba on ollut työlästä, mutta koska useammat lakanat löytyy ja toimiva pesukone, niin ei tuo niin iso urakka ole ollut. Pahimpia on kuitenkin ollut öiset herätykset.

Tästä vaipattomuus/lakanan pesusta on tullut juteltua useimpien äitien kanssa, mutta vasta tällä viikolla lopulta päätin, että nyt riitti. Paluu vaippoihin on edessä - halusi tai ei. Tämähän on kuitenkin sellainen asia minkä vanhemmat päättää eikä lapsi sanele.

Miksi sitten vasta nyt? Itsekkäistä syistä. Tämä viikko on ollut töissä erittäin raskas. Se, että yöllä joutuu heräämään vaihtaakseen lakanat ei auta jaksamisen kannalta. Aina ei minun toki tarvitse olla se, joka lakanat vaihtaa, mutta vaikka Mies meneekin, minä herään myös. Ja uni ei välttämättä ole tullut heti, koska mieli vaeltelee niin töihin, kuin siihen, että kuinka kauan on jo nukuttu ja kauanko vielä saa nukkua.

Viimeinen niitti oli torstaiyö, kun vaihdoin lakanat kaksi kertaa. Ensimmäinen lakananvaihto tapahtui minun mennessä nukkumaan. Kävin tarkistamassa miten Ukkeli nukkuu ja huomasin, että toinen nukkuu kyllä erittäin sikeästi, mutta märissä lakanoissa. Hän ei herännyt, kun nostin hänet sängystä, vaihdoin yövaatteet ja lakanat. Toinen kerta oli pari tuntia myöhemmin, mutta silloin hän myös heräsi.

Palatessani nukkumaan ilmoitin Miehelle, että huomenna palataan vaippoihin, koska minun pitää saada nukuttua. Ollaan onneksi samoilla linjoilla Ukkelin kasvatukseen liittyvissä asioissa ja hänelle tämä sopi myös.

Seuraavana päivänä tuli työkaverin kanssa puhe päätöksestäni. Häneltä sainkin oivan vinkin, koska heillä oli ollut samanlainen issue omanlapsen kanssa. Heilläkään lapsi ei olisi vaippoja halunut käyttää. He olivat tehneet kuukausitaulukon, johonka jokaisen kuivan yön jälkeen sai lapsi liimata tarran. Kun jokaisessa kuukauden päivän ruudussa oli tarra, he luopuivat vaipoista. Tämä oli myös lapsen kanssa sovittu alusta lähtien ja tarratkin yhdessä ostettu. Tykkäsin ideasta ja niin mekin otimme tämän käyttöön. En tiedä mistä alkuperäinen idea on, mutta kuulostaa joltakin Super-Nanny materiaalilta.

Ukkeli ei ollut kovin iloinen päätöksestä ottaa vaipat käyttöön. Häntä ei tosin enää kuunneltu. Kerroin hänelle kuivavaippa -tarroista ja taulukosta. Piirsimme taulukon jo samana iltana. Koska ollaa jo ylitetty elokuun puoliväli Ukkeli sai piirustella alkukuun päiviin, mutta loppukuu jätettiin sitten tarroille.

Nyt on kaksi yötä vaippa-aikaa takana. Vielä ei ole tarroja kiinnitetty, joten päätös vaipoista oli oikea. Huomaa, että vaippoihin paluu ei miellytä Ukkelia, mutta so what? On monta asiaa mikä ei minuakaan miellytä, mutta ne on vain kestettävä. Vaippojen kassa yritän Ukkelia muistuttaa, että myös hän saa nukuttua paremmin, kun ei tarvitse yöllä katkaista unia ja sitten jaksaa paremmin leikkiä seuraavana päivänä. Yöunia suurempi huolenaihe Ukkelilla on ollut downgrade, jonka hän kokee vaippojen myöten kokevan eli vaipat on pikkuvauvoja varten ja hän on jo isopoika. Tässä on vielä vähän tekemistä, mutta yö kerrallaan. Jospa jo huomenna saadaan tarra liimattua.

LUE MYÖS:
Kesällä kuivaksi eli taaperon pikkaritreenit
Potta, pönttö vai puska

tiistai 6. elokuuta 2019

Kesäloman jälkeen arkeen - Mammakuntoon2019


Viime viikolla jaoin lomasyntejäni, mutta nyt on päästy jälleen arkeen kiinni ja projekti etenee normaalisti. Painokin alkaa palautumaan lomaa edeltävään aikaan, vaikka vielä ei viikossa asia korjaantunut. On tullut myös investoitua itseeni ja syksyn harrasteihin.

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen meni nopeasti! Ennen kuin huomasinkaan, olin jälleen keskiviikossa ja - hups heijaa -  perjantai-illassa. Vaikka töissä aika meni nopsaan sain käytyä salilla ja ruokailut pidettyä balanssissa.

Ostin viime viikolla itselleni uuden aktiivisuusrannekkeen/fitness kellon/sykemittarin (miksi tuota oikein kutsutaan?!). Ominaisuuksia on entistä enemmän ja kellon antamat tiedot ovat laajemmat kuin edellisen kanssa. Järkytyksekseni aktiivisuustasoni ei täyty uudella mittarilla läheskään yhtä helposti, kun vanhemmalla mittarilla vaikka merkki on sama. Kellopaikka ranteessakin vaatii opettelua, mutta sekään ei ole syynä. Muokkasin aktiivisuustasoani alimmalle mahdolliselle, että saan edes osan päivän aktiivisuudesta täyteen. Eiköhän tässä opita tuon kanssa elämään ja pitää vaan olla aktiivisempi :)

Yksi mielenkiintoisimpia ominaisuuksia kellossa on palautumisen arviointi yöunen perusteella. Arvo muodostuu useamman yön tietoihin (vähintään kolme yötä). Kolmannen yön jälkeen mielenkiinnolla katsoin minkälaista tietoja laite antaa - ja ei ne luvut kovin mairitteleva ollut. Neljännen yön jälkeen olin jo palautunut - ainakin jos kelloa on uskominen.

Viime viikolla ostin myös uuden polkupyörän. Entinen oli 21-vaihteinen hybridi, mutta se oli vaan alusta lähtien aika paska. Uusi on 7-vaihteinen citypyörä, joka todennäköisesti toimii paremmin minun tarpeisiin. Ainakin tähän astisien ajojen perusteella pyörä oli hyvä hankinta. Ensimmäisen yön pyörä vietti meidän parvekkeella, toisen pyörävarastossa. Ilmoitin tosin, että en enää kertaakaan raahaa pyörää kellariin. On hieman v-mäistä kantaa teräsrunkoista pyörää, jossa on lastenistuin ja kori meidän pyöräkellariin ja sieltä pois. Muutama ärräpää lenteli, kun pyörää takaisin raahasin. Tokihan se liikunnasta sekin menee, mutta joo, ei. Kunnon lukot pyörään ja sormet ristiin, että ei kelpaa voroille. Vanha pyörä todennäköisesti ei kelpaa vaikka sen jättäisi lukitsematta telineeseen...

Viime viikolla tein myös muita "hankintoja" eli syksyn liikuntatunnille ilmoittautuminen. Syksyllä minulla jatkuu vanhana lajina pilates, mutta tämän lisäksi ilmoittauduin syyskuusta lähtien Burleskin alkeisiin. Olen käynyt kaksi kertaa Burleski-tunnilla (ensimmäinen kerta oli workshop pari vuotta sitten ja toinen kerta tänä kesänä) ja laji viehättää. Burleskista varmasti ensimmäisenä tulee mieleen riisuutuminen ja tasselien heiluttelu, mutta se ei ole itselläni tavoitteena vaan päästä tanssimaan ja hytkyttelemään sekä ehkä oppimaan itsestäni uusia piirteitä. Katsotaan sitten joulukuussa onko mieli muuttunut vai jatkanko keväällä.

Koska lomalla on kaikki toisin, on syyskausi mitä mainion uusi vuosi part 2 eli minä pystyn, minä kykenen, kaikki on loman jälkeen toisin. Nyt kun viikossa on ehtinyt palauttamaan mieleen mitä tämä työarki olikaan, niin turhat luulot on jo ravisteltu ja ysin aikaan illalla saa miettiä, että kehtaako mennä jo nukkumaan.

Jotain sentään syksylle on vielä hihassa: Tavoitteeni on, että tämän vuoden puolella näkyvää tulosta tulee vielä ja paljon. Uskon, että kun kärsivällisesti vaan jaksan jatkaa, niin kyllä tässä joku päivä voiton puolella ollaan. Selasin tänään jälleen iltapäivälehden onnistujakertomuksia miten vuodessa on tippunut painoa. Jos muutkin, niin miksi en sitten minä? Kyllä varmasti jossain vaiheessa onnistun, kunhan pidän liikunnan ja ravitsemuksen mielessä, nukun tarpeeksi ja muistan pitää muutenkin lepapäiviä. Ja olla armollinen itselleni. Peace, Love and Mud Cake.

Maanantai 5.8.
Paino 80,9 kg / muutos verratuna 29.7. (viikko 31): -1,8 kg / Muutos 31.12.-18 (vuodenalku): -2,3 kg
Rasva% 42,3 / muutos verrattuna viikko 31: +1,1 %yks / muutos vuodenalku: -0,6 %yks
Neste% 40,9 / muutos verrattuna viikko 31: -1 %yks / muutos vuodenalku: +0,2 %yks
Lihas kg 44,3 / muutos verrattuna viikko 31: +1,9 / muutos vuodenalku 0,8
Metabolinen ikä 50 - ei muutosta
viskeraalinen rasva 9 - +1


Lue myös:
Lomakilot lomakiloina

perjantai 2. elokuuta 2019

Lomakilot lomakiloina - Mammakuntoon2019


Kesäloma oli ja meni. Minulla oli suuria suunnitelmia lomaliikunnan suhteen ja hienosti homma lähtikin sujumaan. Ensimmäisenä viikonloppuna nousin Tahkon portaat kahtena eri päivänä ja osallistuin lomaviikolla ulkojumppaan kotipaikkakunnalla. Sitten tapahtuui ärsyttävä törmäys (ja Celine Dion, jota ei voi varsinaisesti asiasta syyttää) ja alkujaan huomaamaton polvihaava esti liikunnan viimeisen kahden viikon aikana. Onnistuin saamaan polveeni haavan, joka ei millään suostunut sulkeutumaan ja eihän sen kanssa sitten tehty muuta kuin könkätty ja rasvattu, että hieman edes joustaisi.

Jos loma meni rennosti liikunnan suhteen, niin otin rennosti myös syömisten suhteen. Myönnän, että tähän olisi pitänyt kiinnittää huomiota huomattavasti enemmän. Söin pääsääntöisesti terveellisesti, mutta ruokailurytmi ja turhat hiilarit minua vikitteli. Kun hiilareiden (esim. leipä, uudet perunat yms.) makuun pääsee, niin se on minulla menoa. Pidin esimerkiksi  sipsi-dippi-karkki-limppari -syömingit eräänä iltana. Välillä pitää ottaa rennommin, mutta onnistuin antamaan itselleni "vapaudut ruokavaliosta" -kortin turhan monena päivänä.

Tiesin maanantaina vaa'alle mennessäni, että monta asiaa olisi voinut tehdä toisin, mutta mitäpä noita vatvomaan. Eteenpäin on mentävä ja pienen notkahduksen jälkeen on hyvä asettaa uudet tavoitteet ja elämä ruotuun.

Tällä viikolla alkoi työt joten paluu säännölliseen elämään alkoi. Kun raamit on kunnossa, on päivä helppo rytmittää aivan toisella tavoin myös syömisten ja liikunnan suhteen. Herään klo 6.30, Ukkeli hoitoon, töihin viimeistään 8.20, aamupalapirtelö + teetä, toinen pirtelö ja salille, ruoka, välipala, töistä ruoka, iltapala. Noin päivä menee suunnilleen. Viikonlopun tullen vähän epäsäännöllisyyttä, mutta koska kotona kolmevuotias, pidetään yllä tiettyä rytmiä silloinkin.

Maanantaina menin heti salille - ja sain olla ihan yksin. Tiistaina oli vanha tuttu päiväliikkuja paikalla myös. Keskiviikkona tein lounaskävelyn ja torstaina lepopäivä. Ikean reissu ei liikunnasta mennyt, mutta työmatkat hoidin pyöräillen.

Tällä viikolla siis sulatellaan lomaturvotusta, tankataan nesteitä helteiden jäljiltä ja odotetaan maanantain vaakatulosta, joka toivon mukaan on myötä mielinen.

Maanantai 29.7.
Paino 82,7 kg / muutos verratuna 1.7. (viikko 26): +2,5 kg / Muutos 31.12.-18 (vuodenalku): -0,5 kg
Rasva% 41,2 / muutos verrattuna viikko 26: +1,3 %yks / muutos vuodenalku: -1,7 %yks
Neste% 41,9 / muutos verrattuna viikko 26: -0,8 %yks / muutos vuodenalku: +1,2 %yks
Lihas kg 46,2 / muutos verrattuna viikko 26: +0,5 / muutos vuodenalku +1,1
Metabolinen ikä 50 - ei muutosta
viskeraalinen rasva 9 - +1

Sentit oli hiipineet takaisin etenkin navan ja paksuimmalle kohdalle, mutta onneksi ne ei saavuttaneet lähtötilannetta. Uskon, että kun jätän taas turhat hiilarit, niin tilanne palautuu heinäkuun alkuun.

Tällä viikolla investoin itseeni ja ostin uuden sykemittarikellon. Tässä laitteessa löytyy valmiita liikunta suosituksia pohjautuen tekemiini liikuntasuoritteisiin. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen testaamaan kelloa kunnolla.


maanantai 22. heinäkuuta 2019

Superdieetin aloittaminen + FITMAMA arvona! - Mammakuntoon2019


Kaupallinen yhteistyö: Perhekupla ja FitFarm

Kun maaliskuussa tuli Perhekuplan kautta kysely kiinnostuksesta yhteistyöhön FitFarmin kanssa, en kovin kauan vastaustani pohtinut. Ehdottomasti haluan. Mammakuntoon2019 projektia oli tässä vaiheessa työstetty 3,5 kk ja kaikki apu oli tarpeen. Ja on edelleen! Vaikka omatoimisesti olen päässyt liikunnan ja ruokailujen kanssa johonkin balanssiin ei niitä kaipaamania tuloksia ole tullut - vielä.

Aika kului, luulin jo, että homma oli jo haudattu, mutta neljä kuukautta myöhemmin sain vahvistuksen: Minut on valittu mukaan yhteistyöhön ja saan 6 viikon SUPERDIEETTI -valmennuksen. Upeaa! Olisin heti halunut lähteä mukaan, mutta seuraava ryhmä aloitti jo 2 päivää ilmoituksesta.

Jahkaillahan ei kannattaisi, koska ei se huominen ole yhtään parempi aloittaa kuin tänään, mutta nyt minun oli pakko siirtää aloitus seuraavaan starttiin. Haluan osallistua valmennukseen 100%:sti, jotta saan siitä kaiken hyödyn irti. Nyt ei ole oikea hetki. Nyt olen lomalla ja onnistuin telomaan polveni toissa viikonloppuna eli ennen kuin saan uudet nahkat kinttuun pitää vielä hetki välttää kyykkyjä yms. rasitusta. kävellä onneksi voi.

Seuraava ohjelma alkaa vasta elokuun lopussa, joten joudun vielä omillani menemään, mutta ei tämä haittaa. Olen päässyt liikunnassa kaipaamaani 30 minuuttia päivässä tahtiin ja koko ajan parannan peruskuntoani. Odotan innolla SUPERDIEETTI -valmennuksen alkua ja sitä miten se auttaa minua eteenpäin.


Oletko sinäkin mamma, joka kaipaisi jeesiä painonhallinnan kanssa? Elät vauva-aikaa ja mahdollisesti imetät? Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa FITMAMA -valmennus FitFarmin kautta!


ARVONTA!
Perhekuplan Facebook -sivulla on käynnissä arvonta, jossa voit voittaa Fitfarmin FITMAMA®️ -valmennuksen. Arvontaan voi osallistua 31.7.2019 asti ja valmennu alkaa 19.8. Katso lisätiedot Perhekuplan FB -sivulta ja osallistu!

****
SUPERDIEETTI -valmennus kuulumisia elokuun lopulta lähtien.

Oletko osallistunut FitFarmin SUPERDIEETTI -valmennukseen? Millainen kokemus sinulle jäi?

torstai 18. heinäkuuta 2019

Pikku-Tuska - Saata Nalle Tuskaan ja dinosaurusheviä


1 pvän lippu saatu akkreditoinnin kautta ja
vapaalippuehtojen mukaisesti 10 € lahjoitettu hyväntekeväisyyteen

Tänä vuonna Tuska -festareiden yhteydessä sai 0 - 10 vuotiaat nauttia oman heviannoksensa, kun Suvilahden festarialueella järjestettiin Pikku-Tuska. Sunnuntaipäivänä klo 14 -17 portit aukesi seuraavan polven hevisteille, kun lavalle nousi Hevisaurus. Oli aika saattaa nalle Tuskaan.

Myönnän, että itse odotin Pikku-Tuskaa enemmän, kuin Ukkeli. Hän tiesi, että mennään katsomaan Hevisaurusta (tai siis tyttö-dinosaurusta, koska hän/se on hänen lemppari).  Tästä johtuen valitsemani vaatteet ei tuntunut pysyvän päällä ja kengätkin meni hetken lähdöllä vaihtoon.

Tapahtuman jälkeen tuomio oli: Tylsää (johtui kaikesta odottelusta eikä istumapaikkojakaan ollut. Ei myöskään saanut juosta kuin päätön kana ja baaristakaan ei myyty). Parasta sentään oli musiikki, joten ihan hakoteille ei kolmevuotiaan kanssa päästy.

Pikku-Tuska alkoi klo 12 Kauppakeskus Redin tiloissa nalle askartelun ja kasvomaalauksen muodossa. Ukkeli ei kasvomaalausta halunut (kysyin kyllä ja monta kertaa, mutta nääh.) ja askarteluun ei kahta tuntia saatu kulumaan (5 minuuttia lähempänä totuutta), joten klo 12.30 - 14.00 välinen aika leikittiin Redissä ja Kalasatamanpuiston leikkipuistossa. Mies oli ollut edellisiltana Tuskailemassa ja hän liittyi seuraamme vasta lähempänä kello 14 jolloin alueen portit aukesi ja pääsimme sisään.

Hevisauruksen keikka alkoi klo 15 ja ennen sitä alueella oli vapaata oleskelua. Teltassa oli tarjolla Carrot Revolutionin tarjoama Hevimörön Kasvisbaari sekä Puhdistamon pillimehuja.




Ukkeli tykästyi baaritiskin luona hengailuun. Jonoja ei ollut, tyttöjä riitti (tiskin toisella puolella), mutta ikä ei vielä riittänyt ostoksiin. Viereisessä kojussa olisi ollut myynnissä erityinen Pikku-Tuskan lista, mutta tämä ei iskenyt. Paikalla ollut ambulanssi sekä Aku Ankka- kojun Milla Magia tosin olivat kiinnostavaakin kiinnostavia.

Keikan alkaessa olimme vessassa (klassikko!) Tämä toki ei pikku-festarikävijää haitannut, vaan hän syöksyi eturiviin. Alle metriselle eturiviin pääseminen ei ole mitekään vaikeaa, mutta aidan takaa näkeminen on sitten vaikeampi rasti. Kannattelimme Miehen kanssa vuorotellen Ukkelia ja keikka tuli nähtyä.




Ilokseni havaitsin keikan aikana, että en varmasti ole koskaan nähnyt yhtä monia peltoreita eturivissä ja järkkärit ei tullut käskemään alas, jos katsoja istui aidan päällä tai olkapäillä (Stage diving oli toki kiellettyä, mutta sitä ei tainut kukaan kokeilla). Keikka päättyi noin klo 16 ja sen jälkeen lapsukaisilla oli mahdollisuus olla alueella klo 17 asti, jolloin viimeistään kaikkien imeväisten ja muiden alaikäisten oli aika suunnata porteista pois.

Vanhana festarikävijänä täytyy kyllä todeta, että ulospääsy olikin se hankalin vaihe, koska kyltitys oli huomaamaton. Todennäköisesti yön pimeinä tunteina saattajia riittäisi (ainakin niitä neon liivillisiä), mutta klo 17 sunnuntai-iltana ei meinanut oikea uloskäynti heti valjeta. Onneksi liivityypit tuli nytkin apuun - saatesanoin "minulla meni vartti ennen kuin huomasin kyltin". Ja hän oli sentään töissä siellä.

Eihän Pikku-Tuska tähän vielä päättynyt: Tapahtuman päätti tapaaminen HeviSauruksen kanssa! Odottavan aika on pitkä ja muutaman kerran Ukkeli kyseenalaisti jonottamisen Redin käytävällä, mutta kun hän lopulta pääsi läppäämään tassua tyttö-dinosauruksen oli jonotus unohdettu täysin. 

Onko Pikku-Tuska hyvä konsepti? Mielestäni on. Moni voi kritisoida lasten tuomista alkoholialueelle, mutta muistuttaisin, että tapahtuma järjestettiin sunnuntaipäivänä ja lapsella oli holhooja (täysi-ikäinen lipun ostanut henkilö) tukena ja turvana. Örveltäjiä ei näkynyt eikä pojalle tarvinut jälkeenpäin selittää kenenkään käyttäytymismallia (pirunsarvi -sormiotetta hän harjoitteli aivan omatoimisesti jo alueella, koska moni aikuinen niin hänelle näytti) Itse koin, että moni aikuinen otti ainakin meidän elohopean hyvin huomioon eikä hänelle traumoja jäänyt. Minäkin pääsin vasta sunnuntaina haistelemaan Tuskan tunnelmaa ja oli mukava nähdä tuttuja. Ilman tätä kolme tuntista ei sekään olisi ollut mahdollista.