Salou - Kylmästä lämpimään eli syyslomalla Espanjan auringon alla

Lokakuun alussa vietimme viiden päivän syysbreikin Espanjan auringon alla Saloussa. Perhelomakohteeksi Salou valikoitui, kun kohdalle osui sopiva paketti. 

Salou oli kohteena meille uusi ja suurempia suunnitelmia matkaan ei ollut - kunhan saisi rentoutua ja tutustua vähän paikkaan. Matka menikin suunnitelmien mukaan : aurinkoa, lämmintä, rantaa, rentoa menoa. Stressitasot matalalla ja aurinko korkealla. Matkan aikana juhlittiin myös Ukkelin nelivuotissynttärijuhlaa.

Saloun alueella löytyy Euroopan toiseksi suurin huvipuisto PortAventura World. Taktimoimme säästääksemme matkakassaamme ja menimme Ukkelin syntympäiväaattona huvipuistossa, jolloin Ukkeli pääsi sisään maksutta ja säästimme lähes 50 €. Osaan huvipuistolaitteista pääsi maksutta, mutta hurjimpiin (ja upeimpiin vuoristoratoihin) olisi pitänyt hankkia vielä erillinen passi. Huvipuistolaitteiden pituusrajoitukset oli myöskorkeammat, kuin esim. Linnanmäen vastaavissa. Meidän alle metriseltä jäi useampi lasten laite kokeilematta juuri näiden pituusrajoitusten vuoksi.

Huvipuisto itsestään on nähtävyys! Huvupuisto on jaettu eriteemoihin ja rekvisiitoissa ei ole säästelty. Lännenpuistosta Kiinaan ja Seesamstreetille. Päivän sai kulutettua helposti vaikka ei laitteissa käytykään. Huvipuistossa vietettiin Halloween aikaa ja koristelut aivan mahtavat. Lännenmaassa kävimme katsomassa ehkä elämäni oudoimman esityksen. Mieheni kanssa emme jälkeenpäin tienneet kenelle tämä koko perheen esitys oli suunnattu (vampyyreita, pommeja, stunt-temppuja, vaarallisia tilanteita, mönkijä, ääni tehosteita, jne). 

Seesam street alueella kävimme yhdessä laitteessa kaksi kertaa! Kyseessä oli 3D - sisäjunarata - ammuntapeli . Ideana oli, että pitää selvittää, kuka on varastannut keksit. 6 hengen vaunu kulkee rataa pitkin ja matkanvarrelta pitää ampua keksejä (voitin kummallakin kertaa). Aivan huippulaite ja tuollaista kaipaisi suomenkin huvipuistoihin. Ukkelikin oli aivan innoissaan.

Ukkelin syntymäpäivä vietettiin uimarannalla. Saloun yksi vahvuus on pitkä hiekkaranta. Rannan hyviä puolia on myös erinomaiset palvelut: Leikkipaikkoja säännöllisin välimatkoin, rantabaarit joista sai pientä syötävää (osaan kävi vain käteinen), suihkut ja vessat.

Yhtenä päivänä matkustimme Barcelonaan. Salou sijaitsee noin 70 km päässä Barcelonasta ja sinne pääsee kätevästi junalla. Junalippu yhtee suuntaan maksoi 8, 80 € (lokakuu 2019)

Viimeisenä kokonaisena päivänä vuokrasimme polkupyörät ja ajoimme pitkin rantabulevardia viereiseen kaupunkiin. Hotellilta sai vuokrattua pyörän lapsen turvaistuimella. Kypärä oli pakollinen lapsille, mutta ei aikuisille. Pyöräilyn lisäksi kävimme rannalla ja pelaamassa minigolfia.

Taustalla Port Aventuran huvipuisto vuoristoratoineen

Saloun iltaelämää emme kokeilleen edes hotellin tarjonnan muodossa, vaikka hotellissa olisi joka illalle esiintyjiä löytynyt. Eräänä ilta lähdimme kuitenkin vielä pimeän tulleen käymään rannassa, koska rantabulevardilla löytyy upeat suihkulähteet, jotka on valaistu pimeän aikaan. Suihkulähteiden tanssia seurasimme hetken viilenevässä illassa ennen kuin palasimme hotelille katsomaan espanjaksi dubattuja lastenohjelmia. Ei yhtään pöllömpi loma.

Pikku-Tuska - Saata Nalle Tuskaan ja dinosaurusheviä

1 pvän lippu saatu akkreditoinnin kautta ja
vapaalippuehtojen mukaisesti 10 € lahjoitettu hyväntekeväisyyteen

Tänä vuonna Tuska -festareiden yhteydessä sai 0 - 10 vuotiaat nauttia oman heviannoksensa, kun Suvilahden festarialueella järjestettiin Pikku-Tuska. Sunnuntaipäivänä klo 14 -17 portit aukesi seuraavan polven hevisteille, kun lavalle nousi Hevisaurus. Oli aika saattaa nalle Tuskaan.

Myönnän, että itse odotin Pikku-Tuskaa enemmän, kuin Ukkeli. Hän tiesi, että mennään katsomaan Hevisaurusta (tai siis tyttö-dinosaurusta, koska hän/se on hänen lemppari).  Tästä johtuen valitsemani vaatteet ei tuntunut pysyvän päällä ja kengätkin meni hetken lähdöllä vaihtoon.

Tapahtuman jälkeen tuomio oli: Tylsää (johtui kaikesta odottelusta eikä istumapaikkojakaan ollut. Ei myöskään saanut juosta kuin päätön kana ja baaristakaan ei myyty). Parasta sentään oli musiikki, joten ihan hakoteille ei kolmevuotiaan kanssa päästy.

Pikku-Tuska alkoi klo 12 Kauppakeskus Redin tiloissa nalle askartelun ja kasvomaalauksen muodossa. Ukkeli ei kasvomaalausta halunut (kysyin kyllä ja monta kertaa, mutta nääh.) ja askarteluun ei kahta tuntia saatu kulumaan (5 minuuttia lähempänä totuutta), joten klo 12.30 - 14.00 välinen aika leikittiin Redissä ja Kalasatamanpuiston leikkipuistossa. Mies oli ollut edellisiltana Tuskailemassa ja hän liittyi seuraamme vasta lähempänä kello 14 jolloin alueen portit aukesi ja pääsimme sisään.

Hevisauruksen keikka alkoi klo 15 ja ennen sitä alueella oli vapaata oleskelua. Teltassa oli tarjolla Carrot Revolutionin tarjoama Hevimörön Kasvisbaari sekä Puhdistamon pillimehuja.

Ukkeli tykästyi baaritiskin luona hengailuun. Jonoja ei ollut, tyttöjä riitti (tiskin toisella puolella), mutta ikä ei vielä riittänyt ostoksiin. Viereisessä kojussa olisi ollut myynnissä erityinen Pikku-Tuskan lista, mutta tämä ei iskenyt. Paikalla ollut ambulanssi sekä Aku Ankka- kojun Milla Magia tosin olivat kiinnostavaakin kiinnostavia.

Keikan alkaessa olimme vessassa (klassikko!) Tämä toki ei pikku-festarikävijää haitannut, vaan hän syöksyi eturiviin. Alle metriselle eturiviin pääseminen ei ole mitekään vaikeaa, mutta aidan takaa näkeminen on sitten vaikeampi rasti. Kannattelimme Miehen kanssa vuorotellen Ukkelia ja keikka tuli nähtyä.

Ilokseni havaitsin keikan aikana, että en varmasti ole koskaan nähnyt yhtä monia peltoreita eturivissä ja järkkärit ei tullut käskemään alas, jos katsoja istui aidan päällä tai olkapäillä (Stage diving oli toki kiellettyä, mutta sitä ei tainut kukaan kokeilla). Keikka päättyi noin klo 16 ja sen jälkeen lapsukaisilla oli mahdollisuus olla alueella klo 17 asti, jolloin viimeistään kaikkien imeväisten ja muiden alaikäisten oli aika suunnata porteista pois.

Vanhana festarikävijänä täytyy kyllä todeta, että ulospääsy olikin se hankalin vaihe, koska kyltitys oli huomaamaton. Todennäköisesti yön pimeinä tunteina saattajia riittäisi (ainakin niitä neon liivillisiä), mutta klo 17 sunnuntai-iltana ei meinanut oikea uloskäynti heti valjeta. Onneksi liivityypit tuli nytkin apuun - saatesanoin "minulla meni vartti ennen kuin huomasin kyltin". Ja hän oli sentään töissä siellä.

Eihän Pikku-Tuska tähän vielä päättynyt: Tapahtuman päätti tapaaminen HeviSauruksen kanssa! Odottavan aika on pitkä ja muutaman kerran Ukkeli kyseenalaisti jonottamisen Redin käytävällä, mutta kun hän lopulta pääsi läppäämään tassua tyttö-dinosauruksen oli jonotus unohdettu täysin. 

Onko Pikku-Tuska hyvä konsepti? Mielestäni on. Moni voi kritisoida lasten tuomista alkoholialueelle, mutta muistuttaisin, että tapahtuma järjestettiin sunnuntaipäivänä ja lapsella oli holhooja (täysi-ikäinen lipun ostanut henkilö) tukena ja turvana. Örveltäjiä ei näkynyt eikä pojalle tarvinut jälkeenpäin selittää kenenkään käyttäytymismallia (pirunsarvi -sormiotetta hän harjoitteli aivan omatoimisesti jo alueella, koska moni aikuinen niin hänelle näytti) Itse koin, että moni aikuinen otti ainakin meidän elohopean hyvin huomioon eikä hänelle traumoja jäänyt. Minäkin pääsin vasta sunnuntaina haistelemaan Tuskan tunnelmaa ja oli mukava nähdä tuttuja. Ilman tätä kolme tuntista ei sekään olisi ollut mahdollista.

Meidän perheen liikuntaharrastukset

Monen perheen arkeen palaamiseen vuoden vaihteen riennoista ja lomista kuuluu kevätkaudet aloitus eri harrastuksissa. Mahdollisesti on jopa aloitettu jotain uutta vanhan rinnalle tai lähdetty kokeilemaan täysin uutta lajia.

Myös meillä on tällä viikolla pakattu kerhoreput ja lähdetty harrastamaan  - yhdessä.

Aloitin tiistaina Ukkelin kanssa Perhejumpan. Jumppa on tarkoitettu 2-5 vuotiaille yhdessä vanhemman kanssa. Lauantaina vuorostaan jatkuu sirkuskoulu ja sinne Ukkeli menee Miehen kanssa.

Sirkuskoulu on tuttu juttu jo viime syksyltä  ja päätimme jatkaa sitä nyt keväällä, koska se on ollut Ukkelille hyvin mieluisa. Samalla isä ja poika on saanneet yhteisen harrastuksen. Minulle parasta antia on ollut, kun lauantai-iltaisin olen sirkutelujen jälkeen saanut oman yksityisnäytöksen siitä mitä ovat sinä päivänä tehnyt.

Perhejumppa otettiin kevään ohjelmaan mukaan, koska minäkin halusin harrastaa jotain omaa juttua Ukkelin kanssa.

Sirkuskoulu ja perhejumppa tukee toinen toisiaan hyvin. Ukkeli pääsee erinomaisesti purkamaan kummassakin turhaa liike-energiaansa. Miten pieni ihminen voikaan olla niin aktiivinen?

Nyt alkanut tiistain jumppa ei ehkä ollut minulle niin mieltärentouttava, koska se oli  se meidän nuori mies, joka juoksi pitkin jumppasalia, kun piti kuunnella ohjeita, mutta hei! eipä tuo niin vakavaa, kun juoksi äänettömästi. Itse kaipaan liikunnalta juuri sitä aivojarentouttavaa tunnetta, joka vapauttaa turhan jännityksen niskasta ja unohduttaa turhat asiat mielestä. Katsoessani kirmaavaa ja puolapuilla kiipeilevää pikkuapinaa kolmevuotiasta, en aivan tähän fiilikseen päässyt. Ehkä ensi kerralla minua ei jännitä niin paljon.

Tietyllä tapaa mieltäni lohdutti tieto, että Ukkeli juoksee myös sirkuskoulussa. Ukkeli on kuulema esittänyt juoksijan lahjojaan siinä määrin, että on saanut mukaan ainakin yhden lapsen, joka ei ollut siihen mennessä osoittanut liikkumisen riemua. Lisääntyneet aktiivisuuden oli laittaneet myös päiväkerhonhoitajat huomiolle ja lapsen puheiden perusteella on meidän Ukkelilla jonkin sortin vaikutus ollut tähän kehitykseen.

Ohjattujen liikuntojen lisäksi käymme hyppimässä trampoliinipuistossa. Viikonloppuaamujen perheajat on koettu hyväksi, koska silloin voi Ukkelin antaa kirmata hieman vapaammin. Trampoliinilla pomppiminen on erinomaista liikuntaa ja se tekee tosi nannaa hartiaseudulle.

Myös retket metsiin ja muihin kohteisiin on toisinaan mukavaa, kuten myös uimahallissa käynti. Uimahallia pitäisi hyödyntää huomattavasti enemmän, kun lähes vieressä asumme, mutta lähtemisen vaikeus on siinäkin suurin este. Altaassa menee yllättävän kauan, kun vauhtiin päästään.

Emme tieten tahtoen ole täyttäneet iltojamme kaiken maailman menoilla. Itselläni on maantaisin kuorotreenit ja Mies käy sunnnutai-iltaisin pelaamassa sählyä. Tähän kun lisätään tiistain perhejumppa sekä lauantai-iltapäivän sirkuskoulu jää vapaitailtoja vielä riittämiin.

On mukavaa tehdä asioita yhdessä, mutta on myös ihanaa, kun tietää, että valinnanvapautta aktiivisten ja passiivisten tekemisten välillä löytyy. Halutessa voi lähteä uimaan tai luistelemaan, tai sitten istua sohvalla viltin alla ja katsoa lasteohjelmia.

Viikonloppumatka Narvaan - Kaksi perhettä ja aurinkoa!

Elokuun puolessa välissä saimme lopultakin toteutettua pitkään suunnitteleman yhteisperhematkan Lähinnä Kauempana blogin perheen kanssa. Autopaikat laivaan varattiin heinäkuun puolessavälissä ja koko huoneiston majoitus Narva Joensuusta Airbrb:n kautta.

Matkaan lähdettiin perjantaina ja perille Narva Joensuuhun päästiin pimeyden jo laskeuduttua tämän lomailupaikan ylle. Matka meni joutuisaan eikä laivaan pääsyn tai poistumisen kanssa ollut ongelmia (heti kun löysi oikean autokannen portaat).

Majoituspaikassa oli sopivasti tilaa neljälle aikuiselle ja kolmelle lapselle. Iltapalan jälkeen oli lasten aika rauhoittua levolle ja ei aikuisetkaan kovin pitkään jaksaneet valvoa.

Lauantaille säätiedotus oli luvanut hyvää keliä ja onneksi ennuste piti. Narva Joensuu sijaitsee Viron ja Venäjän rajalla, mutta se on kuuluisa hiekkarannastaan. Mekin suuntasimme hiekkarannalle ja miten hienoa hiekka olikaan! Mereen en itse mennyt, mutta ranta oli kuulema mukava, jos vaan veden lämpötilan kesti.

Aikamme rannalla  riehuttuamme lähdimme takaisin majoituspaikkaan, koska päivän ohjelmaan kuului vielä pistäytyminen Narvassa. Narva Joensuusta Narvaan matkaa on noin 15 minuutin ajomatka. Suurempia suunnitelmia Narvan suhteen meillä ei ollut, mutta Narvan linnan Pikän Hermannin torni piti käydä valloittamassa.

Narvan linna

Näkymä Venäjän puolelle

Linnan pihassa vietettiin parhaillaan häitä ja kun tornista näimme vielä toisen hääparin piti hetken aikaa miettiä, että mikä hääpäivä nyt onkaan. Ratkaisu tuli pikaiseen, kun tajusimme päivämäärän olevan 18.8.-18.

Narvan raatihuone

Kohvik Muna ulkopiha

Tornin jälkeen  kaikki oli sitä mieltä, että tilanne vaati iltaruokaa. Aikamme kuljettuamme (ja kaikkien ollessa nälissään ja kypsiä siihen, että ruokapaikkaa ei löytynyt) menimme Kohvik Muna'an. Paikka sijaitsi aivan Narvan raatihuoneen vieressä. Kohvik Muna'n rakennus oli hieno ja ravintolassa löytyi lapsille leikkipiste. Ruoka maistui heille joille maistui. Itselleni iski migreeni ja ravintolassa särky oli pahimmillaan. Migreenihelpotti lopulta perinteisellä "kaikki ulos" -tavalla. Ei kovin miellyttävä kokemus ikinä, mutta kehon toimintatavat on ihmeelliset.
Kohvik Munan leivokset jäi maistamatta ja se kyllä harmitti jälkeen päin, koska olivat erittäin houkuttelevia päänsärystä huolimatta.

Narva Joensuuhun päästyä vetäydyin itse levolle, koska olo oli vielä aika hötöinen. Isät jaksoi lähteä vielä viemään lapsukaiset leikkipaikalle. Ratkaisu oli hyvä, koska sunnuntaiaamuun heräsimme odotellen vesisadetta.

Matkalla Tallinnaan pysähdyimme vielä Sillamäessä. Kaupunki on perustettu neuvostovallan kultakautena ja etenkin Mere puiesteen rakennukset kielivät mennyttä loistoa. Nyt jäljellä on rappioromantiikan kultamaa. Harmaa ja vesisateinen päivä vain vahvisti tätä tunnelmaa. Itse toivon, että rakennukset korjattaisiin. Rakennukset on kuitenkinrakennettu vasta aikana, jolloin esim. Helsingissä rakenettiin uutta vanhojen tilalle samalla tuhoten vanhat upeat rakennukset.

Paluumatka meni joutuisaan ja laivalta kotiin päästyämme oli sunnuntai-ilta jo pitkällä.

Viikonlopun matkasta jäi hyvä kuva Virossa reissaamisesta auton kanssa. Autopaikka laivalla oli suhteellisen kalllis, mutta pienellä kikkailulla, kuten varaamalla autopaikan Viron järjestelmän kautta hintaa sai hieman alaspäin. Liikkuminen oli helppoa ja Google Mapsin kautta kohteet löytyi vaivatta. Miehen kanssa aloimme jo suunnittelemaan roadtrippiä Virossa.

Syyskuun ensimmäinen viikonloppu - avajaisia ja luontoa

Viime viikonloppuna siirryttiin syyskuuhun. Lauantaiaamun keli olikin syksyinen ja sateessa riensimme kohti Laterna Magican avajaisia. Kirja galleria Laterna Magica sai uudet omistajat ja lauantaina uutta alkua juhlittiin monipuolisella ohjelmalla, mehulla ja ihanalla sitruunatortulla (se oli hyvää!). Emme valitettavasti ehtineet nauttimaan ohjelmasta, mutta päivän aikana tarjolla oli musiikkia ja muuta ohjelmaa Taiteidenyönä avatun Jarmo Vellosen installaation lisäksi.

Sen lisäksi, että uudet omistajat ovat laittaneet liikettä kuntoon vanhaa kunnioittain, on antikvariaatti saanut uuden osaston, kun omistajien kotoa kannettiin kaksi metriä scifiä ja fantasiaa.

Lauantai-iltana Ukkeli aloitti sirkuskoulun ja minä kävin IKEA:ssa. Tästä ei ole todistusaineistoa, mutta näin tapahtui.

Sunnuntaiaamuna kävimme Paloheinässä ulkoilemassa ja iltapäivästä päätimme käydä Lammassaaressa. Lammassaari oli vielä Miehelle ja Ukkelille uusi tuttavuus vaikka melkein vieressä asutaan. Itse olen käynyt joskus vuosia sitten tässä mökkisaaressa.

Lampaattomaan Lammassaareen tie vie pitkospuita pitkin Vanhankaupunginlahdelta. Lampaita saaresta ei tosiaankaan löydy, mutta Viikin lehmät ja lampaat voi hyvällä tuurilla nähdä lintutornin suunnalla. 

Pitkospuut oli korjattu sitten edellisen käyntini ja vaikka kulkijaa oli ihan ruuhkaksi asti, mahtui pitkospuita pitkin kulkemaan taaperonkin kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että pieni ihminen osaa ottaa suhteellisen ison alueen haltuun kulkiessaan. Vähäin kuin humalaiset. 

Pitkospuu reitinvarrelta löytyi kivoja katselupaikkoja. Hienoa suunnittelutyötä laittaa yksi seinä läpinäkyväksi, jolloin perheen pienimmätkin pääsee ihailemaan maisemia turvallisesti. 

Emme kiertäneet koko Lammassaaren aluetta vaan käännyimme lintutornilta takaisin. Tämäkin retki tuli pituudeltaan 3 kilometrin mittaiseksi. Ukkeli jaksoi kävellä hienosti koko matkan.

Saaressa, lintujen katselupaikalla söimme eväät. Ukkeli ilmoiti tulomatkalla köllöttävänsä syönnin jälkeen. Paluumatkalla hän muisti unohtaneensa köllöttämisen. Kun kyseessä on uhmaikäinen taapero oli tämä vähintään kriisin paikka.  Saimme tilanteen rauhoitettua sopimalla, että hän voi köllöttää pitkospuiden varrella olevilla katselupaikoilla sekä pienellä sillalla ennen autolle menoa. Tämä jäjestely onneksi meni läpi ja Ukkeli veti 5 sekunnin köllöttelyt jokaisessa sovitussa köllötyspisteessä.

Kesäloman ensimmäinen viikonloppu - Helsinki ja Tampere

Aiemmassa postauksessa kerroinkin kesälomasuunnitelmistamme nyt kun ollaan (JO!!!!) loman puolessa välissä on hyvä kertoa mitä sitä on tullut tehtyä.

Heti loman alkuun vietimme perheaikaa parturi-/kampaamoreissun muodossa. Aamuni toki alkoi lasilla cavaa, koska olin sen edellisen illan työrupeaman jälkeen niin ansainnut. Kampaajani parturoi ensin pojat ja sitten oli minun vuoroni. Uutta väriä tukkaan ja olinkin valmis illan rientoihin - kuoron kesäpiknikille Alppipuistoon, syömään paikkaan X (sijaintia kun en aamulla vielä tiennyt) ja kotiin pakkaamaan.

Mies oli järjestänyt synttäriylläriruokailun Hrd Rock Cafeeseen ja pikniltä siirryin suoraan ruokapöytään. Ruokailun jälkeen nautimme lämpimän sään suomasta mahdollisuudesta ulkoiluun ja kävelimme keskustasta kotiin Käpylään. Linnunlaulun huviloiden kohdalla piti käydä kurkkaamassa sinisen huvilan leikkimökki. Taiteilijakahviokin olisi Ukkelia kiinnostanut (hän kun on herkkusuu :) )

Sunnuntaiaamuna pakkasimme auton ja lähdimme kohti Tamperetta. Päivän ensimmäinen kohde oli  Särkänniemi. Auton ilmastointi taitavasti auttoi unohtamaan ulkona odottavan hellesään, mutta äkkiä se mieleen muistui ja huvipuistopäivä oli lämmin!

Emme ostaneet rannekkeita vaan hyödynsimme ilmaislaitteet. Ne sattui sijaitsemaan tietenkin varjottomalla alueella eikä Angry Birds leikkipuistokaan ollut yhtään vilpoisampi. Vettä kului ja hiki valui. Angry Birds leikkipuiston vessassa sentään oli ilmastonti ja ajattelin leiriytymistä sinne.

Toki kävimme Näsinneulassa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka monta kertaa Ukkeli ehti juosta huipun ympäri ennen kuin huomasi jäätelökioskin - ei yhtään. Vauhti hiljeni välittömästi, mutta sama ralli jatkui, kun sai kieltävän vastauksen herkuille (Herkkusuu on the road...).

Yöpaikaksi olimme varanneet Sokos Hotelli Villan. Torni ja Villa sijaitsee aivan vierekkäin ja aamupala tarjoiltaan Tornin puolella. Hotelli oli viihtyisä ja kerrankin ilmastointi ei huutanut täysillä ja puhaltanut liian kovaa.

Tällä kertaa emme tutustuneet Tampereeseen lähemmin. Ruokailimme Tornin Grill It ravintolassa ja saapuessammesaliin oli siellä juuri sopivasti auennut lasten illallisbuffee. Hinta oli muistaakseni 6,5 € ja tarjolla oli Ukkelille sopivat vaihtoehdot. Lastenmenun  annokset oli järjestäen 8 €, joten buffee oli varma valinta.

Hotellilta löytyi iso lastenleikkipaikka pomppulinnoineen ja pallomerineen. Miehen katsellessa jalkapallon MM-finaalia (miten osuikaan samalle illalle?) leikimme Ukkelin kanssa leikkipaikassa.

Aamulla kävimme tapaamassa vielä kaveripariskuntaa ja heidän lastaan Nekalassa. Alue on kyllä ihastuttava ja vaikutti erinomaiselta paikalta asua. Kyläreissun jälkeen oli aika sanoa isille heipat, kun äidin ja pojan road trip jatkui kohti Jyväskylää ja Kiuruvettä.

Kuninkaansaari - käsivarrenmitan päässä Vallisaaresta

Meidän heinäkuun alun Vallisaaren retki muuttui Kuninkaansaaren retkeksi siinä vaiheessa, kun ajattelimme "nopeasti" kiertää Kuninkaansaaren kierros ennen Vallisaareen tutustumista. Valinta ei ollut huono, mutta opimme, että aikaa saa varata koko päivän, jos haluaa kummankin saaren kurkata.

Kun Ukkeli päätti herätä heti kuuden jälkeen heinäkuisena lauantai-aamuna, olimme (kerrankin) ajoissa liikenteessä. Aamun ensimmäinen ajatus oli käydä Suomenlinnassa, mutta hetken ajatuksen hauduttua päätimme kokeilla jotakin muuta saarta Helsingin edustalta. Saaria kun löytyy ja suurin osa niistä on vielä meille vieraita. Eli tällä kertaa, johonkin muualle kuin Suomenlinnaan vaikka sinne on niin helppo mennä ja tietää mitä saa.

Pienen googlettelun jälkeen päädyimme Vallisaareen. Aikataulullisesti ehtisimme hyvin ensimmäisille lautoille, joten ei muuta kuin kamat kasaan, eväät Kauppatorilta ja nokka kohti merta. Vallisaareen liikennoi kaksi yksityistä toimijaa (Aava Lines Oy a JT Lines Oy). Emme ostaneet lippuja ennakkoon vaan toivoimme mahtuvamme kyytiin. 

Kauppatorilla tarkistimme aikatauluja ja päädyimme Aava Lines'in kyyditettäväksi. Lipun hinta oli 8 €  per aikuinen ja sillä pääsi Vallisaareen ja takaisin. JT Lines olisi tarjonnut samaan hintaan saarihyppelyä Lonni-Vallisaari-Suomenlinna, mutta tämä selvisi vasta kotona. Eikä kyllä oltaisi jaksettu/ehditty moista retkeä. Ehkä sitten, kun Ukkeli on isompi.

Aava Lines liikennöi Kauppatorin (ihan siinä Suomenlinnan lautan vierestä) ja Torpedolahden väliä. Torpedolahden sijainti olikin suurin syy miksi hairahduimme Kuninkaansaaren kierrokselle. Vallisaaren toiselle puolelle liikennöivä JT Lines olisi mahdollisesti houkuttanut kiertämään vain Vallisaaren ja jättämään kauempana sijaitsevan Kuninkaansaaren vähemmälle huomiolle.

Ilma oli mitä ihanin ja Kauppatorilta ostetut eväät oli pakattu rattaisiin. Annoimme Ukkelin juosta vapaana, koska tiet oli hyvä kuntoisia ja tietä ja merta rajoitti kivipiennar.

Kuninkaansaari sijaitsee Vallisaaren ja Santahaminan välissä. Vallisaareen Kuninkaansaari yhdistyy pienen sementoidun kannaksen kautta. Saaressa pääsee helposti kulkemaan hiekkatietä vaikkakin välistä mäet nouseekin jyrkästi. Ainakin niin jyrkästi, että Ukkeli sai istua rattaden kyydissä. 

Niin Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa on merkityt polut, joita pitkin tulee kulkea. Kuninkaansaaren kierros on 2,5 kilometria ja Vallisaaressa sijaitseva Aleksanterin kierros 3 kilometriä. Kuninkaaren kierrokselle mahtuu alueen epävirallinen uimaranta, mutta ainoa paikka, jota suositellaan uimapaikaksi sekä hulppeat maisemat vanhojen pommisuojien päältä. Paikan päällä on retkeilypöydät eli siellä oli lupa kävellä.

Kuninkaansaaren kierroksen kierrettyämme harkitsimme  hetken aikaa Vallisaaren kierrosta, mutta päädyimme jättämään ne nähtävyydet seuraavaan kertaan. Sen sijaan kävimme jäätelöllä Jäätelökahvila Pajassa. Nam, oli hyvää. Ja sitten kotiin päiväunille...

Meidän huippuhetket:

+ Merimatka - vain n. 20 minuuttia Kauppatorilta (+ Aava Lines henkilökunta ja laivakoira)
+ Pommisuojat/tunnelit
+ Kuivikekäymälät - ainakin heinäkuun alussa erittäin siistissä kunnossa
+ Kerrankin saa näyttää kieltomerkkiä, jos ei muuten lapsi usko pysyä reitillä (niin kuin merkkiä tunnistaisi...)
+ Jäätelö
+ Marjat ja herneet