Kuninkaansaari - käsivarrenmitan päässä Vallisaaresta

Meidän heinäkuun alun Vallisaaren retki muuttui Kuninkaansaaren retkeksi siinä vaiheessa, kun ajattelimme "nopeasti" kiertää Kuninkaansaaren kierros ennen Vallisaareen tutustumista. Valinta ei ollut huono, mutta opimme, että aikaa saa varata koko päivän, jos haluaa kummankin saaren kurkata.

Kun Ukkeli päätti herätä heti kuuden jälkeen heinäkuisena lauantai-aamuna, olimme (kerrankin) ajoissa liikenteessä. Aamun ensimmäinen ajatus oli käydä Suomenlinnassa, mutta hetken ajatuksen hauduttua päätimme kokeilla jotakin muuta saarta Helsingin edustalta. Saaria kun löytyy ja suurin osa niistä on vielä meille vieraita. Eli tällä kertaa, johonkin muualle kuin Suomenlinnaan vaikka sinne on niin helppo mennä ja tietää mitä saa.

Pienen googlettelun jälkeen päädyimme Vallisaareen. Aikataulullisesti ehtisimme hyvin ensimmäisille lautoille, joten ei muuta kuin kamat kasaan, eväät Kauppatorilta ja nokka kohti merta. Vallisaareen liikennoi kaksi yksityistä toimijaa (Aava Lines Oy a JT Lines Oy). Emme ostaneet lippuja ennakkoon vaan toivoimme mahtuvamme kyytiin. 

Kauppatorilla tarkistimme aikatauluja ja päädyimme Aava Lines'in kyyditettäväksi. Lipun hinta oli 8 €  per aikuinen ja sillä pääsi Vallisaareen ja takaisin. JT Lines olisi tarjonnut samaan hintaan saarihyppelyä Lonni-Vallisaari-Suomenlinna, mutta tämä selvisi vasta kotona. Eikä kyllä oltaisi jaksettu/ehditty moista retkeä. Ehkä sitten, kun Ukkeli on isompi.

Aava Lines liikennöi Kauppatorin (ihan siinä Suomenlinnan lautan vierestä) ja Torpedolahden väliä. Torpedolahden sijainti olikin suurin syy miksi hairahduimme Kuninkaansaaren kierrokselle. Vallisaaren toiselle puolelle liikennöivä JT Lines olisi mahdollisesti houkuttanut kiertämään vain Vallisaaren ja jättämään kauempana sijaitsevan Kuninkaansaaren vähemmälle huomiolle.

Ilma oli mitä ihanin ja Kauppatorilta ostetut eväät oli pakattu rattaisiin. Annoimme Ukkelin juosta vapaana, koska tiet oli hyvä kuntoisia ja tietä ja merta rajoitti kivipiennar.

Kuninkaansaari sijaitsee Vallisaaren ja Santahaminan välissä. Vallisaareen Kuninkaansaari yhdistyy pienen sementoidun kannaksen kautta. Saaressa pääsee helposti kulkemaan hiekkatietä vaikkakin välistä mäet nouseekin jyrkästi. Ainakin niin jyrkästi, että Ukkeli sai istua rattaden kyydissä. 

Niin Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa on merkityt polut, joita pitkin tulee kulkea. Kuninkaansaaren kierros on 2,5 kilometria ja Vallisaaressa sijaitseva Aleksanterin kierros 3 kilometriä. Kuninkaaren kierrokselle mahtuu alueen epävirallinen uimaranta, mutta ainoa paikka, jota suositellaan uimapaikaksi sekä hulppeat maisemat vanhojen pommisuojien päältä. Paikan päällä on retkeilypöydät eli siellä oli lupa kävellä.

Kuninkaansaaren kierroksen kierrettyämme harkitsimme  hetken aikaa Vallisaaren kierrosta, mutta päädyimme jättämään ne nähtävyydet seuraavaan kertaan. Sen sijaan kävimme jäätelöllä Jäätelökahvila Pajassa. Nam, oli hyvää. Ja sitten kotiin päiväunille...

Meidän huippuhetket:

+ Merimatka - vain n. 20 minuuttia Kauppatorilta (+ Aava Lines henkilökunta ja laivakoira)
+ Pommisuojat/tunnelit
+ Kuivikekäymälät - ainakin heinäkuun alussa erittäin siistissä kunnossa
+ Kerrankin saa näyttää kieltomerkkiä, jos ei muuten lapsi usko pysyä reitillä (niin kuin merkkiä tunnistaisi...)
+ Jäätelö
+ Marjat ja herneet

Mustavuori ja Vuosaaren huippu - sunnuntain perheretkikohde

Viime sunnuntaina päätimme vihdoinkin käydä Mustavuoren linnoitusalueella sekä Vuosaaren huipulla. Jostakin syystä kuulin Mustavuoren linnoitusalueesta ensimmäisen kerran vasta tänä keväänä. Toki voi olla, että alueesta on 22 Helsinki vuoteni aikana ollut jossakin yhteydessä puhetta, mutta varsinainen herääminen paikan olemassaoloon tapahtui vasta nyt.

Monta kertaa olemme Miehen kanssa puhuneet, että pitäis mennä. Pitäis ja pitäis. Saamattomuus on oma synti ja eihän niitä asioita tapahdu kuin tekemällä. Sunnuntaiaamuna, kun ei ollut mitään erikoista suunniteltu ja kelikin oli suhteellisen hyvä, päätimme lähteä katsomaan linnoitusalueen maaston.

Olin kuvitellut, että paikka on jossakin middle-of-nowhere akselilla, mutta tuossahan tuo oli melkein vieressä. 

 Mustavuoren linnoitusalue on Mustavuoren luonnonsuojelualueen vieressä ja metsikössä olisi saanut kulutettua enemmänkin aikaa. Vaikka meillä oli eväät mukana, emme evästäneet täällä vaan kävimme sukkelaan linnoitusalueella. Alueesta jäi varmasti vähintään puolet näkemättä, mutta paikka on nyt katsastettu tulevia retkiä varten. Meidän ollessa paikalla kallioilla oli yksi perhe eväsretkellä ja sijainti soveltuikin erinomaisesti retkieväiden nauttimiseen. Alueella on rotkoja, luolia ja yllättäviä pudotuksia, joten Ukkelin (ja yleensäkin perheen pienempien tai herkkäjalkaisten) liikkumisia kannattaa seurata tarkkaan.

Koska lopultakin olimme saaneet itsemme ulkoilemaan (ja idän suuntaan) päätimme käväistä samalla Vuosaaren huipulla. Siinä oli toinen kohde jossa ei ollut tullut käytyä (ja josta en ollut edes koskaan kuullut, onneksi Mies oli).

Mies oli katsonut, että huipulle pääsisi Mustavuoren suunnasta polkuja pitkin, mutta myös autolla. Autolla huipulle ei pääse, mutta huomattavasti lähemmäksi Vuosaaren sataman läheisyyteen, kuin kävellen Mustavuoren suunnasta.

Alueena Vuosaaren huipun ympäristö on vähintään erikoinen. Tiessä näkyy raskaiden ajoneuvojen jättämät öljytummentumat, aidat eristävät alkumatkan ja suljettujen porttien kylteissä kiellettään menemästä jätemaa-alueelle.

Noustessamme mäkeä ylös tuli minulle ajoittain olo, että olisimme Kreikan lomakohteessa. Kivet ja pystyyn palanut heinikkö loivat oivan mielikuvituspakomatkan. Pakosta huomasi, että ympäristöön on panostettu eikä kaikki ole luonnon muovaamaa. Kokeiltavan arvoinen retkikohde.

Kuten sanotaan: huipulla tuulee. Emme suinkaan olleet ainoat retkeläiset vaan tällä kertaa huipulla ei ollut yksinäistä (jos ikivanha pieni sanaleikki sallitaan). Vuosaaren sataman maisemista nauttiessa napostelimme eväät. Kiikarit olisivat olleet hyvä olla mukana, koska huipulta näki kauas ja olisi ollut mielenkiintoista tutkia ympäristöä tarkemmin. Tässä siis toinen kohde johon vielä palaamme.

Yksi syy uuteen retkeen on, että vaikka Ukkeli on reipas retkimies ja jaksaa hyvin taivaltaa yllättävän (siis minun mielestä yllättävän) pitkiä matkoja on taaperon kanssa kulkiessa aina se toinen puoli eli kun enää ei jaksakaan. Eli ettei totuus unohtuisi, ei se kulkeminen aina niin reipasta ole:

Lähimatkailua - Miniloma Flamingoon

Vaihdettiin kaupunkia. Helsingistä Vantaalle. Yhdeksi yöksi. Oli se loma. Rahaa ainakin paloi kuin olisi kauempanakin ollut.

Tällä viikolla uutisia katsoessa huomasimme olevamme tietämättämme trendikkäitä. Olimme alkuvuodesta varanneet Sokos Hotel Flamingosta yön tarkoituksena lomailla yhden päivän kodin ulkopuolella. Joku muukin oli päätynyt tähän ratkaisuun, mutta ei tuo mitään haitannut.

Lauantai-aamuna starttasimme auton ja ajoimme vajaan vartin matkan lomakohteeseemme. Päivän ohjelmaan kuului polskuttelua Flamingon kylpylässä, shoppailua, ravintolaruokailua ja yöpyminen hotellissa. Ajoituksellisesti ajatuksena oli, että saisimme hoitaa shoppailut Ukkelin nukkuessa päikkärit vaunuissa. Ajatustasolle se myös jäi.

Emme olleet käyneet aiemmin Flamingon kylpylässä vaikka ostoskeskus (Flamingo & Jumbo) on erittäin tuttuja. Citymarketin Mammuttimarkkina tarjouksena ostin Perhepaketin, jolla pääsimme edullisemmin läträämään vedellä ja lisäksi Ukkeli pääsi Naurusaareen leikkimään.

Ensin oli vuorossa kylpylä. Mies ja Ukkeli meni miesten puolelle joten sain viettää laatuaikaa yksinään naisten puolella. Tällaiset pienet asiat, kuin riisuminen/pukemien, saunassa olo ja peseytyminen ilman, että tarvitsee huolehtia kenestäkään (=juosta kenenkään perässä) on kyllä arjen luksusta. 

Kylpylässä kulutimme aikaa pari tuntia ja välillä hyödynsimme kahvilan palveluja. Sisään tullessa saimme rannekkeet, joilla sai pukukaapin oven lukkoon ja joilla pystyi kuittamaan ostokset. Lähtiessä kuitatut ostokst maksettiin kassaan.

Flamingon kylpylässä on oivalliset puitteet perheen tarpeisiin. Tarjolla on erikokoisia altaita, liukumäkiä, leikkipaikka ja lepotuolia joissa viettää lepohetkiä, jos ei jaksa jatkuvaa altaassa oloa. Pienimmille löytyy allas, jossa on pari liukumäkeä (pieni ja isompi), vesisuihkuja sekä leluja. Vettä tässä altaassa taisi olla 30 cm joten taapero pystyy etenemään vaivatta ja vanhemmatkin saa itsensä välillä veden alle, jos vaan asettuu makuulle.

Aikuisten kylpylänpuolella emme tällä kertaa käyneet (perheloma, u know), mutta siellä olisi ollut tarjolla rauhallisempi meno.

Lähtiessä olisi voinut ostaa pre-paid liput seuraavaa käyntikertaa varten. mutta emme ostaneet. Pre-paid liput olisi olleet kyllä todella edulliset normaaliin hintaan nähden. Ehkä ostamme vielä yhden Mammuttimarkkina paketin, koska se kokonaisuutena tuli vielä edullisemmaksi, vaikka Ukkelista ei vielä tarvitsekaan maksaa mitään (alle 3 v).

Kylpylän jälkeen menimme syömään. Perinteisen "mitä tänään syödään" sompailun jälkeen muistimme olevamme lomalla ja menimme Classic American Diner ravintolaan Jumboon. Ukkeli oli toivonut perunoita ja maitoa, joten hänelle tilattiin ranskalaiset ja maitoa. Miehen kanssa otettiin burger -ateriat. Annokset oli hyvät, miljöö piristävä (Ukkelille paljon katsottavaa), henkilökunta osaava ja tunnelma ei liian kiireinen vaikka ravintola oli täynnä ja pöydissä vaihtui ruokailijat tiuhaan. Perinteiseet ranskan perunoiden vaihtaminen bataattiranskalaisiin oli ylihinnoiteltu (2,5 € per annos) vaikka tarjoilja selittikin asiaa sillä, että bataatti on suhteessa kalliimpaa kuin peruna. Toki, mutta jokin tuossa kaavassa ei täsmää...

Ravintolassa teimme ensimmäistä kertaa poikkeuksen myös siihen, että otimme kaikki ruoat yhtäaikaa. Aiemmin olemme ottaneet Ukkelin ruoat aiemmin, mutta yhtä usein hän on ehtinyt tyydyttämään pahimman nälän, jolloin homma on mennyt kikkailuksi meidän saadessa ruokaa. Tällä kertaa saimme kaikki syödä rauhassa Ukkelin keskittyessä omaan annokseen. Taidamme ottaa järjestelyn tavaksi :)

Sitten saapui Ukkelin uniaika. Teoriassa siis, käytäntöön asti ei koskaan päästy. Unihiekkaa oli silmistä hieronnut jo pidemmän aikaa ja haukotukset oli massiiviset, mutta ei lomalla ehtinyt nukkumaan. Kärryjen pohjalta kuului, että en nuku ja eipä siinä sitten miään. Päivä meni ilman päikkäreitä ja se kyllä valitettavasti iltaa kohden huomattiin. Jotta loma olisi täydellinen, myös flunssa päätti iskeä perheen pienimpään. 

Shoppailut rajoittui adapteripiuhan metsästykseen, mutta koska "reissussa" oltiin piti kotiin ostaa  tuliaisia. Ostin pitkään himoitsemani Iitalan Taika juhlamukin sekä Body Shopista shamppoota ja hoitoainetta. Eipä tuommoisia normaalisti tulisi ostetua 😂. Lomalla on myös aikaa lukea, joten kirjakaupasta tarttui mukaan Alan Bradleyn Nokisen tomumajan arvoitus. Jos Alan Bradleyn luoma Flavia de Luce ei ole tuttu, mutta murhatarinat Agatha Christien tyyliin Englantilaisessa maalaiskylässä maistuu, suosittelen tutustumaan! 

Hotellihuone oli 11. kerroksessa ja näkymät oli kyllä hienot. Ukkeli sai seurata lentokoneiden nousua ja yllättävän paljon niitä lähtikin. Vähän väliä kuului "taas näkyy". Kylpylä ja ruokailu veti minulta mehut, mutta koska Ukkeli ei suostunut päiväunille en minäkään saanut nukkua. Poika on perinyt isänsä unenlahjat (silloin kun suostuu nukkumaan) ja Mies kyllä kuorsasi meidän valvoessa.

Aikamme hengailtua huoneessa lähdimme leikkimään Naurusaareen. Viimeksi tuolla oli tullut käytyä, kun Ukkeli oli vuoden ikäinen ja oppinnut vasta kävelemään. Paikka on sopivan pieni perheen pienimmille, mutta tarjoaa kuitenkin tekemistä shoppailureissun ajaksi (isä-lapsi -parkki?) tai tällaisen lähiloman yhteyteen. Hetken aikaa hilluttua siirryimme iltaruoan pariin.

Flamingon puolella on usea ravintoloja ja jonojen perusteella ruokailijoita riittää. Kävimme kääntymässä Amarillon ovella todetaksemme, että emme viitsi odottaa 40 minuuttia pöytää. En tiedä mistä johtuu, mutta tuntuu, että milloin tahansa - ja missä tahansa - Amarilloon menessä saa vähintään 30 minuuttia odottaa. 

Päädyimme kreikkalaiseen ravintolaan. Ukkeli sai maitoa, kanafileen ja ranskan perunoita (ranskalaisia ei syödäkään sitten pariin viikkoon). Otin kreikkalaisen salaatin ja mies ravintolan erikoisen. Ruoka oli hyvää ja Ukkelikin jaksoi sinnitellä,vaikka loppuvaiheessa oli pakko vaihtaa istumapaikka vaunuihin, koska unihiekkaa meinasi olla liikaa ilmassa (ja kun ei tullut niitä päiväuniakaan nukuttua...) 

Huoneeseen palatessa ei nukkumattia tarvinnut kauan houkutella. Ukkelin nukahdettua älykännyköiden valot valaisivat huonetta siihen asti, että Mies lähti elokuviin. Koska Flamingosta löytyy myös elokuvateatteri ei tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Toki olisin itse halunut leffaan lähteä, mutta koska samalla juhlistimme Miehen synttäreitä sai hän kunnian hyödyntää tilaisuuden. 

Katselin tietokoneelta Komisario Maigretia ennen kuin nukkumatti päätti kidnapata minutkin. Hetkellä jolloin sain itseni ihanaan pudotustilaan, jonka pohjalla odotti unim päättyi Ukkelin kärsivällisyys räkäisyyttä kohtaan ja hän heräsi itkien.

Tunnetusti matkan pituus tai sijainti pakottaa jokaisen itseään kunnioittavan vanhemman (kyllä sitä muutaman vahingon jälkeen oppii) varautumaan kaikkeen lomalle lähtiessä. Kaivoin Ukkelin hygieniapussista räkäimun sekä nenäsuihkeen ja tein tarvittavat toimenpiteet. Ukkeli tuntui saavan unen päästä jälleen kiinni, mutta vähän sen jälkeen, kun Mies tuli leffasta alkoi itku jälleen. Tällä kertaa korotimme nukkuma-asentoa kaltevaksi.

Ensimmäinen viritelmä (tyynyjä patjan alle) ei tuottanut toivottua tulosta vaan kohta Ukkeli itki jälleen. Toisena yritelmänä noheva äiti laittoi matkasängyn jalan alle kirjoituspöydän laatikon ja se toimi huomattavasti paremmin. Onneksi jalka oli yhtenäinen, koska pöydässä ei ollut kuin yksi laatikko. Loppuyö meni nukkuessa ja aamulla nukuimme lähes kahdeksaan. Räkänokkakin sai nukuttua loppuyön vaivatta.

Hotelliyöpymisen kohokohtia on aamupala. Niin se on aina oli hotelli tasoltaan mitä tahansa. Sokos hotellissa olemme aiemminkin tykästyneet siihen miten lapset otetaan huomioon. Aamupalalla oli tarjolla lapsille puuhatehtäviä, jotka pidensivät mukavasti ruokailuhetkeä. Aamupala on perinteisen monipuolinen eikä nälkä ainakaan jäänyt. 

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme "pitkälle matkalle" kotiin. 

Lähiloma oli kivaa vaihtelua arkeen. Jatkossa voisi yrittää enemmänkin tehdä viikonloppureissuja, koska kohteita on tarjolla paljonkin kun vaan saa itsensä liikkeelle.

Kaiken kaikkiaan rahaa meni noin 321 € + tuliaiset.

Hotelli: 165 € (Superior huone)

Kylpylä: 35 € Mammuttimarkkinat tarjous (Perhepaketti= 2 aikuista + 2 lasta (yli 3 v) Kylpylään ja Naurusaareen) norm. aikuisen hinta 24 € 

Ravintola: 45 €+ 58 + kahvila kylpylässä 18 €

Plussat ja miinukset

+ Kylpylä oli positiivinen yllätys - sopii koko perheelle

+ Kylpylän Pre-paid osto mahdollisuus seuraava kertaa varten

+ Sijainti

+ Palvelut lähellä - ei tarvitse poistua rakennuksesta mihinkään

+ Ravintolat - Lapsi huomioitiin hyvin

+ Aukioloajat

+ Naurusaari antoi 1 lapsen lahjakortin, koska käyttämämme lahjakortti oli kahdelle ja meillä oli vain yksi mukana

+ Aamupalan puuhanurkkaus lapsille

- Hotelliin pääsi vasta klo 16

- Kylpylänteema ei selvinnyt. Jotakin Asteekki/Inka-juttua ryyditettynä flamingoilla ja tekotakalla... 

Lue myös:
Matkalla Berliiniin - 3 yötä Berliinissä
Shoppailua ja kävelyä - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa
Viimeistä päivää - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa
Norlandia - Miksi tämä hotellikonsepti vain Tampereella?