keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Naisten kymppi - vinkkini ensi vuoden goodie bagiin


Naisten kymppi - tuo tuhansien hyllyvien tissien ja pyllyjen katkeamaton virta on jälleen suoritettu. Osa juoksi, osa käveli, mutta millä tahansa lähdöstä maaliin edettiin, tärkeintä oli yhdessä olo ja iloinen meininki (ja paskainen nauru tähän väliin).

Minä olin tänäkin vuonna mukana ja vaikka yritin esittää  neonvalotikkua, en voittanut parasasu palkintoa. Hyvä niin. Vaikka vähän olenkin katkera. Minua ei ymmärretty vieläkään.

Kympin kiertämisen jälkeen jokainen osallistuja sai perinteisen lahjakassin, joka sisälsi sponsoreiden tuotteita. Tänä vuonna olin kyllä hieman enemmän kuin pettynyt tuotetarjontaan, joten aloin miettimään vaihtoehtoisia sponsoreita ensi vuoden tapahtumaa ajatellen.

On täysin ymmärrettävää, että kun tuhansia naisia osallistuu naisille suunnattuun tapahtumaan haluaa heidät tavoittaa yritykset, jotka myyvät enemmän naisille, kuin miehille. Tiedättehän, niitä "naisten tuoteita".

Tänä vuonna laukusta löytyi laihdutusvalmiste, intiimisiteitä kaikkiin tarpeellisiin alapään vuotoihin, intiimikuivuuteen ravitsemustuotenäyte, puuro -pussi, pussismoothie, huulirasva, hammastahna valkoisempien hampaiden tavoitteluun, ihovoide, vettä ja palautusjuoma. 

Yhteen pussiin oli koottu koko naiseuden ankeus arkeus: hätäisistä lounaista ulkonäköpaineisiin ja intiimivaivoihin. 


Ensi vuonna, kun osallistun Kympille toivoisin löytäni kassista:
 - Kaljaa - Kylmä olut lenkin jälkeen piristäisi kummasti. Kyllä naisetkin arvostaa hyvää laatujuomaa. Tasa-arvoa lenkkeilyyn! Olkoot se olut vaikka sitten alkoholiton, mutta kyllä se sen tamppooninäytepaketin voittaa.
- Karkkia - Irtokarkkeja. Isopussi. Suklaakin käy. Sillä voi korvata ne tampoonit. Ei käytännössä, mutta lahjakassin sisältönä
- Lisää kaljaa. Pienpanimot on in. Kymppi voisi ottaa useamman sponsorin ja sieltä voisi sitten valit mennäänkö IPAlla, APAlla, JOPOlla vai taksilla kotiin. Monelle äiti-ihmiselle kymppi on niitä harvoja kertoja, kun pääsee lapsista eroon viettämään aikuisten laatuaikaa, joten otetaan ilo irti kunnolla. Tässä vaiheessa tosin pitäisi olla jo hieman humalaa vedessä.
- .... ja jotain muuta. Ajatukseni jumi tuohon kaljaan, ja en ole siitä yli päässyt. No ehkä terveysside voisi olla mukana, koska sillä voi imeyttää kätevästi pi-hi:n seuraavalla lenkillä. Niin ja onhan tämä naistenkymppi.
- Ruokaa. Kolmioleipä, salaatti, yms. jotain mitä oikeasti syödä lenkin jälkeen piknikillä.

Jospa tästä toivelistasta on järjestäjille apua ensi vuoden tapahtumaa miettiessä.

****
JA SITTEN TEKSTIN VAKAVA OSUUS:
Vielä ehtii osallistua keräyssivullani keräykseen Lastenklinikoiden kummien hyväksi. Keräys on osa Naisten kymppi tapahtumaa ja päättyy 3.6.2018. Mukaan voi osallistua omalla summalla. Keräyssivu tarjoaa vaihtoehtoja, mutta voit lähteä mukaan vaikka vitosella. 

maanantai 28. toukokuuta 2018

Willimaku - Makuja luonnosta koko perheelle ja jokaiseen tilaisuuteen





Yhteistyö: Willimaku

Oi ihana toukokuu! Turha toistaa asiaa mikä varmasti on jo monelle selvä: tämä toukokuu on ollut mahtavin useisiin vuosiin. En muista milloin viimeksi on tällaisesta kesästä saanut nauttia näin varhain. Olemme ottaneet kaiken irti lämpimistä ilmoista eikä toukokuun viimeinen viikonloppu tehnyt poikkeusta. Lauantaina saimme viettää aivan upean ulkoilmapäivän jonka kruunasimme Lapinlahden sairaalan puistoon tekemällämme eväsretkellä.

Eväsretkelle olimme varanneet saslik-tikkuihin askarreltuja marja- ja hedelmävartaita sekä perunasalaattivartaita. Kylmien vartaiden lisäksi tarajolla oli tsatsikia, tapas lajitelma (juusto, corizo ja parmankinkku) sekä briejuustoa. Juusto syötiin kotona paistetun patongin sekä Willimaku Pihlajansilmuhillon kanssa. Ruokajuomana  oli Willimaku Mesiangervokuohujuomaa.

Willimaku -tuotteet on käsintehty villinä kasvavista kasveista ja yrteistä. Kasvit on kerätty kesän parhaimpiin satoaikoihin, jonka jälkeen ne kuivataan tai pakastetaan, jotta ne on käytettävissä koko vuoden ajan. Pohjois-Savon alueelta käsinkerätyt kasvit käsitellään Kiuruvedellä omassa valmistamossa. Willimaku tuoteperheeseen kuuluu mesiangervo-,pihlajansilmu-,kuusenkerkkäterva-,horsmankukka- ja kuusenkerkkätuotteita.

Meidän piknikillä mukana ollut koko perheelle sopivaa alkoholitonta kuohujuomaa löytyy mesiangervon, kuusenkerkkätervan, horsmankukan ja kuusenkerkän makuisena. Meillä kuohujuomaa on nautiskeltu eväsretken lisäksi alkukesän kuumina iltoina parvekkeella sekä kaverijuhlissa, kun kuskikin halusi kuplivaa. Oma suosikkini on kuusenkerkkäkuohujuoma, mutta poikani ilmoitti
suosikikseen kuusenkerkkätervakuohujuoman, jossa on hauska tervainen potku ilman, että homma olisi tervanjuontia.

Piknikin ja seurustelujuomien lisäksi kuohujuomaa sopii maljajuomaksi rippijuhliin, ylioppilasjuhliin, häihin ja mihin tahansa tilaisuuteen, jossa halutaan tarjota alkoholittomana kuohuvana muutakin kuin limua. Lasipullo etiketteneen on tyylikäs ja sitä kelpaa esitellä vieraillekin.

Ensimmäistä kertaa haistaessani pihlajansilmuhilloa tuli vastaan erittäin vahva tuoksu, mutta rohkeasti kun tuotteelle antoi mahdollisuuden löytyi makuelämys, joka vei muistoissa lapsuuteen. En tiedä kuinka moni on lapsena ampunut pihlajanmarjoja koiranputken läpi tai kiipeillyt pihlajassa, mutta jos joskus olet päässyt haistamaan tuoksun, joka syntyy murtuvasta pihlajanrungonpinnasta, voit maistaa kielelläsi hillokkeen maun. Pihlajansilmuhillo  valmistetaan keväällä kasvavista 3 senttimetrin lehtiaihioista sekä suomalaisista marjoista. Hillon maku on amarettomainen eli pihlajan luontainen mantelimaisuus puskee läpi. Hillo sopii hyvin juustoille ja ainakin omasta kokemuksesta suosittelen vahvoille juustoille.

Willimaku-mesiangervo-, kuusenkerkkä- ja kuusenkerkkätervetuotteita on saatavilla kuohujuomana, siirappina ja marmeladina.
Pihlajansilmutuotteista löytyy mainitsemani hillo.
Horsmankukkatuotteista kuohujuoma.

Willimaku tuotteet valmistetaan Kiuruvedellä ja toistaiseksi niitä löytyy helpoiten Pohjois-Savon alueelta (Iltalypsy ravintolat Kiuruvesi ja Iisalmi) sekä jälleenmyyjiltä, mutta muualle Suomeen niitä voi tilata Kellopuodin nettisivujen kautta.
Helsingissä tuotteita löytyy myös Easton kauppakeskuksen Citymarketista. 

Willimaku yhteistiedot: kirsi.tikkanen@iltalypsy.com , puh: +358 40 182 4433

perjantai 25. toukokuuta 2018

Kesällä kuivaksi eli taaperon pikkaritreenit


"Kesällä se on helpompaa", näin minulle on kerrottu. Siis lapsen vaipoista vierrotus ja kuivaksi opettaminen.

Meillä kuivaksi opettelu lähti käyntiin  perhepäivähoitajan vinkistä. Yhtenä päivänä hän ehdotti, että jos kotoa alushousuja (pikkarit) löytyy, niin ne voisi tuoda seuraavana päivänä käyttöön.

Päivät on pitkään mennyt yhdellä ja samalla vaipalla, koska potalla käynti hoituu hoidossa rutiinilla. Kaikki neljä lasta hoitaa vessa-asiat ensisijaisesti pottaan ja kolme neljästä (Ukkeli mukaan lukien) on opettelemassa kuivaksi vanhimmat lapsen näyttäessä muille esimerkkiä.

Hoidossa homma hoituu, mutta kotona pottarutiinien kanssa on ollut opettelua. Vaipan kanssa eläminen on vaan niin helppoa. Potalla käyntiä ollaan aktiivisesti kannustettu ja Ukkeli mielellään (lähes aina) potalla käy, mutta ei sitä tule kellon tarkasti istutettua pöntöllä ja siksi myös vaippa on tullut käytettyä herkemmin.

Viime viikosta lähtien pikkariharjoituksia on tehty ja toistaiseksi harjoittelut sujuu todella hyvin. Ukkeli osaa jo ilmoittaa, kun on pissa-tai kakkahätä. Aina ei leikin tiimellyksessä potalle ehdi ja jokunen ilopissi pöksyyn lirahtaa, mutta suurimmaksi osaa on pottaan osunut.

Hoidossa hoitaja laittaa vaipan päiväunien ajaksi ja näin on myös meillä kotona. Yövaippakin toki on, mutta muuna aikana yritetään ilman vaippaa olla. Koska harjoitukset on vielä aluillaan täytyy hieman varmistella. Tosin vaipankin kanssa Ukkeli haluaa potalle tai pöntölle, jos ollaan oltu poissa kotoa. Pissahätä-go-gon iskiessä päälle ei ole auttanut ohjeistaa pissaamaan vaippaan vaan vessaan on menty. Hyvä niin.

Ukkeli on nyt 2 vuotta ja 7 kuukautta, joten iällisesti kuivaksi opettelu on hyvällä mallilla, jos on uskominen Mannerheimin lastensuojeluliiton tietoja. Meillä vaipoista opettelun kanssa ei ole pidetty kiirettä. Pottailu toki on aloitettu jo ennen kuin Ukkeli täytti kaksi, mutta vaippa&potta on ollut hyvä yhdistelmä. 

Tässä vaiheessa en kiveenhakattuja neuvoja uskalla antaa, mutta tähän mennessä on huomattu, että rutiinit on tärkeitä. Vaikka lapsi sanoo, että ei pissata, niin potalle vaan. Ja jos ilmoittaa, että on pissahätä, niin todella nopeasti potalle.


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Skansen - Lapsiperheen päiväretki (myös ummikoille)




Toukokuun alussa kävimme Tukholman risteilyllä. Lähtö oli Helsingistä ja yövyimme Muumi-hytissä, joka oli valittu erityisesti nuoren herran mieltymyksiä ajatellen (valintaan auttoi myös etukortti, jonka sain töistä. Muumihytin hinta on mielestäni aika suolainen ottaen huomioon, että muumia hyttiin tuo ikkunasta löytyy muumimamman esiliinat ja seinältä muumitarrat. Tosin, jotenkin ne Melajan muumipeikko valaisimet pitää maksaa...)

Laivamatka meni perinteisesti buffetissa syöden, leikkipaikalla leikkien, muumidiskossa tanssien ja yrittäessä saada juokseva lapsi kiinni (osittain matkasta kerroinkin edellisessä laivapostauksessani. Mutta edelleen painotan, että teksi on täysin kuvitteellinen).

Laivamatkat on yleensä helppoja. Niissä riittää, että saa itsensä pysymään laivssa. Maissa vuorostaan pitää keksiä jotain (toki voi jäädä laivalle, mutta kun tänne asti jo tultu...). Vuosien ajan olen kärsinyt Miika Nousiaisen "hyvät vai huonot uutiset" -ohjelmassa kertomasta Tukholma -syndroomasta: Mennäkkö vanhaan kaupunkiin vai Sergelin torille? Tällä reissulla oli kutenkin kaikki toisin ja maailmankuvani Tukholman matkailun osalta laajeni. Emme päätyneet kiertämään vanhoja kulmia vaan päädyimme Skansenille.

Täytyy myöntää, että en ollut tutustunut Skanseniin aiemmin muuten kuin SVT:n Allsång på Skansen musiikkiohjelmasta (ja sitäkin olen kastonut yhden kokonaisen jakson. Siis sen jakson missä vieraili Ola Salo ja Weeping Willows). Lisäksi luulin, että se on vain eläintarha. Toki Skansenilta eläimiä löytyy. Näimme Ilveksen, susia, poroja, pöllön, pupuja, riikinkukkoja, kanoja, kissoja ja possuja (muutaman mainitakseni). Skansen on kuitenkin paljon enemmän.


Skansen on maailman vanhin ulkoilmamuseo. Alueelle on kuljetettu ympäri Ruotsia vanhoja asumuksia ja löytyi sieltä metsäsuomalaistenkin pihapiiri. Alueella löytyy etenkin lapsille paljon tekemistä. Sekä tietenkin ne yhteislaulu jutut.

Pieneläinpuistossa pääsi tutustumaan pupun elämään ja kurkkimaan kanin koloista. Sisätiloissa asiat oli esillä mielenkiintoisesti eikä lainkaan turhan jäykästi. Halutessaan lapsi olisi voinut lahjoittaa tuttinsa kissoille. Kyllä, tutti - kissoille. Kissoilla oli erittäin hieno huoneisto jonka nurkkaan mekaaninen härveli kuljetti tutin. Ihana idea ja toteutus.

Olimme ajatelleen käyvämme nopeasti kiertämässä Skansen:in ja sen jälkeen katsomassa Grönä Lund (koska sielläkään ei ole tullut käytyä). Todellisuudessa meillä jäi vielä paljon näkemättä Skansenista vaikka oleskelimme alueella useamman tunnin. Onneksemme säät suosi ja kiertäminen oli mielekästä.

Vinkkini Skansenille (ensikertalaiselta ensikertalaiselle)
- Tallink Siljan terminaalin ja Skansenin matka on yksi aseman väli (Gärdet - Karlaplan). Tätä reittiä emme kuitenkaan käyttäneet vaan kävelimme, koska matka ei ole kummoinen (ja kävelemään joutuu kuitenkin).
- Varaa mukaan evästä. Skansenilla oli ruoanmyyntipisteitä, mutta myös erittäin kivoja eväspaikkoja.
- Varaa mukaan rahaa. Tarjolla on lisämaksullista aktiviteettia johon saa kyllä tuhlattua matkabudjetin. esim. poniratsastusta ja autorata.
- Katso kartasta mihin haluat tutustua. Jos aikaa on, ota rennosti ja seikkaile ympäri aluetta.
- Funicularista pitää maksaa mennen tullen, mutta ylhäältä alas on edullisempi (20 kruunua per aikuinen). Funiculariin mahtuu rattaat, mutta vaunut on äkkiä tukossa, jos vaunuja on enemmän kuin kolme per loosi.
- Varaa hyvät kengät. Askeleita kertyy, joten kengillä on merkitystä
- Vessat on selkeästi merkitty ja niitä oli riittävästi
- Linkki Skansenin sivuille
- Muiden vinkkejä ja kertomuksia Skansenista:
          Kotona ja Kaupungilla: Skansen eläintarha Tukholmassa
          Puutalobaby: Skansen, plus 29 astetta
          Levoton matkailija: Ihanan idyllinen Skansen
          Donna Tukholmassa: Skansen
       
Poistuminen mukavuusympyrältä (se vanha kaupunki - Sergelin tori akseli) löysimme aivan uuden Tukholman johonka tulemme vielä uudelleen. Djugårdenista kun löytyy Skansenin ja Gröna Lundin lisäksi esim. ABBA museo, Junibacken ja Vasamuseet. Ukkelin tuosta hieman vartuttua taidamme tehdä hotellimatkan Tukholmaan ja kiertää kaikki kohteet! (tai ainakin nyt se ABBA museo  Junibacken)

P.S. Minulle voisi tuoda sieltä myymältästä sellaisen eläinaiheisen tarjottimen. En sitten muistanut lähtiessä  käydä ostamassa. Extraohje: Osta matkamuistot heti kun tulee vastaan.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Ellei heilaa helluntaina - pokkarista onni koko kesäksi

Kesän tullen katseeni kääntyy kohti kirjapinoa. Loman odottaminen tuo tullessaan odotuksen pitkien hetkien tuhlaamiseen pokkarikourassa ja uppoutumisesta maailmoihin, jotka ovat jossain muualla kuin tässä hetkessä.

Odotan jo aamuyöksi kääntyviä iltoja, jolloin ennen nukkumaan menoa voi huomata jääneensä kiinni lukuhetkeen. Odotan kiireettömiä päiviä, jolloin vaaka-asentoa ei häiritse kuin hetkeksi iholle laskeutuvat öttiäset ja lukemisen väliin sijoittuvat torkut. Toisinaan unesta herää kirjan tippuessa kädessä, mutta toisinaan unet jatkuvat luonnonäänien tuudittaessa syvemmälle tilaan, jossa todellisuus ja vastaluetut sanat kietoutuvat toisiinsa.

Sivujen kautta lasketut kilometrit, kun matkaamme paikasta toiseen. Matkalukemista hetkestä riippumatta. Yhden tarinan päätyttyä toisen aloittaminen.


Haluaisin lukea huomattavasti enemmän, kuin mitä tällä hetkellä ehdin. Kesän valoisat illat kuitenkin antavat toivoa, että kohta on aikaa jälleen vain olla ja lukea, matkustaa ja lukea tai sitten vain lukea. Itse suosin pokkareita, koska ne ovat kevyitä (jos ei ole tiiliskiviversio) ja niistä raaskii luopua helpommin.

Suomessa myydään vuosittain noin 1696 tuhatta yleisen kirjallisuuden pokkaria (kustantajat.fi tilasto myynti, painetut kirjat 2017). On päivän selvää, että kaikki kirjat, etenkään pokkaripainokset, ei jää kirjahyllyihin vaan uusiakin kirjoja on saatavilla.

Oman kesälukemistoni kerään kirppareilta, kierrätyspisteistä, joskus jopa lehtiroskiksesta. Työpaikallani on kirjojen vaihtopiste ja sitä on tullut hyödynnettyä.

Perjantaina pitkästä aikaa pistäydyin Kyläsaaren kierrätyskeskuksella ja hetkellisesti minut valtasi kirjamania. Lämpimät, valoisat päivät ovat antaneet taas toivoa hetkistä jotka voin jakaa kirjojen parissa. Jos reppuni olisi ollut tyhjempi, olisi kirjapino ollut korkeampi, mutta onneksi matkaan ei lähtenyt kuin neljä euron pokkaria.

Ostamani kirjat oli Dan Brown Inferno (olen lukenut, mutta sisältö unohtunut), Carlos Ruiz Zafón Tuulen varjo (olen lukenut, mutta sisältö unohtunut), John Irving Kaikki isäni hotellit ja Douglas Preston Rienaus.

Neljästä ostamastani kirjasta olen kaksi lukenut aiemmin. Voi kuulostaa hullulta ostaa kirjoja jotka on jo kertaalleen lukenut, mutta minulla oli syyni: Kumpikin on hyvä, mutta kummankaan tarinaa en täysin muista. Näin välillä käy.

Hankinnoistani suosittelen erityisesti Carlos Ruiz Zafónin kirjoja, jotka johdattaa lukijat Barcelonan kaduille.

Douglas Preston on minulle tuttu Pendergast -kirjojen toisen kirjoittajana ja John Irving on muuten kirjailijana tuttu, vaikka hänen teoksiin ei ole kirjoina tullut tustuttua. Dan Brownia on tullut myös luettua vaikka mielestäni kaikki ei olekaan niin hyvä kuin Da vinci- koodi.

Joku voi kyseenalaistaa miksi raahata mukana kirjoja, kun ne voi lukea e-kirjoina tai kuunnella äänikirjoina. 


Äänikirjoja olen jopa alkanut harkita, mutta edelleen pelkään, että osa tarinasta jää kokematta, jos tarinan kuulee kerrottuna. Uppoudun usein tarinaan, valitsen näyttelijät ja luon tarinoille ympäristön. Kuunnellessa tämä ei onnistu samalla tavalla.

E-kirjoista vuorostaan puuttuu se oleellisin: käsin kosketeltavat sivut. "Vielä yksi sivu" on varmasti yksi suurimpia petoksia, mitä harrastan itselleni. Kun mukaansa tempaama kirja on kesken ei sitä vain voi jättää kesken, koska ei voi tietää mitä seuraavalla sivulla tapahtuu.

Itselleni kirja on:
- Matkatoveri - kun matkustaa yksin on kirja hyvä kumppani. Kirjasta saa seuraa kahviloissa ja ravintoloissa, se ei johdata harhaan ja antaa tarvittaessa tarkkailla ympäristöä kaikessa rauhassa.
- Pakopaikka - Tutut ympäristöt vaihtuvat hetkessä uusiksi jännittäviksi paikoiksi
- Matkakohde - Menneisyys, nykyisyys tai tulevaisuus. Kohde riippuu kirjansisällöstä
- Hetkellinen vieras - Voi jättää yksin pitkäksi aikaa, eikä valita.
- Jotain mihin voi palata aina uudellleen - kukaan ei kiellä lukemasta kirjaa uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen...

Ihanaa lukukesän odotusta kaikille! Minä ainakin luen vähintään hankkimani neljä kirjaa. Toivottavasti huomattavasti enemmän.




perjantai 18. toukokuuta 2018

Oslon street art - kuvia seiniltä osa1


Huhtikuun lopun Oslon matkallamme askeleita kertyi kiittettäväksi. Osloon oli helppo tutustua jalkaisin ja lisämausteen kävelyyn antoi seinäuraaien ja -graffitien metsästys. 

Alla oleviin kuviin en ole merkinnyt mistä kuvat on otettu, koska usein tuli vain räpsästyä kuva, kun kohdalle osui. Töitä löytyy laidasta laitaan ja mekin näimme niistä vain osan.

Suuret seinätyöt löysimme hyödyntäen Visit Oslo -sivun katutaidekarttaa (Street art in Oslo - map. VisitOSLO's guide to urban art) Karttaan on merkitty seinämuraalit ja graffitialueet. 
Menimme metrolla Tøyenin asemalle mistä lähdimme kiertämään.

















Lue myös:
Perhelomalla Oslossa - taaperon tavalla

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

The Rain - kuka pelkää vettä?


Hellepäivän päätteeksi olen tutustunut alkaneeseen pohjoismaiseen post-apocalyptiseen aikaan sijoittuvaan sarjaan The Rain.

Ainakin sarjan ensimmäiset jaksot ovat vakuuttaneet mielenkiintoisella tarinalla ja laadulla.

Kovin suurta juonipaljastusta en tee kertomalla, että mailmanlopun tässä sarjassa tuo sade. Ei siis se laulaja vaan uhkaavat pilvet taivaalla kantaen mukanaan tappavan viruksen. Kaikki ei tietenkään kuole (eihän sarjassa olisi mitään ideaa) vaan osa selvää ja jäljelle jääneiden selvitymisleikki voi alkaa. Kyseessä ei onneksi ole Walking dead tyyppinen "kaikki muuttuu zombieiksei ennemmin tai myöhemmin", vaan ainakin alussa annetaan toivoa pelastumisesta.

Pohjoimaista on viime vuosina tullut erinomaisia sarjoja ja The Rain scifi-kategoriassa voidaan varmasti lukea yhdeksi niistä. Sarja on Tanskalais-amerikkalaista tuotantoa ja tarinan kerronnassa on helposti löydettävissä amerikkalainen tyyli ripauksella Nordic-noiria, ainoastaan kieli paljastaa, että vielä ollaan vanhalla mantereella.

Ensimmäinen kausi on nähtävissä Netflixissä ja tähän kannattaa tutustua - jo ennen sateita.




sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äiti on...

Äiti on höpö-höpö
Äiti korjaa
Äidin syli on paras
Äiti lukee
Äiti pelaa pelejä
Äitistä tykkään
Äiti ajaa mummolaan
Äiti on töissä
Äiti ei saa tulla
Äiti, olen rakas
Äiti jumppaa
Äitin lempiväri on traktori
Äiti, en huuda (=itke)

perjantai 11. toukokuuta 2018

Makuuhuone unelmia

Vuorossa ei ole omaa versiotani Fifty Shade of Greysta vaan väriä makkariin. Asuntomme pintaremontin on tarkoitus seuraavaksi siirtyä makuuhuoneen puolelle eikä tarkoitukseni todellakaan ole kyllästää huonetta harmaan sävyin.

Remontti on vielä aivan suunnitteluvaiheessa materiaalien, värien ja aikataulun osalta, mutta ideoita toki on.

Kokosin tähän jonkinlaista idea boardia, mutta hyvin mahdollista on, että (itseni tuntien) suunnitelmat vielä ehtii muuttua ennen lopullista toteutusta.

Värimaailma hahmottelua. Lähde: Fab Mood


Sinipohjainen tapetti, kuten esim, Pip Studion Botanical Print Bright blue

Tapetti tulisi vain yhdelle seinälle. Sille seinälle mihin sängyn pääty on kiinni. 

Tällä hetkellä sängyssämme ei ole sängynpäätyä, mutta sellainen on suunnitteilla.

Lähde: Pinterest

Haaveena on pelkistetty vaneripääty sävytettynä/maalattuna. Yövalot kiinnitettäisiin kuvan mukaisesti sängynpäätyyn. 

Ja tietenkin ne yövalot pitäisi hankkia. Tällä hetkellä kiehtoisi joku tällainen:
Lähde: Pib home
Lähde: Nordiskehjem

Katsellaan miltä lopullinen lopputulos sitten näyttääkään, koska kaikki tekstiilit tulee myös vaihtumaan.

Tähän mennessä on rempattu:


keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Laivamatkailu taaperon kanssa - julma totuus!


Olen itsekin kirjoittanut pari postausta laivamatkailusta 0-2 vuotiaan kanssa ja yleensä keskityn niihin positiivisiin ja hauskoihin asioihin eli laatuajasta perheen kanssa, helppoa ja iisiä ruokailua buffetissa, ynnä muuhun shaibaan.

Kolikolla on kuitenkin toinen puoli ja nyt valoitan kuinka "kivaa", "rentoa", "helppoa" ja "vaivatonta" laivamatkailu on.


Työssä käyvälle viikonlopun Helsinki-Tukholma -risteily on aikataulullisesti haasteellinen. Joko laivalle lähdetään perjantai-iltana töiden jälkeen, jolloin viikon väsymys jo painaa päälle ja iltalähtö ei enää tunnu niin hauskalta idealta. Vaihtoehtoisesti lähtö on lauantai-iltana, jolloin matkaan pääsee levänneenä, mutta paluu arkeen voi olla vähemmän rentouttava. Lauantai lähdön paluuhan tapahtuu maanantaiaamuna ja pahimmassa tapauksessa tunnollinen työläinen raahautuu työpaikalle suoraan laivalta. Töissä kukaan ei usko, että olit perhelomalla: silmäpussit väsymyksestä suurina kuin "aikuisten matkan jälkeen", hermostunut pälyily ympärille pitkin päivää (kun ei muista, että lapsi on jo hoidossa!) ja sekoilu päivissä. Ainoa erottava seikka on hengityksen raikkaus.

Laivalla ruokaileminen on taitolaji. Buffetin olet valinnut ravintolan sijasta, koska se on "helppoa" ja "kaikille löytyy kaikkea". Todellisuudessa linjastolla asiointi on yhtä helvettiä, koska kukaan ei ymmärrä mitä mistäkin löytyy. Lasten pöydän ympärillä käy kuhina lasten ja vanhempien harrastaessa piiri-pieni-pyörii -leikkiä. KYLLÄ! Niitä ranskanperunoita on vain yhdessä kohtaa.

Buffetissa jonottaessa mielessäsi ehkä käy kuinka ravintolassa voisitte kaikki istua yhdessä odottaen tarjoilijan kantavan ruoat eteen. Buffetissa kun suurin osa ajasta menee ruoan jonottamiseen, istutte yhtä aikaa maximissaan vartin. Nämä ajatukset on kuitenkin ehtinyt kaikota mielestäsi varatessasi seuraavaa matkaa - buffetti kun niin helppo ja kaikille löytyy kaikkea.

Buffetissa valitset ikkunapaikan. Et sen vuoksi, että nauttisit maisemista perheen ruokaillessa rauhallisesti, pitkään ja hartaasti, vaan sen vuoksi, että kaaoksen ollessa pahimmillaan sinulla on edes hetkeksi pakopaikka ulapan takana siintävässä eldoradossa tai saariston suomassa metsämaisemassa. Metsässä mieli lepää.

Taaperon lattialle tiputtamasta ruoasta saisi joku nälkäänäkevä viikon täyttävimmän aterian. Ruokailun puolessa välissä lapsesi näyttää saksalaisen pornoleffan tähdeltä neljän minuutin munan valuessa pitkin naamaa ja myöhemmin, rämpäleitä hiuksistasi riipiessä, huomaat itsekin päässeesi mukaan tähän kimppakivaan.

Vaikka lapsesi osaisi käyttäytyä, löytyy aina joku muu. Suoraan ranskalaisista jälkiruokiin siirtyneet, pehmiksellä ja limpparilla marinoidut lapsukaiset järjestävät ohjelmaa koko rahalla - koko kattauksen ajaksi. Ikkunalaudat on kivoja leikkipaikkoja ja pöydän alla voi olla piilossa. Älä kuitenkaan ihmettele, jos henkilökunta pyytää sinua nousemaan pois lattialta ja poistumaan ravintolasta.

Leikkipaikalla lapsi on vastuullasi. Sielläkään et siis voi rentoutua lapsen leikkiessä vaan silmäkovana pitäisi vahtia, että Raili-Einari tai Mikko-Kirsikka ei laske pallomeren liukumäessä toisten päälle tai tukehdu legoihin. Niin, pitäisi. Todellisuudessa laitat lapsesi selkään nimilapun yhteystietoineen toiveena hetkellisestä vastuuvapaudesta ja syvällä sisimmässäsi toivot, että lapsi jaksaisi kirmata itsenäisesti ympäriinsä sinun keskittyessä kaikessa rauhassa leikkihuoneen jättiscreenillä pyörivään Suomi- Etelä-Korea jääkiekkopeliin. Run, Forrest, run!

***
Postaus sai inspiraaation Helsinki-Tukholma risteilyltä 5.-7.5.2018. Tilanteet ja ihmiset ovat keksittyjä eivätkä pohjaudu todellisiin tilanteisiin. 

Lue myös:
Laivalla - Silja Europa lapsen kanssa
Pikkujouluristeilyllä Tukholmassa - 6 aikuista ja babyt

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Perhelomalla Oslossa - Taaperon tavalla


Oslo, Oslo, Oslo. Olen eläessäni rakastunut kahteen kaupunkiin. Näistä pidempiaikainen (sala-)rakkaani on Praha ja äskettäin löysin uuden ihastuksen Oslosta. 

Huhtikuun loppuun sijoittuneen perheloman aikana sain tutustua helppoon, mielenkiintoiseen ja kauniiseen kaupunkiin, joka sopi meidän perheen tarpeisiin ja antoi 2,5-vuotiaalla pojalle aktiviteettia tarpeeksi asti.

Oslo mielletään kalliiksi kaupungiksi, eikä se lainkaan ole liioittelua, mutta jos on vara viettää viikonloppu Vantaan Flamingossa, kannattaa harkita piipahtamista Oslossa. Oslon matkamme kesti kolme yötä ja ainakaan meidän taloutta reissu ei kaatanut, koska teimme (mielestämme) fiksuja valintoja matkan suunnittelussa ja paikalla päällä.

Matkustaminen ja yöpyminen

Osloon saa halpoja lentoja ja se oli meidän yksi suurimpia syitä valita kohteeksi Oslo (etsimme halpoja lentoja ja tämän löysimme). Finnairin lennot ostimme hyvissä ajoin ja hintaa piti alhaisena toki myös se, että ruumaan meneviä matkatavaroita emme ottaneet ja vaunut sai maksutta mukaan. Majoituksen kohdalla teimme muutoksia vielä viime hetkellä, mutta vertailu kannatti rahallisesti ja mukavuuksien osalta.

Pari päivää ennen matkaa, löysin varaussivuston kautta Scandic Holberg:n (Holbergs Plass 1), joka osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi. Majoitus maksoi 156 € per yö ja hintaan kuului aamupala. Huone oli varaustiedoissa perhehuone, mutta kooltaan oli aivan perushuoneen kokoinen. Pakosta tuli mieleen, että noinkohan olivat antaneet meille pienemmän huoneen, mutta koska huone riitti tarpeisiimme emme käynneet kyseenalaistamassa asiaa.

Lentoaika Helsingistä Osloon on noin 1,5 tuntia ja lisäksi on hyvä huomioida -1 tunnin aikaero. Lentomme lähti Helsinki-Vantaalta 7.35, joten olimme Oslon Gardermoen-lentokentällä jo varhain aamulla Norjan aikaa. Hotellihuoneen sai vasta kello 15, joten meillä ei ollut mitään kiirrettä kentältä pois.

Oslon Gardemoen- lentokenttä oli arkkitehtuurilta hieno ja liikkuminen koneesta saapuvien tavaroiden aulaan oli huomattavasti vaivattomampaa kuin esim. Helsinki-Vantaalla. Opasteet oli selkeät ja liikkuminen helppoa. Olimme päättäneet mennä keskustaan junalla, koska tietojemme mukaan takseilla ei kannattanut ajelle, ellei halunut maksaa kalliisti.

Keskustaan pääsee helposti junalla. Itse valitsimme edullisemman ja hitaamman vaihtoehdon eli NSB:n tarjoaman kyydin. Matka-aika keskustaan (Oslo S) oli noin 30 minuuttia ja hinta 101 NOK per aikuinen. Toinen vaihtoehto olisi ollut Flytoget eli expressjuna ja hinta näytti olevan 190 NOK per aikuinen.

Ennen junan lähtöä Ukkeli pääsi leikkimään leikkipaikalla, joka oli kätevästi lähellä junalaitureiden hissejä. Leikkipaikkana toimi lentokoneen muotoinen kiipeilyteline/liukumäki. Jos ei lasketa paria päänkopsautusta koneen runkoon oli leikkipaikka erittäin tervetullut ja viihtyisä.


Det Kongelige Slott - Oslon kuninkaallinen linna

Hotellimme sijaitsi lähellä Oslon Kuninkaallista Linnaa eli Det Kongelige Slott:ia. Kuninkaallinen linna sijaitsee Karl Johans gaten päässä. Puistoalue oli oiva paikka taaperon temmellyskentäksi ja kävimmekin pariin otteeseen alueella, koska siellä Ukkeli sai juosta mielin määrin. Keskusta-alueelta emme julkisia leikkipaikkoja löytäneet, joten puisto oli erinomainen vaihtoehto.



Kaupungilla kulkiessa ei voinut välttyä näkemästä patsaita. Oslolaisilla tuntuu olevan erittäin suuri viehtymys eri tyyllisiin patsaisiin, koska niitä oli joka paikassa! Linnanpuistokaan (Slottsparken) ei siten ollut poikkeus tämänkään suhteen. Kuninkaallisia esittävien patsaiden lisäksi törmäsimme geometriseen kettuun, jumalattoman suureen kanin päähän, sateenkaareen sekä kasvottomaan mieheen kanakädessä. Nämä viehättivät erityisesti Ukkelia ja hän kulutti aikansa syöttämällä eläimet (jospa ei ketun ja pupun maha mennyt kivistä sekaisin).


Vigelandparken

Lähellä Osloa asuva työkaverini suositteli minulle ennen matkaa Vigelandparkenissa käyntiä. Puistosta löytyy - yllätys, yllätys - patsaita. Upeat ihmisfikuureita esittävät patsaat ovat kuvanveistäjä Gustav Vigeland:in käsialaa ja puisto on Vigelandin töiden museo.






Puisto tarjosi ihmishahmojen lisäksi tilaa juosta ja temmeltää sekä erinomaisen Pokemon-jahti paikan. Valitettavasti jahdille tuli lyhyt loppu, kun Mies ja Ukkeli eivät jaksaneet odottaa,että äiti lopettaa metsästyksen.

Leikkipaikat

Vaikka itse keskustasta leikkipaikkoja emme bonganneet löysimme pienellä etsinnällä, sekä sattumalta, muutaman mielenkiintoisen kohteen:

Frognerborgen Lekeplass - Vigelandparken:in pääporteista (Kirkveien) sisään käydessä, löytyy vasemmalla puolella leikkipaikka. Leikkialueelta löytyy hieman pienemmille tarkoitettu hiekkalaatikkoalue ja isommille suurempi rakennelma (kuvassa). Rakennelma oli linnoitustyyppinen rakennelma, jonka olisi päässyt kiertämään ympäri. Alkupää soveltui pienemmillekin vaikeutuen loppua kohden, joten isommatkin viihtyi.

Frognerborgen Lekeplassin lisäksi Vigelandparkenista löytyy pienempi leikkipaikka läheltä Annes Dukketeater (nukketeatteria). Puistossa on myös uimahalli ja jos emme väärin katsonut tarjolla oli ulkoaltaat liukumäkineen.

Sofiebergparken - Grünerløkka:ssa sijaitsevasta kirkkopuistosta löysimme perinteisen leikkipaikan hiekkalaatikkoineen, keinuineen ja kiipeilytelinein. Puisto oli paikallisen päiväkotiryhmän suosiossa ja neonkeltaisia liivejä näkyi leikkipaikalla suomalaiseen tapaan.


Grønlandspark - Grønland:in ja Galgebergin väliin jäävään puistoalueeseen kannattaa tutustua. Laajapuisto pitää sisällään leikkipaikan lisäksi mm. hevostallit. Tätä leikkipaikkaa emme testanneet, koska Ukkeli nukkui ns. onnensa ohi. Päiväunet venyivät pidemmäksi mitä kaupasta ostamamme oluttölkit kesti ja sivistyneesti nautittuamme olueemme (yhdet vain) siirryimme nukkuvan lapsen kanssa pois leikkipaikalta.


Snippen Lekeplass - Tøyen:in alueella vaikuttivat panostavan leikkipaikkoihin kunnolla, koska löysimme kaksi valmisteilla olevaa leikkipaikkaa. Toinen näistä oli Snippen Lekeplass, jonka valmistumisajankohdaksi oli ilmoitettu kevät 2018. Leikkipaikka oli sen verran valmis, että pysähdyimme testaamaan erikoista Ohlers (Roots eli juuret) rakennelmaa sekä mm. riippukeinuja. Leikkipaikka sijaitsi Tøyengata:n ja Jens Bjelkesgatan risteyksessä luonnontieteellisen puutarhan (Botaniske hage - Naturhistorisk museum) vieressä.

Toinen tekeillä oleva leikkipaikka oli Sørli Lekepark .Tämän leikkipaikan valmitumisajankohdaksi oli ilmoitettu kesäkuu 2018. Leikkipuisto sijaitsee Sørligatan:lla lähellä kahta isoa seinämaalausta (Seinämaalauksista tulossa erillinen postaus).

Holmenkollen



Matkan Have to -listalta löytyi ainoastaan yksi kohde ja se oli Holmenkollen. Tämä legendaarinen mäkimonttu (no onhan siellä muutakin) sijaitsee erittäin lähellä Osloa ja perille pääsee metrolla (Linja 1, pääteasema Frognerseteren). Metrokartassa ennen Holmenkollenia on useampi pysäkki ja matkan aikana syy pysäkkien määrään selvisi: Metro kulkee rinteelle rakennetun asuinalueen läpi lähes serpeentiinitiemäisesti eli matkassa on monta mutkaa. 

Meille ei täysin auennut Oslon julkisenliikenteen zonet, joiden mukaisesti matkalippu tuli ostaa. Huristelimme näin ollen myös Holmenkollenille zone 1 lipulla (35 NOK, voimassa tunnin. Lapset alle 4 vuotta ilmaiseksi). Jälkiviisaana löysin netistä kartan, joista zonet voi tarkastaa pysäkkikohtaisesti

Holmenkollen oli huhtikuun lopussa aika karu ilmestys: Lumi oli lähes sula, korjaustyöt oli aloitettu ja mikään ei ollut auki. Hyppyrimäen katsomon portaat oli ilmiselvästi suosittu portaiden nousutreeni paikka ja paikalla oli useampi treenaaja. Siinäpä oli meille, ja japanilaisturisteille, katsomista. 

Vaikka katsottavaa ei varsinaisesti ollut paljon, oli suurmäki vaikuttavan näköinen ilmestys.

Ratikka-ajelu

Pääsääntöisesti kuljimme paikasta toiseen jalan. Välimatkat oli helppo taivaltaa, Google Maps auttoi navigoimaan oikeaan osoitteeseen ja Ukkelikin viihtyi rattaissa. Holmenkollenin metroajelun lisäksi hyödynsimme julkistaliikenteestä Oslon raitiolinjaverkostoa. 

Raitiovainuissa oli ajossa ainakin kahta runkomallia.toisessa lattia oli samalla tasolla laiturin kanssa, mutta toisessa mallissa joutui vaunut nostamaan kyytiin parin jyrkän portaan yli ahtaasta oviaukosta. 

Viimeisenä päivänä tapoimme aikaa käymällä ratikka-ajelulla. Raitiolinjaverkosto on kattava, joten raitiovaunun kyydissä pääsi helposti näkemään kaupungin moninaisuutta. Linjat vaihtavat numerointia kesken matkan, joten kyydistä ei tarvitse hypätä pois linjan vaihtuessa.

Meidän ratikkaseikkailu lähti matkaan Jernbanetorget:lta, joka on myös Oslo S rautatieaseman lähin ratikkapysäkki. Linja 11 oli meille jo ennestään tuttu alkumatkan osalta, koska samalla linjalla olimme jo pari kertaa ajaneet hotellille. Tällä kertaa jatkoimme Holbergs plass pysäkin (hotellimme pysäkki) ohi aina Majorstuen pysäkille. Täällä linja vaihtui numeroksi 19:ksi. Linjan 19 reitti kulki Holmenkolmennista katsottuna vastakkaiselle kukkulalle eli Ljabrun:iin. Tällä pysäkillä linja vaihtui numeroksi 18. 

Valitettavasti emme pääseet enää toteamaan olisiko linja 18 vaihtunut linjaksi 17 Rikshospitalet pysäkillä. Ainakin linjakarttaa katsoessa näin olisi voinut käydä. Myös Oslossa vietetään toukokuun ensimmäistä ja vappumarssi oli muuttanut reittejä. Löysimme itsemme pysäkiltä, jota ei oltu merkitty edes linjoihin. Onneksi alue ei ollut aivan vieras ja löysimme tiemme hotellille läpi vappumarssien.

Suomessa olen vappumarssin nähnyt joskus pentuna, joten oli omalla tavalla mielenkiintoista nähdä kilometrien pituinen marssiletka kulkevan Oslon kaupungin katuja. Jos en täysin väärässä ole, on Suomen marssit (jos niitä enää on) aamuvarhaisella ja jokainen porukka marssii omana joukkonaan. Oslossa vaikutti kaikki olevan samassa kulkueessa ja marssi alkoi puolilta päivin (jolloin ihmiset on hereillä ja katsomassa katujen varsilla kulkuetta). Sitä mitä marssijoiden kylteissä luki tai mitä he huuteli en valitettavasti tiedä - ehkä hyvä niin.

Oopperatalo




Eräs mielenkiintoisista kohteista oli Oopperatalo (Operahuset Oslo). Talo on nähtävyys sisältä sekä ulko ja talon katolta aukeaa hienot näkymät. Kalteva katto oli hieman petollinen Ukkelin nousta, mutta onneksi seinänvierustalta löytyi portaat joita oli helppo kiivetä. 

Sisätiloissa otimme hieman välipalaa (biobreikin lisäksi). 

Alueen laajat rakennutyömaat hieman latisti näkymiä, mutta kun ne sai jätettyä syrjään ja keskitettyä ajatuksensa Oopperataloon oli paikka mitä mainioin taaperon väsytys kohde.

Shoppailut

Tämä matka oli erikoinen myös siltä osin, että ainoat kotiinviemiset matkalta oli jääkaappimagneetti sekä sukat. Pari lastentarvikeliikettä tuli kuitenkin bongattua:
Sprell Grünerløkka (Korsgata 24 A)
ja 
Leker og mer (Korsgata 22)
Kumpikin liike löytyi Merkeveien:in varrelta. Kadulla näytti olevan myös muita lapsille suunnattuja liikkeitä.

Ruokapuolen hoidimme muutamassa eri ravintolassa (Friday, Hard Rock Cafe, La Cucina ja Big Horn Steak House (joissa jokaisessa tarjolla vaihtoehto lapsille. La Cucina oli ainoa, jossa maitoa ei saanut ruoan kanssa), mutta tämän lisäksi, kiitos runsaan aamupalan, ostimme eväät päiväruoaksi. Kaupoissa oli tarjolla sopivia annoksi nautittavaksi sellaisenaan hotellihuoneessa tai puistonpenkillä. Liikkeitä joita eväitä ostimme oli Joker, 7 eleven, Rema 1000 ja oma suosikkini Deli de Luca.

***
Meidän Oslo reissumme ei sisältänyt kohteita joihin oli sisäänpääsymaksu. Kaupungissa on tarjolla useita musoita (esim. viikinkimuseo, kon tiki-museo) ja kohteita lapsille, muttta jätimme nämä kaikki kokeilematta. Kunhan Ukkeli tuosta varttuu on hauska palata kaupunkiin, koska katsottavaa jäi vielä paljon!

Postauksia aiemmista perhelomista:

Lasten Bath eli pari vinkkiä lapsille ja lapsenmielisille
Laivalla- Silja Europa taaperon kanssa
Matkalla Berliiniin - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa