Muumimamman uudet vaatteet

Uutta Muumilaakso sarjaa on YLEllä voinut seurata jo kuukauden päivät. Ensimmäisen jakson aikoihin Facebook -uutissyötteeni täyttyi 90-luvun Muumilaakson tarinoiden kanssa kasvaneiden kommentteja siitä miten uusi Muumilaakso ei vaan ollut oikein. Lisäkauhistelua herätti sarjan esitysaika ja ikärajasuositus ( 7 vuotta).

Mekin katsoimme ensimmäisen jakson koko perheellä eli yksi alle nelikymppinen, yksi yli nelikymppinen ja yksi kolmevuotias. Lopputulema oli, että kaikki tykkäsi. Emme katsoneet ohjelmaa kello kahdeksan, jolloin oli television ensiesitys, vaan heti Pikku Kakkosen jälkeen, koska kiitos YLE Areenan emme olleet sidottu enää  television oikeisiin lähetysaikoihin, kuten vielä 90-luvun Muumin käydessä Muumilaaksoon. Ja se ikäraja: alastomuutta ja alkoholia, vähemmästäkin pitää ikärajat olla kohdillaan... eikäku...

Uusi Muumilaakso oli toki erillainen, mutta niin oli ne 90-luvun Muumitkin erillaisia ruutuun tullessa. Kaukana oli Muumien sarjakuvamaisuus tai huopamaisuus. Vasta luettuani lapselleni iltasaduiksi alkuperäisiä Muumitarinoita olen oppinut, että 90-luvun Muumeissa oli muutakin väritettyä, kun pastillinsävyiset Muumilaakson asukkaat tai hattarapilvet. Anarkia oli kuollut eikä Muumipapan rommitynnyreitä näkynyt missään. Alkuperäiset tarinat vaativat paikoin huomattavasti korkeamman ikäsuosituksen kuin 7 vuotta.

Vaikka itse pidän enemmän uudesta versiosta, ei uusi Muumilaakso ole syrjäyttänyt Muumilaakson tarinoita, viimeksi tänään katsottiin non-stoppina muutama jakso. Itsekin aikoinaan Muumitarinoita katsoneena olen kuitenkin vasta nyt kiinnittänyt huomiota Muumimamman rooliin.

Mitä Muumimammalle tapahtui 90-luvulla? Todennäköisesti aika on toinen, itse katson asioita toiselta kannalta tai uusi Muumilaakson on nostanut Muumimammaa toisenlaiseen rooliin. 90-luvun tarinoissa Muumimamma tuntuu olevan enemmän pehmeämpi, höpsähtävä ja taustahahmo, joka äidillisesti hoitaa kotia. Tai ainakin hänestä olen viime aikoina saanu sellainen kuva. Uudessa  Muumilaaksossa Muumimamma tuntuu olevan perheen järkinainen, joka määrittää rajat ja pitää sisällään salattua viisautta. Katsokaa vaikka kuinka hän käsittelee Pikku-Myytä.

Muumimamma, hienoa, että sinun viisaus on löydetty ja se tuodaan esille ilman turhia löpinöitä ja hössötystä. Maailmassa oli asiat paljon paremmin, kun kaikki muistaisi toimia kuin Muumimamma: Enemmän tekoja kuin sanoja.

20+ asiaa, jotka tekee minut onnelliseksi just nyt!

- Antti Holman blogi
- Ystäväni liikuntapäivitykset Facebookissa (blogia jo pyydetty, viihdyttäisi muitakin)
- Tarinoita Alakerrasta blogistilta tulee kirja (Olga Kokko Munametsä)
- Päiväristely Tallinnassa
- Maaliskuussa tuleva Tukholman risteily
- Ryhmä Hau -kylpylevyt, jotka löytyi kaivamalla lelukaupan lelulaarista. Ja joilla Ukkeli leikkii suihkussa tätä kirjoittaessa.
- Hellä Sointu ja Sopimattomat Seuralaiset kuoroilu
- Minun miehet kotona
- Tammikuussa maksetut rästilaskut (ei pitäisi olla ylläreitä helmikuusa)
- Kesälomasuunnitelmat
- Huhtikuun Trans-Siperia
- Tarpeeksi haasteellinen ja innostava työ
- Lisääntynyt viikkoliikunta
- Mahdollinen elämäni ensimmäinen teatterijuttu (jos aikataulut onnistuu)
- Hyvät yöunet
- Kuorokaverit
- Työkaverit
- Sukulaiset
- Koti ja vapaapäivä. Vapaus pysyä sisällä ja kirjoitella onnellisia asioita, kun ulkona vihmoo vettä ja kadut on muuttunut luisteluradaksi.
- Tieto, että lumi sulaa ja kohta ei tarvitse pukea lasta yhtenä päivänä valloittamaan alppeja ja toisena päivänä porkkaamaan joen yli
- Kun en välitä flunssasta, olen terve

Ukkeli valitsi tämän onnellinen -kappalleen, koska hänellä on sirkuskoulussa Onni niminen kaveri. Onni on Onni kaverina.

Aikajanani 2018 - katso jännittävät yksityiskohdat!

Nimeltä mainitsematon erillisiä nettipalveluja tuottava yritys (mm. hakukone ja tämäkin blogipohja) on tehnyt tarkkaa seurantaa vuoden 2018 menoistani. Tämä tietenkin suostumuksellan, koska en ole palvelua erikseen sulkenut.

Tänään sähköpostiin tupsahti tiivistelmä viime vuoden aikajanastani ja koska itseäni nämä faktat huvittivat suuresti, haluan jakaa vuoteni myös kanssanne.

Olkaa hyvä, VUODEN 2018 kohokohdat:

Menevämpääkin menevämpi vuoteni kattoi 34 paikkaa, 11 kaupunkia ja 3 maata. Näin kolmeen maahan tosin ei ole laskettu Norjaa ja Ruotsia, joissa myös tuli vierailtua. Mitäpä sitä kaikkia muistamaankaan. Kerran pari maata kartalta puuttuu, niin todennäköisesti myös pari paikkaa...

 Maailman ympäri en kilometreilläni päässyt...

 ... mutta yhden Suomen mitan olisin muka polkenut pyörällä. Väitän, että kesäiset pyöräilyt, joihin lähinnä kuului lapsen vieminen hoitoon ja työmatkat ei aivan täytä tätä kilometrimäärää. Onkohan kävelyvauhtini ollut niin huimaava, että on systeemit mennyt sekaisin?

Mahdollisesti ainoa tieto, joka pitää paikkaaansa: Pisin matka Krakovaan.

 Pitkäkestoisin matkani ajoittuu loppuvuoteen oudolle välimatkalle Kiuruvesi ja Heinola. Heinolan ohi kyllä ajoimme, mutta... Erityisesti pidän noista kuvista, joissa Kiuruvettä ei edusta Raivaajapatsas tai Kirmaavat Vasikat vaan K-Raudan aukioloajat.

Ihanasti on myös kulttuuririentoni huomoitu. Kuten huomaatte, minut löytää alituiseen kirjastosta, Wawelin linnasta sekä Savoy-teatterista.  Tosin manuaalinen kalenteri väittää minun käynneeni myös Käpsäkissä, Kulttuuritalossa, Kino Korjaamossa yms.

Syöminen on lähellä sydäntäni. Tämäkin on havaittavissa paikoista, joissa olen vieraillut eli Sture Cafe Club (erittäin hyvää kasviskeittoa kuoromme keikan jälkeen ja keikkojakin oli oikeasti kaksi), Vltavassa vietimme kuoron pikkujoulut (joten syöminen ja juominen ainakin täyttyi) ja Cactus on saanut nauttia maksukortistamme useammin kuin kerran (mutta kukapa noita laskee)

Vuoden aikajana antikliimaksi -palkinto menee shoppailuilleni. Tämä kuva ei edes esittelytekstiä kaipaa:

Jotta aikajanakettuilu saisi täyttymyksen, löytyy sähköpostin lopusta kannustava lause:

Yes, Minut löytää jatkossakin Käpylän Kirjastosta ellen ole Viikin Prismassa tai Sturenkadun Alepassa. Tosin tänä vuonna ajattelin laajentaa  Kauppakeskus Rediin. Siitä voi toki tulla myös merkintä "pitkäkestoisin matka" -kategoriaan.

Peace, Love ja yhtä vauhdikasta tätä vuotta kuin viime vuonna!

Kenen vaatteissa kuljet?

Aikuistuminen on sitä, että vaate joka on vauvalla söpö, lapsella rooliasu, teinillä bilepuku muuttuu naamiaisasuksi tai määrittelee henkilön henkisen iän, uskottavuuden tai aseman yhteiskunnassa. Mutta kenelle kuuluu mitä puet aikuisena päällesi?

Kuinka moni on pukenut vauvansa nallepukuun? Siis sellaiseen pörröiseen, ihanaan koko haalariin, jossa hupussa on nallen korvat ja pyllyn kohdalla mahdollisesti pikku töpö? Minä ainakin tein niin ja kuinka syötävän ihanalta pikkuinen näyttikään.

Kun vauvavuosi päättyi, ei kokohaalaria enää päälle puettu. Toki on takkeja, joissa korvat löytyy, mutta sellaisiahan käytetään iästä riippumatta. Minun ikäisillä sitä tosin kutsutaan nuorekkaaksi pukeutumiseksi. 

Lapsellani nallepukuaika ei ole päättynyt, vaan muuttanut muotoaan. 3-vuotias voi vielä vallan mainiosti hiihdellä nallepuvussa, mutta vaate on kuitenkin enemmän rooliasu, kuin päällysvaate. Toisin toki voisi olla, jos pehmoisen ja suloisen nallepuvun saisi joka sään ominaisuuksin ja turvallisuusasiat olisi huomioitu.

Kun ikää tulee lisää, on aika vetää nallepuku päälle naamiaisissa, penkkareissa ja festareilla. Hullutellessa ja huomiota hakiessa on lupa esittää mitä haluaa. Paras asu palkitaan ja valittua asua kehutaan.

Mutta mitkä on ajatukset, jos vaikka 40-vuotias liikkuu nallepuvussa arkipäivänä julkisella paikalla? Alkaako mieleen kalvaa epäilyksiä siitä mitä täällä tapahtuu, tai mitä tuon ihmisen päässä liikkuu? Piilokamera, polttarit vai joku tapahtuma, josta et tiedä mitään? Eihän kukaan täysjärkinen kulje kaupungilla nallepuvussa ilman syytä! 

Vai kulkeeko? Ja onko se sinulta pois, jos joku nallepuvussa liikkuisi?

Jossakin vaiheessa olemme kehittäneet määritelmät mikä on oikein ja väärin. Olemme kehittäneet monimutkaisen yhtälön siitä mitä voi milloinkin päällensä laittaa. Eikä tämä rajoitu nallepukuun  vaan myös trendeihin, sosiaaliseen käyttäytymiseen ja asiaan, jota uskottavuudeksi kutsutaan. 

Siinä missä puhutaan kehopositiivisuudesta pitäisikö meidän kaikkien muistaa antaa ihmisten pukeutua haluamallaan tavalla ilman toisten arvostelua. Toisten arvostelu ei kuulu teini-iän epävarmuuteen vaan sitä harrastetaan myös aikuisena. 

Mitä sinä puit päällesi tänään? Nallepuvun vai sitä mitä oletit muiden hyväksyvän päälläsi? Ja kuinka monta ajatusta soit muiden pukeutumiselle? Toivottavasti et yhtään. Ellei kyseessä ollut lapsesi, jonka vaatetus kuuluukin sinulle. 

Muista tämä yksi sääntö!

Vaikka kuinka elämässä haluaisi olla vastarannan kiiski, kannattaa kunnioittaa edes yhtä sääntöä: Käy vessassa aina kun se on mahdollista.

Vessassa käynnin ohjenuora pätee jokaiseen ja etenkin perheessä, jossa taapero ei enää käytä vaippoja on hyvä patistaa käymään vessassa ennen mihinkään lähtöä tai minkään asian tekemistä.

Aika monta kertaa on heti lähdön jälkeen kuulunut "minua pissittää". Ai niin, eipä muistettu vessassa käydä ennen lähtöä... huoh... ja sitten etsitään lähin pissipaikka. Eihän tuossa vaiheessa voi syyttää kuin itseään.

Aikuisten osalta sääntö pätee myös. Aikuisena tosin on itse tajuttava mennä vessaan eikä vain kuullostella, että onko tarvetta. Esimerkiksi lentokentällä, jos et ennen koneeseen menoa käy vessassa, joudut todennäköisesti istumaan koneessa tunnin odottaen, että kone saa lähtöluvan. Siinä vaiheessa virtsaamisen tarve alkaa usein olemaan suurin, mutta vessaan pääsyn mahdollisuus minimaalinen. Tai siistin vessan sijaan päädyt niin saastaiseen ja ällöttävään läävään, että et voi kuin yökkiä. Mutta kun hätä on suurin, ei tinkimisen varaa välttämättä enää ole. 

Yhteenvetona: Ihan sama miten päin tai monessako osassa se paperi sieltä telineestä tulee, vessasääntö on hyvä painaa mieleen ja opettaa muillekin. 

Laivamatkailu taaperon kanssa - julma totuus!

Olen itsekin kirjoittanut pari postausta laivamatkailusta 0-2 vuotiaan kanssa ja yleensä keskityn niihin positiivisiin ja hauskoihin asioihin eli laatuajasta perheen kanssa, helppoa ja iisiä ruokailua buffetissa, ynnä muuhun shaibaan.

Kolikolla on kuitenkin toinen puoli ja nyt valoitan kuinka "kivaa", "rentoa", "helppoa" ja "vaivatonta" laivamatkailu on.

Työssä käyvälle viikonlopun Helsinki-Tukholma -risteily on aikataulullisesti haasteellinen. Joko laivalle lähdetään perjantai-iltana töiden jälkeen, jolloin viikon väsymys jo painaa päälle ja iltalähtö ei enää tunnu niin hauskalta idealta. Vaihtoehtoisesti lähtö on lauantai-iltana, jolloin matkaan pääsee levänneenä, mutta paluu arkeen voi olla vähemmän rentouttava. Lauantai lähdön paluuhan tapahtuu maanantaiaamuna ja pahimmassa tapauksessa tunnollinen työläinen raahautuu työpaikalle suoraan laivalta. Töissä kukaan ei usko, että olit perhelomalla: silmäpussit väsymyksestä suurina kuin "aikuisten matkan jälkeen", hermostunut pälyily ympärille pitkin päivää (kun ei muista, että lapsi on jo hoidossa!) ja sekoilu päivissä. Ainoa erottava seikka on hengityksen raikkaus.

Laivalla ruokaileminen on taitolaji. Buffetin olet valinnut ravintolan sijasta, koska se on "helppoa" ja "kaikille löytyy kaikkea". Todellisuudessa linjastolla asiointi on yhtä helvettiä, koska kukaan ei ymmärrä mitä mistäkin löytyy. Lasten pöydän ympärillä käy kuhina lasten ja vanhempien harrastaessa piiri-pieni-pyörii -leikkiä. KYLLÄ! Niitä ranskanperunoita on vain yhdessä kohtaa.

Buffetissa jonottaessa mielessäsi ehkä käy kuinka ravintolassa voisitte kaikki istua yhdessä odottaen tarjoilijan kantavan ruoat eteen. Buffetissa kun suurin osa ajasta menee ruoan jonottamiseen, istutte yhtä aikaa maximissaan vartin. Nämä ajatukset on kuitenkin ehtinyt kaikota mielestäsi varatessasi seuraavaa matkaa - buffetti kun niin helppo ja kaikille löytyy kaikkea.

Buffetissa valitset ikkunapaikan. Et sen vuoksi, että nauttisit maisemista perheen ruokaillessa rauhallisesti, pitkään ja hartaasti, vaan sen vuoksi, että kaaoksen ollessa pahimmillaan sinulla on edes hetkeksi pakopaikka ulapan takana siintävässä eldoradossa tai saariston suomassa metsämaisemassa. Metsässä mieli lepää.

Taaperon lattialle tiputtamasta ruoasta saisi joku nälkäänäkevä viikon täyttävimmän aterian. Ruokailun puolessa välissä lapsesi näyttää saksalaisen pornoleffan tähdeltä neljän minuutin munan valuessa pitkin naamaa ja myöhemmin, rämpäleitä hiuksistasi riipiessä, huomaat itsekin päässeesi mukaan tähän kimppakivaan.

Vaikka lapsesi osaisi käyttäytyä, löytyy aina joku muu. Suoraan ranskalaisista jälkiruokiin siirtyneet, pehmiksellä ja limpparilla marinoidut lapsukaiset järjestävät ohjelmaa koko rahalla - koko kattauksen ajaksi. Ikkunalaudat on kivoja leikkipaikkoja ja pöydän alla voi olla piilossa. Älä kuitenkaan ihmettele, jos henkilökunta pyytää sinua nousemaan pois lattialta ja poistumaan ravintolasta.

Leikkipaikalla lapsi on vastuullasi. Sielläkään et siis voi rentoutua lapsen leikkiessä vaan silmäkovana pitäisi vahtia, että Raili-Einari tai Mikko-Kirsikka ei laske pallomeren liukumäessä toisten päälle tai tukehdu legoihin. Niin, pitäisi. Todellisuudessa laitat lapsesi selkään nimilapun yhteystietoineen toiveena hetkellisestä vastuuvapaudesta ja syvällä sisimmässäsi toivot, että lapsi jaksaisi kirmata itsenäisesti ympäriinsä sinun keskittyessä kaikessa rauhassa leikkihuoneen jättiscreenillä pyörivään Suomi- Etelä-Korea jääkiekkopeliin. Run, Forrest, run!

***
Postaus sai inspiraaation Helsinki-Tukholma risteilyltä 5.-7.5.2018. Tilanteet ja ihmiset ovat keksittyjä eivätkä pohjaudu todellisiin tilanteisiin. 

Lue myös:
Laivalla - Silja Europa lapsen kanssa
Pikkujouluristeilyllä Tukholmassa - 6 aikuista ja babyt

Äidin rukous - huutava lapsi edition

Lapsi hyvä, joka olet vieressäni.

Pyhitetty olkoon nimeni.

Menköön sinun päähäsi.

Hiljentyköön sinun äänesi,

niin julkisilla paikoilla kuin kotona.

Anna äidillesi tässä paikassa hiljainen hetkesi.

Ja anna äitisi olla edes metrin päästä luotasi,

niin leipäosastolla kuin vaatepuolella,

aivan kuten annat isäsi olla.

Äläkä karju enää hetkeään

vaan pidä suusi kiinni.

Sillä minä olen äitisi ja synnyttäjäsi ja kuulen kyllä. Kiitos.

Lapsen kanssa uimahallissa - näin onnistut! 7 + 1 keinoa

Uimahallissa käynti voi olla riemukas kokemus tai sitten jäätävä reissu. Jokainen vanhempi voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa siihen, kuinka onnistunut käynnistä tulee. 

Kirjasin seitsemän kohtaa, joiden avulla vanhempi voi helpottaa uimahallireissun onnistumista. Lista sisältää myös lisänumeron.

1. Aikataulut

Ennakoiva vanhempi tarkistaa uimahallin aukioloajat. Sinun aikatauluihin sopiva aika voi ollakin toiselle uimakoulu tai vesipallokisa-aika ja silloin ei altaaseen ole pääsyä. Aamuvirkut lapsiperheet saa lähes yksityisen altaan käyttöön, jos suuntaa vesipisteelle heti aamun ensimmäisillä tunneilla arkiaamusta (tilanne tarkistettu henkilökohtaisesti Mäkelänrinteen uimahallissa eläkeläisvuorossa  ti 24.4. klo 7-8. Tarkista oman uimahallisi aukioloajat. Aamu-uinti hallin kiinni ollessa voi olla rankaistava teko).

2. Vaunuindexi

Ennen sisälle menemistä tarkista kuinka monet vaunut löytyy eteisestä. Vaunujen määrä on suoraan verrannollinen lastenmäärään altaassa. Fiksu vanhempi tekee kierroksen myös parkkipaikalla tarkistaen turvaistuinten määrän sekä etenkin kesäaikaan pyörien lastenistuinten määrän.

3. Uimavaippa

Vältä vahingot ja käytä lapsellasi uimavaippaa. Irmeli-Einarin isompi hätä vedessä tyhjentää koko altaan puhdistuksen ajaksi. Älä kuitenkaan pue vaippaa vielä kotona, koska tunnetusti isot vahingot tapahtuu poistuessasi kotoa, joten vaippa on vaihdettava pukuhuoneessa kuitenkin. Muista mukaan vaihtovaippa käytettäväksi uinnin jälkeen. 

4. Liukuestesukat/-kengät

Liukuestesukat auttavat lasta pysymään pystyssä paremmin. Liukas ja märkä kaakeli, hakusessa oleva tasapaino ja kiire vesileikkeihin on tuonut monelle lapsukaiselle pitkän itkun. Saatavilla on uimahallikäyttöön suunniteltujav tossuja, mutta jo perussukat liukuesterannuilla auttavat. 

5. Hallissa oloaika

Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän menee aikaa pukemiseen ja riisumiseen kuin itse altaassa oloaikaan. Vauvauinti on hyvä paikka totuttaa veteen, mutta veteen tottuminen vie oman aikansa. Harjoitelkaa pikkuhiljaa ja pidentäkää altaassa oloaikaa ajan kanssa. Kyllä se tiukka puristusasento siitä vielä vapautuu.

Vedessä läträäminen myös väsyttää, joten jos et halua raahata hallita pois väsymyksestä puoli kuollutta lasta, kannattaa vedessä oloaikaa rajata.

6. Altaaseen suihkun kautta

Peseytyminen ennen altaaseen menoa koskee kaikkia. Hiustenpesemistä uinnin jälkeen kannattaa harkita. Saippuat silmissä nakkisillaan on ikävä lähteä jälistämään karannutta lasta.

7. Eväät

Vedessä läträtessä tulee jano ja nälkä. Varaa mukaan esim. pillimehu. Hana vesi ajaa myös asian. Lisäksi pientä purtavaa, että jaksaa kotimatkan. Uimahallin kahvio on hauska lisä, etenkin jos hallissa ei käydä joka viikko. Omat eväät tulevat edullisemmaksi ja lapsi ei opi joka kerta odottamaan munkkirinkilää ja pillimehua kahviosta. 

Lisänumero: Jätä lapsi kotiin

Jättämällä lapsen hoitoon takaat onnistuneen uimahallireissun. Hermolepää höyrysaunan lauteilla, kun ei tarvitse huolehtia jälkikasvusta. Kyllä lapsi ehtii vielä uimaan - huolehdi omasta jaksamisesta niin lapsikin jaksaa paremmin.

Ahkeruus ei ole iloni

Näin IG päivityksen, joka alkoi "olen niin huono olemaan tekemättä mitään". Onneksi en kärsi samasta vaivasta.

Pakko tehdä jotain, ei voi istua paikallaan -ihmistyyppi tarttuu toimeen ensmmäisenä. He ovat aina liikkeessä ja istuessaankin täyttävät ristikkoa, neulovat tai vähintään rypyttävät 300 riisipiirakkaa. Yritäpä sellaiselle henkilölle sanoa, että älä tee mitään, niin kohta hän on vähintään lehtipinoja suoristamassa ja katse hakeutuu seuraavaan kohteeseen.

Mutta hei: Onneksi näitä intoaktiiveja löytyy. Jääpä minunlaisille semiaktiiveille enemmän mobiiliaikaa. Pystyn olemaan tunteja tekemättä mitään, jos tekemättömyydeksi lasketaan "kehittävän" ja "pakollisen" kännykkäpelin pelaaminen niin pitkään, kun staminaa riittää.

Semiaktiivisuus on mielestäni hyvä asia. Jos olisin antiaktiivinen jäisi asiat hoitamatta. Todennäköisesti en koskaan olisi saanut mitään aikaan (esim. 3 ammattikoulututkintoa, 1 ammattikorkeakoulututkito, ollut 17 vuotta työelämässä). Intoaktiivisena olisin varmasti saanut elämässäni vielä enemmän aikaan, mutta tiedätkö: Eipä tuo minua harmita.

Toki toivon, että olisin toisinaan hieman aktiivisempi. Minähän olen yksi lapseni päivittäisistä roolimalleista. Minusta hän oppii tekemisen meininkiä. Sohvalla kännykkää näpläävä äiti ei kovin aktiivista mallia anna. Pyrin hoitamaan blogin päivityksen ja kännykkäpelien peluut silloin, kun Ukkeli on jo nukkumassa, mutta päivittäin hairahdun tarttumaan luuriin hänen leikkiessä ympärilläni.

Itsensä kehittämisen paikka onkin saada perse ylös sohvasta ja tekemään niitä tekemättömiä töitä. En kärsi kuitenkaan huonoa omaatuntoa kännykän käytöstäni, koska olen pääsääntöisesti aktiivinen. Suurin osa kotona syödystä ruoasta on itsetehtyä, ulkoilemme, leikimme, pelaamme lautapelejä, luemme, jumppaamme, mutta samalla myös opetamme, että toisinaan on hyvä olla tekemättä mitään ja etsiä oma tapa rentoutua tekemisien välissä. 

Vaikka en voi CV:n laittaa, niin olen onnellinen, että olen niin hyvä olemaan tekemättä mitään - toisinaan! 

Joko sinulta löytyy pääsiäisen trendikoriste? Vielä ehdit.

Joulun hitti oli tonttuovi. Mitä muita kivoja askarteluja voisi vuoden eri juhliin tehdä?

Pääsiäinen

Parikin kelpo ehdotusta tulee mieleen esim. pupun kolo, missä pääsiäispupu voi hautoa suklaisia yllätyksiään ja jos hyvin käy, voi nähdä pupun pomppivan sieltä jakamaan aarteitaan. Pääsiäisen tulevien vuosien trendisomiste on kuitenkin noitarovio. Tämä kevyt kevätklassikko on jo retrotuote. Ensimmäiset roviothan ilmestyivät nurkkiin  1484 kun Innocentius VIII jakoi askarteluvinkkinsä. Vielä ehdit väsätä oman rovion huoneen nurkkaa somistamaan ja katsoa saapuuko noita tulille. Halutessa voit askarrella oman kiva pikku-noidan nenäliinasta. Elävyyttä hahmoon saa leikkaamalla kasvot päivänlehdestä.

Vappu

Työväenjuhlaa voi koristaa askartelemalla seinälle banderollin. Jos oikein ahkera on, ei koristelua kannattaa jättää yhteen nurkkaan vaan suosittelen miettimään isosta, rohkeasti ja taivaita tavoitellen. Rohkeimmat somistaa nasevin iskulausein ulkoseinätkin.

Juhannus

Kesä, aurinko, järvenaalto liplattamassa laiturin nokkaan, jossa voimme nähdä naapurin ukon lähtevän humalassa verkkoja kokeilemaan. Siinä raamit joilla lähteä rakentamaan juhannuskoristetta: Juhannusvene. Veneen voi askarrella esim. jäätelötikuista ja laittaa venhosen kellumaan vesiämpäriin. Somisteeksi sopii seitsemän erillaista kukkaa. Sitten odotetaan nouseeko naapurin mies naku-uinnilta veneeseen vai näkyykö siellä tuleva puoliso.

Itsenäisyyspäivä

Mikä piristäisikään itsenäisyyspäivää enemmän kuin omatekoinen "Mariankadun puoleinen sisäänkäynti"? Vaihtoehtoisesti voi askarrella Presidentinlinnan parvekkeen ja odottaa, jos presidenttipari ilmestyy heiluttamaan kättä tervehdykseksi.

La donna e' mobile

Kuulin tänä aamuna tarinan naisesta, joka käytöksellään  leimaa koko naiskunnan.

Miettikää nyt. Tämä naikkonen valitsee miehekseen puolison, joka on täysin omistautunut työlleen. Tai ainakin näin luulen. Kuulemani perusteella tyyppi ei tee muuta kuin soittelee viulua. Päivät pitkät! Onhan se hienoa, jos ihmisellä on intohimoa ja paloa johonkin asiaan, mutta jos hän ei tee mitään muuta kuin soita sitä viuluaan, niin onko se kovin tervettä?  Uusi puoliso on siis muusikko ja juuri instrumenttinsa hallinta taisi olla syy miksi, nainen valitsi miehen.

Onhan tarina toki romanttinen ja roturajoja rikkova, mutta varjon tälle rakkaudelle tekee sen, että nainen oli luvattu jo toiselle. 

Kyllä! Hänen perheensä oli järjestänyt naiselle puolison. Mutta tämäkään ei riitä. Juttu on kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista: Naisella on vielä kolmaskin sulhasehdokas! Joku vanha heila, joka oli sitten palanut kuvioihin tietämättä tästä perheen järjestämästä sulhosta.

Rakkaudessa riutuva ressukka oli vihdoin rohkaissut mielensä ja saapunut kukkien ja sormuksen kera naikkosen luo kuullakseen, että hänelle on jo sulhanen valittu eikä voi hyväksyä kosintaa. Mitäs ei aikoinaan tajunut toimia.

Kuulemani persuteella haluan uskoa, että naikkosella olisi ollut tunteita kosijaa kohtaan, mutta perheen valinta vei edelle. Mutta kuten jo kerroin, tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun pitkän huiskea pelimanni osui kohdalle ja niin unohtuu kaikki muut. Siinä jäi kaksi sulhasta nuolemaan näppejään. 

Onhan se nykypäivänä yleistä, että seurustellaan ja erotaan, mutta se mikä särähti korvaan oli, että tämän hempukan liikkeistä huomattiin, että millaisia ne naiset oikein on. Siis, että nainen on nainen aina vaan. Eli yhden hempukan pelit miesten kesken yleisti taas naiskunnan.

Kaikenlaisia emäntiä niitä onkaan liikkeeellä! Toisaalta, ehkä minun ei kannattaisi kuunnella Saku Sammakko kosiomatkallaan -laulua ennen aamupalaa...

Skenaario lapsen kasvattamisesta

Liiketaloudenopinnoissani olen oppinut, että asioille on hyvä tehdä skenaarioita. Skenaariot ovat ennusteita, jotka pohjautuu tiettyihin olemassa oleviin tietoihin. Eri skenaarioista valitaan sitten yksi, jota käytetään sitten esim. strategiaa kehittäessä. Määrällisesti skenaarioita kannattaa tehdä parillinen määrä (jolloin ei tule valittua keskimmäistä vaihtoehtoa), mutta kuitenkin enemmän kuin kaksi.

Fakta 1
Jos tammi kasvaa avoimella paikalla ilman ympärillä kasvavia puita, kasvaa se leveyttä. Jos ympärillä taasen on muita puita, on kasvusuunta ylöspäin ja se muodostaa pitkän ja suoran rungon.

Fakta 2
Harvardin yliopiston psykologien tekemässä tutkimuksessa löydettiin viisi asiaa, joiden avulla kasvatetaan hyviä lapsia:

1. Vietä laatuaikaa lapsesi kanssa
2. Ole lapsellesi vahva moraalinen esimerkki ja ohjaaja
3. Opeta lapsesi ottamaan huomioon toiset ja aseta korkeat eettiset odotukset
4. Rohkaise lastasi arvostamaan asioita ja olemaan kiitollinen
5. Opeta lasta näkemään kokonaiskuva

Skenaario 1
Lapsi, joka kasvaa rakastamien ja huolehtivien ihmisten ympäröimänä, oppien toimimaan moraalisesti ja eettisesti oikein ja jotka osaavat arvostaa ympärillä olevia asiota ja osaavat olla kiitollisia kasvaa suoraselkäisiä ja elämässä eteenpäin pääseviä aikuisia.

Skenaario 2
Lapsi, joka jää ilman vanhemman huomiota, tukea ja välittämistä, hakee ympäristöstään henkilöitä, jotka täyttävät tyhjän tilan. Tämä voi aiheuttaa sen, että lapsi varttuessaan ei pysty kehittämään itseään, vaan pyrkii täyttämään tyhjää kohtaa itsessään.

Skenaario 3
Lapsi, joka saa vahvan moraalisen esimerkin ja ohjaukset kuinka toimia oikein, pidättäytyy näissä arvioissa myös vanhempana.

Skenaario 4
Vanhemmat pystyvät tarjoamaan lapselle kasvualustan, joka rakentuu useista osatekijöistä. Nämä osatekijät pohjautuvat kuitenkin vanhempien omaan elämänkatsomukseen ja lapsi varttuessaan voi havaita nämä opit vääriksi. Tällöin hän hakeutuu pois kasvuympäristöstä asettuen omaan ympäristöön ja luo maailmankatsomuksensa uudestaan.

Roolina äiti a.k.a. nöyrä palvelija (horror edition)

Tunnetteko klassikkokauhuelokuvien apurit? Likaisen työntekijät, nöyrät palvelijat ja herrojensa määräyksiä uskollisesti noudattavat sivuhenkilöt (yes, Master). Frankensteinin apuri oli Igor. Minusta tuntuu välillä, että olen Igor tai muu monista mustavalkoisista hahmoista, jotka Shelleyn, Poen ja Lovecraftin sivuillakin sokeasti luottaen täyttää Mestarinsa toiveet. Minäkin palvelen päivisin suurempaa tahtoa ja öisin siivoan hänen jälkiä. Tervetuloa kammiooni.

Päiväkirjamerkintä 23 huhtikuuta XXXX

Viime aikoina esille tulleiden asioiden valossa, olen katsonut parhaaksi merkitä ylös pari havaitsemaani seikkaa Mestarista. Olen viimeiset 1,5 vuotta palvellut Mestaria nöyrin mielin ja täydestä sydämestäni. Nyt olen havainnut hänessä piirteitä, jotka kielivät Mestarin päänsisällä tapahtuvista muutoksista. 

Mestarin mielenlaatu heittelee kovin. Toisinaan hän on myötämielinen minua, ja toista palvelijaansa kohtaan, mutta hetkessä hän voi olla vaatimassa meiltä asioita, joita hän ei pysty sanoin kertomaan. Mielialavaihtelut voivat tapahtua hyvinkin nopeasti, mutta onneksi hän leppyy yhtä nopeasti kuin kiihtyykin. Toisinaan kissan mouruntaa muistuttava ääntely muuttuu hetkessä kihertäväksi hiljaiseksi nauruksi ja hän juoksee pitkin linnan käytäviä meitä pakoon.

Päivisin Mestari rakentaa teknisiä vempaimia. Olen ollut auttamassa häntä saamaan valmiiksi joitakin hänen töitään. En täysin tiedä laitteiden tarkoitusperiä, mutta hän pyytää toistuvasti minua lisäämäään samoja osia paikalleen. Miksi hän irroittaa nuo osat, on minulle arvoitus. Voiko hän testata kärsivällisyyttäni ja taitojani jotakin suurempaa suunnitelmaa varten? 

Mestarin ruokahaluun vastoinkäymiset ja mielialanvaihtelut eivät ole vaikuttaneet. Ilokseni olen havainnut, että vaatimattomat kokkailuni maistuvat Mestarille ja hän kannustaa minua kokeilemaan uusia keitoksia. Hän on armollinen minua kohtaan ja jakaa annoksensa tai vähintään antaa minun syödä tähteensä. Tänään sain nauttia lounaaksi Mestarin kädestä tarjotut pöytään liiskatut ja hieman imeskellyt viinirypäleen puolikkaat. Eilen sain syödäkseni lattialle tiputetut leivätpalat.

Koen hieman tungettelevaksi Mestarin tapaa kontroloida vessakäyntejäni. Hän lähes joka kerta seuraa perässäni vessaan ja tarjoaa paperia ennen kuin olen ehtinyt suorittaa asiaani. Yritän minimoida asiointiaikani, mutta tästäkin huolimatta Mestari ehtii kääntää huoneen ympäri. Hänellä on taito, nopeus ja kyky. Jos lukitsen oven, hän koputtelee koko käyntini ajan oveen ja mongertaa sanoja joita en tunne. En ole aiemmin havainnut hänellä taipumusta magiaan, mutta epäilen hänen istuttaneen minulle ennaltanäkemisen taidon sekä ajatuksenluvun. Pystyn usein ennakoimaan Mestarille tapahtuvia asioita tai tietämään mitä hän on tekemässä, kun linnaan laskeutuu uhkaava hiljaisuus. Muihin ihmisiin minulla ei ole tällaista kykyä.

Olen pystynyt kirjoittamaan nämä edellä mainitut asiat ylös, koska Mestarin iltatoimet sujui rutiininomaisesti. Käytyään iltapesulla hän asettui levolle rauhallisesti. Nytkin voin kuulla hänen tasaisen hengityksen, johon ei vaikuta edes toisen palvelijan linnassa kaikuva kuorsaus. Lopetan kirjoittamisen tältä iltaa ja siivoan ruokasalin ennen siirtymistä kammiooni levolle. Toivottavasti yöllä ei salamoi, koska se aiheuttaa Mestarille painajaisia ja vilkastuttaa hänen mielikuvitustaan.

🐘💨

Äiti puhuu nyt vähän itsekseen - Sisälläni asuu omituinen höpöttäjä

Ei, en ole raskaana, mutta olen havainnut äitiyden myötä löytäneeni sisältäni uuden ilmaisumuodon - ajatusten ääneen puhumisen julkisella paikalla eli höpöttelyn. Myönnän harrastaneeni ääneen puhumista jo ennen Ukkelia, joten aivan uutta tapaa en ole itselleni kehittänyt. Ennen lasta itsekseen puhuminen oli tiedostettua ja tapahtui lähinnä ainoastaan sisätiloissa esim. työpöydän ääressä. Mitä minulle on siis tapahtunut? Äänijänteiden ja tilannetajun suhde on vain ajan saatossa päässyt hieman väljähtämään. Alapäässä kun ylimääräistä vuotoa ei ole ilmennyt, niin yläpäästä karkailee senkin edestä.

Ukkelin synnyttyä huomasin puhuvani kolmannessa persoonassa (Äiti ottaa sinut syliin) ja selkopuhuminen sosiaallisissa tilanteissa oli yleistä. Normaalipuhe eli esim. pelkkä "sinä" ei luonnistunut, vaan puhuessani toiselle henkilölle puhuttelin häntä etunimellä. (Mitenkä, Leena, teillä menee? Äiti ei osaa enää puhua normaalisti, äiti on ihan höppänä). Vuodessa sekin tilanne on jo hieman rauhoittunut. Puhetavan kehittyminen (tai taantuminen) ei suinkaan ole ollut ainoa puhevika. Sanojen unohtaminen kesken lauseen, taitaa sekin kuulua äitiyden iloihin.  Ainakin näin uskon olevan yleisesti  tai sitten omalle kohdalle on vain osunut useampi äityli, joilla on ilmennyt tätä samaa katkopuhumista. Yhden hauskimmista keskustelutilanteista olen kokenut kahden äidin kanssa, joilta löytyi tämä sama pikku lapsesta johtuva oireyhtymä. Kukaan meistä ei saannut yhtä lausetta loppuun ilman, että olisi unohtunut mitä oli puhumassa. Tästäkin huolimatta ymmärsimme toisiamme täydellisesti. Päiviteltiin asiaa kyllä samantien, koska kyllähän se uskottavuutta syö, kun jää miettimään kesken lauseen arkipäiväisiä sanoja. Kyky tuottaa kokonaisia, järkeviä lauseita on pikkuhiljaa palaamassa normaaliksi.

Tällä hetkellä olen vaiheessa, jossa liikkuessani yksin tai lapsen kanssa, huomaan puhuvani, laulelevani tai vähintään hyräileväni ääneen. Kaupassa yms. julkisella paikalla voi vielä lapselle selittää juttuja ja miettiä asioita ääneen, esim. mitä sitä kaupasta pitikään muistaa. Välistä sitä vaan havahtuu, että on esittänyt itselleen kysymyksen (Olikohan meillä leipää? Ei, ei ollut. Sitä pitää ostaa. Mitäs muuta? Kissalle ruokaa. Joo, haetaanpas se samantien... ai niin, smoothiepusseja voisi pari ottaa. Niin ja se leipähän minun pitikin hakea jne.jne.) ja tietenkin vastauksen. Väliin voi lurauttaa jonkin kivan lastenlaulun, jos sellainen sattuu tulemaan mieleen. Normi kauppareissu 😀

Tiistaina noutaessani Matkahuollosta pakettia , havahduin, että olin jakanut ajatukseni ääneen, tuntemattomalle ihmiselle! Onneksi en mitään härskiä huudellut tai mielipahaa puheillani aiheuttanut, totesin vain, että "haa, siellähän on koira". Tuollainen lause ei onneksi haittaa tee, mutta tarkoitukseni ei todellakaan ollut sanoa sitä ääneen. Sanat olisi voinnut pysyä tiiviisti kallossani tai vaikka vain vähän kutitella kielenpäällä, mutta ei. Sieltä niiden piti luritella itsensä ulos. Tilanne syntyi, kuin vuoroani odottaessa viereeni istuutui nainen, joka pari kertaa sanoi ääneen "pysy siinä". Täytyy myöntää, että ehdin kytkemään tarkkailijamoodin päälle (= ääneen puhuva tuntematon henkilö. Tarkkaile tilannetta,että ei käy levottomaksi tai ala juttelemaan. Älä katso silmiin.). Kääntäessäni katseeni naisen jalkoihin, luonnollista tällaisessa tilanteessa, havaitsin naisen kassista ulos työntyvän mäyräkoiranpään. Ja sitten sanat vain tuli ulos ("haa, siellähän on koira"). Oman elämäni Nikke Knakkerton löysi johtolangan ja ratkaisi arvoituksen. Vieressä istuva nainen kuuli sanat - hyvinkin selkeästi - ja kysyi, luulinko hänen puhuvan yksin ääneen? Omasta kommentistani hämmentyneenä, en osannut pysyä hiljaa, vaan hämmensin soppaa vielä hiukan enemmän. Löystyneiden kielenkantojen avustuksella vastasin, että "niin, nykypäivänä kun ei tiedä. Mutta ei ääneen puhumisessa ole mitään pahaa. Se auttaa ajattelemaan selkeämmin. Itselläni on vuoden ikäinen poika, joten puhun useinkin yksin julkisilla paikalla". Kyllä, ja tarvittaessa vedän monologin pyytämättä. Onneksi tulikin minun vuoroni, joten keskustelu tyrehtyi siihen.

Noh,ei tuo ole onneksi niin vakavaa. Pieni höpöttäminen piristää, auttaa muistamaan paremmin asioita ja selkeyttää ajatuksia. Niinhän sitä sanotaan, että kun asian sanoo ääneen, auttaa se löytämään ratkaisun paremmin. Tätä asiaa on tutkittu aivan tieteellisesti, vaikka nyt ei olekaan tutkimustuloksia jakaa. Myös asioiden jakamisen väitetään helpottavan oloa. Jospa tuosta Matkahuollon tapauksesta ei minulle jää suurempia traumoja. Höpöttämisiin:)

Pikkuisen paska juttu - Shit happens

Pesin poikani kakkapyllyn. Normaali päivärutiini, eihän siinä mitään. Tein pesun kotipaikkani vessassa ja yleensä huolehdin (kotona tai kylässä), että lavuaari on puhdas pesun jälkeen. Uusi vaippa yllä Ukkeli kirmaisi leikkeihinsä. Menin vessaan omalle asialle ja huomasin, että lavuaari oli edelleenkin siinä itsessään. Minulle tuli takaumat ajasta ennen lasta, kun joskus kostean illan jälkeen katsoin aamulla peiliin ja huomasin kajaalien ja ripsivärin olevan levinneenä pitkin naamaa. Tämä siitäkin huolimatta, että olin yöllä ennen nukkumaan menoa pessyt naaman ja tarkistanut peilistä, että puhdasta tuli, Tai kun baarista tullessa on "siivonut" ja aamulla herätessä ihmetellyt, miten kämppä voi olla niin hirveässä kunnossa. Ennen lavuaarinpesua ehdin tällaisia miettiä. Ja iloita, että minä olin seuraava vessassa kävijä, eikä kukaan muu... Siivoustaidoista äitipisteitä kymmenen!

I washed my Son bottom after he was done poo-poo. Natural daily situation. I washed him in my parents house toilet and I usually check twice (at home or where ever I am) that a sink will be clean after this kind process. A baby was ready to go with a new diaper and it was my time visit in the toilet. When I arrived at the room, I realized that sink was still dirty. I got flash back from time before kid, when after heavy drinking night I saw myself from a mirror and my kohl and mascara was all over my face. Especially, when I could remember how before going to bed, washed my face and check to mirror that everything was clean. Or when came to home after bar night and  "cleaning" at home. In the morning could only look around and wonder how the apartment could look so horrible. Those things I though before I clean the sink again. And I was so happy that it was me, no anyone else who saw that shit...A mom just got 10 points from cleaning skills!

Kotini on seikkailupuistosi

Kun 2010 ostimme kerrostaloasuntomme, kauppapapereissa luki 3 h, keittiö, kylpyhuone, sauna ja parveke. Pohjakaava ei ole mihinkään muuttunut vuosien saatossa, mutta huoneiden käyttötarkoitus on laajentunut perheemme kasvaessa. Tämän päivän aivotuksista kokosin listan huoneiden todellisesta käytöstä ripauksella siitä miten Ukkeli (ehkä) huoneet ajattelee.

Keittiö = Labyrintti, jonka perimmäisestä nurkasta voi löytyä aarre (kissan ruokakuppi). Reitin varrelle jää take away -ruokapiste (syöttötuolin alusta) sekä monet löytölaatikot (keittiönkaapit) joiden tavaroita ei näe koskaan käytettävän, mutta niitä ei saa inventoidakaan päivittäin. Tilassa pääsee kokemaan lämpötilavaihtelut (Uuni ja pakastin), jos vanhemmat niitä käyttävät/pitävät ovea auki. Yksi lempihuoneista, koska siellä saa ruokaa ja juomaa.

Makuuhuone (iso) = Vankila. Portti ovella, että isä ei pääse huoneesta pois. Portillinen sänky minulle, että soittorasia pysyy kiinni. Sattumoisin olen huomannut kalterien estävän minun pois pääsyn. Toisinaan vapautan nallen ja norsun, mutta ne eivät ymmärrä hakea apua, koska ovat selliytyneet liikaa. En vielä ole kokeillut krokotiiliä, sen vuoro tulee vielä. Vanhempien sänky on ihana, mutta sieltä alas kiipeäminen on hauskempaa, kuin siinä makoilu, Paitsi silloin, kun katsotaan isän kanssa sängyllä jääkiekkoa.

Makuuhuone (pieni) = Vierashuone -> vaipanvaihtohuone -> Ukkelin huone. Vierashuoneena toiminut pienempi makuuhuone on siirtymässä Pikku-ukkelin makuuhuoneeksi. Lelut on olohuoneessa (tai keittiössä, eteisessä ja/tai käytävällä), joten vielä huone ei ole vihitty leikkihuoneeksi. Ehkä joku päivä.

Olohuone = All-in-one: Leikkihuone-seikkailupuisto-viihdekeskus-tekniikkapaja sisältäen Man Caven. Johtoja, lamppuja, televisio, aina vain korkeammalle ja vauhdikkaammin. Lelut on saanut kasaantua olohuoneen "Man Caveen". Man cave toimii myös barrikadina rauhoittamaan rakkauden osoituksia kissalle. Kissan kiipeilypuu ja oleskelutilat laatikon takana.  Toiminut myös äidin työhuoneena, ennen kuin saatiin keittiöön ruokapöytä syksyllä 2016.

Kylpyhuone = Kaikkea mielenkiintoista, mutta ainoastaan vanhempien valvonnassa. Huone missä olisi kaikki mitä kehittyvä pieni mies voi vain toivoa, mutta jossa ei saa yksin oleilla. Tilasta löytyy hiekkalaatikko (kissan hiekkalaatikko!), Vesipuisto (vessanpönttö, käsisuihku, suihku ja lattiakaivo), disco (pesukone tai kuivausrumpu, pesukoneen säädin, jota kääntämällä syttyy sininen valo) sekä aktivointilelu (vessapaperiteline). Vanhemmat saa viettää siellä yksin aikaa, mutta heti kun Ukkeli yrittää hetkenkään siellä itsenäisesti toimia, kuuluu jostakin "EI". Aika kaksinaismoralismia vai mitä?

Sauna = Lämmin huone, jossa ei tarvitse käyttää vaippaa ja ei haittaa vaikka vähän lattialle pissaisi - ylimmältä lauteelta. Täällä saa juoda vettä vesipullosta ilkosillaan.

Parveke = Hyvin ilmastoitu makuuhuone perheen pienimmälle. Outo paikka, johon laitettiin vauvana nukkumaan, mutta sitten isompana sinne ei saa mennä hereillä ollessa, kun on kuulema likaista. En minä välitä. Tai siivotkaa välillä.

Eteinen ja ulko-ovi = Postiluukku on hauska ja siitä näkyy omakuva. Toisinaan siitä on hyvä vakoilla käytävissä kulkevia, mutta silloin tarvitaan äidin apua, kun ei se luukku aukea omin avuin ja äidin kynsillä aukeaa myös se toinen luukku. Silloin kun haluaisin lähteä ovesta ulos, ei minua päästetä. Sitten kun en haluaisi, puetaan minulle vaatteita niin, että en pääse liikkumaan ja tulee odotellessa hiki, ja sitten ärsyttää. Ei silloin enää tee mieli mihinkään lähteä ja jäänkin usein istumaan eteiseen.

Kotini ei ole enää tylsä paikka missä käydä kääntymässä ja nukkumassa, vaan kotini on pienen pojan seikkailupuisto. Voisikohan joku rakentaa aikuisille seikkailupuiston, jossa olisi esim. 160 cm pitkälle ihmiselle suhtautettu ympäristö siten miten lapsi sen kokee: isona ja jännittävänä? Tai edes luoda sellaisen ympäristön virtuaalimaailmana?

Ukkelin man cave

Mitenkä muilla menee? Onko huoneiden käyttöaste ja tilan käyttö sama kuin ennen lapsia?