Pikku-Tuska - Saata Nalle Tuskaan ja dinosaurusheviä

1 pvän lippu saatu akkreditoinnin kautta ja
vapaalippuehtojen mukaisesti 10 € lahjoitettu hyväntekeväisyyteen

Tänä vuonna Tuska -festareiden yhteydessä sai 0 - 10 vuotiaat nauttia oman heviannoksensa, kun Suvilahden festarialueella järjestettiin Pikku-Tuska. Sunnuntaipäivänä klo 14 -17 portit aukesi seuraavan polven hevisteille, kun lavalle nousi Hevisaurus. Oli aika saattaa nalle Tuskaan.

Myönnän, että itse odotin Pikku-Tuskaa enemmän, kuin Ukkeli. Hän tiesi, että mennään katsomaan Hevisaurusta (tai siis tyttö-dinosaurusta, koska hän/se on hänen lemppari).  Tästä johtuen valitsemani vaatteet ei tuntunut pysyvän päällä ja kengätkin meni hetken lähdöllä vaihtoon.

Tapahtuman jälkeen tuomio oli: Tylsää (johtui kaikesta odottelusta eikä istumapaikkojakaan ollut. Ei myöskään saanut juosta kuin päätön kana ja baaristakaan ei myyty). Parasta sentään oli musiikki, joten ihan hakoteille ei kolmevuotiaan kanssa päästy.

Pikku-Tuska alkoi klo 12 Kauppakeskus Redin tiloissa nalle askartelun ja kasvomaalauksen muodossa. Ukkeli ei kasvomaalausta halunut (kysyin kyllä ja monta kertaa, mutta nääh.) ja askarteluun ei kahta tuntia saatu kulumaan (5 minuuttia lähempänä totuutta), joten klo 12.30 - 14.00 välinen aika leikittiin Redissä ja Kalasatamanpuiston leikkipuistossa. Mies oli ollut edellisiltana Tuskailemassa ja hän liittyi seuraamme vasta lähempänä kello 14 jolloin alueen portit aukesi ja pääsimme sisään.

Hevisauruksen keikka alkoi klo 15 ja ennen sitä alueella oli vapaata oleskelua. Teltassa oli tarjolla Carrot Revolutionin tarjoama Hevimörön Kasvisbaari sekä Puhdistamon pillimehuja.

Ukkeli tykästyi baaritiskin luona hengailuun. Jonoja ei ollut, tyttöjä riitti (tiskin toisella puolella), mutta ikä ei vielä riittänyt ostoksiin. Viereisessä kojussa olisi ollut myynnissä erityinen Pikku-Tuskan lista, mutta tämä ei iskenyt. Paikalla ollut ambulanssi sekä Aku Ankka- kojun Milla Magia tosin olivat kiinnostavaakin kiinnostavia.

Keikan alkaessa olimme vessassa (klassikko!) Tämä toki ei pikku-festarikävijää haitannut, vaan hän syöksyi eturiviin. Alle metriselle eturiviin pääseminen ei ole mitekään vaikeaa, mutta aidan takaa näkeminen on sitten vaikeampi rasti. Kannattelimme Miehen kanssa vuorotellen Ukkelia ja keikka tuli nähtyä.

Ilokseni havaitsin keikan aikana, että en varmasti ole koskaan nähnyt yhtä monia peltoreita eturivissä ja järkkärit ei tullut käskemään alas, jos katsoja istui aidan päällä tai olkapäillä (Stage diving oli toki kiellettyä, mutta sitä ei tainut kukaan kokeilla). Keikka päättyi noin klo 16 ja sen jälkeen lapsukaisilla oli mahdollisuus olla alueella klo 17 asti, jolloin viimeistään kaikkien imeväisten ja muiden alaikäisten oli aika suunnata porteista pois.

Vanhana festarikävijänä täytyy kyllä todeta, että ulospääsy olikin se hankalin vaihe, koska kyltitys oli huomaamaton. Todennäköisesti yön pimeinä tunteina saattajia riittäisi (ainakin niitä neon liivillisiä), mutta klo 17 sunnuntai-iltana ei meinanut oikea uloskäynti heti valjeta. Onneksi liivityypit tuli nytkin apuun - saatesanoin "minulla meni vartti ennen kuin huomasin kyltin". Ja hän oli sentään töissä siellä.

Eihän Pikku-Tuska tähän vielä päättynyt: Tapahtuman päätti tapaaminen HeviSauruksen kanssa! Odottavan aika on pitkä ja muutaman kerran Ukkeli kyseenalaisti jonottamisen Redin käytävällä, mutta kun hän lopulta pääsi läppäämään tassua tyttö-dinosauruksen oli jonotus unohdettu täysin. 

Onko Pikku-Tuska hyvä konsepti? Mielestäni on. Moni voi kritisoida lasten tuomista alkoholialueelle, mutta muistuttaisin, että tapahtuma järjestettiin sunnuntaipäivänä ja lapsella oli holhooja (täysi-ikäinen lipun ostanut henkilö) tukena ja turvana. Örveltäjiä ei näkynyt eikä pojalle tarvinut jälkeenpäin selittää kenenkään käyttäytymismallia (pirunsarvi -sormiotetta hän harjoitteli aivan omatoimisesti jo alueella, koska moni aikuinen niin hänelle näytti) Itse koin, että moni aikuinen otti ainakin meidän elohopean hyvin huomioon eikä hänelle traumoja jäänyt. Minäkin pääsin vasta sunnuntaina haistelemaan Tuskan tunnelmaa ja oli mukava nähdä tuttuja. Ilman tätä kolme tuntista ei sekään olisi ollut mahdollista.

Meidän perheen liikuntaharrastukset

Monen perheen arkeen palaamiseen vuoden vaihteen riennoista ja lomista kuuluu kevätkaudet aloitus eri harrastuksissa. Mahdollisesti on jopa aloitettu jotain uutta vanhan rinnalle tai lähdetty kokeilemaan täysin uutta lajia.

Myös meillä on tällä viikolla pakattu kerhoreput ja lähdetty harrastamaan  - yhdessä.

Aloitin tiistaina Ukkelin kanssa Perhejumpan. Jumppa on tarkoitettu 2-5 vuotiaille yhdessä vanhemman kanssa. Lauantaina vuorostaan jatkuu sirkuskoulu ja sinne Ukkeli menee Miehen kanssa.

Sirkuskoulu on tuttu juttu jo viime syksyltä  ja päätimme jatkaa sitä nyt keväällä, koska se on ollut Ukkelille hyvin mieluisa. Samalla isä ja poika on saanneet yhteisen harrastuksen. Minulle parasta antia on ollut, kun lauantai-iltaisin olen sirkutelujen jälkeen saanut oman yksityisnäytöksen siitä mitä ovat sinä päivänä tehnyt.

Perhejumppa otettiin kevään ohjelmaan mukaan, koska minäkin halusin harrastaa jotain omaa juttua Ukkelin kanssa.

Sirkuskoulu ja perhejumppa tukee toinen toisiaan hyvin. Ukkeli pääsee erinomaisesti purkamaan kummassakin turhaa liike-energiaansa. Miten pieni ihminen voikaan olla niin aktiivinen?

Nyt alkanut tiistain jumppa ei ehkä ollut minulle niin mieltärentouttava, koska se oli  se meidän nuori mies, joka juoksi pitkin jumppasalia, kun piti kuunnella ohjeita, mutta hei! eipä tuo niin vakavaa, kun juoksi äänettömästi. Itse kaipaan liikunnalta juuri sitä aivojarentouttavaa tunnetta, joka vapauttaa turhan jännityksen niskasta ja unohduttaa turhat asiat mielestä. Katsoessani kirmaavaa ja puolapuilla kiipeilevää pikkuapinaa kolmevuotiasta, en aivan tähän fiilikseen päässyt. Ehkä ensi kerralla minua ei jännitä niin paljon.

Tietyllä tapaa mieltäni lohdutti tieto, että Ukkeli juoksee myös sirkuskoulussa. Ukkeli on kuulema esittänyt juoksijan lahjojaan siinä määrin, että on saanut mukaan ainakin yhden lapsen, joka ei ollut siihen mennessä osoittanut liikkumisen riemua. Lisääntyneet aktiivisuuden oli laittaneet myös päiväkerhonhoitajat huomiolle ja lapsen puheiden perusteella on meidän Ukkelilla jonkin sortin vaikutus ollut tähän kehitykseen.

Ohjattujen liikuntojen lisäksi käymme hyppimässä trampoliinipuistossa. Viikonloppuaamujen perheajat on koettu hyväksi, koska silloin voi Ukkelin antaa kirmata hieman vapaammin. Trampoliinilla pomppiminen on erinomaista liikuntaa ja se tekee tosi nannaa hartiaseudulle.

Myös retket metsiin ja muihin kohteisiin on toisinaan mukavaa, kuten myös uimahallissa käynti. Uimahallia pitäisi hyödyntää huomattavasti enemmän, kun lähes vieressä asumme, mutta lähtemisen vaikeus on siinäkin suurin este. Altaassa menee yllättävän kauan, kun vauhtiin päästään.

Emme tieten tahtoen ole täyttäneet iltojamme kaiken maailman menoilla. Itselläni on maantaisin kuorotreenit ja Mies käy sunnnutai-iltaisin pelaamassa sählyä. Tähän kun lisätään tiistain perhejumppa sekä lauantai-iltapäivän sirkuskoulu jää vapaitailtoja vielä riittämiin.

On mukavaa tehdä asioita yhdessä, mutta on myös ihanaa, kun tietää, että valinnanvapautta aktiivisten ja passiivisten tekemisten välillä löytyy. Halutessa voi lähteä uimaan tai luistelemaan, tai sitten istua sohvalla viltin alla ja katsoa lasteohjelmia.

Lapsen kanssa uimahallissa - näin onnistut! 7 + 1 keinoa

Uimahallissa käynti voi olla riemukas kokemus tai sitten jäätävä reissu. Jokainen vanhempi voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa siihen, kuinka onnistunut käynnistä tulee. 

Kirjasin seitsemän kohtaa, joiden avulla vanhempi voi helpottaa uimahallireissun onnistumista. Lista sisältää myös lisänumeron.

1. Aikataulut

Ennakoiva vanhempi tarkistaa uimahallin aukioloajat. Sinun aikatauluihin sopiva aika voi ollakin toiselle uimakoulu tai vesipallokisa-aika ja silloin ei altaaseen ole pääsyä. Aamuvirkut lapsiperheet saa lähes yksityisen altaan käyttöön, jos suuntaa vesipisteelle heti aamun ensimmäisillä tunneilla arkiaamusta (tilanne tarkistettu henkilökohtaisesti Mäkelänrinteen uimahallissa eläkeläisvuorossa  ti 24.4. klo 7-8. Tarkista oman uimahallisi aukioloajat. Aamu-uinti hallin kiinni ollessa voi olla rankaistava teko).

2. Vaunuindexi

Ennen sisälle menemistä tarkista kuinka monet vaunut löytyy eteisestä. Vaunujen määrä on suoraan verrannollinen lastenmäärään altaassa. Fiksu vanhempi tekee kierroksen myös parkkipaikalla tarkistaen turvaistuinten määrän sekä etenkin kesäaikaan pyörien lastenistuinten määrän.

3. Uimavaippa

Vältä vahingot ja käytä lapsellasi uimavaippaa. Irmeli-Einarin isompi hätä vedessä tyhjentää koko altaan puhdistuksen ajaksi. Älä kuitenkaan pue vaippaa vielä kotona, koska tunnetusti isot vahingot tapahtuu poistuessasi kotoa, joten vaippa on vaihdettava pukuhuoneessa kuitenkin. Muista mukaan vaihtovaippa käytettäväksi uinnin jälkeen. 

4. Liukuestesukat/-kengät

Liukuestesukat auttavat lasta pysymään pystyssä paremmin. Liukas ja märkä kaakeli, hakusessa oleva tasapaino ja kiire vesileikkeihin on tuonut monelle lapsukaiselle pitkän itkun. Saatavilla on uimahallikäyttöön suunniteltujav tossuja, mutta jo perussukat liukuesterannuilla auttavat. 

5. Hallissa oloaika

Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän menee aikaa pukemiseen ja riisumiseen kuin itse altaassa oloaikaan. Vauvauinti on hyvä paikka totuttaa veteen, mutta veteen tottuminen vie oman aikansa. Harjoitelkaa pikkuhiljaa ja pidentäkää altaassa oloaikaa ajan kanssa. Kyllä se tiukka puristusasento siitä vielä vapautuu.

Vedessä läträäminen myös väsyttää, joten jos et halua raahata hallita pois väsymyksestä puoli kuollutta lasta, kannattaa vedessä oloaikaa rajata.

6. Altaaseen suihkun kautta

Peseytyminen ennen altaaseen menoa koskee kaikkia. Hiustenpesemistä uinnin jälkeen kannattaa harkita. Saippuat silmissä nakkisillaan on ikävä lähteä jälistämään karannutta lasta.

7. Eväät

Vedessä läträtessä tulee jano ja nälkä. Varaa mukaan esim. pillimehu. Hana vesi ajaa myös asian. Lisäksi pientä purtavaa, että jaksaa kotimatkan. Uimahallin kahvio on hauska lisä, etenkin jos hallissa ei käydä joka viikko. Omat eväät tulevat edullisemmaksi ja lapsi ei opi joka kerta odottamaan munkkirinkilää ja pillimehua kahviosta. 

Lisänumero: Jätä lapsi kotiin

Jättämällä lapsen hoitoon takaat onnistuneen uimahallireissun. Hermolepää höyrysaunan lauteilla, kun ei tarvitse huolehtia jälkikasvusta. Kyllä lapsi ehtii vielä uimaan - huolehdi omasta jaksamisesta niin lapsikin jaksaa paremmin.

Kalastellen - lautapelejä taaperolle

Applikaatioiden ja mobiilipelien täyttämässä arjessa haluan opettaa lapseni arvostamaan perinteisempiäkin pelitapoja. Diginatiivit voi tästä kauhistua, mutta meillä ei Ukkeli ole vielä pääsyt kännykkä/tablettipelejä pelaamaan.

Vahvistaakseni lautapelikulttuurin juurtumista perheessämme ostin viikonloppuna Ukkelille ensimmäiset omat lautapelit.

Mistä tahansa isommasta kaupasta, josta löytyy myös leluosasto, olisi varmati kaksivuotiaalle peli löytynyt. Ongelmana olikin, että minulla ei ollut hajuakaan mikä olisi hyvä peli! Päätin käydä kaupassa joka on erikoistunut lautapeleihin ja toivoin saavani heiltä palvelua myös minun tarpeisiin. Enkä pettynyt.

Kampin kauppakeskuksessa sijaitsee Lautapeli.fi kauppa ja kaupasta saa pelejä jokaisen makuun - aikuisille ja lapsille. Olin Ukkelin kanssa kahdestaan liikenteessä, joten jokainen parivuotiaan vanhempi tietää, että: pitkä aika + ulkovaatteet + lämmintila = ei hyvä yhdistelmä. Kemiallista reaktiota tuosta kaavasta ei saa aikaan, mutta tarpeeksi kauan lämpimässä alkaa tapahtumaan jokin reaktio. Löysin lupaavan näköisen hyllyn ja pelitarjonta oli valtava. Huh. Ei hajuakaan mitä valitsisi. Mieli alkoi vaellella jo lähicittarin leluosastolle, josta voisi valita kahdesta vaihtoehdosta toisen.

Onneksi erikoisliikkeestä löytyy ammattitaitoinen henkilökunta ja tietäväinen nuori mies (voi kyllä olla, että ei ollut kovin paljon minua nuorempi. Tai sitten täti höpisee vain omiaan) osasi kertoa ja suositella pelejä meidän tarpeisiin. En kehdannut niin hyvän esittelyn jälkeen lähteä yhden pelin kanssa kotiin vaan mukaan lähti kerralla kaksi peliä. Lautapelit on mielestäni kalliita, mutta jos peli on hyvä ja kestää pelaamista, maksaa se itsensä takaisin pelikertojen muodossa.

Toinen ostamistani peleistä on Muumipeikon kalaretki. Ukkelin hoitopaikassa ovat tätä peliä pelanneet joten tuttuus vaikutti ostopäätökseen. Pelin suositusikäraja on 3+ vuotta, mutta hoitopaikassa peliä on pelanut jo alle kaksi vuotiaskin.

Toinen peli on Minun ensimmäinen pelini Kalastus. Kalastuspeli on suunnattu 2+ vuotiaille.

Kummassakin pelissä on yksinkertaiset ja selkeät säännöt ja mielenkiintoista kyllä, kummassakin pelissä hyödynnetään magneettia (ei ollut minun lapsuudessa). Muumipelissä kaloja ja muita saaliita kalastellaan Muumipeikko -hahmolla, Kalastus -pelissä pelaajat käyttää onkea, jolla kalastetaan mereneläviä merenpohjasta.

Pelaaminen opettaa sääntöjen noudattamista, oman vuoron odottamista ja voittamista/häviämistä. Pelin aloittaminen vaatii myös omat toiminnot sekä pois laittaminen. Nettipelien hyvä ominaisuus on, että ne ovat nopeasti otettavissa käyttöön ja pelinappulat pysyvät tallessa (ellei sitten tule joku cyberhyökkäys), mutta ne eivät opeta sitä tosiseikkaa, että jos pelistä häviää nappula sen takia, että et keränyt kaikkia pelinosia talteen edellisellä kerralla (huolellisuus) ei peliä enää  voi pelata.

Pelasimme heti samana ilta kumpaakin peliä ja täytyy myöntää, että kyllähän siinä meinaa äidillä pariin otteeseen hermo mennä, kun parivuotias yrittää pelata omilla säännöillä. En haluaisi olla mikään sääntönatsi, mutta mielestäni on hyvä alusta lähtien opetella pelaamaan sääntöjen mukaisesti.

Kunhan nämä pelit on pelattu puhki (=äiti kyllästynyt) odotan innolla seuraavien pelien hankkimista.

Onkohan missään lainapelirinkiä, jonka kautta saisi vaihdettua näitä perheen pienimpien pelejä keskenään? Tai tavata ja pelata pelejä yhdessä? Jos tiedät Helsingissä Käpylän alueella sellaista, niin saa vinkata. Toisaalta, jos kiinnostaa sellainen perustaa voi olla yhteydessä :)

Pehmot yökylässä Vallilan kirjastossa ja lintuja Ateneumissa

Putte-Possun nimipäivälaulussa lauletaan "oi jospa oisin saanut olla mukana". Samaa laulua voisi laulaa Vallilan kirjastossa perjantai-lauantai yönä vietetystä Pehmojen yöstä. Paikalle oli kokoontunut yli sata eri kokoista ja ikäistä pehmolelua vietämään aikaa yhdessä ja tutustumaan kirjaston palveluihin.

Meiltä yökylässä oli Lintu. Ukkeli teki arvontaa Kirahvin ja Linnun välillä, mutta lopulta Lintu pääsi osalllistumaan illan viettoon. Veimme Linnun kirjastolle illalla ja kun Ukkeli oli mennyt jo nukkumaan alkoi kirjaston Facebok tapahtumaan ilmestyä pehmojen illasta kuvia. Ja kyllä siellä näytti olevankin hauskaa! 

Kuva lähde: Vallilan kirjasto Pehmojen yö Facebook tapahtuma

Lauantaina-aamuna Ukkelin kanssa yökyläläisen mukaan. Saimme kuulla, että Lintu oli myös päässyt kuntoilemaan kahvakuulan kanssa.

Lintu pääsi jatkamaan seikkailua taidemuseoon, jossa lintuja löytyikin enemmän ja vähemmän. Kun menimme Ateneumiin oli Ateneuminkujalla esillä metso sekä Aku Ankka ja nämä kaksi olikin tavoitteena löytää museoretkeltämme.

Ateneumissa on esillä helmikuun loppupuolelle Veljet Von Wrightin kattava näyttely. Moni meistä tuntee Taistelevat metsot työn, mutta veljesten (Magnus, Wilhelm ja Ferdinand) tuotantoon kuuluu monia luonto- ja eläinaiheisia töitä, joita oli hyvä katsoa taaperon kanssa. Lopulta myös kaipaamamme metso löytyi.

Von Wrightin näyttelyn lisäksi Ateneumissa on tarjolla Ankkalinnasta lainaan saatuja Ankallisgallerian aarteita. Taideteokset ovat osa Suomen taiteen tarina-näyttelyä (2. kerros) ja nekin täytyy löytää. Toiseen kerrokseen saapuessa tosin Ukkeli alkoi olemaan aika finaalissa ja rauhattomuus ei sopinu museon ilmapiiriin. Kantohommiksihan se meni, mutta samalla päästiin katsomaan töitä hieman rauhallisemmein. Tässä vaiheessa kulttuurihommiin kirjastoyön jälkeen tykästynyt Lintu yritti jäädä nauttimaan Ateneumin tarjonnasta itsenäisesti. Onneksi valpas museovieras palautti linnun haltuumme.

Museossa pikkumiehen oli vaikea pitää näppejään erossa taideteoksista, seinistä, lasivitriineistä yms. joten, kun lopulta tuli lupa koskea hän piti huolen, että käsi pysyi luvallisessa esineessä. Tällaisia "saa koskea" -pisteitä löytyi Von Wrightin näyttelyn yhteydessä jossa pääsi olemaan oman elämänsä Von Wright sekä Suomen taiteen näyttelyn rakennustaide kohdassa. Toisessa pääsi taiteilemaan ja toisessa koskemaan puupölkkyä (lapsi osaa olla vähään tyytyväinen)

Ukkelin piirtämä lintu

Lue myös; Kiasmassa joulukuu 2016: Taaperoiden piipahduspaja

Lasten Bath eli pari vinkkiä lapsille ja lapsenmielisille

 

Kesäkuussa matkasimme Englantiin, Bathin ihastuttavaan kaupunkiin. Kaupungissa on idyllisen englantilaisen rakennustyylin lisäksi historiallisia nähtävyyksiä ajallisesti aina Rooman imperiumin aikoihin, jolloin jo kaupunki oli kuuluisa kylpyläkaupunki. Vaikka nykyiset, modernit kylpylät on lähinnä aikuisille suunnattuja, on lapsiperheille paljon nähtävää.

Listasin tähän pari vinkkiä jotka oli meidän perheen mieleen ja joita voin suositella kenelle tahansa Bathissa kävijälle:

Kuninkaallinen leikkipuisto - Roayl Victoria Park

Royal Victoria Park on kokonaisuutena laaja puistoalue, jonka 11 vuotias Kuningatar Victoria avasi vuonna 1830.

Royal Victoria Parkin leikkipuisto on laaja-alue, josta löytyy tekemistä kaiken ikäisille. Ilmainen leikkipaikka tarjoaa useamman hienohiekkaisen hiekkalaatikon (hiekkaa löytyy sitten jokaisesta saumasta), nurmikenttiä, erillaisia kiipeilytelineitä sekä liukumäkiä. Alueella on kahvio sekä WC-tilat, jotka ainakin meidän vierailupäivänä oli maksuttomat. Tai ainakin siivooja päästi meidät sisään ilman maksua. Alueella on myös pari maksullista leikkipistettä (pomppulinna, karuselli) ja kertakäyntihinta taisi olla punnan luokkaa. Hyödynsimme vain maksuttomat leikkimahdollisuudet, joten hinta voi olla edullisempikin.

Leikkipuistossa viettämämme piknikin ja leikkihetken jälkeen siirryimme sorsalammelle syöttämään lintuja (omat leivät mukaan!). Lampi on aivan leikkipaikan lähellä, mutta sorsia siellä ei ollut kuin muutama. Lokkeja sitten senkin edestä.

Jos leikkimisen ja lintujen syöttämisen jälkeen vielä jaksaa, voi matkaa jatkaa pidemmälle Royal Victoria Parkia. Viheralueiden jälkeen pääsee Royal Crescent'iin, joka on iso kaartuva rakennus puiston laidalla. Tämä erittäin näyttävä rakennus toimii hotellina, mutta kotisivukuvien perusteella jättäisin lapset (ainakin ne pienimmät) suosiolla kotiin tuolla yöpyessä.

Kuinka pääset: Linja 4 Weston (keskustasta), pysäkki Park Lane Marlborough Lane'lla

Kotieläinpuisto lähiössä - Bath City Farm

Kotieläinpuisto Bath City Farm toimii lähiössä vapaaehtoisvoimin. Farmilta löytyy kanoja, possuja, mini heppoja, vuohia ja muita kotieläimiä. Eläinten lisäksi nähtävää riittää maisemissa, joten koko perhe varmasti jaksaa viettää aikaa City Farmilla. Alueelta löytyy pieni myymälä, josta voi ostaa ruokaa syötettäväksi eläimille. Omat eväät voi nauttia eväspaikalla. Alueella on useita käsien pesupisteitä ja hygieniaan pyydetäänkin kiinnitämään huomiota, jotta eläimet (ja ihmiset) eivät sairastuisi.

Kuinka pääset: Kelston View, Whiteway, Bath. Tarkista linja-autoreitit. Jos olet ostanut päivä- tai viikkolipun, pääset matkustamaan ainoastaan sen firman autoilla. Eri firmat ajaa eri linjoja.

Lelukauppa, jossa saa leikkiä - My Small World

Bathin keskustassa, sateenvarjojen peittämällä St Lawrence Streetiltä löytyy My Small World Lelukauppa. Vierailimme kaupassa ilman ostotarkoitusta, ajantappo hengessä, ja kaupassa sai ajan myös kulumaan. Kauppa ei ole suuren suuri, mutta tarjontaa oli senkin edessä ja kaikkea sai kokeilla. Ukkeli vaihtoi taitavasti lelusta toiseen ja todennäköisesti jokainen potkuauto ja liikkuva kärry tuli testattua. Liikeessä on myös vanha leikkihevonen, joka ei ollut myynnissä vaan ainoastaan viihdytystarkoitukseen. Olisi tehnyt itsekin mieli testata, mutta jätin välistä.

Kuinka pääset: 19 - 21 St Lawrence Street, Southgate, Bath

Joulu ikuinen - December 25th

Kyllä. Joulukauppa. Roomalaisen kylpylän läheisyydestä Cheap Streetiltä löytyy December 25th -kauppa, joka tarjoaa joulukoristeita - ympäri vuoden. Paikka ei ole ehkä lapsiystävällisin (koska sisältää myös särkyviä koristeita), mutta sopii jokaiselle lapsenmieliselle.
Joulukauppa on toki mukana myös Bathin joulumarkkinoilla.

Kuinka pääset: 16 Cheap Street, Bath

Karkkikaupat

Bathista löytyy useampi liike, joka houkuttelee kadulla kulkijaa kotitekoisella fudgella. Yksi näistä on The San Francisco Fudge factory. Kauppaan astuessa vastaan tulee sokeripilvi. Makean tuoksu on käsinkosketeltava. Olo kaupassa on kaksijakoinen, kun toistaalta haluaisi lähteä haukkaamaan raitista ilmaa, ettei tukehdu omaan kuolaansa (Varmaan jokin allerginenreaktio) ja toisaalta ei voi kun tuijottaa (ja pyyhkiä suupieliä kuolasta) tarjolla olevia herkkuja. Ostin kaksi palaa, joita todellakaan en pystynyt syömään kerralla.

Varoitus: Sokerivaara näiden liikkeiden kohdalla!

Tähän matkaan liittyviä muita postauksia:
Ennakkotunnelmia matkaa varten 
Vinkit edulliseen matkustamiseen Lontoosta Bathiin - Perhelomalla Englannissa

Muskarin kevätjuhla

Niin se lukukausi päättyi. Itsellä vielä vähän kevätkautta jäljellä (lopputyön tekoa ja kesäkurssia ei lasketa), mutta muskarissa leikittiin maanantaina viimeiset leikit ja suljettiin soittorasiaan kaikki opitut laulut ja sävelet.

Kevätjuhlat olivat Ukkelin ensimmäiset ja pukeuduimme tilaisuuden arvokkuuden vaatimalla tavalla. Tosin kravatti jätetiin kotiin enkä minäkään ahtautunut korkkareihin (sopivia ei enää synnytyksen jälkeen ole ollut). Maanantain muskariryhmät oli juhlia varten yhdistetty, joten paikalla oli alle vuoden ikäisistä 1-2 vuotiaiden ryhmäläisiin = Ihanan paljon lapsosia.

Ja arvatkaan kuka olikaan menevin tässä joukossa? Jep, minun ei tarvinnut kovin montaa minuuttia paikallani istua, kun piti hieman paimentaa lasta. Laulujen alkaessa tosin hänen piti päästä syliin, koska äidin kanssa on hyvä tanssia ja äiti hypyttää (vaikka ei se tasajalkahyppy enää kovin kaukana ole). Vai olikohan syy see vieressäni ollut valonkatkaisin?

Muskaria kävimme viime syksyn ja tämän kevään. Tuota aikaa kun muistelee, niin huomaa kuinka suuren kehityskaaren Ukkeli onkaan tehnyt. Aloitimme 1-2 vuotiaiden ryhmässä alle vuosikkaana. Ukkeli kontasi ja seisoi, mutta ei vielä kävellyt. Lyhyen muskarimatkan kuljin poika kantorepussa.

Viimeisenä päivänä Ukkeli käveli koko matkan itse. Nostelu ei kuukausien saatossa poistunut, syy vain vaihtui. Siinä missä alle vuosikasta nosti osana leikkiä, nyt häntä sai nostaa pois sohvilta, pöydiltä ja penkeiltä (ja hypittiinhän sitä välillä). Syksyllä portaisiin päin konttaavan kaverin sai vielä helposti kiinni, mutta nyt 1 v 7 kk liukas salama aiheuttaa äidille ylimääräisiä sydämen sykkeitä hänen hävitessä näköpiiristä - ja löytyessä yrittämässä portaita alaspäin yksin.

Hienot oli juhlat ja tästä on hyvä jatkaa syksyllä päiväkodin musiikkileikkeihin.

Muskaristamme kirjoitin jo aiemmin postauksessa Viikko käyntiin muskarin musiikkihetkellä.

Piknik parvekkeella

Toissa päivänä teimme kesän ensimmäisen piknikin - omalle parvekkeelle.

Lasitetulla parvekkeella sai nauttia eväsretkestä lämmöstä tuulensuojassa. Seuraksi saimme yhden pörräävän lentäväisenkin, joten tunnelma oli lähes autenttinen. Kävyt ja pikkukivet vain puuttui pyllyn alta.

Piknikeväät pakattiin mukaan asianmukaisiin pakkauksiin: juustovoileivät pergamiinipaperin sisälle, mehua termariin sekä valmiiksi lohkotut omenaviipaleet eväsrasiassa. Kassiin pakattiin vielä muovimukit ja piknikviltti.

10 metrin (vaativan) retken jälkeen levitimme viltin parvekematon päälle. Parvekematto hankittiin vasta tänä keväänä ja on jo maksanut itsensä takaisin. Matto pitää mukavasti kylmän poissa jaloista ja tuntuu mukavalta jalkapohjien alla.

Isi askarteli pojalle maskin KISS -keikan kunniaksi. Ukkeli tosin lauleskeli Batmanin tunnaria leipää järsiessään.

Kaivaessani eväitä kassista, Ukkeli asettui istumaan viltin reunalle ja oli kuin vanha tekijä piknikjutuissa. Viime kesänä pikniköintiä jo testailtiin, mutta tuolloin alle vuosikkaalle maistui ennemmin männyn neulaset ja piharatamot, kuin tarjolla olleet piknikeväät.

Kertaalleen meni piknikviltimme vaihtoon, kun mehut kaatui, mutta muuten toisenlainen välipalahetki oli hauskaa vaihtelua. Tämä kenraaliharjoitus oli hyvä ja nyt olemme valmiita kohtaamaan ulkoilman!

Pääsiäiskorttiaskarteluja ja sketsiklassikko

Tämä pääsiäinen vietetään kotipaikkakunnalla, joten en jaksanut panostaa pääsiäiskoristeluihin kotona.

Kuten edellisessä taaperon kanssa askartelua postauksessa mainitsin, pääsiäiskortit aloitettiin hyvissä ajoin ja lähetettiin ennen reissua.

Korteista tuli simppelit käyttäen valmiita korttipohjia, sormivärejä sekä liimaa ja höyheniä. Autoin sormivärien kanssa sekä viimeistelyssä. Sormivärit on edelleenkin niin houkuttelevia, että saa olla tarkkana, että ei mene pieni sormi/käsi suuhun.

Aivan aluksi suojasin pöydän kontaktimuovilla. Meillä on muovipinnoitteinen pöytä ja kontaktimuovi irtoaa siitä helposti. Muovitin koko pöydän pään, jolloin helpotin omaa siivoushommaani.

Kertakäyttölautaselle kaadoin keltaista sekä sinistä sormiväriä. Ukkeli sai olla vaippasillaan askartelun ajan, niin ei tarvinnut varoa vaatteita tai siirrellä niitä syrjään. Painoin Ukkelin käden väriin ja siirsin sen sitten kortin päälle. Pieni, napakka painallus ja käsi pois niin tuloksena on tunnistettava käden jälki. Teimme kortteja harmaalle ja valkoiselle pohjalle. Kortit sai kuivua sivupöydällä kaikessa rauhassa.

Kortin idea oli, että käsi esittää tipua. Tipunpää tuli peukalosta ja pyrstö sulat lopuista sormista. Höyhenen liimasin tipulle siiveksi ja piirsin mustalla kynällä nokan, silmän ja jalat. Kortin takapuolelle kirjoitin pääsiäistervehdyksen.

Käden- ja jalanjälkikorttimalleja löytyy esim. Pinterestistä useampi, jos haluaa tehdä vaikka joulukortit lapsen jalanjälkeä mallina käyttäen.

Pääsiäispyhiä vietetään tulevana viikonloppuna. Meillä perinteisesti syödään pääsiäisherkkuja. Yksi pääsiäisperinneruoka mitä ei ole tullut koskaan tehtyä on pääsiäishanukas. Suosittelen tutustumaan, jos klassikko-ohje on jäännyt näkemättä.

Askartelua 1,5 vuotiaan kanssa - Kortti ukille

Haaveilen jo yhteisistä askarteluhetkistä pojan kanssa. Siis niitä hetkiä, kun kumpikin tekee itsenäisesti omia töitään ja hän seuraa ohjeitani eikä keskity esimerkiksi värikynien syöntiin.

Ukkelin ikä ei ole minua estänyt kokeilemasta askartelua ja tämän vuoksi olemme aina silloin tällöin kokeilleet esim. korttien tekemistä. Melkein puolitoistavuotiaan kanssa meno on aikamoista räveltämistä ja kieltosanojen viljelyä (hermojen kiristymisestä puhumattakaan), mutta siitähän ne taidot sitten pikkuisella karttuu. Askarteluun kannattaa varata aikaa ja aika kannattaa miettiä niin, että esim, nälkä ei iske kesken kaiken.

Olemme aloittaneet jo pääsiäiskorttien teot, koska hommaa ei kannata jättää viimeiseen iltaan (niistä postaus myöhemmin). Tällä kertaa askartelimme isälleni, eli Ukkelin ukille, syntymäpäiväkortin. Lopulta kortista tuli jonkin sortin mixed media -työ, mutta koska tavoitteeni oli saada kortiin väriä, niin silloin pitää ottaa kaikki neuvot käyttöön. Tällä kertaa jätin sormivärit pois, mutta käytössämme oli tussit sekä silkkipaperi.

Piirsin paperille auton kuvan ja ajatukseni oli, että Ukkeli olisi töhertänyt edes pari viivaa paperille. Kokeilu oli mielenkiintoinen ja yhtä onnistunut kuin aiemminkin: Väriä oli enemmän pojassa kuin paperilla. Värit on vauvoille tarkoitetut, joten pieni navan piirtely tai käsien värjäys ei ole niin pahasta. Pesemällä lähtee myös pöydästä ja syöttötuolista. Ja minusta.

Seurattuani aikani korkkien irroittamista keksin vaihtaa tekniikkaa. Paperin repiminen on hauskaa puuhaa, joten otin silkkipaperia ja annoin Ukkelille tehtäväksi repiä paperia pienemmäksi. Tässäkin ilmiselvästi päti se, että mikä on luvallista ei ole kivaa. Hetken papereita lahjakkaasti repi, mutta sitten silppua alkoi etsiytymään suuhun ja loput pyyhittiin lattialle. Silkkipaperin repimiseen Ukkeli sai apua yllättävästä suunnasta: Kissamme päätti tulla makaamaan pöydälle silkkipaperiarkin päälle ja samalla repiä hampailla paloja paperista. Toimi se niinkin.

Paperin repiminen oli helppo vaihe, koska seuraavana paperit piti saada kiinni korttiin. Sormivärien kanssa maalaamisesta oppineena tiesin, että kaikkea pitää edelleen maistaa. Silmäkovana yritin seurata, että pieni sormi ei eksy suuhun askartelun aikana (ehkä katseeni harhaili ainakin kertaalleen). Liimaaminen ikuistui myös videolle eli suosittelen katsomaan totaallista tositeeveetä siitä mitä taaperon kanssa askartelu on. Tämä 6 askeleen pikaopas pääpiirteittäin kertoo, miten homma etenee.

En sitten muistanut ottaa kuvaa lopullisesta kortista, mutta leikkasin auton kuvan A4 paperista ja kirjoitin taakse onnittelut. Ukki pääsi ihastelemaan korttia hyvissä ajoin, kun posti toimitti sen ajoissa perille. Toisen ukin synttärit onkin heti ensi kuussa, joten voisimme aloittaa seuraavan kortin kanssa askartelua :)

Ulkoilun riemua!

Vaikka eletään vasta helmikuun puoltaväliä, on kelit hellineet kuin keväällä konsanaan. Myönnän, että pakkasten aikaan, jotka eivät edes olleet mitenkään kovat, tuli laistettua ulkoilua Ukkelin kanssa. Nyt ilmat on olleet niin kutsuvat, että en todellakaan ole voinnnut jättää tilaisuutta käyttämättä.

Parina edellisenä päivänä ollaan reippailtu lähileikkipuistoon. Matkaa kotoa puistoon on noin 300 metriä ja kumpanakin päivänä ollaan reippailtu kävellen. Ja voitte vain uskoa, että matkaa ei tehdä suorinta reittiä Ukkelin tutkiessa jokaisen ojanpohjan.

Yleensä olemme ulkoilleet omassa pihassa tai sitten rattaiden kanssa käynneet jossakin kauempana ja aivan harmittaa, että aiemmin ei ole tullut mentyä tuohon lähileikkipuistoon. Toisena päivänä muistin ottaa aurinkolasitkin mukaan (kummallekin) ja Ukkeli ihme kyllä antoi lasien olla päässä koko ajan.

Kolmantena päivänä laajennettiin ympyröitä ja käytiin kaverin ja hänen poikansa kanssa pulkkamäessä. Ensimmäinen pulkkamäki kokemus Ukkelille. Jos lumet ei sula, niin ostetaan vielä tälle talvelle oikea pulkka ja käydään mekin lähimäessä. Minun pitää vaan hankkia nastat kenkiin, koska kovin oli jäinen rinne enkä meinannut päästä mäkeä ylös :)

Katso miten sujui ensimmäinen lasku!

Viikko käyntiin muskarin musiikkihetkellä

Olemme viime syksystä lähtien käyneet muskarissa 1-2 vuotiaiden ryhmässä. Ukkeli oli alle vuoden kun aloitimme Muskarissa, mutta minusta tuntui silloin hassulta, että olisimme  menneet alle vuosikkaiden ryhmään. Ryhmän alkaessa Ukkeli oli nuorin ja eron huomasi selvästi. Taputtaminen ja hyppiminen oli hauskaa joten hän kyllä osallistui aktiivisesti ja viihtyi isompien joukossa. Nyt puoli vuotta myöhemmin meno on aivan eri. Ukkelin opittua kävelemään ja kiinnostuessa lähes kaikesta mahdollisesta, on muskaristakin tullut seikkailupuisto. Keväänryhmässä on syksyltä yksi tuttu lapsi ja monta uutta tuttavuutta. En tiedä vaikuttaako, että ryhmäläiset on nyt suunnilleen samanikäisiä, mutta meno tuntuu paljon aktiivisemmalta. Tai sitten Ukkelin perässä juokseminen on saanut minut luulemaan, että siellä jotenkin tapahtuisi enemmän :) .

Syksyllä muskarin alkaessa ihmettelin, että en tunnistanut yhtään laulettua laulua. Onhan toki aikaa, kun on lasten lauluja tullut laulettua tai kuunneltua, mutta silti biisit oli täysin vieraita. Myöhemmin selvisi, että laulut ovat ohjaajamme Saaran yhtyeen omaa tuotantoa. Tämä selittikin paljon (enkä näin ollen ole ihan seniili). Muskari kestää kerralla 45 minuuttia ja siinä ajassa ehdimme laulaa, leikkiä, soittaa ja vähän teemasta riippuen askarrella tai piirtää. Syksyllä lapset sai askarrella siilin varjoteatteriin. Saara esitti lapsille myös varjoteatteriesityksen, joka vuorostaan inspiroi minut tekemään joulukalenterin varjoteatterityylillä.  Välillä tuntuu, että Ukkelilla on niin monta rautaa tulessa hänen säätäessä omiaan, että meiltä menee koko musiikkikasvatus ohi. Muskaripaikka kun on jo tuttu pitää siellä joka kerta käydä räveltämässä ne samat sähköjohdot, kaapit yms. mihin ei tarvitsisi mennä. Onneksi kolmeen varttiin mahtuu monipuolista ohjelmaa ja aktiviteetti vaihtuu sopivalla tempolla. Eiköhän ne muutkin muskarilaiset siitä vielä reipastu ravaamaan ympäriinsä ennen kevään viimeistä kertaa.

Ukkeli tykkää soittimista. Etenkin niistä kaverilla olevista. Tällä viikolla oli jälleen kerran menossa iänikuinen sähköjohtojen katselmus, kun hän kuuli marakassin äänen. Siihen loppui virtapiireily, kun hän syöksähti hakemaan itselleen soittimen. Kumpaankin käteen olisi pitänyt saada oma, mutta yhdellä piti pärjätä. Tuollaiset tilanteet ovat hyviä oppimishetkiä: Aina ei saa mitä haluaa ja pitää osata myös luopua esineestä. Ukkelilla on suhteellisen reipas tyyli ottaa vieruskaverilta soittimet, mutta ei hän laita vastaankaan (uhmaa), kun minä, toinen vanhempi tai ohjaaja palauttaa soittimen takaisin. Silloin kun soittimena olisi rumpu, kiinnostaa Ukkelia tamburiini. Tamburiinia soittaessa mielenkiintoisempi olisi triangeli. Onneksi soittimia ehditään vaihdella, niin kaikki lapset pääsevät kokeilemaan eri vaihtoehtoja.

Muskarista on tullut mukava viikon käynnistys. Jos emme kävisi muskarissa, olisi maanantaille katsottuna joku muu kerho. Kerho antaa mahdollisuuden tavata muista vanhempia  ja ihastella pikkuistenryhmään tulijoita. Alle vuosikkaiden ryhmä alkaa välittömästi, kun me lopetamme, joten pikkuiset odottavat aina aulassa sisäänpääsyä.

Viime syksynä mainostin eräässä Facebook -ryhmässä meidän muskaria. Koska muskari sijaitsi niin lähellä halusin osaltani mahdollistaa, että ryhmän minimikoko täyttyisi ja jatkuisi myös keväällä. Oma lehmä siis ojassa, kun toivoin, ettei minun tarvitse etsiä toista ryhmää. En ole poliittisesti (tai uskonnollisesti) sitoutunut ja olinkin kovin hämmentynyt, kun eräs ryhmäläinen kommentoi, että kaikkien on hyvä tiedostaa kyseisen muskarin järjestäjän olevan erään poliittisen puolueen lastenjärjestö. Kyseinen henkilö kertoi edustavansa eri poliittista näkemystä ja näin ollen ei veisi lastaan muskariin missä me käydään. Häkellyin tuosta kommentista. Hetkellisesti minulle tuli olo, että olin tehnyt jotakin väärää. Ensijärkytyksen jälkeen en voinut kuin ihmetellä kyseisen henkilön kommenttia. En tarkemmin ala ruotimaan mikä puolue on kyseessä, (täältä voit käydä lukemassa missä muskarissa käydään) mutta voin sanoa, että en koko syksyn aikana ollut huomannut toiminnassa mitään poliittista agendaa. Ellei se ollut sitten se sammakko, joka hyppäsi lumpeelta toiselle....hmmm... Muskarin kotisivuilla kyllä kerrotaan poliittisesta kytköksestä, mutta myös siitä, että heidän kerhotoiminnassa tausta ei näy. Toiminta pohjautuu myös arvoihin, joita itse arvostan: erilaisuuden hyväksyminen, vastuuntuntoisuus ja oman elämän hallinta. Vanhemmat päättävät missä kerhoissa lapsiaan käyttävät, joten en millään muotoa väheksy ryhmässä kommentoineen henkilön näkemystä.

Tuo henkilön antama kommentti herätti minut ajattelemaan, että välillä on hyvä pysähtyä tiedostamaan missä mennään. En minäkään veisi lastani kerhoon, joka sotisi minun arvomaailmaani, mutta toisinaan sitä paahtaa tukkaputkella menemään ilman, että asioita tarkemmin miettii. Uskon, että jos esim. muskarissa olisi teemoja tai puheita, jotka särähtäisi korvaani, emme siellä kävisi. Muskaria valitessani en ennakkoluuloineni lainkaan katsonut ev.lut.seurakunnan tarjoamia muskareita, koska epäilen niissä painotuksen olevan liian uskonnollinen minun makuuni. Tämä tosin kertoo ainoastaan minun näkemyksestä ilman tarkempaa tutustumista aiheeseen. Ehkä käymme vielä jossakin vaiheessa katsomassa seurakunnan tarjonnan ja sitten tiedän olenko vain ennakkoluulojeni orja vai olinko oikeilla jäljillä.

Pienillä käsillä pienestä lasista

Olemme harjoitelleet Ukkelin kanssa juomista omasta lasista. Kerran jäi mieleeni vinkki, että harjoitteluun kannattaa käyttää snapsilasia, koska normaalikokoinen juomalasi on pikkuihmisen pienelle kädelle TODELLA iso. Lähes sama, jos itse yrittäisi juoda 1-1,5 litran tuopista (ainakin näillä käsillä mitkä minulla on :) ).  Meiltä löytyy kaapista kristallisia snapsilaseja, mutta mielelläni pidän ne ehjänä vielä muutaman vuoden. Ohuet, herkät lasit eivät kestäisi Ukkelin ronskia harjoittelutapaa. Vinkin saamisesta lähtien olen yrittänyt löytää muovisia snapsilaseja jotka täyttäisi minun vaatimukset lasin suhteen. Valehtelematta ainakin siis puoli vuotta. Todennäköisesti olen käynnyt vain väärissä kaupoissa, mutta kovamuovisia pieniä snapsilaseja en ole löytänyt. Viime viikolla lopulta löysin alennuksesta juuri sellaiset lasit mitä olin etsinyt, mutta ne oli lasia. Lasi oli kuitenkin sellaista raskasta ja paksua, joskus ikilasiksikin ehkä kutsuttu, otin niitä pari kotiin. Ja kun halvalla sai 😀. Esittelin kotona löytöäni ja mieheni kommentti oli:"Eikö noiden olisi parempi olla muovista?". No niiiiin - kyllä! Mutta jos puoleen vuoteen en muovisia ole onnistunut löytämään, niin sitten saa kyllä nämä kelvata. Ei syttynyt sota, mutta hieman piti tuhahtaa, kun hän noin epäili minun arvostelukykyäni.  Oikeassahan hän kysyessään oli, mutta olen valmis kompromisseihin, jos ei juuri sitä löydy mitä etsii. Todennäköisesti lähipäivinä alkaa näitä muovisia snapsilaseja löytymään vähän joka paikasta :)

Lasi meni kokeiluun jo samana iltana. Ensimmäinen testikerta* meni kirjaimellisesti rinnuksille. Ukkeli hallitsi lasista kiinni pitämisen kaksin käsin ja nostamisen kohti suuta, mutta liikerata ja lähestymiskulma vaati vielä harjoittelua. Puolikkaaseen lasiin mahtuu 10 ml (piti ihan mitata), mutta kyllä tuokin määrä sotkua saa aikaan. Pahimmat lammikot pyyhittiin ja kaadettiin lasiin lisää juotavaa. Toisella kierroksella vähän avitin, jotta saatiin lasi huulille asti. Huomattavasti paremmin meni. Tätä treenattiin ja annoin kokeilla jälleen yksin, avustin vielä lasin nostovaiheessa. Liikerata meni parin harjoituskerran jälkeen jo oikein, mutta lasin telakoitumisen kanssa oli vielä hienosäätöä. Ukkelin mielestä juomaa olisi ollut mukavampi lirputella kielellä, jolloin lasin alareuna oli leuassa ja näin ollen myös juomat jälleen rinnuksella. Treenaus tekee kuitenkin mestarin. Ukkeli myös keksi, että jos suun painaa lasiin kiinni lasin ollessa vielä pöydällä ja vasta sitten noustaa ylös, onnistuu juominen erinomaisesti.

Olemme treenanneet myös mehukeitolla, piimällä, marjasmoothiella ja -pirtelöllä. Nopeasti se taito siitä vain kehittyy, kun antaa kokeilla. Olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin, mutta hyvä, että edes nyt. Harjoitukset jatkuu :)

Loppukevennyksenä ote elokuvasta  Airplaine! eli Hei me lennetään! *)Ensimmäisen juomisyrityksen kohdalla, tai lähinnä siinä, että se ei onnistunut, tuli mieleeni jokin komedia/sketsi. Siskojeni avulla sain ratkaistua mistä olin saannut flashbackit. Tältä se ensimmäinen yritys suunnilleen näytti (vaikka menikin rinnuksille). Lapsellani on juomsiongelma? 😉 On muuten ihan klassikkokomedia, jos jostakin syystä on jäännyt näkemättä.

Minkä ikäisenä teillä on lapset oppinut juomaan juomalaseista ilman auttamista? Onko antaa hyviä vinkkejä itsenäiseen ruokailemiseen, koska sitä meillä harjoitellaan parhaillaan..