maanantai 27. maaliskuuta 2017

Askartelua 1,5 vuotiaan kanssa - Kortti ukille


Haaveilen jo yhteisistä askarteluhetkistä pojan kanssa. Siis niitä hetkiä, kun kumpikin tekee itsenäisesti omia töitään ja hän seuraa ohjeitani eikä keskity esimerkiksi värikynien syöntiin.

Ukkelin ikä ei ole minua estänyt kokeilemasta askartelua ja tämän vuoksi olemme aina silloin tällöin kokeilleet esim. korttien tekemistä. Melkein puolitoistavuotiaan kanssa meno on aikamoista räveltämistä ja kieltosanojen viljelyä (hermojen kiristymisestä puhumattakaan), mutta siitähän ne taidot sitten pikkuisella karttuu. Askarteluun kannattaa varata aikaa ja aika kannattaa miettiä niin, että esim, nälkä ei iske kesken kaiken.

Olemme aloittaneet jo pääsiäiskorttien teot, koska hommaa ei kannata jättää viimeiseen iltaan (niistä postaus myöhemmin). Tällä kertaa askartelimme isälleni, eli Ukkelin ukille, syntymäpäiväkortin. Lopulta kortista tuli jonkin sortin mixed media -työ, mutta koska tavoitteeni oli saada kortiin väriä, niin silloin pitää ottaa kaikki neuvot käyttöön. Tällä kertaa jätin sormivärit pois, mutta käytössämme oli tussit sekä silkkipaperi.

Piirsin paperille auton kuvan ja ajatukseni oli, että Ukkeli olisi töhertänyt edes pari viivaa paperille. Kokeilu oli mielenkiintoinen ja yhtä onnistunut kuin aiemminkin: Väriä oli enemmän pojassa kuin paperilla. Värit on vauvoille tarkoitetut, joten pieni navan piirtely tai käsien värjäys ei ole niin pahasta. Pesemällä lähtee myös pöydästä ja syöttötuolista. Ja minusta.

Seurattuani aikani korkkien irroittamista keksin vaihtaa tekniikkaa. Paperin repiminen on hauskaa puuhaa, joten otin silkkipaperia ja annoin Ukkelille tehtäväksi repiä paperia pienemmäksi. Tässäkin ilmiselvästi päti se, että mikä on luvallista ei ole kivaa. Hetken papereita lahjakkaasti repi, mutta sitten silppua alkoi etsiytymään suuhun ja loput pyyhittiin lattialle. Silkkipaperin repimiseen Ukkeli sai apua yllättävästä suunnasta: Kissamme päätti tulla makaamaan pöydälle silkkipaperiarkin päälle ja samalla repiä hampailla paloja paperista. Toimi se niinkin.


Paperin repiminen oli helppo vaihe, koska seuraavana paperit piti saada kiinni korttiin. Sormivärien kanssa maalaamisesta oppineena tiesin, että kaikkea pitää edelleen maistaa. Silmäkovana yritin seurata, että pieni sormi ei eksy suuhun askartelun aikana (ehkä katseeni harhaili ainakin kertaalleen). Liimaaminen ikuistui myös videolle eli suosittelen katsomaan totaallista tositeeveetä siitä mitä taaperon kanssa askartelu on. Tämä 6 askeleen pikaopas pääpiirteittäin kertoo, miten homma etenee.


En sitten muistanut ottaa kuvaa lopullisesta kortista, mutta leikkasin auton kuvan A4 paperista ja kirjoitin taakse onnittelut. Ukki pääsi ihastelemaan korttia hyvissä ajoin, kun posti toimitti sen ajoissa perille. Toisen ukin synttärit onkin heti ensi kuussa, joten voisimme aloittaa seuraavan kortin kanssa askartelua :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!