sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Voita paikka Perhekuplan bloggaajatapaamiseen 19.5.


Perhekupla järjestää jo toisen kerran tapaamisen, jossa lukijoillamme on mahdollisuus päästä tapaamaan Perhekuplan bloggaajia ja samalla viettämään leikkihetkeä hauskassa ympäristössä. Ensimmäinen kerta järjestettiin maaliskuussa ja nyt on uuden tapaamisen vuoro.

Tällä kertaa treffataan Helsingissä Herttoniemessä Heikunkeikun leikkihuoneella ja ajankohtana on lauantai 19.5. klo 11-13.

Perheblogin bloggaajista paikalla lisäkseni on Karhusola blogista Sara sekä Askeleita perheenä blogin Tiia.

Jotta tapaaminen ei jää meidän kolmen väliseksi, haluamme mukaan lukijoitamme, joilta löytyy leikki-ikäisiä lapsia.

Jättämällä tämän postauksen kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa paikan tapaamiseen sinulle ja lapsellesi/lapsillesi ja mukaan voit ottaa vielä ystäväsikin. Heikun Keikun leikkihuone on tarkoitettu lasten synttäreiden viettoon, joten puitteet lasten leikkiä ja temmeltää on kohdillaan.

Voittajien ei tarvitse lähteä tyhjin käsin tai vatsoin tapaamisesta. Olemme keränneet pienet lahjapussukat osallistujille sekä tarjolla on pientä purtavaa.

Minulle Heikunkeikun leikkihuone on tuttu Ukkelin 2-vuotisjuhlista, jotka järjestettiin lokakuussa. Suosittelen arvontaan osallistumista, jos perheeseesi kuuluu leikki-ikäisiä lapsukaisia. Juhlapaikassa on tilaa temmeltää ja lapsille riittää tekemistä. Myös aikuiset mahtuvat seurustelemaan keskenään ja nauttimaan kuulumisien vaihtamisesta lasten leikkiessä.

Ukkelin synttäreistä voi lukea 2-vuotissynttärit postauksesta.

Arvonnan säännöt:
 - Jätä kommenttikenttään sähköpostiosoite, jotta tavoitan voittajan
 - Voitto sisältää pääsyn tapaamiseen yhdessä ystävänsä kanssa. Toivomme, että paikalle pääsisi lapsia,  jolloin tapaamispaikka pääsisi oikeuksiinsa. Voittajalle (ja hänen seurueelle) ei korvata matka-, majoitus tai muita kuluja, jotka syntyvät tapahtumaan osallistumisesta.
 - Osallistumisaika 29.4. - 11.5.2018 . Arvonta suoritetaan 12.5.
 - Voittajalle ilmoitetaan sähköpostilla. Jos voittaja ei vastaa viestiin kahden päivän sisällä viestin lähettämisestä, suoritetaan uusi arvonta.

Eli jos ajankohta on sinulle sopiva ja tiedät sopivan kaverin mukaan, niin ei muuta kuin osallistumaan arvontaan.





perjantai 27. huhtikuuta 2018

Äidin rukous - huutava lapsi edition


Lapsi hyvä, joka olet vieressäni.
Pyhitetty olkoon nimeni.
Menköön sinun päähäsi.
Hiljentyköön sinun äänesi,
niin julkisilla paikoilla kuin kotona.
Anna äidillesi tässä paikassa hiljainen hetkesi.
Ja anna äitisi olla edes metrin päästä luotasi,
niin leipäosastolla kuin vaatepuolella,
aivan kuten annat isäsi olla.
Äläkä karju enää hetkeään
vaan pidä suusi kiinni.
Sillä minä olen äitisi ja synnyttäjäsi ja kuulen kyllä. Kiitos.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Lapsen kanssa uimahallissa - näin onnistut! 7 + 1 keinoa


Uimahallissa käynti voi olla riemukas kokemus tai sitten jäätävä reissu. Jokainen vanhempi voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa siihen, kuinka onnistunut käynnistä tulee. 

Kirjasin seitsemän kohtaa, joiden avulla vanhempi voi helpottaa uimahallireissun onnistumista. Lista sisältää myös lisänumeron.

1. Aikataulut

Ennakoiva vanhempi tarkistaa uimahallin aukioloajat. Sinun aikatauluihin sopiva aika voi ollakin toiselle uimakoulu tai vesipallokisa-aika ja silloin ei altaaseen ole pääsyä. Aamuvirkut lapsiperheet saa lähes yksityisen altaan käyttöön, jos suuntaa vesipisteelle heti aamun ensimmäisillä tunneilla arkiaamusta (tilanne tarkistettu henkilökohtaisesti Mäkelänrinteen uimahallissa eläkeläisvuorossa  ti 24.4. klo 7-8. Tarkista oman uimahallisi aukioloajat. Aamu-uinti hallin kiinni ollessa voi olla rankaistava teko).

2. Vaunuindexi


Ennen sisälle menemistä tarkista kuinka monet vaunut löytyy eteisestä. Vaunujen määrä on suoraan verrannollinen lastenmäärään altaassa. Fiksu vanhempi tekee kierroksen myös parkkipaikalla tarkistaen turvaistuinten määrän sekä etenkin kesäaikaan pyörien lastenistuinten määrän.

3. Uimavaippa


Vältä vahingot ja käytä lapsellasi uimavaippaa. Irmeli-Einarin isompi hätä vedessä tyhjentää koko altaan puhdistuksen ajaksi. Älä kuitenkaan pue vaippaa vielä kotona, koska tunnetusti isot vahingot tapahtuu poistuessasi kotoa, joten vaippa on vaihdettava pukuhuoneessa kuitenkin. Muista mukaan vaihtovaippa käytettäväksi uinnin jälkeen

4. Liukuestesukat/-kengät


Liukuestesukat auttavat lasta pysymään pystyssä paremmin. Liukas ja märkä kaakeli, hakusessa oleva tasapaino ja kiire vesileikkeihin on tuonut monelle lapsukaiselle pitkän itkun. Saatavilla on uimahallikäyttöön suunniteltujav tossuja, mutta jo perussukat liukuesterannuilla auttavat. 

5. Hallissa oloaika

Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän menee aikaa pukemiseen ja riisumiseen kuin itse altaassa oloaikaan. Vauvauinti on hyvä paikka totuttaa veteen, mutta veteen tottuminen vie oman aikansa. Harjoitelkaa pikkuhiljaa ja pidentäkää altaassa oloaikaa ajan kanssa. Kyllä se tiukka puristusasento siitä vielä vapautuu.
Vedessä läträäminen myös väsyttää, joten jos et halua raahata hallita pois väsymyksestä puoli kuollutta lasta, kannattaa vedessä oloaikaa rajata.

6. Altaaseen suihkun kautta

Peseytyminen ennen altaaseen menoa koskee kaikkia. Hiustenpesemistä uinnin jälkeen kannattaa harkita. Saippuat silmissä nakkisillaan on ikävä lähteä jälistämään karannutta lasta.

7. Eväät

Vedessä läträtessä tulee jano ja nälkä. Varaa mukaan esim. pillimehu. Hana vesi ajaa myös asian. Lisäksi pientä purtavaa, että jaksaa kotimatkan. Uimahallin kahvio on hauska lisä, etenkin jos hallissa ei käydä joka viikko. Omat eväät tulevat edullisemmaksi ja lapsi ei opi joka kerta odottamaan munkkirinkilää ja pillimehua kahviosta. 

Lisänumero: Jätä lapsi kotiin

Jättämällä lapsen hoitoon takaat onnistuneen uimahallireissun. Hermolepää höyrysaunan lauteilla, kun ei tarvitse huolehtia jälkikasvusta. Kyllä lapsi ehtii vielä uimaan - huolehdi omasta jaksamisesta niin lapsikin jaksaa paremmin.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Näkökohtia ICL-linssileikkauksesta ja leikkauksen jälkeen


Kuten aiemmin olen kertonut kävin korjauttamassa likinäköisyyteni ja hajataiton ICL -linssileikkauksessa.

Tässä postauksessa kerron miten leikkaus meni ja jälkihoidosta leikkauksen jälkeen. Loppuun laitoin faktoja ICL-linsseistä ja mahdollisista linssien aiheuttamista haitoista.

Kun laseista pääseminen alkoi tuntua parhaalta vaihtoehdolta etsin tietoa (nykyisen mittapuun mukaisesti) perinteisesti googlettamalla. Saatuani tietoa netistä varasin ajan ilmaiseen tutkimukseen, joka ei vielä vahvistanut onnistuuko leikkaus, mutta antoi lisätietoja ja kertoi vaihtoehdoista.

Lisää ilmaisesta tutkimuksesta ja syistäni päästä laseista eroon on luettavissa postauksessa:
Toiveena rillitön elämä - silmien laserleikkaus

Ilmaisen tutkimuksen jälkeen varattiin aika esitutkimukseen jonka yhteydessä myös selvisi onnistuisiko suunnittelemani laserleikkaus. Tutkimuksessa todettiin, että sarveiskalvoni on liian ohut eli riittämätön, jotta laserleikkaus olisi mahdollinen vaihtoehto. Vaihtoehdoiksi jäi jatkaa silmälasien käyttöä tai tehdä ICL-linssileikkaus. Esitutkimuksesta voi lukea lisää postauksesta:
Laseista eroon - ei laserleikkauksella vaan silmänsisäisellä piilolinssillä

Ennen leikkausta

Päätettyäni lähteä leikkaukseen lääkäri tilasi linssit. Leikkausaika sovittiin vasta, kun linssit oli saapuneet. Linssit tilatttiin Sveitsistä valmistajalta (SAARO Surgical) ja toimitusaika riippui siitä  ovatko n.s hyllytavaraa vai teettävätkö oikean vahvuuden mukaisesti.

Linssien saavuttua hoitaja otti yhteyttä ja sovimme leikkauksen minun aikatauluihin sopivaksi.

Esitutkimuksesta sain mukaan reseptit sekä leikkaukseen valmistautumisohjeet sekä hoito-ohjeet.
Kaksi päivää ennen leikkausta aloitin antibioottikuurin.

Leikkaus

Leikkaus tapahtui keskiviikkona ja leikkausaamuun ei liittynyt mitään erikoista. Ainoa ohje oli saapua ilman meikkiä ja esitietolomake valmiiksi täytettynä. Leikkausaika oli sovittu aloitettavaksi klo 10 ja minun piti kirjautua sisään klo 9.

Alkuun lääkäri teki tutkimuksen ja aloitti esivalmistelut leikkausta varten. Silmiin laitettiin puuduttavia sekä mustuaisia laajentavia tippoja. Tutkimuksen jälkeen sain odottaa odotushuoneessa ja hoitaja kävi lisäämässä tippoja silmiini. Noin tunnin odottelun jälkeen hoitaja pyysi minut mukanaan leikkaussaliin. Tässä vaiheessa maailma oli sumunen laajojen mustuaisten vuoksi.

Leikkaussaliin saapuessa käteni desifioitiin ja sain käydä leikkauspöydälle. Jätin lasini hoitajan huomaan. Henkilökohtaiset tavarat olin jättänyt jo aiemmin lukittuun kaappiin, joten myös mukanani kantama avain meni tässä vaiheessa hoitajalle. Toimenpidettä varten ei tarvinnut vaihtaa vaatteita tai käyttää mitään suojia. Pedillä maatessani hoitaja mittasi verenpaineen, asetti sormianturin paikalleen ja puhdisti silmiä ympäröivän ihon sekä asetti leikkauslakanan. Ennen lakanan paikalle laittamista rinnalleni asetettiin tötterö, josta tuli happea. Lakana peitti pääni, joten lisähapen lähde oli varmasti paikallaan. Hoitajan tehdessä valmisteluja anestesialääkäri kiinnitti kanyylin, josta sain rauhoittavi.

Lääkäri oli ennen leikkausta kertonut, että aikaa per silmä menee noin 30 minuuttia, josta noin 5 minuuttia itse silmän operointiin. Todennäköisesti rauhoittavat tehosi, koska mielestäni koko leikkaukseen ei voinnut mennä tuntia vaan huomattavasti vähemmän.

Leikkaus itsessään oli erittäin helppo ja tapahtui paikallispuudutuksena. Vaikka kyseessä oli silmäoperaatio ei mitään näkynyt. Tällä tarkoitan, että en missään vaiheessa päässyt edes kurkkasemaan millaiset välineet silmässäni kävi. Ennen leikkausta laitetiin "silmänlevitin"ja jotenkinhan se linssi sinne silmään oikealle paikkaa meni. Potilaana ei tosiaankaan tarvinnut tehdä muuta kuin maata paikallaan.

Leikkauksen jälkeen
Itselleni leikkauksen epämiellyttävin hetki alkoi, kun silmiiin laitettiin mustuaisia pienentäviä tippoja. Lääkäri varoitti, että tippojen vaikutus voi tuntua jomottavana tunteena. Itselläni tunne oli lähempänä migreeni päänsärkyä. Tilannetta ei helpottanut, että rauhoittavan lääkkeen lopettamisen jälkeen iski "krapula". Itselläni se ilmeni uneliaisuutena ja lievänä huonovointisuutena (en pystynyt syömään tarjottua leipää). Leikkauksen jälkeen siirryin lepohuoneeseen, mutta lepohuoneen tuolit eivät olleet parhaat mahdolliset ihmiselle, joka olisi vain halunut nukkua.

Tarkalleen en tiedä kauanko olin lepohuoneessa, mutta mahdollisesti vain tunnin. Tässä vaiheessa aika tuntui hidastuvan. Aikani levättyäni kävin lääkärin tarkastuksessa ja hän antoi minulle luvan lähteä kotiin, kun tunsin oloni varmaksi lähteä liikenteeseen. Sovinne myös tarkastusajan perjantaille.

Tarkastuksen jälkeen hengailin vielä hetken lepohuoneessa. Hoitaja kävi antamassa jälkihoito-ohjeistuksen sekä silmänpainelääkkeet - yhden nautittavaksi saman tien ja toisen samalle illalle. Lääkärin kertoman mukaan n. 5% leikatuista voi ilmetä silmänpaineen kohoamista ja siinä tapauksessa heille määrätään noin viikon lääkekuuri. Itselläni leikkauspäivänä nauttimani lääkkeet riittivät.

Pieni liikkuminen oli tehnyt hyvää ololleni ja lääkärin tarkastuksen jälkeen lähdin aika pian kotiin. Päänsärky vaivasi edelleen, mutta en antanut asian haitata. Noudettuani vaatteet säilytyksestä kävin maksamassa laskun ja lähdin kotiin. Kotimatkan taitoin bussilla. Taksia varten olisi saanut KELA-tuen, mutta tapauksessani omavastuuosuus olisi ollut melkein taksimatkan hintainen.

Leikkauksen jälkeen näköni oli sumuinen, koska mustuaiset oli edelleen lautasen kokoiset. Silmiin katsoessa mustuaiset olikin ainut merkki, että jotain outoa oli tapahtunut. Silmissä ei ilmennyt verenpurkaumia tai muita merkkejä, jotka olisi kielinyt leikkauksesta tai muusta toimenpiteestä.

Kotiin tulin ennen klo kahta iltapäivällä. Loppupäivä meni rauhallisesti ja pakko oli toppuutella Ukkelin rakkauden osoituksia. Etenkin silmiin koskeminen oli kielletty.
Say hello to my little friends

Äidin aamulook - miksi lapsi katseli ihmetellen?

Kotihoito

Olin sairaslomalla loppuviikon. Lääkäri  kirjoitti sairaslomaa keskiviikkosta sunnuntaihin. Torstaina näköni oli täysin kirkas, joten sen puolesta töihin paluu olisi kohdallani onnistunut, mutta otin sairasloman sairaslomana. Muita asioita mitkä liittyi paranemisprosessiin:

  • Antibiootit ja kortisoni tipat neljä kertaa päivässä kahden viikon ajan. Lääkäri kirjoitti reseptin kolmelle pullolle, mutta yksi pullo riitti kahdelle viikolle helposti.
  • Kosteutustipat. Ohjeen mukaisest kosteuttavia ei voi käyttää liikaa. Itse en kokonut silmien kuivumista tai näön sumenemista, mutta käytin kosteuttavia siinä missä reseptilääkkeitäkin. Päivä aikana käytin nestepäisiä ja yöksi laitoin geelimäistä
  • Suojalasit nukkuessa viikon ajan. Pieniä munasuojia muistuttavat lätkät, mitkä piti teipata yöksi silmien eteen. Uskon näiden suojien herättäneet lapsessani enemmän ihmetystä kuin se, että äiti ei käytä laseja.
  • Ei hikoilua viikkoon. En saanut hikoilla viikkoon eli saunominen ja liikunta oli kielletty viikon ajan. Kävely ja askareet jotka ei aiheuttanut hikoilua oli sallittuja. Itselläni rajoite oli viikon, mutta ammatista riippuen rajoite voi olla kaksikin viikkoa.
  • Uiminen kiellettyä.
  • Ei meikkaamista viikkoon. Tämä asia ei tuottanut minulle ongelmaa, koska olen laiska meikkaaja. Toki kun lasit ei ollut enää tuomassa kehystä silmien ympärille alkoi oma ullkonäkö näyttämään hieman alastomalta.
  • Silmien puhdistaminen pumpulilapuilla. Silmien hinkkaamista piti välttää viikkoa. Yöllä käytettävät silmäsuojat oli yksi varokeino, mutta lisäksi silmät tuli puhdistaa hellästi pumpulilapun avulla. Kasvojen pesu oli sallittu, mutta silmien turhaa räveltämistä piti välttää.


Kaikki hyvin?

Torstaina herätessä näkö oli kirkas. Pieni päänsärky kummitteli edelleen ja kaiken kaikkiaan päänsärky vihoitteli noin viikon ajan. Uskon linsseihin tottumisen olleen osa syyllinen, mutta mahdollisesti kirkkaisiin valoihin liittyneet halo-efektit rasitti aivojani.

Olin yllättynyt ensi kerran nähdessäni sähdekehät lamppujen ympärillä. Tunne oli häiritsevä, koska rinkuloista ei päässyt eroon muuten kuin kääntämällä katseen pois.

Perjantain lääkärin tarkastuksessa lääkäri kertoi, että halo-efekti on aika yleinen linssileikkauksien yhteydessä. Etenkin kaihileikkauksien yhteydessä tätä on havaittu. Lääkäri lohdutteli, että tutkimuksissa on todettu aivojen tottuneen noin yhdeksässä kuukaudessa ylimääräisiin kehiin. Kehät ei siis häivy minnekään, mutta aivot lakkaa kiinnittämästä niihin huomiota. Parin viikkoa leikkauksen jälken voin sanoa, että tilanteeseen alkaa jo tottua.

Lääkäri oli tyytyväinen paranemisprosessin alkuun. Kaikilla ei kuulema välttämättä kirkastu näkö näin nopeasti. Hän ei myöskään kommentoinut mitään sille, että olin ennen lääkärintarkastusta käynnyt elokuvissa. Odotusaulassa lukemani kirjan teksti koko kiinnosti kyllä..

Linssileikkauksen jälkeen näköni on kirkkaampi kuin koskaan. Pikku hiljaa alan tottumaan siihen, että näen kauaksi erinomaisesti. Hassu ilmiö on, että se raja, jossa ennen näköni alkoi sumentua (noin 10 cm silmistä) on se raja, josta nyt näen selvästi. Tällä tarkoita, että jos vien liian lähelle silmiäni tarkasteltavan kohteen, täytyy minun hieman viedä sitä kauemmaksi.

Seuraava kontrolliaika varattiin noin 5 viikkoa leikkauksen jälkeen. Jatkossa käyn noin kerran vuodessa tarkastuksessa.

Mentaalipuolella tehtävää

Vanhoista tavoista ei pääsee eroon. Huomaan itselleni muodostuneen vuosien saatossa tapoja, jotka edelleen käväisee ainakin mielessä:
- Silmälasit pois päästä. Illalla nukkumaan mennessä on tapanani ollut asettaa ensin kännykkä yöpöydälle ja sitten heittää lasit. Edelleen kännykän laskun jälkeen sadasosasekunnin ajan olen heittämässä laseja. Samalla hetkellä, kun tajuan että eihän minulla ole laseja käy mielessä ajatus piilolinssien heittämisestä. Piilolinssit päässä kun nukkuminen ei ollut suotavaa.
- Kännykän katsominen ilman laseja. Aamuisin kellon soidessa oli lasi aikaan tapana katsoa somepäivitykset ennen sängystä nousua. En siis laittanut edes laseja päähän vaan kännykän niin lähelle, että näin. Kuten aiemmin kerroin, en enää näe sillä alueella niin selkeästi missä ennen oli paras näkö.
- Aurinkolasit.Aurinkolaseja tulee pidettyä päässä turhankin pitkään. Ne kun tuntuu niin luontevilta päässä.

Mitkä on ICL-linssit?

Implantoitava EVO+ VISIAN(TM) Toorinen  Collamer- linssi (VTICL) on STAA Surgicalin kehttittämä ja myymä ICL-linssituote. ICL-linssit valmistetaan sian kollageeni- ja HEMA-polymeerimateriaalista.VTICL-linssit on tarkoitettu 21-45 -vuotiailla aikuispotilailla likitaittoisuuden korjaamiseen ja vähentämiseen. Linssit asennetaan kokonaan takakammion sisälle välittömästi värikalvon taakse ja mykiön etukoteln eteen. 
Syitä miksi ICL-linssejä ei voi saada:
  • Sarveiskalvoon liittyvät sairaudet 
  • Korkea silmänpaine
  • Kaihi
  • Alle 21-vuotiaat
  • Primaarinen avokulma- tai ahdaskulmaglaukooma
  • Kapeat eukammion kulmat
  • Raskaus tai imettäminen
  • Silmätauti joka voi vaikuttaa toimenpiteen onnistumiseen
  • Heikkonäköisyys tai sokeus
  • Etukammion syvyys ei riittävä
Komplikaatiot ja haittavaikutukset: hyfeema, reagoimaton mustuainen, mustuaissalpaus, YAG-lisäiridotomia, kaihi, ssekundaariglaukooma, intraokulaarinen infektio, suonikalvosten tulehdus tai värikalvontulehdus, verkkokalvon irtauma, lasiaistulehdus, sarveiskalvon turvotus, yli- tai alikorjaus, huomattava häikäisy tai halo (yöllä autoa ajaessa), hypopyon, hajataittoisuuden lisääntyminen, parhaan laseilla korjatun näöntarkkuuden menetys, kiertymä/epäkeskisyys/subluksaatio, silmänpaineen nouseminen perustasolta, sarveiskalvon endoteelisolujen menetys, värikalvon pigmenttidispersio, sekundaarinen kirurginen intervertio linssin poistamiseksi/vaihtamiseksi/uudelleensijoittamiseksi, värikalvon perifeerinen etukiinnike, värikalvon ja implantin välinen kiinnike, sidekalvon ärtyminen, lasiaisen menetys

(Lähde ICL linssitietoihin: STAAR Surgical: Phakic Tpric intraocular lens, EVO+ VisianICL -esite.) 






perjantai 20. huhtikuuta 2018

IVALO kids - laadukkaat lastenvaatteet yhdestä nettikaupasta






IVALO kids on IVALOn neljäs tuotekategoria. IVALO kids lanseerattiin 20. huhtikuuta ja itse pääsin mukaan Helsingissä Klaus K hotellissa järjestettyyn lanseeraustilaisuuteen. Lanseeraustilaisuudessa paikalla oli IVALOn Brand Manager Ida Nyrhinen, IVALOn toimitusjohtaja Matti Lamminsalo, IvanaHelsingiltä Elina sekä Kolmistaan blogin Karoliina Sallinen-Penttinen, jonka uusin kirja #Vauvavuosi oli myös tilaisuudessa esillä.

Heti alkuun pieni tarkennus (ettei vaan tule väärinkäsityksiä). Olen pökkelö brändirintamilla. Tuotemerkit ei ole olleet minulle "se" juttu. Minun nimimuisti on jo niin onneton, että en muista merkkejä, ja sen lisäksi minua ei kiinnosta niin paljon, että yrittäisin niitä edes muistaa. 

Muoti ja vaatteet eivät saa minulta paljon huomiota. Vaatteiden ostaminen on välttämätön paha, joka ei tuo minulle tyydytystä ja kaivattua harmoniaa elooni. Shoppailemaan lähden vasta kun on pakko...

Jos satun joskus ostamaan jonkin "hyvän merkin" ja saan kehuja hankinnasta olen toki, että joo, tällainen tuli ostettua. Erinomaisuuteni vaatteiden ja merkkien piireissä kuvastaa se, että Torstai - merkistä kuulin aikoinaan, kun kysyin siskoltani, että onko hänellä myös Perjantai - paita (no kun oli niitä sukkiakin eri päiville). Siskon ilme kertoi jo kaiken tarvittavan. 

Mitä minä siis tein IVALOn lastenvaatekategorian lanseerauksessa? Tulin oppimaan. Astuin mukavuusympyräni ulkopuolelle ja elin vaarallisesti. Vaikka olen pökkelö ei kukaan kiellä ottamasta selvää. Koskaan ei ole liian myöhäistä, jos tilaisuus osuu kohdalle. Ja sai sieltä ruokaakin.

IVALO on pari vuotta sitten perustettu suomalainen yritys, jonka perusperiaate on tuoda brändit ja uudet suunnittelijat ostajien tietoisuuteen sekä helposti löydettäväksi. Saman sivuston alta löytyy siis tuttuja ja uusia laadukkaita eurooppalaisia brändejä kuluttajien löydettäväksi. IVALO alkoi aikuisten vaatteiden verkkokauppana, mutta asiakkaiden toiveesta lanseerasivat oman osiot lapsille. IVALOn nettikaupan ja aplikaation kautta pääsee tutustumaan helposti jatkuvasti kasvavaan brändikattaukseen. IVALO kids'n puolelta löytyy esimerkiksi IvanaHelsinki, Punainen norsu, Hanna & Tiff, Namuk ja  Yo Zen vaatteita.

Kuten edellä mainitsin: en ole muoti-ihminen. Voi sitä tuskaa, kun sitten haluaisi joskus löytää jotain kivaa, kestävää ja eettisesti fiksua ilman, että tarvitsee hikoilla vaatekaupassa (ja kohdata myyjät - mainitsinko jo introverttiyteni?) En minä jaksa lähteä kiertämään kivijalkakauppoja (enkä tietäisi mistä etsiä!) tai surffata netistä yritystensivuja, kun google tarjoaa ne jotka maksaa eniten ja joita katsotaan eniten (nimiä mainitsematta).

Mitä pökkelölle sitten jäi lanseeraustilaisuudesta käteen? Uuden osoitteen etsiä itselleni ja lapselleni vaatteita! IVALO on siirretty kirjanmerkkeihini ja seuraavan kerran, kun pakollinen shoppailu on jälleen edessä, suuntaan katseeni nettiin.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Ahkeruus ei ole iloni


Näin IG päivityksen, joka alkoi "olen niin huono olemaan tekemättä mitään". Onneksi en kärsi samasta vaivasta.

Pakko tehdä jotain, ei voi istua paikallaan -ihmistyyppi tarttuu toimeen ensmmäisenä. He ovat aina liikkeessä ja istuessaankin täyttävät ristikkoa, neulovat tai vähintään rypyttävät 300 riisipiirakkaa. Yritäpä sellaiselle henkilölle sanoa, että älä tee mitään, niin kohta hän on vähintään lehtipinoja suoristamassa ja katse hakeutuu seuraavaan kohteeseen.

Mutta hei: Onneksi näitä intoaktiiveja löytyy. Jääpä minunlaisille semiaktiiveille enemmän mobiiliaikaa. Pystyn olemaan tunteja tekemättä mitään, jos tekemättömyydeksi lasketaan "kehittävän" ja "pakollisen" kännykkäpelin pelaaminen niin pitkään, kun staminaa riittää.

Semiaktiivisuus on mielestäni hyvä asia. Jos olisin antiaktiivinen jäisi asiat hoitamatta. Todennäköisesti en koskaan olisi saanut mitään aikaan (esim. 3 ammattikoulututkintoa, 1 ammattikorkeakoulututkito, ollut 17 vuotta työelämässä). Intoaktiivisena olisin varmasti saanut elämässäni vielä enemmän aikaan, mutta tiedätkö: Eipä tuo minua harmita.

Toki toivon, että olisin toisinaan hieman aktiivisempi. Minähän olen yksi lapseni päivittäisistä roolimalleista. Minusta hän oppii tekemisen meininkiä. Sohvalla kännykkää näpläävä äiti ei kovin aktiivista mallia anna. Pyrin hoitamaan blogin päivityksen ja kännykkäpelien peluut silloin, kun Ukkeli on jo nukkumassa, mutta päivittäin hairahdun tarttumaan luuriin hänen leikkiessä ympärilläni.

Itsensä kehittämisen paikka onkin saada perse ylös sohvasta ja tekemään niitä tekemättömiä töitä. En kärsi kuitenkaan huonoa omaatuntoa kännykän käytöstäni, koska olen pääsääntöisesti aktiivinen. Suurin osa kotona syödystä ruoasta on itsetehtyä, ulkoilemme, leikimme, pelaamme lautapelejä, luemme, jumppaamme, mutta samalla myös opetamme, että toisinaan on hyvä olla tekemättä mitään ja etsiä oma tapa rentoutua tekemisien välissä. 

Vaikka en voi CV:n laittaa, niin olen onnellinen, että olen niin hyvä olemaan tekemättä mitään - toisinaan! 

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Lasten Kapsäkki: Taikametsä - Siipien suhinaa Lastenkonsertti



Pitkästä aikaa pääsimme käymään koko perheellä kulttuuririennoissa. Tälläkin kertaa painotus oli lapsille suunnatussa esityksessä, mutta myös vanhemmat viihtyi esityksen kokonaisvaltaisuuden vuoksi.

Ravintola Kapsäkiin tiloissa Vallilassa, Mäkelänkadun ja Hämeentien risteyksessä, nähtiin lapsille suunnattu Taikametsä - yhtyeen Siipien suhinaa - konsertti. Taikametsän kuusihenkinen yhtye loihti lavalle satumetsän taikaa tanssien, laulujen ja erillaisten rytmien siivittämänä.

Käynti Kapsäkissä oli meille ensimmäinen ja lähtöaikataulu meinasi jälleen venähtää. Aikataulu asiaa ei auttanut, että otin tehtäväkseni soittaa hätäkeskukseen, että saimme apua eräälle miestä vahvempaa nauttineelle naishenkilölle. Nainen makasi bussipysäkillä eikä millään olisi halunut, että häntä autetaan. Lopulta hätäkeskus ilmoitti lähettävänsä paikalle sini-valkoisen kyydin (enkä tarkoita Finnairin konetta).

Ennen 112:seen soittamista lähetin Miehen ja Ukkelin edeltä matkaan, että osa meistä edes ehtisi paikalle ajoissa. Onneksi minullakaan ei mennyt montaa minuuttia ja hätäkeskus ilmoitti, että minun ei tarvitse jäädä odottamaan rouvan kyydin saapumista. Tässä vaiheessa olisi ollut hyvä, jos olisi ollut joku "apua jo tilattu" -tarra rouvaan kiinnitettäväksi, koska noustessani bussiin näin jonkun toisen kyselevän rouvan vointia. En siis häntä jättänyt heitteille, apua oli jo tulossa.

Back to business eli Lasten konserttiin. Kapsäkkiin ehdin lopulta ennen Miestäni ja Ukkelia. He olivat valinneet hieman pidemmän kävelyreitin. Esityksen alkuunkin oli vielä kymmenen minuuttia, joten eihän meillä mitään kiirettä ollut! No problemos. Liput olimme varanneet etukäteen, mutta lippuja olisi saanut vielä oveltakin. 

Olemme oppineet kokemuksesta, että Ukkelin kanssa ei kannata liian aikaisin istumapaikoille mennä (pätee varmasti 80% ikäryhmänsä edustajista). Meillä ainakin keskittyminen riittää tällä hetkellä n.30 minuuttia ennen kuin alkaa kääntely, vääntely ja pakottava tarve päästä liikkeelle. Esitys kesti 40 minuuttia, joten viimeiset 10 minuuttia oli tälläkin kertaa pientä kikkailua. (Pahoittelut edessä istuneelle pienelle pojalle, jonka selkänojasta Ukkeli piti kiinni hyppiessään ylös ja alas. Tiedän, että yksi ärsyttävämpiä asioita on selkänojaan potkijat ja penkin puskijat)

30 minuuttia Ukkeli tosiaankin pysyi hienosti paikallaan katsellen tarkkaavaisesti ja osallistuen esityksen kulkuun. Siipien suhinaa -esitys oli osallistuva konsertti. Tarinaa vei eteenpäin eri musiikkityylit sisältäen vaihtelua sopivasti niin, että pienemmänkin lapsen mielenkiinto pysyi yllä (lähes) koko konsertin ajan vaikka kappaleet itsessään oli ainakin meille uusia. Itse ihastelin kehoperkussio osuuksia, jotka luulen myös Ukkelia kiinostaneen myös. Ainakin hyvin tarkkaavaisesti esitystä katsoi.

Lauluissa oli kohtia, joissa lapset pääsi osallistumaan mukaan kappaleisiin. Sanaton viestintä lapsille ei ole helppo laji (omaan kokemukseeni pohjautuen), mutta hyvin yhtye ohjasi yleisöä tekemään mitä pitikin.

Ensi kosketus Kapsäkkiin ja Taikametsä -yhtyeeseen oli erittäin miellyttävä kokemus. Tällä hetkellä Taikametsän keikkakalenterissa ei näkynyt tulevia tapahtumia, mutta  hyvinkin voisin kuvitella meidän menevän toistekin heitä katsomaan ja kuuntelemaan. Musiikkiteatteri Kapsäkin kevään ohjelma tuli mukaan otettua ja hieman jo ääneen mietittyä milloin Ravintola Kapsäkissä ehtisi pistäytymään.


lauantai 14. huhtikuuta 2018

Facebook sivulla lippuarvonta Lapsimessuille!


Käyhän osallistumassa Hima Saimin Facebook sivulla lippuarvontaan! Arvottavana kaksi kappaletta pääsylippuja Lapsimessuille ensi viikonloppuna.

Arvonta päättyy huomenna, sunnuntaina 15.4. klo 14.20!

Ja osallistumaan pääset tosiaankin vain ja ainoastaan kommentoimalla Facebook sivullani olevaan arvontapostaukseen.

Sivun tykkääminen/seuraaminen, kaverin tägäys yms. aktiviteetti ei ole välttämätöntä, mutta ei myöskään kiellettyä. Arvontaan ei voi myöskään osallistua Hima Saimin Instagram -tilillä, vaikka sellainenkin on olemassa ja sitä saa seurata (@hima_saimi).

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Stockmann Hullut päivät - se aika keväästä


Muutin vuonna 1996 Helsinkiin. Paljon enemmänkin on varmasti muistoja tuon vuoden lopulta (ei se maalariammattikoululaisen elo niin tinnerin hajuista ollut), mutta erityisesti kaksi muistoa on piirtynyt verkkokalvoilleni ja sydämen sopukoihin.

Toisessa muistossani on muuttopäivä ja oltiin pikkusiskon kanssa Linnanmäellä. Viikinki-laiva oli siihen aikaan pääporttien läheisyydessä (siinä missä Sea Life nykyään). Lintsillä ei ollut oikein ketään ja Viikinkilaivakin tyhjä: Toisessa päässä istuin minä siskoni kanssa ja toisessa kolme Tarot-bändin jäsentä (Yksi oli takuuvarmasti bändistä. Muista en ole varma, mutta samaan nippuun ne niputan. Jos Tarot ei sano mitään, niin Nightwishin Marco Hietalan bändi). Voi sitä hiusten hulmuamista ja savolaisten ilakointia (itseni mukaan lukien)...

Toinen muisto liittyykin otsikon mukaiseen aiheeseen eli Stockmannin hulluihin päiviin. Pieni maalaistyttö ei ollut koskaan mistään Hulluista päivistä kuullutkaan, mutta kun koulukaverit siitä meuhkasi, ajattelin minäkin käydä kurkkasemassa millaiset päivät nämä Hullut päivät onkaan (ja tämä menee sitten niin kuin siinä "Millaista viinaa tuo Absintti on?" -sketsissä).

Koulun jälkeen sitten suuntasin kulkuni avoimin mielin Helsingin keskustan Stockmannille. Todennäköisesti keltaisia kasseja oli tullut vastaan enemmän ja vähemmän - keltainen kassihan on se merkki, että mukana on oltu. Stockmannin alakerrassa heti pääovista sisään käydessä on hajuvesi- ja kemikaalio-osasto. Tuo sisäänmarssiminen oli myös minulle ensimmäinen kosketus Stockmanniin.

Voi luoja! Ihmisten paljous, kuhina, järkyttävät keltaiset kassit silmissä viuhuen, taistelevat mummot käsilaukut heiluen tappelemassa viimeisestä tarjous Tena-sidepaketista, äidit hyökkäysvaunuineen ryhmittyneenä alelaarin eteen, eksyneet lapset etsimässä kadonneita vanhempiaan räkä nenästä valuen.

 Ahdistus, kylmä hiki, kuolema. 


No ei ihan, mutta poistuessani liukkaasti samoista ovista, joista olin noin minuuttia aiemmin sisään tullut vannoin, että ei enää ikinä!

Sitoumukseni päätökseen kertoo ehkä se, että seuraavan kerran menin Stockmannin hulluille päiville heti perään syksyllä 2016. Silloin oli vuorossa Itäkeskeskuksen Stockmanni ja hetki äidin omaa aikaa poissa kotoa (Ukkeli oli tuolloin noin vuoden).

Kerran kahdessakymmenessä vuodessa on oikein hyvä käydä juoksemassa tarjousten perässä. Nykypäivänä Stockmann ja Hullut päivät ovat tosin kärsineet inflaation. Uskon, että silloin 90-luvun lopussa Stockmann pystyi vielä tarjoamaan sellaisia artikkeleita, jonka vuoksi tuotteista tapeltiin. Lentomatkatarjoukset oli oikeasti tarjouksia ja Finnairin lennoilla kuuluivat matkatavarat ja ruoat samaan hintaan. Löydöt oli löytöjä.

Kuinka moni nettikauppojen helpouden omaksunut ihminen enää jaksaa raahautua "ämpärin" perässä itse kauppaan? Koska Hulluissa päivissä on kyse rituaalin omaisesta toimenpiteestä "ämpärin" jonottajia varmasti on riittänyt. Siellä on jonossa ollut ne samat, jotka ovat edellisviikon aikana selannut kuvastoa läpi miettien mikä on paras ajankohta mennä kaupoille ja mitä reittiä kuljetaan. Sotasuunnitelmat valmiina joukkueet on asettuneet asemiin ja oikean hetken lyötyä ampaisseet matkaan. Hyvät kaupat - muuta ei lähdetä hakemaan.

Minua ei tänä(kään) vuonna Stockmannilla keltaisten päivien aikaan näe. Täti keltainen ei tule kylään. Mutta täysin en Hulluja päiviä laiminlyö minäkään vaikka paikan päälle en raahaudu: Ostin netistä.

Nettikauppa on jopa pahempi kuin paikan päälle meneminen. Netissä ei pääse fyysiseen kontaktiin muiden shoppailijoiden kanssa, hiki ei valu talvivaatteiden alla eikä selkä oireile ostosten painosta. Suurin ketutus iskee siinä vaiheessa, kun myöhästyt tuotteet myynti aloitusajankohdasta ja saldot on nollilla yrittäessäsi ostaa tuotetta.


Mitäkö minä sitten ostin? Kameran. Onnistuin välttämään Stockmannin mainokset, joten minulla ei ollut hajuakaan mitä tarjouksia voisi olla tarjolla. Sitten menin lukemaan Asikaine -blogin ja hänen Hullari tärpeistään löytyi Olympus E-PL 8 Pancake . Piti sitten tallettaa linkki ja aamulla ennen Ukkelin herättämistä shoppailin tuon kameran itselleni. Tieto loi jälleen tuskaa enkä voi syyttää kuin heikkoa luontoani. Onneksi tuotteella on 30 päivän palautusoikeus, jos vaikka iskee Hullujen päivien morkkis.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Yksi Perhekuplan bloggaajista


Viime viikolla sain tiedon, että olin päässyt Perhekuplan bloggaajaksi. Ihana päästä mukaan energiseen blogiyhteisöön, jonka kanssa uskon blogini kehittyvän uudelle tasolle.

Minusta on mukavaa, että vaikka Perhekupla on uusi blogiyhteisö on mukana pidempään blogia pitäneitä, mutta myös vasta vähän aikaa bloganneita. Itseni luen uusiin, koska tänä vuonna tulee blogin aloittamisesta kaksi vuotta.

Perhekupla on blogiyhteisö, jonka blogit käsittelee perhe-elämää, vanhemmuutta äidin ja isän näkökulmasta, lapsiarkea, raskausaikaa, ruokaa, sisustusta, muotia, ajankohtaisia asioita. Siis kaikkea sitä, mitä perheelle kuuluu päivittäin.

Perhekuplan bloggaajat lisäkseni (aakkosjärjestyksessä)
Askeleita - Blogia kirjoittaa 29-vuotias äiti ja vaimo Päijät-Hämeestä. Perheeseen kuuluvat 6/2015 syntynyt esikoinen ja 9/2017 syntynyt vauva. Blogi on kirjoittajalleen paikka purkaa tuntojaan ja tallettaa muistoja raskaus- ja pikkulapsiajoista; täältä löydät arjen kertomuksia, lasten kasvun ihmettelyä sekä äidin haaveiluja ja välillä syvällisempiäkin mietteitä.

Askeleita isyyteen - Blogia kirjoittaa n. 40 -vuotias insinöörimies. Järki-ihminen ja usein väärässä. Perheeseen kuuluu avovaimo, jonka kanssa odotamme vauvaa saapuvaksi elokuulla 2018. Blogi käsittelee isäksi tuloa, parisuhdetta, raskautta ja muita elämän suuria ja pieniä asioita. Kevyiden aiheiden lomassa pohditaan välillä syvempiäkin.

Askeleita perheenä - Blogia kirjoittelee 27-vuotias kahden lapsen (Tobias 2/13 ja Liljah 4/16) äiti ja yhden miehen vaimo. Kirjoittelen tavallisesta perhearjesta iloineen ja suruineen. Remontoidaan, sisustetaan, shoppaillaan ja rakastetaan. Tavallista tai tavallisuudesta poikkeavaa nuoren perheen elämää. Mukana jaloissa pyörimässä kaksi koiraa (Bella ja Eddie), kaksi kania (Nipa ja Tikru) ja kissanpentu Lumi.

Erityisenisi - Tänne kirjoittaa hämeenlinnalainen kahden lapsen (06/2008 ja 08/2011) vuorotöitä tekevä iskä. Perheeseen kuuluu myös äiti ja 2 kissaa. Vanhempi pojista on erityislapsi.Blogissani kerron erityisesti mistä itse saan virtaa ja jaksamista.

Kat von Yvon - Tätä blogia kirjoittelee 25 -vuotias nainen, Satakunnan Kankaanpäästä. Asuu avoliitossa ja toimii kotiäitinä, samalla nettilukiossa opiskellen. Etsii itseään ja tyyliään, pohtii arkisia ja ajankohtaisia asioita. Ikuinen laihduttaja ja mieletön kenkäfriikki. Noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota ja soveltaakin erilaisia reseptejä ruokavalioon sopiviksi. Poika 11/14, Tyttö 05/17

Karhusola - Blogia kirjoittaa 25-vuotias kahden pienen pojan(Onni 2/16 & Oiva 10/17) äiti Helsingistä. Fiilistellään lastenvaatteita ja jaetaan positiivista mieltä. Blogissa keskitytään lapsiperhearkeen, siihen mitä se rehellisesti on. Lisäksi pohditaan äitiyttä ja äidiksi kasvamista. Menossa ovat mukana myös kihlattu Eetu ja kaksi englanninbulldoggia.

Kolmen lapsen kaaos - Blogin takana 20-vuotias kolmen lapsen äiti. Äiti, joka on hulluna lastenvaatteisiin, sekä armoton suklaaholisti. Äiti, joka ei ole täydellinen jälkikasvunsa kasvattaja, mutta onko täydellistä ja virheetöntä vanhempaa olemassakaan?

Kotona ja kaupungilla - Kolmekymppisen turkulaisäidin blogi (kaupunkilaistunut maalaistyttö), joka käsittelee perhe-elämää, arkea ja juhlaa, pienen taaperon kanssa vietettyä (laatu)aikaa ja vähän kaikkea mitä elämäämme milloinkin kuuluu (matkailua, ruokaa, sisustamista, mökkeilyä, askartelua/diy) ja muuta hömppää. Lisäkseni perheeseemme kuuluu mieheni ja taaperoikäinen lapsemme (10/14).

Lapsen tyhjä lautanen - Blogi pitää 29 -vuotias kahden moniallergikko lapsen äiti. Pojalle 01/17 sopii noin 20 ruoka-ainetta ja tytölle 05/17 sopii 5 ruoka-ainetta. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Blogi sisältää kurkkauksen meidän elämään ja myös käytännön vinkkejä allergiaelämän helpottamiseen. Samalla toivon, että voin tuoda enemmän esille allergiatietoutta niille, joille tämä elämä on vieras. Se ei ole "vain" allergiaa. Allergiaperheen elämä pyörii ruoan ja oireiden ympärillä ja se on erittäin raskasta, vie yöunet, mielenterveyden, rahat ja mahdollisesti myös parisuhteen.

MoMo - MoMo on katsaus meidän perheen monikulttuuriseen monikkoarkeen. Minun tieni vei aikanaan opiskelujen kautta työharjoitteluun Gambiaan ja sieltä mukaan tarttui monien kokemuksien lisäksi isämies. Mannerten välisen kaukosuhteen ja pitkän oleskelulupaprosessin jälkeen isämies kotiutui Suomeen syksyllä 2014. Lopullisesti elämä muuttui tammikuussa 2015 kun alkuraskauden ultrassa näkyikin kaksi sykkivää sydäntä. Monikkoarkea on eletty nyt pari vuotta ja koko ajan opitaan uutta. Blogi on täynnä kommelluksia meidän arjesta, perheen yhdessä tekemiä reissuja sekä minun intohimojani eli ruoanlaittoa ja leipomista. Kaikkea tätä maustaa monikulttuurisuus ja blogissa paljon vilahtelee myös Gambia, meidän perheen toinen kotimaa.
 Pahimpia on aamut - (Perhekuplan sivulla ei vielä esittelyä ole, mutta blogista löytyy: PAHIMPIA ON AAMUT-blogi on ruuhkavuosissa rämpivän, sopivasti nörtin, nuoren naisen julkinen päiväkirja. Blogi on paikka, johon kerään talteen reseptit, suunnitelmat, arjen taistot sekä pienet että suuret mielipiteeni. Tämä on paikka, johon taltioin arkea, unelmia, kokemuksia, niksejä ja niitä matkan varrella sattuvia, hauskoja kömmähdyksiä. PAHIMPIA ON AAMUT-blogi on paikka, jossa saan sanoa ennen kuin ajattelen ja jossa elämä on muutakin kuin lapsiperhekuplaa. Ennen kaikkea tämä on paikka, joka on jotain ihan omaa.)

Sinä olet aurinko - Blogia kirjoittaa 25-vuotias vegaanista elämäntapaa kohti pyrkivä äiti ja vaimo Pirkanmaalta. Uskon, että ihmisen on hyvä kehittää itseään vähän kokoajan, ja omaksi kehittymispolukseni olen valinnut eläimiä ja luontoa kunnioittavan elämäntavan vaalimisen. Perheemme arkea värittävät kaksi poikaa (2012 ja 2014), tytär (2017) ja aviomies. Mukana vilahtelevat myös perheen lemmikit, japaninpystykorva Jokke ja maatiaiskissa Eemeli. Blogi pitää sisällään aitoa lapsiperhearkea kevyillä tyttöjen jutuilla maustettuna. Vuoden 2017 syksystä alkaen blogi alkaa päivittymään myös vegaanisen/cruelty-free kosmetiikan ja ekologisen ja eettisen muodin parissa.

Unelmien elämistä - Blogia kirjoittele 33-vuotias viiden lapsen ylpeä äiti ja yhden miehen onnellinen vaimo. Blogissa otetaan tällä hetkellä kaikki irti äitiydestä, ollaan totaalisen hurahtaneita lastenvaatteisiin, kirppistellään ja sisustellaan.Tätä kaikkea suurella sydämellä ja hymy huulilla.Välilä kaipaillaan vuorokauteen lisää tunteja, että ehtisi kaikki mielessä olevat projektit toteuttaa.

Vauhtihirmun elämää - Tätä blogia kirjoittelee 26v moniallergisen 08/15 syntyneen pojan äiti. Kirjoittelen meidän lapsiperhe-elämästämme, johon oman mausteensa tuo lapsen laajat allergiat.

Esittelytekstit on otettu suoraan Perhekuplan kotisivuilta. Blogien lisäksi nettisivuilta löytyy artikkeleita sekä muuta mielenkiintoista luettavaa.

Perhekuplan Facebook -sivua kannattaa seurata, jos Facbookissa vietät aikaa muutenkin. Perhekuplan sivuille päivittyy kaikkien bloggaajien tekstit.

Perhekuplalta löytyy myös Instagram -tili ja senkin saa laittaa seurantaan: @perhekupla

Tervetuloa kanssani Perhekuplaan. Jee!

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Uhma, uhmempi, uhmin - Ukkeli 2,5 vuotta


Huoh, auh ja huokaus.  Ukkeli täyttää tänään 2,5 vuotta - jo!!! Iso poika siis vaikka viikonloppuna sain kumpanakin päivänä tuudittaa päiväunille, kun kone ei meinaa hyytyä. Energisyyden lisäksi meneillään on myös "paras" uhmaikä. Tai ainakin toivon, että tämä ei tästä enää ainakaan pahene.

Ukkeli on perheemme ainoa lapsi joten minulla, äitinä, ei ole vertailukohdetta muihin lapsiin,. Kun uhman ensimmäiset merkit kahden vuoden iässä alkoi en osannut arvata miten monella tavoin osaisin tehdä asiat väärin.

Lapseni on kuin tikittävä aikapommi, jonka voi laukaista mikä tahansa väärin tehty teko tai sanottu sana. Myös väärän istumapaikan valinta, läsnäolo tai no vaikka se lapasen ottaminen kädestä voi olla kriisin alku. Tähän kun lisätään ripaus väsynyttä lasta ollaan norsun (vai sittenkin taaperon, ha-ha) kanssa lasikaupassa - herkkää, herkkää ja niin särkyvää.

Mikä sitten voi mennä mönkään? Mikä tahansa!
Lista on loputon, mutta esimerkkinä:
 -Vaatteiden pukeminen/riisuminen
 -Vaatteiden tuominen olohuoneeseen pukemista varten (tämän tehtävän Ukkeli on ottanut itselleen)
 -Vaatteisiin koskeminen
 -Vaatteiden laittaminen kuivumaa
 -Vaatteiden ottaminen pyykkinarulta
 -Vaatteiden viikkaaminen
 -Vaatteiden vienti kaappiin
 -Vaatteiden valinta
 -Vaatteiden ajattelu (no ehkä ei, mutta voi hyvnikin olla)
jne.

Jos jotain positiivista haetaan, on tilanteet rajoittunut vasta kotioloihin. Äiti ja isä (ja naapurit) saavat kuulla milloin asiat ei mene hyvin = Ukkelin mielen mukaan. Lisää positiivista löytyy myös siitä, että emme ole ainoat. Kerroksessamme on kaksi asuntoa ja kummassakin asunnossa lähes samanikäiset lapset. Anteeksi naapurin mummot ja ukit, mutta nämä on niitä elämän ääniä.

Välillä pitää korottaa ääntä ja sanoa tiukemmin, mutta se ei ole maailman loppu. Me ei olla huonoja vanhempia, meillä on vaan sen ikäinen lapsi. Itseäni lohduttaakseni viihdyttääkseni sanoitin tutun laulun uusin sanoin. Jospa tästä on apua muille uhmaikäisten vanhemmille.
Melodia: Joulupukki matkaan käy (J.Fred. Coots & Haven Gillespie)


Ei koskea saa, ei halata saa,
Lapsi läpi sai tahtonsa, ajatelkaa
Uhmaikä vaihe on vain

Nyt tekojen kanssa tarkkana taas
Uhma tai tahto, kertokaas
Kuinka kauan kestääkään tää?

Niin pieni lapsi suuttuu ja itkuhanat aukeaa
ja äiti tyhmä höpö-höpö ei mitään ymmärrä - hmm...

Ei auttaa saa, ei riisua saa
ihan on itse saata*a taas                          (*v tai n, valitse mieleisesi)
Uhmaikä vaihe on vaan

Pue nyt itse, älä riisu lain
ulos ollaan menossa, usko näin
Uhmaikä vaihe on vain

Ei koskaan tiedä mistä kimpantuu
Laitoin väärän paidan hänelle juu
Kuinka kauan kestääkään tää?

Ei auta siinä sanominen, ei äänen anelu
on aika paras lääke, jos sitä meillä olis nyt

Ei auttaa saa, ei pukea saa
ihan on itse saata*a taas
Uhmaikä vaihe on vaan



****
P.S. Tahdon osoittamisen välillä hän on itse suloisuus 💙









sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Eläimellistä menoa Lapsimessuilla - mitä eläimiä vaatteista löytyy? Katso firmakohtainen lista


Lapsimessut 2018 on pian täällä taas! Samaisen viikonlopun aikana messukeskuksesta löytää myös Eläinystäväni tapahtuman. Jos tarkoituksesi on käydä Lapsimessuilla jo perjantaina jää eläimet näkemättä.

Älä huoli! Lapsimessuiltakin voit löytää useamman eläimen, jos kiinnität katseesi lasten vaatteisiin.

Kokosin messuille saapuvien yritysten nettisivujen tuotteista eläimet. Eläimet löytyvät kuoseista ja malleista. Missään nimessä en voi luvata, että eläintarha rantautuu messukeskukseen näin monipäisenä, mutta tästä on hyvä aloittaa.

Jos siis etsit kuoseista dinosaurusta tai yksisarvista, kannattaa vilkaista ensin tämä lista! Eläimellisiä messuja! Miau.

AARREKid: Pöllö, Peura/kissa/lintu, Karhu/koira, kissa/kala/kettu (ossasto 6c10)
Arksie: Kettu, Panda, Luppakorvakaniini (osasto 7c120)
Blaa Oy: Jääkarhu, kettu, haikara, perhonen, mustekala, pupu, flamingo, papukaija, seepra, panda, lintu, valas, hevonen, aasi, susi (osasto 6f48)
Breden Kids: Dinosaurus, pesukarhu, hai, kenguru, hirvi (osasto 6m39)
Bebeliini: Pallokala, panda, kissa, perhonen, lepakko, peura, pupu (osasto 6h40)
Dadamora: panda, hevonen, tiikeri, pingviini, pöllö, kettu, hylje, yksisarvinen, kissa, koira, jääkarhu, peura, lohikäärme, leijona, siili (osasto 6g20)
Heidi A. design: Pupu, panda, poro, seepra, kukko/pupu, lammas (osasto 6k18)
KappAhl: kissa/pupu, tiikeri, pupu, yksisarvinen, koira (osasto 6e48)
Lilla Company: Norsu, pupu, lintu/hämähäkki/kärpänen/mato, lintu, koira, kilpikonna (osasto 6b20)
Little Maya: Panda, yksisarvinen, nalle (osasto 6d19)
Me&i: Flamingo, dinosaurus, pesukarhu (6f2)
Melli ecodesign: Pupu, lintu (osasto 6b30)
Metsola: Perhonen, panda, kauris (osasto 6b2)
Mimi Disain: hanhi/kettu/pesukarhu/kissa, peura, papukaija/laiskiainen/papukaija, pupu/koira/marsu, vuohi, siili, elefantti, pääskynen (osasto 6g8)
MioMao: Kettu, peura (osasto 6f30)
Name It: Pallokala, Perhonen/mehiläinen/leppäkerttu, perhonen, kolibri, haikara, elefantti, panda, kauris (osasto 6d48)
Paapii design: kissa/karhu/kettu, kissa, koira, sammakko, tiikeri, pupu, dinosaurus, korppi, ilves, lintu (osasto 6d2)
Papu : Lintu, siili/lintu/mustekala (osasto 6e2)
Riemuli: Myyrä, hai/valas/kampela, leppäkerttu, rapu, kala, tukaani, ötökät, kissa, leopardi, kilpikonna, sammakko, leopardi, hai, riikinkukko, siili, pantteri, alligaattori, hai/lokki, tiikeri, lintu, kotka/karhu/puuma/villisika, kettu, hiiri, susi, lintu (osasto 6d11)
Siluettiverstas: Pupu, Nalle (osasto 6g18)
Story of Roo: Nalle (ossato 6e40)
Taival: Pupu, kettu (osasto 6e31)
Tudu kids: Koala, pöllö (osato 6e29)
VimmaCompany Oy: Kissa, Lintu (osasto 6c2)

********
Lapsimessut 2018
20.-22.4.2018 Messukeskus Helsinki

Eläinystäväni 2018
21.-22.4.2018

20.-22.4. myös Hupicon 2018 ja OutletExpo 2018 kevät


perjantai 6. huhtikuuta 2018

Terra Creta - Luomutuotteita Kreetalta



Yhteistyö: Hyvinvoinnin tavaratalo

Yhteistyössä Hyvinvoinnin tavaratalon kanssa pääsin tutustumaan Terra Creta oliiviöljyihin sekä balsamiviinietikoihin. Tähän astisen käyttökokemuksen perusteella tulen jatkossakin käyttämään tuotteita.

Terra Creta tuotteet tulevat Kreetalta ja luomutuotteet ovat 100%:sti tuotettu luomuviljellyistä aineosista. Oliiviöljyt valmistetaan Länsi-Kreetan vuoriston rinteillä viljellyistä Koroneiki-oliiveista. Käsin kerätty sato puristetaan öljyksi kylmäerotteu menetelmällä.

Balsamiviinietikat on tuotettu rypäleistä käyttämällä tammitynnyreissä vähintään 10 kuukautta.

Tuotteista eniten käyttämäni on ollut Terra Creta Luomu Extra Neitsytoliiviöljy Spray. Tässä tuotteessa yhdistyy hyvän makuin oliiviöljy ilman jälkikarvasteluja sekä kätevä spraypullo. Spray helpottaa annostelua ja sitä on helppo suihkia salaatteihin kuin pirtelön sekaan. Ainoa mikä tuotteessa mietitytti on takatarran ravinnearvot. Tarran mukaan 1 suihkaisu on 1 kcal. Sadassa millilitrassa (eli desissä) öljyä on kuitenkin 828 kcal verran. En onnistunut löytämään tietoa paljonko yksi suihkaisu on, mutta vahvasti epäilen kalorimäärä/suihkaisu oikeellisuutta.

Toinen lempparini on myös öljy eli Terra Creta Extra neitsytoliiviöljy Tämäkin öljy on kylmäpuristettu luomu oliiveista, mutta pullo on 500 ml ja ei sisällä spray ominaisuutta. Käteen hyvin istuvaa pulloa on käytetty meillä ahkerasti ruoanlaittoon. Öljyn ehdottomasti paras ominaisuus on maku.

Sain kokeiluun myös Terra Creta Luomu Tumma Balsamiviinietikka ja Terra Creta Luomu Balsamiviinietikka. Valitettavasti vaaleammasta balsamiviinietikasta minulla ei ole antaa makuarviota, koska sitä en ole vielä saanut testattua. Tummaa olen sen verran salaatin päälle laittanut,että maku on mukavan makea ja koostumus juoksevaa, mutta paksua. Ei siis liian siirappista, mutta ei myöskään niin juoksevaa, että sitä holahtaa puoli pulloa kerralla. Onneksi noissa on vielä kolme vuotta käyttöaikaa jäljellä, joten eiköhän nuo tule johonkin käytettyä.

Mielestäni laatu-hintasuhde tuotteissa on kohdillaan ja ainakin itse tulen jatkossa ostamaan Terra Cretan öljyjä. Etenkin sumutepullosta on tullut perheemme suosikki. Miehenikin kehui sprayta käteväksi vaikka hän harvoin tällaisiin asioihin kiinnittää huomiota.


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Nähdään, jos ei sokeiksi tulla


Tänään on SE päivä, kun jätän hyvästit silmälaseille. Ainakin siihen asti, kun ikänäkö alkaa vaivaamaan (toivottavasti ei pian). Tänään silmäni ovat veitsen alla ja hajataitto ja likinäköisyys korjataan silmänsisäisillä linsseillä.

Valehtelesin, jos väittäisin, että ei jännitä yhtään. Jännittää, mutta semmoisella terveellä tavalla. Kuitenkin on silmistä kyse ja niitä ollaan menossa teräaseella sorkkimaan ja lisäämään sinne jotakin kehoon kuulumatonta. Jostakin syystä mielessäni on pyörinyt Kellopeli appelsiinin "eheytys" kohtaus ja ne häkkyrät silmissä ja The Strain mainoskuva, jossa toukka menee silmään. Terveellä pohjalla ajatukset siis.

Toisaalta minulla on erittäin hyvä ja harmooninen olo asian suhteen. Onhan tällaisia leikkauksia tehty ja monella meistä löytyy kehosta jotakin sinne alkujaan kuulumatonta. Onneksi tämä "kaikki menee hyvin" -puoli on voitolla.

Leikkauksen jälkeinen hoitotyö on aloitettu jo etukäteen. Kissa sai jäädä pääsiäiseltä mummolaan hoitoon, jotta vältytään ylimääräisiltä kissankarvoilta. Lääkärin määräämät antibiootitkin muistin hakea lauantaina ja ne aloitin maanantaina. Leikkauksen jälkeen tippoja käytetään vähintään kaksi viikkoa  ja lisäksi kortisonitippoja sekä kosteutustippoja. Yhtä kirkkaiden tiputtelua huhtikuun alku.

Mitä lähemmäksi lasiton elämäni on tulossa sitä huonompi tuuri on silmälaseillani ollut. Nämä lasit on ollut minulla kolme vuotta ja hienosti kestivät Ukkelin vauvavuoden. Lasit on kestänyt venyttelyt ja vanuttelut vaikka välillä olen ollut varma, että kohta hajoavat. Leikkauspäätöksen jälkeen olen esim. onnistunut konttaamaan lasien päältä (oksennustaudissa!!). Sain suoristettua omin avuin. Myös pahimmat naarmut on syntyneet viimeisen kuukauden aikana.  Well, kohtahan näillä ei teekään mitään, niin no problem.

Lasiton elämä mietityttää myös. Eniten tietenkin odottelen asioita, joita voin tehdä normaalisti sitten kun vihdoin näen lasitta. Ainakin nämä on tullut mieleeni:

* Säärikarvojen ajo niin, että näkee mitä tekee
On oikeasti ongelmallista yrittää suihkussa vähentää karvanmäärää, kun et näe. Lasit päässä linssit höyryyntyy tai ovat täynnä vesipisaroita. Ilman laseja sheivatessa saat jälkeenpäin huomata missanneesi kohdan tai pari.

* Meikkaaminen kauempaa kuin 10 cm peilistä
Piilarit päässä ei mitään ongelmaa, mutta jos lasit päässä on tarkoitus lähteä ja itseään ehostaa saa naama peilissä kiinni rajauksia vetää. Etenkin hotelleissa voi kylppärissä olla koko seinän kokoinen peili, mutta sinut erottaa kuvajaisestasi ylileveä allaspöytä. Ergonomia kunniaan siinä vaiheessa!

* Jumppaaminen ilman lasien nostelua
Hiki valuu, lasit valuu. Jätän asian tähän.

*Ei huurua linsseissä
* Ei vesipisaroita linsseissä
*Ei lunta linsseissä
Jatkossa ei mitään linsseissä. Tai jos on, niin pitää olla huolissaan.

*Ei lasien hapuilua herätessä
Kotona lasken silmälasit iltaisin samaan paikkaan ja siitä ne sitten aamulla käden ojennuksella löytyvät. Reissussa ollessa lasien paikka pitää varmistaa ennen nukahtamista ja siltikään aamulla ei voi olla varma, että lasit löytyy. Joskus on pitänyt pyytää Mies avuksi etsimään lasit.

Tämän tekstin julkaisuajankohtana leikkaus on ohi ja lasiton aika voi alkaa. Näin toivon erittäin vahvasti.

Aiheeseen liittyvät aiemmat tekstit:
Laseista eroon - ei laserilla vaan silmänsisäisellä piilolinssillä
Toiveena rillitön elämä - silmien laserleikkaus


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Väriä eteiseen - viimeistä viimeistelyä vailla



Edellinen omistaja on päivittänyt kaappeihin peili-liukuovet. Jostakin syystä eteisen toinen kaapistosetti ol jätetty kuitenkin alkuperäiseen kuosiin muovisilla vetimillä.

Eteinen on vielä kesken, mutta saadakseni edes hieman päivitystä tilanteeseen maalasin ovet. Maaliksi valitsin Tikkurilan Liitu-maalin jonka saa sävytettyä Tikkurilan värikartan mukaisesti.

Väreiksi tuli Suitsuke, Lumo ja Mustikkamaito. Lumon tilalla piti alkujaan olla Näköala, mutta tuota sävyä ei voinut sävyttää 0,225 l koossa. 0,225 l maalasi helposti yhden pinnan kahteen kertaan. Väriä jäi vielä myöhempiä askartelutarpeita varten. Työvälineinä minulla oli pikkutela, kapea maalikaukalo, maalarin teippiä ja roskapusseja.

Suojaamalla maalikaukalon roskapussilla ei maalia mennyt viemäriin yhtään ylimääräistä: Kaukaloa ei tarvinnut pestä ja pussista sai loput maalit puristettua takaisin maalipurkkiin.

Liitu-maalin ansiosta voimme käyttää ovia muistitauluna. Tätä en keksinyt itse vaan hovisisustusmentorini Talo Kahdelle -blogista vinkkasi idean.

Muistitauluideaa olen nyt jatkanut ja tarkoitukseni olisi teettää teipit oviin. Mutta millä tekstillä? Jotakin kivaa pitäisi keksiä. Tähän mennessä olen ideoinnut:

Perheen jäsenten nimet

Jostain syystä tämä ei iske. Omaa nimeä ei ehkä jaksaisi pitkään jaksaisi ovessa tuijottaa. Pahoin myös pelkään, että se minun ovi olisi kaikista käytetyin mitä muistiin panojen osalta tulee.

Kiva teksti [ääntämisohjeena]

Yksi kaapeista on siivouskomero. Oveen voisi laittaa [Si:vous], mutta mitä muihin? Keksimmäisen oven takana on ruuvit, meisselit, sudit ja muu remontointi ja kodin kunnossapito irtaimisto. Viimeisen oven takana miehen urheilukamppeet. 

Kyriliset kirjaimet

Ottaisi sopivan sanan ja kirjoittaisi sen kyrilisillä aakkosilla. Mutta jälleen kysymys on, että mikä sana? Tämä idea voisi toimia ihan meidän nimilläkin.

Toinen mitä vielä pohdin on kaapiston vetimet. Tällä hetkellä muoviset vetimet on korvattu Clas Ohlsonista ostettuilla puuvetimillä. Kaipaisin kuitenkin jotain kivempaa.

Pinterest onneksi tarjoaa ideointi kuvia... Sitten kun osaisi vaan valita mieleisen.



140026 dörrknoppar

Lähde: Från albumet BarnrumStyleRoom

Lähde: Pinterest

Lähde: Etsy.com