sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Mehujehu - kova retkikaveri


Tämä postaus on tehty yhteistyössä lastentarvike nettikauppa Emmastiinan ja Mammalandian kanssa tuotetta vastaan.

Olen viime päivinä useastikin törmännyt Niksi-Pirkan "räiskymätön pillimehu" -niksiin. Toimii varmasti vanhemmalla lapsella, mutta itse tutustuin tuotteeseen, joka tulee kulkemaan retkillämme seuraavat 10 vuotta jonkin aikaa.

Ukkeli on 1,5 vuotias ja hän a) ei tunne voimiaan b) haluaa kokeilla (vaihe joka säilyy miehillä lopunikää?) c) ei usko mitä sanotaan ja d) tekee mitä lystää. Etenkin ruoka ja juomat vaativat lähes päivittäin tarkempaa tutkimista. Mehujehun olen todennut olevan erinomainen kumppani rajoittamaan turhaa sottaamista. Liikkuessa kodin ulkopuolella ja ajomatkoilla mehujehu huolehtii, että pieni käsi ei purista purkin sisältöä syliinsä. Pillikin pysyy purkissa hetken pidempään, eikä pääse purkista "karkaamaan".

Mehujehu on Suomalaista designia ja tämä tuli havaittua Berliinin reissullamme, koska täydennyspurkkeja ei löytynytkään niin helpolla.  Lähtiessä otimme matkaan hätävaraksi koteloon mahtuvia maito- ja smoothiepurkkeja. Välipalasmoothie oli helppo antaa Ukkelille hänen istuessaan rattaissa, eikä meidän tarvinnut vahtia tai kädestä pitäen syöttää. Kova käyttöpurkki estää purkin puristelun ja pilli pysyy kiinni pillikiinikkeessä. Mehujehu ei vie hoitolaukussa tilaa pillimaitopurkkia enempää, koska purkin saa kuljetettua käyttökotelon sisällä.

Kun Berliinissä reissuun varatut eväät oli syöty, emme onnistuneet löytämään käyttökoteloon sopivia purkkeja täydennykseksi. Montaa kokoa oli tarjolla, mutta ei sitä mitä etsittiin. Todennäköisesti katsoimme vääriltä osastoilta tai väärästä kaupasta, koska lentokentän kahvilassa kauramaitojuoma oli tässä purkkimallissa.

Vaikka mehujehu on ollut käytössämme vasta huhtikuun alusta, on se tullut testattua (ja hyväksi todettua) useamman kerran. Mehujehu toimii lentokoneessa, jääkiekko-ottelussa, hotellin sohvalla/sängyllä, kotona ja autossa. Jopa karkuun juostessa. Viimeisin testaus tapahtui tällä viikolla, kun Ukkeli nautiskeli smoothien jylhässä yksinäisyydessään auton takapenkillä. Turvaistuimen ollessa selkämenosuuntaan ei ollut tietoakaan mitä smoothien kanssa tapahtuu ja paljonko tavaraa on suussa/vaatteilla/penkillä. Ilokseni purkki oli tyhjä + pilli paikallaan (imupää hyvin pureskeltuna) + Ukkeli kuiva = eväs oli mennyt sinne minne kuuluikin.

Kehumatta paras, mutta mehujehusta on tullut meidän luottoretkikaveri.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Lelu, jota ei koskaan pitänyt meille tulla



Kun Ukkeli oli pienempi, minä vannoin, että meille ei koskaan tule Plaston mopoa sisälle. Siis sitä perusmallista potkittavaa lelua joita näkyy kaikkialla ja jokaisessa värissä. Klassikomalli siis.

Itse mopoa vastaan minulla ei ole mitään. Rajoittuneisuuteni mopoa kohtaan johtuu kokonaan asunnonkoostamme. Mielestäni meillä ei ole tilaa nelirenkaiselle lattian kuluttajalle.

Olen ehkä maininnut, että tietyissä asioissa olen helppo ja niinhän siinä kävi tämänkin asian suhteen. Myönnän: Minä ehdotin, että entä jos sittenkin ostetaan Ukkelille sellainen mopo.

Mikä sitten muutti mieleni? Kaksi asiaa: Ukkeli pääsi kerran kokeilemaan lelua ja aina sellaisen nähtyään on siihen pitänyt istuutua (jos mahdollista). Toiseksi, katseltuani hänen yritelmiään ratsastaa kymmenen kertaa liian pienien leluautojen katolla, myönsin tappioni. Kuvitelkaa, kun vaippapylly laskeutuu tuon kuvassa näkyvän kuorma-auton lavalle ja jalat yrittää potkia eteenpäin... voi toista 💙


Toissailtana kävimme kaupassa ja Ukkelin ilme oli kaikkien pyörrettyhen sanojen arvoinen hänen tajutessaan, että saisi mopon itselleen. 

Yritin liimata mukana tulevia tarroja leluun, mutta vaatimustaso mopon käyttöön oli sen verran kova, että jätin homman myöhemmäksi. Starttaus hoituu manuaalisesti, koska starttinappulaa kone ei ilmiselvästi kaipaa. Ukkeli irrotti sen ensimmäisenä.

Mopokausi on siis startattu meidän pirtissä ja seuraavaksi pähkäillään, milloin ajokki viedään ulos asti. 



keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Norlandia - miksi tämä hotellikonsepti vain Tampereella?


Tämän postauksen piti käsitellä kuoromme Hellä Sointu & Sopimattomat seuralaiset kevätjuhlaa. Toisin kutenkin kävi. Mies heräsi päiväunilta, ehdotti perheretkeä Tappara-Kalpa peliin. Harvinaista herkkua, että hänen suunnasta tämmöisiä ehdotuksia tulee, joten tartuin ehdotukseen.

Peli meni kannaltamme huonosti, mutta siihen en nyt palaa (etenkin kun pari finaalipeliä on jo tässä välissä ollut). Kiittäisin kuitenkin Tapparan kannattajia, jotka teitte puolitoista vuotiaan pikkumiehen ja hänen äitinsä pelistä ikimuistoisen. Kolmas erä meni Ukkelin juostessa pitkin Hakametsän hallin käytäviä (ja minä perässä).Minua ilahdutti vastustajajoukkueen kannattajien suhtauminen pieneen Kalpa-poikaan, joka ylälehterin käytävää juostessa päätti morjestaa jokaista. Ja te morjestitte takaisin. Minä muistan sen ainakin ikuisesti. Kiitos 💛

Koska mies keksi tämän perhereissun, sai hän myös järkätä majoituksen. Hän varasi meille huoneen Norlandia Hotellista Tampereen Yliopistollisen keskussairaalan (TAYS) alueelta. Hieman olin skeptinen hänen selittäessään hotellista, mutta uskoin lopulta, että kyseessä on ihan normaali hotelli.

Lauantaina emme ehtineet hotelliin tutustua kovin paljon, koska meidän piti kiirehtiä jäähallille. Kirjautumisen yhteydessä ehdin katselemaan ympärilleni valoisaa ja tilavaa aulaa. Paikka näytti oikein miellyttävältä. Huone oli standardmallinen hotellihuone tilavalla kylpyhuoneella, minibaarilla (tyhjä jo huoneeseen saapuessa), televisiolla yms. perusvarustelulla. Väliovi yhdisti huoneen toiseen huoneeseen (huoneen olisi tarvittaessa voinnut varata esim. perhehuoneeksi).

Miksi tämä sairaalan pihassa nököttävä hotelli teki minuun vaikutuksen? Hotellikonsepti vakuutti. Norlandia on Norjalainen yritys, joka tarjoaa päiväkoti, potilashotelli ja hoitokoti palvelujaan Norjassa, Suomessa, Ruotsissa ja Hollannissa. Potilashotelleja, jossa mekin siis yövyimme, löytyy kaiken kaikkiaan kolme joista yksi Tampereelta.

Hotelli tarjoaa palvelujaan kaiken tyyppisille majoituksen tarvitsijoille, mutta erityisesti heille, jotka asioivat TAYS'ssa ja kaipaavat yösijaa läheltä sairaalaa. Eikä siis ainoastaan potilaat vaan myös omaiset, ystävät, tuttavat...Hotellilta oli yhdyskäytävä sairaalantiloihin joten kulku on helppoa.

Yhdyskäytävä onkin tarpeen, koska hotellissa toimii Perheonni. Yksityiset kerrokset, jossa vastasynnyttäneet voivat majoittua perhehuoneisiin. Huoneisiin pääsee 5-6 tunnin kuluttua synnytyksestä, jos kaikki on äidillä ja lapsella hyvin. Huoneet ovat hotellihuoneita, joissa perhe tai äiti tukihenkilön kanssa voi rentoutua, levätä ja tutustua kaikessa rauhassa uuteen tulokkaaseen. TAYSin synnytyssairaalan palvelut ovat vieressä tarjolla 24/7.

Kun Ukkeli syntyi, oli meillä onni kun saimme perhehuoneen Kätilöopistolla. Saimme kaikki kolme majoittua viikonlopun yli,mutta kyseessä oli kuitenkin sairaalamiljöö ja sairaalanfasiliteetit. Perhehuoneen saaminen ei ollut mitenkään itsestään selvyys. Jos tuolloin olisi ollut mahdollista majoittua Norlandian kaltaisessa hotellimiljöössä, sairaalan välittömässä läheisyydessä ja tarvittaessa hoitajan avun tavoitettavissa, olisin varmasti valinnut hotellintyyppisen ratkaisun.


Mielestäni Norlandian toimintakonsepti on hieno ja sopii nykyiseen muuttuvaan terveydenhuoltomalliin. Sairaalan ja terveydenhuollon ammattilaisten core business eli se mitä heidän pääasiallisesti kuuluu tehdä on kaukana majoituspalveluista. Monelle potilaalle majoittuminen voi kuitenkin olla asia, joka on yhtä stressaava asia kuin itse sairaalassa käymisen syy.

Helsingissä potilashotellipalvelua tarjoaa Cumulus Hotelli Meilahti. Potilashotelli ei tarjoa sairaanhoitopalveluja, mutta on lähellä sairaalarakennuksia ja tarkoitettu yöpymiseen.

Kuopiossa potilashotellipalveluja tarjoaa hotelli Kunnonpaikka. Hotelli sijaitsee suhteellisen kaukana sairaalasta eikä tarjoa sairaanhoitopalveluja.

Oulussa OYS tarjoaa potilaskoti tiloja vajaan puolenkilometrin säteellä sairaala-alueesta. Hoitohenkilökuntaa ei ole tarjolla.

Turussa TYKSin alueelle on kaavailtu potilashotellia sairaala-alueelle. En tiedä onko suunnitelma toteutumassa, koska uudempaa tietoa en asiasta löytänyt.
Aamupala on monipuolinen ja maistui hyvin!

Mediuutiset kirjoittivat jo kesäkuussa 2011, että potilashotellit tulevat yleistymään. Itselleni Tampereen potilashotelli oli ensimmäinen kosketus tähän toimintamalliin ja mielestäni vastaavaa toimintaa tulisi lisätä.

Ainakin itse toivoisin, että pystyisin omaisena yöpymään lähellä sairaalahoidossa olevaa perheenjäsentä. Kuten aiemmin mainitsin, sairaaloiden olisi hyvä keskittyä heidän osaamisalueeseen ja yhdessä yksityistentoimijoiden kanssa kehittää vastaavia toimintoja välittömästi sairaalan yhteyteen eikä kilometrien päähän.

EDIT 27.4.2017. Lisäys alkuperäiseen teksiin: Norlandia Tampere hotellissa toimii sairaanhoitaja päivittäin ja hoitaja työskentelee hotellin vastaanotossa ympärivuorokauden. Lisätietoja Potilashotellin toimista ja hinnoista TAYSin Potilashotelli sivulta. Linkki jaettiin minulle yksityisenä viestinä. Kiitoksia linkin jakaneelle. Mielipiteeni tämän tyyppisestä potilashotellitoiminnata vain vahvistui: Näitä lisää kiitos!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Roolina äiti a.k.a. nöyrä palvelija (horror edition)

Tunnetteko klassikkokauhuelokuvien apurit? Likaisen työntekijät, nöyrät palvelijat ja herrojensa määräyksiä uskollisesti noudattavat sivuhenkilöt (yes, Master). Frankensteinin apuri oli Igor. Minusta tuntuu välillä, että olen Igor tai muu monista mustavalkoisista hahmoista, jotka Shelleyn, Poen ja Lovecraftin sivuillakin sokeasti luottaen täyttää Mestarinsa toiveet. Minäkin palvelen päivisin suurempaa tahtoa ja öisin siivoan hänen jälkiä. Tervetuloa kammiooni.

Päiväkirjamerkintä 23 huhtikuuta XXXX

Viime aikoina esille tulleiden asioiden valossa, olen katsonut parhaaksi merkitä ylös pari havaitsemaani seikkaa Mestarista. Olen viimeiset 1,5 vuotta palvellut Mestaria nöyrin mielin ja täydestä sydämestäni. Nyt olen havainnut hänessä piirteitä, jotka kielivät Mestarin päänsisällä tapahtuvista muutoksista. 

Mestarin mielenlaatu heittelee kovin. Toisinaan hän on myötämielinen minua, ja toista palvelijaansa kohtaan, mutta hetkessä hän voi olla vaatimassa meiltä asioita, joita hän ei pysty sanoin kertomaan. Mielialavaihtelut voivat tapahtua hyvinkin nopeasti, mutta onneksi hän leppyy yhtä nopeasti kuin kiihtyykin. Toisinaan kissan mouruntaa muistuttava ääntely muuttuu hetkessä kihertäväksi hiljaiseksi nauruksi ja hän juoksee pitkin linnan käytäviä meitä pakoon.

Päivisin Mestari rakentaa teknisiä vempaimia. Olen ollut auttamassa häntä saamaan valmiiksi joitakin hänen töitään. En täysin tiedä laitteiden tarkoitusperiä, mutta hän pyytää toistuvasti minua lisäämäään samoja osia paikalleen. Miksi hän irroittaa nuo osat, on minulle arvoitus. Voiko hän testata kärsivällisyyttäni ja taitojani jotakin suurempaa suunnitelmaa varten? 

Mestarin ruokahaluun vastoinkäymiset ja mielialanvaihtelut eivät ole vaikuttaneet. Ilokseni olen havainnut, että vaatimattomat kokkailuni maistuvat Mestarille ja hän kannustaa minua kokeilemaan uusia keitoksia. Hän on armollinen minua kohtaan ja jakaa annoksensa tai vähintään antaa minun syödä tähteensä. Tänään sain nauttia lounaaksi Mestarin kädestä tarjotut pöytään liiskatut ja hieman imeskellyt viinirypäleen puolikkaat. Eilen sain syödäkseni lattialle tiputetut leivätpalat.

Koen hieman tungettelevaksi Mestarin tapaa kontroloida vessakäyntejäni. Hän lähes joka kerta seuraa perässäni vessaan ja tarjoaa paperia ennen kuin olen ehtinyt suorittaa asiaani. Yritän minimoida asiointiaikani, mutta tästäkin huolimatta Mestari ehtii kääntää huoneen ympäri. Hänellä on taito, nopeus ja kyky. Jos lukitsen oven, hän koputtelee koko käyntini ajan oveen ja mongertaa sanoja joita en tunne. En ole aiemmin havainnut hänellä taipumusta magiaan, mutta epäilen hänen istuttaneen minulle ennaltanäkemisen taidon sekä ajatuksenluvun. Pystyn usein ennakoimaan Mestarille tapahtuvia asioita tai tietämään mitä hän on tekemässä, kun linnaan laskeutuu uhkaava hiljaisuus. Muihin ihmisiin minulla ei ole tällaista kykyä.

Olen pystynyt kirjoittamaan nämä edellä mainitut asiat ylös, koska Mestarin iltatoimet sujui rutiininomaisesti. Käytyään iltapesulla hän asettui levolle rauhallisesti. Nytkin voin kuulla hänen tasaisen hengityksen, johon ei vaikuta edes toisen palvelijan linnassa kaikuva kuorsaus. Lopetan kirjoittamisen tältä iltaa ja siivoan ruokasalin ennen siirtymistä kammiooni levolle. Toivottavasti yöllä ei salamoi, koska se aiheuttaa Mestarille painajaisia ja vilkastuttaa hänen mielikuvitustaan.


🐘💨

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lapsimessut - poimi vinkit viikonlopulle


Lapsimessut ovat tänä viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa. Itse piipahdin siellä perjantaina ja tässä minun vinkit sekä mitä-tuli-ostettua.

Itse en etukäteen tutustunut näytteilleasettajatarjontaan, vaan lähdin katsomaan mitä löytyisi. Tämän takia jumiuduin heti ensimmäisen vaaterekin kohdalle. Tunnin pyörittyäni ja päästyäni etenemään noin kolme käytävän väliä, päätin lähteä kiertelemään laajemmalle.

Ensimmäinen tunti ei suinkaan mennyt hukkaan. Ainakin näissä tuli käytyä:
Lilla Company - messutarjouksia ja poistoeriä.
Säästölipas - Lilla Company

Riemuli - Lilla Companyn takana (yrityksen nimi ei näkynyt perjantaina, mutta kysyin liikkeen nimen kassalta). Turkulainen lastentarvike liike lopetti kauppansa ja nyt myyvät hyllyjä tyhjäksi. Firman nettikauppa toimii edelleen.

Vimma - Lettikuosi legginsejä aikuistenkoossa myynnissä vain messuilla. 3,5 vuotta toiminnassa ollut helsinkiläisfirma on avannut ensimmäisen kivijalkakauppansa Konehallin tiloihin, mihin yrityksen muu toiminta on myös keskittynyt. Ekologista puuvilla ja suomalaista designia hyödyntävä trendikäs vaatefirma suoltaa uutta kuosia jatkuvalla sykkeellä. Lettikuosi on löytänyt ostajansa ja tässä kuussa on jo 4000:lle asiakkaalle lähtenyt paketti matkaan.

Sametti Sydän - jo yli 20 vuoden kokemuskella suomalaista designia. Kankaat tulevat Euroopan markkinoilta, mutta suunnittelu ja ompelutyöt Riihimäen tiloissa. Vaatekokoja löytyy 56cm - 120 cm.

Pitsidiiva - Sametti Sydämen vierestä löytyy vintagehenkinen lastenvaate ja -tarvikeosasto. Vaatepuoli painottuu enemmän tytöille, mutta pojille löytyy kyllä jotakin pientä. Mallistossa omistajan omia malleja sekä muita merkkejä.
Lätsä, oma mallisto - Pitsidiiva 

Napikas - Kärsämäeltä, Pohjois-pohjanmaalta kotoisin oleva Napikas tarjoaa suomessa suunniteltuja ja valmistettuja lastenvaatetta. Tytöille (ja miksi ei pojillekin) tarjolla oli ihana Pikku-Myy tyylinen takki levenevällä helmalla. Pojille tarjolla housua ja paitaa.
Takki - Napikas

Roo - Messuilla on lanseerattu lastenvaatemallisto kangasmyynin lisäksi. Printtikuosisia kankaita on messuilla myös tarjolla yllin kyllin. 

MatkaTenava - Perhematkailuun erikoistunut lehti esillä lapsimessuilla. Tätä lehteä ei saa lehtikioskeista, joten jos ei ole ennestään tuttu, niin nouda ilmaiskappale lukuun.

LukLabel - Syksyllä 2016 perustettu helsinkiläinen firma tarjoaa paperi ja sisustustuotteita. Nettikaupasta löytyy koko valikoima, mutta messuilla näytillä ainakin osa yrityksen tuotteista. Jos etsit neuvolakortille uutta suojakoteloa, kannattaa piipahtaa LukLabelin osastolla.

Aurinko kustannus - Lastenkirjoja teemallisesti laidasta laitaan ja oikein mukava ja supliikki myyntimies.

Suomen leluyhdistys ry - Vuoden lelu 2017 lelut on näytillä 1b5. Ideaa uusista leluista ja viittausta tulevaan. Oma suosikki oli paloista koottava "Mato", joka käynnistettäessä noudattaa annettua "kaavaa" eli miten palat oli laitettu yhteen (suoraa, käännös oikealla tai vasemalle). Myös Punahilkka Delux peli voi löytä tiensä joulupukin konttiin... (tarina ei tosin kerro, että onko lahjat äidin vai lapsen lahjatoivekirjeessä ;) ) Leluja pääsee myös testaamaan, joten eikun sinne vaan leikkimään!

Poliisi & Palokunta - Esillä välineistöä. Kiinnostaa varmasti nuorempaa ja vanhempaa.


Ja nämä minä sitten menin ostamaan:

Vimma Fisu-paita, 15 €. Sametti Sydän housut, 21 € (tai niillä main). Tuo kalapaidan kuva ei anna sille oikeutta. Koska en ole muotikuvaaja, en saannut yhtään kuvaa missä olisi ollut sekä housut, että paita hyvin näkyvillä = Käy Vimman osastolla katsomassa kuosi. Se on nätti eikä vihainen, kuten tuo yksi kala esittää kuvassa olevan :)


Aurinkokustannuksen ständiltä kolme kirjaa: Kissa Kiiskinen sankarina ja muita satuja, 5€ (Pertti Pietarinen), Uninen kissani, 5 € (Joanne Partis) ja Kaislikossa suhisee, 10 € (Kenneth Grahame).
Tove Janssonin Taikurin hattu, 5€, lähti mukaan joltakin ständiltä, mutta kun en muista mikä se oli. Standillä tehtiin pinssejä muumikuvista. Mahdollisesti Muumimuseo.

Käytännönohjeena voin sanoa, että a) jos mielessäsi on jokin tietty firma, tarkista sen sijainti messualuekartasta, koska tarjontaa on paljon ja helposti jumittaa "väärälle" osastolle; b) kyllä, lapsimessuilla on lapsia c) osallistu kilpailuihin ja d) hyödynnä alueen palvelut esim. leikkipisteet, esiintyjät yms. Muista myös viikonloput muut messuosastot esim. välillä voi käydä katsomassa lemmikkieläimiä.






torstai 20. huhtikuuta 2017

Viimeistä päivää - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa


Paluulentomme Suomeen lähti vasta iltapäivästä, joten otimme vielä viimeiset ilot irti Berliinin koleaksi kääntyneestä ilmastosta. Pari päivää olimme nauttineet keväisen lämpimästä kelistä, mutta nyt lämpötilanlasku ja pureva tuuli houkutteli pysymään sisätiloissa.

Tämä kirjoitus on viimeinen osa perhematkastamme Berliiniin. Aiemmat postaukset kertovat saapumisesta Berliinin, toisen ja kolmannen päivän menoista.

4.päivä - Aquarium, Tegel ja Helsinki

Ukkeli pääsi reissumme aikana lomarytmiin ja normaalin ysin heräämisen sijasta herätti hän meidät joka aamu viimeistään seitsemältä. Viimeinen päivä Berliinissä ei ollut poikkeus. Aikaisesta heräämisestä oli tosin se hyöty, että pääsimme nauttimaan kaupungista huomattavasti pidempään.

Kuten aiemmin olen maininnut, hotellimme sijaisti aivan Berliinin eläintarhaa vastapäätä. Eläintarha oli unohdettu suunnitelmista jo alkumetreillä, mutta matkanaikana ennakkoonsuunniteltu Sea Life käynti vaihtui eläintarhan Aquariumiin. Muutokseen vaikutti puhtaasti sijainti ja raha. Seuraavalla reissulla pistäydymme kyllä Sea Lifessa, koska se näytti nettisivujen perusteella erittäin hienolta.

Aquariumin ovet aukesi kello 9 ja olimme ensimmäisten joukossa pällistelemässä fisuja eli katsomassa kaloja. Nemoa en onnistunut löytämään, mutta muuten tarjolla oli monen kirjavaa eväkästä sekä muutakin ihmeteltävää. Kävimme akvaarioiden lisäksi hyönteis- ja matelijaosastolla, mutta kahvilan jätimme välistä, koska se oli rehellisesti sanottuna kälysen näköinen eikä lainkaan houkutteleva. Kolea sää oli ajanut muutkin sisätiloihin, koska poistuassamme Aquariumista, paikka oli tupaten täynnä ja ulkopuolella oli suhteellisen pitkäjono.


Aquariumilta palasimme hotellille pakkaamaan ja teimme uloskirjautumisen. Ihme kyllä hotellihuoneen kaikki pienet  pesuaine-, ihorasva- ja suihkusaippupullot, kuten myös kylpytossut eivät kulkeutuneet reppuihin.

Ennen bussimatkaa lentokentälle pistäydyimme vielä kerran Bikini Berlinissä. Välipalan (teetä/kahvia + leivät) nautimme Funk You -kahvilassa ja keksin, että Ukkelin unileluna matkalla toiminut Pekka Töpöhäntä on hipsteri. Ehkä joku on keksinyt sen jo aiemmin, mutta mielestäni Pekka hymyili lippalakissaan ja rusetissaan aavistuksen viehkeämmin Bikini Berlinin pop up miljöössä siemaillessaan matcha latteani.  

Bussi X9 vei meidät Tegelin A-terminaaliin, jossa teimme vielä viime hetken tuliaisostokset. Lentomme lähti C-terminaalista, joten siirryimme sinne sitä samaa reittiä jota olimme kolmepäivää aiemminkin kulkeneet.

Lähtö Helsingistä oli ollut helppo. Lapsiperheet oli huomioitu hienosti ja tarjolla oli ollut rattaat käyttöön, oma turvatarkastus ja tekemistä lapsille, mutta nyt oltiin Tegelillä. Ja Tegelin lentokenttä on perseestä totaallisen päivittämisen tarpeessa. Kenttärattaita lapsille ei ollut tarjolla. Kiersimme paikan kertaalleen läpi ja kun näimme ihmisillä mukana omat matkarattaat ja jopa yhden lapsen istuvan käsimatkatavarakärryn "hattuhyllyllä" (= ei todellakaan istumiseen tarkoitettu), tulimme siihen tulokseen, että sellaista ylellisyyttä kuin rattaat täältä ei löytyisi. Kaivoin kantorepun esille (onneksi oli mukana) ja pakkasimme rattaat kyytiin. 

Check-in oli tehty netissä edellisenä päivänä, mutta ruumaan menevän rattaiden kuljetuskassin vuoksi jonotimme nätisti, että saimme punnittua ja kuitattua laukun ruumaan. Laukku piti jättää erikoismatkatavaroiden hihnalle, joka sinällään ei ole mitenkään erikoista, mutta jännäksi tämän teki, että hihna oli miehittämätön, joten jouduimme ensin soittamaan kelloa, että joku tuli paikalle. Lopulta paikalle saapui kolme isoa miestä, he tarkastivat lippumme ja ottivat laukun hihnalle. 

Turvatarkastukseen menimme porttien läpi, joka aukesi matkalippua näyttämällä. Ukkeli oli minulla kantorepussa, joten yritin heilutella jälleen yhdelle isolle miehelle Ukkelin lippua, että mitäs tälle tehdään. Oma logiikka sanoi, että sekin pitäisi jotenkin kuitata, että näkevät Junioirin olevan tulossa koneeseen. Lopulta vartiomies ymmärsi tarpeeni ja skannasi sen omalla laitteella (skannasi tosin ensin minun lipun ja ruudulle lävähti iso stop-merkki, tajusi sentään erheensä). Turvatarkastukseen jonotettiin nätisti kuten kaikki muutkin. Paitsi, että Ukkelia rupesi vähän jo ärsyttämään (kuten aina kun pitää jonottaa). Lopulta pääsimme tarkastuksen läpi ja saimme pakattua omaisuutemme takaisin laukkuihin. 

Odotusaula oli... tylsä. Sellainen paikka, jossa viihtyy sen pakollisen puolituntia ja aula ei todellakaan tarjonnut mitään lapselle. Turvatarkastuksen jälkeen oli pieni myymälä, josta sai ostettua normaalihintaisia tuotteita. (Vesi tosin oli 1€ purkki eli huomattavasti halvempaa kuin aulan baarissa.) Olin haaveillut, että antaisin Ukkelin kuluttaa ylimääräiset energiat ennen lentoa hieman juosten ja riehuen, mutta pettymys olikin karu, kun tajusin, että aulassa ei ollut mitään mihin lapsen olisi voinut laskea vapaaksi.

Tegelin kenttä on rakenteeltaan hieman hämärä. Turvatarkastuksen jälkeen on kaksi käytävää, joista kumpikin vie vastakkaisiin suuntiin eri lähtöauloihin. En muista enää numerojakoa, mutta meidän lähtöportti oli 66. Porteilta on kenttäkuljetus koneelle, joten useampi lähtöportti on vierekkäin eikä näin ollen tuolirivien lisäksi turhaa tilaa ei ole. Orastava toivo paremmasta heräsi, kun huomasin kyltin, jossa kerrottiin lisää liikkeitä löytyvän käytävän päästä. Ensin tosin pitäisi nousta jyrkät portaat ja katsoa mihin reitti vie. 

Mieheni oli ensin vähän vastaan, mutta koska aikaa oli päätimme lähteä katsomaan mitä "toiselta puolelta" löytyy. Ukkeli sai aloittaa energian purkamisen nousemalla portaat. Emme huomanneet hissiä missään vaikka jossakin sellainen varmasti oli.  Portaiden jälkeen alkoi käytävä, jonka varrelta Ukkeli sai kurkkia pihalle kentän elämää ja leikkiä tukipilareiden takana piilosta.

Kahden käytävän jälkeen saavuimme portaille jonka alapäässä oli huomattavasti isompi odotusaula. Ja vähemmän ihmisiä. Siellä oli myös leikkialue! Leikkipaikka oli tyhjää parempi, mutta keskellä aulaa oleva yhdeltä seinältä auki oleva tila on jokaisen itseään kunnioittavan taaperon unelmapaikka karata. Ukkeli leikki siinä aikansa ja päätti sitten itsenäisesti lähteä tutustumaan alueen muuhun tarjontaan. Myymälän pehmoleluhylly kiehtoi ja minun piti olla erittäin tarkaavainen, että Ukkeli ei  jokaista lelua halia (ja tiputtaa niitä hyllystä). Lopulta hellyin ja mukaan lähti yksi pinkkikorvainen pupu (lausutaan puu-pu) muistoksi Berliinin pupuista.


Söimme välipalaa ravintolassa ja palasimme lähtöaulaamme huomataksamme, että lähtöporttia oli muutettu ja että lähtö viivästyisi n. 45 minuuttia. Syvä huokaus. Ukkeli onneksi viihtyi kantorepussa ja minäkin sain tehtyä parit kyykyt odotellessani. Ja pomput, koska se oli Ukkelista hauskaa. Kauppa tuli koluttua viisi kertaa läpi (eikä sieltä tullut ostettua kuin sitä vettä) ja kaikki nurkat kierrettyä (ja Ukkeli viihdytti kanssamatkustajia - hymypoika). Onneksi lopulta pääsimme siirtymään bussiin ja kohti lentokonetta. En tiedä oliko kentällä ollut jotakin hässäkää, koska yhden koneen luona oli n. 5 poliisiautoa ja bussimme kaartoi aivan toiselle puolelle kenttää. Mistään en kyllä jälkeenpäin lukenut mitään, mutta eihän kaikki ilmi aina tulekaan.

Jos tulomatkalla oli jalkatila tiukassa, oli tässä konemallissa sitä supistettu vielä parilla sentillä. Itse olen lyhyt (160 cm), mutta nyt teki tiukkaa istua lapsi sylissä ja tuttipullo yms. pieniä tavaroita lehtikotelossa. Teki mieli antaa vasta-argumentti lentoemon ohjeistaessa laittaa lapselle annettu pelastusliivipaketti lehtikoteloon, mutta olin hiljaa (ja auktoriteettia uhmaten laitoin liivit lattialle laukkuni viereen). Rivissämme ikkunapaikalla istuvalle pitkälle herralle tarjottiin isommalla jalkatilalla olevaa paikkaa (hän hyväksyi sen), joten saimme koko penkkirivin käyttöömme. Levittäytyminen kolmelle penkille hieman hieman helpotti tilannetta. Ukkeli tosin piti pitää sylissä nousun ja laskun aikana.

Lento meni hyvin ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle luonnollisesti hieman myöhässä. Poistuimme koneesta ripeästi, mutta emme turhaan pitäneet mitään kiirrettä, koska yleensä matkatavaroita joutuu odottamaan. Noh, tällä kertaa matkatavaroita sai todellakin odottaa, koska niitä ei tullut ollenkaan. Matkaväsymys alkoi tekemään omat tepposet minuun, joten hihnan pyörintää katsellessa ja laukkuja odotellessa alkoi alueen koristuskin ärsyttämään. Minkä takia muuten niin kivalle lentokentälle on työnnetty muovikasveja ja täyttettyjä eläimiä paikkaan, jossa ihmiset todennäköisesti todellakin kiinnittävät niihin huomiota? Miten olisi vaikka suomalaista designia ja nettiosoitteet, mistä niitä saa tilata? Kattopaneelit taisi olla ihan jees. Ehkä.

Muutama laukku pyöri hihnalla ja lopulta lentoyhtiön edustaja kävi myös pyörähtämässä paikalla. Aluksi ei kukaan tiennyt mistä on kyse, mutta sopulilauman kaltaisesti mekin lopulta hakeuduimme hakemaan ohjeet kuinka tehdä ilmoitus kadonneista matkatavaroista. Lentoyhtiön virkailijalla ei ollut tietoa missä laukut voisi olla, joten palautusaikakin oli vielä tuntematon. 

Kello oli lähempänä yhdeksää eli Ukkelin iltapala- ja uniaika oli jo ylitetty. Tarkkaavaisimmat muistavat, että meidän matkarattaat oli se matkatavara mitä odotimme, mutta valveutuneemmat lukijat muistaavat, että meillä oli kentällä ollessa kantoreppu mukana. Ja tässä vaiheessa olin todella onnellinen kantorepun olemassaolosta. Väsyneen taaperon kävelyttäminen/kantaminen sylissä olisi ehkä ollut pidemmän päälle hermojaraastavaa, mutta nyt Ukkeli sai laulaa useamman kerran i-ha-haa'ta laskeutuassamme lentokentältä juna-asemalle ja suunnatessa kotia kohti. 

Kotiin päästyä vuorossa oli nopea iltapala ja pesut.Sitten Ukkeli oli valmis untenmaille. Nukkumattia ei tarvinnut kauan houkutella. Itse tein vielä ilmoituksen lentoyhtiölle kadonneesta lentotavarasta sekä kirjoittelin kuljetuspussin vuokranneeseen firmaan vuokrausajanjatkoanomuksen.

Matkasta:
Berliiniin voisin ehdottomasti lähteä vielä toistekin joko perheen kanssa, aikuisporukalla tai jopa yksin. Meidän kohtaamat saksalaiset oli lapsiystävällisiä ja vaikka selvästi huomasivat, että emme puhuneet saksaa jatkoivat he meille puhumista. Ja lapselle myös.
Saksan osaamisesta olisi hyötyä, mutta englannillakin pärjää. Suomalaiseen korvaan television harrastama dubbaus kuulostaa kornilta, mutta onneksi lastenohjelmat menee myös saksaksi.
Suosittelen lämpimästi Berliiniä matkakohteena lyhyemmälle tai pidemmälle matkalle, koska tekemistä ja kokemista varmasti löytyy laidasta laitaan.

P.S. Lentotavaroista soitettiin seuraavana päinänä ja kuljetuspussin vuokrausfirma ei perinyt lisämaksua laina-ajan viivästymisestä. Ohjeistivat palauttamaan kunhan ehditään (pääsiäinenkin osui kohdalle).Riittääköhän, jos palautettaan marraskuussa?

Lue myös nämä (edit 23.4.2017):

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Shoppailua ja kävelyä - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa


Keväinen Berliini itsessään on kokemus kolean kotimaan jälkeen. Tiergarten-puisto tarjoaa kävelijälle mielyttävän tuulahduksen Bikini Berlinin kauppojen vastapainoksi.

Olimme 4 päivän reissussa ja matka Berliiniin ja 1. päivän tekemiset on luettavissa aiemmista postauksista.

3. päivä - Bikini Berlin, Tiergarten ja Brandenburgin portti


Aivan kuten edellisenäkin päivänä, lähdimme liikenteeseen hyvissä ajoin. Suunnittelimme pysyvämme ensisijaisesti hotellin alueella (Zoon aseman läheisyydessä) katsellen kauppoja ja mitä alue tarjoaisikaan.

Ensimmäiseksi menimme Bikini Berlin kauppakeskukseen jonka ohi olimme ehtineet kävellä jo monta kertaa, mutta vasta nyt pääsimme sisälle asti. Kaupat aukeavat yleensä vasta klo 10, joten liikkeet eivät olleet auki meidän kulkiessa halki kauppakeskuksen. Saimme rauhassa harrastaa ikkunaostoksia, käydä hakemassa evästä ruokakaupasta ja kävimme ottamassa perhepotretin valokuvauskoneessa. Passikuvan kokoisia kuvia sai 2 €:lla neljä kappaletta, joten saimme edullisen ja hauskan muiston mukaamme.

Aluksi haahuilimme Ernst-Reuter-Platzille, mutta käännyimme takaisin ja palasimme Zoon alueelle. Ernst-Reutee-Platzilta alkaa Strasse des 17. Juni, joka on suora maantie halki Tiergartenin aina Brandenburgin portille asti.

Tässä vaiheessa aloitimme "shoppailukierroksemme". Tosin mitään ei tullut ostettua, mutta liikkeissä käytiin pyörimässä. Mieheni halusi käydä Breitscheidplatz- aukiolla sijaitsevan Europa-Centerin yläkerrassa olevassa levykaupassa. Hänen vieraillessa liikkeessä, jäimme Ukkelin kanssa ihastelemaan Europa-Centerin alakerrassa olevaa puputarhaa, joka oli esillä pääsiäisen kunniaksi. Päivän aikana kävimme ihastelemassa "puu-puja" useamman kerran. (Ukkeli oppi sanomaan pupu).


Europa-Centerin jälkeen kiertelimme parit urheiluvaateliikkeet ja lopulta tiemme vei jälleen Bikini Berliniin, jossa kävin Promobo liikkeessä. Siellä on myynnissä pienempien yrittäjien ja taiteilijoiden töitä ja tavaroita. Kaupast löytyi kotiin viemiseksi parit taulut, posliiniset ovennupit ja "Make Unicorns Great Again" -seinäkoriste. Eräästä Bikini Berlinin pop up boxista eli lähinnä kanahäkkiä muistuttavasta liikkeestä ostin Ukkelille T-paidan. Päiväruoka oli käyty syömässä vähän aiemmin Dean & David ravintolassa, joten ostimme hieman picnic eväitä ja suuntasimme kulkumme Tiergatenin puistoon. Ukkeli päätti vuorostaan vierailla untenmailla ja häneltä jäi näkemättä ne muutamat eläintarhan elikot, jotka oli mahdollista bongata aidan läpi, kun kuljimme Landwehrkanaalin vieressä menevää Drakestrassea pitkin syvemmälle puistoon.

Parin eläintarhan eläimen lisäksi saimme "nauttia" Tiergatenin luonnosta parin nudistin muodossa. Myös pummi oli herännyt talviunilta. Hänelle kelpasi suklaa, kun meillä ei ollut hänelle tupakkaa tarjota. Kaksijalkaisista lajitovereista huolimatta nautimme puiston tunnelmasta Ukkelin nukkuessa.

Ukkelin herättyä päätimme käväistä Berliinin voitonpylväällä eli Siegessäule'n luona. Voitonpylvästä ympäröi Grosser Stern -liikenneympyrä, mutta Strasse des 17. Juni'lta on alikulkukäytävät liikenneympyrän keskelle. Paikkaa ei ole suunniteltu liikuntarajoitteisille eli kannoimme matkarattaat portaat alas ja ylös. Korkeanpaikan kammoinen mieheni halusi käydä tornissa, mutta koska rattaita ei voinnut jättää mihinkään jäin Ukkelin kanssa odottamaan ulkopuolelle. Ratkaisu oli hyvä, koska portaat ylös oli kuulema ahtaat ja samoja portaita käytetiin kulkiessa kumpaankiin suuntaan.

Voitonpylväältä jatkoimme Strasse des 17. Juni'a pitkin kohti Brandenburgin porttia. Ennen portille pääsyä päätimme pysähtyä yhteen Tiergarten puistossa olevista leikkipuistoista. Leikkipuistopysähdys oli ensimmäinen koko reissulla jo sen vuoksi, että emme olleet aiemmin nähneet leikkipuistoja (joko olimme sokeita tai sitten ne oli niin hyvässä jemmassa) tai näkemämme puisto oli sen verran kivikkoinen ja karu, että emme haluneet Ukkelia sinne päästää. Tämäkin puisto oli hieman isommille tarkoitettu, mutta jo se, että Ukkeli pääsi hieman juoksentelemaan ympäriinsä oli hänelle mieleen.

Brandenburgin portti on yksinkertaisuudessaan vaikuttava näky, eikä toki voi unohtaa sen historiallista merkitystä. Huhtikuun alussa paikalla kierteli turisteja kameroineen ja hevosvaunut odottivat rauhallisesti matkustajiaan. Kiesit hevosineen oli hieno näky ja Ukkeli sai päivän toisen eläinannoksensa niitä ihastellessa.

Päivä oli kääntynyt iltapäivän puolella ja koska illalla oli jälleen miehelleni varattu oma-aika sm-liigan seurassa hyppäsimme linja-autoon. Linja 100 vei meidät Zoon asemalle. Kävimme iltaruoalla Europe-Centerin saksalaisessa ravintolassa, jossa possu-nauta-kana-makkara -annokseni edusti sitä perinteisempää saksalaista ruokavaliota. Mies söi lihamureketta perunamuussilla jakaen annoksensa Ukkelin kanssa.

Kun mies lähti hotellille katsomaan peliä, kävin Ukkelin kanssa vielä kerran Bikini Berlinissä. Kiertelimme kakkoskerroksen liikkeet, joista löytyi myös Artek. Ennen hotellille lähtöä kävimme askartelemassa origami-kukan osana Mademoiselle Mauricen "When the Sky Meets The Earth -taideinstallaatiota.

Matkalla /Matkan jälkeen opittua:
Berliinistä löytyy hyviä terveellisiä ruokavaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita. Jatketusta viikonlopusta saa helposti terveysreissun, kun unohtaa oluen ja makkarat (jotka kuuluvat osana saksalaista ruokakulttuuria) ja keskittyy lähes joka kulmalla löytyviin smoothie, raakaruoka,lähiruoka, orgaaninen, luomu, yms. tarjontaan. Siihen päälle 8 tuntia kävelyä ja vettä reippaasti.

Perus linja-autolinjat on edullinen ja helppo vaihtoehto turistibusseille. Esim. linjat 100 ja 200 kulkee monien kuuluisien nähtävyyksien kautta. Linjalla 100 kulki myös kaksikerroksinen bussi.

Europa-Centerin sisältä löytyy "The Clock of Flowing time"eli kello, jossa kellotaulun virkaa ajaa putkisto, jossa kulkee alati virtaava neste. Nesteet kertyy tunteja ja minuutteja kuvastaviin sammioihin, joten aika on luettavissa minutilleen. Kello "tyhjenee" kaksi kertaa päivässä aina sen tullessa yksi (eli joko klo 13 tai 1). Osuimme paikalle vaille yksi ja kellon tyhjentyminen näytti kyllä hauskalta.



Jäljellä Berliinin seikkailustamme on enää kotiinpaluupäivä, joten vielä kerran palaan Berliiniin seuraavassas postauksessa. Viimeisenä päivänä ehdimme käymään mm. Berliinin eläintarjan Aquariumissa.

Lue myös nämä (edit 23.4.2017):
Valmistelut ennen Berliiniä
1. päivä: Matkalla Berliiniin
2. päivä: Berliiniä ympäri
4.päivä: Viimeistä päivää


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Berliiniä ympäri - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa


Ensimmäinen kokonainen päivä sisälsi kävelyä, jonotusta ja hämmästelyä. Tämä kaikki saatiin nauttia keväisessä Berliinin säässä.

Ensimmäinen päivä, eli menomatka, luettavissa täältä: Matkalla Berliiniin - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa

2. päivä - Checkpoint Charlie, Berliinin televisiotorni ja Mauerpark

Meidän hotellihuoneen hintaan ei kuulunut aamupala, joten suuntasimme kevyen tee-se-itse -aamiaisen (kahvi/tee (kuului huoneen hintaan), smoothiepussi ja raksuja Ukkelille) jälkeen etsimään jotakin vahvempaa syötävää. 

Keli oli oiva kävelylle, joten kuljimme tuomen tuoksuisen Tiergarten puiston reunaa pitkin päätyen Potsdamer Platz'lle. Postdamer Platzin reunamilla nautimme aamupalan Caras Gourmet kahvilassa. Pidin kovasti ruokatarjonnasta mitä Berliini matkaajille tarjosi. Useammassa paikassa oli tarjolla salaatteja, smootheja, kevyitä sekä terveellisiä vaihtoehtoja. Otimme tuorepuuron (tai joku vastaava systeemi mikä sisälsi marjoja, kauraleseitä, jugurttia yms.), mustikka-appelsiinimehu -smoothien sekä couscous-salaatin (salaatti ei jäännyt ainoaksi reissun aikana, koska ne oli niin hyvää :) ).
Me ja muut turistit Checkpoint Charliella. Poistuimme juuri Amerikkalaisten mailta.

Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa (pakolliselle) Checkpoint Charlielle. Edelliseltä käynti kerralta (vuodelta 2009) Checpointin alue oli muuttunut radikaalisti. Tarjolla oli useampikin mahdollisuus (museota, panoraamateatteria yms) päästä tutustumaan muurin jakamaan aikaan. Mies kävi ottamassa turistikuvat "sotilaiden" kanssa (kuvaus maksoi 3 €). Valokuvauksen järjestäjät ottivat hyvin yleisönsä huomioon ja rahasta/kuvaaja (kuvattavan omalla kameralla) vilkutteli Ukkelillekin miehen mennessä paikoilleen. Käytyämme matkamuistomyymälässä lähdimme etsimään reittiä Berliinin TV-tornille.
Televisiotorni

Olimme ostaneet lentokentältä 4 päivän liput ja ajattelimme hyödyntää maksettuja matkoja kokeillen Berliinin metroa. Tarkistimme, että Stadtmitten asemalta pääsemme U2- metrolla suoraan Alexanderplatzille, jossa TV-torni sijaitsee. Stadmitten aseman sisäänkäyntejä on kuitenkin kaksi ja kannettuamme matkarattaat laiturialueelle huomasimme olevamme U6-metron laiturilla. Opastusta U2-laiturille ei kuitenkaan näkynyt. Kannoimme rattaat takaisin maanpinnalle ja jatkoimme matkaa vielä yhden kadun välin, jossa löysimme toisen sisäänkäynnin. Tältä sisäänkäynniltä löytyi myös hissi ja linjakin oli oikea. 

Televisiotornissa tuli käytyä edelliselläkin vierailulla ja muistissa oli toimiva jonotussysteemi ja 360° astetta pyörivä maisema ravintola. Aika ei ollut kullannut muistoja, mutta televisiotorni oli vaihtanut systeemiä. Väittäisin, että edellisellä retkellä lippuvaihtoehtoja oli yksi, mutta nyt niitä oli useampi, joista edullisin oli näköalatasanteelle (joka ei pyöri (n.14 €)), vähän kalliimpi ravintolaan ja kallein ravintolaan ikkunapaikalle (n.25€). 

Jonotus lippujen ostoon alkoi jo ulkoa, jossa ensin jonotettiin, että päästään jonottamaan lippujonoon. Ulkokuulutuksissa kerrottiin, että lipun oston jälkeen täytyy odottaa vielä tunti ennen torniin pääsyä. Samalla tehtiin kevyt turvatarkastus: reppuja ei tutkittu, mutta takit piti avata. Päästyämme sisälle menin lippujonoon ja pojat kävivät katselemassa myynissä olevaa turistitavaraa. Lippujen oston yhteydessä sain kuulla, että jonotusaika on n.1 h 40 min. Aulan seinillä olevista näytöistä voi seurata helposti milloin on aika siirtyä kohti hissejä, mutta emme todellakaan olisi jaksaneet odottaa koko aikaa sisällä. Lähdimme ostamaan syötävää ja katsomaan Alexanderplatzin aluetta.

Odotusajan jälkeen oli aika lähteä odottamaan hissiin pääsyä. Torniin ei pääse matkarattailla, joten jätimme vaunut vaunuparkkiin aulan portaiden alle ja siirsimme Ukkelin kantoreppuun. Turvatarkastuksessa vartijat katsoivat laukut, mutta mitään tarkempaa tutkimusta ei tehty. Nousimme hissillä 203 metrin korkeuteen näköalatasanteelle. 
Maisemia näköalatasanteelta. Kirkkaalla säällä voi nähdä 18 kilometrin päähän. Ukkeli näki autoja torninjuurella.

Ravintola, jossa viimeksi ihasteltiin maisemia, sijaitsi neljä metriä korkeammalle ja sinne ei ilman oikeanlaista lippua ollut asiaa. Vapautin Ukkelin kantorepusta katsomaan maisemia, mutta kovin vapaasti häntä ei voinnut päästä jaloittelemaan väkimäärän vuoksi. Tornissa ei ole erikseen lastenhoitohuonetta, joten vaipanvaihdon toteutettiin naistenvessan nurkassa. Onneksi ei ollut kiinteälasti vaihdettavana...

Jonotusaikaan nähden torni oli nopeasti koettu ja oli aika siirtyä seuraavaan kohteeseen. Mieheni oli lukenut Berliinin sunnuntaikirpputoreista ja olimme valinneet U2-linjan varrella sijaitsevan Mauerparkin kirpputorin

Astuessamme ulos Eberswalder Strassen asemalta oli aistittavissa festivaalitunnelma. Kovin kauan ei tarvinnut arvailla missä suunnassa kirpputorialue sijaitsee, koska jatkuva ihmisvirta vei meitä eteenpäin. Taivaalta porottava aurinko ja puistossa soittavat muusikot lisäsi festaritunnelmaa. Mauerpark'ssa voi yhdistää vaivatta kirpputoreilun ja puistopiknikin. Omia eväitä ei välttämättä tarvitse raahata mukana vaan syötävää voi ostaa kirpputorialueen ruokakojuista. Väkeä puistossa oli paljon ja monella olikin mukana huovista ja grilleistä lähtien kaikkea mitä puistopicnikillä tarvitaan. 
Mauerparkin kirpputorin viereinen puisto on erittäin suosittu picnic paikka. Puistossa esiintyi muusikoita.

Kirpputorilla oli tarjolla myös paikallisten tekijöiden uusia töitä. Nämä ihanat lasten T-paidat oli tehnyt Über Berlin, mutta valitettavasti oikeaa kokoa ei Ukkelille löytynyt

Kokopäiväisen kävelyn ja välipalasyömisten jälkeen päätimme jatkaa turistina oloa ja menimme syömään Hard Rock Cafeeseen, koska se sijaitsi tarpeeksi lähellä hotelliamme. Henkilökunta otti hyvin huomioon Ukkelin ja etenkin baarimikko sai vuorostaan Ukkelin kikkailevan huomion. Ravintolasta lähti tyytyväinen ja ruokittu joukko siitäkin huolimatta, että Ukkelin juusto-makaroniannoksesta suurimman osan sai tarjoilijat siivota lattialta.

En ole testannut Helsingin Hard Rock Cafeeta lapsen kanssa, mutta Berliinissä tarjottiin perheen pienimmille tehtäväkirja sekä oma ruokalista

Ilta vietettiin rentoutuen kylvyssä ja nauttien saksaksi dubatusta televisiotarjonnasta (he dubbaa kaiken). Ukkelikin jaksoi käydä levolle oikeaan aikaan ja nukkui normaaliin tapaan koko yön.

Matkalla / matkan jälkeen opittu:

Lastenruoat ja vaipat (Pampersin kaikki koot 24 kpl paketissa(ja toki muitakin merkkejä, mutta otettiin tutuin) löysimmee (loppujen lopuksi) Berlin Alexanderplatz Bahnhof aseman alakerrasta Rossmann apteekki- ja kemikaaliliikkeestä. Ruokakauppojen löytäminen tuntui muutenkin haastavalta tehtävältä. Kioskeja löytyi kyllä. Seuraavana päivänä löysimme jo avoinna olevan ruokakaupan mistä löytyi lastenruokiakin.
Teetä vauvallesi?

Jälkiviisaana olisin ostanut netistä ennakkoliput televisiotornin ravintolanikkunapaikalle ja nauttinut sieltä maisemia vaikka sitten vettä juoden. Näköalatasanteen lippuja netistä ei voi ennakkoon ostaa. Huhtikuun alku ei ole mitään turistiaikaa ja jo nyt saimme kulutettua jonotukseen vähintään 3 tuntia, josta 1h40min lipun oston jälkeen. Onneksi meillä ei ollut mihinkään kiire, mutta jos haluaa säästää omia hermoja, niin se pari euroa on sen arvoista. Etenkin jos lapsi ei ole yhtä kärsivällinen kuin meidän heppu.

Sunnuntaikirppiksellä olisi viihtnyt kokopäivän. Tripsteri.fi sivulta löysin reissun jälkeen  lisää kirppareita missä olisi voinnut käydä. Ehkä joku toinen, aikuisten, reissu.Kirppiksistä lisää esim. Tripsteri.fi sivun kirpputorivinkeissä.

Joka ravintolassa ei ole maitoa tarjolla (jos maitoa haluaa ruokajuomaksi suomalaiseen tapaan). Siellä missä sitä sai, kysyivät tarjoilijat halutaanko maito lämpimänä. Myönnetään tämä hieman hämäsi :)

Lue myös nämä (edit 23.4.2017):
Valmistelut ennen Berliiniä
1. päivä: Matkalla Berliiniin
3. päivä: Shoppailua ja kävelyä
4.päivä: Viimeistä päivää


perjantai 14. huhtikuuta 2017

Matkalla Berliiniin - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa


Jatkettu viikonloppu Berliinissä 1,5 vuotiaan kanssa onnistuu reppureissunakin, kun miettii mitä matkaan tarvitaan ja kun ei tee turhan tiukkaa aikataulua. Berliinistä löytyy paljon katsottavaa sekä koettavaa lapsille ja liikkuminen on helppoa.

1. päivä - matkustuspäivä
Aamun viimeisten pakkaamisten jälkeen olimme valmiit Saksan valloitukseen! Matka lentokentälle taittui helposti junalla (I- tai P- junat Helsingin Rautatieasemalta tai I-juna Tikkurilan asemalta) ja kärryteltyämme itsemme oikean tiskin läheisyyteen pakkasimme matkarattaat vuokraamamme kärryn kuljetuspussiin. Ukkeli vaihdettiin istumaan asemalla käytössä oleviin rattaisiin. Tilavaan kuljetuspussiin pakkasimme ruumaan meneväksi myös Ukkelin hoitolaukun, joka sisälsi mm. vaippoja, vaihtovaatteita ja rintarepun, joten aivan pelkkien käsimatkatavaroiden varassa emme suinkaan olleet. Check-In oli tehty netissä edellisenä päivänä, mutta saimme vielä fyysiset liput tiskiltä laukkujen punnituksen yhteydessä.
Helsinki-Vantaan kärryt ajavat asiansa ja kärryt on oiva apu kentällä liikkuessa

Lapsiperheet pääsevät oikaisemaan Helsinki-Vantaalla turvatarkastusjonossa ja käyttämään omaa Family Gate'a

Olimme pyrkineet minimoimaan kentällä oloajan, mutta lentomme oli myöhässä noin tunnin. En etukäteen ollut tarkistanut lentokentän palveluja lapsiperheille, koska oletin jotakin kyllä löytyvän. Lentoyhtiön tiskiltä osasivat vinkata lähimmän leikkipaikan lähtöportimme läheisyydessä ja vietimmekin osan odotusajasta lapsille tarkoitetussa Kids' lounge by Reima -leikkipaikassa porttien 30 ja 31 välissä. Huone oli pieni, mutta koska ketään muuta ei ollut paikalla sai Ukkeli temmeltää kaikessa rauhassa. Tilasta löytyy vessa perheen pienemmille (pienipönttö) sekä vaipanvaihtopiste. Myös vesipiste ja mikro oli käytettävissä, joten saimme päiväruoan syötyä odotellessa. Sekin tuli todistettua, että huone ei ole äänieristetty. Portin 31 läheisyydestä löytyy myös kirjanvaihtopiste, joten jos matkalukeminen unohtuu, voi Kainuun tunnelmissa käydä tarkistamssa löytyisikö jotakin mukaan.
Lasten oma lounge oli paikallaan ja siellä oli juuri sopivasti taaperolle tekemistä

Lentokone ja kenttävälineistön bongailu oli oivaa ajantappopuuhaa

Koneeseen pääsy ja itse matkustus onnistui vaivatta. Ukkelilla oli sylipaikka, joten saimme lisäosan turvavyöhön ja lasten pelastusliivin. Mukana oleva maidolla täytetty tuttopullo toimi korvien lukkoisuuden aukaisuun, koska Ukkelin ei vaikuttanut reagoivan nousuun unkuttaessa maitoa koko lähdön ajan. Lentomatka meni muutenkin hyvin. Ainoastaan paikalla pysyminen tuntui ahdistavan eniten, mutta onneksi keksimme "kaikkea kivaa" tekemistä esim. tarjottimen avaaminen ja sulkeminen n.50 kertaa (pahoittelut edessä istuvalle), turvavyössä pyöriminen, rusinoiden ja muiden eväiden syöminen ja kanssa matkustajille flirttailu. 

Tegelin kentällä lentomme (Airberlin), saapui C-terminaaliin. Julkisen liikenteen lipunmyynti ja pysäkit löytyy A-terminaalista, joten suuntasimme karavaanimme sinne. Kulku A-terminaaliin on hyvin opastettu, mutta osittain kulkeminen tapahtuu ulkokautta. Lipunmyynnissä henkilökunta neuvoi miten pääsisimme helpoiten hotellille, joten palvelu oli hyvä. 

Yöpaikkamme (Pullman Berlin Schweizerhof) sijaitsi lähellä Bahnhof Zoologischer Garten asemaa ja pääsimme asemalle kätevästi X9 bussilla. Ohjeistuksen mukaan olisimme voinneet jatkaa matkaa bussilla 200, jolloin olisimme pääseet aivan hotellin eteen, mutta noin kilometrin matkan taittoi rattaidenkin kanssa alle kymmeneen minuuttiin.
Hotellihuoneen seinät oli osittain pehmustettu :)

Näiden kanssa passasi peseytyä ammeessa

Zoo'n alueelta löytyy useita hotelleita, Berliinin eläintarha, kauppoja (esim. Bikini Berlin) ja ruokapaikkoja. Pelkästään tällä alueella saa päivän, jos toisenkin, kulutettua.

Edellisen kerran Berliinissä (2009) yövyimme hostellissa kuuden hengen huoneessa ja tällä kertaa halusin vähän laadukkaampaa ja onneksi mies oli samoilla linjoilla. Hotelli oli siisti ja palvelu erinomainen. Huoneeseen päästyämme respasta soitettiin ja kysyttiin vastaako huone odotuksia. Huoneessa oli pedattu varavuoden Ukkelille ja pyysimme tilalle pinnasängyn tms. matkavuoteen. Noin 10 minuuttia myöhemmin iloinen, hymyilevä kerrossiivooja toi sängyn, joka sopi Ukkelin tarpeisiin. Sängystä löytyi myös lasten pesusetti, joka olikin kiva yllätys tulevaa kylpyammeseikkailua ajattelen.

Ensimmäinen päivä päättyi hotellilla rentoutuen (mies katsoi SM-liigan Kalpa-JYP pelin, koska Ruutu+ näkyy Saksassakin). Pelin jälkeen kävimme syömässä samalla ylittäen Ukkelin uniajan. Ukkelin yliväsymys ilmeni kreisibailauksena saksalaisittain sängyn pohjalta (tai jotkit bileet siellä äänistä päätellen oli) jatkuen kello 23 asti (suomenaikaa), kunnes rytmipoljento lopulta hiljeni ja huoneeseen laskeutui pärinätön hiljaisuus. Aamulla jaksoikin sitten herätä klo 7...

Matkalla / matkan jälkeen opittu:

Matkan jälkeen huomasin, että Finavia on lanseerannnut Little Airport -konseptin, josta saa tietoa lentokentän toiminnoista ja esim. tulostettavan pakkauslistan. Pitää tutustua ennen seuraavaa matkaa tarkemmin sivun tietoihin.

Tegelin lentokenttää ei uskoisin yhdeksi Euroopan keskeisimmän maan kansainväliseksi lentokentäksi. Kenttä on pieni ja nuhjuinen. Uutta kenttää (Willy Brandt) on rakennettu vuodesta 2006, eikä kentän valmistumisaikataulu ole vielä tiedossa.

Seuraavassa postauksessa kerron lisää matkastamme esim. käynnistä TV-tornissa ja kirpputorilla

Lue myös nämä (edit 23.4.2017):
Valmistelut ennen Berliiniä
2. päivä: Berliiniä ympäri
3. päivä: Shoppailua ja kävelyä
4.päivä: Viimeistä päivää

.