Berliiniä ympäri - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa

Ensimmäinen kokonainen päivä sisälsi kävelyä, jonotusta ja hämmästelyä. Tämä kaikki saatiin nauttia keväisessä Berliinin säässä.

Ensimmäinen päivä, eli menomatka, luettavissa täältä: Matkalla Berliiniin - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa

2. päivä - Checkpoint Charlie, Berliinin televisiotorni ja Mauerpark

Meidän hotellihuoneen hintaan ei kuulunut aamupala, joten suuntasimme kevyen tee-se-itse -aamiaisen (kahvi/tee (kuului huoneen hintaan), smoothiepussi ja raksuja Ukkelille) jälkeen etsimään jotakin vahvempaa syötävää. 

Keli oli oiva kävelylle, joten kuljimme tuomen tuoksuisen Tiergarten puiston reunaa pitkin päätyen Potsdamer Platz'lle. Postdamer Platzin reunamilla nautimme aamupalan Caras Gourmet kahvilassa. Pidin kovasti ruokatarjonnasta mitä Berliini matkaajille tarjosi. Useammassa paikassa oli tarjolla salaatteja, smootheja, kevyitä sekä terveellisiä vaihtoehtoja. Otimme tuorepuuron (tai joku vastaava systeemi mikä sisälsi marjoja, kauraleseitä, jugurttia yms.), mustikka-appelsiinimehu -smoothien sekä couscous-salaatin (salaatti ei jäännyt ainoaksi reissun aikana, koska ne oli niin hyvää :) ).

Me ja muut turistit Checkpoint Charliella. Poistuimme juuri Amerikkalaisten mailta.

Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa (pakolliselle) Checkpoint Charlielle. Edelliseltä käynti kerralta (vuodelta 2009) Checpointin alue oli muuttunut radikaalisti. Tarjolla oli useampikin mahdollisuus (museota, panoraamateatteria yms) päästä tutustumaan muurin jakamaan aikaan. Mies kävi ottamassa turistikuvat "sotilaiden" kanssa (kuvaus maksoi 3 €). Valokuvauksen järjestäjät ottivat hyvin yleisönsä huomioon ja rahasta/kuvaaja (kuvattavan omalla kameralla) vilkutteli Ukkelillekin miehen mennessä paikoilleen. Käytyämme matkamuistomyymälässä lähdimme etsimään reittiä Berliinin TV-tornille.

Televisiotorni

Olimme ostaneet lentokentältä 4 päivän liput ja ajattelimme hyödyntää maksettuja matkoja kokeillen Berliinin metroa. Tarkistimme, että Stadtmitten asemalta pääsemme U2- metrolla suoraan Alexanderplatzille, jossa TV-torni sijaitsee. Stadmitten aseman sisäänkäyntejä on kuitenkin kaksi ja kannettuamme matkarattaat laiturialueelle huomasimme olevamme U6-metron laiturilla. Opastusta U2-laiturille ei kuitenkaan näkynyt. Kannoimme rattaat takaisin maanpinnalle ja jatkoimme matkaa vielä yhden kadun välin, jossa löysimme toisen sisäänkäynnin. Tältä sisäänkäynniltä löytyi myös hissi ja linjakin oli oikea. 

Televisiotornissa tuli käytyä edelliselläkin vierailulla ja muistissa oli toimiva jonotussysteemi ja 360° astetta pyörivä maisema ravintola. Aika ei ollut kullannut muistoja, mutta televisiotorni oli vaihtanut systeemiä. Väittäisin, että edellisellä retkellä lippuvaihtoehtoja oli yksi, mutta nyt niitä oli useampi, joista edullisin oli näköalatasanteelle (joka ei pyöri (n.14 €)), vähän kalliimpi ravintolaan ja kallein ravintolaan ikkunapaikalle (n.25€). 

Jonotus lippujen ostoon alkoi jo ulkoa, jossa ensin jonotettiin, että päästään jonottamaan lippujonoon. Ulkokuulutuksissa kerrottiin, että lipun oston jälkeen täytyy odottaa vielä tunti ennen torniin pääsyä. Samalla tehtiin kevyt turvatarkastus: reppuja ei tutkittu, mutta takit piti avata. Päästyämme sisälle menin lippujonoon ja pojat kävivät katselemassa myynissä olevaa turistitavaraa. Lippujen oston yhteydessä sain kuulla, että jonotusaika on n.1 h 40 min. Aulan seinillä olevista näytöistä voi seurata helposti milloin on aika siirtyä kohti hissejä, mutta emme todellakaan olisi jaksaneet odottaa koko aikaa sisällä. Lähdimme ostamaan syötävää ja katsomaan Alexanderplatzin aluetta.

Odotusajan jälkeen oli aika lähteä odottamaan hissiin pääsyä. Torniin ei pääse matkarattailla, joten jätimme vaunut vaunuparkkiin aulan portaiden alle ja siirsimme Ukkelin kantoreppuun. Turvatarkastuksessa vartijat katsoivat laukut, mutta mitään tarkempaa tutkimusta ei tehty. Nousimme hissillä 203 metrin korkeuteen näköalatasanteelle. 

Maisemia näköalatasanteelta. Kirkkaalla säällä voi nähdä 18 kilometrin päähän. Ukkeli näki autoja torninjuurella.

Ravintola, jossa viimeksi ihasteltiin maisemia, sijaitsi neljä metriä korkeammalle ja sinne ei ilman oikeanlaista lippua ollut asiaa. Vapautin Ukkelin kantorepusta katsomaan maisemia, mutta kovin vapaasti häntä ei voinnut päästä jaloittelemaan väkimäärän vuoksi. Tornissa ei ole erikseen lastenhoitohuonetta, joten vaipanvaihdon toteutettiin naistenvessan nurkassa. Onneksi ei ollut kiinteälasti vaihdettavana...

Jonotusaikaan nähden torni oli nopeasti koettu ja oli aika siirtyä seuraavaan kohteeseen. Mieheni oli lukenut Berliinin sunnuntaikirpputoreista ja olimme valinneet U2-linjan varrella sijaitsevan Mauerparkin kirpputorin. 

Astuessamme ulos Eberswalder Strassen asemalta oli aistittavissa festivaalitunnelma. Kovin kauan ei tarvinnut arvailla missä suunnassa kirpputorialue sijaitsee, koska jatkuva ihmisvirta vei meitä eteenpäin. Taivaalta porottava aurinko ja puistossa soittavat muusikot lisäsi festaritunnelmaa. Mauerpark'ssa voi yhdistää vaivatta kirpputoreilun ja puistopiknikin. Omia eväitä ei välttämättä tarvitse raahata mukana vaan syötävää voi ostaa kirpputorialueen ruokakojuista. Väkeä puistossa oli paljon ja monella olikin mukana huovista ja grilleistä lähtien kaikkea mitä puistopicnikillä tarvitaan. 

Mauerparkin kirpputorin viereinen puisto on erittäin suosittu picnic paikka. Puistossa esiintyi muusikoita.

Kirpputorilla oli tarjolla myös paikallisten tekijöiden uusia töitä. Nämä ihanat lasten T-paidat oli tehnyt Über Berlin, mutta valitettavasti oikeaa kokoa ei Ukkelille löytynyt

Kokopäiväisen kävelyn ja välipalasyömisten jälkeen päätimme jatkaa turistina oloa ja menimme syömään Hard Rock Cafeeseen, koska se sijaitsi tarpeeksi lähellä hotelliamme. Henkilökunta otti hyvin huomioon Ukkelin ja etenkin baarimikko sai vuorostaan Ukkelin kikkailevan huomion. Ravintolasta lähti tyytyväinen ja ruokittu joukko siitäkin huolimatta, että Ukkelin juusto-makaroniannoksesta suurimman osan sai tarjoilijat siivota lattialta.

En ole testannut Helsingin Hard Rock Cafeeta lapsen kanssa, mutta Berliinissä tarjottiin perheen pienimmille tehtäväkirja sekä oma ruokalista

Ilta vietettiin rentoutuen kylvyssä ja nauttien saksaksi dubatusta televisiotarjonnasta (he dubbaa kaiken). Ukkelikin jaksoi käydä levolle oikeaan aikaan ja nukkui normaaliin tapaan koko yön.

Matkalla / matkan jälkeen opittu:

Lastenruoat ja vaipat (Pampersin kaikki koot 24 kpl paketissa(ja toki muitakin merkkejä, mutta otettiin tutuin) löysimmee (loppujen lopuksi) Berlin Alexanderplatz Bahnhof aseman alakerrasta Rossmann apteekki- ja kemikaaliliikkeestä. Ruokakauppojen löytäminen tuntui muutenkin haastavalta tehtävältä. Kioskeja löytyi kyllä. Seuraavana päivänä löysimme jo avoinna olevan ruokakaupan mistä löytyi lastenruokiakin.

Teetä vauvallesi?

Jälkiviisaana olisin ostanut netistä ennakkoliput televisiotornin ravintolanikkunapaikalle ja nauttinut sieltä maisemia vaikka sitten vettä juoden. Näköalatasanteen lippuja netistä ei voi ennakkoon ostaa. Huhtikuun alku ei ole mitään turistiaikaa ja jo nyt saimme kulutettua jonotukseen vähintään 3 tuntia, josta 1h40min lipun oston jälkeen. Onneksi meillä ei ollut mihinkään kiire, mutta jos haluaa säästää omia hermoja, niin se pari euroa on sen arvoista. Etenkin jos lapsi ei ole yhtä kärsivällinen kuin meidän heppu.

Sunnuntaikirppiksellä olisi viihtnyt kokopäivän. Tripsteri.fi sivulta löysin reissun jälkeen  lisää kirppareita missä olisi voinnut käydä. Ehkä joku toinen, aikuisten, reissu.Kirppiksistä lisää esim. Tripsteri.fi sivun kirpputorivinkeissä.

Joka ravintolassa ei ole maitoa tarjolla (jos maitoa haluaa ruokajuomaksi suomalaiseen tapaan). Siellä missä sitä sai, kysyivät tarjoilijat halutaanko maito lämpimänä. Myönnetään tämä hieman hämäsi :)

Lue myös nämä (edit 23.4.2017):
Valmistelut ennen Berliiniä
1. päivä: Matkalla Berliiniin
3. päivä: Shoppailua ja kävelyä
4.päivä: Viimeistä päivää

Laivalla - Silja Europa taaperon kanssa

Konkurssi2017 -kiertueen ensimmäinen kohde oli Tallinna. Tai ainakin Tallinnan satama, koska emme aamulla poistunut laivasta vaan vietimme ajan laivalla. Laiva oli uudistettu Silja Europa ja lähtösatama Länsisataman terminaali 1.

Oliko laivalla sitten mitään tekemistä? Kun kyseessä on perhematka taaperon kanssa, niin perheen pienimmäinen kyllä keksii tekemistä :) Kyseessä ei ollut ainoastaan perhereissu, vaan juhlimme mieheni synttäreitä. Lippuja lunastaessa oli mukava huomata, että myös laivayhtiö muisti synttärisankaria drinkkikupongilla (joka tosin jäi käyttämättä...).

Hyttimme oli 4-hengen sisähytti kymppikannella. Olin unohtanut etukäteen pyytää matkasängyn ja hetken aikaa arvoimmekin, että pyydämmekö sänkyyn laidan. Mentiin vielä tämä reissu matkasängyllä. Ensi kerralla tilanne voi ollakin jo toinen, koska laivan matkasängyt on kapeita (max.50 cm leveä) ja Ukkelilla rupeaa tulemaan koko vastaan.

Illallinen syötiin Italialaisessa ravintolassa, Tavolátassa. Ukkeli söi hyvällä ruokahalulla lihapullia ja ranskalaisia. Sekä kaiken mitä tarjottiin esim. oliiveja, ciapatta -leipää, bruchettaa (joka oli minun alkupala), kanaa ja kasviksiä pääruolta. Kun vatsa oli täynnä, oli hyvä aika vilkutella ja hymyillä tarjoilijoille. Ukkelin siis, ei mieheni :). Lähtiessä Ukkeli teki vielä sulavan hurmurieleen vilkuttaessa tarjoilijoille leveä hymy kasvoilla ja silmät loistaen. Tarjoilijat vilkuttivat innokkaasti takaisin ja taisipa joku rouvista lähettää hänelle lentosuukon takaisin.

Jälkiruoan söimme Coffee & Co. kahvilassa. Minä otin suklaakakun palan ja pojat jakoi hedelmäpala-annoksen. Viereisessä ravintolassa oli karaoketanssit ja Ukkeli kävi hieman sotkemassa tanssijoiden valsseja omilla mooveillaan (Ukkeli on kova tanssimaan vaikka pesukoneen tahtiin). Eräs vanhempi herra hieman säikähti, kun ei meinannut huomata innokasta vaahtosammuttimen kokoista tanssikaveria. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Vaikka olimme jo ylittäneet uniajan, kävimme katsomassa Lottemaa-leikkihuoneen. Tila oli kivan kokoinen ja tarjolla oli monenlaista aktiviteettiä. Lasten energiamäärä ja keskittymiskyky taitaa olla verrannollisia (vai sittenkin kerrannollisia?) toisiinsa, koska meno leikkihuoneessa oli vauhdikas. Isommat lapset leikki hippaa ja juoksivat tilaa ympäri. Tarjolla oli monenmoista kulkupeliä (potkuautoa ja pyörää) ja kaikkia taisivat olla yhtä aikaa käytössä. Myös Ukkelin piti päästä kokeilemaan kaikkea mikä tarjolla oli. Voin sanoa, että meillä oli väsynyt nuorimies hyttiin päästyämme. Ukkelille ehdottamani valvominen kymmeneen asti jäi kuitenkin tunnilla vajaaksi. Kävimme kaikki yöpuulle ja lopulta uni vei voiton meistä jokaisesta. Täytyy mainita, että olen onneton laivalla nukkuja, kun myötäelän jokaisen aallon liikkeen ja kuulen kaikki hurinat. Silja Europa yöpyy satamassa, joten nukkuminen oli erittäin rauhaisaa ja lämpötilakin saatiin kerrankin säädettyä oikein.

Aamupala nautittiin Gill Housessa. Erikoisaamiaisella oli tarjolla lasit kuohuvaa sekä kaikenmoista hyvää. Auringon paistaessa siniseltä taivaalta oli ihana nautiskella kaikessa rauhassa mm.omenatäytteisiä crepejä sekä tummaaleipää katkaravulla ja mätinokareella. Ruokatilan ikkuinoista Ukkelin oli hyvä seurata miten viereen saapuneesta laivasta purkautui ulos rekat ja autot sekä uudet ajoivat sisään. Aamupalan jälkeen kävimme katsomassa kannelta satamaa. Sitä lähemmäksi maata ei tällä kertaa mentykään.

Mieheni oli varannut parturiajan aamupäivälle, joten hänen siellä käytyä menimme kylpyläosastolle. Lapsille on oma pienoinen allasalue ja se oli ainakin meidän tarpeisiin sopiva. Laivalla oli AMKopiskelijoiden porukka ja he olivat vallanneet porealtaat, niin niihin emme edes yrittäneet. Totesin miehelleni, että olen tainnut ymmärtää tämän koulun käyntini aivan väärin. En edes omista haalareita.

Kylpemisen ja saunan jälkeen palasimme hyttiin. Miehen jäädessä ruokkimaan Ukkelia ja laittamaan päiväunille, minä lähdin pelaamaan bingoa. Huono-onnisen bingoreissun jälkeen palasin hyttiin. Vapautin mieheni univahtivuorosta ja hänen lähtiessä kahvinostoon, jäin käytävälle lukemaan kirjaa.

Päiväunien jälkeen Ukkeli oli jälleen valmis leikkipaikalle. Meno ei ollut muuttunut kovin paljon eilisillasta ja niinpä kaikkea piti tälläkin kertaa kokeilla.

Kaiken kaikkiaan risteily oli hauska piristeruiske viikkoon. 22 tunnin risteily sopii kyllä lapsiperheille, koska tekemistä riittää ainakin taaperon kanssa. Leikkihuone oli menomatkalla auki klo 22 asti. Tallinnan päässä se aukeaa vasta kotimatkalle lähtiessä eli klo 12, joten heti aamusta ei leikkimään pääse.  Isommille lapsille tarjolla oli pelihuone, jossa oli ainakin ilmakiekkopöytä, mutta emme käynneet tarkemmin katsomassa, mitä muuta sieltä löytyisi.

Ukkeli löysi virikettä pitkillä käytävillä juoksemisesta, portaiden nousemisesta, ikkunoista ulos katselusta ja ikkunalaudoilla kävelystä. Hetkellisesti tuli mieleen, että ollaanko laivalla vai kiipeilypuistossa. Aika meni hyvin Ukkelia seuratessa ja hän kyllä keksi mitä mielenkiintoisempia reittejä.

Hissillä liikkuminen on suhteellisen tuskaisaa, joten portaita kannattaa suosia, jos vain pystyy. Meidän pöytävaraus laivalle oli 45 minuuttia ennen laivan lähtöä, joten ravintolassa mahtui olemaan ns. leveästi. Aktiviteetiksi ravintola antoi väritystehtävän ja värikynät (jotka oli Ukkelille vähän liian maistuvat ja siirtyivät nopeasti jemma -nimiseen paikkaan) ja ruoan kanssa tilattu maito tuli pillin kanssa. Vaikka aamupalalla lasta ei erikseen huomioitu oli tarjolla syöttötuolia ja aamubuffasta löytyi kyllä pikkumiehelle syömistä. Emme suinkaan olleet ainoa lapselliset ruokailijat, joten erikoisaamiainen oli muidenkin perheiden suosiosssa.

Muita laiva-aiheisia postauksia:

Pikkujouluristeilyllä Tukholmassa (Silja Serenade)

Aurinkoinen itsenäisyyspäivä Södermalmilla - pikkujouluristeily Tukholmassa jatkuu

Laivamatka taaperon kanssa - julma totuus!

Skansen - lapsiperheen päiväretki (myös ummikoille)

Hyvää tapaa hakemassa - Perheet Safkaa

Lapset ja ravintolassa syöminen, uhka vai mahdollisuus? Ei ehkä kumpaakaan, mutta kylläkin kokeiltavan arvoista. Ennen omaa lasta mennessäni syömään ravintolaan pyrin välttämään pöydät, jotka oli lapsien/leikkipaikkojen lähellä. Ehkä syy on selittämättäkin selvä, mutta kerrotaan nyt vielä erikseen: Lapset on äänekkäitä, ne ei pysy paikallaan, ovat kärsimättömiä ja häiritsevät jokaista ympärillä olevaa. Tässä tietenkin yleistän jokaisen lapsen, myös omani. Lisätään vielä, että oman lapsen synnyttyäni en ole muuttanut mielipidettä, olen ainoastaan siirtynyt ruokailemaan sinne muiden lapsellisten joukkoon. Lapset ovat äänekkäitä, liikkuvia, kärsimättömiä odottamaan ja voivat häiritä kanssa ihmisiä, koska HE OVAT LAPSIA ja heiltä ei voi vaatia samaa kuin aikuisilta! Iän myötä opitaan käytöstapoja ja tulee lisää ymmärrystä.  Jos aikuinen käyttäytyy kuvatun kaltaisesti on yleensä syynä humalatila (tai sitten henkilö ei oppinut/hänelle ei opetettu käytöstapoja). Minusta pienempi paha on selvästi kyllästynyt lapsi, joka vain haluaisi kotiin, kuin selvästi humaltunut aikuinen.

Helsingissä järjestettiin lauantaina 21.1. Perheet Safkaa -tapahtuma. Konseptin on ideoinnut Family Mattersin perustajat Petra Gergov-Koskelo ja Minna Koskelo. Tapahtuman idea on kehittää perheystävällistä ravintolakulttuuria ja madaltaa perheiden kynnystä ruokailla ravintoloissa. Mukaan päivään oli lähtenyt 13 ravintolaa kutsuen kaikki lapsiperheet mukaan. Me ruokailimme Strindbergillä ja vietimme paikan päällä oikein miellyttävän kaksi tuntisen. Seurueeseemme kuului Lähinnä Kauempana -matkablogin pitäjä Kati lapsineen, sekä minä Ukkelin kanssa. Käytännössä siis kaksi rummutusta rakastavaa pikkuhurmuria, joista toinen kylvää edelleenkin maastoon ruoan mitä ei syö, sekä reipas pikku prinsessa. Ja totta kai me isommat prinsessat eli lapsistaan ylpeät äidit. Strindbergin edustaa klassisempaa tyyliä ja myös ravintolassa asioivat taitavat suuremmaksi osaksi olla iäkkäämpää väkeä (tämä aivan mutu tuntumulla Helsingin Sanomien artikkelin ja oman arvion perusteella). Ulkona oleva kyltti kertoi Perheet Safkaa tapahtumasta, mutta en tiedä kuinka moni ruokailija oli tästä tietoinen tai kertoiko henkilökunta ruokailijoille.  Lapsia oli todennäköisesti normaali lauantai-iltapäivää enemmän, vaikkakaan ovin monta aivan näin pientä ruokailijaa ei paikalla ollut.

Karavaanimme oli liikenteessä kaksilla rattailla ja Strindbergin hissiin mahtui vain yhdet kerrallaan. Pientä odusta tullessa ja mennessä, mutta asia hoitui kyllä ja sisälle (ja ulos) päästiin. Pöytämme oli aivan ikkunan vieressä ja Esplanadinpuisto avautui ikkunan takana. Tämän talven koristevalot ovat ehdottomasti upeimmat mitä ikinä Helsingissä olen nähnyt ja illan pimentyessä ikkunan takana saimme ihailla loistetta paraatipaikalta. Pöytään asettuminen vaati pientä tuolileikkiä, mutta lopulta jokainen löysi oman paikkansa. Meille haastetta toi kaksi syöttötuolia pöydässä, jossa toisella puolella oli yhtenäinen penkki ja toisella puolella tuolit. Ukkeli sai pöydän päätypaikan ja aloittikin välittömästi rummuttelun pöydässä olevilla aterimilla. Henkilökunta oli oikein miellyttävää ja ymmärtäväistä. Lähtiessä selvisi, että tarjoilijallamme oli itsellään useampi lapsukainen, joten hänellä ei ollut vaikeuksia ymmärtää pienten lasten käytöstä. Naapuripöytiin en kurkkinut, mutta kukaan ei ainakaan tullut valittamaan äänistä, mitä meidän pöydästä kantautui. Kerrottakoon, että pöydässä ei ollut maailmanlopun meininki, vaan normaali hyväntuulinen iloittelu, minkä vain lapset saa aikaan.

Lapsille oli tehty päivää varten erityismenu. Alkupalaksi valitsin toast skagenin ja pääruoaksi lihapullat ja perunamuusi. Jälkiruokavaihtoehtoja oli yksi erittäin pätevä eli jäätelöannos (Strindbergin jäätelöherkku). Itselleni otin kananpoikacaesar -salaatin. Varauduin siihen, että pääsisin maistelemaan myös Ukkelin annoksista, enkä ollut väärässä. Ottaen huomioon, että katkaravut oli aivan uusi tuttavuus, maistui toast skagenin hyvin. Loput lihapulla-annoksesta jouduin pyytämään mukaan, koska muuten niin hyvä ruokainen Ukkeli ei tällä kertaa jaksanut keskittyä pääruokaan. Lisukeleivät ja katkaravut skagenin päältä taisi täyttää tarpeeksi. Jälkkäri toki maistui (äitinsä poika;)) ja hetken jo säikähdin, että eikö minulle jää mitään. Pöydästä lähtiessä jälkeemme jäi sotku, tätä ei voi valitettavasti kieltää, mutta pahemmaltakin paikka olisi voinut näyttää. Pari tuntia ravintolassa on pitkä aika lapselle, etenkin kun pitää vielä paikallaan pysyä. Lapsista vanhin osasi tuoda kärsimättömyytensä esille sanoin. Pikkumiehillä se ilmeni kasvavalla levottomuudella. Lapsista vanhin pysyi paikallaan, kun sai täyttää ravintolasta saatua Oppi&Ilo -kirjasta. Loppuhetkillä auttoi netin  lastenohjelmat kännykästä. Ukkelinkin kärsivällisyyttä koeteltiin ja se ilmeni kiipeilyvimmalla. Johan sitä olikin joutunut istumaan hyvän tovin. Sohvalta piti könytä ylös ja alas, sylin kautta viereen istumaan ja kun lopulta nostin käsivarsien varassa katsomaan seinäpeilistä kuvaansa, oli se todella hauska juttu. Vapaasti en päästänyt juokemaan, koska se ei vain kuulunut asiaan tällä kertaa.

Mielestäni Perheet Safkaa on konseptina hyvä rohkaisemaan perheitä kokeilemaan muitakin ravintoloita, kuin niitä joissa on tarjolla lasten oma menu kuvineen ja leikkipaikka pöydän vieressä. Oma lapsi on pieni ja käytöstapoja ei häneltä voi vielä vaatia, mutta silloin vastuu onkin meillä vanhemilla. Todennäköisesti ketjuravintolat leikkipaikkoineen tulee vielä erittäin tutuksi, kun äiti ja isä haluaa ulos syömään. On kuitenkin hyvä tietää, että ravintolaan voi mennä ruokailemaan lapsen kanssa ilman, että koko aikaa tarvitsee miettiä mitä muut meistä ajattelee (,koska tiedän mitä he ajattelevat, koska ajattelen itse aivan samalla tavalla). Lapset oppii esimerkin ja tekemisen kautta, joten kokeillaan ja näytetään esimerkkiä.

Twin Peaks tunnelmointia ja hyvää ruokaa Sandrossa!

Olen Twin Peaks -fani, jos tätä et vielä tiennyt. Sivuutin aihetta Nämä 5 LEGO -pakettia haluaisin! kirjoituksessa. Vaikka en joulun viettomme yhteydessä asiaa mainunnut, katsoimme kolme viimeistä Twin Peaks jaksoa joulunpyhinä. Miehelleni sarja oli uusi kokemus ja itse ihmettelin, miten jotkin kohtaukset muistin niin eri tavalla, kuin silloin ensimmäistä kertaa katsoessani 90-luvulla. Esimerkiksi Audrey Horne ja räjähdys. Muistelin, että lentokone räjähti viedessään mukanaan rakastavaiset, mutta ei se niin mennytkään.

Twin Peaksin uusista jaksoista päästään nauttimaan toukokuussa (JEEE!!!) ja parin viime vuoden aikana on sarja noussut jälleen esille. Tähän tietenkin on vaikuttanut 25-vuotisjuhla, uuden kauden ympärillä vellonut keskustelu jne. Kulttisarja, ei voi kiistää. Helsingissä on ollut esillä Twin Peaksin innoittamaa näyttely, johon kutsutut taiteilijat ovat jakaneet oman Twin Peaksiin liittyvän tuntemuksen pohjalta luodun teoksen. Peak Experience -näyttely (Creat, 05.-17.1.2017).

Viime torstaina vietettiin tyttöjeniltaa, johon kuului Peak Experience näyttely ja ruokailu Kampin Sandrossa.
Torstain keli oli aivan kamala, mutta löysimme kukin tahoiltamme näyttelypaikalle. En ollut koskaan käynnyt Creat'n tiloissa, mutta perille pääsin vaivatta pienestä myöhästymisestä huolimatta (Kartta kännykässä pelasti). Näyttely oli pieni, mutta näyttelyssä oli hyvin tilaa, koska paikalla ei ollut paljon katsojia.
Suurimmasta osasta teoksia pystyin löytämään Twin Peaks yhteyden, mutta aivan kaikista sitä tuntua en saannut. Tosin täytyy muistaa, että teokset oli tehty niiden tuntemuksien perusteella mitä sarjaherätti. Olisin odottanut kalaa kahvipannussa, mutta sitä en ainakaan havainnut :) Suosikkini oli Mari Kasurisen My Little Laura Palmer. Myös toinen Laura Palmer henkinen työ oli kaunis, mutta valitettavasti sen tekijä jäi minulta katsomatta. (Sininen taulu, jossa muovitettu hahmo).  Lähes kaikki teokset olivat myynnissä ja hieman himoittelin Ivana Helsinki -kaulakorua. Korun hinta ei olisi ollut mahdoton, mutta jätin sen ostamatta. Näyttely kattoi ainoastaan kaksi huonetta, joka oli itselleni huomattavasti vähemmän kuin mitä olin odottanut. Kadulta näki ensimmäisen huoneen ja punaisten verhojen taakse jäävä pienempi tila ei kovin suuria yllätyksiä jakanut.

Mari Kasurinen My Little Laura Palmer

Ivana Helsinki

Näyttely oli katsottu nopeasti läpi, ja kun poistuimme purevaan talvimyräkkään oli pöytävaraukseen lähes tunti aikaa. Pistäydyimme matkan varrella Coronassa yksillä ennen siirtymistä Kampin ostoskeskukseen. Olimme varanneet pöydän Sandrosta, joka on laajentanut Kampin 5.kerroksen Kortteliravintola-alueelle. En Korttelissa ollut ehtinyt käymään vaikka alue aukeni jo joulukuussa. Tarjolla oli useita erityyppisiä ravintoloita ja lisää rakennettiin. Bar Cón'iin emme eksyneet, mutta sisäänkäynti oli sen verran vakuuttava, että pakko sinnekin kyllä vielä eksyä.

Bar Cón sisäänkäynti

Olen käynnyt Kallion ja Eiran Sandrossa, joten ravintolan tarjonta oli minulle ennestään tuttu. Täytyy myöntää, että Sandron salaatteja, dippejä ja leipää odotin eniten, enkä joutunut pettymään :) Etenkin leipä on vain niin hyvää ja lähes aina vielä lämmintä! Korttelissa näytti olevan usean kokoista ravintolaa, ja Sandrokin näytti aluksi pienemmältä kuin olikaan. Ravintola oli yllättävän iso ja näkymät avautui ikkunasta Narinkkatorille. Tullessa ulkona vellova lumimyräkkä ja pimeys peitti näkyvyyden, mutta kun sade lakkasi erottui kaukaisuudessa mm. Linnanmäen maailmanpyörä. Kesällä maisemat on uskoakseni huomattavasti kauniimmat. Vaikka oli arki-ilta, oli ravintola täynnä ja se myös näkyi noutopöydän, ja etenkin lämpimien ruokien, menekissä. Välillä joutui odottamaan täydennyksiä, mutta ei siellä ilman ruokaa jäännyt. Onnistuin syömään itseni ähkyyn, eikä muutkaan valittanut nälkäänsä. Yksi seuralaisistamme ihastui (lopultakin) falafeleihin. Aiemmat kokemukset eivät olleet häntä vakuuttanut, mutta nyt hänelle sai vakuuttaa, että pullat oli falafeleja.

Mielestäni Kampin Sandro on aavistuksen kliinisempi, kuin esimerkiksi Kallion Sandron boheemimpi olemus. Tosin kaikki Korttelin ravintolat tuntuivat edustavan tietyllä tapaa samanlaista yhtenäistä tyylisuuntaa, joten sen puolesta ravintola sopi paikalleen. Englantia puhuva henkilökunta oli iloista ja avokeittiöstä jälkiruokapöydän tarjontaa selittänyt kokki sai ainakin meidät tuntemaan tervetulleeksi. Ainoan miinuksen 160 cm pitkä ihminen antaa ravintolan naulakosta. Itselläni oli pitkä talvitakki, joka olisi ollut lattialla, jos olisin laittanut sen alemmalle tasolle. Ylärekki vuorostaan oli sen verran korkealla, että sain varvistella yltääkseni... Ravintola on päivittäin auki ainakin klo 23 asti. Yhteen ruokajuomaan, noutopöytään + jälkiruokapöytään rahaa meni n. 30 €.