maanantai 16. tammikuuta 2017

Twin Peaks tunnelmointia ja hyvää ruokaa Sandrossa!



Olen Twin Peaks -fani, jos tätä et vielä tiennyt. Sivuutin aihetta Nämä 5 LEGO -pakettia haluaisin! kirjoituksessa. Vaikka en joulun viettomme yhteydessä asiaa mainunnut, katsoimme kolme viimeistä Twin Peaks jaksoa joulunpyhinä. Miehelleni sarja oli uusi kokemus ja itse ihmettelin, miten jotkin kohtaukset muistin niin eri tavalla, kuin silloin ensimmäistä kertaa katsoessani 90-luvulla. Esimerkiksi Audrey Horne ja räjähdys. Muistelin, että lentokone räjähti viedessään mukanaan rakastavaiset, mutta ei se niin mennytkään.

Twin Peaksin uusista jaksoista päästään nauttimaan toukokuussa (JEEE!!!) ja parin viime vuoden aikana on sarja noussut jälleen esille. Tähän tietenkin on vaikuttanut 25-vuotisjuhla, uuden kauden ympärillä vellonut keskustelu jne. Kulttisarja, ei voi kiistää. Helsingissä on ollut esillä Twin Peaksin innoittamaa näyttely, johon kutsutut taiteilijat ovat jakaneet oman Twin Peaksiin liittyvän tuntemuksen pohjalta luodun teoksen. Peak Experience -näyttely (Creat, 05.-17.1.2017).

Viime torstaina vietettiin tyttöjeniltaa, johon kuului Peak Experience näyttely ja ruokailu Kampin Sandrossa.
Torstain keli oli aivan kamala, mutta löysimme kukin tahoiltamme näyttelypaikalle. En ollut koskaan käynnyt Creat'n tiloissa, mutta perille pääsin vaivatta pienestä myöhästymisestä huolimatta (Kartta kännykässä pelasti). Näyttely oli pieni, mutta näyttelyssä oli hyvin tilaa, koska paikalla ei ollut paljon katsojia.
Suurimmasta osasta teoksia pystyin löytämään Twin Peaks yhteyden, mutta aivan kaikista sitä tuntua en saannut. Tosin täytyy muistaa, että teokset oli tehty niiden tuntemuksien perusteella mitä sarjaherätti. Olisin odottanut kalaa kahvipannussa, mutta sitä en ainakaan havainnut :) Suosikkini oli Mari Kasurisen My Little Laura Palmer. Myös toinen Laura Palmer henkinen työ oli kaunis, mutta valitettavasti sen tekijä jäi minulta katsomatta. (Sininen taulu, jossa muovitettu hahmo).  Lähes kaikki teokset olivat myynnissä ja hieman himoittelin Ivana Helsinki -kaulakorua. Korun hinta ei olisi ollut mahdoton, mutta jätin sen ostamatta. Näyttely kattoi ainoastaan kaksi huonetta, joka oli itselleni huomattavasti vähemmän kuin mitä olin odottanut. Kadulta näki ensimmäisen huoneen ja punaisten verhojen taakse jäävä pienempi tila ei kovin suuria yllätyksiä jakanut.
Mari Kasurinen My Little Laura Palmer

Ivana Helsinki


Näyttely oli katsottu nopeasti läpi, ja kun poistuimme purevaan talvimyräkkään oli pöytävaraukseen lähes tunti aikaa. Pistäydyimme matkan varrella Coronassa yksillä ennen siirtymistä Kampin ostoskeskukseen. Olimme varanneet pöydän Sandrosta, joka on laajentanut Kampin 5.kerroksen Kortteliravintola-alueelle. En Korttelissa ollut ehtinyt käymään vaikka alue aukeni jo joulukuussa. Tarjolla oli useita erityyppisiä ravintoloita ja lisää rakennettiin. Bar Cón'iin emme eksyneet, mutta sisäänkäynti oli sen verran vakuuttava, että pakko sinnekin kyllä vielä eksyä.
Bar Cón sisäänkäynti

Olen käynnyt Kallion ja Eiran Sandrossa, joten ravintolan tarjonta oli minulle ennestään tuttu. Täytyy myöntää, että Sandron salaatteja, dippejä ja leipää odotin eniten, enkä joutunut pettymään :) Etenkin leipä on vain niin hyvää ja lähes aina vielä lämmintä! Korttelissa näytti olevan usean kokoista ravintolaa, ja Sandrokin näytti aluksi pienemmältä kuin olikaan. Ravintola oli yllättävän iso ja näkymät avautui ikkunasta Narinkkatorille. Tullessa ulkona vellova lumimyräkkä ja pimeys peitti näkyvyyden, mutta kun sade lakkasi erottui kaukaisuudessa mm. Linnanmäen maailmanpyörä. Kesällä maisemat on uskoakseni huomattavasti kauniimmat. Vaikka oli arki-ilta, oli ravintola täynnä ja se myös näkyi noutopöydän, ja etenkin lämpimien ruokien, menekissä. Välillä joutui odottamaan täydennyksiä, mutta ei siellä ilman ruokaa jäännyt. Onnistuin syömään itseni ähkyyn, eikä muutkaan valittanut nälkäänsä. Yksi seuralaisistamme ihastui (lopultakin) falafeleihin. Aiemmat kokemukset eivät olleet häntä vakuuttanut, mutta nyt hänelle sai vakuuttaa, että pullat oli falafeleja.

Mielestäni Kampin Sandro on aavistuksen kliinisempi, kuin esimerkiksi Kallion Sandron boheemimpi olemus. Tosin kaikki Korttelin ravintolat tuntuivat edustavan tietyllä tapaa samanlaista yhtenäistä tyylisuuntaa, joten sen puolesta ravintola sopi paikalleen. Englantia puhuva henkilökunta oli iloista ja avokeittiöstä jälkiruokapöydän tarjontaa selittänyt kokki sai ainakin meidät tuntemaan tervetulleeksi. Ainoan miinuksen 160 cm pitkä ihminen antaa ravintolan naulakosta. Itselläni oli pitkä talvitakki, joka olisi ollut lattialla, jos olisin laittanut sen alemmalle tasolle. Ylärekki vuorostaan oli sen verran korkealla, että sain varvistella yltääkseni... Ravintola on päivittäin auki ainakin klo 23 asti. Yhteen ruokajuomaan, noutopöytään + jälkiruokapöytään rahaa meni n. 30 €.




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!