perjantai 20. tammikuuta 2017

Iske niitti sydämeesi - Badding muistoissamme Dubrovnikin illassa


Kuva: Yle elävä arkisto (Saundi)

Viime viikolla sain nauttia äidin omasta ajasta jopa kahtena iltana. Torstaina tyttöjen kanssa ja lauantai-iltana Dubrovnik Lounge& Lobby'ssa  Rauli "Badding" Somerjoen muistokonsertissa. Meinasi mennä konsertti ohi, kun viikolla selvisi pienimuotoinen aikatauluongelma.

Todennäköisyys, että miehelläni ja minulla olisi päällekkäisiä menoja, on kovin pieni. Olemme onnistuneet järjestämään harvat menomme niin, että hoitajaa ei olla tarvittu, vaan jompikumpi on ollut kotona. Pari kertaa on tehty ns. lennosta vaihto, kun toinen on tullut ja toinen mennyt. Syksyllä esim. mentiin Ukkelin kanssa Pasilan asemalle isää vastaan, kun hän tuli työmatkalta ja minun piti ehtiä kouluun. "Läpsystä vaihto" oli tarkoitus toteuttaa lauantainakin, kun miehellä oli liput jääkiekkopeliin (HIFK-KalPa) ja minulla lippu Iske Niitti sydämeesi ja Ala Rokkaamaan! -keikalle. Keikka oli Baddingin muistokonsertti, jossa Katri Somerjoki (& Niittisydän) muisteli setäänsä. Lauantaina, 14.1.,  tuli Badding kuolemasta 30 vuotta. Minulle Badding ja hänen musiikkinsa on ollut aina hyvin lähellä sydäntä.

Noh. Alkuviikosta otimme lauantai-illan aikataulun suunnitteluun.  Oletin, että keikka alkaisi aikaisintaan klo 22.  Miehen peli alkoi iltapäivästä ja hän epäili sen kestävän korkeintaan kasiin. No problem, hyvinhän siinä ehtii. Onneksi - siis todellakin onneksi - tarkistin keikan alkamisajan ja selvisi, että keikka alkaisi jo klo 20.30. Jaahas, mitenkäs nyt näin? Pikaisen tuumailun tuloksena päätin yrittää löytää lapsenlikan pariksi tunniksi. Tuolloin pääsisin ajoissa lähtemään ja mies saisi katsoa pelin rauhassa loppuun. Lapsenlikan saaminen näin lyhyellä varoitusajalla epäilytti, mutta onneksi meiltä löytyy niin ihania ihmisiä ympäriltä, että vaihtoehtoja oli loppupelissä kaksin kappalein. Ukkelille tutumpi ihminen lapsiensa kanssa hoiti tällä kertaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Ukkelia hoiti joku ei-sukulainen. En epäillyt lainkaan homman toimivuutta: tuttu ympäristö ja reipas nuori mies, joka ei turhia äidin perään huutele. Täytyy kyllä myöntää, että hieman oli hassu olo sisuksissa, kun kotoa lähdin.

Lauantai oli sama, kun kävimme pikapyrähdyksen Hop-Lopissa ja Ukkelin päiväunien ajankohta "hieman" venähti. Se itseasiassa olikin hyvä juttu, koska olin varma, että Ukkeli jaksaa leikkiä siihen asti, kun isä tulee kotiin. Kaveri tuli lapsineen illasta ja ehdittiin hyvin katsoa tärkeimmät asiat. Lapset löysi yhteisen sävelen ja Ukkeli oli innoissaan kavereista. Kun lähtöni lähestyessä selitin Ukkelille, että äiti lähtee nyt ja jäät tänne vähäksi aikaa kaverini kanssa, nosti Ukkeli kätensä, vilkutti reippaasti,( hee-hee = hei-hei) ja ampasi olohuoneeseen. Ilmiselvästi asia oli selvä ja pärjäsi pari tuntia ilman äitiä 😊.

Keikkapaikalle Dubrovnikiin ehdin ennen kahdeksaa. Tilaisuus oli loppuunmyyty, mutta en ollut huolissani, koska olin varannut ja maksanut liput. Lippu oli lunastettavissa lipunmyyjältä. Paitsi, että kun kysyin lippuani, ei lippuja kuulema enää ollut, koska kaikki oli mennyt. Mainitessani, että olen lippuni kyllä jo myös maksanut, pyysi hän vain peremmälle enempää asiaan puuttumatta. Sisään tullessani olin havainnut, että paikka oli aivan täynnä. Takkia narikkaan viedessäni ikäväkseni huomasin, että eräs lempiartisteistani, M.A.Numminen, oli jo lavalla kertomassa Badding - muistojaan. Kun narikasta lopulta pääsin, oli puheenvuoro jo ohi. Raivatessani tietä tiskile, harmittelin mielessäni Nummisen missaamista. M.A. Numminen on artisti, jota suuresti ihailen. Nummisella oli viime vuonna juhlavuosi ja sen kunniaksi hän teki erityyppisillä kokoonpanoilla useita keikkoja. Itse ehdin nähdä näistä yhteensä kolme konserttia syyskuussa ja lokakuussa.

Tiskin luota löysin tuttavani ja heidän kanssa rupatellessa selvisi, että tapahtuman aloitus oli myöhästynyt, koska jonon purkaminen oli vienyt aikaa. Pienimuotioinen lippuhässäkkäkin kai oli ollut. Tämä selitti osaltaan myös sen, miksi sisäänpääsyni oli loppupelissä vaivaton.  Dubrovnikin salin puoli oli tupaten täynnä ja tunnelma oli muutenkin hyvin tiivis. Seisoimme tiskin vieressä väistellen tarpeen mukaan janoisia kanssa keikkailijoita. Itselläni sydän hyppäsi ihan uuteen paikkaan, kun tajusin the MAN'in eli herra Mauri Antero Nummisen pyytävän tietä! Totta kai maestrolle tietä tehtiin. Hänkään ei päässyt tiskin luota poistumaan, joten käytin tilanteen hyväksi ja fanikuvan lisäksi kerroin ihailevani häntä suuresti. Ja kiitin kaikesta. Tässä vaiheessa ahtaus ja ihmisten paljous ei haitannut enää yhtään. Periaatteessa olisin voinnut lähteä jo kotiin, mutta keikalle oltiin tultu, niin pitihän se kaikka kuunnella. 

Alkuhässäköinnin vuoksi lämppäri, Grandmother Corn,  pääsi aloittamaan hieman myöhässä. Pojat soittivat omia biisejä, jotka oli oikein meneviä. Mukaan mahtui myös illan henkeen pari Baddingin biisiä. Kun ylimääräiset tuolit oli lavan edestä kannettu pois ja Dubrovnikin saliin saatiin kaivattua tilaa, oli pääsesintyjä Katri Somerjoki& Niittisydämen aika esiintyä. Esitetyt kappaleet olivat kaikki Baddingin käsialaa ja kappaleet oli valikoituneet toiveiden ja Katrin omien tuntemuksien pohjalta. Katri Somerjoki & Niittisydämen sovitukset kappaleista olivat erinomaisia, bändin näköisiä ja bändi sai kappaleisiin aivan uudenlaista otetta. Kahden setin mittainen keikka sisälsi biisejä laidasta laitaan aina Apina&gorillasta Alla Kuusinpuun kautta Paratiisiin. Paratiisista saimme kaksi eri sovitusta, kun bändi soitti sen uudelleen encorena Kauas Pilvet Karkaavat kappaleen jälkeen. Bändi, ja illan teema, olisi täyttänyt isommankin keikkapaikan. Kuten M.A.Numminen totesi, olisi täyttänyt helposti Tavastian (Keikka odotellessa...). Itse livahdin paikalta viimeisen biisin jälkeen ja suuntasin kotiin. Kotimatkalla täpötäydessä junassa viereeni istui Dio-fani, joka myös oli tulossa samalta keikalta. Mukaan hän oli napannut keikkajulisteen, jonka takaa löytyi toisen setin biisilista. Pakko oli rikkoa jälleen suomalaista hiljaisuutta ja pyysin kuvan listasta 😀. Kaiken kaikkiaan lauantaipäivä oli erittäin onnistunut.



Youtube -video: kuvaus:Kari Karttiala & Virpi Miettinen






Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!