Vauvakino ja puoli La La Landia

Torstaina nautimme Ukkelin kanssa populaarikulttuurista elokuvan muodossa ja kävimme katsomassa Vauvakino -esityksenä 14 Oscar-ehdokkuutta saanneen La La Land'in. Tai ehkä se jäi vain La Landiksi, koska puolessavälissä lähdettiin kotiin syömään ja nukkumaan. Tunnissa ehdin hyvin kokeilemaan mikä on Ukkelikin suhtautuminen elokuvateatterissa olemiseen.

Finnkino järjesti Vauvakino -esityksiä eripuolella Suomea ja pääkaupunkiseudun tarjonnasta valintamme osui tällä kertaa Vantaan Flamingoon. Ottaen huomioon näytöksen aloitusajan (klo 11) ja Ukkelin päväruoka ja -uniajan, en halunut lähteä seikkailemaan julkisilla. Autolla meiltä pääsee Flamingoon suhteellisen nopeasti. Ukkelin ollessa seitsemän kuukautta kävimme ensimmäisen kerran Vauvakino -näytöksessä, joten minulla oli pieni aavistus mitä olisi odotettavissa tälläkin kertaa. Edellisellä kerralla Ukkeli ei vielä ollut juoksenteleva taapero, vaan pysyi nätisti sylissä ja nukkui loppuesityksen viereisellä penkillä. Nyt eletään kuitenkin aikaa, jolloin sylissä istuttaminen ei ole niin helppoa, vaan sylissä venkoillaan, kääntyillään ja liutaan alas (jee, liukumäki-leikki, uudestaan!). Olimme siis eri tilanteessa kuin edellisellä kerralla, ja tarkalleen ei voinnut tietää, mitä tuleman piti. Lippua varatessani valitsin paikan ensimmäiseltä riviltä. Normaalisti ensimmäinen rivi ei todellakaan ole ykkösvalintani, mutta paikkavalintaan vaikutti se, että edellisen kerran perusteella tiesin etualasta löytyvän leluja ja muuta aktiviteettia. Näin oli myös tälläkin kertaa.

Lunastin lippuni ennen näytöksen alkua. Vaunuparkille minulla ei ollut tarvetta, mutta sellainen olisi löytynyt vapaana olevasta salista. Kovin kauan meidän ei tarvinnut odottaa salin ulkopuolella, mutta siinäkin ajassa ehdin sen seitsemän kertaa Ukkelin perässä juosta. Naapurisalissa oli kokoustilaisuus ja salin edustalle oli laitettu pystypöytiä vihreine somisteineen. Alue oli "aidattu", mutta ei sellainen 90-100 cm korkeudessa oleva nauha alle 80 senttistä hobittia pysäytä. Äiti sai hien pintaan kumarrellessa ja kiinni juostessa. Mutta en ollut ainoa :) Tässä vaiheessa hieman haikaillen suuntasin katseeni turvakaukaloissa uinuviin pikkuisiin joiden ikä mainitaan vielä viikoissa (tai kuukausissa). Saliin päästyämme tilanne rauhoittui, koska sieltä löytyi tekemistä. Istumapaikkojen lisäksi salista löytyi vaipanvaihtotasoja, pari syöttötuolia, mikro ja leluja. Kuten aiemminkin, etuosassa salia oli lasten käyttöön tarkoitettuja leluja, istuimia ja keinuhevosia eli vähän kaikenlaista, jotka auttaa perheen pienimpiä jaksamaan, kun vanhemmat/hoitaja katsoo leffaa. Ukkelin bongattua lelut sain kaikessa rauhassa käydä viemässä vaatteet ja tavaramme penkillemme.

Ennen näytöksen alkamista ehti Ukkeli tutustua lelutarjontaan. Paras lelu kaiksita oli kuitenkin keinuhevonen. Keinutuolit on ennestään tuttuja ja kii-kaa kuuluu meilläkin sanavarastoon, mutta keinuhevonen oli uusi kokemus. Hetkeä ennen näytöksen alkua valot himmennettiin, mutta ei sammutettu, joten salissa oli koko näytöksen ajan mielyttävän valoisaa, mutta ei häiristevän kirkasta. Ensimmäisen kuvan ilmestyessä valkokankaalle, oli jotenkin suloita, kuinka leikkijöiden päät kääntyivät kohti kuvaa ja ihmettelevät katseet seurasivat jättiläisvauvan. (Alussa oli joku mainos, jossa oli vauva). Olisi ollut hauska olla pikkuihmisen päänsisällä hänen kohdatessa tällaisen uuden ihmetyksen.  Päätökseen lähteä katsoaan La La Land vaikutti se, että kyseessä on musiikkielokuva. Ukkeli pitää tanssimisesta musiikin tahtiin. Tanssiin riittä rytmi astian-tai pyykinpesukoneesta tai vaikka vedenkeittimen kohinasta. Toivoin, että musiikkielokuva viihdyttäisi myös Ukkelia ja hyvin poikani tunsin. Elokuvan alkaessa, ensimmäisten musiikkien tulvahtaessa valkokankaalle poika istui keinuhevosessa ja jammaili menemään. Hän tapitti ratsunsa selästä elokuvaa tiiviisti ensimmäiset 5-10 minuuttia (ja välillä yläkroppa lähti musiikin mukaan), mutta sitten piti keskittyä keinumiseen ja muuhun leikkimiseen. Minä en ollut tajunut katsoa kauanko elokuva kestää, joten jouduin tarkistamaan tämän näytöksen jo pyöriessä. Jos olisin etukäteen katsonut, että leffa kestää vähän yi 2 tuntia olisi leffa ehkä jäännyt välistä. Puolitoista tuntia olisi vielä menetellyt, mutta 2 tuntia + poistumiset, kotiin ajo, syöttäminen ja nukkumaan laitto olisi sotkennut päivärytmiä vähän liikaa (kuten kävi HopLopin keikalla). Päätin, että elokuvissa ollaan klo 12 asti ja sitten lähdetään. Olin maksanut leffalipusta 7,5€, joten puolikas leffa tuli yhtä kalliiksi, kuin olisin viikonloppuna mennyt katsomaan kokonaisen filmin.

Lapseni tuntien tiesin, että kaikki mikä ei ole omaa; on toisen kädessä; mitä voi syödä/juoda ja mikä on pienempi kuin hän itse, kiehtoo ja se pitää koskettaa/laittaa suuhun. Seurasin siis toisella silmällä leffaa ja toisella mitä Ukkeli puuhasi. Pahimmilta säädöiltä vältyttiin ja leikit sujui rauhallisesti. Ukkelin bongattua portaat oli minunkin noustava penkistä. Ukkeli nousi salin portaat ylös asti välillä pysähtyen ihmittelemään langan pätkää, vauvan leluja, kenkiä, vesipulloa, yms. mitä pitkällä reissulla vain eteen sattui. Uskon, että Ukkeli olisi jaksanut olla esityksen loppuun asti. Meillä oli vaipat ja ruoat mukana, joten sekään ei olisi ollut este, mutta halusin pitää päivärytmin suhteellisen samana kuin yleensä. Näin ollen kellon tullessa kaksitoista, pakkasin kimpsut ja kampsut, otin Ukkelin kainaloon ja jätin Ryan Goslingin odottamaan Emma Stonea... (en paljastakaan mihin 😊 ). La La Landista siirryttiin Dreamlandiin melkein ajallaan. Ukkeli ei nukahtanut autoon, joten päikkärit ei siirtynet sen vuoksi. Ruoka maistui, koska emme olleet liikoja leffassa herkutellut. Ehkä minäkin saan joskus vielä leffan katsottua loppuun.

Miten meni noin omasta mielestäni: Paremmin kuin arvasin, mutta kuitenkin niin kuin olin etukäteen odottanutkin = ei suuria yllätyksiä. Salissa meni hyvin, koska oli leluja ja mahdollisuus kiipeillä portaita. Ei ollut velvollisuutta istua paikallaan, joten ei tarvinnut myöskään hangoitella vastaan. Elokuvassa musiikkia, joka osui pojan rytmihermoon. Miinusta: kaikki herkut mitä ei saanut syödä ja kaiki lelut, jotka oli toisen omia.

Tässä vielä tiivistettynä pari vinkkiäni, jos Vauvakino on kokematta:
- Omat eväät mukaan - salissa on mikro, jossa sellaista kaipaa. Meillä oli mukana maissisuikeroita, vettä ja välipala smoothie.
- Imetys - onnistuu salissa. Ylätasanteelta yms. löytyy tarvittaessa pötköttelypaikka, jos ruokailu ei istualtaan luonnistu.
- Vaipanvaihto onnistuu salissa - salissa on tasot, joilla voit vaihtaa vaipan eli sinun välttämättä tarvitse poistua tilassa sen vuoksi. Ota mukaan kuitenkin vaipat yms. mitä uskot tarvitsevasi.
- Ole kuin kotonasi - huolehdi lapsesti, mutta nauttikaa leffasta. Vauvakinon ideaan kuuluu, että salissa saa liikkua ja siellä saa kuulua ääniä. Totta kai toiset katsojat tulee ottaa huomioon eli asiallisesti pitää käyttäyä.
- Kokeilkaa - alaikärajaa ei ole, joten jos itseäsi leffakiinnostaa niin rohkeasti vain kokeilemaan.Missään nimessä ei kannata leffareissua jättää sen takia välistä, että pelkää oman lapsen olevan liian levoton pysymään paikallaan.
- Teatterissa on tilaa - näytöksiin ei ole tarkoitus myydä salia täyteen, joten paikkoja omille ja lapsen tavaroille löytyy.
- Seuraa ohjeita ja kysy tarvittaessa - Saliin vaunuja ei saa tuoda, mutta kantokopan kylläkin. Jätä vaunut ohjeistettuun paikkaan. Finnkinon sivuilla annettu ohjeistusta.

-Koko perheellä leffaan - jos mahdollista, on tämä hauska tapa viettää laatuaikaa yhdessä.

Kiitosta/Vinkkejä järjestäjälle (jos satutte lukemaan): 

- Kiitos, että järjestätte Vauvakinoja

- Voisi olla useamminkin - ymmärrän, että näytös halutaan valita olemassa olevasta ohjelmistosta. Itse olisin valmis näkemään vähän vanhemmankin leffan (klassikot, joita ei näe televisiosta joka toinen viikko on jees), jos vain näytös olisi kohdistettu lapsia ajatellen. Välttämättä lelujakaan ei tarvitsis olla niin paljon. Oma lelu mukaan, paikan päällä keinuhevonen, säkkituolia yms. missä purkaa energiaa. Lapselle siis, ei minulle. 

- Onnistuisiko iltapäivänäytökset esim. klo 16 alkavat?
- Olisiko Lasten sunnuntain ja Vauvakinon välimaastoon mitään saatavilla? Taapero iltapäivä?
- Mahdollisuus nimilappuihin konttaavan/kävelevän/juoksevan lapsen selkään? Kovin moni lapsista tuskin teatterista häviää, mutta nimilappu ja paikkanumero ei välttämättä olisi paha tietää, jos tulee äitiä/isää ikävä. Tai jos karkaa valvovan silmän alta salista ulos ovien vielä ollessa auki.