torstai 5. tammikuuta 2017

Pikku pylly koetuksella - ajoja takana jo 7305 km




Koska emme matkustanut jouluksi kotipaikkakunnalle, päätimme tehdä vierailun vuoden alusta. Loma koulusta ja loppiaiselta tuleva vapaa auttoivat valitsemaan ajankohdan. Alkuperäinen suunnitelma oli, että minä ja Pikku-ukkeli mentäisiin junalla ja mies kissan kanssa tulisi torstaina autolla perässä. Kotipaikkakunnalle olisimme vuokranneet turvaistuimen vanhempieni autoon, niin olisimme pääseet liikkumaan paikasta toiseen siihen asti, kun oma turvaistuin jälleen käytössä. Suunnitelmiin tuli muutos, kun äitini ehdotti, että jos he isän kanssa ajelisivat uuden vuoden päivänä hakemaan meidät ja samalla saataisiin oma istuin mukaan. Kyllähän tuo meille sopi, koska emme olleet vielä ostaneet lippuja saati vuokranneet istuinta. Samalla helpottui myös pakkaamisen tuska, koska autoon mahtuu aina hieman enemmän, kuin junassa vietäväksi. Kissakin pakattiin mukaan, niin mies pääsee lähtemään tienpäälle suoraan töistä.

Suureksi onneksemme kissa sekä lapsi ovat tähän mennessä välttynyt matkapahoinvoinnilta. Kumpikin ovat aina olleet hyviä matkakumppaneita. Olen kuullut monta tarinaa siitä, kuinka eläimet ja lapset reagoivat hyvin yksilöllisesti matkustamiseen. Yksi kissa/koira voi oksentaa koko matkan tai lapsi aloittaa itkemisen välittömästi, kun auto starttaa eikä lopeta kuin vasta perillä. Kissamme maukuu, mutta onneksi se loppuu viimeistään ensimmäisen 50 km jälkeen. Ukkeli on vuorostaan ensimmäisestä reissustaan lähtien viihtynyt turvaistuimessa, ellei sitten elämöintiä aiheuta perinteiset akuutit hädät (nälkä, jano, uni, kakka). Ukkelin ensimmäinen pidempi autokyyti (Helsinki-Kiuruvesi) tapahtui 5.12.2015 pojan ollessa kahden kuukauden ikäinen ja matkaan meillä meni n. 9 tuntia. Välimatka yhteensuuntaan on n. 487 km (riippuu mitä kautta ajaa). Yleensä matkaan menee n. 5 -6 tuntia, mutta tuolloin imetys- ja asennonvaihtotauot oli suurimmat pysähtymisen syy. Mieheni suosii matkustamista ilman turhia taukoja, mutta hänkin ymmärsi miksi emme voinneet ajaa vähemmillä tauoilla. Ukkeli toki nukkui tuolloin suurimman osan päivästä, eikä ajaminen muuttaminen sitä asiaa. Esimerkiksi meidän pitäessä ruokataukoa,  Ukkeli nukkui turvakaukalossa koko ajan. Olin tosin koko ajan varpaillani, koska olin varma, että  viimeistään siinä vaiheessa herää, kun saan ruoan eteeni. Niin ei kuitenkaan käynnyt ja taisi olla ensimmänen kerta kahteen kuukauteen, kun sain syödä ruokani lämpimänä.😄

Kun maanantaina jälleen kerran ajoimme pitkin vitostietä, tuli mieleeni, että kyllä siinä on pikku pylly koetuksella. Isompikin pylly vaatii aika-ajoin asennon vaihtoa, mutta ei turvaistuimessa liikkumaan pääse saati asentoa vaihtamaan. Taukoja toki pidettiin, joten Ukkeli pääsi verryttelemään jäseniään ja purkamaan patoutunutta energiaa, mutta tauot ovat matkoilla lyhyitä verrattuna päivittäiseen riehumiseen. Kesällä teimme saman ajomatkan, mutta ensimmäinen pysähdys oli hotelliyö Lahdessa. Helsingistä Lahteen ajaa noin tunnissa, joten kauemmaksikin olisi toki jaksanut ajaa, mutta halusimme käydä samalla ostoksilla Kärkkäisessä. Matkaa jatkaessa aikaisin aamulla, täyttävän ja monipuolisen aamupalan jälkeen, totesimme, että oli se huoneenhinnan arvoista. Tauoiksi riitti jaloittelu, vessa ja kahvi (tietenkin pojan ruokkiminen ja hänen hygieniasta huolehtiminen) ja ajomatka sai jatkua.

Laskeskelin, että tähän mennessä Ukkeli on pelkästään Helsinki-Kiuruvesi välillä matkustanut yli 7300 km. Ja tämä luku on laskennallinen sen kilometriluvun perusteella, minkä Google Map minulle kertoi. Välimatka mummoloiden välillä on noin 30 kilometrin luokkaa, joten ajoja on huomattavasti enemmän takana.  Kun (laskennallinen)10 000 km tulee täyteen, pitää tilannetta juhlia jotenkin. Ehkä leivon pyllynmuotoisen kakun. Siinä onkin nätti juhannusjuhla -kakku jo suunniteltuna.

2 kommenttia :

  1. On kyllä ihana, että teidän ukkeli on noin mutkaton matkamies. Me ei olla oltu yhtä onnekkaita, joten kateeksi käy! Onneksi meillä on ollut mummila puolivälissä matkaa, niin on saatu ainakin yhden yön hengähdystauko väliin.

    Onko teillä muuten turvaistuin jo käytössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut turvaistuin syksystä lähtien käytössä. Turvakaukalo kävi liian pieneksi, vaikka meidän Ukkeli ei mikään jättiläinen olekaan. Istuimessa vielä käytössä pienennin, joka onkin ollut ihan tarpeellinen isossa istuimessa. Tosin nyt talvivaatteissa pienentimen voisi pois ottaa, mutta toisaalta, ohuemmalla pukeutumisella vielä tarpeen.

      Poista

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!