Viikonloppumatka Narvaan - Kaksi perhettä ja aurinkoa!

Elokuun puolessa välissä saimme lopultakin toteutettua pitkään suunnitteleman yhteisperhematkan Lähinnä Kauempana blogin perheen kanssa. Autopaikat laivaan varattiin heinäkuun puolessavälissä ja koko huoneiston majoitus Narva Joensuusta Airbrb:n kautta.

Matkaan lähdettiin perjantaina ja perille Narva Joensuuhun päästiin pimeyden jo laskeuduttua tämän lomailupaikan ylle. Matka meni joutuisaan eikä laivaan pääsyn tai poistumisen kanssa ollut ongelmia (heti kun löysi oikean autokannen portaat).

Majoituspaikassa oli sopivasti tilaa neljälle aikuiselle ja kolmelle lapselle. Iltapalan jälkeen oli lasten aika rauhoittua levolle ja ei aikuisetkaan kovin pitkään jaksaneet valvoa.

Lauantaille säätiedotus oli luvanut hyvää keliä ja onneksi ennuste piti. Narva Joensuu sijaitsee Viron ja Venäjän rajalla, mutta se on kuuluisa hiekkarannastaan. Mekin suuntasimme hiekkarannalle ja miten hienoa hiekka olikaan! Mereen en itse mennyt, mutta ranta oli kuulema mukava, jos vaan veden lämpötilan kesti.

Aikamme rannalla  riehuttuamme lähdimme takaisin majoituspaikkaan, koska päivän ohjelmaan kuului vielä pistäytyminen Narvassa. Narva Joensuusta Narvaan matkaa on noin 15 minuutin ajomatka. Suurempia suunnitelmia Narvan suhteen meillä ei ollut, mutta Narvan linnan Pikän Hermannin torni piti käydä valloittamassa.

Narvan linna

Näkymä Venäjän puolelle

Linnan pihassa vietettiin parhaillaan häitä ja kun tornista näimme vielä toisen hääparin piti hetken aikaa miettiä, että mikä hääpäivä nyt onkaan. Ratkaisu tuli pikaiseen, kun tajusimme päivämäärän olevan 18.8.-18.

Narvan raatihuone

Kohvik Muna ulkopiha

Tornin jälkeen  kaikki oli sitä mieltä, että tilanne vaati iltaruokaa. Aikamme kuljettuamme (ja kaikkien ollessa nälissään ja kypsiä siihen, että ruokapaikkaa ei löytynyt) menimme Kohvik Muna'an. Paikka sijaitsi aivan Narvan raatihuoneen vieressä. Kohvik Muna'n rakennus oli hieno ja ravintolassa löytyi lapsille leikkipiste. Ruoka maistui heille joille maistui. Itselleni iski migreeni ja ravintolassa särky oli pahimmillaan. Migreenihelpotti lopulta perinteisellä "kaikki ulos" -tavalla. Ei kovin miellyttävä kokemus ikinä, mutta kehon toimintatavat on ihmeelliset.
Kohvik Munan leivokset jäi maistamatta ja se kyllä harmitti jälkeen päin, koska olivat erittäin houkuttelevia päänsärystä huolimatta.

Narva Joensuuhun päästyä vetäydyin itse levolle, koska olo oli vielä aika hötöinen. Isät jaksoi lähteä vielä viemään lapsukaiset leikkipaikalle. Ratkaisu oli hyvä, koska sunnuntaiaamuun heräsimme odotellen vesisadetta.

Matkalla Tallinnaan pysähdyimme vielä Sillamäessä. Kaupunki on perustettu neuvostovallan kultakautena ja etenkin Mere puiesteen rakennukset kielivät mennyttä loistoa. Nyt jäljellä on rappioromantiikan kultamaa. Harmaa ja vesisateinen päivä vain vahvisti tätä tunnelmaa. Itse toivon, että rakennukset korjattaisiin. Rakennukset on kuitenkinrakennettu vasta aikana, jolloin esim. Helsingissä rakenettiin uutta vanhojen tilalle samalla tuhoten vanhat upeat rakennukset.

Paluumatka meni joutuisaan ja laivalta kotiin päästyämme oli sunnuntai-ilta jo pitkällä.

Viikonlopun matkasta jäi hyvä kuva Virossa reissaamisesta auton kanssa. Autopaikka laivalla oli suhteellisen kalllis, mutta pienellä kikkailulla, kuten varaamalla autopaikan Viron järjestelmän kautta hintaa sai hieman alaspäin. Liikkuminen oli helppoa ja Google Mapsin kautta kohteet löytyi vaivatta. Miehen kanssa aloimme jo suunnittelemaan roadtrippiä Virossa.

Äiti ja poika tienpäällä

400 km ajomatka kahdestaan taaperon kanssa ei välttämättä kuulosta fiksuimmalta keksinnöltä, mutta sen me teimme. Ajoimme pikkumiehen kanssa Helsingistä Kiuruvedelle ja matka meni hyvin. Suurimmat ongelmat kuitenkin ilmeni ennen matkaa ja matkan jälkeen.

Reitti itsessään on tuttu, mutta tämä kerta oli ensimäinen duomatka pojan kanssa. Kissa oli myös kyydissä, mutta siitä ei ole viihdytysjoukoiksi sellaista tarvittaessa. Yleensä Mieheni on ajanut ja olen istunut Ukkelin kanssa takapenkillä tai minä olen ajanut ja mukana on ollut joku muu takapenkillä viihdyttämässä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meidän piti startata matkaan maanantaina. Autoomme tuli huoltoavaativa ongelma ja jouduimme lainaamaan autoa Mieheni siskolta. Autonmuutos toi mukanaan myös pari muuttujaa:

• Sain muistella miten manuaalivaihteisella autolla ajetaan (kyllä se sieltä mieleen palautui)
• Matkatavaroita piti vähentää (Meillä farkku, laina-auto pienempi)
• Matkarattaat sai jäädä kotiin (Pakko, koska ne oli meidän autossa huoltamon pihassa)
• Paluumatkalla kyytiin nousevista henkilöitä yksi ei mahdu kyytiin

Turvaistuin on yleensä takapenkillä selkä menosuuntaan, mutta nyt Ukkeli sai uudet näkymät, kun hän pääsi kartturiksi ja naama menosuuntaan. Tämä väliaikainenratkaisu vaikutti olevan hänelle mieleen, joten paluu entiseen voi herättää kärkästä palautetta.

Lähes valmiina lähtöön...

Heinolan ABC:lta löytyi nämä Steampunk henkiset baarijakkarat

Tavarat pakkasin edellisenä iltana, mutta autonpakkaus tapahtui vasta lähtöaamuna. Yleensä varaan matkaan tavaraa, joten laukkujen, pojan ja kissan siirtäminen autoon on oma projektinsa, kun sen tekee yksin.

Aamupalan jälkeen laitoin Ukkelin pinnasänkyyn ja annoin hänelle kirjan katseltavaksi. Kun hän keskittyi kirjaan, keräsin suurimman osan laukuista ja kipaisin autolle. Tavarat autoon, auto alaovelle ja pyrähdys sisälle. En ollut kauan poissa ja Ukkelin nostaessa katseen kirjasta, ei hän ilmeestä päätellen ollut edes poissaoloani huomannut. Seuraavana oli vuorossa kissa kantokoppaan ja pojalle ulkovaatteet päälle. Olin jo yhden satsin vienyt tavaraa, mutta sitä oli vielä kannettavaksi asti. Karavaani oli lastattu, kun lopulta suljin ulko-oven ja lähdimme laskeutumaan portaita kaksi kerrosta (juu, meillä ei ole hissiä).

Lopultakin auto oli lastattu lapsilla ja suuntasimme kohti Lahdentietä. Ensimmäisen tunnin Ukkeli istui rauhallisesti paikallaan, leikki lelulla ja seurasi liikennettä. Reitti olikin erittäin hyvä autohullulle taaperolle, koska rekkoja riitti! Laskin yhdessä vaiheessa, että meitä vastaan tuli 10 minuutin aikana 49 rekkaa tai kuorma-autoa.  Hyvin alkaneen matkan jälkeen iski kuitenkin nälkä ja unikin vaivasi.

Pysähdyimme syömään ja Ukkeli sai leikkiä hetken aikaa leikkipaikalla. Jatkaessamme matkaa Ukkeli nukahti ja nukkui reippaan tunnin. Välipala tuli nautittua matkan aikana, mutta toinen tauko otettiin parin tunnin ajelun jälkeen.

Bensa-asemalla piipahdimme vessaan ja kätevänä äitinä istutin pojan potalle vain pitääkseni hänet hetken paikallaan toimittaessani itse istunnon. Pottakokeilu ei ollut lainkaan turha ja niin sain todistaa ensimmäistä matkapissiä (ja totta kai siitä piti kuvakin ottaa ;) ) sekä upeaa voitontanssia ympäri vessaa.

Bussipysäkillä otettu kuva pikku nukkujasta

Vaskikellot

Minuutti mummolan pihassa ja heti löytyi tekemistä

Ennen kolmatta pysähtymistä Pyhäjärven Vaskikellolla saimme ihailla lisää raskasta kalustoa tietyökoneiden muodossa. Tässä vaiheessa Ukkeli painoi ääniefektejä äänikirjastaan, joten en lainkaan epäile etteikö hän viihtynyt tienpäällä.

Vähän ennen perille pääsyä mieheni yritti tavoittaa minua. Soitin hänelle heti pihaan päästyämme ja hämmennykseni oli suuri, kun hän ilmoitti puhelimenlaturini jääneen kotiin. Kiistin asian, koska muistin tarkkaan laittaneeni sen laukkuun. Olin ollut asiasta jopa niin varma, että en ollut tarkistanut laturin mukanaoloa. Pikku-ukko oli ehtinyt aamun leikeissään käydä laukullani ja napanut laturin mukaan kuljettaen sen paikkaan, josta en sitä ollut nähnyt. Isovanhempien luota ei löytynyt USB C -tyypin laturia ja jouduin lähteä ostamaan sen vielä koko päivän ajelun jälkeen (laturi löytyi onneksi, mutta ei tietenkään kotipitäjästä...)

Poimi tästä vinkkini duoreissuun taaperon kanssa, etenkin jos apuna ei ole lisäkäsiä:

• Pakkaa autoa jo edellisenä iltana
• Valitse matkustusaika, joka sopii teidän aikatauluihin
• Varaa aikaa matkan tekoon. Voi olla, että taukoja tulee tehdä useampi. 
• Riittävästi taukoja - Yhden pysähdyksen taktiikka ei ole terveellinen kuskillekaan
• Varaa matkaan lastasi viihdyttäviä aktiviteette
• Varaa matkaan juomista ja syömistä. Mieti mikä vaihtoehto sotkee vähiten, koska ajaessa et pysty pyyhkimään lapsen käsiä/suuta/vaatteita/lattiaa/ikkunaa yms.
• Tuplatarkista ennen lähtöä tärkeimmät asiat (lompakko, laturi, kotiavain yms.)
• Järjestä turvaistuimen ympäristö toimivaksi. (Missä on vesipullo? Saako lelun kiinnitettyä niin, että se ei ole heti laittialla? Onko tarpeeksi aurinkosuojaa?)
• Ennakoi - älä stressaa.

Lue myös:

Edellinen automatkailuun liittyvä kirjoitukseni: Pikku pylly koetuksella

Pikku pylly koetuksella - ajoja takana jo 7305 km

Koska emme matkustanut jouluksi kotipaikkakunnalle, päätimme tehdä vierailun vuoden alusta. Loma koulusta ja loppiaiselta tuleva vapaa auttoivat valitsemaan ajankohdan. Alkuperäinen suunnitelma oli, että minä ja Pikku-ukkeli mentäisiin junalla ja mies kissan kanssa tulisi torstaina autolla perässä. Kotipaikkakunnalle olisimme vuokranneet turvaistuimen vanhempieni autoon, niin olisimme pääseet liikkumaan paikasta toiseen siihen asti, kun oma turvaistuin jälleen käytössä. Suunnitelmiin tuli muutos, kun äitini ehdotti, että jos he isän kanssa ajelisivat uuden vuoden päivänä hakemaan meidät ja samalla saataisiin oma istuin mukaan. Kyllähän tuo meille sopi, koska emme olleet vielä ostaneet lippuja saati vuokranneet istuinta. Samalla helpottui myös pakkaamisen tuska, koska autoon mahtuu aina hieman enemmän, kuin junassa vietäväksi. Kissakin pakattiin mukaan, niin mies pääsee lähtemään tienpäälle suoraan töistä.

Suureksi onneksemme kissa sekä lapsi ovat tähän mennessä välttynyt matkapahoinvoinnilta. Kumpikin ovat aina olleet hyviä matkakumppaneita. Olen kuullut monta tarinaa siitä, kuinka eläimet ja lapset reagoivat hyvin yksilöllisesti matkustamiseen. Yksi kissa/koira voi oksentaa koko matkan tai lapsi aloittaa itkemisen välittömästi, kun auto starttaa eikä lopeta kuin vasta perillä. Kissamme maukuu, mutta onneksi se loppuu viimeistään ensimmäisen 50 km jälkeen. Ukkeli on vuorostaan ensimmäisestä reissustaan lähtien viihtynyt turvaistuimessa, ellei sitten elämöintiä aiheuta perinteiset akuutit hädät (nälkä, jano, uni, kakka). Ukkelin ensimmäinen pidempi autokyyti (Helsinki-Kiuruvesi) tapahtui 5.12.2015 pojan ollessa kahden kuukauden ikäinen ja matkaan meillä meni n. 9 tuntia. Välimatka yhteensuuntaan on n. 487 km (riippuu mitä kautta ajaa). Yleensä matkaan menee n. 5 -6 tuntia, mutta tuolloin imetys- ja asennonvaihtotauot oli suurimmat pysähtymisen syy. Mieheni suosii matkustamista ilman turhia taukoja, mutta hänkin ymmärsi miksi emme voinneet ajaa vähemmillä tauoilla. Ukkeli toki nukkui tuolloin suurimman osan päivästä, eikä ajaminen muuttaminen sitä asiaa. Esimerkiksi meidän pitäessä ruokataukoa,  Ukkeli nukkui turvakaukalossa koko ajan. Olin tosin koko ajan varpaillani, koska olin varma, että  viimeistään siinä vaiheessa herää, kun saan ruoan eteeni. Niin ei kuitenkaan käynnyt ja taisi olla ensimmänen kerta kahteen kuukauteen, kun sain syödä ruokani lämpimänä.😄

Kun maanantaina jälleen kerran ajoimme pitkin vitostietä, tuli mieleeni, että kyllä siinä on pikku pylly koetuksella. Isompikin pylly vaatii aika-ajoin asennon vaihtoa, mutta ei turvaistuimessa liikkumaan pääse saati asentoa vaihtamaan. Taukoja toki pidettiin, joten Ukkeli pääsi verryttelemään jäseniään ja purkamaan patoutunutta energiaa, mutta tauot ovat matkoilla lyhyitä verrattuna päivittäiseen riehumiseen. Kesällä teimme saman ajomatkan, mutta ensimmäinen pysähdys oli hotelliyö Lahdessa. Helsingistä Lahteen ajaa noin tunnissa, joten kauemmaksikin olisi toki jaksanut ajaa, mutta halusimme käydä samalla ostoksilla Kärkkäisessä. Matkaa jatkaessa aikaisin aamulla, täyttävän ja monipuolisen aamupalan jälkeen, totesimme, että oli se huoneenhinnan arvoista. Tauoiksi riitti jaloittelu, vessa ja kahvi (tietenkin pojan ruokkiminen ja hänen hygieniasta huolehtiminen) ja ajomatka sai jatkua.

Laskeskelin, että tähän mennessä Ukkeli on pelkästään Helsinki-Kiuruvesi välillä matkustanut yli 7300 km. Ja tämä luku on laskennallinen sen kilometriluvun perusteella, minkä Google Map minulle kertoi. Välimatka mummoloiden välillä on noin 30 kilometrin luokkaa, joten ajoja on huomattavasti enemmän takana.  Kun (laskennallinen)10 000 km tulee täyteen, pitää tilannetta juhlia jotenkin. Ehkä leivon pyllynmuotoisen kakun. Siinä onkin nätti juhannusjuhla -kakku jo suunniteltuna.