maanantai 31. joulukuuta 2018

3. Uudenvuodenlupaukseni - #mammakuntoon2019


Here we go again! Jos yhtään olet seuranut blogiani ehkä osasit tätä jo odottaa: #Mammakuntoon2019

Muistatko #Mammakuntoon 2017 kampanjani? Minä muistan. Muistan kuinka hyvin alkuvuosi lähti käyntiin ja paino tippui. Mitäs sitten tapahtui? Elämäni kiireisin syksy ja + 10 kg. Mutta tikkupullalla silmään, joka vanhoja muistaa.

Tänä vuonna (2018) taas yritettiin, mutta.... ei lähtenyt käyntiin. Uusi työ, uudet haasteet, motivaatio kadoksissa ja kaikki muut tekosyyt. Viime vuoden palopuheesta itselleni vaihdoin vain vuosiluvun, koska kaikki kirjoittamani asiat pätee edelleen (Kyllä, tapanani on kirjoittaa itselleni kannustuspuheita)

Mutta nyt... Uusi vuosi, uusi motivaatio, 40 vuotta tulee mittariin ja pakko tehdä itselleni jotain. Oikeasti.

Eli #Mammakuntoon2019 on kolmas uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2019. Ja elämäntaparemontti alkaa huomenna.

Syntymäpäiviäni juhlin heinäkuussa, mutta tarkoitus ei ole, että olen "elämäni kunnossa" puolen vuoden rääkin jälkee. Nope, se urakka olisi pitänyt aloittaa jo ajat sitten.

Tälle vuodelle olen tavoitteeksi laittanut rasvaprosentin pudottamisen kehostani liikunnan ja ruokavalion avulla. 1,5 kg - 2 kg per kuukausi jos saisi painokiloja alentumaan olisin heinäkuussa jo normaalipainoinen eikä tahdinkaan pitäisi olla yhtään liian kova.

Haaveissa myös juoksun aloittaminen jälkeen, mutta ensin tavoiteena vakiinnuttaa kävelylenkit ja liikunnan lisääminen.

Uudenvuodenlupaus nro 3:

Vaatekoko pienemmäksi

P.S. Blogin kuvassa Kristen Visbal:n Fearless Girl patsas, jonka kuvasin Oslossa toukokuussa. Tavoitteena ei pikkutyttöpäinen olemus, vaan muistutus, että minä itse päätän tekemisistäni!

Lue myös:
Uudenvuodenlupaus nro 1 - lukuhaaste
Uudenvuodenlupaus nro 2 - linoprint

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

2. uudenvuodenlupaukseni - linoprintin opettelu


Joulukuun alussa kävin Maininki&ystävät -kässäkerhossa Salla Torstin vetämässä linoprint -kurssilla. En ollut koskaan aiemmin linoprinttiä kokeillut, mutta huh kun oli kivaa hommaa ja kyllä se joku linprint kärpänen puraisi.

Kävin ostamassa ennen joulunpyhiä tarvikkeita (aloitussetin verran) ja siskonpoikien kanssa askarreltiin hieman joulunvapailla.

Ja sitten menin Pinterestiin ja löysin "muutaman" kuvan muiden tekemistä töistä. Huuu. Pakko oppia.

Tässäpä siis uudenvuodenlupaukseni nro 2:

Ottaa aikaa linoprintille


Aivan ylimmäinen kuva Maininki&Ystävät -kässäkurssin tuotoksesta eli siitä elämäni ensimmäisestä kaivertelutyöstä.

Toisessa kuvassa siskonpoikien ja minun tuotokset. Pupuseni tein yhteistyössä Ukkelin kanssa eli Ukkeli piirsti pohjalle jotain ja minä siitä sitten kehittelin jotakin. Lopputulos oli pirajoja kalastava pupu bambumetsässä.

Ja tässä kuvia Pinterestistä mitä se voisi olla, kun asiaan paneutuu.... (Lähde: Pinterest)





lauantai 29. joulukuuta 2018

1. Uudenvuodenlupaukseni - lukuhaaste 2019


Kohta se on: Uudenvuodenaatto! ja uudenvuoden perinteisiini kuuluu uudenvuodenlupaukset. Toiset niitä tekee, toiset ei. Toiset pysyy lupauksissa, toiset ei. Minä niitä teen ja yleensä en niissä pysy - mutta joka vuosi voi tehdä uudet lupaukset!

Vuodelle 2019 minulla on kolme uudenvuodenlupausta. Esittelen ne blogissani vielä ennen ensi vuotta (olipas ontuva vitsi... hah. nauran itselleni siitäkin huolimatta). Ja sitten asiaan.

Ensimmäinen uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2019 on...

Opetellen kuuntelemaan äänikirjoja.


Ja mitenkö tämä liittyy otsikon lupaamaan lukuhaasteeseen? Usko tai älä, tässä oli jälleen kerran monen sattuman summa - tai sitten se isoveli valvoo turhankin tarkkaan tekemisiäni.

Eilen aamuna aloin miettimään uudenvuodenlupauksia ja ensimmäinen asia minkä kirjoitin ylös oli äänikirjat. Olen eläissäni kuunnelut kaksi äänikirjaa ja en ole kokenut hommaa omakseni. Valmiiksi pureskeltu eli luettu teksti ei anna tilaa mielikuvitusmaailman rakentelulle.

Ensi vuonna kuitenkin päätin antaa äänikirjoille mahdollisuuden. Aion siis ladata jonkin apsin jonka kautta pääsen valittuja teoksia lukemaan - siis kuuntelemaan.

Iltapäivällä tapahtui toinen aiheeseen liittyvä asia: vastaan tuli Helmet-lukuhaaste 2019

Helmet on pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkko ja Helmet-lukuhaaste kirjastoverkon järjestämä lukuhaaste. Lukuhaaste starttaa nyt viidettä kertaa ja haasteen on koonnut joukko kirjastoammattilaisia. Aiheisiin on päässyt vaikuttamaan haasteen osallistujat eli lukijat.

Lukuhaaste ei ole mikään "kuka lukee nopeiten ja eniten" -kisa vaan sen tarkoitus on kannustaa ihmisiä tutustumaan kirjoihin ja haastamaan itseään lukijana tarttumalla sellaisiin teoksiin jotka muuten jäisi hyllyyn.

Lukuhaasteessa kirjan voi myös kuunnella! Ta-daa! Kuinka hienoa! Nyt pystyn yhdistämään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Äänikirjoihin tutustumisen sekä lukuhaasteen.

Tarkemmat ohjeistukset lukuhaasteeseen löytyy Helmetin sivuilta, mutta tässä lukuhaasteen haastelista:

Helmet-lukuhaaste 2019


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Haasteesta löytyy myös kevyt versio 25 kohdan listalla - Pieni Helmet-lukuhaaste. Kevyt versio on laadittu lapsia ajatellen, mutta sopii myös isommille


Pieni Helmet-lukuhaaste 2019

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
4. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
5. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
6. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
7. Kirjassa on kaksoset
8. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
9. Et pidä kirjan nimestä
10. Kirja käsittelee sinulle vierasta kulttuuria
11. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
12. Sokkona hyllystä valittu kirja
13. Kirja kirjailijalta, jonka kirjoja et ole lukenut aiemmin
14. Kirja, jota näet jonkun lukevan
15. Kirjassa nähdään unia
16. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
17. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
18. Kirjassa ollaan yksin
19. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
20. Kirja sijoittuu jollekin toiselle aikakaudelle
21. Kirjailijan nimi viehättää sinua
22. Kirjan nimessä on kieltosana
23. Kirjassa on alle 100 sivua
24. Vuonna 2019 julkaistu kirja
25. Opettajan tai kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Ai vitsi. Minä niin odotan jo ensi vuotta!

maanantai 17. joulukuuta 2018

Tulehan jo joulu kultainen...


Viikko vielä! Sitten onkin jo viettää tämän vuoden jouluaatto ruokineen ja lahjoineen. Pukkikin toki käy.

Toisaalta toivon, että joulu olisi jo ohi, mutta toisaalta tätä aikaa haluaisi vielä hetken kuitenkin pidentää...

Sunnuntaina kutsuimme ystäviä ja tuttavia glögille joulun kunniaksi. Ajatus oli, että olisi kiva nähdä edes osa sellaisista ystävistä, joita tulee harvemmin nähtyä. Kutsuttuja oli toistakymmentä, mutta  paikalle pääsi vain yksi perhe.

Ennen kuin kukaan ehtii tuntea ahdistusta sydämessään, että siellä on toinen laittanut ja sitten ketään ei tulekaan, niin ei hätää: Olin iloinen, että vieraita ei päässyt enempää.

Olen ollut aika väsyksissä viime aikoina joten vaikka pöytä koreaksi laitettiin, niin silti olin tänään niin väsynyt, että en olisi enempää vieraita jaksanutkaan.

Kutsut oli merkitty alkavaksi klo 10. Onneksi vieraat eivät tulleet ajoissa! Jos ovikello olisi soinut tasan kello kymmenen olisi ehtoinen emäntä löytynyt yövaatteissa keittiön lattialta kaulitsemassa voitaikinaa lihapiirakkaa varten.

Mielestäni piirakantyöstö alkoi ihan hyvissä ajoin, mutta aikataulu kusi voitaikinan vuoksi. Resepti puhui voitaikinasta, mutta kauppiastarjosi ainoastaan valmiiksi kaulittuja voitaikinalevyjä. Tiesin jo ostaessani, että edessä olisi aikamoinen suo, mutta kun muutakaan ei ollut piti ne ostaa. Ongelmana tässä tietenkin oli, että levyt piti saada yhdeksi taikinamöykiksi ja sitten kaulita levyksi.

Siinä lattian rajassa tuli erinnäinen flashback yläasteen kotitaloustuntien suuntaan ja ymmärrys voitaikinan mahdista kasvoi yrittäessäni taltuttaa sitä siinä leivinpaperin päällä. Mutta hei, lattiatkaan ei jauhoittunut, että kyllä minä kätevä emäntä olen. Ja piirakkakin oli erittäin maistuva, vaikka ihan heti en toista lähdekään väsäämään. Tämä retroherkku sai mukavat muistelut aikaiseksi, joten senkin puolesta oli vaivansa väärti.



Seuraavat viisi päivää tulee olemaan töissä aika hektistä aikaa, joten väsymystä en tule pääsemään pakoon. Perjantaina lähdemme joulun viettoon savon suuntaan ja ajoitamme lähtömme siihen samaan sumppuun kuin kaikki muutkin pohjoisensuuntaan joulun viettoon lähtijät (ruuhkassa tavataan!).

Aivan periaatteesta haluan lähteä jo perjantaina pois Helsingistä. Minusta on miellyttävämpää ajaa yötämyöten, kuin lähteä aamulla "aikaisin", koska perillepääsy venyy kaikista yrityksistä huolimatt iltapäivälle ja sitten yksi päivä on menetetty matkustamiseen.

Jouluaaton-aaton-aattona, kun pääsee heräämään jomman kumman kotona (emme ole vielä meidän loppusijoituspaikkaa päättäneet, sama kunta, joten sen puoleen ei mitään väliä), sitä on jo valmiina unohtamaan kaiken hössötyksen ja säädön ja keskittymään joulun viettoon... Ja keräämään voimia tapaninpäivän paluuliikenteeseen. Ja välipäivien työteolle. Ja odotuksille uudenvuodenaaton viestosta, ja, ja, ja, ja ...... aika vetää happea ja keskittyä tähän hetkeen.

Jouluaatto on siis viikon päästä. Hetken lähempänä, kuin teksin lukua aloittaessasi.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Myöntymisen keveys



Tällä viikolla aamuruuhkabussissa Ukkelin kanssa käymäni keskustelu nivoi yhteen sen, minkä vuoksi on helpompi myöntyä kuin kieltäytyä. Lapsen kanssa, parisuhteessa tai työelämässä - pohjimmiltaan kaava on täysin sama.

Keskustelun kulku oli hyvin perinteinen eli Ukkeli kyseli kyselemistään tai höpötteli mieleen tulleita asioita (tekstiä riittää). En oikeastaan edes kuunnellut mikä oli tämän päivän epistolan aihe vaan vastasin "joo". 

Seuraavaksi Ukkeli kysyikin, että kuka sanoi joo. 

En lainkaan tiennyt mikä oli ollut kysymys, jos kysymystä edes oli esitetty, mutta sanoin, että minä sanoin.

Seuraavaksi Ukkeli tiedusteli "Miksi?"

Eihän siinä voinut muuta snaoa, kuin myöntää:

Kun en jaksa puhua aiheesta niin on helpompi myöntyä


Niinpä niin. Siinähän se tuli. Toisinaan on huomattavasti helpompi vain myöntyä vastapuolen puheisiin, kuin lähteä niitä kiistämään tai edes ottamaan tarkemmin selvää mistä puhutaan. 

Jos väittää vastaan tai kieltäytyy, pitää yleensä kantansa perustella. Kyselyikäisen taaperon kohdalla myöntyminen on miljoonakertaa helpompaa, kuin perustellun kannan läpimeno, ja myös huomattavasti harmittomampaa, kuin aikuisten kanssa asioiden hoitaminen.


keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Neulontaputki ja lankakrapula


Viime viikkoina ajankäyttö on jälleen keskittynyt kaikkeen muuhun kun blogin pitämiseen. Menneen viikon suurin ajankäytön syy on ollut sukkien neulonta.

Kun kädet on varattu sukkapuikoille, ei sormia riitä enää näppäimistölle.

Tämän kertainen neulontavimma johtuu siitä, että löysin aivan ihanaa lankaa ja päätin neuloa Ukkelille joululahjasukat.

Sukkien kimppuun pääsen vasta Ukkelin käytyä yöunille - joululahja You know, ei voi näyttää työtä. Sen ajan jonka yleensä olen käyttänyt postauksen tekoon olen istunut sohvalla katsoen Babylon Berlin -sarjaa (suosittelen) ja neulonut. Sarja kun on saksankielinen ja sukanneulomisesta on taas vuosi aikaa, ei homma ole hoitunut ihan yhdessä illassa vaikka pienistä sukista puhutaankin. 

Tänä iltana, jos kaikki menee putkeen, saan päätökseen sukat ja sarjan.

Sitten onkin hyvä aloittaa uusi sarja – ja uudet sukat.

Eilen neuloessa tein havainnon jonka mahdollisesti moni muukin wannabe – neuloja tunnistaa: kun ilmat kylmenee on aika kaivaa esille langat ja neulepuikot.

Tosin kohdallani myös toinen tuttu kuvio on toistuva – neulontakauden päätös. Parin viikon vimmainen neulontaputki, hartiat jumissa, rahat tuhlattu lankoihin (joita saa vain tämän kauden),  puolitoista valmista sukkaa ja into lopahtaa.

Herättyäni lopulta lankakrapulassa (tuli ostettua taas parit uudet kerät ja edellisvuoden langat kaapissa odottamassa) on aika haudata tekeleet odottamaan uutta innostusta eli ensi syskyä. Ja pari vuotta myöhemmin kiikutan keskeneräiset työni ja ylimääräiset langat äidilleni, joka voi sitten neuloa ja virkata iltojensa iloksi jotain nättiä ja kivaa. 



Onko sinulle jäänyt putki päälle? Ja kärsitkö sinäkin lankakrapulasta?

torstai 15. marraskuuta 2018

Krakova taaperon kanssa


Lokakuun lopussa teimme jatketun viikonloppumatkan Krakovaan, Puolaan.

Monelle matkaajalle Krakovasta tulee mieleen Auschwitz-Birkenau johon Krakovasta tehdään opastettujaretkiä. Koska olimme matkalla kolmevuotiaan vilkaan taaperon kanssa, päätimme jättää suosiolla Auschwitzin retkiohjelmasta ja keskityimme taaperolle sopiviin kohteisiin.

Krakova sijaitsee ihanteellisen parin tunnin lentomatkan päässä Helsingistä ja kun ajoitimme minilomalle lähdön perjantaiseen aamulentoon, jäi meille paikan päällä reippaasti aikaa jo tulopäivänä.

Krakovan lentokentältä kulkee juna Krakovan keskustaan. Juna-asema löytyy parkkihallirakennuksesta kentän vierestä ja opastus kentällä ei ollut mitenkään selvä. Tai ainakin me onnistuttiin välttämään kaikki kyltitykset. Osaksi tuurilla löysimme perille ja junakin sattui olemaan sopivasti paikalla.  Liput ostettiin junasta ja junalla pääsi kätevästi lentokentältä keskustaan. Aikaa meni noin 20 minuuttia. Jos Google Mapsia olisi ollut uskominen olisi bussimatka vienyt tunni ellei ylikin.

Majotuimme yksityismajoituksessa (Airbnb) ja pääsimme huoneistolle heti saavuttuamme kaupunkiin. Luin jostakin, että Krakovassa on erittäin vilkas Airbnb -majoitustarjonta ja se voi osaltaan vaikuttaa hinnoitteluun. Meidän huoneisto kattoi kolme huonetta keittomahdollisuudella, mutta asuntoon ei ollut hissiä vaan jouduimme nousemaan puiset natisevat portaat kolmanteen kerrokseen. Ei ehkä taaperoystävällisin vaihtoehto, mutta ei tarvinnut ainakaan pelätä hissiin jumiutumista.

Mitä teimme Krakovassa?

Emme varsinaisesti olleet ennakkoon katsoneet Krakovan tarjontaa vaan menimme hyödyntäen Google Mapsia ja mainosesitteitä. Ensimmäinen kohde oli

Vanha kaupunki

Vanhankaupungin aukio, Rynek Glowny, on juoksevan taaperon unelmakenttä. Ja myös vanhemman etenkin hieman sateisena päivänä lokakuun lopulla, kun turisteja ei ole liika ja lapsen uskaltaa antaa ns. päästää irti. Meillä oli tälläkin reissulla mukana talutusreppu, mutta aukiolla Ukkeli sai juosta sieluna kyllyydestä ja hätistellä puluja (joita kaupungissa riitti uskomattoman paljon).

Vanhankaupungin aukiolta on mahdollista vuokrata hevosrattaat, mutta me ainakin rajoitimme hevostelun hevosten ihasteluun. Kuskit tarjosivat kyytejä ja alennustakin olisi saanut, mutta 60 € (n. 20 minuutin kyydistä) tuntui siltikin hieman kalliilta (tässä toki ei ollut vielä laskettu ruhtinaallista 10% alennusta minkä olisimme saaneet).

Vanhaa kaupunkia ympäröi puistoalue, ja puiston kävelytiet johdattaa kulkijaa leppoisasti kulkemaan vanhan kaupungin ympäri. Kävelytien varsilla on esillä Puolan historiasta kertovia tauluja. Kuten historiakin osa kuvista ei mielestäni ole lapsille tarkoitettu. Siinä vaiheessa on hyvä kirittää askeleita tai keskittyä tientoisella puolella olevaan ankkalampeen.

Wawelin linna

Lähellä vanhaa kaupunkia sijaitseva Wawelin kukkula ja Wawelin linna ovat lähespakollisia turistikohteita. Linnan alueelta löytyy näyttelyitä ja vaikka mitä, mutta me keskityimme ylös ja alas: Kiipesimme torniin ja painuimme maan alle lohikäärmeen luolaan.


Näkymät tornista olisivat kirkkaalla säällä olleet varmasti erinomaiset, mutta sateinen harmaa päivä ei kovin pitkälle katsottavaa tarjonnut. Tornissa saimme olla kolmestaan ja luolassakin mahtui kaikessa rauhassa kulkemaan. Kierreportaissa väistimme ylhäältä laskeutuvia pariin otteeseen. Vaikka Ukkeli hienosti portaat itse hoiti oli ahtaissa portaissa hyvä mennä yhteistyö ja avunanto meiningillä. Ahtaanpaikan kammoiselle paikkaa en voi suositella.

Lohikäärmeen luolan ulostulo on Wawelin linnan joenpuoleisella alueella, joten jos esim. vaunut jättää linnan alueelle saa varautua nousemaan takaisin kukkulalle. Ei sillä, että näin olisi päässyt käymään (eipä...)



Galeria Bukowski (Ul. Sienna 1)


Pehmolelukauppa. That's all. Enempää ei tarvitsisi kaupasta kertoa. Nallea, kissaa, koiraa, pupua, jänöä. Toinen toistaan pörröisempiä. Tässä kaupassa kävin yksin Ukkelin nukkuessa. Hyvä niin, koska emme olisi koskaan päässeet kaupasta ulos, jos hän olisi ollut mukana. Vaikeaa teki lähteä vaikka olin yksin liikenteessä.
Rakastuin.

Vanha Rautatieasema - kaksi kohdetta


Ostoskeskus Galeria Krakowska sijaitsee Krakow Glowny asemalla. Rautatieasema muutti uusiin tiloihin joitakin vuosia sitten ja vanhasta asemasta löytyy kaksi mielenkiintoista koko perheelle sopivaa kohdetta - etenkin jos legot ja teräs on lähellä sydäntä



Galery of Steel figure on sanan varsinaisessa merkityksessä paikka jossa on esillä teräksestä valmistettuja figuureja. Asemarakennuksen aulassa vieraita tervehtii Hulk, Shrek sekä Shrekin aasi. Jokainen hahmo on koottu erillaisista teräksistä osista. Hahmoihin on käytetty muttereita, ruuvia, hammasrattaita ja muita teräsosia. Galleriassa on esillä tunnettuja piiroshahmoja (esim. Simpsonit, Minions), Game of Thronesin valtaistuin, Predator, Alien, Transformers hahmoja, jne, jne. Tuttujen hahmojen lisäksi esillä on 1:1 valmistettuja tyylliteltyjä urheiluautoja. Autofaneille tiedoksi, että vaikka autot ei liiku, niissä saa istua. 
Erittäin mielenkiintoinen näyttely monesta eri syystä: Hahmot, näyttävyys ja käsityön jalotaito.

HistoryLand on toinen näyttely ja siinä käsitellään Puolan tarustoa ja historiaa LEGOjen, valojen, äänien ja videoiden kautta. Videoesitykset oli puolankielisiä, joten menetimme varmasti tarinasta jotain, mutta visuaalisesti näyttävää siitäkin huolimatta.




Vanhassa asemarakennuksessa sijaitsee myös LEGO-kauppa sekä leikkihuone, jossa voi rakennella LEGOilla. Leikkihuoneessa voi vanhemmatkin päästää luovuutensa kukkaan:



torstai 8. marraskuuta 2018

Rakas joulupukki... lahjatoivelista


Rakas joulupukki, tänä vuonna olen ollut erittäin kiltti. Jos ikkunan takana vakoilleet tontut ovat muuta kertoneet, he valehtelevat. Fake news.

Poikani lahjatoivelistalle löytyi lähes kaikki mahdollinen Lasten suuri lelukirjasta. Voin tästä syyttää vain itseäni, koska kirjan hänelle annoin ja neuvoin vielä mitä kirjasta löytyy sekä miten mustekynällä voi merkitä ne lahjat, joita toivoo joulupukilta. Nyt kirjaa korista mustekynän viiva etusivulta viimeiselle sivulle asti.

Tiivistettynä joululahjalista näyttää tältä:
- Ryhmä Hau
- Hälytysajoneuvoja
- Ryhmä Hau
- Poliisitraktori
- Ambulanssi
- Paloauto
- Pikkuautoja
- Ryhmä Hau

Kirjan selailun keskellä jouduin pojalle kertomaan elämän tosiasoita, joihin kuului, että joulupukilla ei ole vara tuoda kaikka mitä toivoo ja etenkään Ryhmä Hau Sea Patroller alukseen joulupukilla ei ole mitään mahdollisuuksia. Vaihtoehtoisena rahoittajana lapsi ehdotti minua (mainittuaan ensin 3-vuotiaan kaverinsa), mutta valitettavasti äidilläkään ei ole mahdollisuutta toteuttaa tätä toivetta. 120 €:lla syöttää lasta säädyllisen ajan.

Muistan itse lapsena, että jouluna saatiin ne vuoden isoimmat ja kalliimmat lahjat, mutta epäilen, että tuon hintaista (markkoissakaan) lelua ei tainut eteeni ilmestyä. Ainakaan joka joulu. Nostalgia trippi tuli, kun tuosta samaisesta lelukirjasta bongasin My Little Ponyn, jollaisen itsekin olen saanut. Nykyään ne myydään Retro My Littel Pony nimellä. Retro ponit on vähän lyhyt jalkaisempia ja tuhdimpia kuin nykyponit, mutta niin on tainut yleinen pituuskeskiarvokin kohota vuosien saatossa, että suodaan nykyponeille solakammat sääret.

Itse toivon joka joulu paljon lahjoja, mutta niin tuo vain on, että ne ajat ovat menneet. Onneksi suvun nuorinta sentään muistetaan ja pääsen hänen siivellään avaamaan paketteja.

Vaikka lahjoja haluankin en tänäkään vuonna osaa nimetä mitä tarvitsen. Tähän mennessä lahjalistalla on uusi paistinpannu (kyllä, tähän on tultu ) sekä lahjakorttin retkeilyliikkeeseen. Taitaapa tulla tästäkin joulusta vähälahjanen (vaikka olen ollut kiltisti. Oikeasti.), mutta ehkä se on vain näitä iän tuomia huonoja puolia. Lahjatkin pitää ostaa itse itselleen.

Mutta rakas Joulupukki, jos satut lukemaan tämän postauksen, niin saat tuoda niitä lahjoja minulle. Kyllä minä sinuun vielä uskon vaikka monta feikkipukkia on oven takana käynytkin kolkuttelemassa vuosien mittaan.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kirjamessut 2018 - lastenkirja ostokseni

Samana viikonloppuna, kun Helsingissä oli Kirjamessut oli meidän perheellä matka Krakovaan. Viikonloppureissun vuoksi ehdin pistäytymään Kirjamessuilla vain hätäiseen torstai-iltana töiden jälkeen.

Ajankohta ei loppupelissä ollut lainkaan huono, koska torstai-iltana oli tilaa liikkua ja tutkia tarjontaa kaikessa rauhassa. Jälkeenpäin luin, että Kirjamessut oli tehnyt kävijäennätyksen tänä vuonna. Torstai-iltana tätä ei olisi uskonut, muttta ilmiselvästi viikonloppuna oli paikan päällä tunnelmaa.

Omat ostokseni painottui muutamaan hyvni kuvitettuun lastenkirjaan. Lisäksi ostin Miehelle hänen pyytämään Läjä Äijälän elämänkerran sekä isälleni isänpäivälahjan. (Huomaatteko: EN ostanut mitään itselleni!!! Tähän sitä on tultu....)

Dinosaurukset ( Chris Wormell ja Lily Murray) Tietokirja Dinosauruksista. Hienot piirokset ja selitykset dinofaneille - myös isommille

Dinot merirosvona (Penny Dale) Satukirja merirosvo dinosauruksista. Sisältää aarteita ja taistelutilanteita - kuten merirosvosaduissa kuuluukin olla.

Hyvää yötä, merirosvot (Timothy Knapman ja Ada Grey) Riimitelty satukirja merirosvoista iltasadussa. 



Kyllä, sanoi koala (Rachel Bright ja Jim Field) - Australiassa tapahtuu. Miten käy Kalle Koalan, jota pelottaa maailma niin paljon, että ei uskalla tulla puusta alas? Opettavainen riimiteltytarina siitä, että kannattaa kokeilla uusia asioita

Päivä eläinten paloasemalla (Sharon Rentta) Pääseekö uusi palomies auton rattiin? Eläinten paloasemalla sattuu ja tapahtuu eikä hälytykiltäkään voi välttyä. Takakannesta bongatut sarjan muutkin kirjat vaikutti tutustumisen arvoiselta. 


Lisäksi matkaan lähti sateenkaari poro kotona olevan harmaan poron kaveriksi. Tämä pikkukaveri pääsikin heti suureen maailmaan ja reissukaveriksi Krakovaan (Harmaan poron matkaseuraksi tietenkin)

****
Lippu Kirjamessuille saatu. Kaikki kirjat ja lelu ostettu itse.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Niin monta aihetta - niin vähän aikaa


Oikein ihanaa alkanutta marraskuuta!

Marraskuu on yksi minun lempikuukausia niin kauan, kuin ei sada lunta! Voi kuulostaa oudolta, mutta minä oikeasti rakastan sitä pimeyttä, jossa märkyys imeytyy asfalttiin eikä katuvalojen loiste luo hohkaavaa kattoa päidemme ylle.

Siinä vaiheessa, kun toiset hihkuvat onnessaan ensilumen "valaisevan pimeyttä" vedän peittoa korkeammalle pääni yli ja asettelen silmälaput paremmin silmilleni.

Pimeydestä voisin runoilla pari riviä vielä lisää, mutta se ei ollut tämän päiväisen postaukseni aihe. Haluan tänään vain kertoa, että mielessäni on niin monta postausaihetta, että en tiedä mistä revin ajan ne saada näytölle.

Kamalaa, mutta totta.

Toki ajan saa otettua, jos haluan, mutta töiden jälkeen en halua käyttää iltaani koneella, kun vieressä on maailman ihanin taapero jota ei välttämättä tarvitse aina viihdyttää, mutta jonka kanssa haluan olla läsnä.

Kun iltasatu on luettu ja Ukkeli peitelty sänkyyn ( on muuten äitinsä poika sen suhteen, että haluaa nukkua pimeässä) on kello yleensä lähemmäksi yhdeksän ja ennen kuin koneen ääreen pääsen alkaa mieli jo haikaileman sängyn pohjalle kirjaa lukemaan. Huoh.

Koska jostain on aloitettava, teen tähän listan aiheista, joista aion vielä marraskuun aikana kirjoittaa:

  • Krakovan viikonloppureissu. Tästä vähintään kaksi postausta, jossa toisessa esitelty kaksi ravintolaa, jossa käytiin ja toisessa tekemistä lapsen kanssa
  • Bazarkustannuksen kevään uudet kirjat
  • Lasten Suuri Lelukirja 2018 ja äidin löydökset
  • Scooter Kuopiossa (ehkä tämän olisi voinut jättää mainitsematta, mutta tällaista on tiedossa...)
  • Kirjamessut 2018 kirjaostokset
  • Jouluaskartelut. Alan olla jo myöhässä joulujuttujen suhteen
  • Kotiremonttimme eteneminen
  • Isänpäivä

Ja pari muuta hassua... Onko toiveita mistä kirjoittaisin?

Kunhan nuhani helpottuu ja löydän virtaa kirjoitella aloitan... jostakin. 

Jee, kohta on joulu!

perjantai 26. lokakuuta 2018

Beibamboo - esteettömiä vauvanvaatteita lapsen ehdoilla


Yhteistyö: Beibamboo
Jos en väärin muista, oli marraskuun alku 2015. Ukkeli oli 3,5 viikkoa vanha ja hänellä oli  malliuransa ensimmäinen (mahdollisesti myös viimeinen) kuvauskeikka. Yritys, jolle hän heitti tämän keikan oli Beibamboo ja palkkioksi saimme kuvauksissa käyttämät vaatteet. 

Minulla ei ollut Ukkelille mitään "uratoiveita" lapsimallina olemisesta, mutta huomattuani Facebookissa Beibamboon mallihaun lehtiartikkelia varten, en nähnyt mitään syytä jättää kokeilemasta pääsisimmekö kuvattavaksi. 

En vielä tuolloin kirjoittanut blogia - ei tainnut olla edes käynyt mielessä - joten kirjoitus kuvauksista tulee nyt melkein kolme vuotta myöhemmin. 





Hormoonihuuruista huolimatta mieleeni on jäänyt, että oli nätti, syksyinen aamu. Muistan hyvin elävästi kuinka saavuin rattaiden kanssa Vallillassa sijaitsevaan kuvauspaikkaan. Kaikki ihmiset oli vieraita ja tilanne uusi, mutta asiat soljui eteenpäin helposti. Ennen kuvausta kävin vaihtamassa Ukkelille vaipan pienen pienessä vessassa ja silloin opin mitä kaikkea pitäisikään jatkossa pakata mukaan esim. alusta lapselle olisi hyvä olla mukana. Paikalla oli muitakin äitejä ja jossakin vaiheessa syötettiin lapsukaisia kaikki samalla sohvalla istuen. Kuvaaja otti siitä kuvan, mutta se ei tainnut ikinä tallettua mihinkään.

Kuvaukset meni tuskattomasti. Jossakin vaiheessa Ukkelia toki alkoi nälättämään ja väsyttämään, mutta kaiken kaikkiaan hän jaksoi - ikäisekseen - kuvaussession erinomaisesti.
Kuva: Laura Paananen

Kuvauksista saatua pukua käytimme pitkään. Itse olin tutustunut Beibamboon vaatteisiin työpaikkani kautta, joten tiesin heillä olevan vaatteita, jotka soveltuvat erityisesti keskosille sairaalakäyttöön. Pukemista helpottavat kiinnitysratkaisut, materiaalivalinnat sekä vaatteiden käyttäjän herkkää ihoa huomioivat ratkaisut (esim. laput ulkona ) ovat mitä parhaimmat sairaalavaatteeksi.

Mutta Beibamboon vaatteet eivät ole ainoastaan sairaalakäyttöön, vaan sopivat oivasti kotikäyttöön. Ukkelin ollessa pieni meillä oli mallikeikasta saadun vauvankietaisubodyn ja housujen lisäksi vauvan unipussi. Minua harmitti hirveänä, kun Ukkeli kasvoi unipussista yli (koot 70 cm asti), koska unipussi oli ollut todella kätevä korvaten yöpuvun eikä tarvinnut huolehtia,että jos peitto karkasi yöllä lapsen päältä.

Onneksi isommille vauvoille unipussin jälkeen löytyy vetoketjupyjama. Vetoketjupyjamaa emme koskaan käyttäneet vaikka kokoa puvussa on 90 senttimeteriin asti. Sen sijaan käyttöön saatiin tänä kesänä lyhyt lahkeisen potkupuvun eli rompersuitin. Meidän jannulle mahtui se vielä mainiosti vaikka kolme vuotta alkoi olemaan mittarissa. (Rompersuit myös näkyvissä kuvissa).

Beibamboon kuvaus oli hauska kokemus. Kuvauksen kuvat löytyi myöhemmin Norwegian yhtiön Beibamboosta kertovasta artikkelista. Meidän herneenpalko löytyy Beibamboon perustajan Nina Ignatiuksen päänvierestä. Vitsi kun toinen oli silloin pikkuinen.
Kuva: Laura Paananen

Kuvaukset ja ensimmäiset viikot lapsen kanssa oli ilmiselvästi hieman sumuista aikaa, koska myöhemmin sattui hassu tapaus. Beibamboon Facebook sivuilla oli joulutoivotus. Katsoin pitkään kuvan lasta, että "aikun söpö vauva". Hetki siis meni ennen kuin tajusin, että tämä söpöläinen oli meidän Ukkeli. Laura Paananen oli  ikuistanut olkapäälleni nukahtaneet pikkumiehen.

Miksi sitten alkujaan halusin Ukkelin kuvauksiin mukaan? Tuotteen takia. Beibamboon tuotteet on korkealaatuisia luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita, jotka on valmistettu lapsen ehdoilla. Laput ei hinkkaa niskaan, koska sisäpuolella ei ole yhtään lappua. Vaatteet saa päälle ilman, että lasta tarvitsee nostella, käännellä ja väännellä. Ja onhan kyseessä myös suomalainen design.

Linkki Norwegianin joulukuun 2015 nettilehteen, jos haluat lukea artikkelin kokonaan.
Tästä Beibamboon verkkokauppaan
Beibamboon Fcebook sivuilta näet uusimmat uutiset


-----------
Edit 31.10. Otsikon kirjoitusvirhe korjattu. Muokattu tekstiä ja lisätty tieto rompersuit:sta.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Äiti on kakka!


"Äiti on kakka! Äiti on tyhmä! Äiti on tyhmä kakka!"

"Kuules, ei tuolla tavalla saa toiselle puhua. Hän on tyhmä, joka toista tyhmäksi sanoo."

"Älä sano noin! Ei saa sanoa tyhmäksi!"

Jep, jep. Tätä väittelyä ei voita ainakaan se tyhmä kakka äiti... eikä isäkään.

Uhmaikäinen, kolmevuotias. Yhdessä hetkessä itse aurinko, toisessa hetkessä räjähdysvaara.

Mitäkö tein väärin? Sitä kun ei koskaan tiedä.

Ei saa auttaa, mutta pitää auttaa. Itse, itse, itse. Asiat saa usein kuntoon palaamalla alkutilanteeseen ja itku katkeaa siihen paikkaan. Suihkusta juokseva lapsi ei löydäkään minua sohvalta, koska olen keittiössä - maailma romahtaa. Onneksi asian saa korjaantumaan sillä, että poika palaa kylpyhuoneeseen ja asetun sohvalle. Tilanne kunnossa, mitään ei tapahtunut.

Mutta ei tätä leikkiä voi loputtomiin jatkaa. Joskus on sanottava iso sana. "Äiti on vihainen!". "Onko äiti nyt iloinen?". Voi sinua höpönassua, joka vielä opettelet ymmärtämään tunnetiloja. Ihanaa, että niitä jo tunnistat.

Aamu on vaikeaa aikaa herätä, koska on pimeää. "On vielä yö". Ei, nyt on jo aamu ja me olemme myöhässä. Minun on aika jälleen korottaa ääntä ja yrittää saada asioita tapahtumaan - sama show joka aamu. Paitsi viikonloppuisin.

Mitään haluttua ei tapahdu, koska poika on huomannut lelun pohjassa muovinpalan ja se pitää juuri sillä hetkellä nyplätä irti. Itse kun ei saa, pitää minun auttaa. Auto päätyy hyllyn päälle, koska nyt pitää keskittyä pukemiseen. Nyt en ole iloinen.

Puoli tuntia myöhemmin puettuna, hampaat pestynä ja matkaan ajoissa päässeenä ihastelemme bussinikkunasta aamuauringon vaaleanpunaiseksi värjäämiä pilvenhattaroita. Äiti ei ole kakka, eikä poika vitkastele.

Iltapäivällä haen lapsen hoidosta. Sataa vettä kaatamalla ja tennarit on jo kastuneet ennen kuin pääsen leikkipuiston reunaan. Puistossa ei ole ketään muita kuin pojan hoitoryhmä päästä varpaisiin asti sadeasuun puettuna. Leikki on vielä kesken eikä poika halua lähteä. Pitkän maanittelun jälkeen etenemme portille ja lopulta pääsemme lähtemään. Tarhareppu on kastunut penkin päällä, mutta selkään se on otettava, koska toisessa kädessä roikkuu lapsi ja toisessa työpaikan eväskassi.

Bussimatkan aikana sade lakkaa. Kun astumme linja-autosta ulos, kimaltelee kadut vesipisaroista. Lähdemme kohti kotia, mutta liikennevaloissa näemme asfaltilla kastematoja. Poika ei ole ennen kastematoja nähnyt ja jäämme kyykkien katsomaan kuinka lierot etenevät sateen jälkeisessä maailmassa kohti multaisaa maata. "Ne menee kotiin". Niin menevät. Liikennevaloissa pyöräilijä odottaa valojen vaihtumista ja hymyilee touhuillemme. Etsimme asfaltti-matoja koko loppu kotimatkan. Osa on uimassa, osalle on käynyt köpelösti.

Perjantai-iltapäivän sateen jälkeisessä hetkessä äiti ei ole kakka - mutta tilanne ehtii muuttua vielä monta kertaa illan aikana.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Helsingin Kirjamessut 2018 - Lapsiperheen vinkit ja lippuarvontakyselyn satoa lastenkirjoista

Yhteistyössä: Messukeskus

Ensi viikolla Helsingissä on Kirjamessut ja itsekin olen sinne torstaina menossa. Blogissani jäjestin lippuarvonnan jo aiemmin ja arvonnan yhteydessä kysyin parit kyssärit liittyen vastaajien lapsuudessa luettuihin kirjoihin ja siihen, mitä on tullut luettua eteenpäin nyt sekä mitkä tarinat välttäisi lapsilta.

Arvontaan liittyvään kyselyyn vastasi 34 naista ja 4  miestiä ja osassa vastauksista naisvaltaisuus onkin huomattavissa.

Vastauksien läpikäynnin jälkeen vinkkini Kirjamessuille lapsiperheen näkökulmasta


Mitä kirjoja luit lapsena / nuorena?

Kysymys itsessään on laaja, koska jokainen voi vain kuvitella kuinka monta eri kirjaa voi mahtua ensimmäisten kirjojen ja nuoruusiän kirjojen välille.

Itse muistan olleeni etenkin ala-asteella kova lukija. Kirjastoauto pysähtyi tiistaisin koulunpihassa ja joka kerta kyllä uusi kirja lähti mukaan. Meillä oli myös kirjanlukukisoja ja niissä olin aika vahvoille (tässä vaiheessa voi ehkä paljastaa, että listalle meni ehkä joku jo aiemminkin luettu kirja, mutta kaikki oikeasti luin!)

Kuulun heihin, jotka on opetellut lukemisen Aku Ankan parissa joten Akuja meni. Kirjoista muistan etenkin Pikku Vampyyri ja  Neiti Etsivä -kirjat. Pidin myös paljon satukirjoista esim. Grimmin tarinat.

Kyselyn vastajille mieleen on jäänyt: 
Seikkailukirjat, tyttökirjat, Anna- ja Runotyttö-sarja, Lotta-sarja, Maija Poppaset, Aku Ankat, Stephen King, Goosebumbs, Muumikirjat, Puppe, Astrid Lindgrenin kirjat, Harry Potter, The Baby-sitter's Club, Darren Shan, Minttu, Peppi Pitkätossuja, Neiti Etsiviä, Pekka Töpöhäntä, Anni Polvan Tiina -kirjoja, Enid Blyton, Tarzan, Tuija Lehtistä, Pikku naisia, Agatha Christien Neiti Marplet ja Poirotit, scifiä, fantasiaa, dekkareita, matkakirjoja, Pingviini kirja, Sos, Marikki, Susikoira Roi, Taru sormusten herrasta, Hevoskirjoja kuten Nummelan Ponitalli kirjasarja, Mervi Jalon hevoskirjat ja Hevoshoitolan Sisarukset. Dumas:n Monte Criston kreivi, Mystery Club -sarja
Minttu ja Vanttu, Uppo-Nalle, Missä Jäätelö Kasvaa, Tammen kultaiset, Salaisuus, Sweet Valley ja Katja-kirjasarjoja.

Mitä kirjoja sinulle luettiin?

Muistan, että minulle on luettu, mutta tarkkaa mielikuvaa kirjoista ei ole jäänyt. Ala-asteella muistan, että luokalle luettiin kirja, joka kertoi noidista, jotka asuu ympärillämme. Harmikseni en kirjannimeä muista, mutta mieleeni on jäänyt, että noidat käyttävät tylppäkärkisiä kenkä, koska heillä ei ole varpaita. Luin kirjan joskus yläasteikäisenä ja se oli myös silloin yhtä viihdyttävä.

Muistan myös kuunnelleeni C-kasetilta kirjoja ennen nukkumaan menoa esim. Hercule Poirot'ia.

Vaikka moni kyselyyn vastannut vastasi, että hänelle ei luettu, oli osalle vastaajalle jäänyt nämä mieleen:
Peppi Pitkätossua, Eemelin seikkailuja, Perinteisiä satuja, Samoja mitä itse luki, Pupu Tupuna, Hanhiemon satukirja, Miina ja Manu -sarja, Muumi, kuvakirjoja ja saturomaaneja, Disney kirjoja, Oma Kirjakerho Satuja, Koiramäki, Harry Potter, Veljeni Leijonamieli, Ronja,
Ville Villisika -kirja

Lempihahmosi lastenkirjoista?

Pikku vampyyri on jäänyt minulla mieleeni, mutta myös Disney hahmot oli vahvasti mukana lapsuudessa. Myyrä on enemmän animaatiohahmo, mutta Myyrä on ollut kestosuosikki eikä ole aikuisiälläkään mihinkään häipynyt.


Voimakkaat tyttöhahmot nousivat etenkin naisten vastauksissa esille (Peppi Pitkätossu, Ronja Ryövärintytär, Myy, Hermione Granger).

Kyselyn vastajien suosikit on:
Viisikko-sarjan lapset, Peppi Pitkätossu, voimakkaat tyttöhahmot, Hermione Granger, Minttu,
Eemeli, Molli, Pupu tupuna, Pekka Töpöhäntä, Ronja Ryövärintytär, Herra Hakkarainen, Muumit,
Mörkö, Pikku Myy, Muumipeikko, Turunlinnan tonttu, Pingviini, Marikki, Bamse, Tiina, Fedja-setä, Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli, Camilla Mickwitzin Mimosa -noita, Uppo-Nalle, Pinochio

Mitä kirjoja luet lapsillesi/jonkun toisen lapselle?

Olen lukenut pojalleni aivan ensimmäisestä kotiutumisviikosta lähtien. Pekka Töpöhäntä oli ensimmäinen kirja ja se aloitettiin toisena iltana sairaalastta pääsyn jälkeen. Iltasatu ollaan luettu ensimmäisistä kuukausista lähtien. Kun lapsi ei ns. ymmärtänyt vielä kuulemaansa luin hänelle David Suchetin Minä Hercule Poirot -kirjan (ja lopussa piti itkeä, kun tiesin mitä tv-sarjan Poirotilla oli edessä..tai sitten ne oli ne imetyshormonit.) ja Narnian tarinat (tämä sitten uudelleen, kun Ukkeli on kymmenen +). Isäni vertasi kirjavalintojani Doctor Martin sarjan päähahmon lukemaan anatomian oppikirjaa. Tärkeintä ei siis ole mitä lukee, vaan että lukee.

Joka ilta minä tai mieheni lukee pojalle kirjaa ennen nukkumaan menoa. Kuvakirjat ovat nykyään enemmän kiinnostavia ja aina ei kirjaa lueta edes loppuun vaan selaillaan ja katsellaan kuvia. Tämän hetken suosikkeja on autokirjat, Herra Hakkarainen ja Muumit. Meillä poika haluaa valita itse kirjan. Usein valittu kirjavalinta hyväksytään, mutta loppupelissä vanhemmat päättää kirjan ja kirjamäärän.

Kun oma kirjahyllyn sisältö kaipaa päivitystä käymme hakemassa vaihtelua kirjastosta, jossa kirjat valitaan yhdessä. Eikä haittaa vaikka samat kirjat lähtee mukaan kerta kerran jälkeen.

Kyselyn vastajista moni kertoi lukeneensa joko omille lapsille tai sukulaisten/ystävien lapsille. Ainoastaan viisi 38:sta ei ollut lukenut.

Näitä kirjoja/tarinoita vastaajat lukevat tai ovat lukeneet:
Miinaa ja Manua, Richard Scarrya, Palomies Savunen, Hannele Huovin Urpo ja Turpo, Kotimainen krokotiili, Monenlaisia satukirjoja, Muumien ”romaaniversioita”, Disney kirjoja, Risto Räppääjä,
Mauri Kunnas, Timo Parviaisen Ella -kirjoja, Tatu ja Patu, erilaisia missä on paljon kuvia, Oivaltavia lastenkirjoja,  Taru Sormusten Herra, Peter Pan, Puppe, Franklin, Ronja, Peppi, Veljeni Leijonamieli, Pikku prinssi, Teemu-kirjat, Fedja-setä, Tomi Kontio ja Elina Warsta Koira nimeltä kissa


Mitä (lapsena) lukemaasi tarinaa tai kirjaa et lukisi lapselle? Miksi et?

Vanhempana lapselleen pyrkii valitsemaan turvallisia kirjoja. Nyt kun lukee perinteisiäkin satuja, huomaa, että saduissa on vuosien saatossa sensuuria tapahtunut kummasti. Jokin aika sitten luin vanhoja, alkuperäisasuisia  satuja ja täysin ymmärrän, miksi esim. Tuhkimo on nykyään suositumpi Disney versiona. Lapsi voi tutustua näihin opuksiin sitten kun osaa itse lukea, niinhän olen itsekin tehnyt.

Porttiteoria taisi ainakin osaltani toimia, koska matka Grimmin saduista vampyyrikirjoihin ja kauhuelokuvien pariin oli aika luonnollinen. Nykyään luen mielluiten jännäreitä ja rikosromaaneja. 


Yksi mieleenpainunein tarina, ja satu jota en pojalleni aio lukea, on Kreivi Siniparta. Narnian kohdalla totesin myös, että odotellaanhan vielä pari vuotta kun seuraavan kerran luetaan. Sotaa ja kuolemaa, kun toitotaan nykyään aivan  tarpeeksi joka tuutista.

Kyselyn vastaajien estolistalta löytyy tai ei löydy (siten kun he itse asian kirjoittivat):

  • Mitään sellaista ei ainakaan jäänyt mieleen, mitä en voisi lukea. 
  • Grimmin perinteiset ja kuvitetut satukirjat, olivat tosi kamalia ja täysin sopimattomia pikkulapsille! 
  • Mio Poikani Mio, teemaltaan liian raskas lapselle 
  • Jörö-Jukka, liian pelottava 
  • Ei tule mieleen 
  • En osaa sanoa. 
  • Eipä ole sellaisia kammotuksia tullut vastaan. 
  • Lokki Joonatanista en saanut nuorena juurikaan irti, ehkä sitä 
  • Ei ole sellaista 
  • Monia vanhanaikaisia kasari/ysärikirjoja, mutta ne on ehkä enemmän nuoriso-osastoa. 
  • Ei tuu kyllä nyt mitään mieleen tähän. Ehkä joku hannu ja kerttu oli vähän pelottava enkä sitä ihan pienille lukisi. 
  • Sitä, missä Muumipeikko menee Taikurin hattuun ja muuttuu niin ettei kukaan tunnista. 
  • Jöröjukkaa, ei vastaa nykyaikaa 
  • Jos se on liian pelottava, seksuaalinen tai päihdepositiivinen 
  • Hmm, minulla on alkuperäinen Jörö Jukka-kokoelma. 
  • Ei ole mitään sellaista 
  • Ei ole sellaista 
  • Pupu Tupuna, liian opettavainen 
  • Liian pelottavia kirjoja, esim. Lumikki 
  • Ei tule mieleen mitään 
  • Jokainen lapsi on erilainen ja kykkär aikuisen pitää osata etsiä sopivaa luettavaa lapselle. 
  • Mitään missä on raakuutta tai väkivaltaa, esim. Tuhkimo. 
  • Ei tule mitään mieleen mitä en lukisi 
  • Noidan käsikirjaa! Siitä jäi minulle elinikäiset traumat. 
  • Mieleeni ei ole jäänyt mitään liian ahdistavaa tarinaa. 
  • Ruusan Joulu. Liian synkkä. 
  • Hammaspeikko oli pelottava :) 
  • Itse luin ehkä 12 -vuotiaana saudiprinsessan elämästä kertovan Prinsessa-kirjan mielenkiinnolla ja ehkä myös pienellä järkytyksellä. Sitä en kyllä suosittelisi luettavaksi ihan niin nuorena... 
  • Jörö Jukka
Jörö Jukka on kirja, jota en itse ole koskaan lukenut (tiedän kyllä tarinan), mutta ilmiselvästi tarina on jäänyt monelle mieleen. 

Hima Saimin vinkit lapsiperheille Kirjamessuille 2018


Tänä vuonna Kirjamessut on uudistuneet ja tarjolla on entistä laajempi ja toiminnallisempi lastenalue. Kirjamessut onkin koko perheen tapahtuma, jossa esiintyjien lisäksi voi poimia uusimmat lukuvinkit niin aikuisille kuin lapsille. 

Vinkkini:
 
Liput ovelta ja tapahtuma-aikana verkkokaupasta:
Perhelippu (max. 2 aikuista ja max. 3 lasta 7 - 15 v) 41 €
Alle 7-vuotiaat ilmaiseksi
Alle 12 - vuotiaat vain aikuisen seurassa
Iltalippu (Myynnissä klo 17 alkaen) 10 €

Lapsiparkki:
Maksuton,  valvottu leikkipaikka 3 - 7 -vuotiaille lapsille sijaitsee Ylägalleriassa ja on avoinna lauantaina ja sunnuntaina. 

Lastenrattaiden lainaaminen:
Lainarattaat löytyy sisäänkäynneiltä ja niitä voi lainata messukäynnin ajaksi

Suunnittele messukäyntisi Netissä tai mobiiliappilla:
helsinginkirjamessut.fi sivusto tai Messukeskus -sovellus auttaa messupäivän suunnittelussa

Kirjaparkki:
Kirjapörssin osastolla (7b170) sijaitsee ilmainen kirjasäilytys. Säilytys on tarkoitettu vain kirjoille ja kirjojen tulee olla kassissa.

Esimerkkejä kirja-alennuksista (Messulehdestä poimittu):
Otava (osasto 6a50) Kaikki kirjat vähintään -20%
WSOY / Tammi / Johnny Kniga / readme.fi (6b48) Uutuudet -25%
Akateeminen kirjakauppa (6d50) Kaikki kirjat -20%
Like (6a50) Kaikki kirjat vähintään -20%

Torstain 25.10. valitut:
Kalevauva ja aihe vapaa - Helmiä keskustelupalstalta , Klo 15.00 - 15.30, Esplanadi
Kauhua lapsille ja nuorille , 15.30 - 16.00 , Punavuori
Don rosa, Ankkalegenda, 16.00 - 16.30, Senaatintori
Lapsille ohjelmaa klo 10.30 - 17.00 Kumpulan ja Toukolan lavoilla. Mukana mm.
Lukukoira Börje, Ti-ti nalle, Pikkulin leikki. ja laulushow

Perjantain 26.10. valitut:
Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä, 11.30 - 12.00 , Kallio
Tatu ja Patu, Elämä ja Teot, 12.00 - 12.30, Senaatintori
Lukutaito - mielesi supervoima, 12.00 - 12.30, Töölö
Jari Sinkkonen - Kiintymyssuhteet elämänkaaressa, 12.00 - 12.30, Vallisaari
Metrolla metsään, 14.00-14.30, Vallisaari
Lasten oikeudet lasten kirjallisuudessa, 15.00 - 15.30, Hakaniemi
Jani Toivola - Kirja tytölleni, 16.30 - 17.00, Senaatintori
Thomas Erikson - Psykopaatit ja idiootit ympärilläni - Kuinka ymmärtää muita ja itseään, 17.30 - 18.00, Senaatintori
Lapsille ohjelmaa klo 10.30 - 17.00 Kumpulan ja Toukolan lavoilla. Mukana mm.
Pikku Kakkonen, Ella ja kaverit, Lukukoira Börje, Supermarsu, Soturikissa-kerho, lasten sarjistyöpaja

Lauantain 27.10. valitut:
Siskosyndrooma, 11.00-11.30, Senaatintori
Suomalaisten tyttöjen sankaritarinoita, 11.30 - 12.00, Senaatintori
Lapset ja ero, 11.30 - 12.00, Espalandi
Antti Tuisku - Antti Tapani, 12.00-12.30, Senaatintori
#Vauvavuosi , 13.00 - 13.30, Esplanadi
Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus . kun vauvn mukana tuleekin masennus, 13.30-14.00, Esplanadi
Lasinen lapsuus ja aikuisuus, 13.30 - 14.30, Hakaniemi
Perhe ja tunteet, 14.00-14.30, Esplanadi
Miten kasvattaa tulevaisuuden lapsi? 15.30-16.00, Esplanadi
Lasten ilmastokeskustelu, 17.00-17.30, Hakaniemi
Lapsille ohjelmaa klo 10.30 - 18.00 Kumpulan ja Toukolan lavoilla. Mukana mm.
Pikku Kakkonen, Muumimamman yllätysjuhlat, Apinaorkesterin maailmankiertue, Sumu Sireeni Suomen rakastetuin aasi

Sunnuntain 28.10. valitut:
Minä Mauri Kunnas, 10.30-11.00, Senaatintori
Jokainen meistä on tärkeä, 10.30-11.00 Töölö
Suomen lasten kotiruoka, 10.30-11.30, Kauppahalli
Lohikäärmekesä, 14.30-15.00, Kallio
Suuri toivelaulukirja. Allsång på Kirjamessut yhteislaulutilisuus, 17.30-18.00, Esplanadi
Lapsille ohjelmaa klo 10.30 - 16.00 Kumpulan ja Toukolan lavoilla. Mukana mm.
Herra Hakkarainen, Tatu ja Patu, Kikattava kakkiainen ja city-kanin skeittilauta, Tanhupallon askartelu- ja joulukirja

Kirjamessujen yhteydessä Antikvaariset kirjamessut, Levymessut ja Postimerkkimessut. Samaan aikaan Messukeskuksessa Viini ja ruoka 2018 messut. Päivälipuilla pääsee kaikkiin tapahtumiin.

****

Miksi kirjoja pitää lukea?
Kirjoja suositellaan luettavaksi lapsille.  Lukukeskus on koonnut 5 faktaa lasten ja nuorten lukemisesta ja mainitsee artikkelissaan että vanhempien esimerkillä on suuri vaikutus siihen miten lukuinto tarttuu lapseen. Tuoreen Australialaistutkimuksen mukaan kotikirjaston koko vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen. Lukeminen kannatta aina, kuten eräs kirjakerho itseään markkinoi aikoinaan.

Itselleni kirjat ovat pakopaikka ja rentoutumiskeino. Suosin perinteistä paperista kirjaa vaikka se olisi sitten tiiliskiven kokoinen. Äänikirjat ovat hyviä, jos tuntuu, että kirjoja ei muuten ehdi lukemaan (kiitos ruuhkavuodet!), mutta ainakin itseäni niissä häiritsee se, että minulle kerrotaan asioita enkä pääse luomaan pilvilinnoja samalla tavalla. Jos kyseessä on tietokirja yms. opus, jossa mielikuvituksen voi unohtaa, äänikirjat toimii. Näin siis minulla.

 Minulle kirja ei ole vain sanoja ja kertomus, minulle kirja on matka tuntemattomaan. Matka muiden luomiin maailmoihin jossa lopputulos on ennakkoon kirjoitettu, mutta joka täytyy itse löytää.
Kiitos siis kirjailijat (ja kääntäjät) hienosta työstä! On onni lukea.

Ihanaa tulevaa Kirjamessuviikonloppua. Ja lukemisiin!

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kolmevuotissynttärit Muumiteemalla

Viikonloppuna juhlittiin Ukkelin kolmevuotissynttäreitä Muumiteemalla.









Koristelussa käytetyt viirinauhat askarreltiin yhdessä Ukkelin kanssa ja tarjoilut oli itse tehty tai kaupasta valmiina ostettu.

Ajankohta:

Sunnuntaina klo 10-13 (Vieraat lähtivät noin kello 12)

Tarjoilut:

Synttärikakku: Sitruunainen juustokakku, johon väriä elintarvikevärillä. Päällimmäinen kerros: Hyydytetty värjätty päärynämehu sekä hyydytetty toffeevanukas + keksin muruja

Popcornit: Mikropopkorneja kuppikakkumuoteissa. Punavalkoraitaisten kuppien ansiosta popparit oli Muumimammanessupopkorneja. 20 kuppiin meni poppareita yksi mikropussi.

Ruisnapit: Ruisnappien täytteenä poro- ja sienitäyte Kinuskissan ruissipsi ohjeella. Sienitäytettä maustoin vielä hieman sitruunalla ja sitruunapippurilla.

Piparit: Vaaleasta valmispiparitaikinasta leivottu yhdessä Ukkelin kanssa. Muumimuoteista käytössä Muumipeikko, Pikku Myy ja Hattivatti

Keksit: Kaupan Muumi- ja Carneval keksejä. "Lisätäkseni" tarjoilua keksit tarjoiltiin useammassa astiassa ( kaksi astiaa per keksilaji)

Vaahtokarkit: Vaahtokarkit tarjoiltiin coctailtikkujen nokasta. Vaahtokarkkikimput osa pöytäkoristelua

Hedelmämäki: Mustikoita, viinirypäleitä ja piparkakkumuotilla muotoillut vesimelonipalat (Muumipeikko ja Hattivatti). Hedelmät tarjoiltiin coctailtikuista.

Tikkarit: Muumitikkareita tarjoiltuna useammasta pikkuastiasta.

Juomat: Pillimehuja, kahvia ja teetä.

Pöydässä oli liina ja yhdessä kipossa höyheniä. Loput pöydän koristelut syntyi vieraiden tuomista lahjoista, jotka otettiin vasta illalla kaikessa rauhassa leikkeihin mukaan.

Ruokailu 

Muumisynttäreiden tyyliin sopien herkuttelu tapahtui piknikillä olohuoneen lattialla. Aikuiset sai istua tuolleissa (halutessaan), mutta lapsille oli varattu paras paikka eli piknikhuopa.

Lautaset oli grillilautanen nimellä olevia kertakäyttölautasia ja muistuttivat syviä lautasia, mutta olivat neliskanttisia. Lautaselle mahtui erinomaisesti kakunsiivu, popcornikippo sekä keksit ja hedelmät. Coctailtikuille lapsille annettiin roskislautanen ja itse en ainakaan löytänyt juhlien jälkeen ylimääräisiä tikkuja mistään. Muutenkin juhlat olivat erittäin siistit eikä esim. mehuja tarvinnut luututa lattialta.

Mielestäni järjestelyt onnistui hyvin siihen  mitä alunperin suunnittelin. Mitään ohjattua ohjelmaa ei synttärillä ollut ja hyvin pärjättiin ilman. Synttärisuunnittelupostauksen kommenteissa annettiin vinkiksi Muumimusiikki ja sellainen soittolista tehtiinkin, mutta arvatkaas muistettiinko laittaa soimaan? Hyvin pärjäsi ilman Muumahumppaakin.

Juhlat oli niin kivat, ja jotekin vaivattomat, että hieman aloin miettimään, että mitkä voisi olla seuraavat pippalot :)