Viime viikkoina ajankäyttö on jälleen keskittynyt kaikkeen muuhun kun blogin pitämiseen. Menneen viikon suurin ajankäytön syy on ollut sukkien neulonta.
Kun kädet on varattu sukkapuikoille, ei sormia riitä enää näppäimistölle.
Tämän kertainen neulontavimma johtuu siitä, että löysin aivan ihanaa lankaa ja päätin neuloa Ukkelille joululahjasukat.
Sukkien kimppuun pääsen vasta Ukkelin käytyä yöunille - joululahja You know, ei voi näyttää työtä. Sen ajan jonka yleensä olen käyttänyt postauksen tekoon olen istunut sohvalla katsoen Babylon Berlin -sarjaa (suosittelen) ja neulonut. Sarja kun on saksankielinen ja sukanneulomisesta on taas vuosi aikaa, ei homma ole hoitunut ihan yhdessä illassa vaikka pienistä sukista puhutaankin.
Tänä iltana, jos kaikki menee putkeen, saan päätökseen sukat ja sarjan.
Sitten onkin hyvä aloittaa uusi sarja – ja uudet sukat.
Eilen neuloessa tein havainnon jonka mahdollisesti moni muukin wannabe – neuloja tunnistaa: kun ilmat kylmenee on aika kaivaa esille langat ja neulepuikot.
Tosin kohdallani myös toinen tuttu kuvio on toistuva – neulontakauden päätös. Parin viikon vimmainen neulontaputki, hartiat jumissa, rahat tuhlattu lankoihin (joita saa vain tämän kauden), puolitoista valmista sukkaa ja into lopahtaa.
Herättyäni lopulta lankakrapulassa (tuli ostettua taas parit uudet kerät ja edellisvuoden langat kaapissa odottamassa) on aika haudata tekeleet odottamaan uutta innostusta eli ensi syskyä. Ja pari vuotta myöhemmin kiikutan keskeneräiset työni ja ylimääräiset langat äidilleni, joka voi sitten neuloa ja virkata iltojensa iloksi jotain nättiä ja kivaa.
Onko sinulle jäänyt putki päälle? Ja kärsitkö sinäkin lankakrapulasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!