Ikkunanpesua ja kotitalousvähennyksien vähennyksiä...

Olipas mukava tulla kotiin, kun ikkuinoista näki kirkkaasti läpi eikä itse tarvinnut nostaa kertaakaan lastaa lasia päin.

Aikani katseltua parvekkeen täplikkäitä laseja päätin tilata tutun siivousalanyrittäjän pesemään kämppämme ikkunat. Turhan usein tätä toimenpidettä ei olekaan suoritettu, koska edellinen ikkunanpesu tapahtui vajaa kaksi vuotta sitten, kun muuttaessamme tähän asuntoon. 

Ikkunanpesua suositellaan tehtäväksi kaksi kertaa vuodessa (kerran tai pari, riippuu ikkunoiden likaisuudesta), mutta ah, kun se on niin vaikeaa aloittaa. Toiset väittää, että heille se on meditatiivinen kokemus, mutta itse ainakin yritän parhaani mukaan laistaa koko homman ja odotan vain sitä hyvää hetkeä: kaunis päivä, mutta ei liian kaunis; siitepölykausi on ohi, mutta seuraava ei ole vielä alkanut; en ole liian väsynyt; olen yksin kotona jne. 

Aloitin ikkunanpesutuskailun huhtikuussa ja lopulta laitoin kyselyn tälle ennenkin käyttämälleni yrittäjälle. Häneltä löytyi vapaa-ikkunanpesuaika - kesäkuun alkuun. No Problem, sovittiin se! Nyt oli ainakin tiedossa, milloin ikkunat puhdistuu eikä minun tarvinnut sille ajatusta enää suoda.

Sovittu päivä tuli ja ah sitä kirkkauden määrää mikä ikkunoista sisään tulvikaan! Oikeasti ikkunan likaisuutta ei tajua ennen kuin ikkuna on pesty. Asumme kerrostalon toisessa kerroksessa ja meillä lika on katupölyä, siitepölyä, pölyä ja kaikkea muuta mikä tuolla ulkona leijailee tai ikkunaan osuu. Sisäpuolella ikkunaa koristaa Ukkelin käden jäljet (ja naaman, suun, yms... mitä nyt vain keksit kolme vuotiaan ikkunan kanssa testaavan).

Jälleen kerran mietin, miksi en käyttäysi siivoojapalveluja enemmänkin. Ikkunanpesu kustansi meiltä 4 tunnin maksun (á hinta 30 € + alv) ja tämän ostetun palvelun voi laittaa verotuksessa kotitalousvähennykseksi.

Kotitalousvähennys vuodelle 2019 (lähde: Verohallinto 04.06.2019)
Vähennyksen voi saada kotitaloustyöstä, joka on teetetty kotona tai vapaa-ajanasunnolla esim. siivous, lastenhoito, asunnon remontointi tai tietotekniikalaitteiden asennus.

- Tavanomaisiksi kotitaloustöiksi lasketaan:

• Siivous
• Ruuanlaitto
• Pyykinpesu, silitys ja muu vaatteiden huolto
• Piha-alueen ja puutarhan hoito
• Lumenluonti

- Vähennyskelpoiseksi ei lasketa

• Jätteiden kuljetus
• Likakaivon tyhjennys
• Muutto- tai kuljetuspalvelut
• Vartiointi- ja turvapalvelu

Työstä saa vähennyksen, kun työ tehdään

• Omassa kodissa
• Vapaa-ajan asunnolla
• Vanhempien tai isovanhempien kodissa

Määrä

• Kotitalousvähennys on enintään 2400 euroa vuodessa. Omavastuu on 100 euroa.
• Kotitalousvähennys on henkilökohtainen, joten puolison kanssa voi saada yhteensä 4800 euron vähennyksen

Kotitalousvähennys myönnetään vain työnosuudesta ja se on kalenterivuosikohtainen

Kun työ ostetaan ennakkoperintärekisteriin merkityltä yritykseltä, voi vähentää 50% arvonlisäverollisesta työn osuudesta, ja palkkojenmaksamisesta (esim. lastenhoitaja) 20%
Esim. Työnosuus 5000 €
5000 € x 50% = 2500 €   (voi laskea myös 5000 € X 0,5 = 2500 €)
2500 € - omavastuuosuus 100 € = 2400 € (=maksimivähennys)

Ilmoittaminen (Lähde: Verohallinto)
- OmaVero -palvelussa voi ilmoittaa jo kuluvalle vuodelle, kun aiemmin ilmoitukset on korjattu veroehdotukseen.
- OmaVero -kannassa voi samalla tilata uuden verokortin jossa kotitalousvähennys on heti huomioitu tai vaihtoehtoisesti ilmoitaa vain vähennyksen

***

Tämän tekstin olin kirjoittanut jo ennen kuin uusi hallitusohjelmaluonnos oli julkaistu. Pääministeri Rinteen hallituksen hallitusohjelma antaa huonoja uutisia kotitalousvähennyksen osalta, mutta sentään eivät poistaneet sitä kokonaan.

Korvattavaa osuutta tullaan laskemaan ja näin pyritään saamaan säästöjä valtion kassaan ja käytettäväksi  muihin toimintoihin.
Hallitusohjelman mukaisesti:
Työkorvaukset laskee nykyisestä 50%:sta 40%:n ja
palkkojen korvattavuus 20%sta 15%:n
Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä vähenee 2500 eurosta 2250 euroon

Mitenkä tämä muutos tulee vaikuttamaan meidän kotitalousvähennysten "perässä juoksemiseen"?
Ei mitenkään. Tarvittaessa tulemme käyttämään ostopalveluja ja jos ne saa laitettua verotukseen, niin se tehdään. Mielestäni tämä tiputus menee samaan kategoriaan kuin tiettyjen verojen nostaminen: Jos palvelua käyttää, niin hetkellisesti muutoksen muistaa, mutta pitkässä juoksussa asiaa ei edes huomaa.

Meille kotitalousvähennys on asia, jota toki hyödynnetään, mutta asia ei vaikuta meidän päätöksiin. En tilannut ikkunanpesijää korkeampien aatteiden vuoksi (työllistän yrittäjää) vaan aivan itsekkäistä syistä: laiskan paskan pitääkin joutua maksamaan, jos kerran ei saa itsestään niin paljon aikaiseksi, että hoitaisi yksinkertaisen kotityön. Siivoojaan käytetty raha on jostakin muusta pois. Mutta entä sitten? Nyt ikkunoista sentään näkee läpi - hetken aikaa.

Neulontaputki ja lankakrapula

Viime viikkoina ajankäyttö on jälleen keskittynyt kaikkeen muuhun kun blogin pitämiseen. Menneen viikon suurin ajankäytön syy on ollut sukkien neulonta.

Kun kädet on varattu sukkapuikoille, ei sormia riitä enää näppäimistölle.

Tämän kertainen neulontavimma johtuu siitä, että löysin aivan ihanaa lankaa ja päätin neuloa Ukkelille joululahjasukat.

Sukkien kimppuun pääsen vasta Ukkelin käytyä yöunille - joululahja You know, ei voi näyttää työtä. Sen ajan jonka yleensä olen käyttänyt postauksen tekoon olen istunut sohvalla katsoen Babylon Berlin -sarjaa (suosittelen) ja neulonut. Sarja kun on saksankielinen ja sukanneulomisesta on taas vuosi aikaa, ei homma ole hoitunut ihan yhdessä illassa vaikka pienistä sukista puhutaankin. 

Tänä iltana, jos kaikki menee putkeen, saan päätökseen sukat ja sarjan.

Sitten onkin hyvä aloittaa uusi sarja – ja uudet sukat.

Eilen neuloessa tein havainnon jonka mahdollisesti moni muukin wannabe – neuloja tunnistaa: kun ilmat kylmenee on aika kaivaa esille langat ja neulepuikot.

Tosin kohdallani myös toinen tuttu kuvio on toistuva – neulontakauden päätös. Parin viikon vimmainen neulontaputki, hartiat jumissa, rahat tuhlattu lankoihin (joita saa vain tämän kauden),  puolitoista valmista sukkaa ja into lopahtaa.

Herättyäni lopulta lankakrapulassa (tuli ostettua taas parit uudet kerät ja edellisvuoden langat kaapissa odottamassa) on aika haudata tekeleet odottamaan uutta innostusta eli ensi syskyä. Ja pari vuotta myöhemmin kiikutan keskeneräiset työni ja ylimääräiset langat äidilleni, joka voi sitten neuloa ja virkata iltojensa iloksi jotain nättiä ja kivaa. 

Onko sinulle jäänyt putki päälle? Ja kärsitkö sinäkin lankakrapulasta?

Jäähyväiset syöttötuolille

Eilen tapahtui luopuminen syöttötuolista Kaksi vuotta tuoli ehti meillä olla ja pitkään juniori tuolin hankinnasta puhuttu, mutta projekti oli vain venynyt ja venynyt. Loppupelissä vaihto tapahtui päivässä ja kyllä tässä oli myös tuuria mukana.

 

Olen pitkään haaveillut pyöreästä valkoisesta pöydästä. Keittiöstä en ole kuvia julkaissut, koska huoneen silmäänpistävin yksityiskohta on ollut oranssipöytä. Pöytä ostettiin vanhaan asuntoon ja sinne se sopi mustien ovien vastapainoksi. Nykyiseen asuntoon se ei ole istunut kunnolla..

Torstaina bongasin Torista edullisen, mutta ruskeaksi petsatun pöydän. Pöytä olisi pienellä maalauksella kuitenkin ollut juuri sopiva ja laitoin viestiä myyjälle. Myyjä halusi pikaisesti pöydästä eroon, joten ehdottamani lauantaina katseluehdotus sai vastauksen, että jos joku ostaa pöydän aiemmin, niin hän myy ennen lauantaita. OK - eipä tuohon ollut mitään sanottavaa.

Samana päivänä työkaveri kertoi menevänsä auttamaan miesystävänsää heittämään ylimääräisiä tavaroita pois ennen tulevaa muuttoa. Huikkasin vitsinä, että jos pyöreätä pöytää löytyy, niin minulle voi tarjota. Kuinka ollakaan miesystävän tavaroista ei pöytää löytynyt, mutta työkaverin veljellä olisi yksi ylimääräinen valkoinen pöytä tarjolla. Tässä vaiheessa ei ollut vielä ruskean pöydän myyjästä kuulunut mitään, joten pyysin kuvia ja jos hinta olisi siedettävä, niin voisin kauppoja harkita.

Seuraavana päivänä työkaveri näytti kuvat ja pöytä oli täysin samanlainen kuin Torin kautta löytämäni (Torin pöytä oli mennyt jo edellisenä päivänä). Hintaa pöydälle ei työkaveri osannut kertoa, mutta kysyi ei meillä sattuisi olemaan syöttötuolia myydä. No olihan meillä juuri vapautumassa yksi ylimääräinen ja se lähtisi kyllä ilmaiseksi.

Pyysin työkaveria antamaan numeroni veljellen ja ei aikaakaan, kun veljen kanssa hierottiin kauppoja.

Tässä vaiheessa päästään tilanteeseen, jossa oli aika sanoa jäähyväiset syöttötuolille: Sovimme vaihtokaupan syöttötuolin ja pöydän välillä. Kerroin kyllä, että kyseessä oli IKEAn halvin mahdollinen syöttötuoli ja se uutenakin maksaa korkeintaan 12 euroa (Hinta tarkistettu Antilop syöttötuoli+tarjotin 16,99€ + tukityyny+päällinen 6,99€) . Syöttötuolista luopumisesta oli puhuttu pitkään ja kun tilaisuus osui kohdalle huomasin sen myös käyttäväni.

Vaikka Antilop ei ulkonäöltä mikään tyylikkäin ole, oli siinä paljon hyvää. Helppohoitoisuus eli puhdistaminen oli merkittävässä roolissa, etenkin silloin kun Ukkeli opetteli syömään. Syöttötuoli oli tarvittaessa helppo viedä suihkuun ja suihkutella siellä puhtaaksi. Turvavyötä pidettiin vielä viimeisenäkin iltana osittain kiinni (toinen jalka), koska sillä tavoin sai pojan pysymään paikallaan. Pöydälle kiipeäminen, kun oli ainoa keino päästä istuimesta pois.

Lauantaina, Ukkelin päiväunien aikaan, kaasutin ensin IKEAan ostamaan juniori jakkaran (oli nopein IKEA käynti ikinä - 15 minuuttia!) ja siitä suoraan noutamaan pöydän. Ukkelin herättyä päiväunilta oli meillä alkanut uusi aikakausi, johon ei enää syöttötuoli kuulu.

Kiitos Antilop 2016-2018. Palvele tukevasti uutta omistajaa.

Tapetointiunelmia eli mitä seinälle?

Tilasin Sandbergilta tapettimalleja lähempään tutkintaan. Tällä hetkellä hakusessa on keittiön ja makuuhuoneen seiniin tulevat tapetit. Olen pyrkinyt hakemaan silmääni miellyttävää kasviaiheista tapettia, mutta koska tapettikauppaan asti en ole ehtinyt, on etsintä keskittynyt internetin ihmeelliseen maailmaan.

Pinterestin kautta olen onnistunut löytämään miellyttäviä ehdotuksia ja myös Instagramista olen onnistunut bongaamaan potentiaalisia ehdokkaita.

Instagramin kautta löysin Sandbergin tapetin ja tutkittuani tarkemmin heidän sivujaan huomasin, että heiltä voi tilata 5 mallinäytettä n. 6 €:lla. Toimitusaika oli noin 5 päivää ja sain kotiin kannettuna A4 kokoiset mallikappaleet.

Nyt vaikein työ onkin päättää se oikea. Vai jatkanko vielä etsintöjä, koska esim. Hanna Werningin Wonderland mallistossa on aika mukavia vaihtoehtoja...

Mitäs mieltä olette näistä ja olisiko ehdottaa jotain vastaavaa?

Emma Dark Grey by Sandberg*

Lisa Dark Blue by Sandberg*

Sandra Dark Blue by Sandberg*

Senecio Green by Sandberg*

Särö Dark blue by Sandberg*

*Kuvat Sandberg Wallpaper AB nettisivulta

Oma suihku - sitä minä matkoilla kaipaan

Matkoilla ollessa arvostukseni suomalaista vettä kohtaan vahvistuu. Enkä puhu pelkästään juomavedestä vaan myös siitä upeasta järjestelmästä, joka lähes 100%:sti tarjoaa nautinnollisen suihkuhetken lämpöisen, puhtaan ja tasapaineisen veden alla ilman suurempia säätöjä.

Hotelleissa yleisesti ottaen on vedenpaineet ja lämmöt kohdillaan, mutta kotimajoituksissa suihkuun liittyvät asiat nousee pinnalle herkemmin. Viimeisimmän Prahan matkan majoituimme Airbnb:n kautta vuokraamassa yksityisasunnossa. Asunto oli muuten kaiken puolin hyvä, mutta se lämmin vesi. Tai siis sen puuttuminen.

Palasimme Prahasta ja valehtelematta viikon toinen kunnollinen kokovartalopesu tuli tehtyä kotona saunan yhteydessä. Prahassa pesin hiukset lavuaarissa ja suihkussa kävin Varsovassa, johon tein yhden päivän retken (en pelkästään suihkun takia, mutta peseytyminen oli ihan hyvä lisä sillä reissulla).

Prahassa majoituspaikkamme kaasulämmitteinen vedenlämmitysjärjestelmä tarjosi hieman vaihtelevaa lämpöä, joten suihkun alle ei houkuttanut mennä kokeilemaan tuleeko tulikuumaa vai jääkylmää. No ei kai se kylmä vesi haittaa? No haittaa!!! Olen herkkä ja traumatisoitunut. Eikä veden lämmön vaihtelevaisuus ollut mukavaa kriittisen kaksi vuotiaan kanssa. Äitiinsä tullut.

Praha ei ole ainoa kokemus epämiellyttävistä suihkuhetkistä. Englannin suihkujärjestelmä tuo mieleen jäätäviä muistoja, joissa mökin järvivesikin on parempi peseytymiseen. Niissä paikoissa missä olen majoittunut, on menty perienglantilaisella kahden hanan -systeemillä - jossa kummastakin hanasta tuntuu tulevan kylmää.

Olimme kesällä muutaman päivän Bath'ssa (Englanti) ja siirryimme sieltä Nantesiin (Ranska). Nantesin hotellin tarjoama suihku- ja kylpyammekokemus pyyhki hetkellisesti mielestäni Bathilaisen omakotitalon suihkukokemuksen. Vieläkin muistelen lämmöllä hetkeä, kun laitoin Ukkelin nukkumaan ja itse siirryin vaahtokylpyyn kera punaviisilasillisen ja kirjan.

Veden puhtaus ja kovuus on oma lukunsa. Vastaan on tullut myös paikoja, joissa on paineet ollut kohdillaan ja lämmintä vettä tarpeeksi, mutta sitten vesi on tuntunut väärältä. Ei tutun kovalta vaan ehkä saippuaisen pehmeältä. Vettä ei välttämättä kannata juoda ellei halua viettää loppulomaa vessaa jatkuvasti etsien (Voi luoja, vessapaperit onkin sitten oma lukunsa!)

Suomessakin on joutunut karvaasti pettymään suihkukokemuksiin, kun veden painetta ei ole ja vesi valuu hiiren häntänä. Tai kun joku ehti käyttämään lämminvesisäiliöstä kaiken veden.

Mutta mitä väliä muista paikoista? Tärkeintä on, että kotiin tullessa tietää, että lämmintä vettä riittää, paineet on kohdillaan ja tyytyväisyys on taattu joka kerta.

Vaikka matkustaminen on hauskaa, on kotiinpaluun ehdottomasti paras hetki, kun pääsee suihkuun ja pesemään matkan pölyt pois.

Jäähyväiset asunnolle

3 h + s + parveke, Malmi,  2010 - 2017
Hankittu heinäkuussa 2010
Myyty elokuussa 2017

Muutimme Malmille heinäkuussa 2010 ensimmäiseen yhteisesti ostettuun kotiin. Se heinäkuu oli lämmin! Lattian hionnan ja lakkauksen teetimme ulkopuolisella yrittäjällä, mutta seinien sekä kattojen maalauksen hoidin itse. Ja hikoilin. Ennen muuttoa hoidettiin myös keittiöremontti. Keittiö tilattiin valmiina pakettina.

Kaikenlaisia muistoja on ehtinyt seitsemässä vuodessa näidenkin seinien sisään mahtua. Useammat näistä muistoista liittyy yläkerran asuntoihin. Mieleeni tulee kohtaaminen rappukäytävässä presidentti Halosen kanssa hänen mennessä yläkertaan kylään :). Ehkä korkeintaan päivää tajusin sanoa. Mitä siinä presidentillekään osaa rappukäytävässä sanoa, kun aina ei tule naapureitakaan tervehdittyä?

Jossakin vaiheessa yhdessä rapun asunnoista majaa piti joku alkoholisti. Ja hän kyllä saikin sitten häädön aika nopeasti ( ei muuten ollut sama asunto mihin presidentti Halonen oli matkalla. Tiedän tämän varmaksi :) ).

Samassa linjassa oleva yläkerran asunto on jäänyt elävimmin mieleen monestakin syystä. Ensinnäkin äänieristys oli aiemmin erittäin surkea. Se parantui huomattavasti täydellisen remontin yhteydessä 2015. Muuttaessamme asuntoomme 2010 asui yläkerrassa lapsiperhe, ja heidän aamut ei ollut kovin helppoja. Heräsin viimeistään siinä vaiheessa, kun perheen nuorimmainen ei olisi halunut lähteä hoitoon vaan huutoraikasi kylppärin kautta.

Heidän muutettuaan pois, tilalle muutti uusi asukas, joka rakasti laulaa karaokea. Kyseessä oli nuoripari, ja etenkin viikonloppuisin he järjestivät illanistujaisia ja lauloivat sitten singstaria tai vastaavaa. Jouduin kerran rikkomaan suomalaisia käyttäytymistapoja ja menin yhdentoista aikaan illalla soittamaan ovikelloa, kun pariskunta oli päättänyt lauleskella illan ratoksi kahdestaan. Hienosti he kyllä osasivat laulaa, mutta ajankohta oli hieman väärä. Tämän myös heille kerroin.

Olisikohan heillä lopulta tullut riitasointu laulantaan, koska jossakin vaiheessa äänentoistovehkeet vaimenivat ja ainoastaan toista osapuolta näki silloin tällöin. Myöhemmin hänkin muutti. Jossakin vaiheessa yläkertaan jälleen tuli ääniä. Ja lopulta 2.1.2015 paloautojen saattue, kun yläkerran asunto oli tulessa. Painovoima ei ole kenellekään suotuisa eikä se ollut sitä meidänkään asunnolle: kasteluvedet tuli katosta kämppäämme.

Seuraavana päivänä otettiin kissa kantokoppaan, joitakin vaatteita mukaan ja lähdettiin evakkoon. Kaiken kaikkiaan olimme 7 kuukautta poissa ja kun lopulta elokuussa 2015 päästiin takaisin muuttamaan kotiin ei yläkerrassa asunut ketään. Olin tuolloin erittäin raskaana. Myös yläkerrassa oli remontti saatu päätökseen.Tai ainakin melkein. Jalkalistojen kiinnittämisen hoitivat vasta 9.10.-15. Tuo aamu on jäänyt elävästi mieleeni neljän huonosti nukutun yön jälkeen ja supistusten ollessa voimakkaimillaan siihen menneessä. Parin tunnin kuluttua lähdettiin synnyttämään. Voin vannoa, että jos kipu ei olisi pakottanut minua pysymään sijoillani olisin käynnyt kertomassa pari elämän tosiasiaa niille remonttimiehille. Tilanne oli lähes koominen, paitsi, että ketään ei naurattanut.

Ukkelin syntymän jälkeen on rapussamme vähän väliä kajahdellut vastasyntyneen itku. Yläkerrassa maaliskuussa 2016 syntyi pikkuinen ja se ääni sai minulla maidot  herahtamaan rintoihin. Seinänaapurille syntyneen vauvan itku on välillä sekoittunut meidän kissan naukumiseen (Kyllä, se on mahdollista :) ).

Vaikka monia muistoja on asunnosta kertynyt, odotan jo innolla uusien muistojen syntymistä uudessa kodissamme Käpylässä. Hei, hei, kiva oli asua. Ole yhtä lämmin uusille asukkaille, kun olit meille ❤

Kotini on seikkailupuistosi

Kun 2010 ostimme kerrostaloasuntomme, kauppapapereissa luki 3 h, keittiö, kylpyhuone, sauna ja parveke. Pohjakaava ei ole mihinkään muuttunut vuosien saatossa, mutta huoneiden käyttötarkoitus on laajentunut perheemme kasvaessa. Tämän päivän aivotuksista kokosin listan huoneiden todellisesta käytöstä ripauksella siitä miten Ukkeli (ehkä) huoneet ajattelee.

Keittiö = Labyrintti, jonka perimmäisestä nurkasta voi löytyä aarre (kissan ruokakuppi). Reitin varrelle jää take away -ruokapiste (syöttötuolin alusta) sekä monet löytölaatikot (keittiönkaapit) joiden tavaroita ei näe koskaan käytettävän, mutta niitä ei saa inventoidakaan päivittäin. Tilassa pääsee kokemaan lämpötilavaihtelut (Uuni ja pakastin), jos vanhemmat niitä käyttävät/pitävät ovea auki. Yksi lempihuoneista, koska siellä saa ruokaa ja juomaa.

Makuuhuone (iso) = Vankila. Portti ovella, että isä ei pääse huoneesta pois. Portillinen sänky minulle, että soittorasia pysyy kiinni. Sattumoisin olen huomannut kalterien estävän minun pois pääsyn. Toisinaan vapautan nallen ja norsun, mutta ne eivät ymmärrä hakea apua, koska ovat selliytyneet liikaa. En vielä ole kokeillut krokotiiliä, sen vuoro tulee vielä. Vanhempien sänky on ihana, mutta sieltä alas kiipeäminen on hauskempaa, kuin siinä makoilu, Paitsi silloin, kun katsotaan isän kanssa sängyllä jääkiekkoa.

Makuuhuone (pieni) = Vierashuone -> vaipanvaihtohuone -> Ukkelin huone. Vierashuoneena toiminut pienempi makuuhuone on siirtymässä Pikku-ukkelin makuuhuoneeksi. Lelut on olohuoneessa (tai keittiössä, eteisessä ja/tai käytävällä), joten vielä huone ei ole vihitty leikkihuoneeksi. Ehkä joku päivä.

Olohuone = All-in-one: Leikkihuone-seikkailupuisto-viihdekeskus-tekniikkapaja sisältäen Man Caven. Johtoja, lamppuja, televisio, aina vain korkeammalle ja vauhdikkaammin. Lelut on saanut kasaantua olohuoneen "Man Caveen". Man cave toimii myös barrikadina rauhoittamaan rakkauden osoituksia kissalle. Kissan kiipeilypuu ja oleskelutilat laatikon takana.  Toiminut myös äidin työhuoneena, ennen kuin saatiin keittiöön ruokapöytä syksyllä 2016.

Kylpyhuone = Kaikkea mielenkiintoista, mutta ainoastaan vanhempien valvonnassa. Huone missä olisi kaikki mitä kehittyvä pieni mies voi vain toivoa, mutta jossa ei saa yksin oleilla. Tilasta löytyy hiekkalaatikko (kissan hiekkalaatikko!), Vesipuisto (vessanpönttö, käsisuihku, suihku ja lattiakaivo), disco (pesukone tai kuivausrumpu, pesukoneen säädin, jota kääntämällä syttyy sininen valo) sekä aktivointilelu (vessapaperiteline). Vanhemmat saa viettää siellä yksin aikaa, mutta heti kun Ukkeli yrittää hetkenkään siellä itsenäisesti toimia, kuuluu jostakin "EI". Aika kaksinaismoralismia vai mitä?

Sauna = Lämmin huone, jossa ei tarvitse käyttää vaippaa ja ei haittaa vaikka vähän lattialle pissaisi - ylimmältä lauteelta. Täällä saa juoda vettä vesipullosta ilkosillaan.

Parveke = Hyvin ilmastoitu makuuhuone perheen pienimmälle. Outo paikka, johon laitettiin vauvana nukkumaan, mutta sitten isompana sinne ei saa mennä hereillä ollessa, kun on kuulema likaista. En minä välitä. Tai siivotkaa välillä.

Eteinen ja ulko-ovi = Postiluukku on hauska ja siitä näkyy omakuva. Toisinaan siitä on hyvä vakoilla käytävissä kulkevia, mutta silloin tarvitaan äidin apua, kun ei se luukku aukea omin avuin ja äidin kynsillä aukeaa myös se toinen luukku. Silloin kun haluaisin lähteä ovesta ulos, ei minua päästetä. Sitten kun en haluaisi, puetaan minulle vaatteita niin, että en pääse liikkumaan ja tulee odotellessa hiki, ja sitten ärsyttää. Ei silloin enää tee mieli mihinkään lähteä ja jäänkin usein istumaan eteiseen.

Kotini ei ole enää tylsä paikka missä käydä kääntymässä ja nukkumassa, vaan kotini on pienen pojan seikkailupuisto. Voisikohan joku rakentaa aikuisille seikkailupuiston, jossa olisi esim. 160 cm pitkälle ihmiselle suhtautettu ympäristö siten miten lapsi sen kokee: isona ja jännittävänä? Tai edes luoda sellaisen ympäristön virtuaalimaailmana?

Ukkelin man cave

Mitenkä muilla menee? Onko huoneiden käyttöaste ja tilan käyttö sama kuin ennen lapsia?