perjantai 30. maaliskuuta 2018

Työpaikan munajahti


Pääsiäinen, suklaamunat, pikkupupu. Työssä meillä jokaiselle on ristimme kannettavana, mutta välistä pitää osata höllätä - kiireessäkin.

Työskentelen yrityksessä, joka elää kvarttaalitalouden mukaisesti pyrkien tuottamaan parhaan mahdollisen tuloksen jokainen vuosineljännes tyydyttäen näin osakkailleen antamat lupaukset.

Tämä tarkoittaa, että neljä kertaa vuodessa tulee hetki jolloin painetaan pitkää päivää, odotetaan kaikkien osallistuvan "tulostalkoisiin" ja venyvän vielä yhden euron verran.

Ja mehän venymme. Ensimmäinen neljästä venymisen hetkestä on juuri nyt maaliskuun lopussa. Pari kuukautta voi jälleen hengähtää, kunnes jälleen ennen juhannusta rumba alkaa.

Aloitin tammikuussa uudessa työssäni, joten en aiemmin ole joutunut kokemaan tällaista showta mitä pari viimeistä viikkoa on ollut tiivistyen kiirastorstain kliimaksiin. Maaliskuu loppuu huomenna, mutta luojan kiitos pääsiäisen pyhille minun työt päättyi viime yönä klo 12. Kirjaimellisesti.

Tarkoitukseni ei nyt ollut turista kapitalismin todellisista kasvoista vaan siitä, miten tästä kiirestä huolimatta piristin työkavereitani eilen.

Järjestin munajahdin! Omasta pussista kustansin 8 Kinder -munaa, tulostin pupukuvat (juu, tuon saman Ukkelin kuvan) väkersin ohjeet ja piilotin munat meidän kerrokseen. Aamulla siis ensi töikseni piilottelin munat ja jäin odottamaan, että kuka tulee ensimmäisenä toivottamaan hyvää pääsiäistä. Näin olin ohjeessa ohjeistanut.

Markkinointi tarttui ensimmäiseen munaan ja kävi kuittaamassa löydön. Seuraava oli vuorossa myyntiassari. Myyjä ei tajunut mistä on kyse, mutta noudatti huollon ohjeita ja sai munansa. Ja mitä oli huolto tehnyt? Etsinyt kaikki munat, mutta ei ollut yhtään itselleen ottanut. Oli vain ollut kiva etsiä. Projektipäällikkö toi pupun kuvan, mutta ei ollut tajunut ottaa munaa (oli löytänyt sen myöhemmin, mutta unohti kuitata). HR bongasi viidennen. Ja itseasiassa oli löytänyt kaksi, mutta oli antanut toisen kaverille. Huollonassari löysi numero seiskan. Kahdeksannen munan kanssa oli vaikeaa ja lopulta kävin näyttäässä IT-puolen henkilölle, mistä munan löytää. Kaikki löytyi, mutta en tiedä mitä tämä kertoo meidän yrityksestä....

Minusta on kiva järkätä toisille yllätyksiä. Parasta yllätyksissä on saada ihmiset iloisiksi. Palkinnoista paras olikin kuulla iloisia kiljahduksia, kun muna oli löytynyt. Vaikka myyjä ei ymmärtänyt mistä on kyse, kuulin hänen sanovan, että tämä on ihan paras kvarttaalin päätös. Olin onnistunut.



keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Joko sinulta löytyy pääsiäisen trendikoriste? Vielä ehdit.


Joulun hitti oli tonttuovi. Mitä muita kivoja askarteluja voisi vuoden eri juhliin tehdä?

Pääsiäinen

Parikin kelpo ehdotusta tulee mieleen esim. pupun kolo, missä pääsiäispupu voi hautoa suklaisia yllätyksiään ja jos hyvin käy, voi nähdä pupun pomppivan sieltä jakamaan aarteitaan. Pääsiäisen tulevien vuosien trendisomiste on kuitenkin noitarovio. Tämä kevyt kevätklassikko on jo retrotuote. Ensimmäiset roviothan ilmestyivät nurkkiin  1484 kun Innocentius VIII jakoi askarteluvinkkinsä. Vielä ehdit väsätä oman rovion huoneen nurkkaa somistamaan ja katsoa saapuuko noita tulille. Halutessa voit askarrella oman kiva pikku-noidan nenäliinasta. Elävyyttä hahmoon saa leikkaamalla kasvot päivänlehdestä.

Vappu

Työväenjuhlaa voi koristaa askartelemalla seinälle banderollin. Jos oikein ahkera on, ei koristelua kannattaa jättää yhteen nurkkaan vaan suosittelen miettimään isosta, rohkeasti ja taivaita tavoitellen. Rohkeimmat somistaa nasevin iskulausein ulkoseinätkin.

Juhannus

Kesä, aurinko, järvenaalto liplattamassa laiturin nokkaan, jossa voimme nähdä naapurin ukon lähtevän humalassa verkkoja kokeilemaan. Siinä raamit joilla lähteä rakentamaan juhannuskoristetta: Juhannusvene. Veneen voi askarrella esim. jäätelötikuista ja laittaa venhosen kellumaan vesiämpäriin. Somisteeksi sopii seitsemän erillaista kukkaa. Sitten odotetaan nouseeko naapurin mies naku-uinnilta veneeseen vai näkyykö siellä tuleva puoliso.

Itsenäisyyspäivä

Mikä piristäisikään itsenäisyyspäivää enemmän kuin omatekoinen "Mariankadun puoleinen sisäänkäynti"? Vaihtoehtoisesti voi askarrella Presidentinlinnan parvekkeen ja odottaa, jos presidenttipari ilmestyy heiluttamaan kättä tervehdykseksi.



maanantai 26. maaliskuuta 2018

Bruno pääsiäismarkkinoiden löydöt




Sunnuntaina Konepaja Brunolla oli pääsiäismarkkinat. Mukana oli monen moista kädentaitajaa. Pakko oli jättää monta aarretta hankkimatta, mutta jotain sentään lähti mukaan.

HUHKA accessories käsintehty kevätpipo Ukkelille. Valitsin pipovalikoimasta yhden värikkäimmistä pipoista, koska haluan, että lapsi näkyy myös keväällä. Väritys oli kivan pirtsakka ja Ukkeli otti sen heti nähdessään omaksi. 40 €.

TAPUTAPU Salmiakkimarenki. Tätä hankintaa ei tarvinut miettä kauan. Salmiakki + marenki = pakko olla hyvää.  Ja odotukset täyttyi täysin. 4,5 € / pss.

Bombotti keittiöpyyhke. Näihin olen heikkoina. Keittiöpyyhkeisiin kivalla kuosilla. 9 €.

Vahvaan harkintaan jäi:

Heidi Valkola Kaupunki aiheinen automatto. Ukkeli on juuri oikeassa iässä, joten automaton tarve olisi. Vielä jäi harkintaan... Ehkä synttärilahjaksi?

Mikä jäi harmittamaan:
Paikan päällä olisi voinut tehdä pääsiäiskimpun pajunoksista ja kukista. Unohtui lähtiessä käydä tekemässä itselle kimppu.


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Keittiön uusi tapetti




Tänä viikonloppuna jatkui kodin remointointi ja Ukkelin huoneen jälkeen vuorossa oli keittiö.

Keittiöön vaihdettiin ennen muuttoa välitilan laatat sekä maalattiin seinät ja katto. Perustyöt siis hoidettu, jäljellä enää suunittelemani tapetin laittaminen.

Tapetin valinta oli vaikeaa, koska ihania vaihtoehtoja on liikaa ja seilaavamieleni halusi välillä lintuja, toisella hetkellä kukkia ja välistä geometriset kuviot tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Esimerkiksi Sandbergin malliston Lisa  oli suosikkini, mutta se vaihtui toiseen kukkakuvioon.

Keittiön seinälle tiensä lopulta löysi  Borås Tapeter:in Wonderland malliston Vildtuta 

Vaikka en ole paneeliseinän ystävä, olen haaveilut puolipaneelista. Tapetin kanssa toteutin tätä ajatusta jättämällä vuotapituuden normaalia alemmaksi eli en tapetoinut lattiasta kattoon. Mielestäni toteutus ei madaltanut huonetta, vaan antoi sille lisää pituutta (joku joka näistä asioista oikeasti tietää voi toki olla erimieltä).

EasyUp tapetti oli suhteellisen helppo tapetoitava. Vuorokohdisteinen tapetti oli helppo leikata haluttuun mittaan seinällä, koska ylä- ja alareuna viimeistely tapahtui vuotakohtaisesti. Kuviokohdistuksen kanssa sai olla tarkkana, koska kohdistuskohtia oli paljon.

Pintojen osalta keittiö alkaa olemaan valmis. Vielä maalattava oven karmit, ovi sekä liukuovi keittiön ja olohuoneen välillä. Liukuoveen tulee Hygge & Westin Oh Joy! Petal Pusher (Taupe) tapetti (jämäpätkän ostin pois kuljeksimasta todella halvalla Talo kahdelle luovalta emännältä. Häneltä sain myös vinkkejä, kun suunnittelin remonttia esim. seinänsävy "Paperi" on hänen ehdotus). Liukuovesta lisää myöhemmin...

torstai 22. maaliskuuta 2018

WWF:n Earth Hour 2018 - #EARTHHOURSUOMI


Millaisen Earth Hour hetken/illan sinä aiot viettää lauantaina 24.3. klo 20.30 - 21.30?

Tässä vinkkini miten mukana voi olla ja hyödyntää tunnin ympäristöystävällisesti.

1. Kynttiläillallinen - Romantisointia kahden kesken. Kotiolot voittaa parhaankin ravintolan, kunhan tunnelma on oikeanlainen. Sammuta valot ja valaise tila kynttilöin. Kasvisvaihtoehto lautasella lisää ympäristöystävällisyyttä.

2. Kaveri-ilta - Miten onnistuu lautapeli kynttilänvalossa? Tarjoiltavaksi vaikka kasvisdippi

3. Perheen teehetki - Jos perheen pienimmät eivät vielä nuku, voi hetken viettää porukassa. Järjestäkää teekutsut, jossa tarjolla jotain suolaista ja makeaa.

4. Sauna - Saunassakin tuo kynttilät tunnelmaa. Sopivan lämpimässä saunassa voi istua pidempäänkin ja venytellä lihakset vetreiksi

5. Iltalenkki - Tee iltalenkki ja käy katsastamassa kuinka moni muu viettää Earh Hour'ia. Kotoa lähtiessä muista sammuttaa valosi.

6. Rentoutumisharjoitus - Sammuta turhat valot, sytytä kynttilä ja tuijota liekkiin. 

7. Mökötä pimeässä - Vaihtoehto tämäkin. Sammuta valot ja kyttää ikkunasta, kun naapurin Ritva-Einari ei tajua sammuttaa olohuoneen valoja katsoessaan televisiosta jotakin hömppäpömppää, jonka näkee viikolla vielä viisi kertaa uusintana

8. Osallistu yhteistapahtumaan - Tarkasta Earth Hour:n kotisivulta onko lähelläsi jokin tilaisuus mihin voisit osallistua 

9. Väänä vitsa - Sunnuntaina on palmusunnuntai ja pienet trullit tekevät virpomiskierroksen. Hyödynnä tunti ja askartele vitsat viimeistään nyt. Pimeässä nyhrätyt tekeleet voi väittää lasten tekemisiksi.

10. Kerro lapsille miksi Earth Hour'ia vietetään. WWF:n Earth Hour sammutti valot ensimmäisen kerran vuonna 2007. "WWF:n Earth Hour on maailman suurin ilmastotapahtuma. Tapahtuman aikana näytetään valomerkki ilmaston puolesta sammuttamalla turhat valot. Tämän symbolisen eleen avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä päättäjille. WWF:n Earth Houria vietetään seuraavan kerran lauantaina 24.3.2018 kello 20.30–21.30." (Lähde: Earthhour.fi) 

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Lähimatkailua - Miniloma Flamingoon


Vaihdettiin kaupunkia. Helsingistä Vantaalle. Yhdeksi yöksi. Oli se loma. Rahaa ainakin paloi kuin olisi kauempanakin ollut.

Tällä viikolla uutisia katsoessa huomasimme olevamme tietämättämme trendikkäitä. Olimme alkuvuodesta varanneet Sokos Hotel Flamingosta yön tarkoituksena lomailla yhden päivän kodin ulkopuolella. Joku muukin oli päätynyt tähän ratkaisuun, mutta ei tuo mitään haitannut.

Lauantai-aamuna starttasimme auton ja ajoimme vajaan vartin matkan lomakohteeseemme. Päivän ohjelmaan kuului polskuttelua Flamingon kylpylässä, shoppailua, ravintolaruokailua ja yöpyminen hotellissa. Ajoituksellisesti ajatuksena oli, että saisimme hoitaa shoppailut Ukkelin nukkuessa päikkärit vaunuissa. Ajatustasolle se myös jäi.

Emme olleet käyneet aiemmin Flamingon kylpylässä vaikka ostoskeskus (Flamingo & Jumbo) on erittäin tuttuja. Citymarketin Mammuttimarkkina tarjouksena ostin Perhepaketin, jolla pääsimme edullisemmin läträämään vedellä ja lisäksi Ukkeli pääsi Naurusaareen leikkimään.


Ensin oli vuorossa kylpylä. Mies ja Ukkeli meni miesten puolelle joten sain viettää laatuaikaa yksinään naisten puolella. Tällaiset pienet asiat, kuin riisuminen/pukemien, saunassa olo ja peseytyminen ilman, että tarvitsee huolehtia kenestäkään (=juosta kenenkään perässä) on kyllä arjen luksusta. 

Kylpylässä kulutimme aikaa pari tuntia ja välillä hyödynsimme kahvilan palveluja. Sisään tullessa saimme rannekkeet, joilla sai pukukaapin oven lukkoon ja joilla pystyi kuittamaan ostokset. Lähtiessä kuitatut ostokst maksettiin kassaan.

Flamingon kylpylässä on oivalliset puitteet perheen tarpeisiin. Tarjolla on erikokoisia altaita, liukumäkiä, leikkipaikka ja lepotuolia joissa viettää lepohetkiä, jos ei jaksa jatkuvaa altaassa oloa. Pienimmille löytyy allas, jossa on pari liukumäkeä (pieni ja isompi), vesisuihkuja sekä leluja. Vettä tässä altaassa taisi olla 30 cm joten taapero pystyy etenemään vaivatta ja vanhemmatkin saa itsensä välillä veden alle, jos vaan asettuu makuulle.

Aikuisten kylpylänpuolella emme tällä kertaa käyneet (perheloma, u know), mutta siellä olisi ollut tarjolla rauhallisempi meno.

Lähtiessä olisi voinut ostaa pre-paid liput seuraavaa käyntikertaa varten. mutta emme ostaneet. Pre-paid liput olisi olleet kyllä todella edulliset normaaliin hintaan nähden. Ehkä ostamme vielä yhden Mammuttimarkkina paketin, koska se kokonaisuutena tuli vielä edullisemmaksi, vaikka Ukkelista ei vielä tarvitsekaan maksaa mitään (alle 3 v).

Kylpylän jälkeen menimme syömään. Perinteisen "mitä tänään syödään" sompailun jälkeen muistimme olevamme lomalla ja menimme Classic American Diner ravintolaan Jumboon. Ukkeli oli toivonut perunoita ja maitoa, joten hänelle tilattiin ranskalaiset ja maitoa. Miehen kanssa otettiin burger -ateriat. Annokset oli hyvät, miljöö piristävä (Ukkelille paljon katsottavaa), henkilökunta osaava ja tunnelma ei liian kiireinen vaikka ravintola oli täynnä ja pöydissä vaihtui ruokailijat tiuhaan. Perinteiseet ranskan perunoiden vaihtaminen bataattiranskalaisiin oli ylihinnoiteltu (2,5 € per annos) vaikka tarjoilja selittikin asiaa sillä, että bataatti on suhteessa kalliimpaa kuin peruna. Toki, mutta jokin tuossa kaavassa ei täsmää...

Ravintolassa teimme ensimmäistä kertaa poikkeuksen myös siihen, että otimme kaikki ruoat yhtäaikaa. Aiemmin olemme ottaneet Ukkelin ruoat aiemmin, mutta yhtä usein hän on ehtinyt tyydyttämään pahimman nälän, jolloin homma on mennyt kikkailuksi meidän saadessa ruokaa. Tällä kertaa saimme kaikki syödä rauhassa Ukkelin keskittyessä omaan annokseen. Taidamme ottaa järjestelyn tavaksi :)

Sitten saapui Ukkelin uniaika. Teoriassa siis, käytäntöön asti ei koskaan päästy. Unihiekkaa oli silmistä hieronnut jo pidemmän aikaa ja haukotukset oli massiiviset, mutta ei lomalla ehtinyt nukkumaan. Kärryjen pohjalta kuului, että en nuku ja eipä siinä sitten miään. Päivä meni ilman päikkäreitä ja se kyllä valitettavasti iltaa kohden huomattiin. Jotta loma olisi täydellinen, myös flunssa päätti iskeä perheen pienimpään. 

Shoppailut rajoittui adapteripiuhan metsästykseen, mutta koska "reissussa" oltiin piti kotiin ostaa  tuliaisia. Ostin pitkään himoitsemani Iitalan Taika juhlamukin sekä Body Shopista shamppoota ja hoitoainetta. Eipä tuommoisia normaalisti tulisi ostetua 😂. Lomalla on myös aikaa lukea, joten kirjakaupasta tarttui mukaan Alan Bradleyn Nokisen tomumajan arvoitus. Jos Alan Bradleyn luoma Flavia de Luce ei ole tuttu, mutta murhatarinat Agatha Christien tyyliin Englantilaisessa maalaiskylässä maistuu, suosittelen tutustumaan! 

Hotellihuone oli 11. kerroksessa ja näkymät oli kyllä hienot. Ukkeli sai seurata lentokoneiden nousua ja yllättävän paljon niitä lähtikin. Vähän väliä kuului "taas näkyy". Kylpylä ja ruokailu veti minulta mehut, mutta koska Ukkeli ei suostunut päiväunille en minäkään saanut nukkua. Poika on perinyt isänsä unenlahjat (silloin kun suostuu nukkumaan) ja Mies kyllä kuorsasi meidän valvoessa.



Aikamme hengailtua huoneessa lähdimme leikkimään Naurusaareen. Viimeksi tuolla oli tullut käytyä, kun Ukkeli oli vuoden ikäinen ja oppinnut vasta kävelemään. Paikka on sopivan pieni perheen pienimmille, mutta tarjoaa kuitenkin tekemistä shoppailureissun ajaksi (isä-lapsi -parkki?) tai tällaisen lähiloman yhteyteen. Hetken aikaa hilluttua siirryimme iltaruoan pariin.

Flamingon puolella on usea ravintoloja ja jonojen perusteella ruokailijoita riittää. Kävimme kääntymässä Amarillon ovella todetaksemme, että emme viitsi odottaa 40 minuuttia pöytää. En tiedä mistä johtuu, mutta tuntuu, että milloin tahansa - ja missä tahansa - Amarilloon menessä saa vähintään 30 minuuttia odottaa. 

Päädyimme kreikkalaiseen ravintolaan. Ukkeli sai maitoa, kanafileen ja ranskan perunoita (ranskalaisia ei syödäkään sitten pariin viikkoon). Otin kreikkalaisen salaatin ja mies ravintolan erikoisen. Ruoka oli hyvää ja Ukkelikin jaksoi sinnitellä,vaikka loppuvaiheessa oli pakko vaihtaa istumapaikka vaunuihin, koska unihiekkaa meinasi olla liikaa ilmassa (ja kun ei tullut niitä päiväuniakaan nukuttua...

Huoneeseen palatessa ei nukkumattia tarvinnut kauan houkutella. Ukkelin nukahdettua älykännyköiden valot valaisivat huonetta siihen asti, että Mies lähti elokuviin. Koska Flamingosta löytyy myös elokuvateatteri ei tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Toki olisin itse halunut leffaan lähteä, mutta koska samalla juhlistimme Miehen synttäreitä sai hän kunnian hyödyntää tilaisuuden. 

Katselin tietokoneelta Komisario Maigretia ennen kuin nukkumatti päätti kidnapata minutkin. Hetkellä jolloin sain itseni ihanaan pudotustilaan, jonka pohjalla odotti unim päättyi Ukkelin kärsivällisyys räkäisyyttä kohtaan ja hän heräsi itkien.

Tunnetusti matkan pituus tai sijainti pakottaa jokaisen itseään kunnioittavan vanhemman (kyllä sitä muutaman vahingon jälkeen oppii) varautumaan kaikkeen lomalle lähtiessä. Kaivoin Ukkelin hygieniapussista räkäimun sekä nenäsuihkeen ja tein tarvittavat toimenpiteet. Ukkeli tuntui saavan unen päästä jälleen kiinni, mutta vähän sen jälkeen, kun Mies tuli leffasta alkoi itku jälleen. Tällä kertaa korotimme nukkuma-asentoa kaltevaksi.

Ensimmäinen viritelmä (tyynyjä patjan alle) ei tuottanut toivottua tulosta vaan kohta Ukkeli itki jälleen. Toisena yritelmänä noheva äiti laittoi matkasängyn jalan alle kirjoituspöydän laatikon ja se toimi huomattavasti paremmin. Onneksi jalka oli yhtenäinen, koska pöydässä ei ollut kuin yksi laatikko. Loppuyö meni nukkuessa ja aamulla nukuimme lähes kahdeksaan. Räkänokkakin sai nukuttua loppuyön vaivatta.

Hotelliyöpymisen kohokohtia on aamupala. Niin se on aina oli hotelli tasoltaan mitä tahansa. Sokos hotellissa olemme aiemminkin tykästyneet siihen miten lapset otetaan huomioon. Aamupalalla oli tarjolla lapsille puuhatehtäviä, jotka pidensivät mukavasti ruokailuhetkeä. Aamupala on perinteisen monipuolinen eikä nälkä ainakaan jäänyt. 

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme "pitkälle matkalle" kotiin. 

Lähiloma oli kivaa vaihtelua arkeen. Jatkossa voisi yrittää enemmänkin tehdä viikonloppureissuja, koska kohteita on tarjolla paljonkin kun vaan saa itsensä liikkeelle.

Kaiken kaikkiaan rahaa meni noin 321 € + tuliaiset.
Hotelli: 165 € (Superior huone)
Kylpylä: 35 € Mammuttimarkkinat tarjous (Perhepaketti= 2 aikuista + 2 lasta (yli 3 v) Kylpylään ja Naurusaareen) norm. aikuisen hinta 24 € 
Ravintola: 45 €+ 58 + kahvila kylpylässä 18 €

Plussat ja miinukset
+ Kylpylä oli positiivinen yllätys - sopii koko perheelle
+ Kylpylän Pre-paid osto mahdollisuus seuraava kertaa varten
+ Sijainti
+ Palvelut lähellä - ei tarvitse poistua rakennuksesta mihinkään
+ Ravintolat - Lapsi huomioitiin hyvin
+ Aukioloajat
+ Naurusaari antoi 1 lapsen lahjakortin, koska käyttämämme lahjakortti oli kahdelle ja meillä oli vain yksi mukana
+ Aamupalan puuhanurkkaus lapsille
- Hotelliin pääsi vasta klo 16
- Kylpylänteema ei selvinnyt. Jotakin Asteekki/Inka-juttua ryyditettynä flamingoilla ja tekotakalla... 

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Päivän hyvä työ - ja sen outo jälkimaku mielessäni


Ostin sunnuntaina kerjäläiselle 40 €lla ruokaa ja muuta tarpeellista. Eikö olekin hieno ele? Niin minunkin mielestä, mutta silti pieni ääni sisälläni pyrkii kylvämään inhottavaa tunnetta siitä, että minua on käytetty hyväksi.

Sunnuntaina kävin Ukkelin kanssa keskustassa ja kotiin lähtiessä Kluuvin ovella minua lähestyi nainen. Nostin jo käteni kieltävästi almun pyytäjää kohti, mutta hän toivoikin kaupasta ruoka-aineksia joilla tehdä keittoa leirissä. Ruokaa? Kyllä minä ruokaa voisin ihmisille ostaa. Olen joskus ostanut kaupasta ostoskassillisen ruokaa ja vienyt sellaisen kerjäläiselle.

Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun menin kauppaan tuntemattoman ihmisen kanssa jolle olin valmis ostamaan jotakin hänelle tarpeellista.

Ostoskassin sisältö oli perusraaka-aineita ja tuotteita, joilla ei kummoista jälleenmyyntiarvoa ole. Ostokset tehtiin niin, että kysyin mitä hän tarvitsee ja keräsin tarvikkeet koriin. Ostoskoria ei siis täytetty piripintaan minun vieressä ihmetellä. Ruokatarvikkeisiin kuului hedelmiä, juureksia , kananmunia, leipää, kahvia, pyykinpesuainetta ja vaippoja. Sellainen perusruokakassi, jossa ei ollut mitään speciaalia tai erikoista. Pyykinpesuainekin halvin mahdollinen. Tokihan loppusumma oli korkeampi, kun kauppaan mennessä ajattelin, mutta saman summan olisin helposti saanut hävitetttyä peliautomaattiin muutamalla kauppareissulla.

Koinko sitten autuasta mielihyvää tästä hyvästä teosta, jolla autoin huonompi osaista? En. Minulle tuli olo, että minua oli kusetettu kunnolla; minut oli nyt merkitty ihmiseksi jota on helppo jatkossakin vedättää; ja tarkistin kyllä, että omaisuus ei ollut käsilaukusta hävinyt. 

Vaikka osa minusta halusi tehdä hyvää (ja tekikin), toinen puoli (se skeptikko) ei ollut lainkaan yhtään hyväntekeväisyyteen taipuvainen. 

Kannatan hyväntekeväisyyttä ja annan itsekin keräyksiin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun suoraan autoin jotakuta. Autettava henkilö kuuluu kansanryhmään joista on viime vuosina kirjoiteltu paljon ja jotka ovat rantautuneet näkyvästi pääkaupunkiseudun katukuvaan. En voi kiistää eikö kirjoittelu ja mediassa esillä olleet asiat olisi vaikuttanut minuun. Jos kirjoitukset eivät olisi vaikuttanut jollain tavoin, en missään vaiheessa olisi epäillyt avuntarvitsijan pyyteettömyyttä. Nyt taka-alalla huhuili ääni, joka kyseenalaisti tarvitsijan todelliset motiivit. 

Vaikka toimeentuloni mahdollisti tällaisen avustuksen en aio tehdä siitä viikottaista tapaa. Sen sijaan opettelen työstämään ajatuksiani siten, että en kyseenalaista toisen motiiveja. On kirjoitettu siitä mihin kerjäläisten rahat todellisuudessa menee ja millaisia tuloja he saavat. Varmasti on tahoja joiden toiminta ei ole laillisinta, mutta eihän tämän vuoksi tule koko kansanryhmää leimata. Minua lähestynyt nainen käytti varmasti kaikki oppinsa, kuinka saa apua, mutta entä sitten? Tuskin hän huvikseen pyysi vaippoja lapselleen? JA entä sitten, jos lapsi ei olisikaan hänen vaan jonkun toisen? Joku 3 - 7 kg  lapsi sai paketin vaippoja ja that's it

On sääli miten kyyniseksi ihminen muuttuu tahtomattaan. Olen sunnuntaista asti yrittänyt selittää tuntemuksiani itselleni, mutta vieläkään en pysty puhdasta iloa kokemaan tekemästäni lahjoituksesta. On huomattavasti helpompi lahjoittaa pari kymppiä nettijärjestelmän kautta kuin kohdata avunsaaja naamasta naamaan. Tässä on vielä kasvamisen paikka, mutta ehkä seuraavan kerran tilanne on helpompi ja lopputulema ei ole kuin ote hölmöläistarinasta. 


P.S. Jos suosit näkymättömämpää tapaa lahjoittaa, älä unohda keräyssivuani Lastenklinikoiden kummien hyväksi. Lue: Naisten kymppi ja keräyskampanja


sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Pöpö pakteeli on the tour - Oksennustauti perheessä


Ennakoin Georgen olevan lähellä, kun Ukkeli halusi kyöhnätä sylissäni. Hoitopaikassa oli yksi lapsukaisista laatoittanut eteisen uuteen uskoon aiemmin päivällä, joten kutsut oli lähteneet matkaan,

Siitä se sitten alkoi - pikkuherran ensimmäinen oksennustauti. Järkytys taisi olla suurin Ukkelille, jonka ilmeestä jo näki, että ymmärrys ei riittänyt miksi ruoka tulee ulos suusta. Olimme tähän mennessä välttyneet oksennustaudeista, joten oli tilanne äidille ja isällekin aika eksoottinen.

Onneksi tauti alkoi jo alkuillasta, joten pahimmat sotkut siivottiin hereillä ollessa. Ukkeli meni nukkumaan, mutta heräili pariin kertaan. Varoitusitku, syöksyin liikkeelle ja sänky välttyi sotkulta, kun puglit saatiin sankkoon. Hyvä meidän tiimi! Viimeinen itkaisu (ja liikkeelle lähtö jonka teki isä) tapahtui puoli yksi.


Torstaina jäi Mies kotiin Ukkelin kanssa. Aamupäivästä George oli halunut käydä leikkimässä, mutta tajusi sitten lähteä pois. Ukkeli oli isälleen todennut, että pöpö pakteeli oli mahassa. Iltapäivällä huokasimme jo helpotuksesta, että menipä ihanan äkkiä ohi... 

Yön pimeinä tunteina Georgen veli Yrjö tuli ja kellisti äidin ja isän. Edellinen lause voisi kuulostaa pornahtavalta ellei tosiasia olisi, että mistään kimppakivasta ei ollut kyse. Sooloiluksi tilanne meni ja loppupelissä nukuimme eri sängyissä, jotta toinen sai nukkua toisen halatessa sankoa. Seuraavan päivän etäpäivä muuttui sairaslomaksi.

Arvaa milloin halasin Idoa


Vaikka oksennustautia en ole vuosiin kokenut, ei tuo minun osalla krapulasta eronut. Niin paitsi, että edellisenä iltana en ollut kännejä riipassut. Miehen olo palautui päivän aika ja hän sai hoidettua Ukkelin päivähommat itseni maatessani puolikuoleena sohvalla.

Perheen ruokailut rajoittui parin päivän ajan mehukeittoihin ja smoothiet. Itselleni maistui sekoittamani vesi-siirappi-suola -juoma.

Perjantain anti-aktiivinen päivä. Sykkeet oli koholla, niin ei passiivisuusleimoja syntynyt

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Kalastellen - lautapelejä taaperolle


Applikaatioiden ja mobiilipelien täyttämässä arjessa haluan opettaa lapseni arvostamaan perinteisempiäkin pelitapoja. Diginatiivit voi tästä kauhistua, mutta meillä ei Ukkeli ole vielä pääsyt kännykkä/tablettipelejä pelaamaan.

Vahvistaakseni lautapelikulttuurin juurtumista perheessämme ostin viikonloppuna Ukkelille ensimmäiset omat lautapelit.

Mistä tahansa isommasta kaupasta, josta löytyy myös leluosasto, olisi varmati kaksivuotiaalle peli löytynyt. Ongelmana olikin, että minulla ei ollut hajuakaan mikä olisi hyvä peli! Päätin käydä kaupassa joka on erikoistunut lautapeleihin ja toivoin saavani heiltä palvelua myös minun tarpeisiin. Enkä pettynyt.

Kampin kauppakeskuksessa sijaitsee Lautapeli.fi kauppa ja kaupasta saa pelejä jokaisen makuun - aikuisille ja lapsille. Olin Ukkelin kanssa kahdestaan liikenteessä, joten jokainen parivuotiaan vanhempi tietää, että: pitkä aika + ulkovaatteet + lämmintila = ei hyvä yhdistelmä. Kemiallista reaktiota tuosta kaavasta ei saa aikaan, mutta tarpeeksi kauan lämpimässä alkaa tapahtumaan jokin reaktio. Löysin lupaavan näköisen hyllyn ja pelitarjonta oli valtava. Huh. Ei hajuakaan mitä valitsisi. Mieli alkoi vaellella jo lähicittarin leluosastolle, josta voisi valita kahdesta vaihtoehdosta toisen.

Onneksi erikoisliikkeestä löytyy ammattitaitoinen henkilökunta ja tietäväinen nuori mies (voi kyllä olla, että ei ollut kovin paljon minua nuorempi. Tai sitten täti höpisee vain omiaan) osasi kertoa ja suositella pelejä meidän tarpeisiin. En kehdannut niin hyvän esittelyn jälkeen lähteä yhden pelin kanssa kotiin vaan mukaan lähti kerralla kaksi peliä. Lautapelit on mielestäni kalliita, mutta jos peli on hyvä ja kestää pelaamista, maksaa se itsensä takaisin pelikertojen muodossa.

Toinen ostamistani peleistä on Muumipeikon kalaretki. Ukkelin hoitopaikassa ovat tätä peliä pelanneet joten tuttuus vaikutti ostopäätökseen. Pelin suositusikäraja on 3+ vuotta, mutta hoitopaikassa peliä on pelanut jo alle kaksi vuotiaskin.

Toinen peli on Minun ensimmäinen pelini Kalastus. Kalastuspeli on suunnattu 2+ vuotiaille.

Kummassakin pelissä on yksinkertaiset ja selkeät säännöt ja mielenkiintoista kyllä, kummassakin pelissä hyödynnetään magneettia (ei ollut minun lapsuudessa). Muumipelissä kaloja ja muita saaliita kalastellaan Muumipeikko -hahmolla, Kalastus -pelissä pelaajat käyttää onkea, jolla kalastetaan mereneläviä merenpohjasta.

Pelaaminen opettaa sääntöjen noudattamista, oman vuoron odottamista ja voittamista/häviämistä. Pelin aloittaminen vaatii myös omat toiminnot sekä pois laittaminen. Nettipelien hyvä ominaisuus on, että ne ovat nopeasti otettavissa käyttöön ja pelinappulat pysyvät tallessa (ellei sitten tule joku cyberhyökkäys), mutta ne eivät opeta sitä tosiseikkaa, että jos pelistä häviää nappula sen takia, että et keränyt kaikkia pelinosia talteen edellisellä kerralla (huolellisuus) ei peliä enää  voi pelata.

Pelasimme heti samana ilta kumpaakin peliä ja täytyy myöntää, että kyllähän siinä meinaa äidillä pariin otteeseen hermo mennä, kun parivuotias yrittää pelata omilla säännöillä. En haluaisi olla mikään sääntönatsi, mutta mielestäni on hyvä alusta lähtien opetella pelaamaan sääntöjen mukaisesti.

Kunhan nämä pelit on pelattu puhki (=äiti kyllästynyt) odotan innolla seuraavien pelien hankkimista.

Onkohan missään lainapelirinkiä, jonka kautta saisi vaihdettua näitä perheen pienimpien pelejä keskenään? Tai tavata ja pelata pelejä yhdessä? Jos tiedät Helsingissä Käpylän alueella sellaista, niin saa vinkata. Toisaalta, jos kiinnostaa sellainen perustaa voi olla yhteydessä :)

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Mumin Kaffe - lupa riehua



Myöhäisherännäinen täällä taas hei! Kun ensimmäinen Mumin Kaffe aukesi Liisankadulle 2016 oli  minun tarkoitus siellä käydä heti samantien. Aika vaan johonkin vain kului ja, noh, enpäs ikinä saanut niin paljon aikaiseksi. Mutta nyt on Mumin Kaffe neitsyys mennyt ja vihdoinkin on kahvila korkattu ja koettu.

Tämäkin käynti olisi ehkä vielä siirtynyt (parilla vuodella) mutta, osallistuin Perhekuplan arvontaan instagramissa ja voitin! Voitto oli paikka Perhekuplan bloggaajien tapaamiseen + kahvila piffas sumpit. Mukaan sai ottaa kaverin, joten tässä sai lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Käynti Mumin Kaffessa ja mammatreffit.

Treffien kellonaika ei ollut meille paras mahdollinen, koska yleensä klo 13.30 meillä nukutaan päiväunia. Käytännöllisenä äitinä hoidin tässäkin kaksi kärpästä yhellä iskulla (hirveänä näitä kärpäsiä nyt teksissä...): Päivälenkki ja päiväunet. Siitä onkin jo aikaa, kun vimeksi on Ukkeli rattaissa nukkunut ja äiti tehnyt ainoastaan päiväunien takia yli tunnin kävelylenkin. Ilma oli ihana, Ukkeli nukkui hyvin ja ajoitus täydellinen. Eli kaikki meni kuten pitikin. Paitsi, että olo oli hikinen ja nihkeä.

Kahvilasta löytyi Koivulan emäntä, Sinä olet aurinko ja Villi viisikko blogista tutut bloggaajat. Lahjaksi tapaamisessa saatiin mukaan goodie backit eli senkin puolesta reissu oli tuottoisa.

Korkeavuorenkadun Mumin Kaffe oli sopivan kokoinen. Tarpeeksi intiimi, mutta tarpeeksi tilaa lapsien mellastaa. Mumin Kaffeen yksi valttikortti on juuri se, että tarjolla on lapsille puolapuita, pelejä ja paikka, jossa saa melskata. Jos siis etsii rauhallista pistettä ei ehkä kannata suunnata Mumin Kaffeeseen tai ainakin voi varautua siiihen, että lapsia ei hyssytellä (ellei sitten oikeasti ole aihetta).

Sen lisäksi, että leikkipaikka saa kiitosta täytyy kehua kahvilan tuotteita ja erityisesti suklaakakkua (en kyllä muita maistanutkaan). Toki kakkupuolenkin olisi voinut vetää vielä astetta muumimmaksi ja tarjota muumikakkuja esim. Muumin muotoisia paljoa, Muumimamman mansikkakakkua yms. En valita, vinkkaan vaan. Myös Muumi-rusinat olisi maistunut ainakin Ukkelille. Voi olla, että niitäkin oli tarjolla, mutta omaan silmääni ei osunut moiset.

Vietimme mukavan tunnin kahvilassa lasten leikkiessä ja äitien kahvitellessa. Suklaakakku täytti kävelyssä kuluttamani kalorit, joten hyvällä omalla tunnolla sen söin. Ukkelille maistui muumikeksit sekä riisipiirakka munavoilla.

Korkeavuorenkadun Mumin Kaffen sijainti on Tove Janssonin historiaa ajatellen erittäin osuva. Tove on asunut alueella aikoinaan ja Brobergska samskolan jossa hän opiskeli, tunnetaan nykyisin paremmin Desing museona.





torstai 1. maaliskuuta 2018

Anna mulle tähtitaivas - lapsen huoneen seinän maalaus




Muutettiin lokakuussa uuteen asuntoon. Tuolloin kaikki seinät maalaattiin 'paperi' sävyllä ja seinät jäi odottamaan päivää parempaa, että saadaan väriä pintaan.

Paremmat päivät on nyt täällä, joten aikaa on löytynyt ajatella värimaailmaa huomattavasti paremmin, kuin mitä syksyllä oli. Ensimmäisenä ryhdyin Ukkelin huoneen kimppuun. Huoneen suunnittelun aloitin joulukuussa ja tilasin tuolloin värimalleja Tikkurilan nettisivuilta. Pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyin lopulta värisävyyn 'Nukkumatti'.

Tähti valikoitui kuvioksi, koska Ukkeli on tykästynyt Katri Helenan Anna mulle tähtitaivas -kappaleeseen sekä tietenkin Tuiki-tuiki tähtönen -lauluun. (Ukkelilta, jos nyt kysytään, niin hänellä on Tuiki-tuiki tähtönen seinä). Tähti tuntui jotenkin myös luonnolliselta ja aikaa kestävämmältä vaihtoehdolta kuin esim. autot/eläimet.

Pinterestistä yritin haka inspiraatiota, mutta oikein mitään täysin kopioitavaa ideaa en löytänyt. Puoliympyrämuoto sopi taivaankanneksi ja antoi hauskan efektin perinteisemmän lattiasta-kattoon maalauksen tilalle.

Tähdet toteutin leikkaamalla kolmen kokoisia kuvioita kontaktimuovista. Tähdet liimasin seinään ja maalasin siveltimellä päälle. Alaosan oli helpoin maalata telalla.

Tähtien viimeistelyn tein valkoisella seinämaalilla, jolla korjasin ylivuodot, jotka syntyi värin päästessä kontaktimuovin alle.

Seinämaalauksen lisäksi huoneessa vaihdettiin järjestystä, joten lopputulos oli rauhallisempi ja yleisnäkymä eteiseen siistimpi, kuin ennen muutosta. Tavaramäärä ei suinkaan huoneessa vähentynyt vaan huoneeseen tuli yksi hylly lisää!