sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Populaarikulttuuria helletuolista


Kirjoja ja nettiaikaa. Mitäpä sitä lomalla muuta tarvitseekaan tehdä? Toukokuussa fiilistelin jo loma-ajatuksilla ja sillä kuinka lomalla sitten lukisin. Tuli hankittua etukäteen neljä kirjaa.

Helteen helliessä olen päässyt toteuttamaan itseäni (lukien) ja illan viilentyessä on voinut tutustua netin sarjatarjontaan. Tässäpä poiminnat ajankuluistani...

Kirjat 

John Irving: Kaikki isäni hotellit
Kirja on hyvä! Eräs perhetarina ja kertomus erään perheenpään halusta toteuttaa unelmansa. Muut henkilöhahmot tukevat (ja tuhoava) siinä rinnalla.  Tarkemmin miettien kirja on kuitenkin perverssi,. lähes sairas ja jälkeenpäin tuli mietittyä, että mitä tulikaan luettua. Kirjassa tapahtuu asioita, jotka monta kertaa ylittää säädyllisyyden rajan. Kaikki on kuitenkin esitetty niin hyvin, että lukijana teoille antaa siunauksen tai ainakaan niistä ei välitä. Kuten ei kukaan hahmoistakaan ei tunnu välittävän. Tietyllä tapaa tuli mieleen Black -sarjan Mirror jakso, jossa katsoja antaa symptiat päähenkilölle vaikka näin ei kävisi, jos tietäisi kaikki taustat. 
Kirjaa suosittelen ja tulen itse tutustumaan John Irvingin tuotantoon enemmän..

Agatha Christie: Kuolema Niilillä
Siitäkin huolimatta, että murhaajan muistin tuli kirja ostettua matkalukemiseksi. Riistohintainen (3€) vuoden 1978 painos oli ainoa kirpputoripöydän kirja, joka ei ollut rakkaudentäyteinen seikkailijatar romaani. 
Agatha Christie kestää aikaa (noh, ehkä jokusta sanaa ei nykypäivänä enää käytettäisi tai kirjasta on tehty uusinta käännös ) ja lukemista. Poirot on lempihahmojani Christien tuotannossa ja tämäkin kirja oli oivaa kesälukemista. Mukaan kun laskee paahtavan kesäpäivän voi kuvitella olevansa Niilin rannoilla. Vaikka siellä en ole koskaan käynyt. Eiköhän Niilillä ole lämpimät päivät.

Alan Bradley: Kolmeati naukui kirjava kissa
Toistan itseäni kun hehkutan Alan Bradleyn luomia kirjoja (tätä samaa sanoin Lähimatkailua - miniloma Flamingoon postauksessa), mutta vieläkään kirjat ei ole alkanut toistamaan itseään. Kolmasti naukui kirjava kissa on kirjasarjan kahdeksas suomennettu osa (Jee!!! Syyskuussa tulee uusin: On hieno paikka haudan povi) ja vaikka neiti Flavia de Luce ei ole vanhentunut vielä iällisesti on hänen roolihahmonsa alkanut kehittymään entistäkin terhakammaksi etsiväksi. Ilman, että kirjasta enempää kerron, niin on tapahtunut murha, Flaviahan ruumiin tietenkin löysi ja nyt on aika löytää murhaaja. Vapise Bishop's Lacey!

Sarjoja

Pose (HBO Nordic)
Jäin koukkuun tähän minulle tuntemattomaan maailmaan ja aikaan. On siis vuosi 1987 ja ympäristö New York. Sarjassa on luvassa väriä, vogue, vaatteita, HIV, surua, rakkautta ja kaikkea mitä hyvältä sarjalta vain voi odottaa. Lisätään siis vielä, että kyseessä ei ole mallipiirit vaan homot, transsukupuoliset, ilotytöt ja Trump Towerin työntekijät. 

Castle Rock (HBO Nordic)
Pelkoa ja kauhua pikkukylässä. Poikaani lainatakseni "mitä täällä tapahtuu?". Sarjaa on nyt ensimmäiset kolme jaksoa näytetty ja pikku hiljaa alkaa koukuttamaan. Sarja pohjautuu Stephen Kingin tarinaan ja toivon, että sarja pysyisi hyvänä eikä sille kävisi kuin Kuvulle (Under the Dome) johonka minulla loppui mielenkiinto oman mahdottomuutensa vuoksi.
Skarsgård klaanin pojan (Bill Skarsgård) hahmon kehittymistä täytyy ainakin hetki seurata. Pirun lahjakkaita isä ja pojat!

Sharp Objects (HBO Nordic)
En oikeasti tiedä haluanko sarjaa seurata vai en. Annan tällekin vielä mahdollisuuden. Sarja alkoi pari viikkoa sitten ja nyt saatavilla kolmas jakso. Siinä missä bändit yleensä soittaa kolmantena kappaleena tutun biisin, niin sarjoissa tuntuu kolmannessa jaksossa selviävän/tapahtuvan jotakin joka  innostaa jatkamaan... Moniongelmainen nainen ja hänen äitinsä, murha ja pikku kylä. Pienissä kylissä tuntuu tapahtuvan... P.S. Alkoholinvaikutuksen alaisena ei kannata ajella

The Tunnel (YLE Areena)
Sillan uusintafilmaus brittiläis-ranskalaisittain. Sillan nähneenä tarina on tuttu ja turvallinen, ympäristö on vain uusi. Tämän aloitin vasta eilen joten vielä en kovin paljon voi vertailua tehdä, mutta so far so good. On vain yksi Saga, mutta Elisessa taitaa olla potenttiaalia...

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kesäloman ensimmäinen viikonloppu - Helsinki ja Tampere

Aiemmassa postauksessa kerroinkin kesälomasuunnitelmistamme nyt kun ollaan (JO!!!!) loman puolessa välissä on hyvä kertoa mitä sitä on tullut tehtyä.


Heti loman alkuun vietimme perheaikaa parturi-/kampaamoreissun muodossa. Aamuni toki alkoi lasilla cavaa, koska olin sen edellisen illan työrupeaman jälkeen niin ansainnut. Kampaajani parturoi ensin pojat ja sitten oli minun vuoroni. Uutta väriä tukkaan ja olinkin valmis illan rientoihin - kuoron kesäpiknikille Alppipuistoon, syömään paikkaan X (sijaintia kun en aamulla vielä tiennyt) ja kotiin pakkaamaan.

Mies oli järjestänyt synttäriylläriruokailun Hrd Rock Cafeeseen ja pikniltä siirryin suoraan ruokapöytään. Ruokailun jälkeen nautimme lämpimän sään suomasta mahdollisuudesta ulkoiluun ja kävelimme keskustasta kotiin Käpylään. Linnunlaulun huviloiden kohdalla piti käydä kurkkaamassa sinisen huvilan leikkimökki. Taiteilijakahviokin olisi Ukkelia kiinnostanut (hän kun on herkkusuu :) )



Sunnuntaiaamuna pakkasimme auton ja lähdimme kohti Tamperetta. Päivän ensimmäinen kohde oli  Särkänniemi. Auton ilmastointi taitavasti auttoi unohtamaan ulkona odottavan hellesään, mutta äkkiä se mieleen muistui ja huvipuistopäivä oli lämmin!

Emme ostaneet rannekkeita vaan hyödynsimme ilmaislaitteet. Ne sattui sijaitsemaan tietenkin varjottomalla alueella eikä Angry Birds leikkipuistokaan ollut yhtään vilpoisampi. Vettä kului ja hiki valui. Angry Birds leikkipuiston vessassa sentään oli ilmastonti ja ajattelin leiriytymistä sinne.

Toki kävimme Näsinneulassa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka monta kertaa Ukkeli ehti juosta huipun ympäri ennen kuin huomasi jäätelökioskin - ei yhtään. Vauhti hiljeni välittömästi, mutta sama ralli jatkui, kun sai kieltävän vastauksen herkuille (Herkkusuu on the road...).

Yöpaikaksi olimme varanneet Sokos Hotelli Villan. Torni ja Villa sijaitsee aivan vierekkäin ja aamupala tarjoiltaan Tornin puolella. Hotelli oli viihtyisä ja kerrankin ilmastointi ei huutanut täysillä ja puhaltanut liian kovaa.

Tällä kertaa emme tutustuneet Tampereeseen lähemmin. Ruokailimme Tornin Grill It ravintolassa ja saapuessammesaliin oli siellä juuri sopivasti auennut lasten illallisbuffee. Hinta oli muistaakseni 6,5 € ja tarjolla oli Ukkelille sopivat vaihtoehdot. Lastenmenun  annokset oli järjestäen 8 €, joten buffee oli varma valinta.

Hotellilta löytyi iso lastenleikkipaikka pomppulinnoineen ja pallomerineen. Miehen katsellessa jalkapallon MM-finaalia (miten osuikaan samalle illalle?) leikimme Ukkelin kanssa leikkipaikassa.

Aamulla kävimme tapaamassa vielä kaveripariskuntaa ja heidän lastaan Nekalassa. Alue on kyllä ihastuttava ja vaikutti erinomaiselta paikalta asua. Kyläreissun jälkeen oli aika sanoa isille heipat, kun äidin ja pojan road trip jatkui kohti Jyväskylää ja Kiuruvettä.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Matkalla 4kymppiseksi - linkki uuteen matkablogiin

Täytin viime viikolla 39 vuotta ja tulevien pyöreiden kunniaksi avasin uuden matkustamiseen keskittyvän blogin. Ja tarkemmin ottaen 40-vuotissynttärimatkoihini keskittyvän projektiblogin, jossa jaan matkasuunnitelmat (matkoja useampi kuin yksi!) sekä kerron tietenkin miten toteus meni.
Blogin nimi on Matkalla 4kymppiseksi ja blogiin pääset klikkaamalla blogin nimeä tai navigoimalla itsesi sivuvalikkoon.

Vietän synttäreitä - matkustaen :)







tiistai 24. heinäkuuta 2018

Kuninkaansaari - käsivarrenmitan päässä Vallisaaresta

Meidän heinäkuun alun Vallisaaren retki muuttui Kuninkaansaaren retkeksi siinä vaiheessa, kun ajattelimme "nopeasti" kiertää Kuninkaansaaren kierros ennen Vallisaareen tutustumista. Valinta ei ollut huono, mutta opimme, että aikaa saa varata koko päivän, jos haluaa kummankin saaren kurkata.

Kun Ukkeli päätti herätä heti kuuden jälkeen heinäkuisena lauantai-aamuna, olimme (kerrankin) ajoissa liikenteessä. Aamun ensimmäinen ajatus oli käydä Suomenlinnassa, mutta hetken ajatuksen hauduttua päätimme kokeilla jotakin muuta saarta Helsingin edustalta. Saaria kun löytyy ja suurin osa niistä on vielä meille vieraita. Eli tällä kertaa, johonkin muualle kuin Suomenlinnaan vaikka sinne on niin helppo mennä ja tietää mitä saa.

Pienen googlettelun jälkeen päädyimme Vallisaareen. Aikataulullisesti ehtisimme hyvin ensimmäisille lautoille, joten ei muuta kuin kamat kasaan, eväät Kauppatorilta ja nokka kohti merta. Vallisaareen liikennoi kaksi yksityistä toimijaa (Aava Lines Oy a JT Lines Oy). Emme ostaneet lippuja ennakkoon vaan toivoimme mahtuvamme kyytiin. 

Kauppatorilla tarkistimme aikatauluja ja päädyimme Aava Lines'in kyyditettäväksi. Lipun hinta oli 8 €  per aikuinen ja sillä pääsi Vallisaareen ja takaisin. JT Lines olisi tarjonnut samaan hintaan saarihyppelyä Lonni-Vallisaari-Suomenlinna, mutta tämä selvisi vasta kotona. Eikä kyllä oltaisi jaksettu/ehditty moista retkeä. Ehkä sitten, kun Ukkeli on isompi.

Aava Lines liikennöi Kauppatorin (ihan siinä Suomenlinnan lautan vierestä) ja Torpedolahden väliä. Torpedolahden sijainti olikin suurin syy miksi hairahduimme Kuninkaansaaren kierrokselle. Vallisaaren toiselle puolelle liikennöivä JT Lines olisi mahdollisesti houkuttanut kiertämään vain Vallisaaren ja jättämään kauempana sijaitsevan Kuninkaansaaren vähemmälle huomiolle.

Ilma oli mitä ihanin ja Kauppatorilta ostetut eväät oli pakattu rattaisiin. Annoimme Ukkelin juosta vapaana, koska tiet oli hyvä kuntoisia ja tietä ja merta rajoitti kivipiennar.

Kuninkaansaari sijaitsee Vallisaaren ja Santahaminan välissä. Vallisaareen Kuninkaansaari yhdistyy pienen sementoidun kannaksen kautta. Saaressa pääsee helposti kulkemaan hiekkatietä vaikkakin välistä mäet nouseekin jyrkästi. Ainakin niin jyrkästi, että Ukkeli sai istua rattaden kyydissä. 

Niin Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa on merkityt polut, joita pitkin tulee kulkea. Kuninkaansaaren kierros on 2,5 kilometria ja Vallisaaressa sijaitseva Aleksanterin kierros 3 kilometriä. Kuninkaaren kierrokselle mahtuu alueen epävirallinen uimaranta, mutta ainoa paikka, jota suositellaan uimapaikaksi sekä hulppeat maisemat vanhojen pommisuojien päältä. Paikan päällä on retkeilypöydät eli siellä oli lupa kävellä.

Kuninkaansaaren kierroksen kierrettyämme harkitsimme  hetken aikaa Vallisaaren kierrosta, mutta päädyimme jättämään ne nähtävyydet seuraavaan kertaan. Sen sijaan kävimme jäätelöllä Jäätelökahvila Pajassa. Nam, oli hyvää. Ja sitten kotiin päiväunille...







Meidän huippuhetket:

+ Merimatka - vain n. 20 minuuttia Kauppatorilta (+ Aava Lines henkilökunta ja laivakoira)
+ Pommisuojat/tunnelit
+ Kuivikekäymälät - ainakin heinäkuun alussa erittäin siistissä kunnossa
+ Kerrankin saa näyttää kieltomerkkiä, jos ei muuten lapsi usko pysyä reitillä (niin kuin merkkiä tunnistaisi...)
+ Jäätelö
+ Marjat ja herneet

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

ICL -linssileikkaus - 3 kk myöhemmin kokemuksia silmäleikkauksesta

Huhtikuun alussa pääsin eroon laseista. Leikkauksesta voi lukea enemmän postauksestani Näkökohtia ICL-linssileikkauksesta ja leikkauksen jälkeen , josta löytyy myös linkit aiempiin leikkausta edeltäviin postauksiin.


Kolme kuukautta myöhemmin on varmaan hyvä kertoa, että mitä leikkauksen jälkeen tapahtunut ja onko kaikki edelleen yhtä hyvin, kuin edellisen postauksen aikaan.

Kaikki on hyvin

Noin kuukausi leikkauksesta oli kontrollikäynti. Alustavasti oli varoitettu, että mahdollisesti mustuaisia laajentavia tippoja laitetaan. Niiltä vältyin ja kaikki näytti muutenkin hyvältä. Lääkäri kehui, että silmät on parantunut hyvin. Kontorillikäynnillä lääkäri kirjoitti Trafille todistuksen, että näen ilman laseja. Tämä merkintähän löytyy ajokortista, joten tulevaisuutta ajatellen asia on hyä päivittää. Silmätippoja suositteli käyttämään tarvittaessa. 

Tapaamisen aikana selvisi myös, että normaalisti näkevätä ihmiset (= he jotka ei tarvitse laseja) eivät oikeasti näe senttien päähän silmistä. Tätä kykyä kaipaan lasillisesta elämästä.

Ajokorttia varten tuli poliisilta kryptinen lausekirjelmä, jossa osoite oli käsinkirjoitettu.  Sen verran sitä tulkitsin, että lääkärinlausunto oli riittänyt eikä tätä käynyt kukaan kiistämään tai lisätutkinnalle ei ollut aihetta eli kortista voidaan poistaa merkintä silmälasien käyttämisestä ajonaikana. Toistaiseksi kortin tilaus on viivästynyt. Trafin sivuilta kortin saisi tilattua edulliseen 20 € hintaan, mutta saamattomuuttaani en sitä ole vielä tehnyt.

Seuraava kontrolli on vuoden päästä ellei akuuttia tarvetta silmälääkärille ennen sitä ilmene.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Lentokoneiden katselupaikat pääkaupunkiseudulla



Oletko koskaan käynyt katsomassa lasten kanssa lentokoneita lentokentän lähellä? Hommaa varten ei tarvitse olla mikään asiaan vihkiytynyt lentokonebongari vaan laskeutuvia ja lähteviä koneita on kiva katsella ihan piknik- ja ajantappo meiningillä.

Kokosin parit vinkit missä pääkaupunkiseudulla voi päästä koneita näkemään niin, että lapsetkin viihtyy.

Helsinki-Vantaan lentokentän näköalaterassi


Helsinki-Vantaan lentokentällä sijaitsee erillinen näköalaterassi, mistä pääsee katsomaan hyvinkin läheltä lähteviä ja nousevia koneita.

Näköalaterassi sijaitsee Terminaali 2:n vieressä, (Lentäjäntie 1, C-porras,  6 krs.). Terassi on avoinna joka päivä klo 7 -22. Terassilla ei ole erillistä ravintolaa tai baaria, joten omat evät ovat sallittuja. Pientä naposteltavaa ja juotavaa voi ostaa myös automaatista.

Retkivinkki: Junalla lentokentälle, eväät Alepasta ja terassille ihastelemaan koneita. Isomman nälän yllättäessa lentokentän ravintolat auttavat. Usko tai älä, saat päivän kulumaan lentokentällä vaikka et olisi matkaan lähdössäkään.

Sammonmäki

Tuusulanväylän lähellä sijaitsevilta kalliolta on suora näköyhteys kiitotie 1:lle. Auton voi jättää Puusepäntielle (Puusepäntie 11) ja nousta ylös kalliolle. Ensimmäisen nousun jälkeen kannattaa jatkaa matkaa polkua pitkin jolloin pääsee isommalle kalliolle alueelle. Paikka on lentokonebongareiden suosiossa, sekä muiden satunnaisten retkeilijöiden. Valitettavasti kaikki retkeilijät ei muista perussääntöä: Minkä jaksat kantaa paikalle, jaksat kantaa myös pois. Kalliolla on valitettavasti rikottu pulloja (lasisiruja  maassa) ja roskiksia ei ole.

Aina koneet ei tätä kautta laskeudu, joten kannattaa tarkkailla tilannetta FlightRadar -applikaation kautta. Pään päältä laskeutuva kone on kokemus ja voi hämmentää ensikertalaisen - kokeilun arvoinen kokemus siis. Lentokentälle on kallioilta sen verra matkaa, että lasten kanssa uskaltaa valita tämän retkeilykohteeksi.

 

Malmin lentokenttä

Malmin lentokenttä on yleisilmailun kansainvälinen lentokenttä Helsingissä. Lentokentällä sijaitsee lounasravinolta ja lentokenttää kiertää lenkkipolku. Lentokentän ympäristöstä voi bongata pienkoneita sekä helikoptereita. Malmilla järjestetään tapahtumia ja niistä löytyy lisätietoja lentokentän omalta sivulta.

Suomen ilmailumuseo

Lentokoneiden katselusta puhuessa ei voi unohtaa Suomen ilmailumuseota Vantaan Aviapoliksessa eli aivan lentokentän kupeessa. Näyttelyn lisäksi museo järjestää tapahtumia kuten esim. Lasten Päivän Ilmailumuseossa
Suomen ilmalumuseo (Karhumäentie 12, Vantaa) on auki päivittäin (pois lukien juhlapyhät). Liput alk. 7 euroa, alle 7-vuotiaille museo on maksuton.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kesälomasuunnitelmia





Tänään, kun saan iltapäivästä/illasta työkoneen sammutettua alkaa KESÄLOMA. Oikeasti se on hoitovapaa, mutta termeistä välittämättä neljän viikon hengähdystauko ja poissa työkuvioista.

Tämä paussi on tarpeen, sillä viimeiset viikot on ollut niin hullunhommaa, että olen vakavasti harkinnut työavaimien luovuttamista koeajalla. Vaikka kuinka välillä työnteko on tuntunut tikkujen työntämiseltä kynnen alle, ei sitä tule hypättyä pois. Turvattu palkkatulo on kuitenkin kumma motivaattori ja kun ei se aina sellaista ole. Kvarttaalin päätös ja kesälomien alku on vain kuormittanut työtaakkaa niin, että on alkanut lasti uhkaavasti heilua.

Töissä edelleen ollaan eli (ihan vielä) ei ole hanskat tippunut. Tämä viikko on ollut myös hieman rauhallisempi - ellei sitten ota huomioon, että ennen lomaa pitää saada tietyt asiat hoidettua. Perinteisesti olenkin istunut iltamyöhään viimeisenä työpäivänä ennen lomaa.

Mutta nyt saa jäädä työasiat kuukaudeksi - Kyllä! KUUKAUDEKSI. Ukkelia matkien "Mirkka on onnellinen!"

Ja sitten ne lomasuunnitelmat:
- One night in Tampere - jos vaikka Särkänniemessä kävisi... Saa antaa Tampere vinkkejä. Paikkakunnalla siis su - ma, joten esim. Poliisimuseo jää pakosta pois vaikka se olisi varmasti ollut Ukkelille mieleen.
- Kiuruvesi - here we come! Äiti ja poika on the road. Ennenkin on matkaa kahdestaan taivallettu, mutta eipä ennen Tampereelta.
- Poriin. Ukkeli jää mummolle ja ukille hoitoon ja minä häivyn festaroimaan neljäksi yöksi (samaan aikaan toisaalla isi-ihminen on Tsekeissä festaroimassa)
- Back to Kiuruvesi. Sielläpä sitten öllötetään olla. Jossakin vaiheessa voisi käväistä Kuopion suunnalla, kesäteatteriakin voisi harkita (Koljonvirran kesäteatteri: Täällä Pohjantähden alla , Kesäteatteri Eerola: Kaiken takana on nainen tai Rauhalahden teatteri: Pertti),grillata, mökkeillä
- Marjoja? Jos luonto suo antimiaan voisi vattupuskasta itsensä taas löytää paarmojen purtavana
- Tallinna. Ukkelin kanssa on tarkoitus käydä ainakin yksi yö Tallinnassa.

Tämän lisäksi luen, suunnittelen tulevaa (believe or not, mutta uusi projektiblogi on työnalla ja se alkaa ensi viikolla - jos saan tarpeeksi valmista, että kehtaa julkaista. Tästä lisää myöhemmin), lottoan  ja nollailen aivoja  :) )

Loman aikana pidennän postaustahtia ja julkaisen kaksi postausta viikossa (ellen sitten vallan rentoudu liikaa ja julkaise useammin :D)

Ihanaa Heinäkuuta ja nauttikaa lämmöstä!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

5 X kahvila Käpylässä

Kesä on kauneimmillaan - ja niin myös Käpylä. Keräsin tähän postaukseen viisi kahvilaa, joista jokainen tarjoaa palan Käpylää tunnelman, sijainnin, tarjottavien ja kahvitauon parissa. Kahvila on venyvä käsite, koska osassa kahviloita voit nauttia lasin (tai pari) viiniä, käydä lounaalla tai sunnuntaibrunssilla.

Postauksiin liitin esiteltyjen paikkojen Facebook-sivulinkit. Parhaiten tutustut Käpylän kahvilatarjontaan kuitenkin pistäytymällä paikan päällä. Helpottamaan suunnistusta lisäsin, osoitetietojen lisäksi, postauksen loppuun kartan, jossa minun reittiehdotukseni.



Kahvila Siili

Ilmattarentie 8 C
Kesäkahvila
Avoinna: ma - pe klo 9 - 20, la - su klo 10 - 18
Valikoimassa: aamupala, lounas, kahvi ja drinkit
Viikonloppubrunssi 18 € la - su klo 10 - 15
Lounaskeitto 9,90 € ma - pe klo 11 - 15
Lapsiystävällinen
"Kaiken ikäiset siilit ja eläinystävät tervetuloa!"
Facebook: @kahvilasiili


Saurahuone

Pohjolankatu 43 (Raitiovaunulinja 1 päättäri)
Avautui 29.6.2018
Avoinna 8 - 18
Valikoimassa: aamupala, lounas ja kahvi
"Saurahuoneesta saat tuoksuvaa kahvia, aromikasta teetä, aidosta viljasta pantua olutta, eurooppalaisten pientilojen luomuviinejä sekä hyvää syötävää." ((Facebookista kopsattu)
Sunnuntaibrunssi (pöytävaraukset)
Facebook: @saurahuone


Käpylän kiska

Pohjolankatu 40 (Raitiovaunulinja 1 päättäri, puisto)
Avoinna 10 - 19
Lippakiska
Toisinaan tarjolla livemusiikkia
Facebook: Käpylän kiska

SOSE Café 

Koskelantie 56
Kahvila ja ravintola
Avoinna: ma - pe klo 9.00 - 15.30, la klo 9 - 15
Lounas  ma - pe klo 11 - 15, la klo 11 - 14
Valikoimassa: Kasvisruoka, raakakakut, kahvit ja teet
" It’s all about eating vegetarian & vegan "
Lapsiystävällinen
Facebook: CAFE SOSE

Checkpoint Cafe

Mäkelänkatu 91 (Amerin talo Mäkelänkadun ja Koskelankadun kulmassa )
Avoinna: ma - to 7 - 19, pe 7 - 18, la - su 12 - 18 (Heinäkuun 2018 suljettu)
Valikoimassa: aamupala, lounas ja kahvi
Lapsiystävällinen
Facebook: @CheckpointCafeFI 



sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Millainen on hyvä patja taaperolle?


Jo jonkin aikaa oli ollut työnalla Ukkelin sänkyyn uuden patjan hankkiminen. Patja jolla meidän 2,5-vuotias oli kolmen kuukauden iästä lähtien nukkunut tuntui aivan liian ohuelta lähes kolmevuotiaan selän alle. Oli siis aika hankkia uusi patja, mutta mikä ja millainen?

Kuten moni muukin projektini, patjan hankinta vaati tutkimustyötä. Meillä on siskonpojan entinen Brio-sänky, joka pienin muutoksin on mahdollista käyttää vauva-,pinna- ja juniorisänkynä noin kuuteen ikävuoteen asti. Vaikka sänky on käytetty se ehyt ja hoitanut hommansa jo parin vuoden ajan. Sänkyä ei siis patjan kanssa vaihdettaisi. Ongelmana patjan hankinnalle meinasi tulla kuitenkin ei niin yleinen koko (68,5 cm X 139 cm eli pyöristäen 70 cm X 140 xm).

Patjan koon lisäksi mietitytti millainen patjan tulisi olla. Millainen on hyvä patja ja millaisen patjan parivuotias tarvitsee? Riittääkö vaahtomuovipatja vai pitäisikö olla jotakin erityistä? Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastausta.


Aloitin tiedon etsimisen netistä. Sotkan sivuilla patjan valinnasta kerrotaan: "Pikkuvauvan patjan on oltava jo turvallisuussyistä napakka ja jopa kova, jottei synny tukehtumisvaaraa. Lapsen kasvaessa suositaan usein vaahtomuovipatjoja. Jatkettava sänky kasvaa lapsen mukana ja vaatii luonnollisesti myös jatkettavan patjan. Kannattaa huomioida, että vaahtomuovipatja tarvitsee sängyn jossa on osittain avoin alapohja, kuten säleikkö, jotta patja pääsee kuivumaan ja hengittämään." (Lähde: Sotka - Hyvän unen salaisuus - patjan valintaopas)

Familonin sivuilla kerrottiin: "Kasvuikäisille lapsille hyvä uni on erityisen tärkeää." (Familon -Hyvä uni tukee lapsen tervettä kasvua). Koska tämä ei aivan aukaissut minulle, millainen hyvä patja sitten olisi, olin Familonin asiakaspalveluun sähköpostilla yhteydessä ja kysyin heidän suositukset vartavasten kaksi vuotiaalle. Sain vastauksen:"Nämä kummatkin patjat (viittaus Familonin lastenpatjamalleihin, joihin sain linkit) soveltuvat hyvin 2,5 vuotiaalle. Lastenpatja tulee usein vaihdettua sitä mukaa kun lapsi kasvaa, vauvanpatjasta lastenpatjaan ja niin edelleen. Normaalisti patjoille suositellaan n. 6-8 vuoden vaihtoväliä, mikä lasten kohdalla heidän kasvunsa vuoksi on usein lyhyempi. Suosittelemme aina patjan päälle sijauspatjaa, joka helpottaa patjan hoitoa ja pidentää sen käyttöikää. Familonin kummastakin sarjasta, sekä Hiphop että Karhunen, löytyvät patjoihin soveltuvat sijauspatjat."

HipHop -patjan sivuilta löytyikin jo hieman enemmän tietoa, joka auttoi ymmärtämään patjan vaatimuksia: Jämäkkä, hyvin nukkujaa tukeva, mutta päällä nukkujan asentoihin mukautuva kerros. Kosteussuoja.

Unikulma.fi -sivusto painotti myös tukeen ja pehmeyteen (Lähde: Unikulma - Lasten Uni)

Vauva.fi -lehden artikkeli vuodelta 2008 oli neuvoiltaan edelleen toimiva, mutta ei vielä vastannut kaikkiin kysymyksiini. Etenkin, kun artikkelissa paneuduttiin vauvan sänkyyn ja nyt oli kyseessä jo taapero.

Tietoa löytyi paljon ja lopulta mittojen mukainen googletus antoi vaihtoehdon, joka tuntui sopivan spekseihin, oli hinnaltaan sopiva ja joka oli heti noudettavissa (koska illalla kuuden aikaan sattui pieni patjan läpikastumien ja yöksi piti saada uusi patja, mutta tämä on vain pieni sivujuoni tähän tarinaan. Eikä siitä enempää. Asiaan liittyi lapsi ja sänky).

Ostamamme patja löytyi Verkkokauppa.com:ista ja on Nordbaby Comfort ‐patja. Patjan alaosassa on ohut, kookoskuidusta valmistettu kerros ja pinnalla tattaritaskut. Kookoskuidun ansiosta patja hengittää erittäin hyvin ja tattaritaskut takaavat mukavat yönunet. Patjan keskiosaon vaahtomuovia.

Itselleni tattaritaskut eli tattarin akanoilla täytetyt taskut oli uusi asia. Tattarin akana on tattarin kuori, joka jää yli, kun tattari kuoritaan eli puhdas luonnontuote. Akanoiden tehtävä on pitää patjan päällinen viileänä. Tämä on ainakin meillä hyvä asia, koska Ukkeli hikoilee herkästi.

Itse olin ostokseen tyytyväinen, mutta tärkeintähän patjan hankinnassa on nukkujan mielipide.  Patja ostettiin lauantaina ja sunnuntaiaamuna Ukkeli heräsi noin kello kahdeksan. Edellisenä aamuna herääminen tapahtui jo kello 6.10, joten heräämisajanperusteella patja takasi hyvät yöunet.

Ukkelilta kysyessä miten oli nukkunut vastaus tosin oli: "huonosti". Huonosti nukuttu yö johtui kuulema siitä, että jalkoja liikuttaessa pitkin patjan pintaa, patja kahisi. Todennäköisesti akanoiden kahina ei ollut kuitenkaan koko yötä valvottanut ja jatkossa Ukkeli nukkuu yhtä hyvin kuin aina ennenkin - ellei jopa paremmin.

Lue myös:

Omaan huoneeseen - näin nukutaan meillä

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Mustavuori ja Vuosaaren huippu - sunnuntain perheretkikohde


Viime sunnuntaina päätimme vihdoinkin käydä Mustavuoren linnoitusalueella sekä Vuosaaren huipulla. Jostakin syystä kuulin Mustavuoren linnoitusalueesta ensimmäisen kerran vasta tänä keväänä. Toki voi olla, että alueesta on 22 Helsinki vuoteni aikana ollut jossakin yhteydessä puhetta, mutta varsinainen herääminen paikan olemassaoloon tapahtui vasta nyt.

Monta kertaa olemme Miehen kanssa puhuneet, että pitäis mennä. Pitäis ja pitäis. Saamattomuus on oma synti ja eihän niitä asioita tapahdu kuin tekemällä. Sunnuntaiaamuna, kun ei ollut mitään erikoista suunniteltu ja kelikin oli suhteellisen hyvä, päätimme lähteä katsomaan linnoitusalueen maaston.

Olin kuvitellut, että paikka on jossakin middle-of-nowhere akselilla, mutta tuossahan tuo oli melkein vieressä. 



 Mustavuoren linnoitusalue on Mustavuoren luonnonsuojelualueen vieressä ja metsikössä olisi saanut kulutettua enemmänkin aikaa. Vaikka meillä oli eväät mukana, emme evästäneet täällä vaan kävimme sukkelaan linnoitusalueella. Alueesta jäi varmasti vähintään puolet näkemättä, mutta paikka on nyt katsastettu tulevia retkiä varten. Meidän ollessa paikalla kallioilla oli yksi perhe eväsretkellä ja sijainti soveltuikin erinomaisesti retkieväiden nauttimiseen. Alueella on rotkoja, luolia ja yllättäviä pudotuksia, joten Ukkelin (ja yleensäkin perheen pienempien tai herkkäjalkaisten) liikkumisia kannattaa seurata tarkkaan.

Koska lopultakin olimme saaneet itsemme ulkoilemaan (ja idän suuntaan) päätimme käväistä samalla Vuosaaren huipulla. Siinä oli toinen kohde jossa ei ollut tullut käytyä (ja josta en ollut edes koskaan kuullut, onneksi Mies oli).

Mies oli katsonut, että huipulle pääsisi Mustavuoren suunnasta polkuja pitkin, mutta myös autolla. Autolla huipulle ei pääse, mutta huomattavasti lähemmäksi Vuosaaren sataman läheisyyteen, kuin kävellen Mustavuoren suunnasta.





Alueena Vuosaaren huipun ympäristö on vähintään erikoinen. Tiessä näkyy raskaiden ajoneuvojen jättämät öljytummentumat, aidat eristävät alkumatkan ja suljettujen porttien kylteissä kiellettään menemästä jätemaa-alueelle.

Noustessamme mäkeä ylös tuli minulle ajoittain olo, että olisimme Kreikan lomakohteessa. Kivet ja pystyyn palanut heinikkö loivat oivan mielikuvituspakomatkan. Pakosta huomasi, että ympäristöön on panostettu eikä kaikki ole luonnon muovaamaa. Kokeiltavan arvoinen retkikohde.

Kuten sanotaan: huipulla tuulee. Emme suinkaan olleet ainoat retkeläiset vaan tällä kertaa huipulla ei ollut yksinäistä (jos ikivanha pieni sanaleikki sallitaan). Vuosaaren sataman maisemista nauttiessa napostelimme eväät. Kiikarit olisivat olleet hyvä olla mukana, koska huipulta näki kauas ja olisi ollut mielenkiintoista tutkia ympäristöä tarkemmin. Tässä siis toinen kohde johon vielä palaamme.

Yksi syy uuteen retkeen on, että vaikka Ukkeli on reipas retkimies ja jaksaa hyvin taivaltaa yllättävän (siis minun mielestä yllättävän) pitkiä matkoja on taaperon kanssa kulkiessa aina se toinen puoli eli kun enää ei jaksakaan. Eli ettei totuus unohtuisi, ei se kulkeminen aina niin reipasta ole:



keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Taaperon kanssa leffassa - Maija Mehiläinen ja hunajakisat


Oli kerran kauan sitten, aivan tuntematon maa.... ja on muuten vieläkin.

Kun minä olin lapsi... silloinkin katsottiin Maija Mehiläistä, Villeä, Kuningatarta, sitä heinäsirkkaa ja opettajatarta. Nykypäivän Maija& Co on tosin saaneet hiukan face liftiä, mutta annettakoon se anteeksi, koska digiaika, nykytekniikat ja onhan Maijakin jo täyttänyt 40 vuotta. Siis se 1975-1982 julkaistu piirrossarja. Alkuperäinen Waldemar Bonselin Maija Mehiläinen on jo yli satavuotias... (Kiitoksia Wikipedia, ilman sinua tätäkään tietoa en olisi löytänyt).

Elokuva oli tyylillisesti sama kuin muistikuvieni piirrossarja ja tarinalta yhtä opettavainen kuin tarinat silloin aikoinaan.

Maija Mehiläinen ja Hunajakisat -leffa tuli ensi-iltaan perjantina 29.6. ja minä kävin Ukkelin kanssa katsomassa filmin lauantain päivänäytöksessä. Elokuva on sallittu kaikenikäisille ja yleisö koostuikin 3-7 (ehkä tuota luokkaa) ikäisistä lapsista sekä aikuisista.

Leffa oli Ukkelin ensimmäinen taaperoikäisenä näkemä. Kävin Ukkelin ollessa pienempi kaksi kertaa Vauvakinossa (toinen oli La La Land), mutta tämä oli ensimmäinen OIKEA leffanäytös - ei puolihimmeätä valaistusta, ei miellyttävän hiljaisia ääniä, ei leluja salin etuosassa, ei aikuisten leffaa eikä myöskään halvempia lippuja.

Leffan aloitusaika oli 12.30 ja ennen leffaa ehdimme käydä Flamingon sisäseikkailupuisto Naurusaaressa sekä syömässä RAX Buffeessa. Ennen leffaa ostimme toki myös leffaeväät eli popcornia ja limut.

Saliin tulimme aika tarkalleen puoli yksi ja tuolloin käynnissä oli screenillä pyörivä leffapeli. Pelin päätyttyä oletin elokuvan alkavan välittömästi - olihan kyseessä lapsille suunnattu elokuva. Oletukseni meni vikaan korkealta ja kovaa. Finnkinoa ei voi ikärasistiksi syyttää vaan tasa-arvoisesti näyttivät pakollisen vartin mainoksia. Kyllä. Tässä vaiheessa viereisessä penkissä oli jo levottomuuden merkkejä ilmassa ja aloin epäilemään leffaan tulon järkevyyttä.

Lopulta mainokset loppuivat ja valot sammutettiin. Selkäni takaa kuulin kuinka naisääni lohdutti pientä katsojaa, että sali kyllä kirkastuisi, kun leffa alkaa. Ukkelikin rauhoittui istumaan ja kaivoin esille ostamani leffaherkut. Kyllähän äidin pitää lapselleen opettaa elämän perusasiat eli leffassa pitää syödä herkkuja (joo, joo, joo voisi olla ilmankin ja on huonotapa).

Olin ostanut pienimmät popparit, koska siinäkin kipossa on pikkumiehelle suolaa syötäväksi yli tarpeen. Ajatukseni toki oli, että jaamme popparit, mutta Ukkeli oli eri mieltä ja kielsi minua syömästä popcorneja (sain minä niitä lopulta , mutta jakamista me vielä harjoitellaan).

Leffan kokonaiskesto on 1 tunti ja 25 minuuttia. Ukkeli jaksoi istua paikallaan noin 15 minuuttia ja sitten alkoikin oma hunajaralli äidin syliin - omalle paikalle - äidin syliin. Loppuleffa meni lattialla istuen, mutta kotiin ei halunut lähteä vaikka useamman kerran asiaa leffan aikana kysyin.

Leffa oli viihdyttävä ja aikuisena, joka pitää piirretyistä/animaatioista/anime-elokuvista, Maija Mehiläinen ja hunajakisat elokuvan jaksoi helposti katsoa. Alle kolme vuotiaalle juoni oli ehkä liian vaativa ja elokuva kestoltaan turhan pitkä. Tarinassa oli opetus ja tämä todennäköisesti aukeaa hieman vanhemmille paremmin kuin taaperolle (Etenkin sellaiselle, joka seuraa osan elokuvasta lattialla pimeässä teatterissa). Meillä ei ole Maija Mehiläistä kovin paljon katsottu eikä se ole SE juttu ja tämä mahdollisesti vaikutti myös keskittymiskyvyn herpaantumiseen.

Minulle käynti leffassa oli opettavainen kokemus ja tulen jatkossakin Ukkelia viemään elokuviin, jos vain sopiva elokuva osuu kohdalle. Todennäköisesti leffassa käyntiä harjoitellaan kotona, jolloin levottomuuden alkaessa ei  Ukkeli häiritse maksavia katsojia tai leffassa on helppo pitää taukoa. Rahatkin säästyy kotiteatterissa, koska leffassa käynti on kallista lystiä vaikka sitten menisikin näytökseen sarjalipuilla.

Lue myös:

Vauvakino ja puoli La La Landia

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Heinäkuu 2016 - Mitä meillä tehtiin?


Jatkuu edellisestä postauksesta eli juhannuksen jälkeen jäimme viettämään kesää Kiuruvedelle.

Kotimatkalla kyytiin lähti serkkupojat eli isosiskoni lapset. Heidän kanssa vietimmekin hauskat pari päivää (aika kultaa muistot - oli tädillä välillä rakempaa nuorison kanssa, kun juniorin).
Parin päivän aikana kävimme Rush -trampoliinipuistossa, metroajelulla Itäkeskus-keskusta, Luonnontieteellisessä museossa, Helsinkiristeilyllä ja Suomenlinnassa. Pojat sai lisäjännitystä (tai tylsän loppuhuipennuksen), kun matkustivat kahdestaan ensimmäisen kerran junalla takaisin Pohjois-Savoon.

Ukkelin kanssa kävimme karkkikauppakierroksella (tästä erillinen postaus ja linkki löytyy sivun alareunasta heinäkuun 2016 postauksiin)

Heinäkuun kotimaanmatkailua edusti päiväretki Hauholle, Mikonheikin pirttiin. Talonväki syötti ja juotti meidät oikein kunnolla ja saimme vielä livemusiikkia pianolla esitettynä.

Ulkomaanmatkailua edusti päiväretki Tallinnaan. Lähdin ensimmäiselle merimatkalle Ukkelin kanssa ja eihän se voinut mennä kuin hyvin :) Maissa meitä oli vastassa mummo ja ukki, jotka olivat omalla kesäretkellään.

Heinäkuu ei ollut kovin helteinen, mutta otimme kaiken irti kesästä. Tähän kuuluu tietenkin käynti rannalla. Pikkukosken beachille sovitut  treffit ei oikein mennyt putkeen kaverien hieman (tunnilla) myöhästyen sekä sään ollessa hieman kostea. Tunnin kulutin kierrellen työntäen rattaita ja pelaten Pokemon Go:ta. Se oli silloin uutuus. Vedessä Ukkeli ei käynyt, mutta hiekkaa söi senkin edestä.

Heinäkuuhun kuului Ukkelilla myös kiipeämis ja seisonta harjoitukset. Tukea vasten hän pääsi seisomaan esim. Helsinki-Vantaa lentokentälle tehdyn retken aikana. Näköalatasannetta kiertäviin laseihin oli hyvä nojailla ja tutkia kentän mennoa.

Heinäkuuhun mahtui ainakin yksi hellepäivä (ei ehkä helle, mutta lämmin päivä se oli) jolloin teimme keskustassa kävelyretken. Retki alkoi ruokailulla Naughty brgr:ssa, Esplanadin kautta Hakaniemen rantoja pitkin Isoisän sillalle.

Heinäkuun loppuun tultaessa Miehellä alkoi kesäloma ja suuntasimme auton kohti Kiuruvettä. Ennen lopullista määrän päätä teimme parin yön pysähdyksen Kouvolaan, koska Mies oli avustajana Tuntematon Sotilas -elokuvassa ja kuvauspäivä osui elokuun ensimmäiseen päivään. Heinäkuun viimeinen päivä, ukkosen jyristessä, kirjauduimme sisään hotelliin...

****

Tämä postaussarja sijoittuu vuoteen  2016 eli mitä meillä tehtiin silloin.
Toukokuun 2016 tapahtumapostaus luettavissa tästä
Kesäkuun 2016 tapahtumapostaus luettavissa tästä

Heinäkuun 2016 blogipostaukset luettavissa tämän linkin takaa