maanantai 25. syyskuuta 2017

Herra Paskarainen heille jotka ei syö kunnolla!

Joko olet tutustunut Herra Paska(ra)isen täysksylitolipastilleihin?

Nämä mauttomat ja vaihtelevasti pahanmakuiset pastillit eivät saa lastasi iloiselle mielelle, vaan jättävät tyhjän ja pettyneen olon.

Aivan kuin vanhemmille, jotka ruokailun päätteeksi eivät todellakaan halua palkita huonosti käyttäytyvää räkänokkaa edes sillä yhdellä pastillilla luututtuaan pöydän, lattiat, seinät ja katon ruoasta. Pastilli on kuitenkin pakollinen paha, koska sen tarkoitus on katkaista happohyökkäys ja hoitaa hampaita. Vastuu lapsen hampaiden hyvinvoinnista kun kuitenkin on vanhemmilla. Mikä kierre!

Mutta onneksi kierteen katkaisuun on ratkaisu: Herra Paska(ra)inen - eikä kellään ole hauskaa!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Meidän päivämme - eräs lauantai


Yhteistyöpostaus Mammalandian kanssa

Lauantai 23.9.

Klo 0.30 aika lopettaa askareet ja mennä nukkumaan. Ukkeli on nukkunut jo yli kolme tuntia ja mieskin ainakin kaksi. Ihanaa, huomenna (tänään!) saa nukkua myöhään.

Klo 3.05 Kissalla on asiaa. "Me nukutaan nyt" lausahdus ovelta ei tehoa, mutta kissa onneksi hiljenee.

Klo 7.00 "Äidii, äidii, äidii" No olisi täällä isikin tarjolla. Katson silmät ristissä kelloa ja käyn hakemassa Ukkelin meidän sänkyymme naapurihuoneesta. Paskat hän mitään enää nuku. Mies ja Ukkeli lähtee aamupalalle, minä suljen vielä hetkeksi silmäni.

Klo 8.05 Olohuoneessa katsotaan piirrettyjä. Vai animaatioitako ne kaikki nykyään on?

Klo 8.30 Minäkin jaksan nousta sängyn pohjalta lämpöpeiton alta.

Klo 8.30 - 10.00 Aamupala, muuttolaatikon pakkaamista (Ukkelin kieltämistä ja uudelleen pakkaamista X 10). Mies tyhjentää parvekkeen kalusteet autoon ja lähtee viemään ne uudelle asunnolle. Pitäisi jatkaa Ukkelin kanssa pakkaamista, mutta jumitun katsomaan Yle Areenalta Late Late night show with James Corden, koska Carpool Karaokessa Foo Fighters.

Klo 11.00 Päiväruoaksi neljänviljan puuroa. Ukkelille iskee annoskateus minun puurosta voisilmällä ja teemme vaihtarit. Tosin puuro mehukeitolla alkaa heti houkuttaa enemmän, kun saan sen eteeni. Loppupelissä syömme minun alkuperäisen annoksen yhdessä.

Ruoan jälkeen potalla käynti, vaipan vaihto ja unta kalloon.

Klo 12.00 Ukkelin huoneessa alkaa hiljentyä ja jatkan opinnäytetyön kirjoittamista.

Klo 13.00 Mies tulee kotiin ja menee myös päiväunille.

Klo 14.00 Ukkelin huoneesta kuuluu ääntelyä ja Mies herää myös päiväunilta. Paitsi, että Ukkelia olisi vielä nukuttanut ja hän protestoi heräämistä. Välipala piristää.

Klo 15.00 Mies ja Ukkeli lähtee HopLopiin. Jatkan opparin kirjoittamista. Antoisa päivä kirjoitustyön osalta.

Klo 17.30 Pojat tulee kotiin ja alan valmistelemaan iltaruokaa. Pojat ovat syönneet HopLopissa välipalaa (mm. sipulirenkaita), joten nälkä ei aiheuta raivokohtauksia. Ukkeli kiipeää tosin syöttötuoliin välittömästi, kun ymmärtää ruokaa olevan saatavilla.

Klo 18.30 Olen niin väsynyt ja löhöilen olohuoneen lattialla ja mietin tulisiko televisiosta mitään. Ajatustyö on raskasta ja kisaväsymyt alkaa painamaan. Olemme myynneet television joten katsomme tällä hetkellä ohjelmat pelkästään tietokoneen ruudulta. Laitan Miehen ensimmäisenä hoitamaan Master Chef Australian näkyvyyden kuntoon, koska perjantai-iltana en saannut mitään näkymään. Ukkeli puuhaa omiansa, mitä käy välillä pomppimassa päälläni. Teemme parit jumppaliikkeet samalla. Kadun sitä varmasti huomenna, koska jumppailut on jäänyt aivan kokonaan viime aikoina, joten edessä voi olla erinnäisiä tuntemuksia kropassa.

Klo 19.00 Jatkamme pakkailuja. Ukkeli rakentelee legoilla ja kovasti haluaisi auttaa pakkaamisessa.

Klo 19.30 Ukkeli päättää vapauttaa itsensä vaipan ikeestä ja mennä suihkuun. Vielä ei ole suihkuaika, joten palautamme hänet vaippaansa ja katsomaan Avaraa luontoa.

Klo 20.00 Iltapala-aika. Tänään tarjolla juustovoileipää, pinaattilettuja ja mehukeittoa. Iltapalan jälkeen iltapesut, avaava lääke,jonka lääkäri määräsi flunssan jälkeen jatkuneeseen köhinään ja sänkyyn laitto

Klo 20.30 Iltasatu. Olemme lukeneet Kaislikossa Suhisee kirjaa ja olemme kohdassa, jossa Konna pakenee vankilasta pyykkimuijaksi pukeutuneena. Alkuperäinen kirja on huomattavasti mielenkiintoisempi, kuin tähän asti lukemani lyhennökset aiheesta.

Klo 20.45 Ukkelin sängyn petaaminen uudelleen, koska sadun aikana on äiti saannut päällensä kaiken irtaimiston sängystä. Mukaan luettuna lakanan.

Klo 21.00 Hyvän yön toivotukset ja pusut on annettu, soittorasia soittanut unikappaleen ja Ukkelin huone hiljentynyt. Kaivan koneen esille ja teen blogipostausjaot Facebook ryhmiin. Hoidan parit sähköpostit sekä sovin oppariin liittyvistä läpiluvuista.

Klo 22.20 Meidän makuuhuoneesta kuuluu jo kuorsaus ja kissakin on nukahtanut jalkoihini. Viimeistelen tämän blogipostauksen ennen kuin käyn hakemassa vähän iltapalaa ja kirjoitan vielä pari riviä opparia. Puolen yön maissa pakotan itseni nukkumaan. Sunnuntaina saa jälleen nukkua hetken pidempään...

Tämä postaus on Mammalandian yhteistyöpostaus, jossa joka kuukausi Mammalandian bloggaajat kirjoittavat yhdestä yhteisestä aiheesta.
Mammalandian sivulta löydät kaikki yhteistyöpostaukset.

Tässä linkit tämän vuoden aiempiin yhteistyöpostauksiini:

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Millä keinoilla taapero väsytetään parhaiten? - ja muita kysymyksiä Facebookin kautta




Elokuun lopussa oli Mammalandian facebook sivun kautta mahdollista kysyä minulta jotakin. Kovin rohkeasti ei kysymyksiä esitetty, mutta onneksi sentään pari kysymystä tuli vastattavaksi.

Mihin haluaisit lähteä matkalle juuri nyt?

Rehellisesti sanottuna, minulle kelpaisi tällä hetkellä mikä tahansa maailman lomakohde, jos vain sieltä ei tarvitsisi tulla takaisin arkeen. Tällainen maasta poistuminen tosin vaatisi sitä kuuluisaa lottoavoittoa, jota ei tänäkään viikonloppuna tullut.

Syy karkumatkaan ei kylläkään maastalähtemisellä häviä, vaan ainoastaan elämällä. Tiivistettynä kerrottakoon, että opinnäytetyönkirjoittaminen, työarki, päiväkotiarki, muutto ja espanjankurssi (mitähän unohdin?) vaatii päivä päivältä enemmän henkisiä voimavaroja. Kaikki kuitenkin sujuu suunnitelmien mukaisesti, joten kuten jo aiemmin kirjoitin, marraskuun alussa elämä voittaa :) 

Ja vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, haluaisin lähteä matkalle Kreikkaan. Jostakin syystä Kreikka on seireenien lailla minua houkutellut luokseen ja vaikka vielä en ole ehtinyt matkakohteisiin tutustua, voi ensi kesänä kreikanmeri olla lähempänä, kuin vain sävelmänä korvieni välissä.

Millä keinoilla taapero väsytetään parhaiten?


Ei hajuakaan. Lääkkeillä? Nukutusaineella? Raskausaikana minusta oli mielenkiintoinen tieto, että vauvalla ei syntyessään ole polvilumpioita vaan ne kehittyy vasta noin kahden vuoden iässä (eli Ukkelilla näihin aikoihin). Jos minulle joku luotettava lähde nyt kertoisi, että taaperon sisällä on dynamo, joka latautuu lapsen liikkuessa ja näin ollen pitää energiatasoa yllä, uskoisin sen täysin. 

Minusta tuntuu, että mitä enemmän taapero liikkuu, hyörii, pyörii, kiipeilee, nousee, laskee, ryömii, pomppii, juoksee, konttaa, kiikkuu, vääntyy ja taipuu, sitä enemmän toimintaa riittää. Eli koska yritys väsyttää lapsi liikkumalla ei väsytä kuin aikuisen, suosittelisin tekemättömyyttä. Tuolla ratkaisulla tosin ei ole pitkäkantoista tulevaisuutta, joten antaa lasten liikkua ja aikuisten yrittää pysyä perässä. Ja jos aikuinen nukahtaa aiemmin, on tärkeätä huolehtia, että ympäristö on turvallinen lapselle eli esim. kannellinen pinnasänky.

Miten töiden ja päiväkotiarjen yhteensovittaminen on lähtenyt sujumaan?

Kiitos kysymästä. Tähän voin onneksi vastata, että erittäin hyvin. Mielestäni meidän perhe on saanut arjen pyörimään erittäin sujuvasti, vaikka tämä aika onkin meille kaikille hieman hektinen. Minähän palasin työelämään jo heinäkuussa, jolloin Mies hoiti Ukkelia. He olivat esim. pari viikkoa mummolassa, joten sain totutella arkirutiiniin kaikessa rauhassa. 

Töihin paluussa oli mielenkiintoista, että olin valehtelematta väsyynempi kuin IKINÄ äitiysloma-aikana. Tästä syytän herätyskelloa ja aikaisia aamuja. Ukkelin kanssa ollessa ei aamuisin herätyskelloa tarvittu, vaan nukuimme lapsen rytmisesti. Silloinkin tosin oli joitakin poikkeuksia, mutta harvoin.

Elokuussa, kun päiväkoti alkoi aloitimme aamut ilman loiventeluja eli ensimmäisestä päivästä lähtien olemme menneet päiväkodille samoihin aikoihin. Mies hakee Ukkelin iltapäivisin töistä palatessaan, joten olen saanut hoitaa työpäivät loppuun kaikessa rauhassa.

Minulla ei ole hyviä vertailukohteita miten muualla päiväkotiin vienti ja nouto on jaettu perheen sisällä, mutta ainakin itse olen tyytyväinen, että tätä asiaa ei ole meidän tarvinnut erikseen keskustella vaan olemme olleet alusta lähtien yhtenäisellä linjalla asian suhteen. 

Lokakuun alusta arki jälleen vähän kokee hetkellisen kolauksen, kun muutamme uuteen kotiin ja Ukkeli siirtyy päiväkodista perhepäivähoitoon. 

Facebookin kautta tuli nämä kolme kysymystä. Laitahan kommenttikenttään lisää kysymyksiä, jos haluat kysyä minulta jotakin. Vastaan sitten erillisellä postauksessa niihin kysymyksiin.

torstai 14. syyskuuta 2017

Nimikirja - seikkailun määrää lapsen oma nimi!


Yhteistyöpostaus Kirjasiskot Oy:n kanssa. Yhteistyö saatu Mammalandian kautta.

Arjessa taaperon kanssa välillä tuntuu, että poika unohtaa nimensä. Leikin tiimellyksessä kutsuhuudot kaikuvat kuuroille korville ja edes koko nimellä kutsuminen ei tunnu tehoavan, kun keskittyminen on aivan muualla. Tai sitten se on vain valikoivakuulo.

Kun meno äityy turhan vauhdikkaaksi ja äiti  lapsi tarvitsee rauhoittumista, on hyvä hetki ottaa kirja esille ja lukea yhdessä. Siis äiti lukee ja lapsi kuuntelee. Niin kuin elokuvissa ja päiväunissa.

Meillä kainalossa/peiton alla jaksetaan olla muutama hetki ja keskittyä tekstiin sekä kuviin ennen kuin on jälleen aika syöksyä leikkeihin. Olen kuitenkin huomannut, että lukemista ei kannata lopettaa vaan jatkaa, koska leikin keskellä kyllä kuunnellaan. Koskaan ei voi olla täysin varma missä vaiheessa leikki lakkaa ja selvästi keskitytään jälleen tarinaan. Näin kävi myös Kirjasiskoilta saadun "Poika joka unohti nimensä" nimikirjan kanssa.

Kirjasiskot kirjan idea on, että kirjat ovat yksilöyty lapselle lapsen nimen ja sukupuolen mukaan. Kirjat voi tilata Kirjasiskojen nettisivulta ja jos kirjaa ei halutulla nimellä valmiina löydy, voi kirjan tilata millä nimellä tahansa. 

Kirjan nimen mukaisesti poika unohtaa nimensä ja kirjan juoni kulkee nimeä etsien. Matkalle poika saa oppaaksi Hikka-Hiiren. Hiiri ja poika kulkee ympäriinsä nimeä etsien ja kohtaavat matkan varrella monta mukavaa hahmoa, jotka auttavat nimen etsimisessä. Kirja on kuvitettu kauniilla Anni Virran käsinpiirretyillä kuvilla, jotka ilahdutti Ukkelia erittäin paljon.

Vaikka traktorileikit vei Ukkelin mennessään kirjan ensimmäisellä lukukerralla, leikki loppui kuin seinään, kun poika kirjassa lopulta muisti nimensä ja (yllätys, yllätys) nimi oli sama kuin Ukkelilla. Lapsen katseessa oli havaittavissa ilahtumista siitä, että hänen nimi oli luettu kirjasta. 

Kirja itsessään on pehmeäkantinen ja en uskaltanut antaa kirjaa pikkuherralle (2 v.) itsenäisesti luettavaksi, koska kokemuksesta tiesin, että sivut mitkä on revittävissä myös repeävät. Jemmasin kirjan kirjahyllyn ylähyllylle seuraavaa lukukertaa varten. Uskon, että vähän isompana, kun kirjaimet ovat ajankohtaisempia luetaan kirjaa toisella tavalla. Siihen asti luemme kirjaa hahmoja ja kuvia ihmetellen. Ja toki sitä omaa nimeä, joka selviää vasta kirjan lopussa.

Nimikirja on kirja, jossa "seikkailun määrää lapsen oma nimi!" 
- kuten kirjan takakanteen on kirjoitettu. 



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hei, olen Mirkka, olen rajoittunut halaaja


Tervetuloa Rajoittuneet Halaajat ryhmään.

Tämä ryhmä on tarkoitettu juuri sinulle, joka ei lähesty jokaista uutta tuttavuutta kädet ojossa valmiina syleilemään elämän ihanuudella ja lämmöllä vaan valitsee ennemmin "pidetään kädet omalla puolen" - linjan. 

Halailukuplan sisäpuolelle voi päästää tarkkaan valitut tuttavat, ystävät, pitkäaikaiset työkaverit sekä erityisesti perheenjäsenet, mutta siinäkään ei kannata liioitella. Hyväksyttävä syy kuplan puhkeamiselle on myös viimeistenkin estojen väistyessä eli promillien alkaessa olla kohdillaan.

Rajoittuneet Halaajat valitsevat itse halauskohteensa. Kyseessä ei ole Introverttien alajaosto tai Kosketusta Pelkäävien vertaisryhmä. Rajoittuneet Halaajat haluavat vain pääsääntöisesti kätellä tuttavallisesti ja pitää tuttavat vähintään käden mitan päässä itsestään.   

Miten Rajoittuneet Halaajat suhtautuu turhan tuttavallisiin ihmisiin esim. työkavereihin. Hyväksyttävä reaktio on inho ja itsensä vihaamisen tunne. Onhan tässä tapahtunut vähintään luvaton rajanylitys. Harkintaan kannattaa laittaa myös syyte seksuaallisesta häirinnästä. Tai ainakin vakavasti miettiä mainitsemisesta halaajalle suoraan viimeistään siinä vaiheessa, jos teko toistuu. Tapauskohtaisesti tilannetta tulee käsitellä myös sen mukaan, mikä halaajan humalatila on (alentava asianhaara).

Tuliko kysyttävää? Lisäkysymysten kanssa voit katsoa itseäsi peiliin ja toistaa Rajoittuneet Halaajat ryhmäfilosofin Mikko Calevi Hammerin maagiset sanat: Minäpä kerron sulle kotipoika sinä et tähän voi koskee, joo, näinpä myö ollaan eletty ja sinä tiiät, että et voi koskee tähän.




keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Äidin kriisi lapsen vaatteista - miten puen lapsen oikein?

Tässä sitä ollaan - kriisitilassa. Tilanteen uhkaavuus oli aistittavissa viilenevissä aamuissa, mutta yritin olla huomioimatta enteitä. Mennyt kesä ei missään vaiheessa näyttänyt kauniita kasvojaan kunnolla, joten harvassa on ollut ne päivät jolloin ei pitkähihaista olisi Ukkelin päälle laitettu. Tai sitten aurinko paistoi ja jälleen pitkät hihat suojasi herkkää ihoa.

Ollaan syyskuun puolella ja päiväkodista tuli vinkki, että lämpimämpää vaatetta voisi tuoda. Ei lapsi ole alasti liikenteessä missään vaiheessa ollut, mutta ilmiselvästi ulkoiluhousut olisi aika vaihtaa vahvempaan. Mutta mihin?

Haalari on oiva vaihtoehto, mutta niissäkin löytyy liikaa vaihtoehtoja. En ole valmis sijoittamaan lähemmäs sataa euroa ulkoilupukuun, jonka todennäköisesti saa seuraavana keväänä myydä/luovuttaa eteenpäin. Teknisetvaatteet ovat toki myös käteviä, mutta mikähän omiaisuus niistä olisi tärkein pari vuotiaalle? liikkuvuus, hengittävyys vai veden kesto? Kun Ukkeli istui vielä rattaissa valitsi puvun, joka piti tuulta ja vettä, mutta nyt ei enää istuta paikallaan. Niin kauan kuin lapsi liikkuu ja hengittää voi hänelle pukea kurapuvun, jolloin alle kelpaa kevyempikin pukuversio. 

Jos puku on vuorostaan kevyempi, paljonko tarvitsee vaatetta alle? Etenkin, jos niitä kuravaatteitakaan ei tarvitse kuivana päivänä päälle laittaa. Ostin Ukkelille haalarin, jossa alaosa oli kurahousumallinen ja yläosa normaaliakangasta (kai tuolle on nimikin, en harrasta merkkejä enkä tiedä vaatteiden oikeita nimityksiä). Koko oli vaan hieman liioiteltu ja haalari saa jäädä odottamaan kevättä ( ja pojan kasvupyrähdystä, joka sitten jättää puvun pieneksi ennen ensimmäistäkään käyttökertaa)(oli sentään alessa).
Kuvat elokuulta, kun vielä tarkeni vähemmällä vaatetuksella...
Aamujen kylmyys ja päivien lämpö on myös oma yhdistelmä, mitä ei osaa edes itse ottaa huomioon. Jos en osaa pukea itseäni, miten voi olettaa, että osaisin valita lapselleni juuri oikean vaihtoehdon? Onneksi olen kuullut huhuja, että tämä pukeutumisasia on muillekin vaikea. Siis lasten pukeminen sään mukaan.

Olen harkinnut matka-arkkua (sellainen vanhan mallinen, joka aukeaa keskeltä ja jossa toisella puolella on vetolaatikot ja toisella puolella vaatetanko) johonka voisin pakata vuoden vaatteet uimapuvusta pilkkihaalariin. Arkku voisi olla päiväkodin nurkassa ympärivuoden ja valitsisivat sitten kyseisen hetken mukaan oikean vaatetuksen päivän ulkoiluja varten. Ei tarvitsisi joka aamu miettiä, että meniköhän tänään oikein.

Toinen harkinnan arvoinen asia on muutto ulkomaille (johonkin lämpimään, missä ympärivuoden pärjää bikineillä), koska sillloin voisi säästää pitkän pernnin jo sen takia, että ei tarvitse murehtia sään mukaisesta vaatetuksesta (ja vaatteiden varavaatteista). Todennäköisesti sillä rahalla, minkä lapsiperhe käyttää lapsien vaatteisiin eläisi herroiksi jossakin hiekkarannikolla katsellen, kun lapset rakentaa palmun alla hiekkalinnoja. Voisi olla huolehtimatta onko varahaalarin varahaalari tänään märkä tai käynnyt pieneksi, kestääkö toppapuku puolitalvea vai koko talven ja joko raskii investoida uuteen haalariin vai vieläkö mennään tällä serkun kaverin pojalta saadulta.

Tiedän olevani vasta tämän suon alkumetreillä, mutta jo nyt joku voisi alkaa tarjota kättäpidempää. Hirveän huonosti olen ehtinyt harrastamaan mitään googlausjuttuja viime aikoina, mutta onko kukaan vielä keksinyt tarjota palvelua, jossa myydään kelin mukaisia asukokonaisuuksia (aikuisille ja lapsille)? Tiedättehän: Jokainen paketti olisi rakennettu säähän sopivaksi. Voisit valita esim. +10 kelin valikoimasta mieluisat alusvaatteet, sisävaatteet, ulkovaatteet, mahdolliset välikerrastot, pipot yms.  Nettikaupassa aloittaisi siitä millaiseen keliin ja käyttötarkoitukseen etsii vaatteita ja sitten kohta kohdalta pitäisi valita vaatevaihtoehto (tai useampi) ja kassalle pääsisi vasta, kun jokaisesta keliin sopivasta kategoriasta olisi tuote noukittu. Tästäpä vinkkiä Reima, Ellos, Zalando ja kaikki muut rahojemme perässä juoksijat (käyttäisin nimittäin....).

Jatkan harjoituksia (ja haaveiluja)

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Päivittäiset päiväkoti kuulumiset


Olemme järjestäneet Ukkelin päiväkotiin viennin ja noudon niin, että minä vien ja mies noutaa. Mies noutaessa saa kuulla mitä päivän aikana on tapahtunut ja hän kertoo asiat minulle. Kaikkeahan ei aina voi muistaa, niin minusta on ihanaa, että päiväkodilla on käytäntönä antaa jokaiselle lapselle lappu kotiin mukaan. Siis jokaiselle, ja joka päivä. Lapussa on kerrotaan lyhyesti mitä lapsi on tehnyt, miten söi ja nukkui. Lapun kautta tulee perille myös terveiset, jos jotakin erikoista olisi päivän aikana sattununt.

Tietyllä tapaa vietämme vieläkin kuherruskuukautta päiväkodin kanssa, koska Ukkeli on joka aamu reippaasti jaksanut herätä ja iloisena jäädä päiväkodille. Lappujen kautta saama palaute reippaudesta ja iloisuudesta (sekä energisyydestä) ei siis ole ollut mitenkään yllättävä. Minusta on mukava lukea lappu joka päivä, koska se antaa tietoa miten loppupäivä mahdollisesti tulee sujumaan. Päiväunia jos on nukuttu vain tunti, voi varautua siihen, että Nukku-Matti heittelee hiekkaa silmiin aiemmin ja se voi "vähän" nostaa ärsytyskynnystä. Sama reaktio myös, jos ruoka ei ole päiväkodilla maistunut - illalla maistuu sitten senkin edestä.

Tällaiset asiat on viestilapuista selvinnyt menneen kolmen viikon eli 15 päivän ajalta:
- Ukkeli on nukkunut yht. 22h 25 min 
- Ukkeli on oppinut nukkumaan laverisängyllä (toim.huom. kotona mennään vielä pinnasängyssä)
- Ukkeli on ollut:
  • Iloinen (10 / 15)
  • Touhukas (10 / 15)
  • Vauhdikas (10 / 15)
  • Liikkuvainen (1 / 15)
  • Reipas (4 / 15 )
  • Itkuinen (1/15) 
  • Väsynyt, Rauhallinen, Reilu Kaveri, Auttavainen, Hiljainen, Puhelias, Uhmakas, Laulavainen tai Vetäytyvä ( 0 / 15)
- Ruokaa Ukkeli on:
  • Syönnyt kaiken (5 / 15)
  • Maistanut (1 / 15)
  • Syönyt osan (2 /15)
  • Otti lisää (7 / 15)
- Välipalaa Ukkeli on  (1. päivänä ei osallistunut välipalalle):
  • Syönnyt kaiken (6 / 14 )
  • Maistanut (2 / 14)
  • Syönyt osan (2 / 14)
  • Ottanut lisää (4 / 14)
- Päiväkodilla ovat päivittäin ulkoilleet aamupäivällä
- Tekevälle sattuu - 4 pientä haaveria (jalka jumiin naulakkoon, kaveri puri käteen, kuorma-autoa työntäessä kopsahti nokalleen ja törmäys polkupyörän kanssa)

Vielä ei ole uudesta hoitopaikasta tietoa, joten ainakin kuukauden saan lukea viestilappuja iltaisin töiden jälkeen. Onneksi.

Millaisia kokemuksia sinulla on päivittäisestä viestinnästä perheen ja hoitopaikan välillä? Löytyykö reissuvihko, lappusysteemi tai elektroninen järjestelmä? Vai viestitäänkö vain suullisesti?