Elokuun lopussa oli Mammalandian facebook sivun kautta mahdollista kysyä minulta jotakin. Kovin rohkeasti ei kysymyksiä esitetty, mutta onneksi sentään pari kysymystä tuli vastattavaksi.
Mihin haluaisit lähteä matkalle juuri nyt?
Rehellisesti sanottuna, minulle kelpaisi tällä hetkellä mikä tahansa maailman lomakohde, jos vain sieltä ei tarvitsisi tulla takaisin arkeen. Tällainen maasta poistuminen tosin vaatisi sitä kuuluisaa lottoavoittoa, jota ei tänäkään viikonloppuna tullut.
Syy karkumatkaan ei kylläkään maastalähtemisellä häviä, vaan ainoastaan elämällä. Tiivistettynä kerrottakoon, että opinnäytetyönkirjoittaminen, työarki, päiväkotiarki, muutto ja espanjankurssi (mitähän unohdin?) vaatii päivä päivältä enemmän henkisiä voimavaroja. Kaikki kuitenkin sujuu suunnitelmien mukaisesti, joten kuten jo aiemmin kirjoitin, marraskuun alussa elämä voittaa :)
Ja vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, haluaisin lähteä matkalle Kreikkaan. Jostakin syystä Kreikka on seireenien lailla minua houkutellut luokseen ja vaikka vielä en ole ehtinyt matkakohteisiin tutustua, voi ensi kesänä kreikanmeri olla lähempänä, kuin vain sävelmänä korvieni välissä.
Millä keinoilla taapero väsytetään parhaiten?
Ei hajuakaan. Lääkkeillä? Nukutusaineella? Raskausaikana minusta oli mielenkiintoinen tieto, että vauvalla ei syntyessään ole polvilumpioita vaan ne kehittyy vasta noin kahden vuoden iässä (eli Ukkelilla näihin aikoihin). Jos minulle joku luotettava lähde nyt kertoisi, että taaperon sisällä on dynamo, joka latautuu lapsen liikkuessa ja näin ollen pitää energiatasoa yllä, uskoisin sen täysin.
Minusta tuntuu, että mitä enemmän taapero liikkuu, hyörii, pyörii, kiipeilee, nousee, laskee, ryömii, pomppii, juoksee, konttaa, kiikkuu, vääntyy ja taipuu, sitä enemmän toimintaa riittää. Eli koska yritys väsyttää lapsi liikkumalla ei väsytä kuin aikuisen, suosittelisin tekemättömyyttä. Tuolla ratkaisulla tosin ei ole pitkäkantoista tulevaisuutta, joten antaa lasten liikkua ja aikuisten yrittää pysyä perässä. Ja jos aikuinen nukahtaa aiemmin, on tärkeätä huolehtia, että ympäristö on turvallinen lapselle eli esim. kannellinen pinnasänky.
Miten töiden ja päiväkotiarjen yhteensovittaminen on lähtenyt sujumaan?
Kiitos kysymästä. Tähän voin onneksi vastata, että erittäin hyvin. Mielestäni meidän perhe on saanut arjen pyörimään erittäin sujuvasti, vaikka tämä aika onkin meille kaikille hieman hektinen. Minähän palasin työelämään jo heinäkuussa, jolloin Mies hoiti Ukkelia. He olivat esim. pari viikkoa mummolassa, joten sain totutella arkirutiiniin kaikessa rauhassa.
Töihin paluussa oli mielenkiintoista, että olin valehtelematta väsyynempi kuin IKINÄ äitiysloma-aikana. Tästä syytän herätyskelloa ja aikaisia aamuja. Ukkelin kanssa ollessa ei aamuisin herätyskelloa tarvittu, vaan nukuimme lapsen rytmisesti. Silloinkin tosin oli joitakin poikkeuksia, mutta harvoin.
Elokuussa, kun päiväkoti alkoi aloitimme aamut ilman loiventeluja eli ensimmäisestä päivästä lähtien olemme menneet päiväkodille samoihin aikoihin. Mies hakee Ukkelin iltapäivisin töistä palatessaan, joten olen saanut hoitaa työpäivät loppuun kaikessa rauhassa.
Minulla ei ole hyviä vertailukohteita miten muualla päiväkotiin vienti ja nouto on jaettu perheen sisällä, mutta ainakin itse olen tyytyväinen, että tätä asiaa ei ole meidän tarvinnut erikseen keskustella vaan olemme olleet alusta lähtien yhtenäisellä linjalla asian suhteen.
Lokakuun alusta arki jälleen vähän kokee hetkellisen kolauksen, kun muutamme uuteen kotiin ja Ukkeli siirtyy päiväkodista perhepäivähoitoon.
Facebookin kautta tuli nämä kolme kysymystä. Laitahan kommenttikenttään lisää kysymyksiä, jos haluat kysyä minulta jotakin. Vastaan sitten erillisellä postauksessa niihin kysymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!