Yhteistyöpostaus Kirjasiskot Oy:n kanssa. Yhteistyö saatu Mammalandian kautta.
Arjessa taaperon kanssa välillä tuntuu, että poika unohtaa nimensä. Leikin tiimellyksessä kutsuhuudot kaikuvat kuuroille korville ja edes koko nimellä kutsuminen ei tunnu tehoavan, kun keskittyminen on aivan muualla. Tai sitten se on vain valikoivakuulo.
Kun meno äityy turhan vauhdikkaaksi ja äiti lapsi tarvitsee rauhoittumista, on hyvä hetki ottaa kirja esille ja lukea yhdessä. Siis äiti lukee ja lapsi kuuntelee. Niin kuin elokuvissa ja päiväunissa.
Meillä kainalossa/peiton alla jaksetaan olla muutama hetki ja keskittyä tekstiin sekä kuviin ennen kuin on jälleen aika syöksyä leikkeihin. Olen kuitenkin huomannut, että lukemista ei kannata lopettaa vaan jatkaa, koska leikin keskellä kyllä kuunnellaan. Koskaan ei voi olla täysin varma missä vaiheessa leikki lakkaa ja selvästi keskitytään jälleen tarinaan. Näin kävi myös Kirjasiskoilta saadun "Poika joka unohti nimensä" nimikirjan kanssa.
Kirjasiskot kirjan idea on, että kirjat ovat yksilöyty lapselle lapsen nimen ja sukupuolen mukaan. Kirjat voi tilata Kirjasiskojen nettisivulta ja jos kirjaa ei halutulla nimellä valmiina löydy, voi kirjan tilata millä nimellä tahansa.
Kirjan nimen mukaisesti poika unohtaa nimensä ja kirjan juoni kulkee nimeä etsien. Matkalle poika saa oppaaksi Hikka-Hiiren. Hiiri ja poika kulkee ympäriinsä nimeä etsien ja kohtaavat matkan varrella monta mukavaa hahmoa, jotka auttavat nimen etsimisessä. Kirja on kuvitettu kauniilla Anni Virran käsinpiirretyillä kuvilla, jotka ilahdutti Ukkelia erittäin paljon.
Vaikka traktorileikit vei Ukkelin mennessään kirjan ensimmäisellä lukukerralla, leikki loppui kuin seinään, kun poika kirjassa lopulta muisti nimensä ja (yllätys, yllätys) nimi oli sama kuin Ukkelilla. Lapsen katseessa oli havaittavissa ilahtumista siitä, että hänen nimi oli luettu kirjasta.
Kirja itsessään on pehmeäkantinen ja en uskaltanut antaa kirjaa pikkuherralle (2 v.) itsenäisesti luettavaksi, koska kokemuksesta tiesin, että sivut mitkä on revittävissä myös repeävät. Jemmasin kirjan kirjahyllyn ylähyllylle seuraavaa lukukertaa varten. Uskon, että vähän isompana, kun kirjaimet ovat ajankohtaisempia luetaan kirjaa toisella tavalla. Siihen asti luemme kirjaa hahmoja ja kuvia ihmetellen. Ja toki sitä omaa nimeä, joka selviää vasta kirjan lopussa.
Nimikirja on kirja, jossa "seikkailun määrää lapsen oma nimi!"
- kuten kirjan takakanteen on kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!