maanantai 27. helmikuuta 2017

Laskiaissunnuntain 3 huippuhetkeä




Sunnuntaiaamu alkoi reippaasti, kun laitoin hernekeiton kiehumaan ennen kuin tein mitään muuta. Herneet muistin laittaa likomaan dellisenä päivänä hyvissä ajoin, joten ne ehti olla vedessä lähes 20 tuntia ennen kattilaan pääsyä. Olivat ainakin pehmeitä. Keitto ehti tekeytyä aamutoimien aikana.

Aamupalan jälkeen pukeuduttiin lämpimästi ja lähdettiin laskiaismäkeen. Lumisateesta huolimatta keli oli aivan ihana. Ukkeli sai istua pulkassa isän vetäessä ja minä huolehdin liukurista. Ensin mentiin läheiseen mäkeen. Lisäksemme mäkeä oli laskemassa pari muutakin perhettä. Laskimme muutaman mäen ja päätimme käydä kävelymatkan päässä olevalla isomalla mäellä. Ukkelilla oli paljon juteltavaa ja tasainen papatus pulkan pohjalta siivitti matkaamme. Taisi välillä tulla i-ha-haatkin hyräiltyä.

Isommassa rinteessä oli enemmän laskijoita, mutta mahduimme hyvin mukaan. Meillä oli käytössä tuplaliukuri, jolla vuorotellen mieheni kanssa laskettiin Ukkelin istuessa kyydissä. Pojan kantaminen sylissä ylämäkeen menikin sitten päivän treenistä.

Kotiin tultaessa herkuttelimme hernekeitolla. Laskaispulla (hillolla) ja kaakao jätettiin iltapäiväherkuksi. Mieheni ei ymmärrä hyvän päälle (=syö pullaa), niin "uhrauduin" ja söin lähes kaksi pullaa (HUH!). Toisesta pullasta 1/4 osa meni Ukkelille.

Jos lunta riittää Helsingin seudulla vielä tiistaina, niin pitää käydä vielä yhdet laskut laskemassa. Unohtui nimittäin täysin huudella pitkien pellavien perään.


Pekka Töpöhäntä, Pilli ja Pulla


perjantai 24. helmikuuta 2017

Kun katsoo maailmaa lapsen silmin



Ulkona ollessa, meille paistoi aurinko talvisessa pakkaspäivässä. Koiraa, polkupyörää, linnunlaulua. Niin paljon katsottavaa, koettavaa, nähtävää. Luminokare on maailman mielenkiintoisin asia. Ja kivi. Ja oksa. Hymy vastaantulevalle. Vilkutus lumiauralle.

Sisälle tullessa on aika syödä päiväruoka. Ukkeli istuu jo pöydän ääressä syöttötuolissa, kun avaan verhot ikkunan edestä. Aurinko paistaa vielä pilvien lomasta, mutta on alkanut satamaan lunta. Isoja hiutaleita leijailee taivaalta alas, leikkien ja kieppuen tuulen pyörteissä. 

Keittoa menee alas pari lusikallista, mutta sitten liike pysähtyy. Katse kääntyy ikkunaan ja Ukkeli tuijottaa lasin takana tanssivaa maisemaa. Pieni sormi nousee ja osoittaa. Sanoja, joita äiti ei ymmärrä, mutta ilmiselvästi lumi ihmetyttää. Lumisadetta katsotaan yhdessä hetken aikaa. Ehdimme ruokailla myöhemminkin.

torstai 23. helmikuuta 2017

Annalan Nurmesta lastenhuoneen somistusta

Yhteistyöpostaus K&H Annala Oyn kanssa. Yhteistyö on saatu Mammalandian kautta.

Arki-iltana 5,5 tuntia ja mitä sain aikaiseksi? Muistutuksen miksi en alkanut verhoilijaksi, vaikka perustutkinnon huonekaluverhoilusta olenkin suorittanut 😃 Ei vaineskaan. Vaikka hetkiä itsetutkiskelulle löytyi saumurin surratessa, sain aikaiseksi myös päällisen taittopatjalle, ja näin ollen jotain nättiä ja kestävää lapsen huoneeseeen.

Ukkeli muutti vuodenvaihteessa omaan huoneeseen ja siitä lähtien huonetta on sisustettu pikkuhiljaa (=homma on täysin kesken). Huoneesta myytiin lokakuussa pois vierassohva ja väliaikaista makuusijaa ennen olohuoneen sohvan päivittämistä ajoi taittopatjan. Ostimme patjan sillä ajatuksella, että teen siihen jossakin vaiheessa irtopäällisen. Päällisen tehtävä olisi suojata patjaa lialta, kissankarvoilta sekä ryhdittää patjaa niin, että se toimisi leikkialustana sekä istuimena. Kuten moni muukin projektini, antoi tämä odottaa hetkeä parempaa.

Sopiva hetki ilmeni, kun yhteistyö K&H Annala Oyn kanssa varmistui. Kaikista ihanista vaihtoehdoista päädyin yksiväriseen ja kankaiksi valitsin Annalan valmistamat Nurmi 13 ja Nurmi 12. Nurmi 13 on väriltään harmaa ja Nurmi 12 valkoinen, mutta toisin kuin verkkokaupan mallikuvat antoivat ymmärtää, on kumpikin kangas luonnossa asteen tummempi, sekä struktuuriltaan vahvempi. Tämä ei minua lainkaan haitannut. Olen erittäin tyytyväinen kankaiden väriin ja eläväiseen sävyyn.

Kankaita valitessa minulle oli tärkeää helppohoitoisuus ja hankauskesto, koska patja päällisineen tulisi olemaan taaperon huoneessa. Varmasti jokainen yli vuosikkaan vanhempi tietää, mitä se huonekalujen osalta tarkoittaa. Hankauskesto Nurmi -kankailla on 50 000, joten sen puolesta kangas soveltuu julkisten tilojen tarpeisiin. Kaiken järjen mukaan, jos teräaseita ei lapsi käsiinsä saa, pitäisi päällisen kestää yhden nuoren miehen könyämiset ja leikit :) Kankaan voi puhdistaa vedellä matalassa lämpötilassa, joka myöskin on hyvä asia, jos roiskeita "ilmenee". Itselleni lisäarvoa tuo myös tieto, että kankaat on valmistettu Suomessa ja Annala on ainoa huonekalukankaita Suomessa valmistava yritys. Annalan sukuyrityksen juuret vievät aina Suomen itsenäisyyden vuoteen, kun 1917 perustettiin Huopatehdas. Kolme vuotta myöhemmin viimeisen sotakorvauslastin puksutettua rajan yli ja Suomen palattua sorvin ääreen Helsingin Olympialaishuumasta, perustivat Heikki ja Kalle Annala K&H Annala Oy:n valmistaakseen huonekalukankaita vaurastuvan kansakunnan kasvaneisiin tarpeiseen.


Annalan kankaita verhoomolla

Tällä erää Annalan ei tarvinnut vastata suurten ikäluokkien tarpeeseen, vaan pienempi pätkä kangasta riitti toteuttamaan suunnitelmani. Luonteeni ei antanut päällistä tehdä helpoimman kautta, vaan halusin kanteen yksilöllisen eläinkuvion. Suunnittelin kuvaksi kissa- ja hiirinaamiot, jotka toteutinkin, mutta huomattavasti yksinkertaistaen alkuperäisestä. Lopputuloksesta tuli hyvä, vaikka kuvaa olisi vieläkin voinnut yksinkertaistaa. Kangas ei ollut aivan paras mahdollinen kuvion tekoon, koska kankaasta irtoaa herkästi lankoja. Irtoavat langat, ammattilaissaumuri ja kokemattomat kädet ei ollut paras yhdistelmä, joten oppia ikä kaikki. Kertayrittämällä sain kuvat ommeltua, joten aivan mahdoton homma ei ollut, ainoastaan tekijässä vika.

Siinä kuvia saumuroidessa koin flashback'in vuoteen 2005 (tai niillä main), kun opiskelin ammattikoulussa ja yhtenä asiakastyönä oli nojatuoli, mihin käytettiin sattumalta samaa Nurmi 12 -kangasta. (Kangasta valitessa tätä en muistanut, mutta asia palautui illan aikana mieleen). Ammattikoulun asiakastyö oli tuskainen urakka uustuotantomööbelin kanssa. Huonekalusta lohkesi lakat joka kerta, kun siihen ampui niittipyssyllä. Langan purkautuminen ja amatööriasialla ei ollut tuskaton näky, mutta valutetusta hiestä ja kyynelistä huolimatta, kangas pysyi tuolloin vaaleana ja asiakas sai tuolinsa.

Nurmi 13 itsessään on kauniin harmaa ja tuntuu lämpimältä sekä samettiselta käden alla. Kangas on paksua ja laadukkasta. Annalan kankaat ovat allergiaystävällisiä kemikaalivapaita tuotteita, joten minun ei tarvitse miettiä sitäkään puolta Ukkelin paijatessa päällistä tai loikoillessa siinä vaippasillaan. Ukkelilla on kunnon paijauskausi menossa, ja siihen kuuluu lähes kaiken ihanan ja pehmeän (tyynyt, kissa, peitto, toppapuku yms) paijaaminen.

Urakoinnin jälkeen jokasuuntaan levähtävä vaahtomuovitaittopatja sai ryhtiä ja tuntuu istuessaan kovemmalta, kuin ilman päällistä. Musta taittopatja oli ennen päällistä kunnon kissankarvamagneetti. Nyt kissankarvat ei näy ja parin päivän kokemuksella voin sanoa, että karvat on myös helpompi puhdistaa. Patjasta syntyi käytännöllinen rahi, joka sopii Ukkelin huoneeseen, kuin myös tarvittaessa olohuoneeseen.

Jälkiviisautena olisi minun kannattanut käyttää hetki aikaa kuviokankaan valintaan ja vierailla Annalan Showroomissa Helsingin Runebergin kadulla tutustumassa kankaisiin. Siellä olisi päässyt tunnustelemaan kankaat, näkemään todelliset värit sekä kysymään neuvoa myyjältä.
Ylimmäinen koemakaaja

Nykypäivänä turhan moni hylkää vanhan, hieman kuluneen huonekalun ja ostaa tilalle uuden. Mahdollisesti kalusteen uudelleen verhoilu ei edes tule mieleen tai sitten säikähdetään hintaa. Useita tunteja käsityönä korjattu ja kestävillä kankailla päällystetty huonekalu ei ole ilmainen, mutta ajanmyötä se maksaa itsensä takaisin. Olen ollut opiskeluaikoina todistamassa arviointitilaisuutta, jossa asiakas totesi, että tuohon hintaan saa (eräästä huonekaluliikkeestä) kaksi uutta. Totta, mutta verhoilijan käsientuotos kestää vuosia pidempään, kuin edullisesti hankittu. Jos itseäsi mietityttää olisiko sinun huonekalusi verhoiltavissa, kannattaa olla yhteydessä verhoilijaan. Arvonsa tunteva ammattilainen kertoo nopeasti mitä on tehtävissä ja antaa hinta-arvion. Hinta muodostuu työtunneista, käytetyistä materiaaleista sekä kankaasta. Huonekalukankaissa on eroja ja syystäkin hintalapun hinnat vaihtelee. Annalan kankaat on Suomessa suunniteltu ja eurooppalaisista raaka-aineista Suomessa valmistettu, joten valitessa Annalan kankaat ei hintaa kannata säikähtää vaan tukea suomalaista osaamista ja käsityöperinteen vaalimista. Kirpputorin muutaman kympin ostoksesta voi pienellä investoinnilla saada laadukkaan arvohuonekalun, joka kestää ns. isältä pojalle.

Projektia suunnitellessa oli selvää, että kotivehkeillä en työtä edes yrittänyt aloittaa. Saumuri on aivan ehdoton, jos haluaa varmistaa reunojen kestävyyden. Huonekalukankaat ovat myös sen verran paksua tekoa, että kotikoneella saa töitä tehdä moottorin piiputtamiseen asti. Onnekseni ystäväpiiriini kuuluu verhoiluammattilaisia ja Verhoomo Unelman Mari antoi minun lainata koneitaan ja ilman hänen apuaan en olisi selvinnyt työstä yhdessä illassa.

Inspiraation lähde oli Mrs. Mighetton taulu, jonka ostin Tukholmasta pikkujouluristeilyllä


tiistai 21. helmikuuta 2017

HBO Nordic: Big Little Lies - Valheista vakuuttavin


Ensimmäiset minuutit jo vakuutti. Jäin koukkuun, koska halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. 23 minuuttia ehdin jaksoa tuijottaa kunnes lapsi heräsi päiväunilta. EEEEIIII!!!! Jospa Ukkeli vielä hetkeksi nukahtaisi. Ei kuulu mitään, hyvä. Sain vielä jatkaa, mutta minuutin kuluttua minun piti luovuttaa ja jättää sarja odottamaan yön pimeitä tunteja eli sitä, että Ukkeli käy yöunille. Minusta siis ei ole Montreyn kaupungin täydelliseksi äidiksi. Vai onko sittenkin? En voi tietää, koska 6 jaksoa ja 20 minuuttia on sarjaa näkemättä.

HBO Nordicilta alkanut Big Little Lies on David E. Kelleyn laatusarja, joka pohjautuu Liane Moriartyn samannimiseen kirjaan. Seitsemän osaisessa sarjassa nähdään toinen toistaan upeampia näyttelijöitä, joten jo sen perusteella voi sanoa, että Big Little Lies ei jää pieneksi. Sarjan näyttelijäkaartiin kuuluu mm. Reese Whiterspoon (Walk the Line, Vettä Elefanteille), Nicole Kidman (Moulin Rouge!, The Others), Alexander Skarsgåd (True Blood, Tarzanin legenda), Shailene Woodley (Outolintu-elokuvat) ja Laura Dern (Jurassic Park).

Aloitusjakson nimi on jo lupaava - Somebody's Dead - ja kerronnallisista syistä voimme vain arvailla mitä on tapahtunut. Ukkelin mentyä iltaunille oli äidin aika ottaa itselleen laatuaikaa, joten laitoin jakson pyörimään uudelleen alusta lähtien. Toisella kierroksella naamat oli jo hieman tutumpia, kokonaisuus hahmottui paremmin ja vieläkin koukku toimi. Takaumia, ihmiskohtaloita, lumoavia maisemia, salaisuuksia tekojen takana, äitien keskinäistä taistelua ja tukahdettuja tunteita. Mitä kummaa näiden pääperheiden välillä, ja perheiden sisällä, tapahtuu? Ensimmäiset 25 minuuttia on yhtä edestakaisommelta, kun nopeatempoisesti tikataan menneisyyden ja nykyhetken välillä. Hetkellisesti meno tyyntyy suoraan ompeleeseen ja tässä vaiheessa löysätään painoa polkimelta ja syvennytään siihen mitä henkilöt ajattelevat. Loppua kohden on hyvä pitää huoli, että syntynyt kiinnostus ei pääse purkautumaan, joten vielä loppuun hieman edestakaisommelta. Ja sitten on hyvä jäädä odottamaan seuraavaa jaksoa. Damn.
Kuvat: IMDb

Sarjassa käytetty takaumien ja nykyajan vetoketjumainen limittäminen on suosittu tapa monessa sarjassa. Äkkiseltä mieleeni tulee HBO Nordicin muutamakin sarja jossa tätä tyyliä käytetään. True Detective ja The Affair pari niistä esimerkkinä mainitakseni. Itse pidän tästä koukutustavasta ja ainakaan vielä en ole siihen kyllästynyt. Kerrontatyyli pakottaa katsojan seuraamaan sarjaa, koska jos samalla yrittää räplätä kännykkää voi helposti missata yksityiskohtia. Big Little Lies'ssa tuli hetkellisesti mieleeni myös Fight Club -elokuva, mutta vain hetkellisesti ja tämä on vain minun oma mielleyhtymä, johon moni muu ei välttämättä pysty edes samaistumaan. Jaoin tämän tärkeän tiedon siitäkin huolimatta :)

Ensimmäisen jakson perusteella voin Big Little Lies -sarjaa suositella. Lukulistalle meni myös Liane Moriartyn kirja, joka löytyy suomennettuna nimellä Mustat Valkeat Valheet. Vaikka sarjoja tykkään katsoa, olen myös lukija ihminen (aivan liian vähän viime aikoina tosin) ja olen sitä mieltä, että kirja on aina parempi, kuin siitä tehty sovitus. Kirjaa lukiessa hahmot tulee luotua mielessään, kuten myös paikat ja tapahtumat. Elokuvissa ja sarjoissa kaikki annetaan valmiiksi pureskeltuna ja usein pinnan alle jää asioita, joiden tietäminen voi antaa syvyttää henkilöhahmojen valintoihin. Toisinaan sitten tarinaa on muokattu niin paljon, että siitä ei tule kuin vihaiseksi.

Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osaa Big Little Lies- sarjasta ja kaupungin idyllisestä menosta. Minulla on pieniä epäilyksiä tulevasta, mutta juonipaljastukset ei kuuluu tyyliini, joten en lähde epäilyksiäkään kertomaan tässä yhteydessä. Katso itse ja muodosta teoriasi :)

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Lapsikin tykkää: Curry-MiFu uutuus kermalla


Lauantai-iltana testasin kuinka Valion uutuudet sopivat yhteen lempiresepteistäni ja lopputulos oli sen verran vakuuttava, että ajattelin jakaa reseptin myös blogissani, vaikka muuten reseptien jakaminen on jäänyt vähemmälle.

Valio ei ole osallistunut millään tavoin tähän postaukseen, vaan lopputuloksesta voin kiittää miestäni, joka kantoi uutuustuotteet meille kotiin ja jotakin piti iltaruoaksi tehdä :)

Alkuperäinen resepti on Curry-kana, joten jos MiFu ei iskea, niin sen voi vaihtaa kanaan.

Tarvitset:
 - Keskikokoinen sipuli pieneksi pilkottuna
 - Pari valkosipulinkynttä pieneksi silputtuna
 - Öljyä paistamiseen
 - MiFu Intian Curry (Valio) (tai Kanasuikaleita)
 - Ruokakerma & Rahka (Valio)
 - Currya maustamiseen
Lisukkeeksi riisiä

Kuullota pannulla (öljyssä) pilkottu sipuli ja valkosipuli. Lisää joukkoon currya (reippaasti). Paista curry-sipulisekoitusta hetki pannulla ennen kuin lisäät joukkoon Mifun. Anna Mifun lämmetä joukkoon välillä sekoittaen. Lisää kerma.
(Jos käytät kanaa, olen paistanut kanan erikseen etukäteen ja lisännyt paistetut kanasuikaleet curry-sipulisekoitukseen.)
Anna porista hetki. Tarjoile lisukeriisin (tai muu vastaava) kanssa.



Mielestäni MiFu sopi tähän ruokaan erinomaisesti ja korvasi kanan todella onnistuneesti. En osaa sanoa, miten curryinen MiFu itsessään oli, koska lisäsin currya mausteena erikseen. Ruokakerma & Rahka oli mukavan hapan uusi kokemus. Siinä oli kerman paksuus ja koostumus, mutta rahka toi mukavan happaman vivahteen. Enemmän hapankerman tai Smetanan suuntaan, kuin perinteisen ruokakerman. 

Uskon tekeväni vielä Curry-MiFua uudelleen Curry-Kanan sijasta juuri helppouden vuoksi. Pari purkkia kaupasta ja loput tarvikkeet löytyy kaapista. Hieman mietin, onko curryinen maku Ukkelille liikaa, mutta hyvin upposi. Sipulit oli mukavan pieniä ja pehmeitä, MiFu-rakeet suuhun sopivia. 
Lauantai-illan illallinen: Curry-MiFu riisillä, Napolita Mix kirsikkatomaateilla ja viinirypäleillä sekä kastikkeena balsamico. Karpalo-Cashew -ciabatta oliiviöljyllä.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Flunssapotilaan viittomakieliset uutiset


Itku pitkästä ilosta, kuten vanha sanonta menee. Talven riemut vaihtui sitten yllättäen torstai-iltana sairasvuoteeseen, kun Ukkelille nousi kuume. Perusflunssaa, mutta ikävä vieras. Perjantaina kuume pysyi matalana , mutta sisällä pysyttiin koko päivä ja yritettiin ottaa niin rauhallisesti kuin taaperon kanssa vain voi.

Torstai-illan korkean kuumeen huomasi juuri siitä, että Ukkeli makoili lähes koko illan sohvalla ilman mitään ylimääräistä riekkumista. Hän otti myös pienet, viiden minuutin torkut kainalossani. Yöunet kutsui normaalia aiemmin enkä ehtinyt lukemaan iltasadusta sivuakaan loppuun, kun jo nukkumatti kyyditsi Ukkelin untenmaille. Onneksi sai nukuttua hyvät unet ja perjantaiaamuna edellisillan kuume oli vain kuumehoureinen muisto. Ukkeli jaksoi touhuta koko päivän normaalisti. Välillä pyyhittiin räät poskelta, otettiin vesipullosta huikkaa ja taas mentiin. Aivan täydellä teholla ei kuitenkaan toimittu ja niinpä päiväunille mentiin normaalia aiemmin, kuten myös yöunille.

Torstaina tuli normaalia enemmän tuijotettua televisiota. Illan ohjelmatarjontaan kuului myös Pikku Kakkonen. Emme katso Pikku Kakkosta aivan joka päivä, joten en ollut aiemmin huomannut, että torstain juontaja viittoo joitakin sanoja puhuessaan. Ukkelille selittelin joutessani viittomakielestä, mutta tuskinpa hän kovin paljon kiinnitti huomiota horinoihini.

Perjantainakin katsottiin Pikku Kakkonen. Ennen ohjelman alkua ykköseltä tuli esim. viittomakieliset uutiset (Yes, Pikku Kakkonen tulee kakkasolta,mutta kun ei se hiihto innostanut...). Kyhjötettiin Ukkelin kanssa sohvalla ja kesken viittomakielisten uutisten kiinnitin huomiota, että Ukkeli pyöritteli käsiään. Aikansa siinä seurasi mitä ruudussa tehtiin ja matki uutistentulkkaajaa. Sitten yks kaks yllättäen vilkutti uutisankkurille ja hyppäsi sohvalta muihin leikkeihin.

Ukkelihan ei tietenkään mitään oikeita käsimerkkejä tehnyt, mutta minusta oli mielenkiintoista seurata miten hän seurasi uutisia ja keksi matkia eleitä. Ilmiselvästi ymmärsi, että jokin merkitys noilla eleillä oli. Tämä jälleen herätti minussa kysymyksen, kuinka paljon asioita Pikku-mies prosessoikaan päivittäin? Yhdistikö hän esimerkiksi edellisen päivän Pikku Kakkosen viittomat ja uutisten eleet samaksi kommunikointitavaksi? Olisi mielenkiintoista myös nähdä kuinka nopeasti viittomakieli "tarttuisi", jos opetusta olisi tarjolla. Itse en osaa viittoa kuin nimeni (jos enää sitäkään), mutta luulisi vaikka YouTubesta videoita löytyvän yllin kyllin. Aloitetaan vaikka Tuiki-Tuiki Tähtösestä.

torstai 16. helmikuuta 2017

Ulkoilun riemua!



Vaikka eletään vasta helmikuun puoltaväliä, on kelit hellineet kuin keväällä konsanaan. Myönnän, että pakkasten aikaan, jotka eivät edes olleet mitenkään kovat, tuli laistettua ulkoilua Ukkelin kanssa. Nyt ilmat on olleet niin kutsuvat, että en todellakaan ole voinnnut jättää tilaisuutta käyttämättä.

Parina edellisenä päivänä ollaan reippailtu lähileikkipuistoon. Matkaa kotoa puistoon on noin 300 metriä ja kumpanakin päivänä ollaan reippailtu kävellen. Ja voitte vain uskoa, että matkaa ei tehdä suorinta reittiä Ukkelin tutkiessa jokaisen ojanpohjan.

Yleensä olemme ulkoilleet omassa pihassa tai sitten rattaiden kanssa käynneet jossakin kauempana ja aivan harmittaa, että aiemmin ei ole tullut mentyä tuohon lähileikkipuistoon. Toisena päivänä muistin ottaa aurinkolasitkin mukaan (kummallekin) ja Ukkeli ihme kyllä antoi lasien olla päässä koko ajan.


Kolmantena päivänä laajennettiin ympyröitä ja käytiin kaverin ja hänen poikansa kanssa pulkkamäessä. Ensimmäinen pulkkamäki kokemus Ukkelille. Jos lumet ei sula, niin ostetaan vielä tälle talvelle oikea pulkka ja käydään mekin lähimäessä. Minun pitää vaan hankkia nastat kenkiin, koska kovin oli jäinen rinne enkä meinannut päästä mäkeä ylös :)

Katso miten sujui ensimmäinen lasku!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Pekka Töpöhännän alku vanhemmuuteen



Aloin lukemaan Ukkelille iltasaduksi Gösta Knutsson'in Pekka Töpöhännän kolmoset -kirjaa. Kirja on vasta alullaan, mutta kirjan alussa on asioita, jotka vei minut lokakuuhun 2015 ja ensimmäisiin päiviin lapsen syntymän jälkeen. Kirja kuuluu Pekka Töpöhäntä -kirjasarjaan ja tätä edeltävä kirja on muuten nimeltään "Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä". Saisipa jostakin tuon kirjan käsiin, niin voisi tarkistaa eteneekö sarja kronologisessa järjestyksessä vai mistä pälkähästä Pekka on kuvitellut pääsevänsä 😉

Pekka Töpöhännän kolmoset -kirjassa Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta ovat saaneet pentuja! Tai tarkalleen näin ei kerrota tapahtuneen, vaan pennut ilmestyivät kukikkaalle tyynylle eräänä sunnuntaina. On herttaista lukea kuinka nämä nuoret, kokemattomat vanhemmat omaksuvat roolinsa äitinä ja isänä. Totta kai kyseessä on satukirja ja hahmot kissoja, mutta silti sieltä on havaittavissa niitä samoja tuntemuksia mitä itselläkin oli, kun Ukkeli syntyi. Uusina vanhempina Maija ja Pekka vielä totuttelevat vanhemmuuteen ("Niitten pitäisi kai sitten olla meidän?" Kysyy Pekka jo ensimmäisellä sivulla), he ihastelevat lapsosiaan (kauniita, vaikka ovatkin vähän ryppyisiä) ja hännän pituutta tarkistaessa Pekka pelkää Maijan rikkovan pennut. He eivät myöskään tiedä, että pennut ovat aluksi sokeita ja ovat asiasta huolissaan. Vasta vanhemmiksi tulleiden hassuja huolia, joita myöhemmin muistelee ja ihmettelee, miten kaikki tuntuikin oudolta ja vieraalta.

Alussa lasta tuli käsiteltyä jopa ylivarovaisesti. Loppupelissä oikeat otteet oppi nopeasti, mutta huh sitä ensimmäistä kertaa. Itse pääsin perhehuoneeseen heräämön kautta, joten mies ja poika oli päässyt tutustumaan toisiinsa kangaroo caren kautta.(Ihokontakti taitaa olla sana mitä yleensä käytetään , mutta minä pidän tuosta kenguru caresta huomattavasti enemmän) Mies kertoi myöhemmin, että hänen oli pitänyt pyytää hoitaja apuun, kun Ukkeli oli valahtanut sylistä kylkeen eikä hän ollut uskaltanut/osannut lasta sieltä syliin nostaa. Uskon, että luonto on tässäkin tehnyt järjestelyt naisten hyväksi eli naiset luonnostaan hallitsevat lapsen käsittelyn paremmin. Miehiltä homma vaatii enemmän totuttelua, mutta hekin pärjäävät erinomaisesti, niin halutessaan.
Ote kirjasta Pekka Töpöhännän kolmoset

lauantai 11. helmikuuta 2017

Ei somea lukita yöksi - Sosiaalinen media arjessa


Sosiaalinen media on osa päivittäistä arkeamme. Sosiaalinen media, eli some, määritellään kanavaksi, jossa jokaisella on mahdollisuus viestintään ja sisällöntuottamiseen. Yksinkertaisuudessaan voi sanoa, että jos pystyt kommentoimaan, olet osa somea.

Kun lehtien mielipide- ja tekstaripalstat on koettu liian hitaiksi vaikuttaa, on perinteinen media hylätty ja löydetty somelaaksosta reaaliaikainen kommentointikanava. Somessa itsekukin voi jakaa ajatuksiaan nimettömästi, avattarena tai omana itsenään. Äänensä kuuluville saaminen on helppoa, koska kanavia on monta ja some on aina auki.

Helppous, viestin jaettavuus ja ajatus mahdollisuudesta vaikuttaa, tai saavuttaa mainetta, voi kiehtoa monia ja olla syy jakaa viestejään eri palvelimissa. Anonyymiyden ja nimimerkin taakse piiloutumisen kuvitellaan antavan luvan kommentoida mitä tahansa, ja kennelle tahansa. Hekin, jotka kommentoivat omalla nimellään, eivät välttämättä mieti seuraamuksia ja sitä mitä kaikkea he kommentoidessaan edustavat. Riippuen henkilön asemasta, hän tahtomattaan edustaa suurempaa kokonaisuutta.

Kirjallinen viestintä on lajissaan haastavimpia, koska viestisisällön ymmärtämiseen vaikuttaa esimerkiksi lukijan sen hetkinen mielentila. Tekstin laatijalla on vastuu tuottaa ymmärrettävä kommentti. Kommenttia kirjoittaessa tulee sisältö, sanojen käyttö, tyyli, asennoituminen asiaan jne. olla kohdillaan. Kommentoijia löytyy jokaisesta yhteiskuntaluokasta ja jokaiseen tarpeeseen. Oma mielipide tai ei, jokaiselle löytyy väylä viestiä sekä viestille  oma lukijakuntansa. Jos kuvittelemme sosiaalisen median Muumilaaksoksi, millaisia kommentoijia meille tulisi vastaan?

Muumipeikko - Peräkammarin poika. Tämä kommentoijatyyppi kaipaa seikkailuja, vaikka sitten somesta. Kotiin on kuitenkin aina hyvä palata ja näin ollen reissutkaan ei kovin kauas ulotu tai ainakaan liian pitkäksi aikaa. Maailmankuvaa on laajennettu vähintään facebookissa ja 24suomi -keskustelukanavalla. Kommentoija mielellään jakaa  näkemyksiään miettimättä suuremmin seuraamuksia. Todennäkäisesti jälkiä puidaan sitten yhdessä vanhempien, ja koko kylän, kesken.

Muumimamma - Pullantuoksuinen äitihahmo, joka kaivaa käsilaukustaan niksit, marttakerhon -ohjeet sekä kertoo tarvittaessa kuinka tehdä pihkavoidetta tai variksenmarjahyytelö. Hyvää tarkoittavat ja harkiten kirjoitetut kommentit eivät halua loukata ketään, vaan auttaa ja ilahduttaa lukijaansa.Valitettavasti konteksti voi olla vain väärä. Surffailee sujuvasti netissä, mutta mielellään lukee uutiset edelleenkin teksti-TVstä tai sanomalehdestä.

Muumipappa - Lukee mielellään keskustelupalstoja ja yömyöhäsellä muutaman rommitotin jälkeen jakaa pikkusihneissään elämän viisauksiaan.

Niiskuneiti - Yolo. Nettikamera, selfietikku ja oma kanava. Mitä muuta ihminen tarvitseekaan? Jos se on kuvattavissa, jaettavissa ja tykättävissä täytyy silloin toimia niin. Instagram ja Snapchat on vähimmäisvaatimuksia ja kommentitkin voi tiivistää lyhenteisiin tai yhteen sanaa. Ihanaa ♡ . Tulevaisuuden toiveissa ala sosiaalisessa mediassa esim.bloggaaja, oma Youtube -kanava tai muu vastaava.

Pikku-Myy - Kriittinen, aggressiivisuuteenkin taipuvainen, joka jaksaa jankuttaa aiheesta, kunnes keksii seuraavan mielenkiintoisemman aiheen. Mikään ei ole pyhää ja oma mielipide on ainoa oikea. Suorapuheisuus aiheuttaa ongelmia, mutta toisinaan osuu myös naulankantaan ja näin löytää ajatuksilleen kannattajia. Yksinhuoltajaäiti, suuri sisarkatras tai muu suuresti elämään vaikuttanut asia on antanut kommentoijalle puhtia näyttää paikkansa maailmassa. Maasta se pienikin ponnistaa.

Hemuli - Erikoisalanaan erikoisosaaminen. Näiltä kommentoijilta saa faktoja pöytään pyytämättä ja nämä kommentoijat viihtyvätkin parhaiten oman alansa keskustelupalstoillla, joissa on hyvä jakaa tietouttaan samantasoisten keskustelijoiden kanssa. Amatöörien kanssa keskustelu on piinaa, koska he eivät tiedä mistä puhuvat.

Nuuskamuikkunen - Metsäfilosofi, joka jakaa harkiten neuvojaan. Toisinaan kommentit ovat hieman kryptisiä, mutta niihin ei saada lisävastausta, koska kommentoija on pakannut telttansa ja lähtenyt ongelle seuraavaan somekanavaan. Itsenäinen ja osin omavarainenkin kommentoija ei välttämättä ymmärrä muiden pointteja, mutta se ei ole este millekään. Iätön nuori kapinallinen on valmis asettumaan poikkiteloin auktoriteetteja vastaan samalla kun siteeraa suurimpia filosofeja twitterissä.

Vilijonkka - Oman elämänsä Vuoden paras äiti -kilpailun osallistuja, joka puolustaa raivokkaasti jälkikasvuaan, kasvatusmetodejaan sekä tarjoaa neuvojaan niin kodinlaittoon kuin lastenkasvatukseen. Kärkäs puuttumaan asioihin vaikka omassa elämässä olisi vielä parantamisen varaa, huolimatta viimeisen päälle filtteröidystä profiilikuvasta. Superuser keskustelupalstoilla (esim. Vauva.fi) ja Facebookin äiti-ryhmissä. Mahdollisesti tämän kaiken lisäksi pitää henkilökohtaista blogia perhe-elämänkuvioista. Aktiivinen sosiaalinen elämä (somessa).

Haisuli - Somelaakson kiusaaja. Yleensä tulee trollaamaan vain saadakseen siitä iloa ja aiheuttamaan kaaosta muissa kommentoijissa. Ei välitä mitkä on seuraamukset, kunhan saa oman ilon. Esiintyvät harvemmin omalla nimellä.

Mörkö - Keskustelun tappaja. Kommentoija onnistuu jäädyttämään keskustelun ja usein on ei-kaivattu vieras. Nimi on tunnettu, joten ilmestyessään mukaan keskusteluun kaikki odottavat pahinta. Näiden kommentoijien tarvetta kommentoida ei useinkaan ymmärretä. Kommentoija on vaatimassa mahdottomia keskustelukumppaneiltaan ja näin ollen ei myöskään ole kaivattua seuraa.

Näin jälleen kerran on aktiivinen somepäivä edennyt iltaan, mutta jossakin päin maailmaa on aamu ja somettajat heräävät pikkukoloistaan. Somelaakson asukkaiden on aika käydä nukkumaan, mutta eihän sielläkään oikeasti nukuta, vaan näyttöjen sinisen valon loisteessa valvotaan yömyöhään. Mehän kaikki jo nimittäin tiedämme, että ei somea ei lukita yöksi.

Mikä sinun hahmosi on? Kuka unohtui joukosta ja millainen hän olisi kommentoijana? 

Tämä postaus on tehty helmikuun yhteistyöpostauksena Mammalandian kanssa. Mammalandian kotisivun löydät täältä ja Facebookiin pääset kommentoimaan täältä.

Innoituksen postauksen tyylistä sain Muumien remasteroituihin jaksoihin ja uusien ääninäyttelijöiden valintaan liittyneestä keskustelusta. Muumit eivät tainneet ylittää someraivon kynnystä, vaikka kaikki kommentoijat eivät uusista äänistä lämpene.

torstai 9. helmikuuta 2017

Kiertokirje kirjoilla - kaksi listaa kahdesta hyllystä


Huomasin Facebokissa kiertävän ketjukirjeen ja ajattelin, että sellainen olisi hauska itsekin tehdä. En kuitenkaan jaksa jakaa sellaisia facessa, joten tein listauksen tänne :) Päätin kuitenkin laajentaa vielä listaa niin, että tein kaksi versiota. Toiseen otin vastaukset vanhempien kirjahyllyn kirjoista ja toisen täytin Ukkelin kirjahyllyn aarteilla. Olkaa hyvä! Ja laitetaan haaste eteenpäin sinulle joka haluaa ottaa haasteen vastaan. Linkitäthän minutkin omaan postaukseesi, niin käyn lukemassa sinun listasi. Ja vain yksikin lista riittää :) 



Seuraaviin kysymyksiin vastataan otsikoilla, jotka valitset omasta kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimistä.
Vanhempien kirjahylly:
1. Oletko mies vai nainen? Iron Man
2. Kuvaile itseäsi. Ääliö ulkomailla
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? It's so easy (ja muita valheita)
4. Kuinka voit? Balladi pahasta olosta
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Ei kaduttavaa
6. Mihin haluaisit matkustaa? Täältä pohjoiseen
7. Kuvaile parasta ystävääsi. Valtio vihaa sua
8. Mikä on lempivärisi? Saako tälle edes nauraa?
9. Millainen sää on nyt? Marras
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? All those wasted years
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Dancing with myself
12. Millainen on parisuhteesi? Kolmesti kuollut
13. Mitä pelkäät? 101-prosenttinen totuus
14. Päivän mietelause. Tämä myö otettaan
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Content rules
16. Miten haluaisit kuolla? Run to the hills
(Jaa-has, tuli luovuttua liian aikaisin omista kirjoista)

Lapsen kirjahylly:
1. Oletko mies vai nainen? Taikapuu
2. Kuvaile itseäsi. Kurkistuskirja
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Touhukas hiiriperhe
4. Kuinka voit? Epun päivä
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Pihalla
6. Mihin haluaisit matkustaa? Narnia
7. Kuvaile parasta ystävääsi. Hevosen ystävät
8. Mikä on lempivärisi? Mustakarva karkuteillä
9. Millainen sää on nyt? Muumilaakson vuodenajat
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?  Myyrän syysleikit
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Pieni kirja sanoista
12. Millainen on parisuhteesi? Vauvan kanssa
13. Mitä pelkäät? Pingan paimenena
14. Päivän mietelause. Paluu puolen hehtaarin puistoon
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Traktorit ja ajoneuvot
16. Miten haluaisit kuolla? Pekka Töpöhäntä ja kolmoset
(Tämä oli huomattavasti vaikeampi, kuin aikuisten kirjaversio 😃 )



tiistai 7. helmikuuta 2017

Viikko käyntiin muskarin musiikkihetkellä


Olemme viime syksystä lähtien käyneet muskarissa 1-2 vuotiaiden ryhmässä. Ukkeli oli alle vuoden kun aloitimme Muskarissa, mutta minusta tuntui silloin hassulta, että olisimme  menneet alle vuosikkaiden ryhmään. Ryhmän alkaessa Ukkeli oli nuorin ja eron huomasi selvästi. Taputtaminen ja hyppiminen oli hauskaa joten hän kyllä osallistui aktiivisesti ja viihtyi isompien joukossa. Nyt puoli vuotta myöhemmin meno on aivan eri. Ukkelin opittua kävelemään ja kiinnostuessa lähes kaikesta mahdollisesta, on muskaristakin tullut seikkailupuisto. Keväänryhmässä on syksyltä yksi tuttu lapsi ja monta uutta tuttavuutta. En tiedä vaikuttaako, että ryhmäläiset on nyt suunnilleen samanikäisiä, mutta meno tuntuu paljon aktiivisemmalta. Tai sitten Ukkelin perässä juokseminen on saanut minut luulemaan, että siellä jotenkin tapahtuisi enemmän :) .

Syksyllä muskarin alkaessa ihmettelin, että en tunnistanut yhtään laulettua laulua. Onhan toki aikaa, kun on lasten lauluja tullut laulettua tai kuunneltua, mutta silti biisit oli täysin vieraita. Myöhemmin selvisi, että laulut ovat ohjaajamme Saaran yhtyeen omaa tuotantoa. Tämä selittikin paljon (enkä näin ollen ole ihan seniili). Muskari kestää kerralla 45 minuuttia ja siinä ajassa ehdimme laulaa, leikkiä, soittaa ja vähän teemasta riippuen askarrella tai piirtää. Syksyllä lapset sai askarrella siilin varjoteatteriin. Saara esitti lapsille myös varjoteatteriesityksen, joka vuorostaan inspiroi minut tekemään joulukalenterin varjoteatterityylillä.  Välillä tuntuu, että Ukkelilla on niin monta rautaa tulessa hänen säätäessä omiaan, että meiltä menee koko musiikkikasvatus ohi. Muskaripaikka kun on jo tuttu pitää siellä joka kerta käydä räveltämässä ne samat sähköjohdot, kaapit yms. mihin ei tarvitsisi mennä. Onneksi kolmeen varttiin mahtuu monipuolista ohjelmaa ja aktiviteetti vaihtuu sopivalla tempolla. Eiköhän ne muutkin muskarilaiset siitä vielä reipastu ravaamaan ympäriinsä ennen kevään viimeistä kertaa.

Ukkeli tykkää soittimista. Etenkin niistä kaverilla olevista. Tällä viikolla oli jälleen kerran menossa iänikuinen sähköjohtojen katselmus, kun hän kuuli marakassin äänen. Siihen loppui virtapiireily, kun hän syöksähti hakemaan itselleen soittimen. Kumpaankin käteen olisi pitänyt saada oma, mutta yhdellä piti pärjätä. Tuollaiset tilanteet ovat hyviä oppimishetkiä: Aina ei saa mitä haluaa ja pitää osata myös luopua esineestä. Ukkelilla on suhteellisen reipas tyyli ottaa vieruskaverilta soittimet, mutta ei hän laita vastaankaan (uhmaa), kun minä, toinen vanhempi tai ohjaaja palauttaa soittimen takaisin. Silloin kun soittimena olisi rumpu, kiinnostaa Ukkelia tamburiini. Tamburiinia soittaessa mielenkiintoisempi olisi triangeli. Onneksi soittimia ehditään vaihdella, niin kaikki lapset pääsevät kokeilemaan eri vaihtoehtoja.

Muskarista on tullut mukava viikon käynnistys. Jos emme kävisi muskarissa, olisi maanantaille katsottuna joku muu kerho. Kerho antaa mahdollisuuden tavata muista vanhempia  ja ihastella pikkuistenryhmään tulijoita. Alle vuosikkaiden ryhmä alkaa välittömästi, kun me lopetamme, joten pikkuiset odottavat aina aulassa sisäänpääsyä.

Viime syksynä mainostin eräässä Facebook -ryhmässä meidän muskaria. Koska muskari sijaitsi niin lähellä halusin osaltani mahdollistaa, että ryhmän minimikoko täyttyisi ja jatkuisi myös keväällä. Oma lehmä siis ojassa, kun toivoin, ettei minun tarvitse etsiä toista ryhmää. En ole poliittisesti (tai uskonnollisesti) sitoutunut ja olinkin kovin hämmentynyt, kun eräs ryhmäläinen kommentoi, että kaikkien on hyvä tiedostaa kyseisen muskarin järjestäjän olevan erään poliittisen puolueen lastenjärjestö. Kyseinen henkilö kertoi edustavansa eri poliittista näkemystä ja näin ollen ei veisi lastaan muskariin missä me käydään. Häkellyin tuosta kommentista. Hetkellisesti minulle tuli olo, että olin tehnyt jotakin väärää. Ensijärkytyksen jälkeen en voinut kuin ihmetellä kyseisen henkilön kommenttia. En tarkemmin ala ruotimaan mikä puolue on kyseessä, (täältä voit käydä lukemassa missä muskarissa käydään) mutta voin sanoa, että en koko syksyn aikana ollut huomannut toiminnassa mitään poliittista agendaa. Ellei se ollut sitten se sammakko, joka hyppäsi lumpeelta toiselle....hmmm... Muskarin kotisivuilla kyllä kerrotaan poliittisesta kytköksestä, mutta myös siitä, että heidän kerhotoiminnassa tausta ei näy. Toiminta pohjautuu myös arvoihin, joita itse arvostan: erilaisuuden hyväksyminen, vastuuntuntoisuus ja oman elämän hallinta. Vanhemmat päättävät missä kerhoissa lapsiaan käyttävät, joten en millään muotoa väheksy ryhmässä kommentoineen henkilön näkemystä.

Tuo henkilön antama kommentti herätti minut ajattelemaan, että välillä on hyvä pysähtyä tiedostamaan missä mennään. En minäkään veisi lastani kerhoon, joka sotisi minun arvomaailmaani, mutta toisinaan sitä paahtaa tukkaputkella menemään ilman, että asioita tarkemmin miettii. Uskon, että jos esim. muskarissa olisi teemoja tai puheita, jotka särähtäisi korvaani, emme siellä kävisi. Muskaria valitessani en ennakkoluuloineni lainkaan katsonut ev.lut.seurakunnan tarjoamia muskareita, koska epäilen niissä painotuksen olevan liian uskonnollinen minun makuuni. Tämä tosin kertoo ainoastaan minun näkemyksestä ilman tarkempaa tutustumista aiheeseen. Ehkä käymme vielä jossakin vaiheessa katsomassa seurakunnan tarjonnan ja sitten tiedän olenko vain ennakkoluulojeni orja vai olinko oikeilla jäljillä.



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Päiväkoti valittu - elokuussa aloitus

Tämän viikon ohjelmaan on kuulunut päiväkotisopparin teko. Päiväkoti valittiin yksityiseltä puolelta ja hoidon Ukkeli aloittaa elokuussa. Olemme hyvissä ajoin liikenteessä, ja tässä on nyt hyvin aikaa totuttaa lapsi päiväkotirytmiin sekä opetella ruokailu yms. taitoja. Puolessa vuodessa poika ehtii kehittyä vielä paljon, joten turha edes miettiä miltä meno siinä vaiheessa näyttää.


Miltäs sitten äidistä tuntuu, kun tietää päivän jolloin lapsi mene hoitoon? Rehellisesti sanottuna tässä ei ole läpikäyty mitään suuria tunnetiloja. Hoidon aloitus on hyvin luonnollinen ratkaisu, etenkin kun Ukkeli on elokuussa lähes pari vuotias. Heinäkuun alussa palaan takaisin töihin noin kahden vuoden poissaolon jälkeen. Tällä hetkellä aikaiset aamuherämiset ahdistaa enemmän, kuin ajatus siitä, että meidän pikku poika on vieraalla hoidossa. Aikaisten aamujen lisäksi totuttelu työrutiineihin ja seurustelemaan päivät aikuisten kanssa vaatii orientoitumista:). En uskalla edes mainita ahdistuskynnystäni, kun mietin tietokoneen asennusta ja salasanojen uudelleen aktivointia 😱 .
Pojan syntyessä oli miehelleni itsestäänselvää, että hän pyrkisi pitämään kaikki mahdolliset vapaat. Saimme sovittua työ/loma -kuviot niin, että  hän on isyysvapaalla ja kesälomalla kesällä, joten pojat voivat heinäkuussa viettää kunnon isä-poika -aikaa äidin hikoillessa töissä (toivottavasti ovat saanneet korjattua sen ilmastoinnin parissa vuodessa...).

Kuvat: Nantes 2014 

Päiväkodista minulla ei ole omakohtaista kokemusta, sillä äitini toimi perhepäivähoitajana minun ja siskojeni ollessa pieniä. En siis missään vaiheessa ollut kodin ulkopuolella hoidossa. Päiväkodeista minulla on tämän vuoksi ainoastaan toisen käden tietoa. Tietoni pohjautuvat siihen mitä lehdet kirjoittelevat, mitä hoitajina toimivat ystävät ovat kertoneet (usein niitä kauhujuttuja :) ) sekä mitä työkaverit ja ystävät ovat jakaneet omia kokemuksia. Tästä kaikesta huolimatta minulla ei ole mitään epäillystä eikö päiväkoti olisi pojalleni parhaaksi. Siellä hän pääsee leikkimään ikäistensä kanssa, oppii sosiaalisia taitoja, päivärytmiä, rutiineja ja oppii ottamaan ohjeita muiltakin aikuisilta, kuin ainoastaan omilta vanhemmilta. Uskon myös, että päiväkoti tarjoaa hänelle paikan oppia monipuolisesti. Tällä en tarkoita, että olen siirtämässä kasvatusvastuuta päiväkodille. Tarkoitan, että uskon poikani saavan päiväkodista virikkeitä jotka tukevat hänen kehitystää ja joita ei ole mahdollista kotoa saada. Vaikka pystyisimmekin tarjoamaan kotona viihdettä ja virikettä jokaiselle päivälle, emme pysty tarjoamaan samanlaista sosiaalista kanssakäymistä.

Tässä vaiheessa kodin ulkopuolisen hoidon aloitus tuntuu asiaan kuuluvalta. Tulen varmasti palaamaan tähän aiheeseen myöhemmin, kun hoidon aloitus on lähempänä. Katsotaan silloin uudemman kerran, mitkä on mamman tunnelmat. Puolessa vuodessa ehdin minäkin vielä käymään asiaa monta kertaa lävitse ja sen hetkisiä tunnelmia ei voi vielä etukäteen tietää. Siinä missä poika kasvaa ja kehittyy, pääsee äiti matkaamaan tunteiden vuoristoradalle.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Lettuperjantai

Kokeilin punajuurta letuissa ja toimii! Ohjeena peruslettutaikina, jonka sekaan raastin yhden pienen raa'an punajuuren. Paisto normaalisti paistinpannulla. Letut tuli iltaruoalle ja täytteeksi kanasuikaleita sekä avokado-valkosipuli-jugurtti -kastike. Väristä tuli niin kaunis (kuva ei anna oikeutta), että sopisivat vaikka ystävänpäiväletuiksi. Punajuurenmehu antaa mukavasti punakkuutta, jos ei välitä raasteesta letuissa. Vohvelirautaa en omista, mutta eiköhän silläkin saisi hauskoja pinkkejä vohveleita aikaiseksi.
Ukkelillekin lettu maistui. Tosin hän on jo saanut tottua pinaatti- ja porkkanaversioihin.

torstai 2. helmikuuta 2017

Pienillä käsillä pienestä lasista


Olemme harjoitelleet Ukkelin kanssa juomista omasta lasista. Kerran jäi mieleeni vinkki, että harjoitteluun kannattaa käyttää snapsilasia, koska normaalikokoinen juomalasi on pikkuihmisen pienelle kädelle TODELLA iso. Lähes sama, jos itse yrittäisi juoda 1-1,5 litran tuopista (ainakin näillä käsillä mitkä minulla on :) ).  Meiltä löytyy kaapista kristallisia snapsilaseja, mutta mielelläni pidän ne ehjänä vielä muutaman vuoden. Ohuet, herkät lasit eivät kestäisi Ukkelin ronskia harjoittelutapaa. Vinkin saamisesta lähtien olen yrittänyt löytää muovisia snapsilaseja jotka täyttäisi minun vaatimukset lasin suhteen. Valehtelematta ainakin siis puoli vuotta. Todennäköisesti olen käynnyt vain väärissä kaupoissa, mutta kovamuovisia pieniä snapsilaseja en ole löytänyt. Viime viikolla lopulta löysin alennuksesta juuri sellaiset lasit mitä olin etsinyt, mutta ne oli lasia. Lasi oli kuitenkin sellaista raskasta ja paksua, joskus ikilasiksikin ehkä kutsuttu, otin niitä pari kotiin. Ja kun halvalla sai 😀. Esittelin kotona löytöäni ja mieheni kommentti oli:"Eikö noiden olisi parempi olla muovista?". No niiiiin - kyllä! Mutta jos puoleen vuoteen en muovisia ole onnistunut löytämään, niin sitten saa kyllä nämä kelvata. Ei syttynyt sota, mutta hieman piti tuhahtaa, kun hän noin epäili minun arvostelukykyäni.  Oikeassahan hän kysyessään oli, mutta olen valmis kompromisseihin, jos ei juuri sitä löydy mitä etsii. Todennäköisesti lähipäivinä alkaa näitä muovisia snapsilaseja löytymään vähän joka paikasta :)

Lasi meni kokeiluun jo samana iltana. Ensimmäinen testikerta* meni kirjaimellisesti rinnuksille. Ukkeli hallitsi lasista kiinni pitämisen kaksin käsin ja nostamisen kohti suuta, mutta liikerata ja lähestymiskulma vaati vielä harjoittelua. Puolikkaaseen lasiin mahtuu 10 ml (piti ihan mitata), mutta kyllä tuokin määrä sotkua saa aikaan. Pahimmat lammikot pyyhittiin ja kaadettiin lasiin lisää juotavaa. Toisella kierroksella vähän avitin, jotta saatiin lasi huulille asti. Huomattavasti paremmin meni. Tätä treenattiin ja annoin kokeilla jälleen yksin, avustin vielä lasin nostovaiheessa. Liikerata meni parin harjoituskerran jälkeen jo oikein, mutta lasin telakoitumisen kanssa oli vielä hienosäätöä. Ukkelin mielestä juomaa olisi ollut mukavampi lirputella kielellä, jolloin lasin alareuna oli leuassa ja näin ollen myös juomat jälleen rinnuksella. Treenaus tekee kuitenkin mestarin. Ukkeli myös keksi, että jos suun painaa lasiin kiinni lasin ollessa vielä pöydällä ja vasta sitten noustaa ylös, onnistuu juominen erinomaisesti.


Olemme treenanneet myös mehukeitolla, piimällä, marjasmoothiella ja -pirtelöllä. Nopeasti se taito siitä vain kehittyy, kun antaa kokeilla. Olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin, mutta hyvä, että edes nyt. Harjoitukset jatkuu :)

Loppukevennyksenä ote elokuvasta  Airplaine! eli Hei me lennetään! *)Ensimmäisen juomisyrityksen kohdalla, tai lähinnä siinä, että se ei onnistunut, tuli mieleeni jokin komedia/sketsi. Siskojeni avulla sain ratkaistua mistä olin saannut flashbackit. Tältä se ensimmäinen yritys suunnilleen näytti (vaikka menikin rinnuksille). Lapsellani on juomsiongelma? 😉 On muuten ihan klassikkokomedia, jos jostakin syystä on jäännyt näkemättä.

Minkä ikäisenä teillä on lapset oppinut juomaan juomalaseista ilman auttamista? Onko antaa hyviä vinkkejä itsenäiseen ruokailemiseen, koska sitä meillä harjoitellaan parhaillaan..  

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Hässi ystävänpäivänä + Lippuarvonta!


Tahallani kirjoitin harhaanjohtavan otsikon, mutta taisi tehota, koska luet tätä. Tässä postauksessa puhutaan ystävänpäivän musiikkikeikasta eikä mistään muusta. Keikka järjestetään Sture 21ssä Helsingissä ja kuoron jäsenenä haluan promota keikkaa ja artisteja. Lisäksi mukana arvonta, josta voit voittaa sisäänpääsyn keikalle itsellesi ja ystävällesi. Yhteistyötä tässä on tehty vain sen verran, että itsekin kuorossa laulan (toivon mukaan myös jatkossa...) ja haluan kertoa olemassa olostamme myös lukijoilleni.


Hellä Sointu & Sopimattomat Seuralaiset (tuttavallisesti HäSSSi) on 38 jäseninen sekokuoro, johon tällä mammalla on kunnia kuulua. Purkkiorjat on pitkänlinjan skiffle-henkinen bändi, joka saa kierrätysmateriaalista rakennetut soittimet laulamaan... tai siis soimaan. Tapahtuuko rakkaudentekoja vai mitä, kun noin 25 kuorolaista ja bändi ahtautuu Sture 21:n lavalle 14.2.? Sitä ei tiedä kuin saapumalla paikalle. Sture 21:seen mahtuu n. 120 henkeä ja kun kuoro täyttää jo sen 1/6 osan on Amorilla varmasti illan mittaan töitä. Ah sitä rakkauden määrää mitä ilmassa leijaileekaan. Vai mitä muuta se sakea usva voisi olla?

Ystävänpäiväiltana pysyttelen itse poissa lavalta, mutta paikalla olen kyllä. Opiskeluiden vuoksi olen joutunut luistamaan treeneistä ja tästä syystä en viitsi mennä sotkemaan rivejä (vaikka mieli laulamaan kyllä olisi). Mitä Hässi sitten laulaa? Hässi laulaa tuttuja biisejä, mutta uusilla sanoilla. Tekstinikkareina toimii kuka tahansa kuoron jäsen ja sovitukset hiotaan loppuun yhdessä kuorona upean kuoronjohtajammme johdolla. Tarjolla on yllättäviäkin sovituksia tuntemistasi kappaleista, ja todennäköisesti käsitys kappaleesta muuttuu täysin. Kuoron koreografiat ovat legendaarisia ja tarkkailun arvoisia (ne voivat mennä ohi, jos et ole tarpeeksi tarkkaavainen). Kuoro on myös mediasta tuttu ja 2015 listattiin Iltalehden toivoksi nro 75. (Taisi olla vain painetussa lehdessä, kun en onnistunut sitä löytämään, mutta luota minuun!).

Miksi kannattaa raahautua Sture 21:seen Hässin ja Purkkareiden keikalle? Tässäpä pari syytä:
1. 💗Ystävänpäivä!!!!💗
2. Se on MOKA, jos et tule
3. Liput on halvat
4. Lipun hinnalla saat kaverin sisään
5. Maksatte lipun puokkiin, niin on vielä halvempaa sinulle
6. 50 ensimmäistä saa korvatulpat kaupan päälle!
7. Ajoissa tulleena, ei tarvitse kuunnella esiintyjiä vaan voit keskittyä ollennaiseen - Seurustelemaan kaverin kanssa
8. Helppo löytää perille kauempaakin
9. Olisi kiva, jos meidän keikalla olisi joskus muitakin kuin vain ystävät ja sukulaiset
10. Ehkä löydät esiintyjän seuraaviin juhliisi...
11. Ehkä löydät uuden rakkauden - tai edes alat fanittaa kuoroa
12. Ei ole mitään televisiossakaan
13. Tiistai 
14. After work'lle (kuitenkin työskentelet taas kuuteen)
15. Mies voi välillä hoitaa lapset, kun lähdet käymään ulkona
16. Vaimo voi välillä hoitaa lapset, kun lähdet käymään ulkona
17. Joku voi hoitaa lapset, kun te hoidatte parisuhdetta ja nautitte YSTÄVÄNPÄIVÄSTÄ 😍
18. Kiinnostaa kuitenkin tietää, mitä on tarjolla
19. Kaljalle?
20. Voitat liput arvonnassa?

Tosiaankin, vaikka en lavalla keiku, sain luvan arpoa keikalle lipun, jolla saat mukaan myös kaverin (1 lippu = sinä ja avec, paketin arvo yht.10 €).
Osallistuminen arvontaan: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.

Keikasta lisätietoa täältä p.s. jos haluat varmistaa paikkasi keikalla, kannattaa liput varata ennakkoon! Ohjeistus ennakkovaraukseen löytyy keikan lisätiedoista :)