perjantai 24. helmikuuta 2017

Kun katsoo maailmaa lapsen silmin



Ulkona ollessa, meille paistoi aurinko talvisessa pakkaspäivässä. Koiraa, polkupyörää, linnunlaulua. Niin paljon katsottavaa, koettavaa, nähtävää. Luminokare on maailman mielenkiintoisin asia. Ja kivi. Ja oksa. Hymy vastaantulevalle. Vilkutus lumiauralle.

Sisälle tullessa on aika syödä päiväruoka. Ukkeli istuu jo pöydän ääressä syöttötuolissa, kun avaan verhot ikkunan edestä. Aurinko paistaa vielä pilvien lomasta, mutta on alkanut satamaan lunta. Isoja hiutaleita leijailee taivaalta alas, leikkien ja kieppuen tuulen pyörteissä. 

Keittoa menee alas pari lusikallista, mutta sitten liike pysähtyy. Katse kääntyy ikkunaan ja Ukkeli tuijottaa lasin takana tanssivaa maisemaa. Pieni sormi nousee ja osoittaa. Sanoja, joita äiti ei ymmärrä, mutta ilmiselvästi lumi ihmetyttää. Lumisadetta katsotaan yhdessä hetken aikaa. Ehdimme ruokailla myöhemminkin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!