HBO Nordic: Big Little Lies - Valheista vakuuttavin

Ensimmäiset minuutit jo vakuutti. Jäin koukkuun, koska halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. 23 minuuttia ehdin jaksoa tuijottaa kunnes lapsi heräsi päiväunilta. EEEEIIII!!!! Jospa Ukkeli vielä hetkeksi nukahtaisi. Ei kuulu mitään, hyvä. Sain vielä jatkaa, mutta minuutin kuluttua minun piti luovuttaa ja jättää sarja odottamaan yön pimeitä tunteja eli sitä, että Ukkeli käy yöunille. Minusta siis ei ole Montreyn kaupungin täydelliseksi äidiksi. Vai onko sittenkin? En voi tietää, koska 6 jaksoa ja 20 minuuttia on sarjaa näkemättä.

HBO Nordicilta alkanut Big Little Lies on David E. Kelleyn laatusarja, joka pohjautuu Liane Moriartyn samannimiseen kirjaan. Seitsemän osaisessa sarjassa nähdään toinen toistaan upeampia näyttelijöitä, joten jo sen perusteella voi sanoa, että Big Little Lies ei jää pieneksi. Sarjan näyttelijäkaartiin kuuluu mm. Reese Whiterspoon (Walk the Line, Vettä Elefanteille), Nicole Kidman (Moulin Rouge!, The Others), Alexander Skarsgåd (True Blood, Tarzanin legenda), Shailene Woodley (Outolintu-elokuvat) ja Laura Dern (Jurassic Park).

Aloitusjakson nimi on jo lupaava - Somebody's Dead - ja kerronnallisista syistä voimme vain arvailla mitä on tapahtunut. Ukkelin mentyä iltaunille oli äidin aika ottaa itselleen laatuaikaa, joten laitoin jakson pyörimään uudelleen alusta lähtien. Toisella kierroksella naamat oli jo hieman tutumpia, kokonaisuus hahmottui paremmin ja vieläkin koukku toimi. Takaumia, ihmiskohtaloita, lumoavia maisemia, salaisuuksia tekojen takana, äitien keskinäistä taistelua ja tukahdettuja tunteita. Mitä kummaa näiden pääperheiden välillä, ja perheiden sisällä, tapahtuu? Ensimmäiset 25 minuuttia on yhtä edestakaisommelta, kun nopeatempoisesti tikataan menneisyyden ja nykyhetken välillä. Hetkellisesti meno tyyntyy suoraan ompeleeseen ja tässä vaiheessa löysätään painoa polkimelta ja syvennytään siihen mitä henkilöt ajattelevat. Loppua kohden on hyvä pitää huoli, että syntynyt kiinnostus ei pääse purkautumaan, joten vielä loppuun hieman edestakaisommelta. Ja sitten on hyvä jäädä odottamaan seuraavaa jaksoa. Damn.

Kuvat: IMDb

Sarjassa käytetty takaumien ja nykyajan vetoketjumainen limittäminen on suosittu tapa monessa sarjassa. Äkkiseltä mieleeni tulee HBO Nordicin muutamakin sarja jossa tätä tyyliä käytetään. True Detective ja The Affair pari niistä esimerkkinä mainitakseni. Itse pidän tästä koukutustavasta ja ainakaan vielä en ole siihen kyllästynyt. Kerrontatyyli pakottaa katsojan seuraamaan sarjaa, koska jos samalla yrittää räplätä kännykkää voi helposti missata yksityiskohtia. Big Little Lies'ssa tuli hetkellisesti mieleeni myös Fight Club -elokuva, mutta vain hetkellisesti ja tämä on vain minun oma mielleyhtymä, johon moni muu ei välttämättä pysty edes samaistumaan. Jaoin tämän tärkeän tiedon siitäkin huolimatta :)

Ensimmäisen jakson perusteella voin Big Little Lies -sarjaa suositella. Lukulistalle meni myös Liane Moriartyn kirja, joka löytyy suomennettuna nimellä Mustat Valkeat Valheet. Vaikka sarjoja tykkään katsoa, olen myös lukija ihminen (aivan liian vähän viime aikoina tosin) ja olen sitä mieltä, että kirja on aina parempi, kuin siitä tehty sovitus. Kirjaa lukiessa hahmot tulee luotua mielessään, kuten myös paikat ja tapahtumat. Elokuvissa ja sarjoissa kaikki annetaan valmiiksi pureskeltuna ja usein pinnan alle jää asioita, joiden tietäminen voi antaa syvyttää henkilöhahmojen valintoihin. Toisinaan sitten tarinaa on muokattu niin paljon, että siitä ei tule kuin vihaiseksi.

Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osaa Big Little Lies- sarjasta ja kaupungin idyllisestä menosta. Minulla on pieniä epäilyksiä tulevasta, mutta juonipaljastukset ei kuuluu tyyliini, joten en lähde epäilyksiäkään kertomaan tässä yhteydessä. Katso itse ja muodosta teoriasi :)