The Rain - kuka pelkää vettä?

Hellepäivän päätteeksi olen tutustunut alkaneeseen pohjoismaiseen post-apocalyptiseen aikaan sijoittuvaan sarjaan The Rain.

Ainakin sarjan ensimmäiset jaksot ovat vakuuttaneet mielenkiintoisella tarinalla ja laadulla.

Kovin suurta juonipaljastusta en tee kertomalla, että mailmanlopun tässä sarjassa tuo sade. Ei siis se laulaja vaan uhkaavat pilvet taivaalla kantaen mukanaan tappavan viruksen. Kaikki ei tietenkään kuole (eihän sarjassa olisi mitään ideaa) vaan osa selvää ja jäljelle jääneiden selvitymisleikki voi alkaa. Kyseessä ei onneksi ole Walking dead tyyppinen "kaikki muuttuu zombieiksei ennemmin tai myöhemmin", vaan ainakin alussa annetaan toivoa pelastumisesta.

Pohjoimaista on viime vuosina tullut erinomaisia sarjoja ja The Rain scifi-kategoriassa voidaan varmasti lukea yhdeksi niistä. Sarja on Tanskalais-amerikkalaista tuotantoa ja tarinan kerronnassa on helposti löydettävissä amerikkalainen tyyli ripauksella Nordic-noiria, ainoastaan kieli paljastaa, että vielä ollaan vanhalla mantereella.

Ensimmäinen kausi on nähtävissä Netflixissä ja tähän kannattaa tutustua - jo ennen sateita.

Black Mirror - tajunnan rajamailla

Kerro, kerro kuvastin, mihin inhimillisyys katosi.

Jos Netflixin Black Mirror ei ole vielä tuttu, suosittelen testaamaan - omalla vastuulla.
Black Mirror on brittiläinen scifisarja, jonka jokainen jakso on kuin hyvä novelli. Siis sellainen kafkamainen novelli, jossa peiton alta paljastuu toukka-armeija.

Rakastan lukea kirjoja, etenkin niitä joissa lopussa tapahtuu yllättävä käännös ja jonka jälkeen ymmärrät tarinan aivan eri kantilta. Toisaalta luettuasi kirjan kerran ei sitä ole tarvetta lukea enää uudestaan, koska juoni on tuttu ja kliimaksi koettu.

Ehdin kuulla Black Mirrorista monelta suunnalta ennen kuin itse päätin kokeilla. Tosin sarjaa oli kuvailtu termein "ällö", "en pystynyt katsomaan" ja "järkyttävä", mutta makuasioista ei voi kiistellä.

Oletukseni Black Mirror -sarjasta oli, että kyseessä on perinteinen sarja, jossa juoni jatkuu seuraavassa jaksossa. Nykyään sarjoihin tuntuu kuuluvan oleellisena osana, että niitä pitää katsoa kolme-neljä jaksoa jonka jälkeen alkaa (ehkä) pääsemään jyvälle mistä on kyse. Valitettavasti sarjat tukehtuvat omaan näppääryyteensä ja lopussa saa kokea antikliimaksin viimeistään sen vimeisen jakson osalta jolloin kaiken pitäisi selvitä ja katsojien kokea mieltä- ja tunteita hivelevä tunnelataus. Vähän kuin kävi Lost-sarjan kanssa aikanaan (ärsyttää vieläkin!). Toisin oli Melrose Placen ja Dallasin aikaan...


Black Mirrorissa jokainen jakso on itsenäinen tarina kokonasuus. Kolmannen jakson kohdalla tämän viimeistään ymmärstin, koska juoni ei vaan jatkunut vaikka kuinka annoin sille mahdollisuuden. Sarjan jaksoissa on taustalla kuitenkin löydettävissä punainen lanka tulevaisuuskuvassa, jossa sosiaalliset suhteet (Some ja ihmissuhteeet) ja teknologia määrittelee tekemisemme ja  paikkamme maailmassa. En missään nimessä halua antaa juonipaljastuksia, mutta sanotaan vaikka, että älä anna ensimmäisen kauden ensimmäisen jakson kauhistuttaa. Toinen jakso on sitten aivan toisenlainen.

Monessa jaksossa heijastuu nykypäivän arkiset asiat kuten tositv; kuinka annamme "seuraajien" ja "tykkäyksien" määrän vaikuttaa omaantuntoon; kuinka paljon teknologia meitä ohjaa. Koska kyseessä on scifiä on Black Mirror'ssa vedetty kaikki potenttiin X.

Ainakin itselläni monen tarinan kohdalla olen asettunut pääosan esittäjän puolelle. Lopussa, kun/jos jotain käänteetekevää tapahtuu, täytyy hetken aikaa punnita omia moraalisia käsitteitä ja eettisia arvoja. Näinhän tapahtuu usein tosielämässäkin: Meillä on käsitys jostakin ihmisestä, kunnes jotain tapahtuu/kuulemme hänestä jotakin ja uusi tieto muutta käsitystämme hänestä.

Myönnetään, että olen myöhäisherännäinen Black Mirrorin suhteen. Netflixillä on nyt nähtävissä neljäs kausi ja ensimmäinen kausi on tehty jo 2011. Näyttelijävalinnoille täytyy hattua nostaa. Monta tuttua brittinäyttelijää on tullut jaksoissa nähtyä vaikka kaikkia en ole osannut yhdistää mihinkään tiettyyn sarjaan, osa on hyvinkin helposti ollut tunnistettavia kuten Rory Kinnear (Penny Dreadful), Jon Hamm (Mad Men) , Kelly Macdonald (Boardwalk Empire) ja Jerome Flynn (Game of Thrones).

Idearikas tarina + yllättävä juonenkäänne  + hyvät näyttelijät = sarja, joka on täydellisyyden rajamailla.

Itselläni jotkin jaksoista ovat jäänyt "kummittelemaan" mieleen hyvinkin pitkäksi aikaa. Jos joku sarja antaa pohdittavaa, on sarjan oltava hyvä. Vai mitä? Olen nyt parin viikon aikana katsonut lähes kaikki olemassa olevat jaksot ja jäljellä on enää neljä jaksoa. Koen jo eroahdistusta, koska myönnän tulleeni riippuvaiseksi sarjasta. Mielelläni näkisinkin sarjasta joskus viimeisen jakson, jossa katsojat syyllistettäisiin sairaiksi tirkistelijöiksi joilla ei ole elämää. Ainakin joiden jaksojen kohdalla tämä pätee. Ainakin sen ensimmäisen.

Nerok(ka)asta! National Geographic: GENIUS

National Geographic -kanava  aloitti näkymään Suomessa 1.3. . Suomi on ensimmäinen maa Euroopassa, joka saa nauttia National Geogrpahic'stä ilmaiskanavana.  Kanavan MARS -sarja on jo osoittanut, että kanava on erinomainen lisä televisiotarjontaan.

Kanavan mainoskatkoilla on mainostettu huhtikuun sarjauutuutta ja mielenkiinnolla odotan tulevaa. Kyseessä on Walter Isaacsonin kirjaan (Einstein:His life and Universe) pohjautuva Genius. Genius kertoo yhdestä aikojemme tunnetuimmasta nerosta Albert Einstein'sta. Iäkkäänä nerona näyttelee Oscar-voittaja Geoffrey Rush (Quills - syntiset säkeet, Pirates of the Caribian -elokuvat) ja Johnny Flynn on saannut harteilleen nuoren Einsteinin viitan. Uskoisin kyseessä olevan laatusarja, koska tekijöistä löytyy mm. Ron Howard ja James Hawes.
Genius -sarjassa vilisee useita teeveestä tuttuja kasvoja mm.Game of Thrones sarjan Roose Boltonia esittäjä Michael McElhatton. Elsa Einstein'in roolissa nähdään Emily Watson (Kirjavaras, Kaiken teoria).

Mitä minä tiedän Einsteinistä? Täytyy myöntää, että en oikein mitään. Sen tiedän, että hän oli saksalainen ja kun elinolot Saksassa ei enää ollut juutalaisille turvalliset, muutti Amerikkaan. Hän myös loi suhteellisuusteorian ja sai Nobelin-palkinnon. Häpeäkseni täytyy todeta, että mieleeni ei pulpahda kuin Nuori Einstein -elokuva 80-luvun lopulta. Siinä elokuvassa ei tainnut olla mitään yhteistä Genius -sarjan päähahmon kanssa ellei nuori Einstein sitten tykännyt soitella viulua pesuammeessa ja orpokodissa leivottiin kissanpoikia elävältä piiraaseen. Vai olikohan se hullujenhuone? Ja olikohan kyseessä edes sama leffa? Well, nerouden ja hulluuden raja on hiuksen hieno, kuten Salvador Dali on asian ilmaissut.

Todennäköisesti sarjaa katsoessa muistuu muutama muukin asia mieleen, mutta tässä vaiheessa onkin hyvä, että tulossa on dramatisoitua faktaa. On hienoa, että laadukkaita sarjoja on tarjolla eikä joka kanavalta tule pelkkää tosi-tv:tä. Huhtikuussa nähdään täyttyykö odotukset trailerin perusteelta. Traileri nähtävissä alla:

HBO Nordic: Big Little Lies - Valheista vakuuttavin

Ensimmäiset minuutit jo vakuutti. Jäin koukkuun, koska halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. 23 minuuttia ehdin jaksoa tuijottaa kunnes lapsi heräsi päiväunilta. EEEEIIII!!!! Jospa Ukkeli vielä hetkeksi nukahtaisi. Ei kuulu mitään, hyvä. Sain vielä jatkaa, mutta minuutin kuluttua minun piti luovuttaa ja jättää sarja odottamaan yön pimeitä tunteja eli sitä, että Ukkeli käy yöunille. Minusta siis ei ole Montreyn kaupungin täydelliseksi äidiksi. Vai onko sittenkin? En voi tietää, koska 6 jaksoa ja 20 minuuttia on sarjaa näkemättä.

HBO Nordicilta alkanut Big Little Lies on David E. Kelleyn laatusarja, joka pohjautuu Liane Moriartyn samannimiseen kirjaan. Seitsemän osaisessa sarjassa nähdään toinen toistaan upeampia näyttelijöitä, joten jo sen perusteella voi sanoa, että Big Little Lies ei jää pieneksi. Sarjan näyttelijäkaartiin kuuluu mm. Reese Whiterspoon (Walk the Line, Vettä Elefanteille), Nicole Kidman (Moulin Rouge!, The Others), Alexander Skarsgåd (True Blood, Tarzanin legenda), Shailene Woodley (Outolintu-elokuvat) ja Laura Dern (Jurassic Park).

Aloitusjakson nimi on jo lupaava - Somebody's Dead - ja kerronnallisista syistä voimme vain arvailla mitä on tapahtunut. Ukkelin mentyä iltaunille oli äidin aika ottaa itselleen laatuaikaa, joten laitoin jakson pyörimään uudelleen alusta lähtien. Toisella kierroksella naamat oli jo hieman tutumpia, kokonaisuus hahmottui paremmin ja vieläkin koukku toimi. Takaumia, ihmiskohtaloita, lumoavia maisemia, salaisuuksia tekojen takana, äitien keskinäistä taistelua ja tukahdettuja tunteita. Mitä kummaa näiden pääperheiden välillä, ja perheiden sisällä, tapahtuu? Ensimmäiset 25 minuuttia on yhtä edestakaisommelta, kun nopeatempoisesti tikataan menneisyyden ja nykyhetken välillä. Hetkellisesti meno tyyntyy suoraan ompeleeseen ja tässä vaiheessa löysätään painoa polkimelta ja syvennytään siihen mitä henkilöt ajattelevat. Loppua kohden on hyvä pitää huoli, että syntynyt kiinnostus ei pääse purkautumaan, joten vielä loppuun hieman edestakaisommelta. Ja sitten on hyvä jäädä odottamaan seuraavaa jaksoa. Damn.

Kuvat: IMDb

Sarjassa käytetty takaumien ja nykyajan vetoketjumainen limittäminen on suosittu tapa monessa sarjassa. Äkkiseltä mieleeni tulee HBO Nordicin muutamakin sarja jossa tätä tyyliä käytetään. True Detective ja The Affair pari niistä esimerkkinä mainitakseni. Itse pidän tästä koukutustavasta ja ainakaan vielä en ole siihen kyllästynyt. Kerrontatyyli pakottaa katsojan seuraamaan sarjaa, koska jos samalla yrittää räplätä kännykkää voi helposti missata yksityiskohtia. Big Little Lies'ssa tuli hetkellisesti mieleeni myös Fight Club -elokuva, mutta vain hetkellisesti ja tämä on vain minun oma mielleyhtymä, johon moni muu ei välttämättä pysty edes samaistumaan. Jaoin tämän tärkeän tiedon siitäkin huolimatta :)

Ensimmäisen jakson perusteella voin Big Little Lies -sarjaa suositella. Lukulistalle meni myös Liane Moriartyn kirja, joka löytyy suomennettuna nimellä Mustat Valkeat Valheet. Vaikka sarjoja tykkään katsoa, olen myös lukija ihminen (aivan liian vähän viime aikoina tosin) ja olen sitä mieltä, että kirja on aina parempi, kuin siitä tehty sovitus. Kirjaa lukiessa hahmot tulee luotua mielessään, kuten myös paikat ja tapahtumat. Elokuvissa ja sarjoissa kaikki annetaan valmiiksi pureskeltuna ja usein pinnan alle jää asioita, joiden tietäminen voi antaa syvyttää henkilöhahmojen valintoihin. Toisinaan sitten tarinaa on muokattu niin paljon, että siitä ei tule kuin vihaiseksi.

Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osaa Big Little Lies- sarjasta ja kaupungin idyllisestä menosta. Minulla on pieniä epäilyksiä tulevasta, mutta juonipaljastukset ei kuuluu tyyliini, joten en lähde epäilyksiäkään kertomaan tässä yhteydessä. Katso itse ja muodosta teoriasi :)

10+1 synttärisankaria, joille tulee pyöreät täyteen!

Tänä vuonna juhlii Suomi 100 vuotista taivalta itsenäisenä valtiona. Suomi-neito ei suinkaan ole ainoa, jolla tulee pyöreät täyteen tänä vuonna. Sankareita toki on hurja liuta muitakin (esim. Kalevala Koru, Tuska Metal Open Air tai Procol Harum), mutta ajattelin lähestyä teemaa itselleni tärkeiden animaatio- ja piiroshahmojen kautta.

Pikku Kakkonen 40 vuotta

Ok, heti tuli jotain mikä ei ole animaatio- tai piiroshahmo, mutta Pikku Kakkonen on varmasti yksi katsotuimpia ohjelmia kautta sukupolvien. Muistan itsekin kuinka tärkeä ohjelma Pikku Kakkonen oli lapsuudessani. Olen syntynyt 1979, joten kuulun heihin, joiden koko elämän ajan on Pikku Kakkonen näkynyt. Lapsuudessani ei ollut montaa kanavaa, eikä myöskään ohjelmia ollut lapsille turhan paljon tarjolla. Ulkoilut ja iltaruoka oli ajoitettu Pikku Kakkosen mukaan. Ja jos alusta myöhästyi, oli se lapselle aivan yhtä paha paikka, kuin vanhemmat ei nähnyt puoli ysin uutisia. Muistan kuinka pelottava "varokaa heikkoja jäitä"-infovideo oli. Pikku Kakkosen synttäreitä vietetään 11.1.2017.

Myyrä 60 vuotta

Tsekkiläisen Zdenek Milerin luoma Myyrä piiroshahmo nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1957 elokuvassa Kuinka Myyrä Sai Housut. Minun sydämeeni seikkaileva herttainen hahmo on kaivautunut jo lapsuudessa, eikä sieltä ole poistunut ajan saatossa. Myös Krtek tai Little Mole nimen tunteva hahmo sopii kaikenikäisille värikkään, mutta sanattoman kerronnan ansiosta.

Nalle Luppakorva 60 vuotta

Puolalaista animaatiota edustaa Zbigniew Rychlickin 1957 luoma nalle-hahmo. Päähahmo, Nalle Luppakorva, kertoo lyhyissä nukkeanimaatioissa ennen nukkumaan menoa päivän tapahtumista ja tarinat päättyvät nallen hyvän yön toivotukseen. Nalle Luppakorva tuli tutuksi Pikku Kakkosen ohjelmistona. Luppakorvan tunnusmusiikki soi aina välillä korvamatona, siinä missä Pikku Kakkosenkin tunnari :)

Taikuri Savinen 40 vuotta

Tuula Pukkilan animaatiosarja Taikuri Savinen aloitti, yllätys yllätys, Pikku Kakkosessa vuonna 1977. Muistan kuinka pienenä haaveilin tekeväni muovailuvahasta yhtä hienoja hahmoja, Meillä tosin taisi olla kerralla vain yhtä väriä, joten toteutus jäi hieman puolitiehen. Toinen Tuula Pukkilan hahmo, josta pidin jopa enemmän, oli Lohikäärme Justus. Hetki jolloin Justukselle alkaa kasvamaan siivet on jäänyt mieleeni jopa hieman hämmentävänä asiana.

Seuraavat synttärisankarit edustavat nuorempaa ikäpolvea sarjojen maailmassa. 90-luvulla tarjottiin enemmän piirossarjoa myös aikuisempaan makuun. Osa sarjoista herätti suuria keskusteluja niiden soveltuvuudesta lapsille. Itsehän en ollut enää tuolloin lapsonen, joten hyvin tuli katsottua näitäkin:

Cow & Chicken 20 vuotta

Cow& Chicken ovat sisaruksia, joiden vanhemmista ei näkynyt kuin alakropat. Paholainen yritti keitellä omaa soppaansa, mutta ei aina siinä onnistunut. Nämä pätkät olivat lyhyitä ja omalla tavalla erittäin viihdyttäviä. Sarjan on luonnut David Feiss ja sarjaa tehtiin ainoastaan kaksi vuotta.

South Park 20 vuotta

Trey Parkerin ja Matt Stonen luoma sarja, kertoo South Parkin pienestä kaupungista ja sen asukkaista. Sarjan päähenkilöt ovat neljä ala-asteikäistä poikaa, joista etenkin Kennyllä on äärimmäisen huono tuuri. Sarja alkoi elokuussa 1997 ja se pyörii edelleen. Muistan kun sarja sai alkaessaan huomiota räävittömyydellään. Sarja on satiirinen ja tarttuu häpeilemättä ajankohtaisiin asioihin omalla tavallaa. Taisivatpa kerran Suomenkin pommittaa ydinohjuksilla.

Daria 20 vuotta

Silloin kun Music Television vielä näytti musiikkivideoita, näkyi sieltä toki ensimmäisten reality sarjojen lisäksi piirossarjoja, kuten Beavis ja Butt-Head ja  Daria. Daria taisi iskeä suomalaiseen mentaliteetiin tai sitten vain hahmon kyynisyys sopi omaan mielialaan. Darian luojat ovat Glenn Eichler ja Susie Lewis Lynn.

Kukkulan kuningas 20 vuotta

Mike Judgen ja Greg Danielsin luoman sarjan ensimmäinen jakso esitettiin 12.1.1997. Kukkulan kuningas kertoo jenkkiperheestä, ja heidän naapureistaan. Samaa tyyliä kuin Simpsonit, mutta aavistuksen realistisemmalla otteella. Sarjaa mielestäni näytettiin sunnuntai-iltapäivisin ja usein television ääressä istuin useamman tunnin putkeen, kun tämän lisäksi tuli muitakin sarjoja. Sarjan alkumusiikki on klassikko :)

Teletapit 20 vuotta

Kyllä, Tiivi-Taavi, Hipsu, Laalaa ja Pai ovat viihdyttäneet perheen pienimpiä jo 20 vuotta! Tätä sarjaa en ole itse katsonut, mutta en myöskään ole siltä välttynyt. Meilläkin uusi sukupolvi alkaa ihmettelemään Teletappien menoa ja kuunnellaan,  missä vaiheessa kuuluu "Uudestaan!".

Listan päättää henkilökohtainen suosikkini (jopa enemmän kuin Myyrä) joka ei missään nimessä ole piirros- tai animaatiohahmo vaan aivan ihana ihminen. Hän on aviomieheni, joka myös kuuluu tämän vuoden sankareihin. Synttäreitä ei tosin juhlita, mutta synttärireissuun yritetään toteuttaa ennen pääsiäistä. Juhlienvietossa olemme täysin vastakohtia, koska siinä missä hän ei juhli, suunnittelen minä jo omia nelikymppisiä.

:)

Jäikö listalta joku sankarihahmo/-ohjelma mikä olisi pitänyt muistaa? Onko sinulla jakaa muistoja mainitsemistani sarjoista?

HBO Nordic: Taboo - Miksi juuri Tom Hardy?

Kuva IMDb

HBO Nordic hellii jälleen katsojiaan. Tai ainakin minua. 7. tammikuuta alkava Taboo on 8 osainen minisarja, joka sijoittuu 1800-luvun Britanniaan sekä Afrikkaan. Trailerin perusteella luvassa on laadukas sarja, jota tähdittää useat tunnetut näyttelijät kuten Tom Hardy, Oona Chaplin ja Jonathan Pryce. Sarjan takapiruna toimii mm. Ridley Scott, joten uskon, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tulen valvomaan yli puolen yön ja katson ensimmäisen jakson välittömästi julkaisemisen jälkeen.

Vahvasti epäilen,että sarjan mainos olisi jäänyt minulta huomaamatta, ellei siinä olisi ollut taikasana "Tom Hardy". Minulla on todella huono nimimuisti, mutta kun Mad Max: Fury Road ilmestyi ja näin pääosan esittäjien nimet (Hardy + Charlize Theron) olin välittömästi sitä mieltä, että elokuva on hyvä, koska siinä on Tom Hardy. Enkä ole mielipidettäni muuttanut. 2015 elokuvateatteriin tuli Legend ja halusin käydä katsomassa sen, koska pääosaa esitti, niin, Tom Hardy. Mr. Hardyn läpimurto leffa oli Inception (jos IMDb'tä on uskominen), mutta ennen vuonna 2010 tehtyä elokuvaa, Tom oli ehtinyt luoda nimeä hyvinkin monipuolisissa tuotannoissa. Listaa kun katsoo, selviää myös miksi nimi minusta kuulosti kovin tutulta Mad Maxin aikaan. Elokuvista ja sarjoista löytyy useampi, joka on tullut katsottua kuten Batman leffoista Yön Ritarin paluu. Ulkonäöllisistä seikoista Tom Hardya en ihaile, vaan täysin hänen rooleistaan. Ennen Mad Maxia en  muistanut, miltä tyyppi näyttää vaikka nimi oli tuttu. Eikä leffan aikana se jäi toissijaiseksi asiaksi :)