Saimaa soikoon! Urheilujuhlan tuntua Huvila-teltassa

Minulla on hämärä mielikuva keskusteluista, joita valkoinen teltta Tokoinrannassa aikoinaan herätti. Ymmärtääkseni tästä ei niin halutusta rakennelmasta on kuitenkin kehittynyt Helsingin Juhlaviikkojen paikka johon keikkaliput on haluttuja ja teltta Juhlaviikkoon kuin Finlandia sirkus lokakuussa Kaisaniemen kentälle.

Lopultakin, myös minä olen Huvilateltan kokenut. Teltta on korkattu.

Kesällä pikkusiskoni suositteli Saimaa -nimistä bändiä. Hän oli sen livenä nähnyt pari vuotta aiemmin ja kehotti tutustumaan. Usein siskoni suositukset on istunut myös minun musiikkimakuun ja Saimaa ei tehnyt poikkeusta. Omalla kierolla tavalla tieto siitä, että Tehosekoittimen Matti on bändissä vaikutti myös siihen, että otin työkseni tutustua yhtyeen tuotantoon. 

Kun sitten huomasin Saimaan esiintyvän Huvila-teltassa oli täysin päivänselvää, että menen sitä kuuntelemaan. Tässä vaiheessa oli tullut kuunneltua Saimaata, mutta ei niinkään sitä Urheilu-Suomi levyä, joka oli kantava teema teltan konsertissa.

Alkujaan kyselin kaveria keikalle, mutta arki-ilta taisi omalta osaltaan vaan vaikuttaa siihen, että en saanut ketään mukaan.Tai sitten syy oli tämä progeen kallellaan oleva bändi. No problem, heidän tappio jotka eivät mukaan lähteneet, koska keikka oli upea, lennokas ja mukaansa tempaava! 

Saavuin huvilaan hyvissä ajoin. Lämppäri oli lopettanut ja osa katsojista oli varannut paikan itselleen ennen siirtymistä virvokkeiden, tai biobreikin, pariin. 

Katsoin vapaan paikan ja istuin odottamaan. Jostakin syystä minusta on erittäin kiinnostavaa seurata roudareiden (tai muusikoiden, ken siellä lavalla ikinä puuhaileekaan) toimintaa sound check aikana. 

Samaa viehätystä on jääkiekko-otteluissa, kun jäädytysauto ajaa kentälle. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua ja paikalta puuttuu enää shown vetäjät - muusikot tai pelaajat, tilanteen mukaan. Tänä iltana sain kumpaakin - musiikkia urheilusta. 

Ennen keikan alkua kuuluttaja kannusti ihmisiä permannolle seisomaan. Käytin tilaisuuden hyväksi ja menin eturiviin. Täytyy mainita, että tässä vaiheessa hajurako yleisön ja lavan reunan välillä oli n. 1 metri. Keikan aikana väli kummasti supistui. Liekkö lattia viettänyt lavan suuntaan.

Keikalla kuultiin lähes koko Urheilu-Suomi levy. Levyn kappaleet on hyvin pitkälle instrumentaaleja, mutta huikean kokoinen bändi/orkesteri (lavalla oli vähintään 16 muusikkoa!), tanssitytöt, valot ja screenillä pyörivät videot loi kyllä tunnelmallisen atmosfäärin. Mutta mitä muuta pystyikään odottamaan - spektaakkelia luvattiin ja se saatiin.

 
Koska olin tehnyt kotiläksyt huolella eli kuunneltua Urheilu-Suomi levyä oli biisit tuttuja. Itse jäin kaipaamaan Marja-Liisa biisiä. Naisbiisi sentään tuli, kun bändi soitti sovituksensa Myrskyluodon Maijasta. Vihoviimeinen biisi oli Per Vers runoilijan ja sekin lyhyenä versiona, koska aika on katoavaa ja jokainen urheilija tietää, kuinka kello voi olla raadollinen kenelle tahansa. Joskus se on sadasosista kiinni, nyt minuuteista. Soittoaikaa oli kello 22 asti eikä sitä sopinut ylittää.

Kuten kaikissa hienoissa urheilutapahtumissa, loppukiri on tärkein ja kannustukseen käytetty ääni auttaa urheilijaa antamaan vielä vähän. Keikan vimeinen huutomyrsky ja esityksen saattaminen maaliin saatiin viimeisen minuutin aika, kun tunnelmaa nostettiin kattoon teltassa (sai vastarannallakin kuulla) ja huudon päättyeen hiljaisuuteen tasan klo 22. Se oli vähän kuin kaatuminen maalinjan jälkeen - kaikki oli annettu. Onnistunutta suoritusta tosin tulee juhlia ja nyt se tapahtui laulamalla yhteislauluna Aamua - niiltä osin kuin alusta sanoja kukaan muisti. 

Minun ensimmäinen kertani Huvila-teltassa oli erittäin onnistunut. Jos olisin jäänyt istumaan paikalleni toiseen riviin, olisin harmitellut sitä pitkään. Nyt tuli otettua kaikki keikasta. Huvilaan, kuten myös Saimaan keikalle, menen toistekin se on varma.

Kävellessäni Hakaniemen torille pimenneessä elokuun illassa ihastelin vastarannan rakennustn huikeata heijastusta Töölönlahteen. Tuuli oli tyyntynyt, voittajien oli aika mennä lepäämään ja keräämään voimia ennen seuraavia koitoksia.