Mummolaleski

Mies jäi elokuun puolessavälissä hoitovapaalle ja viikkoa myöhemmin ajoi Ukkelin  kanssa kotiseudulle mummolakierrokselle. Tämä aika on minule kuin lomaa arkirutiineista.

Vaikka ikävä iskeekin aika ajoin, on ihanaa olla hetki ilman, että tarvitsee huolehtia muusta kuin itsestään. Työ hieman haittaa harrastuksia ja viikko on loppupelissä äärettömän lyhyt aika, mutta tarvitsen välillä tällaista yksinoloa.

Olen tehnyt asioita, joita ei tulisi tehtyä, jos Ukkeli ja mies olisi kotona:
- Maalannut ovenkarmit
- Maalannut keinutuolin
- Jättänyt vaatteet ympäriinsä
- Jättänyt likaiset astiat tiskialtaaseen
- Päättänyt siivota jälkeni huomenna
- Katsonut lähes kaksi kautta Orange Is the New Black - sarjaa
- Elänyt kananmunilla ja nuudeleilla
- Syönyt suklaata keskellä päivää
- Käynyt leffassa
- Käynyt syömässä ravintolassa ja juonut punaviiniä pari lasia liikaa
- Jättänyt maalipurkin ja - tuubit keskelle olohuoneen lattiaa
- Nukkunut keskellä parisänkyä

Kun kotona ei ole muita, on voinut elää hieman huolimattomampaa elämää, jolloin ei tarvitse tehdä jatkuvaa riskikartoitusta tai olla "esimerkkinä". Tehdyistä asioista toki leffaan ja syömään pääsee silloinkin, kun pojat on kotona, mutta ei silloin joka illalle kehtaa* keksiä omaa ohjelmaa. Ja pitää ottaa huomioon, että nuori herra osaa olla vaativainen, kun herää ennen kello seiskaa. Mielellään on silloin vastaanottavassa mielentilassa henkisesti ja fyysesti.

Mutta onneksi tämä mummolaleskeys päättyy pian ja pojat ajelee kotiin perjantaina. Ennen perjantaita ehdin nauttia koti-illasta sekä käydä Huvilateltalla kuuntelemassa Saimaa - bändiä. Vaikka kotona yksin olo on kivaa, ei tätä tavaksi viitsisi ottaa.

*Kehdata savossa ei liity millään tavoin siihen, että homma hävettäisi. Kun ei kehtoo niin ei kehtoo eli ei vaan viitsi.