tiistai 30. toukokuuta 2017

Muutoksia blogiini


Nyt on tullut hetki, jolloin minun on pakko myöntää vajavaisuuteni. Olen jotenkin onnistunut (vaikka en ole varma miten) luovinut syksyn ja kevään hoitaen lasta kotona päivät, tehden kouluhommia päiväunien aikaan sekä iltaisin (usein yömyöhään) ja tämän lisäksi suoltanut ulos blogipostauksen joka toinen päivä.

Tämä on tarkoittanut sitä, että joku osa-alue on aina joutunut kärsimään ja kyllähän se on ollut koulutyöni, yöuneni sekä perheen kesken vietetty aika.

Tältä erää lukukausi on päättynyt, mutta se ei tarkoita, että opinnot olisi jätetty kesälomalle. Ei missään nimessä. Kurssit on suoritettu, mutta edessä on se viimeinen rutistus eli opinnäytetyö. Opinnäytetyöni liittyy bloggaamisen aloittamiseen ja tavoitteenani on tehdä aloitustyökalu jollaista en ole vielä missään nähnyt. Koska haluan toteuttaa työn kunnolla, tämä projekti vaatii minulta panostamista ja aikaa. Olen määritellyt opinnäytetyön palautusajankohdaksi lokakuun lopun, joten vaikka päiviä on välissä monta, ei loppupelissä aikaa ole kovin paljon.

Ajankäyttöön vaikuttaa myös töihin paluu heinäkuussa ja Ukkelin päiväkodin aloitus elokuussa. Sitten ei enää öitä kukuta ja oteta niitä kirjoitustunteja jostakin.

Jatkossa postailen harvemmin. Kesäaikaan noin joka kolmas päivä, jonka periaatteessa pitäisi helpottaa ajankäyttöäni. Syksyn tullen pitää tilannetta katsoa uudelleen.

Instagram on minulla aktiivisessa käytössä, joten vaikka tekstin määrä blogissa vähenee, kannattaa meitä seurata Instagrammissa :) Löydyn sieltä @hima_saimi

P.S. Jos kiinnostuit opinnäytetyönaiheesta, voi siitä kysyä minulta lisää himasaimiblogi@gmail.com. Myös KAIKKI linkit/vinkit blogin aloitustyökaluihin voi tuonne lähettää. Bloggaajille on lähiaikoina aukeamassa kysely johon kaipaan runsasta osallistumista, mutta siitä lisää myöhemmin.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Skenaario lapsen kasvattamisesta


Liiketaloudenopinnoissani olen oppinut, että asioille on hyvä tehdä skenaarioita. Skenaariot ovat ennusteita, jotka pohjautuu tiettyihin olemassa oleviin tietoihin. Eri skenaarioista valitaan sitten yksi, jota käytetään sitten esim. strategiaa kehittäessä. Määrällisesti skenaarioita kannattaa tehdä parillinen määrä (jolloin ei tule valittua keskimmäistä vaihtoehtoa), mutta kuitenkin enemmän kuin kaksi.

Fakta 1
Jos tammi kasvaa avoimella paikalla ilman ympärillä kasvavia puita, kasvaa se leveyttä. Jos ympärillä taasen on muita puita, on kasvusuunta ylöspäin ja se muodostaa pitkän ja suoran rungon.

Fakta 2
Harvardin yliopiston psykologien tekemässä tutkimuksessa löydettiin viisi asiaa, joiden avulla kasvatetaan hyviä lapsia:

  1. Vietä laatuaikaa lapsesi kanssa
  2. Ole lapsellesi vahva moraalinen esimerkki ja ohjaaja
  3. Opeta lapsesi ottamaan huomioon toiset ja aseta korkeat eettiset odotukset
  4. Rohkaise lastasi arvostamaan asioita ja olemaan kiitollinen
  5. Opeta lasta näkemään kokonaiskuva

Skenaario 1
Lapsi, joka kasvaa rakastamien ja huolehtivien ihmisten ympäröimänä, oppien toimimaan moraalisesti ja eettisesti oikein ja jotka osaavat arvostaa ympärillä olevia asiota ja osaavat olla kiitollisia kasvaa suoraselkäisiä ja elämässä eteenpäin pääseviä aikuisia.

Skenaario 2
Lapsi, joka jää ilman vanhemman huomiota, tukea ja välittämistä, hakee ympäristöstään henkilöitä, jotka täyttävät tyhjän tilan. Tämä voi aiheuttaa sen, että lapsi varttuessaan ei pysty kehittämään itseään, vaan pyrkii täyttämään tyhjää kohtaa itsessään.

Skenaario 3
Lapsi, joka saa vahvan moraalisen esimerkin ja ohjaukset kuinka toimia oikein, pidättäytyy näissä arvioissa myös vanhempana.

Skenaario 4
Vanhemmat pystyvät tarjoamaan lapselle kasvualustan, joka rakentuu useista osatekijöistä. Nämä osatekijät pohjautuvat kuitenkin vanhempien omaan elämänkatsomukseen ja lapsi varttuessaan voi havaita nämä opit vääriksi. Tällöin hän hakeutuu pois kasvuympäristöstä asettuen omaan ympäristöön ja luo maailmankatsomuksensa uudestaan.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Äiti ja poika tienpäällä



400 km ajomatka kahdestaan taaperon kanssa ei välttämättä kuulosta fiksuimmalta keksinnöltä, mutta sen me teimme. Ajoimme pikkumiehen kanssa Helsingistä Kiuruvedelle ja matka meni hyvin. Suurimmat ongelmat kuitenkin ilmeni ennen matkaa ja matkan jälkeen.

Reitti itsessään on tuttu, mutta tämä kerta oli ensimäinen duomatka pojan kanssa. Kissa oli myös kyydissä, mutta siitä ei ole viihdytysjoukoiksi sellaista tarvittaessa. Yleensä Mieheni on ajanut ja olen istunut Ukkelin kanssa takapenkillä tai minä olen ajanut ja mukana on ollut joku muu takapenkillä viihdyttämässä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meidän piti startata matkaan maanantaina. Autoomme tuli huoltoavaativa ongelma ja jouduimme lainaamaan autoa Mieheni siskolta. Autonmuutos toi mukanaan myös pari muuttujaa:

  • Sain muistella miten manuaalivaihteisella autolla ajetaan (kyllä se sieltä mieleen palautui)
  • Matkatavaroita piti vähentää (Meillä farkku, laina-auto pienempi)
  • Matkarattaat sai jäädä kotiin (Pakko, koska ne oli meidän autossa huoltamon pihassa)
  • Paluumatkalla kyytiin nousevista henkilöitä yksi ei mahdu kyytiin
Turvaistuin on yleensä takapenkillä selkä menosuuntaan, mutta nyt Ukkeli sai uudet näkymät, kun hän pääsi kartturiksi ja naama menosuuntaan. Tämä väliaikainenratkaisu vaikutti olevan hänelle mieleen, joten paluu entiseen voi herättää kärkästä palautetta.
Lähes valmiina lähtöön...

Heinolan ABC:lta löytyi nämä Steampunk henkiset baarijakkarat

Tavarat pakkasin edellisenä iltana, mutta autonpakkaus tapahtui vasta lähtöaamuna. Yleensä varaan matkaan tavaraa, joten laukkujen, pojan ja kissan siirtäminen autoon on oma projektinsa, kun sen tekee yksin.

Aamupalan jälkeen laitoin Ukkelin pinnasänkyyn ja annoin hänelle kirjan katseltavaksi. Kun hän keskittyi kirjaan, keräsin suurimman osan laukuista ja kipaisin autolle. Tavarat autoon, auto alaovelle ja pyrähdys sisälle. En ollut kauan poissa ja Ukkelin nostaessa katseen kirjasta, ei hän ilmeestä päätellen ollut edes poissaoloani huomannut. Seuraavana oli vuorossa kissa kantokoppaan ja pojalle ulkovaatteet päälle. Olin jo yhden satsin vienyt tavaraa, mutta sitä oli vielä kannettavaksi asti. Karavaani oli lastattu, kun lopulta suljin ulko-oven ja lähdimme laskeutumaan portaita kaksi kerrosta (juu, meillä ei ole hissiä).

Lopultakin auto oli lastattu lapsilla ja suuntasimme kohti Lahdentietä. Ensimmäisen tunnin Ukkeli istui rauhallisesti paikallaan, leikki lelulla ja seurasi liikennettä. Reitti olikin erittäin hyvä autohullulle taaperolle, koska rekkoja riitti! Laskin yhdessä vaiheessa, että meitä vastaan tuli 10 minuutin aikana 49 rekkaa tai kuorma-autoa.  Hyvin alkaneen matkan jälkeen iski kuitenkin nälkä ja unikin vaivasi.

Pysähdyimme syömään ja Ukkeli sai leikkiä hetken aikaa leikkipaikalla. Jatkaessamme matkaa Ukkeli nukahti ja nukkui reippaan tunnin. Välipala tuli nautittua matkan aikana, mutta toinen tauko otettiin parin tunnin ajelun jälkeen.

Bensa-asemalla piipahdimme vessaan ja kätevänä äitinä istutin pojan potalle vain pitääkseni hänet hetken paikallaan toimittaessani itse istunnon. Pottakokeilu ei ollut lainkaan turha ja niin sain todistaa ensimmäistä matkapissiä (ja totta kai siitä piti kuvakin ottaa ;) ) sekä upeaa voitontanssia ympäri vessaa.

Bussipysäkillä otettu kuva pikku nukkujasta

Vaskikellot

Minuutti mummolan pihassa ja heti löytyi tekemistä

Ennen kolmatta pysähtymistä Pyhäjärven Vaskikellolla saimme ihailla lisää raskasta kalustoa tietyökoneiden muodossa. Tässä vaiheessa Ukkeli painoi ääniefektejä äänikirjastaan, joten en lainkaan epäile etteikö hän viihtynyt tienpäällä.

Vähän ennen perille pääsyä mieheni yritti tavoittaa minua. Soitin hänelle heti pihaan päästyämme ja hämmennykseni oli suuri, kun hän ilmoitti puhelimenlaturini jääneen kotiin. Kiistin asian, koska muistin tarkkaan laittaneeni sen laukkuun. Olin ollut asiasta jopa niin varma, että en ollut tarkistanut laturin mukanaoloa. Pikku-ukko oli ehtinyt aamun leikeissään käydä laukullani ja napanut laturin mukaan kuljettaen sen paikkaan, josta en sitä ollut nähnyt. Isovanhempien luota ei löytynyt USB C -tyypin laturia ja jouduin lähteä ostamaan sen vielä koko päivän ajelun jälkeen (laturi löytyi onneksi, mutta ei tietenkään kotipitäjästä...)

Poimi tästä vinkkini duoreissuun taaperon kanssa, etenkin jos apuna ei ole lisäkäsiä:

  • Pakkaa autoa jo edellisenä iltana
  • Valitse matkustusaika, joka sopii teidän aikatauluihin
  • Varaa aikaa matkan tekoon. Voi olla, että taukoja tulee tehdä useampi. 
  • Riittävästi taukoja - Yhden pysähdyksen taktiikka ei ole terveellinen kuskillekaan
  • Varaa matkaan lastasi viihdyttäviä aktiviteette
  • Varaa matkaan juomista ja syömistä. Mieti mikä vaihtoehto sotkee vähiten, koska ajaessa et pysty pyyhkimään lapsen käsiä/suuta/vaatteita/lattiaa/ikkunaa yms.
  • Tuplatarkista ennen lähtöä tärkeimmät asiat (lompakko, laturi, kotiavain yms.)
  • Järjestä turvaistuimen ympäristö toimivaksi. (Missä on vesipullo? Saako lelun kiinnitettyä niin, että se ei ole heti laittialla? Onko tarpeeksi aurinkosuojaa?)
  • Ennakoi - älä stressaa.
Lue myös:
Edellinen automatkailuun liittyvä kirjoitukseni: Pikku pylly koetuksella

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Pokémon MOM - ulkoilua lapsen kanssa


Tämä on Mammalandian yhteistyöpostaus. Mammalandian kotisivulta pääset lukemaan muiden Mammalandian bloggaajien mietteitä Ulkoilusta Lapsen kanssa.


Heinäkuun 16. päivänä on maailmanhistoriassa tapahtunut suuria asioita: 1969 Apollo 11 laukaistiin kohti kuuta, 1979 synnyin minä ja 2016 Suomessa sai virallisesti ladattua Pokémon GOn. Miten Pokémon GO (tuo "so last season" -peli) liittyy ulkoiluun taaperon kanssa? 

Ensinnäkin Pokémon Go teki viime kesänä sen missä Kansanterveyslaitos ei ollut onnistunut yhtä tehokkaasti: sai lapset vapaaehtoisesti ulos kävelemään - kilometrejä. Eikä villitys jäänyt lapsiin vaan öttiäisten ja muiden pöppiäisten perään säntäsi myös kaiken ikäiset vauvasta vaariin. Ja sinnehän sitä minäkin säntäsin.

Viime kesänä Ukkeli oli 8 - 9 kuukautta ja liikkuminen tapahtui kontaten. Kaikki mikä käteen osui piti viedä suuhun, joten rehellisesti sanottuna hiekkalaatikot ja nurmikot ei minua kiehtonut ulkoilupaikkana. Niin kauan kun kädet pysyi nätisti sylissä ei minun tarvinnut huolehtia mitä suusta löytyy. Tämän vuoksi päivittäiseen ohjelmaan kuului vaunulenkit.

Vaunulenkkien yhteyteen oli hyvä yhdistää Pokémonit ja siinä puuhassa vietimme useamman tunnin. Yleensä lenkit meni niin, että Ukkeli nukahti päiväunille rattaisiin minun työntäessä rattaita metsästäen Pokémoneja ja haudutellessa munia. Mikäs siinä olikaan kulkea mantuja ristiin rastiin ja välillä havaita ympärillä muitakin metsästäjiä.
 
 

Talven tullen Pokét sai jäädä ja Ukkelin opittua kävelemään tuli ulkona tutustuttua ympäristöön enemmän (eikä minun kännykän akku olisi kestänyt ja sormetkin siinä olisi kohmettunut).Viime talvena pääsimme nauttimaan lumestakin ja todistettavasti mäessäkin käytiin, kun nautittiin ulkoilun riemusta helmikuussa ja laskiassunnuntaina pulkkämäestä koko perheen voimin

Vaikka Ukkeli oppi kävelemään, ei meno ollut vielä niin varmaa, että toppavaatteissa olisi kulku ollut sujuvaa. Liikkuvuuden vaikeus ja aamu-unisuus oli syitä, miksi talvella ei tullut joka päivä ulos mentyä. Heräsimme usein vasta yhdeksältä, jolloin aamut venyivät usein niin, että ulos ei ehditty ennen päiväunia (ja kun olisi pitänyt pukeutua) ja illalla pimeys tuli varhain, eikä silloin enää viitsinyt lähteä ulos. Välillä vuorostaan tuli keksittyä syitä miksi meidän ei kannata ulos lähteä ja välillä oli oikeasti niin huono ilma, että ulos ei menty ellei ollut aivan pakko.

Ilmojen lämmetessä ja päivän pidentyessä on jälleen ollut haluja pistää nenä ulos. Nyt kun Ukkeli on ohittanut iän, jolloin kaikkea pitää maistaa, on hiekkalaatikkoleikitkin kutsuvampia. Leikkiautot ovat in ja onneksi läheinen leikkipuisto tarjoaakin hyvän varustelun. Omassa pihassa pääsee myös hiekkalaatikolle, mutta puistossa parempi lelutarjonta. Emme toki ole jättäneet vaunulenkkejä, mutta (usein) lenkit  on funktionaalisempia eli suuntautuvat johonkin mielenkiintoiseen tai tarpeelliseen kohteeseen, kuten esim. katsomaan rakennustyömaata.

Uskon, että olemme nyt käännekohdassa, jossa meillä alkaa ulkoilmaelämä. Kesän jo näyttäydyttyä on vaatetusta pystynyt vähentämään entisestään ja ulos lähtökin helpottuu. 1 v 7 kk liikkuu jo niin huolettomasti, että hänen kanssaan voi harrastaa muutakin kuin keinumista, esim. seuraa johtajaa, jossa minä en ole johtaja. 

Kesältä odotan montaa ihanaa ulkoiluhetkeä. Unelmissa on, että päästään pian koko perheellä pyöräilemään. Kypärät löytyy koko perheelle ja pyöränistuinkin on jo hankittu eikä ole kuin kiinnitystä vaille lähtövalmis. Jos menen asioiden edelle, niin ensi kesänä voi sitten jo Ukkelille harkita ensipyörän ostoa.

Myös metsäretkiä suunnittelen. Itse olen kasvanut maalla, jossa metsä ja järvi oli aina läsnä. Nyt kun asun kaupungissa ymmärrän sen, kuinka helppoa oli mennä leikkimään metsään tai läheiselle pellolle. Saksassa lomaillessamme huomasin, että Ukkeli vierasti nurmikkoa, koska hän ei ollut sellaista ennen kohdannut. Kuvittelin, että hän lähtisi välittömästi juoksemaan kohti vihreää, mutta hän kiersikin nurmikkoalueen siihen asti, että istutin hänet keskelle aluetta. Hetken varovaisen koskettelun jälkeen hän ymmärsi, että nurmikko on hyvä asia. Itselleni metsä on turvallinen paikka, mutta pelkään, että lapsi ei opi tajuamaan metsän hyvyttää, jos hän ei pääse tutustumaan siihen. Siksi toivon, että saamme vanhempina itsestämme niin paljon irti, että kulkumme käy yhteisille retkille metsään.

Mutta palataan vielä Pokemoneihin. Hankittuani uuden puhelimen pääsi Pokémon metsästyskausi jälleen käyntiin. Ukkeli (onneksi vielä) jaksaa istua rattaissa, joten olen päässyt jatkamaan rakasta harrastusta (ja yhdistänyt funktionaaliset lenkit siihen). Rattaiden aisa tukee hyvin kännykkää, jolloin lenkkiä ei tarvitse keskeyttää vaativan metsästystoimenpiteen ajaksi. Pelistä on kytketty äänet pois, mutta värinä hälyttää ympärillä piileksivistä öttiäisistä. Kiitos värinätoiminnon, ei näyttöä tarvitse koko aikaa vilkuilla. Ja kun näyttöä ei tarvitse tuijottaa, voi keskittyä ympäristöön, liikenteeseen - ja lapseen.

Vaikka tällä hetkellä Pokémon Go on minun juttu eikä liikuta poikaani, haluan uskoa, että hänen tullessa "pokémon ikään" on ulkoaktiviteettitarjonta kasvanut entisestään. Itse haaveilen (itselleni) Walking Dead tyyppisestä AR (lisätty todellisuus)- pelistä, jossa pääsisi mätkimään vastaantulevia zombeja. Tai jotain yhtä mukavaa ja terveellistä K-18 matskua. Pojan kasvamista ja uusia pelejä odotellessa: Kaikkien maiden Pokémon äidit, yhtykää!


maanantai 22. toukokuuta 2017

Saako lapsen edessä surra tuntematonta?


Voinko surra lapseni edessä henkilöä, jota en oikeasti ole edes tuntenut? Pitääkö minun salata tuntemukseni, koska lapsi ei vielä voi ymmärtää miksi äiti itkee?

Torstaina 18.5. tuli suru-uutinen muusikko Chris Cornellin poismenosta. Ensimmäinen reaktoni uutiseen oli epäusko. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Miten voi olla mahdollista, että hän olisi kuollut? Eihän se voisi olla mahdollista. Chris Cornell oli 52-vuotias ja julkisuuskuvan perusteella ei elänyt sellaista rokkarielämää, joka olisi selittänyt ennenaikaisen poismenon. Eli mitä ihmettä? Oliko nuoruuteni musiikki-idoli, ihana ääninen mies siirtynyt taivaalliseen laulukuoroon?

Luin asiasta ystäväni Facebook sivulta poistuessani Musiikkitalon soitinsatu esityksestä. Siinä Musiikkitalon ulko-ovella luin uutisen ja reaktioni oli MITÄ?!

Hieman epäillen uutisen todenperäisyyttä kuljimme Sanomatalon läpi. Eri radiokanavien lähetyskopit sijaitsevat Sanomatalossa ja huvikseni pysähdyin Radio Rockin kohdalla missä aamujuontajat vielä tekivät ohjelmaa. Kuuntelemme usein ohjelmaa aamuisin ja kysyin Ukkelilta kuulostaako tutulta. Olin jo jatkamassa matkaa, kun tajusin mistä juontajat puhuivat. Chris Cornellin kuolemasta. V***u, uutinen oli tosi.

Pala kurkussa jatkoimme matkaa rautatieasemalle. Vannoin mielessäni, että en itke. Niitä harvoja päiviä, kun ripsiväriä laitan, niin en ainakaan julkisella paikalla ala niitä levittämään pitkin naamaa.

Junaan päästyämme tunsin kuinka pari kuumaa kyyneltä yritti puskea läpi. Ei helvetti. Hienovaraisesti yritin pyyhkiä silmäkulmia hihan kulmaan ja juttelin niitä näitä. En niinkään välittänyt mitä kanssamatkustajat ajattelisi, mutta mietin miten lapseni reagoisi.

Kotona radio soitti Soundgardenia ja taas meinasi hanat aueta. Annoin pojalle päiväruoan ja laitoin hänet nukkumaan. Pidättelin kyyneliä niin, että päätäni alkoi jo jomottaa. Sulkiessani lapsenhuoneen oven annoin itselleni luvan vuodattaa muutaman kyyneleen. Minulle, jota itkettää televisiomainoksetkin tämä oli valtava suoritus.

Miksi en itkenyt poikani nähden? Ihmisen on hyvä surra, jos siltä tuntuu, mutta en halunut nähdä hänen hämmennystään. Enkä olisi osanut kertoa, että miksi silmäni vuotaa vaikka en itseäni ole satuttanut. Miten selittää lapselle, että suru ei tarvitse fyysistä kipua vaan toisinaan kipu puskee sisältä päivän ja se on vain tunne, jolle ei voi mitään.

Vielä en ollut valmis jakamaan suruani lapsen kanssa. Eikä minun mielestäni ollut tarvettakaan. Uskon, että ehdimme käsitellä surua vielä turhan monta kertaa elämämme aikana.


Yläkuvan teksi: Chris Cornell, Wave goodbye

lauantai 20. toukokuuta 2017

Ensimmäinen kerta musiikkitalossa


Musiikkitalo on hienolla paikkaa ja monikaan ei ehkä tiedä, että taloa voi käyttää läpikulkuväylänä kulkiessa Kansalaistorilta ylös Mannerheimintielle. Tällä kertaa emme olleet läpikulkumatkalla vaan osallistuimme Piilometsän soitinsatukonserttiin.

Ikäsuositus esitykselle oli 4 vuotta ja myönnän vielä aamullakin miettineeni pitäisikö lähtö perua. Ukkeli ei ole vielä kahtakaan ja esitys sentään kesti 45 minuuttia (ilman väliaikaa). Se on pitkä aika paikallaan menevälle taaperolle.

Koska en kaihda haasteita, ja yleensä ottaen Ukkeli on hyvä julkisilla paikoilla, lähdimme konserttiin. Ja hyvä vaan, että lähdettiin.

Ikäsuosituksen perusteella en taapero rynsäystä odottanut, mutta silti hämmästyin, että paikalla oli todella paljon lapsiryhmiä (arvioisin esikoululaisia ja päiväkotiryhmiä) ja sali olikin täynnä. Meidän paikkamme oli B-lohkossa (eli alapuolen kuvassa keskellä vasemmalla), joten meillä oli hyvä näkyvyys orkesteriin ja lavalle. Penkit on toki suunniteltu aikuisille, joten Ukkelin paikalla pysymisen katselunautinnon takaamiseksi pidin häntä suurimmaksi osaksi sylissä.

Soitinsatukonsertin orkesterina toimi Radionsinfoniaorkesteri (RSO) kapelimestarina Sakari Oramo. Musiikkina oli osia Elgarin 2. sinfoniasta.

Mitä siellä sitten nähtiin? Musiikkiin oli rakennettu opettavainen satu Pupusta ja Siilistä. Pupu on hieman huithapeli ja ei hirveänä välittänyt toisten omasta. Siili taas oli hieman hyvätahtoinen höpsö, joka kaipasi vain ystävää. Traagisten vaiheiden jälkeen Pupu ja Siili löytävät yhteisen sävelen ja satu saa onnellisen lopun.

Hyvän esityksen lisäksi pidin paljon salin arkkitehtuurista, kuinka soittimet esitettiin yleisölle sekä näyttelijöiden heittäytymisestä. Ukkeli piti, noh, hän piti ainakin rusinoista, joilla sain pidettyä hänet paikallaan.

Kiristys ja uhkailu ei (vielä) toimi, mutta sentään lahjonnalla saa voitettua nykyään aikaa. Myönnän, että kun esitystä oli mennyt 20 minuuttia aloin jo laskemaan minuutteja esityksen loppuun. Syy ei siis ollut esityksen, vaan Ukkelin pikku hiljaa kasvavan levottomuuden. Vaikka Ukkeli olisi halunut lähteä tutustumaan saliin tarkemmin istutin häntä paikoillamme. Liikkuvuudesta huolimatta, uskon hänen nauttineen esityksestä, koska välillä piti hytkyä musiikin tahtiin, taputukset tuli kohdilleen ja laulamaankin olisi pitänyt päästä (siinä vaiheessa vähän hyssyttelin, kun on tuo lapsen ääni aika kantava...).

Kaiken kaikkiaan käynti Musiikkitalossa oli antoisa ja uudelleen mennään heti kuin vain mahdollisuus tulee :)
Esityksen aikana kuvaaminen oli kielletty ja sen vuoksi kuvat "soundcheckistä"

Lue myös nämä:

torstai 18. toukokuuta 2017

Melkein 10 vuotta eli #profiilikuvahaaste

Kyllähän sitä minäkin, kun kaikki muutkin eli Mamma rimpuilee -blogin #profiilikuvahaaste vastaanotettu. Kaivelin Facebookin profiilikuvakansiosta kuvia ja 36 kuvasta yritin valita sopivimmat.

Lokakuu 2007:


Tämä ei ole ensimmäinen profiilikuva. Tämä tyylikäs otos on toinen, mutta latauspäivä on sama. Ehkä ajattelin tämän olevan kuvaavampi kuin lentokoneessa otettu hieman heilahtanut otos, jossa luen lehteä yrmeä ilme kasvoillani.  Jos en aivan väärin muista oltiin  matkalla Kreikkaan ja sieltä myös tämä kuva.


Syystä tai toisesta, samana päivänä tuli kuva vaihdettua kolmanteen otokseen. Noh, syytä ei ehkä tarvitse miettiä mahdottoman pitkään :) Sitä missä ja milloin kuva on otettu en muista lainkaan. Vahva veikkaus laivalla Porvoosta Helsinkiin, mutta todellisuudessa vuosikin voi olla täysin eri. Pisamista ja terveestä väristä päätellen kesällä tai syksyllä.

Heinäkuu 2008:


Tukka hyvin, kaikki hyvin. Otsatukasta olin päässyt eroon ja niskavillat oli saanut kyytiä. Tämä oli kiva kampaus, mutta sitten alkoikin hiusten kasvatus, koska seuraavalle kesälle oli päätetty häät ja halusin tietynlaisen kampauksen (jota tosin en koskaan saanut, koska hiukset olikin liian pitkät :( ).

Joulukuu 2008:


Uuden vuoden aattona päivitin tähän pikkujoulukuvaan. Vuoden 2009 aloitin siis biletunnelmissa.

Kesäkuu 2009:


Suomenlinnassa ikuistettu aseenkokeilu pääsi kesäkuussa kunniapaikalle. 
Seuraavat pari kuvaa sisälti useamman ihmisen (kesämuistoja vuodelta 2009). Näiden ryhmäkuvakokeilujen jälkeen oli vuorossa 10 ei-kasvokuvallista kuvaa. Joku voisi analysoida tarkemmin mitä sekin tarkoittaa :)

Maaliskuu 2014:

Vaikka häät oli juhlittu heinäkuussa 2009 vaihdoin vasta 2014 profiilikuvani hääteemaiseksi. Kuten aiemmin mainitsin ei hääkampaus ollut haluamani, mutta ei se juhlatunnelmaa pilannut. 



Samassa kuussa kuva vaihtui HAM:ssa ottamaani otokseen Charlie Chaplinin näyttelyn yhteydessä. Kuva herätti mielleyhtymiä enemmän Kellopeli Appelsiini -elokuvan suuntaan kuin pikku kulkuriin.

Marraskuus 2014:


Kuva ei vaihtunut Halloweenin kunniaksi vaikka näin voisi päätellä, vaan kyseessä oli kasvonaamion kanssa leikkimistä. Kuva pysyi pari viikkoa vaihtuen jälleen ei esittävään kuvaan. 

Toukokuu 2016:


Kiasman lastentapahtuman yhteydessä otettu "piilotteleva äiti" toi Ukkelin hetkeksi profiilikuvaan. Maaliskuun 2014 jälkeen kuvat on joko uusintoja vanhoista tai sitten ei esittäviä. Joten tuskin on ihme, että nykyinen profiilikuva, jonka päivitin...

Syyskuu 2016:

...Esittää minua pikku tyttönä tätini pihassa. Kuva on rajattu niin, että koivun toisella puolella nojaavaa isosiskoani ei näy. Kuvaa olen päivittänyt välillä väliaikaisilla raameilla, joista viimeisin koski Euroviisuja.

Tämän kesän missioksi otan tehtäväksi palata alku aikojen profiilikuvatyyleihin ja tulen ottamaan uuden, päivitetyn valokuvan. Lupaan sen :)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Lasten Päivä Ilmailumuseossa


Lauantaina ilma oli pitkästä aikaa ihanan keväinen ja aurinko lämmitti mukavasti. Meidän poppoon tie vei Vantaalle, jossa Ilmailumuseo järjesti Lasten päivän.

 Menimme junalla Aviopoliksen asemalle. ja siitä hotellin ohi lyhyen kävelymatkan Ilmailumuseon pihaan.Kehäradan varressa asumisen iloja on, että juna lentokentän suuntaan kulkee läheltä ja lähtemisenkynnys on matala.

Saavuimme paikalle vähän yli kymmenen ja paikalla oli jo kivasti lapsiperheitä. Pelkkä aurinkoinen sää ei ollut houkutellut ihmisiä paikalle vaan tietenkin Ilmailumuseon tarjonta sekä muu ohjelma. Lapsilla oli mahdollisuutta päästä koneiden ohjaamoon, askartelemaan työpajoissa ja hevoskärryajelukain oli tarjolla. Jo tokihan siellä oli vanhemmillekin katsomista sekä pääsi kokeilemaan ampumistaitoja Vääpelikillan tarjoamalla testipaikalla.





Meiltä jäi työpajat kokeilematta, mutta Ukkeli pääsi Bae Hawkin sekä pienen matkustajakoneen ohjaamoon istumaan (seisomaan). Paikalla oli lentokentän poliisin yksikkö sekä palokunnan yksikkö kalustoineen ja etenkin palokunnan yksikön isoauto (miksi sitä ikinä kutsutaankaan) oli näyttävä. Siinä jäi mustamaija kovin pieneksi, kun viereen parkkeerasi hieman isompaa kalustoa.
Kävimme myös hevosajelulla sekä nautimme päiväruoka paikan päällä. Ruoaksi sai ostaa kenttäkeittiöstä hernekeittoa. Ruoka oli täyttävää ja maistui hyvältä (vaikka itse teenkin paremman makuisen rokan ;) ) Jälkkäriksi muurinpohjalettu hillolla ja kermavaahdolla.

Tällä erää keskityttiin ulkoaktiviteetteihin, mutta Ilmailumuseo on paikka johonka menemme vielä uudelleen. Matka Ilmailumuseolle on helppo ja Ukkelia kiehtoo lentokoneet (sekä kaikki muut koneet).

Ilmailumuseon visiittiin onkin hyvä yhdistää käynti lentokentän näköalatasanteella tai ruokailu lentokentän ravintolassa. Joskus on tullut sellainenkin retki tehtyä joten suosittelen lämpimästi :)

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ajatuksia äitiydestä - miltä äitiys tuntuu?


Olen tällä hetkellä 37-vuotias ja tänään on elämäni toinen äitienpäivä - äitinä. Sain elämääni lokakuussa 2015 maailman ihanimman pikku pojan. Pikku poikia olin aiemminkin tavannut, mutta en ketään niin erityistä. Hän oli minun poikani, eikä kukaan ottaisi häntä minulta pois.

Olisin toki halunut äidiksi jo aiemminkin. Ukkelia odotettiin monta vuotta, aina häistämme 2009 lähtien, mutta hän antoi vanhempiensa odottaa. Ovulaatiohäiriöt eivät helpottaneet yrittämistä, mutta niihin saimme apua hormonipoliklinikalta. Lopulta raskaustestin viiva näytti siltä mitä sen pitikin. 

En ole koskaan kokenut vauvakuumetta. Uskoin, että kunhan aika on oikea minusta tulee äiti. Ja niinhän siinä tapahtuikin, onneksi. Ennen äidiksi tulemista en tiennyt miltä äitiys tuntuu. Nyt tiedän, enkä luopuisi siitä tunteiden sekamelskasta missään nimessä. Mitä äitiys sitten minussa muutti? En koe, että äitiys olisi minusta tehnyt mitenkään eheämpää tai täydentänyt minuuttani, mutta jotakin se minussa kasvatti ja minulle antoi.

Äitiys herätti minussa pelon. Suojeluvaiston, jonka vuoksi olen herkempi kavahtamaan asioita, joita en ennen hätkähtänyt. Ennen pienokaista, jota minun tulee suojella, en hätkähtänyt örisevää humalaista tai oudosti kulkevaa tuntematonta ihmistä. Lapsen jälkeen harkitsen reittini tarkemmin ja vältän epäilyttävät kulmat.

Äitiys herätti minussa maanisen rakkauden. Voisin katsoa poikaani tunteja. Hänen hymyään, hiuksiaan, itkuaan, nauruaan. Kuinka hän tepastelee avojaloin olohuoneen lattialla, seuraa puussa istuvaa lintua, istuu ja seuraa television lastenohjelmia tai innostuu tanssimaan musiikin tahtiin. Kuinka hän piiloutuu verhon taakse ja kikattaa, kun kukaan ei häntä löydä. Aarteeni.

Äitiys herätti minussa menettämisen pelon. Kun katson tuota meistä syntynyttä täydellistä suloisuutta, en voi olla tuntematta sisälläni ahdistusta, joka syntyy ajatuksesta, että menettäisin hänet. Että jonakin aamuna hän ei heräisikään. Se tunne pelottaa minua enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa. 

Äitiys herätti minussa huolehtijan. Enää en ollut vastuussa vain itsestäni. Niin paljon kun puolisoani rakastan, en voi huolehtia hänestä, mutta nyt minulla on joku josta minun tulee huolehtia. Ei väliä onko minulla vaatteita, ruokaa tai juomaa, mutta lapsella pitää olla kaikki hyvin. Silti minun tulee rakastaa itseäni enemmän, jotta voin olla hänelle hyvä äiti.

Tätä äitiys sitten varmasti on: huolehtia, ahdistua, murehtia turhia. Rakastaa, antaa, hoivata, toivoa parasta. Raivota karhuemona suojellakseen pienokaistaan, paimentaa lasta tulevaisuuden tiellä ja toivoa, että matkasta tulee pitkä ja onnellinen ilman suurempia kuopppia. Silti sen verran vastoinkäymisiä, että hänestä kasvaa järkevä, yritteliäs ja onnellinen.





Mustavalkoinen kuva: kuvaaja Bettina Lamspringe 

perjantai 12. toukokuuta 2017

Helsingin menovinkit 20.-21.5. lapsiperheille 10+ kohdetta


Ensin tuli yksi kutsu tapahtumaan ja sitten toinen toiseen tapahtumaan. Kolmannen tapahtuman bongasin mainoksesta ja viimeistään siinä vaiheessa alkoi tuntua, että KAIKKI kevään tapahtumat osuvat yhdelle viikonlopulle eli 20.-21.5.2017.
Tutkin asiaa enemmän ja kyllä vain, en kovin väärässä ollut: Ympäri kaupunkia (ja joka suunnassa) on tarjolla vaikka ja mitä. Jos joku sanoo, että ei ole mitään mihin mennä, niin sitten kannattaa lukaista oheinen lista ja miettiä mitä tekisi. Yksi tapahtuma osui Vantaalle, mutta muuten pysytään hyvin pitkälle kehä 1 sisäpuolella.

Meillä on lauantain perhepäivä (yritetään päättää mihin noista tapahtumista menään ehditään) ja sunnuntaina on vuorossa äidin omaa aikaa, kun vuorossa on Naisten Kymppi (ja sen vuoksi en sitä tuohon listaan laittanut ;) )

Eli tässä minun vinkit lapsiperheille. Lisää kommentteihin oma tärppisi, jos joku jäi listasta! 

Lauantai

Arabian katufestivaalit
Lauantaina on mahdollisuus osallistua Arabian katufestivaalien pyöreille, kun tapahtuma täyttää 10 vuotta. Suomen suurin katutaidetapahtuma kokoaa jälleen yhteen kirpputorimyyjät, pop-up ravintolat, livemusiikin ja upean yleisön. Ohjelma ja tietoa tapahtumasta löydät Arabian katufestivaalien sivulta. Tapahtuma on maksuton.

Idän kyläjuhla
Stoan pihassa on Itähelsinkiläisten oma kyläjuhla, johon toki muualtakin saa saapua. Tarjolla on mukava musiikillinen kattaus mm. Letku Klemetti& Tuntematon numero, Mira Luoti sekä Reino Nordin.
Tarkempi aikataulu Stoan tapahtumasivulla. Tapahtuma on maksuton.

Koko kylän kirppispäivä ja Kumpula-juoksu
Lauantaina Kumpulan alue muuttuu jälleen kirpputorialueeksi. Mene tekemään löytöjä sekä nauttimaan ihanasta puutaloalueesta! Kumpulajuoksussa on oma reippailusarja, johon perheet ovat tervetulleita lemmikkien ja lastenrattaiden kera. Lisätietoja tapahtuman facebook sivulta. Reippailusarja ennakkoon 5 € / paikan päällä 7 €. Yli viiden hengen ryhmät 4 € / 6 €.

Pakila 600 vuotta
Keskiaikaisiin tunnelmiin pääsee lauantaina Pakilan yläasteen ympäristössä. Lapsille on tarjolla esim. omat turnajaiset ja perheen pienimmille pomppulinna sekä muuta aktiviteettia. Tietoa tapahtumasta löytyy Pakila 600 vuotta sivustolta. Tapahtuma on maksuton.

Pikkis juhlii
Pikku Huopalahti juhlii 30-vuotishistoriaansa asuinalueena ja tarjolla hyvin monipuolinen ohjelma. Lapsille ohjelmaa on Viiripuistossa klo 12 - 17. Lisätietoja tapahtuman kotisivulta Pikkis juhlii. Tapahtuma on maksuton.

Ravintolapäivä
Lauantaina on mahdollisuus päästää sisäinen ravintoloitsijasi esille tai sitten lähteä maistelemaan muiden tuotoksia Ravintolapäivän nimissä. Tutki Ravintolapäivän sivulta mitä on missäkin tarjolla ja suunnista tiesi tarjoiluja kohden. Tapahtuma on maksuton, maksat siitä mitä syöt. Tapahtuu kaikkialla.

Satulauantai
Malmin kirjastossa klo 12 - 15 pääsee mukaan saturetkelle. Vierailijoita kehoitetaan pukeutumaan lempisatuhahmoksi ja saapumaan satumaailmaan. Lisätietoja tapahtuman Malmin kirjaston facebook sivulta. Tapahtuma on maksuton.

Voimisteluliiton voimistelunäytökset
Lauantaina voi Linnanmäellä nähdä esimerkkiä miten voimistellaan. Näytöksiä on päivän aikana kolme. Katso tarkempi aikataulu Linnanmäen ohjelmistosta. Alueelle maksuton pääsy. Lapsesi innostuessa harrastuksesta maksat sitten vähän enemmän.

Sunnuntaina

Lasten Extremerun 
Mitä isot edellä lauantaina, sitä pienet perässä sunnuntaina. Sunnuntaina 21.5. pääsevät perheen pienimmät kokeilemaan extremetaitojaan Vantaan Hakunilan urheilupuistossa. Leikkimieliseen juoksuun on omat sarjat porrastetusti alle 4 vuotiaista aina 16 vuotiaisiin asti. Lisätietoja, hinnat ja ilmoittautuminen Extremerunin kotisivulta. Osallistumismaksu 14.5. asti 35 € per lapsi.

Siiliyhdistyksen Siilipäivä
Sunnuntaina on Kauppakeskus Kaaressa piikikäs meno, kun Siiliyhdistys viettää Siilipäivää. Paikalla pääsee tutustumaan afrikkalaisiin kääpiösiileihin ja halutessaan voi viedä myös oman siilin osallistumaan torakansyöntikisaan. Lisätietoja tapahtuman facebooksivulta. Tapahtuma on maksuton.

Roihuvuoren Hanami eli kirsikankukkajuhla
Sunnuntaina Roihuvuori-seura järjestää kirsikankukkajuhlan kirsikkapuistossa. Kirsikkapuiden kukinnosta nauttimisen lisäksi esillä on japanilaista kulttuuria tanssiesityksin, origamiaskarteluin, teetaidetta ja japanilaisia herkkuja. Lisätietoja tapahtuman Facebook sivulta . Tapahtuma on maksuton.

Koko viikonlopun

Hevoset Kaivarissa 
Koko perheen tapahtuma, jossa paikalla sata hevosta. Päätähtenä itseoikeutetusti suomenhevonen.
Alueella erilaisten näytösten lisäksi expo-alue, ravintolapalveluja, kotieläinpiha, yms. Lisätietoja ja tarkempi aikataulu tapahtuman Facebook tapahtumasta. Tapahtuma on maksuton. Lapsesi innostuessa voimisteluesitys olisi tullut halvemmaksi.

Kallio kukkii -piknik
Kallio kukkii jälleen 12.-21.5., mutta 20.-21.5. luvassa on Dallapén puisto ja Harjun nuorisotalon alueelle levittyvä piknik.Kumpanakin päivänä puistossa on ohjelmaa lapsille ja ulkolavalla viihdyttää levy- ja livemusiikki. Sunnuntaina luvassa on myös sambakulkue pitkin Kallion kujia. Koko Kallio Kukkii-ohjelma luettavissa ohjelmalehtisestä sekä löydettävissä Kallion kulttuuriverkoston sivulta. Tapahtuma on maksuton. (Vinkki: Lauantain Ravintolapäivän Pop-up ravintoloista voi löytyä hyvät eväät myös piknikille)

HAUSKAA VIIKONLOPPUA!!!!






keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Muskarin kevätjuhla


Niin se lukukausi päättyi. Itsellä vielä vähän kevätkautta jäljellä (lopputyön tekoa ja kesäkurssia ei lasketa), mutta muskarissa leikittiin maanantaina viimeiset leikit ja suljettiin soittorasiaan kaikki opitut laulut ja sävelet.

Kevätjuhlat olivat Ukkelin ensimmäiset ja pukeuduimme tilaisuuden arvokkuuden vaatimalla tavalla. Tosin kravatti jätetiin kotiin enkä minäkään ahtautunut korkkareihin (sopivia ei enää synnytyksen jälkeen ole ollut). Maanantain muskariryhmät oli juhlia varten yhdistetty, joten paikalla oli alle vuoden ikäisistä 1-2 vuotiaiden ryhmäläisiin = Ihanan paljon lapsosia.

Ja arvatkaan kuka olikaan menevin tässä joukossa? Jep, minun ei tarvinnut kovin montaa minuuttia paikallani istua, kun piti hieman paimentaa lasta. Laulujen alkaessa tosin hänen piti päästä syliin, koska äidin kanssa on hyvä tanssia ja äiti hypyttää (vaikka ei se tasajalkahyppy enää kovin kaukana ole). Vai olikohan syy see vieressäni ollut valonkatkaisin?





Muskaria kävimme viime syksyn ja tämän kevään. Tuota aikaa kun muistelee, niin huomaa kuinka suuren kehityskaaren Ukkeli onkaan tehnyt. Aloitimme 1-2 vuotiaiden ryhmässä alle vuosikkaana. Ukkeli kontasi ja seisoi, mutta ei vielä kävellyt. Lyhyen muskarimatkan kuljin poika kantorepussa.

Viimeisenä päivänä Ukkeli käveli koko matkan itse. Nostelu ei kuukausien saatossa poistunut, syy vain vaihtui. Siinä missä alle vuosikasta nosti osana leikkiä, nyt häntä sai nostaa pois sohvilta, pöydiltä ja penkeiltä (ja hypittiinhän sitä välillä). Syksyllä portaisiin päin konttaavan kaverin sai vielä helposti kiinni, mutta nyt 1 v 7 kk liukas salama aiheuttaa äidille ylimääräisiä sydämen sykkeitä hänen hävitessä näköpiiristä - ja löytyessä yrittämässä portaita alaspäin yksin.

Hienot oli juhlat ja tästä on hyvä jatkaa syksyllä päiväkodin musiikkileikkeihin.

Muskaristamme kirjoitin jo aiemmin postauksessa Viikko käyntiin muskarin musiikkihetkellä.



maanantai 8. toukokuuta 2017

Vihreä maa - Kukkiva Kaupunki Keravalla







Sunnuntaina vierailimme kaverin ja hänen lapsien (n. 5 ja 7 vuotta) kanssa Keravan taidemuseo Sinkassa. Sinkassa on esillä heinäkuun alkuun asti Vihreä maa - Kukkiva Kaupunki näyttely, joka on koonnut näytille joukon suomalaisia taiteentekijöiden vehreitä teoksia.

Puolitoistavuotiasta sai näyttelyssä pitää aisoissa, koska työt kuuluvat kategorioihin "ei saa koskea" sekä "ei saa koskea missään nimessä!". Esimerkkinä näistä töistä ylläolevat kuvat: Aino Kajaniemen Airam-Maria (ylin), Polku (toinen kuva) sekä Luwasa Oyn toteuttama sammalseinä Kytäjä. Kytäjässä kasvaa aitoa sammalta, joten tämä työ kuului "Älä edes ajattele koskettamista" -kategoriaan.

Yläkerran kaunis lummevideo hurmasi Ukkelin, joka useamman kerran palasi videon ääreen, (ja hieman piti myös tanssia). Yläkerrasta löytyi myös lapsille leikkikaappi. josta luukkuja avaamalla mahdollisesti löytyi aarteita (joita pystyi sitten siirtämään seuraavan luukun taakse) sekä manuaalisesti liikutettava mekaaninen sormiteatteri. Emme tosin keskittyneet kaapilla leikkimiseen, mutta tällainenkin mahdollisuus olisi löytynyt ajankuluksi perheen pienimmille.

Koska Ukkelin himo koskettaa kasvoi ylitsepääsemöttämäksi, otin hänet reppuselkään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävimme näyttelyssä ilman rattaita tai kantoreppua. Homma onnistui ilman apuvälineitäkin,mutta tarkkana sai olla. Vielä tämän ikäistä kannattaa katsoa tarkkaan perään, jos tarkoitus on poistua paikalta ilman syytteitä taidevandalismista.

Kesää vielä odotellessa, ja kelien vaihdellessa, on Sinkassa hyvä mahdollisuus päästä nauttimaan vihreydestä valokuvien, installaatioiden ja vihersisustuselementien keskellä. Ja jos sää sallii, on Keravalla kirsikkapuu kierros, jonka matkanvarrelta löytyy paljon katsottavaa.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Piknik parvekkeella


Toissa päivänä teimme kesän ensimmäisen piknikin - omalle parvekkeelle.

Lasitetulla parvekkeella sai nauttia eväsretkestä lämmöstä tuulensuojassa. Seuraksi saimme yhden pörräävän lentäväisenkin, joten tunnelma oli lähes autenttinen. Kävyt ja pikkukivet vain puuttui pyllyn alta.

Piknikeväät pakattiin mukaan asianmukaisiin pakkauksiin: juustovoileivät pergamiinipaperin sisälle, mehua termariin sekä valmiiksi lohkotut omenaviipaleet eväsrasiassa. Kassiin pakattiin vielä muovimukit ja piknikviltti.

10 metrin (vaativan) retken jälkeen levitimme viltin parvekematon päälle. Parvekematto hankittiin vasta tänä keväänä ja on jo maksanut itsensä takaisin. Matto pitää mukavasti kylmän poissa jaloista ja tuntuu mukavalta jalkapohjien alla.

Isi askarteli pojalle maskin KISS -keikan kunniaksi. Ukkeli tosin lauleskeli Batmanin tunnaria leipää järsiessään.

Kaivaessani eväitä kassista, Ukkeli asettui istumaan viltin reunalle ja oli kuin vanha tekijä piknikjutuissa. Viime kesänä pikniköintiä jo testailtiin, mutta tuolloin alle vuosikkaalle maistui ennemmin männyn neulaset ja piharatamot, kuin tarjolla olleet piknikeväät.

Kertaalleen meni piknikviltimme vaihtoon, kun mehut kaatui, mutta muuten toisenlainen välipalahetki oli hauskaa vaihtelua. Tämä kenraaliharjoitus oli hyvä ja nyt olemme valmiita kohtaamaan ulkoilman!