Kalastellen - lautapelejä taaperolle

Applikaatioiden ja mobiilipelien täyttämässä arjessa haluan opettaa lapseni arvostamaan perinteisempiäkin pelitapoja. Diginatiivit voi tästä kauhistua, mutta meillä ei Ukkeli ole vielä pääsyt kännykkä/tablettipelejä pelaamaan.

Vahvistaakseni lautapelikulttuurin juurtumista perheessämme ostin viikonloppuna Ukkelille ensimmäiset omat lautapelit.

Mistä tahansa isommasta kaupasta, josta löytyy myös leluosasto, olisi varmati kaksivuotiaalle peli löytynyt. Ongelmana olikin, että minulla ei ollut hajuakaan mikä olisi hyvä peli! Päätin käydä kaupassa joka on erikoistunut lautapeleihin ja toivoin saavani heiltä palvelua myös minun tarpeisiin. Enkä pettynyt.

Kampin kauppakeskuksessa sijaitsee Lautapeli.fi kauppa ja kaupasta saa pelejä jokaisen makuun - aikuisille ja lapsille. Olin Ukkelin kanssa kahdestaan liikenteessä, joten jokainen parivuotiaan vanhempi tietää, että: pitkä aika + ulkovaatteet + lämmintila = ei hyvä yhdistelmä. Kemiallista reaktiota tuosta kaavasta ei saa aikaan, mutta tarpeeksi kauan lämpimässä alkaa tapahtumaan jokin reaktio. Löysin lupaavan näköisen hyllyn ja pelitarjonta oli valtava. Huh. Ei hajuakaan mitä valitsisi. Mieli alkoi vaellella jo lähicittarin leluosastolle, josta voisi valita kahdesta vaihtoehdosta toisen.

Onneksi erikoisliikkeestä löytyy ammattitaitoinen henkilökunta ja tietäväinen nuori mies (voi kyllä olla, että ei ollut kovin paljon minua nuorempi. Tai sitten täti höpisee vain omiaan) osasi kertoa ja suositella pelejä meidän tarpeisiin. En kehdannut niin hyvän esittelyn jälkeen lähteä yhden pelin kanssa kotiin vaan mukaan lähti kerralla kaksi peliä. Lautapelit on mielestäni kalliita, mutta jos peli on hyvä ja kestää pelaamista, maksaa se itsensä takaisin pelikertojen muodossa.

Toinen ostamistani peleistä on Muumipeikon kalaretki. Ukkelin hoitopaikassa ovat tätä peliä pelanneet joten tuttuus vaikutti ostopäätökseen. Pelin suositusikäraja on 3+ vuotta, mutta hoitopaikassa peliä on pelanut jo alle kaksi vuotiaskin.

Toinen peli on Minun ensimmäinen pelini Kalastus. Kalastuspeli on suunnattu 2+ vuotiaille.

Kummassakin pelissä on yksinkertaiset ja selkeät säännöt ja mielenkiintoista kyllä, kummassakin pelissä hyödynnetään magneettia (ei ollut minun lapsuudessa). Muumipelissä kaloja ja muita saaliita kalastellaan Muumipeikko -hahmolla, Kalastus -pelissä pelaajat käyttää onkea, jolla kalastetaan mereneläviä merenpohjasta.

Pelaaminen opettaa sääntöjen noudattamista, oman vuoron odottamista ja voittamista/häviämistä. Pelin aloittaminen vaatii myös omat toiminnot sekä pois laittaminen. Nettipelien hyvä ominaisuus on, että ne ovat nopeasti otettavissa käyttöön ja pelinappulat pysyvät tallessa (ellei sitten tule joku cyberhyökkäys), mutta ne eivät opeta sitä tosiseikkaa, että jos pelistä häviää nappula sen takia, että et keränyt kaikkia pelinosia talteen edellisellä kerralla (huolellisuus) ei peliä enää  voi pelata.

Pelasimme heti samana ilta kumpaakin peliä ja täytyy myöntää, että kyllähän siinä meinaa äidillä pariin otteeseen hermo mennä, kun parivuotias yrittää pelata omilla säännöillä. En haluaisi olla mikään sääntönatsi, mutta mielestäni on hyvä alusta lähtien opetella pelaamaan sääntöjen mukaisesti.

Kunhan nämä pelit on pelattu puhki (=äiti kyllästynyt) odotan innolla seuraavien pelien hankkimista.

Onkohan missään lainapelirinkiä, jonka kautta saisi vaihdettua näitä perheen pienimpien pelejä keskenään? Tai tavata ja pelata pelejä yhdessä? Jos tiedät Helsingissä Käpylän alueella sellaista, niin saa vinkata. Toisaalta, jos kiinnostaa sellainen perustaa voi olla yhteydessä :)

Pokémon MOM - ulkoilua lapsen kanssa

Tämä on Mammalandian yhteistyöpostaus. Mammalandian kotisivulta pääset lukemaan muiden Mammalandian bloggaajien mietteitä Ulkoilusta Lapsen kanssa.

Heinäkuun 16. päivänä on maailmanhistoriassa tapahtunut suuria asioita: 1969 Apollo 11 laukaistiin kohti kuuta, 1979 synnyin minä ja 2016 Suomessa sai virallisesti ladattua Pokémon GOn. Miten Pokémon GO (tuo "so last season" -peli) liittyy ulkoiluun taaperon kanssa? 

Ensinnäkin Pokémon Go teki viime kesänä sen missä Kansanterveyslaitos ei ollut onnistunut yhtä tehokkaasti: sai lapset vapaaehtoisesti ulos kävelemään - kilometrejä. Eikä villitys jäänyt lapsiin vaan öttiäisten ja muiden pöppiäisten perään säntäsi myös kaiken ikäiset vauvasta vaariin. Ja sinnehän sitä minäkin säntäsin.

Viime kesänä Ukkeli oli 8 - 9 kuukautta ja liikkuminen tapahtui kontaten. Kaikki mikä käteen osui piti viedä suuhun, joten rehellisesti sanottuna hiekkalaatikot ja nurmikot ei minua kiehtonut ulkoilupaikkana. Niin kauan kun kädet pysyi nätisti sylissä ei minun tarvinnut huolehtia mitä suusta löytyy. Tämän vuoksi päivittäiseen ohjelmaan kuului vaunulenkit.

Vaunulenkkien yhteyteen oli hyvä yhdistää Pokémonit ja siinä puuhassa vietimme useamman tunnin. Yleensä lenkit meni niin, että Ukkeli nukahti päiväunille rattaisiin minun työntäessä rattaita metsästäen Pokémoneja ja haudutellessa munia. Mikäs siinä olikaan kulkea mantuja ristiin rastiin ja välillä havaita ympärillä muitakin metsästäjiä.

 

 

Talven tullen Pokét sai jäädä ja Ukkelin opittua kävelemään tuli ulkona tutustuttua ympäristöön enemmän (eikä minun kännykän akku olisi kestänyt ja sormetkin siinä olisi kohmettunut).Viime talvena pääsimme nauttimaan lumestakin ja todistettavasti mäessäkin käytiin, kun nautittiin ulkoilun riemusta helmikuussa ja laskiassunnuntaina pulkkämäestä koko perheen voimin. 

Vaikka Ukkeli oppi kävelemään, ei meno ollut vielä niin varmaa, että toppavaatteissa olisi kulku ollut sujuvaa. Liikkuvuuden vaikeus ja aamu-unisuus oli syitä, miksi talvella ei tullut joka päivä ulos mentyä. Heräsimme usein vasta yhdeksältä, jolloin aamut venyivät usein niin, että ulos ei ehditty ennen päiväunia (ja kun olisi pitänyt pukeutua) ja illalla pimeys tuli varhain, eikä silloin enää viitsinyt lähteä ulos. Välillä vuorostaan tuli keksittyä syitä miksi meidän ei kannata ulos lähteä ja välillä oli oikeasti niin huono ilma, että ulos ei menty ellei ollut aivan pakko.

Ilmojen lämmetessä ja päivän pidentyessä on jälleen ollut haluja pistää nenä ulos. Nyt kun Ukkeli on ohittanut iän, jolloin kaikkea pitää maistaa, on hiekkalaatikkoleikitkin kutsuvampia. Leikkiautot ovat in ja onneksi läheinen leikkipuisto tarjoaakin hyvän varustelun. Omassa pihassa pääsee myös hiekkalaatikolle, mutta puistossa parempi lelutarjonta. Emme toki ole jättäneet vaunulenkkejä, mutta (usein) lenkit  on funktionaalisempia eli suuntautuvat johonkin mielenkiintoiseen tai tarpeelliseen kohteeseen, kuten esim. katsomaan rakennustyömaata.

Uskon, että olemme nyt käännekohdassa, jossa meillä alkaa ulkoilmaelämä. Kesän jo näyttäydyttyä on vaatetusta pystynyt vähentämään entisestään ja ulos lähtökin helpottuu. 1 v 7 kk liikkuu jo niin huolettomasti, että hänen kanssaan voi harrastaa muutakin kuin keinumista, esim. seuraa johtajaa, jossa minä en ole johtaja. 

Kesältä odotan montaa ihanaa ulkoiluhetkeä. Unelmissa on, että päästään pian koko perheellä pyöräilemään. Kypärät löytyy koko perheelle ja pyöränistuinkin on jo hankittu eikä ole kuin kiinnitystä vaille lähtövalmis. Jos menen asioiden edelle, niin ensi kesänä voi sitten jo Ukkelille harkita ensipyörän ostoa.

Myös metsäretkiä suunnittelen. Itse olen kasvanut maalla, jossa metsä ja järvi oli aina läsnä. Nyt kun asun kaupungissa ymmärrän sen, kuinka helppoa oli mennä leikkimään metsään tai läheiselle pellolle. Saksassa lomaillessamme huomasin, että Ukkeli vierasti nurmikkoa, koska hän ei ollut sellaista ennen kohdannut. Kuvittelin, että hän lähtisi välittömästi juoksemaan kohti vihreää, mutta hän kiersikin nurmikkoalueen siihen asti, että istutin hänet keskelle aluetta. Hetken varovaisen koskettelun jälkeen hän ymmärsi, että nurmikko on hyvä asia. Itselleni metsä on turvallinen paikka, mutta pelkään, että lapsi ei opi tajuamaan metsän hyvyttää, jos hän ei pääse tutustumaan siihen. Siksi toivon, että saamme vanhempina itsestämme niin paljon irti, että kulkumme käy yhteisille retkille metsään.

Mutta palataan vielä Pokemoneihin. Hankittuani uuden puhelimen pääsi Pokémon metsästyskausi jälleen käyntiin. Ukkeli (onneksi vielä) jaksaa istua rattaissa, joten olen päässyt jatkamaan rakasta harrastusta (ja yhdistänyt funktionaaliset lenkit siihen). Rattaiden aisa tukee hyvin kännykkää, jolloin lenkkiä ei tarvitse keskeyttää vaativan metsästystoimenpiteen ajaksi. Pelistä on kytketty äänet pois, mutta värinä hälyttää ympärillä piileksivistä öttiäisistä. Kiitos värinätoiminnon, ei näyttöä tarvitse koko aikaa vilkuilla. Ja kun näyttöä ei tarvitse tuijottaa, voi keskittyä ympäristöön, liikenteeseen - ja lapseen.

Vaikka tällä hetkellä Pokémon Go on minun juttu eikä liikuta poikaani, haluan uskoa, että hänen tullessa "pokémon ikään" on ulkoaktiviteettitarjonta kasvanut entisestään. Itse haaveilen (itselleni) Walking Dead tyyppisestä AR (lisätty todellisuus)- pelistä, jossa pääsisi mätkimään vastaantulevia zombeja. Tai jotain yhtä mukavaa ja terveellistä K-18 matskua. Pojan kasvamista ja uusia pelejä odotellessa: Kaikkien maiden Pokémon äidit, yhtykää!

Lue myös:
Laskiaissunnuntain 3 huippuhetkeä
Ulkoilun riemua!

Lelu, jota ei koskaan pitänyt meille tulla

Kun Ukkeli oli pienempi, minä vannoin, että meille ei koskaan tule Plaston mopoa sisälle. Siis sitä perusmallista potkittavaa lelua joita näkyy kaikkialla ja jokaisessa värissä. Klassikomalli siis.

Itse mopoa vastaan minulla ei ole mitään. Rajoittuneisuuteni mopoa kohtaan johtuu kokonaan asunnonkoostamme. Mielestäni meillä ei ole tilaa nelirenkaiselle lattian kuluttajalle.

Olen ehkä maininnut, että tietyissä asioissa olen helppo ja niinhän siinä kävi tämänkin asian suhteen. Myönnän: Minä ehdotin, että entä jos sittenkin ostetaan Ukkelille sellainen mopo.

Mikä sitten muutti mieleni? Kaksi asiaa: Ukkeli pääsi kerran kokeilemaan lelua ja aina sellaisen nähtyään on siihen pitänyt istuutua (jos mahdollista). Toiseksi, katseltuani hänen yritelmiään ratsastaa kymmenen kertaa liian pienien leluautojen katolla, myönsin tappioni. Kuvitelkaa, kun vaippapylly laskeutuu tuon kuvassa näkyvän kuorma-auton lavalle ja jalat yrittää potkia eteenpäin... voi toista 💙

Toissailtana kävimme kaupassa ja Ukkelin ilme oli kaikkien pyörrettyhen sanojen arvoinen hänen tajutessaan, että saisi mopon itselleen. 

Yritin liimata mukana tulevia tarroja leluun, mutta vaatimustaso mopon käyttöön oli sen verran kova, että jätin homman myöhemmäksi. Starttaus hoituu manuaalisesti, koska starttinappulaa kone ei ilmiselvästi kaipaa. Ukkeli irrotti sen ensimmäisenä.

Mopokausi on siis startattu meidän pirtissä ja seuraavaksi pähkäillään, milloin ajokki viedään ulos asti. 

Legotaivas! Vai sittenkin helvetti?

Ostettiin kaverilta vanhat Duplo -legot pois. Tiesin kuvan perusteella, että palikoita oli paljon, mutta yllätys oli suuri, kun Legoja olikin sitten jättimäinen jätesäkki! Hyvät kaupat tuli tehtyä palikkamäärään nähden.

Selvää oli, että kaikkia palikoita ei oteta leikkiin mukaan, vaan osa saisi olla varastossa jonkin aikaa. Ukkelin legoleikit on toistaiseksi vielä enemmän hajoittamista kuin kokoamista. Kunhan oppii rakentamaan, niin palikoiden määrää leikeissä voi lisätä.

Ensimmäisenä päivänä Ukkeli sai nähdä koko "aarteen", mutta siitä eroteltiin X-määrä aktiivikäyttöön ja loput pikaisesti varastoon (ennen kuin koko säkki olisi levitetty olohuoneeseen).

Vaikka Ukkelilla on kiva kasa erillaisia palikoita, ei ne mielestäni ole aina niin kivoja. Tässä pari valittua tilannetta:

• Lego jalan alla sattuu yhtä paljon, kun pikkuvarpaan lyöminen keittiönjakkaraan.
• Kun legoastia on lelujen keräämisen jälkeen puolillaan, tiedät joutuvasi haravoimaan koko asunnon. Puolet legoista löytyy sohvan alta, 1/4 lipaston alta, osa keittiöstä ja muista huoneista, osaa ei löydy kyseisenä iltana.
• Käydessäsi levolle osa legoista löytyy sängystäsi. Lego selän alla koskee yhtä paljon, kuin sen päälle käveleminen.
• Heräät yöllä siihen, että kissa on löytänyt vähintään yhden kadonneista palikoista ja leikkii sillä innokkaasti.
• Legoilla voi täyttää saappaat. Myös ne pienimmät.
• Rakennat vartin linnoitusta, jonka pikku-barbaari tuhoaa puolessa minuutissa.

Edit 23.3. Korjattu: Dublo -> Duplo. Tajunnan räjäyttävä Facebook kommentti herätti miettimään, että mitä olin tänne itse kirjoittanut. Väärinhän se oli mennyt :/

Pikapyrähdys Hop-Lopiin

Parhaat - ja toisinaan huonoimmat - ideat syntyy ilman suurempaa miettimistä. Lauantaiaamuna keksin, että tänään lähdetään käymään Hop-Lopissa. Muistin nähneeni Jumbon lähellä yhden ja pienellä googlettelulla selvisikin, että kyseessä on Hop-Lop Vantaa. Kyseessä on Suomen ensimmäinen Hop-Lop, joka oli remontoitu vasta muutama kuukausi sitten.

Ajatus, että Ukkeli pääsee riehumaan sielunsa kyllyydestä oli erinomainen. Ajoitus meni vaan täysin pieleen. Lähdön hetkellä jo tiesin meidän aikataulun kusahtaneen siinä paikassa. Tänään tulisi poikkeus normaalirutiineihin ja se vaikuttaisi sitten myös päiväuniin. Vaikka ajoitus oli tuhoon tuomittu, etenin suunnitelman mukaisesti enkä enää perääntynyt. Löysin perille helposti ja sisällä oli kiva hulina päällä. Olen yleensä jopa ylpeä, että poikani ei ole ujo, mutta tilanteessa, jossa poika huitelee jo ensimmäisen liukumäen kohdalla, kun yritän saada vaatteita päältäni, olisin kaivannut hieman ujompaa vesseliä. Neljä kertaa kävin juoksemassa Ukkelin kiinni, koska olisi muuten hävinnyt näkyvistä. Maanittelevat kutsuhuudot ei auttanut, kun Ukkeli laittoi jalkaa toisen eteen minkä pienistä kintuistaan vaan pääsi. Lopulta, kun sain riisuttua ulkovaatteeni, ja pidettyä Ukkelin vieressä/sylissä sen viisi sekuntia, huomasin, että minulla ei ollut lainkaan kolikoita lukollista kaappia varten. Sisäänpääsymaksun yhteydessä sai ostettua poletteja, jotka kävi kaappiin, mutta myös peleihin / autorataan.

Sukellus!

Jotta Ukkeli pääsi tutustumaan ympäristöön, aloitimme pienten leikkialuuelta. Kiipeileminen ei lähtenyt käyntiin, mutta pallomeri kiinnosti ja Ukkeli sukelsikin sinne pääedellä. Pallomeri oli entuudestaan tuttu ainakin Ruotsin laivalta itsenäisyyspäivän aikaan. Hop-Lopin pienten allas  oli tosin syvempi Silja-Linen vastaava. Ukkeli istui kaulaa myöten palloissa,  mutta näytti nauttivan tilanteesta. Yritin houkutella Ukkelia seikkailemaan pienten alueen esterakäytävään, mutta pallot oli mielenkiitoisempia. Ukkeli tosin huomasi jotain paljon palloja kiinnostavampaa. Vierestä seurasin, kun Ukkeli kömpi ylös pallojen keskeltä ja otti pikapyrähdyksen donitsiliukuun. Siis siihen liukumäkeen, jota lasketaan erityisillä alustoilla. Ukkeli nousi jo "portaita" kohti huippua, kun minä vielä valitsin meille sopivaa donitsia. Muutamat kanssa leikkijät päästettiin ohi, mutta niin vain Ukkeli nousi sinnikkäästi portaat ylös ilman mitään apuja. Istutin meidät kummankin samaan donitsiin ja sitten mentiin. Vauhti oli juuri sopiva ja liuku tarpeeksi pitkä. Ukkelillekin vauhti kelpasi, koska välittämästi aloitti uuden nousun mäen harjalle. Kolmannen nousukerran kohdalla päätin, että mennäänpäs katsomaan mitä muuta paikalta löytyy (Oli jo hiki!).

Seuraavana kokeilussa oli trampoliini.  Trampoliini oli hieman outo paikka ja Ukkeli päätti turvautua istumiseen. Pomputtelin hieman pohjaa ja Ukkeli pääsi rytmiin mukaan, mutta ei puhettakaan, että omilla jaloilla oli seissyt. Aikamme trampoliinilla oltuamme, annoin tilaa lähes Ukkelin ikäiselle tytölle äitinsä kanssa. Tyttö olikin vanha tekijä trampoliinilla ja välittömästi polvet otti rytmiä vastaan, niin kuin kuuluukin. Siinä katsottiin ja taisi Ukkelikin keksiä mitä tuolla ihmeellisellä joustavalla lattialla pitäisi tehdä, koska välttämättä halusi takaisin matolle ja hienosti homma alkoikin sujumaan.

Normaali ruoka-aikamme oli mennyt jo ohi, ja hieman kauhistellen seurasin ajan kulumista. Vielä näytti virtaa Ukkelissa löytyvän, joten lähdimme katsomaan alueen tarjontaa. Seikkailulabyrinttiin ei Ukkeli yksin rohjennut, mutta äidin sylissä oli hyvä haasteet kohdata. Peililabyrintti oli hauska, etenkin kun peilit jousti niihinkämmenellä lyödessä. Ravintolan puolelle Ukkelin kurvatessa olin aivan varma, että nyt taitaa tulla meilläkin lähtö syömään. Ruoka maistuu meidän pikku-miehelle, vaikka koon perusteella sitä ei välttämättä osaisi päätellä. Ukkelin säntäillessä ja tutkiessa paikkoja, tein havainnon, että Hop-Lop on todella suosittu syntympäiväjuhlien viettopaikka. Valmiiksi lastatussa kärryssä oli toistakymmentä "täällä juhlii..." lappua odottamassa tulevia juhlijoitaan. Ymmärrän hyvin, minkä vuoksi Hop-Lop ja muut synttäripaikkaa tarjoavat ovat suosittuja: Aktiviteetti ja tarjoilut yhdessä paikkaa ilman suurempaa vaivaa. Tokihan palvelut on sitten laskutettu sen mukaisesti, mutta ei se aivan halpaa ole järkätä juhlia kotonakaan. Meidän seuraavat synttärit taidetaan kuitenkin viettää ihan vielä kotona.

Kun olimme seikkailleet Hop-Lopissa tunnin, päätin, että nyt meidän pitää vain lähteä. Tunti oli mennyt aivan liian nopeasti ja vielä oltaisiin helposti oltu vielä tunti toinenkin, mutta ruoka ja uni oli tähän aikaan tärkeämpää kuin leikkiminen. Ennen lähtöä kävimme käyttämässä poletin autorataan. Pääsin ajamaan, koska kyseessä oli sähköauto, jolla vauhtia säädeltiin poljinta painaen. Yhdellä poletilla pääsi kolme kierrosta ympäri rataa, joka sisälsi sinivalotunnelin. Autoilun jälkeen puettiin ja lähdettiin kotiin. Ukkeli nukahti välittömästi autoon päästyään. Autossa nukkuminen tarkoitti sitä, että päikkäreitä sai houkutella tänään pidempään. Kotona vaihdettiin vaippa,syötiin ja mentiin päikkäreille.  Mutta mitäs pieni yliväsynyt pakkaus tekee? Ei missään nimessä nukahda! Normaalisti helposti sänkyyn nukahtava Ukkeli piti lopulta käydä silittämässä uneen. 2,5h päikkäreiden jälkeen kävin avaamassa huoneen oven, että ei ihan koko iltapäivä mennyt nukkumiseksi. Suurempia herättämisiä ei tarvinnutkaan, vaan durasel pupun akut oli tarpeeksi latautuneet ja meno jatkui. Hyvähän se on levänneenä taas riehua.

Missä käytiin: HOP-LOP Vantaa, Vantaanportin Retail Park, Antaksentie 4, Vantaa
- 1-2 vuotiaat, 10e lippu / yli 3-vuotiaat 16e (Aikuiset 0€)
- Poletit 1€/kpl -> pelejä, autolla ajo, lokerikot
- Ruokailu: Kahvilaravintola. Ruoka-annokset 5,90€ - 8,90€; Pikaruoka 7,90€-23,90€; Salaatti 6,90€-8,90€ + muita vaihtoehtoja. Ei omia eväitä. Vesipullo ja vauvojen ruoka on sallittu.
- Uudistettuna avautunut 1.10.2016
- Ukkelin suosikit tällä kertaa: Pallomeri, Donitsiliuku, Peililabyrintti, Palikoista rakennettu linnoitus, autot (uskoisin)
- Mennään uudelleen koko perheen voimin ja varataan aikaa huomatavasti paremmin.

Meillä oli todellakin vain pikainen pyrähdys, joten paljon jäi vielä kokematta. Onko suositella jotakin mikä jäi meiltä näkemättä/kokematta? Mitä on hyvä muistaa kun seuraavan kerran mennään Hoplopiin?