400 km ajomatka kahdestaan taaperon kanssa ei välttämättä kuulosta fiksuimmalta keksinnöltä, mutta sen me teimme. Ajoimme pikkumiehen kanssa Helsingistä Kiuruvedelle ja matka meni hyvin. Suurimmat ongelmat kuitenkin ilmeni ennen matkaa ja matkan jälkeen.
Reitti itsessään on tuttu, mutta tämä kerta oli ensimäinen duomatka pojan kanssa. Kissa oli myös kyydissä, mutta siitä ei ole viihdytysjoukoiksi sellaista tarvittaessa. Yleensä Mieheni on ajanut ja olen istunut Ukkelin kanssa takapenkillä tai minä olen ajanut ja mukana on ollut joku muu takapenkillä viihdyttämässä.
Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meidän piti startata matkaan maanantaina. Autoomme tuli huoltoavaativa ongelma ja jouduimme lainaamaan autoa Mieheni siskolta. Autonmuutos toi mukanaan myös pari muuttujaa:
- Sain muistella miten manuaalivaihteisella autolla ajetaan (kyllä se sieltä mieleen palautui)
- Matkatavaroita piti vähentää (Meillä farkku, laina-auto pienempi)
- Matkarattaat sai jäädä kotiin (Pakko, koska ne oli meidän autossa huoltamon pihassa)
- Paluumatkalla kyytiin nousevista henkilöitä yksi ei mahdu kyytiin
Turvaistuin on yleensä takapenkillä selkä menosuuntaan, mutta nyt Ukkeli sai uudet näkymät, kun hän pääsi kartturiksi ja naama menosuuntaan. Tämä väliaikainenratkaisu vaikutti olevan hänelle mieleen, joten paluu entiseen voi herättää kärkästä palautetta.
Tavarat pakkasin edellisenä iltana, mutta autonpakkaus tapahtui vasta lähtöaamuna. Yleensä varaan matkaan tavaraa, joten laukkujen, pojan ja kissan siirtäminen autoon on oma projektinsa, kun sen tekee yksin.
Aamupalan jälkeen laitoin Ukkelin pinnasänkyyn ja annoin hänelle kirjan katseltavaksi. Kun hän keskittyi kirjaan, keräsin suurimman osan laukuista ja kipaisin autolle. Tavarat autoon, auto alaovelle ja pyrähdys sisälle. En ollut kauan poissa ja Ukkelin nostaessa katseen kirjasta, ei hän ilmeestä päätellen ollut edes poissaoloani huomannut. Seuraavana oli vuorossa kissa kantokoppaan ja pojalle ulkovaatteet päälle. Olin jo yhden satsin vienyt tavaraa, mutta sitä oli vielä kannettavaksi asti. Karavaani oli lastattu, kun lopulta suljin ulko-oven ja lähdimme laskeutumaan portaita kaksi kerrosta (juu, meillä ei ole hissiä).
Lopultakin auto oli lastattu lapsilla ja suuntasimme kohti Lahdentietä. Ensimmäisen tunnin Ukkeli istui rauhallisesti paikallaan, leikki lelulla ja seurasi liikennettä. Reitti olikin erittäin hyvä autohullulle taaperolle, koska rekkoja riitti! Laskin yhdessä vaiheessa, että meitä vastaan tuli 10 minuutin aikana 49 rekkaa tai kuorma-autoa. Hyvin alkaneen matkan jälkeen iski kuitenkin nälkä ja unikin vaivasi.
Pysähdyimme syömään ja Ukkeli sai leikkiä hetken aikaa leikkipaikalla. Jatkaessamme matkaa Ukkeli nukahti ja nukkui reippaan tunnin. Välipala tuli nautittua matkan aikana, mutta toinen tauko otettiin parin tunnin ajelun jälkeen.
Bensa-asemalla piipahdimme vessaan ja kätevänä äitinä istutin pojan potalle vain pitääkseni hänet hetken paikallaan toimittaessani itse istunnon. Pottakokeilu ei ollut lainkaan turha ja niin sain todistaa ensimmäistä matkapissiä (ja totta kai siitä piti kuvakin ottaa ;) ) sekä upeaa voitontanssia ympäri vessaa.
Ennen kolmatta pysähtymistä Pyhäjärven Vaskikellolla saimme ihailla lisää raskasta kalustoa tietyökoneiden muodossa. Tässä vaiheessa Ukkeli painoi ääniefektejä äänikirjastaan, joten en lainkaan epäile etteikö hän viihtynyt tienpäällä.
Vähän ennen perille pääsyä mieheni yritti tavoittaa minua. Soitin hänelle heti pihaan päästyämme ja hämmennykseni oli suuri, kun hän ilmoitti puhelimenlaturini jääneen kotiin. Kiistin asian, koska muistin tarkkaan laittaneeni sen laukkuun. Olin ollut asiasta jopa niin varma, että en ollut tarkistanut laturin mukanaoloa. Pikku-ukko oli ehtinyt aamun leikeissään käydä laukullani ja napanut laturin mukaan kuljettaen sen paikkaan, josta en sitä ollut nähnyt. Isovanhempien luota ei löytynyt USB C -tyypin laturia ja jouduin lähteä ostamaan sen vielä koko päivän ajelun jälkeen (laturi löytyi onneksi, mutta ei tietenkään kotipitäjästä...)
 |
| Lähes valmiina lähtöön... |
 |
| Heinolan ABC:lta löytyi nämä Steampunk henkiset baarijakkarat |
Tavarat pakkasin edellisenä iltana, mutta autonpakkaus tapahtui vasta lähtöaamuna. Yleensä varaan matkaan tavaraa, joten laukkujen, pojan ja kissan siirtäminen autoon on oma projektinsa, kun sen tekee yksin.
Aamupalan jälkeen laitoin Ukkelin pinnasänkyyn ja annoin hänelle kirjan katseltavaksi. Kun hän keskittyi kirjaan, keräsin suurimman osan laukuista ja kipaisin autolle. Tavarat autoon, auto alaovelle ja pyrähdys sisälle. En ollut kauan poissa ja Ukkelin nostaessa katseen kirjasta, ei hän ilmeestä päätellen ollut edes poissaoloani huomannut. Seuraavana oli vuorossa kissa kantokoppaan ja pojalle ulkovaatteet päälle. Olin jo yhden satsin vienyt tavaraa, mutta sitä oli vielä kannettavaksi asti. Karavaani oli lastattu, kun lopulta suljin ulko-oven ja lähdimme laskeutumaan portaita kaksi kerrosta (juu, meillä ei ole hissiä).
Lopultakin auto oli lastattu lapsilla ja suuntasimme kohti Lahdentietä. Ensimmäisen tunnin Ukkeli istui rauhallisesti paikallaan, leikki lelulla ja seurasi liikennettä. Reitti olikin erittäin hyvä autohullulle taaperolle, koska rekkoja riitti! Laskin yhdessä vaiheessa, että meitä vastaan tuli 10 minuutin aikana 49 rekkaa tai kuorma-autoa. Hyvin alkaneen matkan jälkeen iski kuitenkin nälkä ja unikin vaivasi.
Pysähdyimme syömään ja Ukkeli sai leikkiä hetken aikaa leikkipaikalla. Jatkaessamme matkaa Ukkeli nukahti ja nukkui reippaan tunnin. Välipala tuli nautittua matkan aikana, mutta toinen tauko otettiin parin tunnin ajelun jälkeen.
Bensa-asemalla piipahdimme vessaan ja kätevänä äitinä istutin pojan potalle vain pitääkseni hänet hetken paikallaan toimittaessani itse istunnon. Pottakokeilu ei ollut lainkaan turha ja niin sain todistaa ensimmäistä matkapissiä (ja totta kai siitä piti kuvakin ottaa ;) ) sekä upeaa voitontanssia ympäri vessaa.
 |
| Bussipysäkillä otettu kuva pikku nukkujasta |
 |
| Vaskikellot |
 |
| Minuutti mummolan pihassa ja heti löytyi tekemistä |
Ennen kolmatta pysähtymistä Pyhäjärven Vaskikellolla saimme ihailla lisää raskasta kalustoa tietyökoneiden muodossa. Tässä vaiheessa Ukkeli painoi ääniefektejä äänikirjastaan, joten en lainkaan epäile etteikö hän viihtynyt tienpäällä.
Vähän ennen perille pääsyä mieheni yritti tavoittaa minua. Soitin hänelle heti pihaan päästyämme ja hämmennykseni oli suuri, kun hän ilmoitti puhelimenlaturini jääneen kotiin. Kiistin asian, koska muistin tarkkaan laittaneeni sen laukkuun. Olin ollut asiasta jopa niin varma, että en ollut tarkistanut laturin mukanaoloa. Pikku-ukko oli ehtinyt aamun leikeissään käydä laukullani ja napanut laturin mukaan kuljettaen sen paikkaan, josta en sitä ollut nähnyt. Isovanhempien luota ei löytynyt USB C -tyypin laturia ja jouduin lähteä ostamaan sen vielä koko päivän ajelun jälkeen (laturi löytyi onneksi, mutta ei tietenkään kotipitäjästä...)
Poimi tästä vinkkini duoreissuun taaperon kanssa, etenkin jos apuna ei ole lisäkäsiä:
- Pakkaa autoa jo edellisenä iltana
- Valitse matkustusaika, joka sopii teidän aikatauluihin
- Varaa aikaa matkan tekoon. Voi olla, että taukoja tulee tehdä useampi.
- Riittävästi taukoja - Yhden pysähdyksen taktiikka ei ole terveellinen kuskillekaan
- Varaa matkaan lastasi viihdyttäviä aktiviteette
- Varaa matkaan juomista ja syömistä. Mieti mikä vaihtoehto sotkee vähiten, koska ajaessa et pysty pyyhkimään lapsen käsiä/suuta/vaatteita/lattiaa/ikkunaa yms.
- Tuplatarkista ennen lähtöä tärkeimmät asiat (lompakko, laturi, kotiavain yms.)
- Järjestä turvaistuimen ympäristö toimivaksi. (Missä on vesipullo? Saako lelun kiinnitettyä niin, että se ei ole heti laittialla? Onko tarpeeksi aurinkosuojaa?)
- Ennakoi - älä stressaa.
Edellinen automatkailuun liittyvä kirjoitukseni: Pikku pylly koetuksella
Hyvinhän se reissu meni! :) Meillä myös on ajettu paljon lasten kanssa. Hyviä vinkkejä olet koonnut! Itse lisäisin äänikirjat (cd tai ubs) ja laulettavan musiikin. Myös erilaisia leikkejä on tullut harrastettua enemmän ja vähemmän.. mutta paras ohje on tuo älä stressaa! Silloin kaikilla on mukavampaa. :)
VastaaPoistaKiitos :) Musiikki tosiaankin on hyvä lisä listaan. Meilläkin oli radio päällä koko matkan, joten olisi kuulunut listalle. Omalla asennoitumisella voi kummasti vaikuttaa matkan sujuvuuteen etenkin siinä vaiheessa, kun toisella ei enää hermokestä.
PoistaLasten kanssa matkustaminen on aina vähän arpapeliä, välillä sujuu hyvin, välillä huonosti ja joskus jopa hyvin huonosti. Useimmiten kuitenkin hyvin, kunhan on vähän ennakoinut matkaa ja matkustusporukan tarpeita. Hyvät vinkit olet koonnut :)
VastaaPoistaKiitoksia:) Saman olen huomannut, että jokainen pidempi ajomatka on kyllä ollut erillainen lapsen kasvaessa ja tarpeiden muuttuessa. Tilanne olisi myös aivan eri, jos lapsia olisi enemmän kuin yksi.
PoistaMeillä matkustaminen on myös sujunut aina hyvin mökille (450km). Tottumiskysymyksiä nämä varmaan on, meillä on myös DVD-näytöt takana mutta emme halua käyttää niitä. Lapsi on alusta saakka matkannut tyytyväisenä takana (olen vain käynyt syöttämässä siellä), en muuten uskaltaisi ikinä pitää tuossa edessä koska jos jotain sattuisi niin se olisi kyllä varma menehtyminen. :(
VastaaPoistaPitkään mekin mietittiin mikä olisi paras ratkaisu penkin sijoittelulle. Mennessä onneksi on serkkupojat kyydissä, niin on penkki turvallisesti takana.
PoistaHieno suoritus! En ole vielä noin pitkää matkaa ajanut kahdestaan 2-vuotiaamme kanssa. Hän kyllä jo ihan hyvin viihtyy autossa, mutta pitäisi aika hyvin suunnitella aikataulu ja pysähdykset ja päikkäreiden hyödyntäminen, että tuollainen onnistuisi.
VastaaPoistaJa voi miten tuttua onkaan, että pakkaa laukun ja taapero käy poimimassa omiin leikkeihinsä sieltä osan :D
Ne on nopeita! Edellisiltana pakkaamisen hyvä puoli on myös siinä, että saa hetken edes ajatella kaikessa rauhassa (siis jos lapsi on jo nukkumassa :D )
PoistaIhan ensimmäinen ajomatka oli pisin ajalliseti, mutta helpoin, koska Ukkeli oli ihan vauva ja nukkui käytännössä koko matkan. Mitä nyt pysähdyttiin syömään ja jaloittelemaan. Pysähdykset tehtiin silloin varman tunnin välein, kun istuminen ei sen ikäiselle ollut hyvästä (vaikka eihän siinä kaukalossa istuma-asunnossa niin olla, mutta kuitenkin paikallaan).
Ollaan myös vältytty matkapahoinvoinnilta, joka on helpottanut reissun tekemistä. Puuta koputtaen toivotaan, että tilanne ei ainakaan tuolta osin muuttuisi.
Huh huh, kuulostaapas ainakin näin lapsettoman näkökulmasta aikamoiselta säätämiseltä :D Onneksi matka meni kuitenkin mukavasti ja lapsi viihtyi autossa :)
VastaaPoistaSäätämistä se onkin ja tässä vaiheessa vielä helppoa :D Itselläni kunnioitus yh-äitiä ja -isiä kohtaan nousee, kun ajattelee, että voisi olla aina tuollaista.
Poista