torstai 30. marraskuuta 2017

Pipsa-possun pikainen kana-artisokansydän pasta




Jälleen kerran oltiin ikuisten kysymysten äärellä eli mitä tänään syödään? Mielelläni teen itse ruoan ja yleensä tulee mietittyä valmiiksi mitä milloinkin syödään, mutta aina välistä tulee niitä päiviä jolloin ei sitä valmista suunnitelmaa olekaan (kun äiti vaan ei aina jaksa). Silloin tulee sovellettua sitä mitä kaapista löytyy.

Tällä kertaa kaapista löytyi kanasuikaleita ja pari pastapussin loppua. Tähän reseptiin nimen sain matkalta ostetuista Pipsa-possu kuviopastasta, jota löytyi vajaa pussi ja jonka keittoaika oli sama kuin toisella jämäpussilla. Pussit yhteen ja kypsymään.

Kanasuikaleita paistaessa kehittelin reseptiä. Mukaan löytyi keittiöni perustarvikkeet sipuli ja valkosipuli. Halusin pastaan jotakin öljyisempää ja muistin ostaneeni purkin artisokansydämiä. Ne tosin olin tarkoitettu alkujaan salaatin sekaan, mutta onneksi uuden purkin voi ostaa lähikaupasta.

Tämä pastaruoka valmistui nopeasti ja meillä tätä söi koko perhe. Ukkeli tosin jätti artisokat maistamatta, mutta Pipsa-possu kuvio pasta kyllä maistui. Annoksesta tuli sen verran riittävä, että sitä lämmitti vielä seuraavankin päivänä. Uudelleen lämmitettynä makuelämys ei ollut aivan yhtä hyvä.

Tarvitset:
Kanasuikaleita (maustamaton)
öljyä paistamiseen
Sipuli
Pari valkosipulin kynttä
Pastaa
Artisokansydämiä mausteöljyssä

Valmistusohje:
Laita pasta kiehumaan valmistusohjeen mukaiseksi ajaksi.
Paista kana tilkassa öljyä. Lisää paistuneiden suikaleiden sekaan kuutioitu sipuli ja murskattu valkosipuli. Mausta mielesi mukaan. (Itse laitoin Provenssen mausteseosta).

Kaada kypsästä pastasta vesi pois. Lisää joukkoon kanat ja sipulit. Kaada sekaan artisokansydämet mausteöljyineen. Sekoit. Tarjoile. Nauti.

tiistai 28. marraskuuta 2017

yli 50 erilaista joulukalenteria joululle 2017

Pian niin monessa kodissa odotettu päivä koittaa: 1.12. ja joulukalenterin ensimmäinen luukku (jos omistat adventtikalenterin joudut tänä vuonna odottaaan pari päivää pidempään).

Olen paria vuotta vaille neljäkymmentä, mutta minulle joulukalenteri on edelleen tärkeä osa jouluun  valmistumista. Ukkeli on parivuotias, joten hän ei vielä ymmärrä kalenterin päälle (= osaa vaatia tietynlaista), joten olen tänä vuonna päättänyt päästää itseni helpomalla ja meiltä löytyy valmiit kalenterit = äiti ei valvo öitä lapsensa joulukalenterin eteen kuten viime vuonna.

Minulle löytyy Myyrä -joulukalenteri. Omani ostin Prahasta. Hinta ei ollut kummoinen, mutta ei ole kalenterin kuntokaan lentomatkan jälkeen. Pahoin pelkään, että tulen pettymään muutaman luukun kohdalla, kun suklaa on karannut naapuriluukkuun. Suomessa Myyrä -kalentereita myy ainakin Myyräkauppa.

Ukkelille suunniteltiin Partiolaisten adventtikalenteria, mutta saimme SPEK:in joulukalenteri, joka saatiin lauantaina Päivä Paloasemalla tapahtumasta. Sillä mennään. Takakannessa on paloauto, joten jospa sisältäkin löytyy jotain aiheeseen liittyvää kalustoa.

Kolmas joulukalenterimme on kertaus viime vuodelta, jolloin jaksoin oikeasti panostaa joulukalenterin eteen. Tein viime vonna varjoteatterijoulukalenterin eli joka päivälle oma varjoteatterihahmo. Eiköhän tuo Ukkelille vielä kelpaa tänäkin vuonna katsottavaksi. Kaikki 24-osaa on katsottavissa Hima Saimi Youtube kanavalla.

Perinteisten kuva -ja suklaakalentereiden lisäksi tuntuu joka vuosi olevan tarjolla enemmän ja enemmän valmiita vaihtoehtoja. Kovin kauaksi on menty nistä vaihtoehdoista joita 80 -luku lapsilleen tarjosi. Trendeissä huomaa myös, että joulukalenteri ei ole ainoastaan lasten juttu, vaan tarjontaa on koko perheelle. Onneksi kuitenkin vielä myös tee-se-itse -henkisyys elää ja kodeissa askarrellaan erilaisia versioita.

Tässä pari vinkkiä mitä vuonna 2017 on tarjolla  joulukalenteririntamalla:


Kuvakalenterit (esim. Joulua Sydämellä -blogissa esittelyssä on Minna Immosen kuvajoulukalenteri sekä Aamulehden kalenteri)
Tarrakalenteri
Suklaakalenteri (esim. Karl Fazer, MooFee Luomu Vegaaninen ja maidoton)
Lakritsikalenteri ( esim. Lakrids)
Salmiakkikalenteri (esim. Halva)
Teekalenteri (esim. Nordqvist)
Juustokalenteri (Ainakin briteissä Asda-kauppaketjulla)
Kahvikalenteri (esim. Kaffebox, tai askartele oma esim. Warrior Coffeen voikahveista)
Viinikalenteri (saksalainen Aldi-kauppaketju)
Kuohuviinikalenteri (britti The Pip Stop)
Olutkalenteri ( Pien:in Olutjoulukalenteri on loppuunmyyty, mutta ainahan voi tehdä oman)
Kosmetiikkakalenteri (esim. Blinger Shimmer esittelee liudan  kosmetiikkajoulukalentereita ( esim. Eleven, Lookfantastic, Bodyshop, L'Occitane, Lumene, TwistBe, Biotherm))
Kirjajoulukalenterit (esim. Kohti Joulua -blogissa esittelyssä kirjajoulukalenterit (Muumi,  Richard Scarryn Touhula, Mauri Kunnas sekä minidekkari) )
Aktivointijoulukalenteri (esim. Nyt Heti : Yhteisen tekemisen joulukalenteri )
Lelukalenterit (esim. Lego, Barbi, Brio)
Joulukalenteriarpa (Veikkaus)
Blogikalenterit: Arvontoja, vinkkejä, kaikkea jouluista kivaa. Kannattaa katsoa mitä löytyy esim. Instagramista #joulukalenteri

Tässä joitakin poimintoja kivoista tee-se-itse -kalentereista:
Täyttä elämää : Kangaspussukka kalenteri ja joulukalenteri kirjan sivuista
Sarin Kotona : Joulukalenteri miehelle kirjan sivuista
Jauhoton taikina: Vähän erilainen kerroskakku - joulukalenterikakku
Villa Korva: Yhteinen kalenteri kahdelle lapselle
Maatiaiskanasen Elämää: Runo/lorukalenteri pyykkinarulla sekä hyvänmielen viestit pilttipurkeissa
Ihanakadulla: Paperipussukat lintuhäkissä
Äiti ja Melukylän lapset: Tontun salainen lasipurkki
Silausta Vaille: Tarina -joulukalenteri
Vinttikissa: Villasukka -joulukalenteri
Janina Charlotta: Leikkien Aikalaatikko tehtäväkortit
Lumiemmi: Seinälle ripustettava kalenteri lapsille sekä oma kalenteri kissalle
Santsikuppi: Joulukalenterikuusi lastenruokapurkeista
Tossavaisen toinen sukka: Aktiviteettijoulukalenteri: Joulupukin parta vanulapuista

Henkilökohtaisesti tee-se-kalenterit ovat ehdottomasti suosikkeja, mutta onneksi vaihtoehtoja löytyy. Ei jokaisella ole aikaa, haluja tai taitoja väsätä mitään, mutta helpoimmllaan tee-se-itse -kalenterin tekeekin ostamalla valmiit "kuoret" ja täyttämällä sen haluamallaan yllätyksellä. Samalla monivuotinen joulukalenteri tukee kestävää kehitystä ja on luontoystävällinen.

Työkaveri kertoi, että heillä on vuosia sitten lentokentältä ostettu joulukalenteri, jonka hän täyttää vuosittain lapselleen. Tänä vuonna yllätykset oli löytynyt taloyhtiön kierrätyspisteeltä, kun joku oli jättänyt tarjolle suklaamunista saatuja yllätysleluja. Säästämistä ja kierrätystä samassa pakettissa :)

Olipa sitten kalenterisi minkälainen tahansa (tai vaikka vielä kaupanhyllyllä), niin rauhaisaa joulun alusaikaa äläkä avaa kaikkia luukkuja kerralla.

Jos mielestäsi listalta jäi  joku kalenteri puuttumaan tai sinulla on hyvä tee-se-itse -vinkki, niin jaa se kommenteihin.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kun meidän perhe joulukadun avajaisista myöhästyi


Tämän piti olla lämminhenkinen postaus Helsingin joulukadun avajaisista. Kuvissa näkyisi kuinka joulupukki saapuu ratikalla Senaatintorille, Muumit tanssisivat pienimpien iloksi ja joulukulkueessa näkyisi hevosia ja koiria. Ja tietenkin hetki ennen valojen syttymistä, kun ihmiset jännittyneenä tienvarressa odottavat sitä hetkeä..

Noh, tällaista kuvausta ei nyt ole luvassa, koska emme ehtineet joulukadun avajaisiin.

Tuskinpa ollaan ensimmäiset vanhemmat, joiden hieno aikataulu menee mönkään jonkin pienen asian vuoksi esim. lähdön hetken kakkelin (johtuu varmasti lämmöstä, jonka ulkovaatteet aiheuttaa). Meidän aikataulut sotki päiväunet. Tai oikeastaan pienen pienet tirsat.

Ukkeli nukkuu päivisin yhdet unet ja yleensä ne on pituudeltaan 1,5 - 2 tuntia. Olemme oppineet, että jos Ukkeli nukahtaa ennen päiväunia vaunuihin tai autoon hän saa jo parin minuutin torkuilla siirrettyä päiväuniajan aloitusta.

Sunnuntaiaamuna kävimme kirpputorilla ja kokeilussa meillä oli rattaiden lämpöpussi. Koska taivas antoi vaihteeksi lunta, tuntui lisäsuoja hyvältä idealta. Lämpöpussi oli liiankin hyvä, koska niinhän se Ukkeli ehti vaunuihin nukahtaa kotimatkalla. Torkut kesti hetken, jonka jälkeen pidettiin lapsukaista hereillä.

Päiväunen aikaan Nukku-matti antoi odotuttaa lapsukaista, mutta lopulta, pienen kahden keskisen keskustelun jälkenn, Ukkeli laski pää tyynyytn ja unikin tuli lopulta yhden aikaan. Ukkeli nukkui nätisti kolmeen ja vasta neljältä päästiin liikenteeseen. Tässä vaiheessa oli Nipsu ja Hemuli tanssinsa tanssinut, joulupukki valot sytyttänyt ja kulkue lähtenyt liikkeelle.

Kun lopulta pääsimme keskustaan asti, oli bileet ohi, Muumimamma pakannut laukkunsa ja joulupukki komentanut porot takaisin kohti Korvatunturia. Siellä asti kun oltiin, päätimme käydä vielä katsomassa miltä Senaatintorilla näyttää. Vaellimme Aleksanterinkatua vastavirtaan, haimme Pizzariumista parit pizzapalat matkaan ja nautimme eväät Senaatintorilla joulukuusta ihaillen.

Jos Senaatintorilla oli ollut jotain aktiviteettia aiemmin ei sitä enää ollut. Muutama muukin joulukuusen katsoja paikalla oli, mutta ainoa joulupukki oli myymäläkojusta ulos kurkisteleva joulupukki-ilmapallo. Paluumatkalla unohtui tarkistaa Stockmannin jouluikkunakin, mutta jospa sen vielä ehtii käydä Ukkelille näyttämässä.

Ehkä ensi vuonna voin tarjota omakohtaisen kokemuksen joulukadun avajaisista, jotka ylittävät joka vuosi myös uutiskynnyksen. Se että emme ehtineet mukaan, ei harmita, koska loppupelissä suurin osa suomalaisista ei koskaan pääse Helsingin joulukadun avajaisiin ja tuskinpa sen vuoksi meneetävät yöunensa.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Helsingin Sea Life - Kaloja ja ristiriitaista toimintaa









Lokakuun lopussa teimme sunnuntairetken Sea Lifeen. Retki oli yhteinen perheenä ja hauskojen akvaarioseikkailujen jälkeen palasimme todellisuuteen ja materialismin saastuttamaan maailmaan. (Tämä olkoon tämän viikonlopun puheenaiheeni)

Ajankohdallisesti retkemme osui nappiin, koska sateisesta päivästä huolimatta ei Sea Lifessa ollut liikaa muita kävijöitä ja saimme haahuilla ja juoksennella edestakaisin mielin määrin.

Vertailukohteita muihin Sea Life -kohteisiin minulla ei ole. Berliinissä käydessä suunittelimme myös paikallisessa  Sea Lifessa käyntiä, mutta sillä matkalla jätimme sen välistä ja tyydyimme Eläintarhan akvaarioihin. Helsingin Sea Life on kompaktin kokoinen ja tarjoaa katsottavaa monipuolisesti. Akvaarioiden asettelu ja muodot antavat hauskan ympäristön isommalle ja pienemmälle kävijälle.
Myös erillaiset ruokintanäytökset sekä muu aktiviteetti antaa vieraille uutta nähtävää.

Mielenkiintoisimmat kohteet:
- Äidistä hauskinta oli päästä koskettamaan merisiiltä. Siilin koskettaminen onnistuu siis vain ja ainoastaan henkilökunnan ollessa läsnä ja valvoessa tilannetta. Meduusat ovat myös elämiä, joita on kiehtova seurata. Tämä kerta ei tehnyt poikkeusta.
- Ukkelille kalat taisi olla hieman tois'sijaisia, mutta keskellä akvaarioaluetta oleva hiekkalaatikko oli ehdottomasti pysäyttävinpaikka. Myös akvaarioalueen jälkeinen koulutustila (?) kiinnosti, koska laatikoista löytyi pehmoleluja.

Mikä äitiä ärsytti:
- Lahjatavaramyymälä. Kun kaloja on ihasteltu onkin todella mukava nousta takaisin maanpinnalle miljoonien ja biljoonien pehmolelujen ja muovirihkamatilpehöörin keskelle. Kauppa on pakko kävellä läpi ja varmasti useammalla lähtijälle joku ostos etsiytyy mukaan.
- Plastic ain't Fintastic -kassi. Merien saastuminen on asia mihin pitääkin puuttua, mutta tuo kassi sen muovikrääsä- ja lelumeren jälkeen ei sopinut yhteen.

Ymmärrän miksi kohteesta löytyy tavaramyymälä: Lisämyynnin vuoksi. Lipputulot yksistään ei riitä tuomaan riittävästi tuloja kassaan. Ymmärrän myös miksi yritys panostaa johonkin suojelukohteeseen: se sopii heidän imagoon ja samalla antaa yritykselle pisteet yhteiskuntavastuullisuudesta.

Ostamalla kangaskassin todennäköisesti annan lantin merten suojelutyölle, mutta ostamalla kaupasta lapselleni muovitetun merirosvolakin tuen ainoastaan yrityksen kassavirtaa.

Voin lahjoittaa kalojen hoito- ja tutkimustyöhön oman roposen ja toisen merten suojelulle, mutta henkilökohtaisesti en tarvitse siitä vastiketta. SeaLife tuskin pystyy tarjoamaan kestävän kehityksen mukaista tuotetta jota massat ostaisi lähtiessään. Halvalla tuotetusta lelusta käteen jäävä kate on kuitenkin yritykselle tärkeämpi, kuin mielikuva mihin lelu päätyy, kun lapsi kyllästyy sillä leikkimään.

SeaLifen lahjatavaramyymälä varmasti on ja säilyy, mutta ehkä me kuluttajat voimme Black Friday krapuloissamme miettiä mihin rahamme työnnämme. Helsingin Sanomat kertoivat 18.11.2017 Suvi Haimin ja Laura Kyllösen keksinnöstä hyödyntää puukomposiittia kosmetiikkateollisuudessa muovipurkkien tilalla. Muovijätteen vähentäminen on viisasta, kun puhutaan tuotteista, jotka ovat pitkälti kertakäyttöisiä. Itselleni heräsi kysymys, mihin muuhun esimerkiksi puukomposiittia voisi hyödyntää? Pystyisikö siitä tekemään sellaisia leluja, jotka tunnetusti eivät ole tarkoitettukaan kestämään ikuisuuksia esim. hiekkalelut, jotka jossakin vaiheessa vuotta jää luontoon tai häviää merelle.

P.S. Ristiriitaisesti sisälläni elää pieni yrittäjä ja hiekkalaatikkoleikkejä katsoessani tuli mieleen liiketoimintaidea: Sisähiekkalaatikkokeskus. En muista kuulleni, että sellaista ainakaan Suomessa olisi. Lipun hintaan kuuluisi suojapuku perheen pienimmille.




perjantai 24. marraskuuta 2017

Black Friday ja Lapsi mukaan töihin -päivä


Jätän tekstin pelkkään otsikkoon, koska tuo yhdistelmä on jo ajatuksena tarpeeksi viihteellinen. Kaupan myyjät tuo lapset töihin uutena kaupan riemufestaripäivänä. Koska lapsityövoiman käyttö on laitonta, ei siitä voi tulla kuin sanomista.

Noh, avataan vielä sen verran, että lapsi mukaan töihin on ideana hieno. Lapsen on hyvä nähdä mitä äidit ja isät siellä töissä päivisin tekee. Samalla opitaan arvostamaan työntekoa. Päivästä ja mukaan lähteneistä yrityksistä voi lukea lisää Lapsi mukaan töihin -päivän verkkosivulta. Yritys jossa työskentelen ei löytynyt osallistuneiden joukosta (lista on piiitkä, joten voi olla, että en vaan huomannut), mutta toisaalta mielelläni Ukkelin hoitoon myös vien. Hiukan isompana tällainen päivä voi antaa enemmän ymmärrystä, kun tarjota kaksi vuotiaalle uuden ympäristön leikkimiseen (ja häiritä kaikkien muiden työntekoa)

Black Friday on taas ihan mielikuvituksen puutetta, jonka markkinoijat ovat valjastaneet omiin tarkoituksiin. Mutta miksipä ei kylmässä pohjoisessa tehtäisi asioita samoin, kun suuressa ja upeassa Amerikassa. Kun oma mielikuvitus ei riitä onkin hyvä hyödyntää hyväksi havaittua kulutushysteriaa. Eilen joku yritys oli nostanut esille myös kiitospäivän, mutta eiköhän se ole jo liioittelua. Ymmärtääkseni Yhdysvaltojen alkuperäiskansoilla ja siirtolaisilla ei pitäisi olla kovin paljon yhteistä ja eikös heihin kiitospäivän vietto myös liity (joo, joo, kyllä sinne suomalaisiakin aikoinaan on lähtenyt, mutta ymmärrät mitä tarkoitan)

Olihan verottajakin niin fiksu, että antoi veronpalautukset ennen huomista? Itsellenihän tuli mätkyjä, joten ei hajuakaan milloin palautuksista olisi voinut nauttia.

Tästäkin paatoksesta huolimatta erinomaista viikonloppua!


torstai 23. marraskuuta 2017

Kotoilua


Kun koulutyöt tuntuivat olevan loppusuoralla, annoin itselleni luvan alkaa unelmoida ajasta, jolloin käyttäisin vapaa-ajan niin kuin oikeasti haluaisin: opettelisin laittamaan uusia ruokia, sisustaisin, lukisin lukemattomat kirjat, selaisin HBO Nordicin ja Netflixin sarjat läpi eli tekisin kaikkea sitä mitä rakastaisin ja mikä oli jäänyt paitsioon koulun takia.

Pikku hiljaa olen  päässyt toteuttamaan unelmiani vapaa-ajan käytöstä. Netflixiltä on ensimmäinen tuotantokausi Stranger Thingsiä katsottu (toinenkin jo puolessa välissä), keittiön lamput saa uutta päällistä, verhotangon kiinnikkeet on melkein maalattu, ensimmäinen pokkari on kohta luettu ja olen tehnyt perheelleni ensimmäiset sämpylät! Tästä se lähtee.


maanantai 20. marraskuuta 2017

Tänä aamuna minut teki onnelliseksi...

... Hyvin nukuttu yö
... Iloinen lapsi
... Lämpimät sukat
... Julkinen liikenne
... Aamuherätys
... Ihana aamupala
... Salaperäinen kissa
... Uudet talvikengät
... Ulkoilu
... Stranger Things - Netflix-sarja

Fröbelin Palikat juhlakonsertti Tavastialla



Tavastian jonossa on vilkasta keskustelua siitä, miksi jono ei liiku. Kyllähän jono liikkuu ja järkkäri lukee pääsylippuja niin nopeasti kun pystyy, mutta tahti ei vakuuta kyllästynyttä jonottajaa.

Edessämme oleva konserttivieras päättää kieltäytyä ovella astumasta enää pidemmälle. Järkkäri katsoo rimpuilijaa rauhallisesti ja vakuuttaa, että sisälle voi astua ihan rohkeasti, paikka ei ole yhtään pelottava. Vakuuttelut ei tuota hedelmää ja jonottaja siirtyy sivuun rauhoittumaan. Rauhoittajia tarvitaan kaksi, mutta silti huuto-itku ei lakkaa.

Tiskillä ei ole ruuhkaa. Suurin osa yleisöstä on siirtynyt salin puolelle paikoilleen. Jokunen vielä istuu ja nautiskelee juomiaan loppuun. Paikalta voi ostaa myös merchandise tuotteita ja useampi paikalla olija onkin pukeutunut bändipaitaan.

Salissa on kuuma. Yleisö on pakkaantunut lattialle ja vain lavan edessä on joitakin paikkoja vapaana. Kyllä vain, tämä yleisö tietää, että eteen ehtii myöhemmin.

Konsertti alkaa minuutilleen ajallaan. Tässä vaiheessa innokkaimmat siirtyvät lavan eteen. Katsojien päät yltävät juuri lavan reunan yli, mutta joukkoon mahtuu myös heitä joilla pituus ei riitä ja päälaki jää 10 cm vajaaksi lavan reunasta. Vaikka pituus ei riitä, voi aina tanssia.

Tämä keikka ei eroa paljon kokemistani Tavastian keikoista: Yleisö on tullut bändiä varten, he tuntevat biisit, joraavat mukana innokkaasti ja kun meno on kovimmillaan kaverit häviää ympäriltä seikkailemaan omille teilleen. Osa on laittautunut enemmän ja balleriinan helmat nousevat korviin tanssin pyörteessä.

Olemme Fröbelin Palikoiden keikalla ja sedät jaksaa heilua. Kaksi loppuunmyytyä keikkaa Tavastialla samana päivänä voi olla monen muunkin bändin toive, Fröbelin Palikoille se on totta. Yleisö on riemussaan ja hittikimara hurmaa koko perheen. Jee, jee 30-vuotias bändi.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lauantai raiteilla





18.11.2017 tullaan muistamaan päivänä, kun metrolinja (vihdoin) aloitti liikennöinnin myös Espoossa. Sosiaalinen media ja pääuutiset on pitänyt huolen, että olen tietoinen asiasta. Me emme nimittäin olleet ensimmäisten joukossa testaamassa onko siellä lännessä niin rauhallista.

Siinä missä länsi-metro avasi uuden kulkureitin, me pidättäydyimme vanhassa ja turvallisessa. Käpylä-Seura nimittäin järjesti raitiovaunulinja 1 ajelun. Kyllähän se ratikka päivittäin tuosta kulkee, mutta uudistetttujen ajoaikojen lisäksi menivät vaihtamaan reittiä.

Itselläni ei niin vahvaa tunnesidettä ole ykkösenreittiin, mutta tutumpi se vanha reitti oli kuin nykyinen. Lauantaina hetken aikaa jälleen pääsi matkustamaan sitä vanhaa reittiä ja mikäs olikaan matkustaa, kun alla oli vanhanmallin ratikka (Stadin Ratikat Oy) ja elävämusiikki tahditti ajoa. Kauppatorikierroksen jälkeen kävimme vielä Park Hotellissa avaamassa glögikauden.






torstai 16. marraskuuta 2017

Jouluna Tallinnassa



Joko teillä on jouluvalmistelut aloitettu? Kiireisestä syksystä huolimatta me ehdittiin lyödä joulusuunnitelmat lukkoon jo syyskuussa. Ja se päätös on auttanutkin jaksamaan...

Perinteisesti olemme kokoontuneet joulunviettoon vanhempieni luokse. Kun Ukkeli ei ollut vielä syntynyt vietin jouluaaton kotonani ja mieheni kotonaan. Ollaan kumpikin samalta paikkakunnalta kotoisin niin tämä järjestely oli ihan tuskaton.

2015 suhasimme aattona kummankin mummolan väliä. Jouduinpa syöttämään Ukkelin hautausmaan parkissa, kun lähtötohinassa tällainen pieni yksityiskohta unohtui tuoreelta äidiltä. Halusin nähdä hautausmaan kynttilämeren ja ruokaitku oli helpoin tyydyttää siinä samalla. Pakkasta taisi olla, mutta onneksi autossa toimi lämmitys.

Viime vuonna vietettiin joulu ensimmäistä kertaa Helsingissä oman perheen voimin. Eihän se ihan sama ollut, mutta toisaalta hyvin rentouttavaa.

Äitini oli jo monta vuotta ehdottanut, että jos jätettäisiin joulujärjestelyt vähemmälle (ei laitettaisi joulua lainkaan tai jotain sinne päin) ja mentäisiin jouluksi vaikka Lappiin. Ehdotus ei ottanut tuulta purjeisiin ennen kuin  tänä vuonna tuuli kääntyi. 

Taisi olla juhannus, kun keskustelut joulusta Tallinnassa heräsi ja kun kesä kääntyi syksyyn varasimme joulumatkan Tallinnaan. Valitettavasti koko konkkaronkka ei mukaan lähde, koska isosiskoni perheessä oli äänestys kallistunut kotijouluksi. Toisinaan demokratia sucks.

Tänä vuonna joulu vietetään siis Tallinnassa. Kun koulu, muutto yms. kiireet oli pahimmillaan ajatus valmiista joulupöydästä kyllä auttoi jaksamaan.

Kun nyt on koulukiireetkin voiton puolella (kurssit suoritettu, raportit palautettu ja opinnäytetyö hyväksymiskierroksella!!!), olen jaksanut ruveta miettimään lahjoja. Lahjojen miettiminen on hauskaa, mutta vielä enemmän odotan lahjojen paketointia! Tänä vuonna ajattelin ostaa insporaation lähteeksi Kaikki Paketissa -blogilta ilmestyneen kirjan. Se tosin vielä odottaa minua kaupassa, mutta jospa ehdin sinne vielä ennen joulua.

Mitenkä on, joko odotat joulua ja miten sitä ajattelit viettää? Kuvituskuvina vuoden 2014 (muistaakseni se oli tuo vuosi) Winter Wonderland joulusää Pohjois-Savossa. Iskeekö talvinen maisema jouluisentikarin rintaan vai kääntääkö veistä haavassa?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Matkalta poimittua

"Äiti ottaa"
"Meni tuonne"
"Lennä mies"
"Piipaa auto on"
"Lukee"
"Pim-pim-pim-pom"
"Laiva tuli tuonne"
"Piiloon"
"Tippu"
"Lii-lii-lii pappa oli ling-ling-ling"
"Piipaa auto on"
"Tä-tä-täis"
"Anna auto, sinne auto"
"Ottaa täältä tuota"
"Hikki haluu tonne"
"Hikki piirtää tonne"
"Tyttö tuolla"
"ä-ä-ää, ä-ä-ää, ä-ä-ää" (jänis hyppää pois - sävelellä piilossa kirjan takana
"Hikki oli täällä"
"Hikki huuti täältä"
"ii-aa, ii-oo, kangking" (we will rock you -sävel)
"Ei auto"
"Anna sukka" 
"Äiti ottaa" 
"Tuli täältä" 
.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Taaperon kanssa: Minä itse - Ei tartte auttaa.

Itsekkyyden aikakausi on alkanut. Vai sittenkin kehitymisen aikakausi?

Ukkeli haluaa kantaa vessapaperirullapaketin portaat ylös. Paketti on yhtä iso kuin poikanen, mutta tahdolla ja sisulla paketti nostetaan ylös porras portaalta.

Nousu on paikoin horjuvaa ja synnyttää kauhun väreitä äidin selkäpiissä - älä vaan nyt kaadu.

Olen lapsesta ylpeä. Samalla kuitenkin haluaisin napata paketin lapselta: ottaa vessapaperit toiseen kainaloon ja Ukkelin toiseen ja pyyhkäistä kotiin. Toisaalta en jaksaisi kuulla sitä huutoa mikä paketin riistosta tulisi. Se kuitenkin olisi kertoimiltaan huomattavasti pahempi kuin aherruksen synnyttämä ääntely.

Jatkamme hidasta etenemistä ja iloitsen salaa, että asumme toisessa kerroksessa.
Yritän nauttia tästä hetkestä, koska kotona on edessä uudet taistot riisumisen ja ruokailun kanssa.

Valot sammuvat rapussa ja kiroan hallituksen puheenjohtajaa joka ei suostu harkitsemaan valoja liiketunnistimella hänen toimikaudellaan... Mielessäni alkaa heräämään ajatukset vallankaappauksesta.

Onneksi on perjantai.