Lux Helsinki 2018 - meni täydellisesti (kuten kaikki aina)

Oliko siellä nyt sitten hianoa (kuten Ukkeli asian ilmaisee)? Juu, oli. 

Kertoisin valokuvin ellei puhelimeni olisi ilmoittanut UV-valoteoksen (kohde 7, Ultraviolet Gallery) kohdalla, että akkua jäljellä 1%! Eeeeeeiiii!!!! Matka vasta puolessa välissä ja siihen jäi kuvaaminen. Puhelin pimeänä ja ympärillä miljuuna ihmistä. Lähes. Ehkä joku sata tai tuhat. Ahdasta oli kaikesta huolimatta.

Ei auttanut kuin laittaa puhelin laukkuun ja olla onnellinen niistä kuvista mitä oli saanut Erottajan Palolaitoksen tornista (kohde 3 Lux arkkitehtuuri) ja lyhtypuistosta (kohde 5).

Koska puhelimesta ei ollut iloa, sai mies hoitaa kuvaamiset ja itse keskityin, noh, niiden valoteosten katseluun.

Suosikkini illassa oli:
-Palolaitoksen live valoshow (Oikeasti ei kuulunut valoesitykseen vaan kyseessä oli hätäajoon lähtö, jospa ei mitään vakavaa)
- Gotham City valokeila (sorry, my mistake. Batman-logo puuttui. Teoksella sama nimi kuin yläaste aikaisella bändillämme: Järjen Valo. Kyseessä sodan aikainen taivasvalonheitin, joka ei edes kuulunut virallisesti LUX Helsingin ohjelmistoon. Löytyy osoitteesta Sofiankatu 2)
- Paluu aikaan ilman puhelinta (Sovittiin treffipaikka, jos eksytään toisistamme)
- Kappeli ravintola (Kuin valoteos itsekin. Niin nätti, joulukuuset pihalla ja kaikkea)
- Sää oli suotuisa

Suosikkini LUX Helsingissä
- Ajan rooli. Arkkitehtimuseon ja Designmuseon sisäpiha (Mielestäni parempi kuin Tuomiokirkon valoteos)

- Lyhtypuisto (Kaiken näköisiä lamppuja, kaiken laisia materiaaleja)
- Ultraviolet Gallery
Näkemättä jäi kohteet 1, 2 ja kohteesta 10 osa. Sekä esim. Light Paint Box

Ruuhkasta ja mukana olleista lastenrattaista johtuen teokset jäi osin tai kokonaan näkemättä/kokematta. Onneksi tapahtuma kestää vielä pari päivää, joten halutessa pääsee paikalle vielä uudelleenkin. Ja silloin voisi ottaa pari kuvaakin lisää. Kotona kun puhelimen laitoin lataukseen oli akkua tosin jäljellä vielä 53%, että enpä nyt tiedä mitä tapahtui...

Viime vuoden tunnelmia luettavissa täältä: LUX Helsinki 2017 light festival

Hämähäkki väärin päin....

Flunssan vaivaamana pötköttelin koko perjantai-illan sängyn pohjalla kirjaa lukien. Ukkeli onneksi piti äidille seuraa (vähän liiankin innokkaasti).

Jossakin vaiheessa Ukkeli nosti itselleen sänkyyn isällään kesken olevan kirjan ja "luki" sekä katseli kuvia siinä seuramiehenä. Aikansa kirjaa tuijoteltua laittoi kirjan pois ja keskittyi kansikuvataiteen katseluun. Ei mennytkään kovin kauan, kun vierelläni alkoi kuulumaan hämä-hämä-häkki -laulun tuttu sävel. Niin, siinähän se kannessa komeili - hämähäkki väärin päin, tuttavallisemmin kirkkovene, pimppi, pimpero, toosa, tuhero, pillu. Yhdessä tuumittiin, että niinpä on hämähäkki kanteen piiretty ja vieressä koppakuoriainen (joka oikeasti on rauhanmerkki). Kutsuttiin vielä Mieskin hämähäkkiä katsomaan.

Fröbelin Palikat juhlakonsertti Tavastialla

Tavastian jonossa on vilkasta keskustelua siitä, miksi jono ei liiku. Kyllähän jono liikkuu ja järkkäri lukee pääsylippuja niin nopeasti kun pystyy, mutta tahti ei vakuuta kyllästynyttä jonottajaa.

Edessämme oleva konserttivieras päättää kieltäytyä ovella astumasta enää pidemmälle. Järkkäri katsoo rimpuilijaa rauhallisesti ja vakuuttaa, että sisälle voi astua ihan rohkeasti, paikka ei ole yhtään pelottava. Vakuuttelut ei tuota hedelmää ja jonottaja siirtyy sivuun rauhoittumaan. Rauhoittajia tarvitaan kaksi, mutta silti huuto-itku ei lakkaa.

Tiskillä ei ole ruuhkaa. Suurin osa yleisöstä on siirtynyt salin puolelle paikoilleen. Jokunen vielä istuu ja nautiskelee juomiaan loppuun. Paikalta voi ostaa myös merchandise tuotteita ja useampi paikalla olija onkin pukeutunut bändipaitaan.

Salissa on kuuma. Yleisö on pakkaantunut lattialle ja vain lavan edessä on joitakin paikkoja vapaana. Kyllä vain, tämä yleisö tietää, että eteen ehtii myöhemmin.

Konsertti alkaa minuutilleen ajallaan. Tässä vaiheessa innokkaimmat siirtyvät lavan eteen. Katsojien päät yltävät juuri lavan reunan yli, mutta joukkoon mahtuu myös heitä joilla pituus ei riitä ja päälaki jää 10 cm vajaaksi lavan reunasta. Vaikka pituus ei riitä, voi aina tanssia.

Tämä keikka ei eroa paljon kokemistani Tavastian keikoista: Yleisö on tullut bändiä varten, he tuntevat biisit, joraavat mukana innokkaasti ja kun meno on kovimmillaan kaverit häviää ympäriltä seikkailemaan omille teilleen. Osa on laittautunut enemmän ja balleriinan helmat nousevat korviin tanssin pyörteessä.

Olemme Fröbelin Palikoiden keikalla ja sedät jaksaa heilua. Kaksi loppuunmyytyä keikkaa Tavastialla samana päivänä voi olla monen muunkin bändin toive, Fröbelin Palikoille se on totta. Yleisö on riemussaan ja hittikimara hurmaa koko perheen. Jee, jee 30-vuotias bändi.

Lauantai raiteilla

18.11.2017 tullaan muistamaan päivänä, kun metrolinja (vihdoin) aloitti liikennöinnin myös Espoossa. Sosiaalinen media ja pääuutiset on pitänyt huolen, että olen tietoinen asiasta. Me emme nimittäin olleet ensimmäisten joukossa testaamassa onko siellä lännessä niin rauhallista.

Siinä missä länsi-metro avasi uuden kulkureitin, me pidättäydyimme vanhassa ja turvallisessa. Käpylä-Seura nimittäin järjesti raitiovaunulinja 1 ajelun. Kyllähän se ratikka päivittäin tuosta kulkee, mutta uudistetttujen ajoaikojen lisäksi menivät vaihtamaan reittiä.

Itselläni ei niin vahvaa tunnesidettä ole ykkösenreittiin, mutta tutumpi se vanha reitti oli kuin nykyinen. Lauantaina hetken aikaa jälleen pääsi matkustamaan sitä vanhaa reittiä ja mikäs olikaan matkustaa, kun alla oli vanhanmallin ratikka (Stadin Ratikat Oy) ja elävämusiikki tahditti ajoa. Kauppatorikierroksen jälkeen kävimme vielä Park Hotellissa avaamassa glögikauden.

Avioliitto - kahdelle henkilölle!

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Näin sanoo avioliittolain 1 §. Onnea Suomi! Olen tänään ylpeä, että maassamme on voimassa avioliitto-oikeus myös samaa sukupuolta oleville pareille. Vaikka samaa sukupuolta olevien avioliittokeskustelu ei henkilökohtaisesti itseäni koskenut, seurasin sitä mielenkiinnolla,

01.03.2017 voimaan astunut lakimuutos lähti liikkeelle kansalaisaloitteesta 2013 (Tahdon2013) ja se hyväksyttiin eduskunnassa 2014. Allekirjoitin itsekin aloitteen, koska mielestäni avioliitto kuuluu yhdenvertaisena kaikille puolisoiden sukupuolesta riippumatta. Samaa sukupuolta olevien pariskuntien liittojenrekisteröinti oli jo lainvoimainen, mutta miksi rajata Jorman ja Kalevin tai Heidin ja Annen liitot eri otsikon alle kuin Jorman ja Heidin?

Lakikäsittelyn aikaan saimme seurata kansanedustajien argumentteja puolesta ja vastaan. Lähes kaikkien puolesta puhujien puheissa puhuttiin rakkaudesta, tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta, kun taas vastaleirin argumenteissa esiin tuli oman (hetero)avioliiton arvon alentuminen, seksuaallinen kieroutuminen ja uhkakuvat mitä tälläisesta järjestelystä voisi seurata. Henkilönä, joka on saanut kasvaa ja elää eräänlaisessa suvaitsevaisuudenkuplassa en voi ymmärtää, minkä vuoksi joidenkin toisten täysi-ikäisten ihmisten vapaavalintainen päätös solmia keskinäinen sopimus vaikuttaisi jonkun muun henkilön vastaavanlaisen sopimuksen arvoa alentavasti. Ei tässä ole kyse rupusakin muuttamisesta eliitin asuinalueelle.

Suomessa virallisia vihkimistapoja on joko kirkollinen vihkiminen tai siviilivihkiminen. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat vetivät kirkon mukaan ja puhuivat kirkollisenvihkimiset säilyttämisen puolesta ainoastaan nais-mies parien välisenä. Evankelis-luterilainen kirkko ei ole vielä päättänyt kantaansa ja tältä osin meno säilyy ns. entisellään kirkon piireissä. Käytännössä maalliset taistelut siis jatkuvat myös hengellisissä piireissä. Olen miettinyt kuinka turha keskustelu avioliitto-oikeudesta ja kirkollisen vihkimisen merkityksestä, mutta itselläni ei ole koskaan ollut unelmaa kirkkohäistä, en voi asettua kirkkossa vihille menevien asemaan. Osalle kirkossa vihkiminen ja etenkin käveleminen kirkon käytävää pitkin on SE the real thing eli ainoa oikea tapa päästä avioliiton siunattuun satamaan. Henkilökohtaisesti kannattaisin, että olisi vain yksi virallinen tapa ja se olisi siviilivihkiminen. Kirkollisen siunauksen voisi halukkaat sitten järjestellä itselleen erikseen. Tämä ei toki poistaisi keskustelua kirkon roolista, mutta se yhtenäistäisi vihkimiskulttuuria.

Avioliittolakimuutoksen yhteydessä tuli samalla voimaan muutos adoptio-oikeudesta ja tämäkin herätti suurta keskustelua. Tuohon keskusteluun liittyen käytettiin argumentteinä esimerkiksi sitä, että lapsi tarvitsee kummankin vanhemman, siis isän ja äidin. Väestöliiton tilaston mukaan  vuonna 2014 n. 20,4% lapsiperheistä oli yksinhuoltajaperheitä. Tilastoista ei ilmene kuinka monessa perheessä, joissa isä ja äiti löytyy saman katon alta, kumpikin vanhemmista osallistuu kasvatukseen eli kuinka moni avioliitto loppupelissä toimiikin yksinhuoltajaperheen kaltaisesti. Onko läsnäoleva, mutta kasvatukseen sitoutumaton vanhempi hyvä roolimalli lapselle? Minkä vuoksi meidän tulisi ajatella, että ainoa oikea tapa kasvattaa lasta on yksi nainen ja yksi mies? Suomalainen yhteiskunta perustuu hyvin pitkälle siihen, että vanhemmat kasvattavat lapsensa, mutta monissa muissa kulttuureissa ja yhteisöissä yhteiskasvatus on edelleen voimissaan. Ehkä olemme erkaantuneet tällaisesta maailmasta liikaa. Onko ajatusmalli miehen ja naisen välisestä liitosta hoitaa koti ja lapset lähtöisin evankelis-luterilaisen kirkosta vai joudummeko etsimään selitystä jostakin muusta suunnasta? Körttipitäjästä lähtöisin olevana uskaltaisin kääntää katseeni kirkkoa ja sen oppeja kohtaan. Ja nainen vaietkoon seurakunnassa...

Tänä päivänä on Suomessa astuttu askel eteenpäin - lainkirjassa. Emme kuitenkaan voi yhtä helposti muuttaa yksilöllistä ajattelutapaa, joka vuorostaan tarttuu lapsillemme. En tiedä miten vanhempani asian hoitivat, mutta itse koen, että olen saannut kasvaa ympäristössä, josta minulla ei jäännyt ennakkoluuloja uskontoa, rotua, sukupuolta tai seksuaallistasuuntautumista kohtaan. Toivon, että pystyisin kasvattamaan lapseni yhtä viisaasti. Uskon, että tehtävä on nykyään vaikeampi, mutta toisaalta myös helpompi. Elinympäristö ja tiedonsaanti on erillainen ja yleinen suhtautuminen asioihin on muuttunut. Teemme kuitenkin parhaamme ja aika näyttää miten tässä onnistuimme.