perjantai 30. kesäkuuta 2017

Bye, Bye mammaletti - tervetuloa uusi tukka!


Pakotin itseni kampaajalle, koska hiuksille piti tehdä jotain. Olen kasvattanut hiuksia viimeiset pari vuotta, mitä nyt välillä on latvoja leikattu, mutta nyt piti saada jotain uutta.

Lopputulos tosin meni jotakin vanhaa -linjalle, koska tämän sortin malli, eli stacked bob, minulla taisi olla noin kymmenen vuotta sitten.

Pari päivää leikkuun jälkeen olen tyytyväinen uuteen lookiin. Väri on oma ja sille ei tehty mitään, mutta kun pääsi eroon kuolleista latvoista tuntui värikin elävöityvän. Leikkaus muistutti jälleen, että määrällisesti minulla hiuksia on paljon, mutta hius saisi olla vahvempi. Kesätuulen kutittelu niskassa tuntuu hassulta ja pääkin on hieman kevyempi.

Kampaajakäynnin yhteydessä väriä sain ripsiin ja kulmiin, joten nyt nekin tuo mukavasti ilmettä meikittömään naamaan. Kuulun ihmisiin, jotka ei jaksa itseään laittaa joka aamu, joten kaikki helpotukset on tervetulleita tuleviin työaamuihin! Ehkä investoin vielä uuteen ripsariin, kun edellinen on varmasti jo kuivahtanut...
Ennen: Pituutta hiuksissa oli jo jonkin verran, mutta missä minun kulmakarvat?

Ennen takaa
Jälkeen: Jo lyheni ja kulmatkin löytyi :)

Jälkeen: Tuulinen päivä sotki minun kuvan ottoja, mutta tässä hiukset hieman suorempana...

...ja tässä hieman pöyhittynä

Sisällä yritettiin vielä kerran, mutta olisi nuo voinnut kammata ennen kuvan ottoa :D :D 

Tänään on viimeinen opintovapaa päivä, huomenna Hämeenlinnaan katsomaan GNR:ää, sunnuntaina kirjahyllyn maalausta (tästä lisää joskus myöhemmin) ja maanantai-aamuna kello soimaan.

Tarkalleen en osaa kuvailla tämän hetkistä olotilaa liittyen töihin paluuseen, mutta kerrottakoon, että edellisinä öinä olen nähnyt unia jotka liittyy työpaikkaan tai työkavereihin. Unissa on vilahtanut myös edesmenneitä työkavereita jopa 10 vuoden takaa ja mukana on myös kummitellut hävinneet/toimimattomat puhelimet. Mitähän alitajunta yrittää kertoa? 😉

Tuntoja töihin paluusta luettavissa aiemmasta postauksesta: Kahden viikon päästä takaisin töihin.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Vinkit edulliseen matkustamiseen Lontoosta Bathiin - Perhelomalla Englannissa


Bath on historiallinen kylpyläkaupunki Lounais-Englannissa. Vierailumme Bathissa ajoittui kesäkuun puoleenväliin ja meno-paluu Lontoosta tapahtui linja-autolla.

Bathiin ajaa suoria linja-autoja Heathrowlta, mutta koska lensimme Gatwickille, lähtöasemamme oli Victoria linja-autoasema (Victoria Coach Station), johon Victoria juna-asemalta on lyhyt, hyvin kyltitetty, kävelymatka.

Gatwickiltä pääsee Victoria juna-asemalle junalla ja itse olimme ostaneet liput etukäteen netistä Gatwick Expressiin. Etukäteen ostettu, vapaalla matkustusajalla oleva junalippu on huoleton, eikä tarvitse jonottaa paikanpäällä.
Victoria Station (juna-asema)

Matkustimme Bathiin National Express bussilla ja liput ostimme netistä noin tuntia ennen lähtöaikaa. Liput olisi voinnut ostaa myös linja-autoyhtiön lipunmyyntipisteestä, mutta nettilippu on edullisempi. Linja-autoyhtiön sivuilta löytyy tarjouksia ja maksaminen tapahtuu helposti luottokortilla.

Victoria Coach Stationilta lähtee monen muunkin linja-autoyhtiön bussit (esim. Megabus, Eurolines) jotka ajavat Lontoon ulkopuolisiin kohteisiin ulkomaita myöten. Lähdöt samaan kohteeseen voivat olla samaan aikaan, mutta linja-autoyhtiöt huolehtivat ainoastaan omista lähdöistä (tämän opimme kantapään kautta). Kohdekaupungissa linja-auton määränpää ei ole välttämättä sama, vaan määrittyy sen mukaisesti mille asemalle linja-autoyhtiö on tehnyt sopimuksen. Esim. National Express ja Megabus eivät Bathissa aja samalle linja-autoasemalle.

Melkein myöhästyimme kyydistämme, koska jonotimme väärään bussiin. Hieman ihmettelimme eri linja-autoyhtiön nimeä, mutta arvelimme sen ajavan linjan. Tapahtuuhan tuota lentokoneyhtiöilläkin. Olimme tarkistaneet lähtöajan ja laiturin asemalle tullessa, mutta emme kiinnittäneet huomiota linjan numeroon, ja näin meiltä jäi huomaamatta, että samaan aikaan samaan paikkaan lähti kahden yrityksen kuljetukset.

Linja-autojen myöhästyminen oli meidän onnemme ja löysimme pienen juoksun jälkeen oikean lähtölaiturin, todetaksemme vain, että moni odotti vielä kyytiä. Kaikki linjat oli tuonna päivänä myöhässä keskustassa tapahtuneen kolarin vuoksi ja lopulta klo 13 lähteneen linja-auton alkuperäinen lähtöaika olisi ollut jo 11.30. Meillä oli liput klo 12.30 lähtöön, mutta koska kyytiin mahtui, ei  meidän tarvinnut jäädä odottamaan seuraavaa autoa (en tiedä auttoiko asiaan huudahdukseni lapsen olemassaolosta).
Matka sujui leppoisasti...

...ja autossa sai nukuttuakin

Linja-auto oli kotimaan pitkänmatkan bussien tasoa ja lapsille löytyi istuinkorokkeet. Bussissa noudatettiin lakisääteistä turvavyöpakkoa. Vaikka kolmen tunnin bussimatka tehtiin aamuisen lentomatkan (Helsinki-Lontoo) päälle, Ukkeli jaksoi istua paikallaan turvavyöhön kytkettynä koko matkan. Välillä hän otti päiväunet, katseli moottoritiellä ajavia rekkoja sekä söi matkaeväitä. Liikkumaan bussissa ei mahtunut, mutta pienen pyörähdyksen sentään pääsi käytävällä tekemään matkalla vessaan.

Välipysähdyksiä ei ollut monta ja ne tapahtui vasta matkan loppuvaiheessa. Normaalireitti kulkisi Heathrow'n kautta, mutta myöhästymisen vuoksi ajamamme linja jätti lentokentän välistä ja pysähdyspaikat oli Cirencester, Chippenham ja Rudloe ennen Bathin linja-autoasemaa. Olisin voinnut jäädä pysähdyspaikkakunnille, koska jokainen niistä edusti idyllistä,televisiosarjoista tuttua Englantilaista pikkukylää, jossa pakosta tapahtuu vähintään yksi kesäinen murha (ainakin jos Midsomer Murdersia, Neiti Marplea tai Hercule Poirotia on uskominen).
Tämän hotellin seinään oli maalattu ikkunat

Sateenvarjot oli Bathin juttu

Bath itsessään jatkoi tätä nättien kylien sarjaa vanhoine kivirakennuksineen ja perienglantilaisella arkkitehtuurilla. Matkamme jatkui paikallisbussilla yöpaikkaan ja loma, sekä kaikki nähtävyydet, oli vielä edessä.

Lontoo - Bath:
-Bathiin pääsee junalla, sekä linja-autolla. Linja-auto hitaampi, mutta edullisempi. Linja-autohinnat per aikuinen (netissä, alkaen) esim. National Express £ 7 / Megabus £ 5
- Linja-autossa turvavyöpakko
- National Expressin bussissa WiFi sekä vessa. Kuski ei kuuluta pysäkkejä vaan huikkasee ne edestä.
- Lontoosta järjestetään myös matkoja Stonehengeen ja joihinkin matkoihin kuuluu tutustumispysähtyminen Bathissa. Esim, The London Toolkit alkaen £57

Victoria Coach Station lapsiperheen vinkkelistä:
- Lähtötaulu sisäänkäydessä - tarkista lähtöportti linjanumeron perusteella!
- Maksullinen vessa (30 p), vaipanvaihtohuone maksuton. Vessanhoitaja päästää portin ohi (tai palauttaa rahat, jos maksoit huolimattomuutta maksun).Vaipanvaihtohuoneessa ei mahdollisuutta pöntöllä käymiseen, ainoastaan lapsenhoito.
- Pieniä kioskeja joista voi ottaa evästä. (mutta ei kaljaa <- isäihmisen tekemä huomio).
- Ahdas, mutta istumapaikoja löytyy tarvittaessa.
- Ei leikkipaikkaa lapsille odotustiloissa. Muutenkin aikuisille suunnatut odotustilat.
- Kuskit noutavat matkustajat lähtöportilta. Odotus tapahtuu oven edessä jonottaen. Kuski jättää matkustajien noudon viime tippaan - kuulolla kannattaa olla, koska kovaäänisiä ei käytetä.

Lue myös (updated 19.7.2017):
Lasten Bath - Pari vinkkiä lapsille ja lapsenmielisille

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kuningas alkoholi ja Suomi-neito


Olen viime aikoina miettinyt suomalaisten asennoitumista alkoholiin. Juhannus, alkoholilakimuutoskeskustelut ja vasta tehty matka Englantiin ja Ranskaan on antanut ajattelemisen aihetta siihen, miten outo meidän (=Suomen) suhtautuminen alkoholinkäyttöön on. 

Joku voi häiriintyä alkoholinkäytöstäni, koska se on aikapitkälle olematonta. Käyttöäni en rajoita, koska olen äiti, vaan, koska minulla on maailman pahimmat krapulat. Vanhaa ystävääni IDOa ei ole niin ikävä, että haluan halata sitä päivän ja menettää vähäistä aikaani huonolle ololle. Lisäksi en näe tarpeelliseksi aina ottaa sitä yhtäkään. Vesi ja limu on oivia, edullisia seurustelujuomia. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö minulle viini, olut, siideri, drinksut yms. (yhdessä tai erikseen) silloin tällöin maistuisi. En myöskään aristele nauttia niitä lapseni läheisyydessä. Lasi alkoholipitoista juomaa ei tarkoita lapsen heitteilejättöä tai huonoa äitiyttä. Tänä(kään)  juhannnuksena en siis krapulasta kärsinyt, mutta nautin viinini ruokailun yhteydessä sekä saunajuoman illan tullen.

Juhlapyhien aikaan uutisointi tuntuu liittyvän vahvasti siihen paljonko alkoholia on ostettu, paljonko sitä on juotu ja mitkä on sitten ollut seuraamukset. Muutokset alkoholilakiin vuorostaan on antanut tutkivillejournalisteille uutta tekemistä laskemalla paljonko sixpackissä on alkoholia tai mikä kansan mielestä on oikea alkoholipitoisuus ruokakaupassa.

Suomessa alkoholin ja humalahakuisen juomisen välille laitetaan useimmiten yhtäkuin -merkki. Useimmiten näin onkin, mutta eikö sitä yhtä rentouttavaa voi ottaa ilman, että vanhemman uskotaan vain hakevan humalatilaa?  Berliinissä kehtaan kulkea oluttölkki kädessä, kun liikun lapsen kanssa. Ranskassa parkkeeraan lapsen terassipöydän viereen tai istun puistossa perhepiknikillä viinin kera. Englannissa iltaruoka syödään pubissa ja ruokajuomana on olut. Eikä asiassa tunnu olevan kenellekään ulkopuoliselle asian suhteen mitään ongelmaa. Suomessa yleinen ilmapiiri tuntuu kuitenkin vetävän ruksit tällaiselle käyttäytymiselle. 

Omassa rakkaassa kotimaassamme, jossa alentavaksi asianhaaraksi katsotaan humalatila, on asiat toisin. En lähtisi Helsingin keskustaan tölkkikädessä työntämään lastenrattaita, vaikka tasan tarkaan tietäisin, että kyseessä on päivän ainoa juoma. Tölkkikäteen kuuluu heille, jotka haluavat nupin turvoksiin ja tarkoitus on vain päästä humalaan. Vai miten se meneekään? 


Jos, ja kun, uusi alkoholilaki astuu voimaan, tulee kauppojen valikoima uudistumaan vahvemmilla juomilla. Englannissa ja Ranskassa (kuten monessa muussakin Euroopan maassa) ruokakaupat tarjoavat kaikki juomat prosentteihin tuijottamatta. Ranskassa jonottaessani vuoroani kassaan katselin vieressäni ollutta Jack Daniels pullolavaa. Ei tullut heräteostoksia tehtyä, mutta tuollainen tuotepaikka olisi katastrofi näillä leveyksillä! 

Toukokuussa juttelin satunnaisen turistin kanssa, joka valitti, että Suomessa on niin vaikeaa juoda alkoholia kaupungilla. En aluksi ymmärtänyt mitä hän tarkoittaa. Neuvoin menemään kauppaan, ostamaan juomansa ja nauttimaan juomansa puistoon. Hän ihmetteli neuvoani, koska hän ei ollut päässyt terassilta pois juoman kanssa. Niinpä. Piilossa saa juoda, mutta alueelta ei saa poistua.

Olemmeko kasvattaneet kansakunnallemme niin vahvan mustavaloisen viinaidentiteetin, että emme näe alkoholia muuna kuin krapulan lähteenä? Lapsille selitetään "aikuisten juomasta", kun pyritään selittäään miksi olutta/viiniä yms. ei anneta lapselle. Teini-ikäisen halutessa esittää vanhempaa kuin on, parhaaksi vaihtoehdoksi valitaan sitten  alkoholi, koska senhän on kerrottu olevan aikuisten juomaa. Mutta kun ei se ole taikajuomaa, joka kasvattaisi samalla tietouden alkoholin vaaroista, vaikutuksesta kehoon tai aivotoimintaan.

Alkoholi ei ole lasten juomaa, mutta se ei myöskään sovi kaikille aikuisille. Alkoholi voi vapauttaa tämän introverttikansan hetkeksi sisäänpäinkääntyisyydestään, mutta se ei ole vastaus tai syy jokaiseen asiaan. Jos ystäväsi varastaa kaupasta ruokaa nälkäänsä, onko teko helpompi ymmärtää, jos hän on humalassa? Kun alkoholilla on osuutta asiaan, ei tarvitse kummempia selitellä. Eihän sitä kukaan selvinpäin tyhmyyksiä tee. Paljon tuntuu tapahtuvan asioita "kännissä ja läpällä". 

Mutta mikä tässä sitten eniten mättää on asennoituminen. Alkoholi ei katoa, mutta yleinen asennoituiminen alkoholiin voisi muokata tulevien sukupolvien käyttötapoja. Piilottelu, rajoittaminen, karsinointi ja hyssyttely ei johda mihinkään, mutta oikean esimerkin näyttäminen johdattaa oikeiden valintojen äärelle. En usko, että viinien tuominen ruokakauppoihin räjäyttäisi alkoholistien määrää vaan se antaisi kaupoille mahdollisuuden tarjota asiakkailleen monipuolisemmin palveluja. (Tosin joku keksisi, että lihatiskin myyjä ei saa suositella mitään erityistä viiniä, joten sekin mahdollisuus tyrehtyisi siihen).

Poikani tulee näkemään alkoholinkäyttöä, mutta se ei tarkoita, että hänen tarvitsee nähdä örveltävää aikuista ja oppia, että noin pidetään hauskaa isona. Hän voi oppia, että on ihan ok ostaa kaupasta juoma jota sitten nautitaan ruoan kanssa tai saunan jälkeen. Meidän aikuisten tulisi opettaa lapsille, että hauskaa voi pitää selvinpäin, rohkeus vapauttaa itsensä ilmaisemaan itseään tulisi opetelle muilla tavoin kuin miten edelliset sukupolvet on asian hoitaneet. .

Holhoojien tulee huolehtia itsestään, ja lapsistaan ilman, että yhteiskunnan tarvitsee heitä enää erikseen holhota. Milloinka pääsisimme siihen tilanteeseen?


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Vinkki juhannusliikenteeseen: Karoliinan Kahvimylly & Kestikievari








Vältimme juhannusruuhkat ajamalla nelostietä pohjoiseen jo keskiviikkona. Matka oli sama tuttu, minkä ajoin toukokuun lopulla Ukkelin kanssa, mutta tällä kertaa matkassa oli myös Mies. Ilman pysähtymisiä ei reittiä voi tehdä ja tällä kertaa valitsimme taukopaikaksi Karoliinan Kahvimylly & Kestikievarin Leivonmäessä, Joutsan ja Jyväskylän välissä.

Emme suinkaan pysähtyneet ensimmäistä kertaa, mutta tällä kertaa paikka vakuutti enemmän kuin viime elokuussa, joten näen velvollisuudekseni jakaa viestiä kievarin olemassaolosta. 

Jos juhannukselta kaipaat vanhojen suomifilmien idyllistä maalaisromantiikkaa Olavi Virran laulaessa taustalla,suosittelen pysähtymään Karoliinan Kestikievarissa! Vanhat mööpelit, lattialla räsymatot, vanhat kahvimyllyt ja muu alkuperäinen rekvisiitta luo moderniin miljööseen tunnelmaa, jota saa monesta paikasta hakea. Lautasen kokoiset pullat, erinomainen lounas (keitto, salaatti tai pizza) sekä pienen pojan kokoiset kakkupalat (no ehkä vähän liioiteltuna) houkuttelevat matkaajan rentoutumaan hetken pidempään.

Lounaan (keitto tai talonsalaatti) söi alle kympillä ja kyytipojaksi sai sen seitsemän sorttia leipiä, ihanan pehmeää voita sekä perusjuomat (mehu/maito/vesi). Kahvi ei kuulunut hintaan, mutta jälkiruokakuppi irtosi eurolla. Nisut jäi tällä kertaa maistamatta, mutta hinnat vaihtelee viiden euron kumpaakin puolta. Ja varmasti pullaa saa koko rahan edestä!

Lapsiperheille kievarista löytyy syöttötuolit sekä  leikkipaikka oivalla näköisällä paikalla. Miljoonat pienet ihanat koriste-esineet tosin voi olla turhan houkuttelevia perheen pienemmille, mutta tarkkaavaisuudella suurimmat tuhot vältetään ;)

Karoliinan Kahvimyllyn & Kestikievarin yhteydessä löytyy myös Jukolan juustolan myymälä, joten matkaan voi ostaa mökkiviemisiksi, vierasvaraksi tai vain omaan herkutteluun maistuvat juustot.

Oikein hyvää juhannusta ja turvallista juhannusliikennettä niin maalla, ilmassa kuin vedessä!

P.S. Jos et ehdi Karoliinan Kestikievariin tälle juhannukselle, on tässä lohdutuksena yksi lempi juhannuskappaleista kera esittäjän nimmarin.




keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Netti lomalla vai nettilomalla?


10 päivän lomamme Iso Britanniassa ja Ranskassa on ohi, ja paljosta pitää kiittää nettiyhteyksien kehittäjiä. Reissu olisi varmasti onnistunut ilman nettiäkin, mutta ei siitä haittaa ollut. Miten ennen pärjäsi ilman tätä katkeamatonta yhteyttä muuhun maailmaan?

Tulen myöhemmin kirjoittamaan parhaat lapsiperheen vinkit matkakohteistamme Bathista ja erittäin lapsiystävällisestä Nantesista. 

Jälleen kerran voi todeta, että nykyteknologia on matkamiehen paras ystävä - kotona ja ulkomailla. Ennen matkaa kohteisiin tutustuminen oli helppoa, vinkkien hankkiminen vaivatonta ja parhaat tarjoukset sai napattua hyvissä ajoin. Reissun päällä mobiiliyhteydet toimi jokapaikassa eikä sormi mennyt suuhun. 

Vaikka netti on hyvä asia, onko se sittenkin turha lomaillessa? Moni ilmoittaa lomalle lähtiessä olevansa loman ajan netin ulottumattomissa, mutta kuinka moni oikeasti on ilman nettiä lomalla? (käsiä ylös, jos nytkin olet lomalla ja kuitenkin luet tätä tekstiä esim. saunamökkisi terassilla) Minä en ottanut nettilomaa (tai somelomaa) vaan hyödynsin netin parhaani mukaan koko reissun ajan! Uskallan väittää kärsiväni pakollisesta nettilomasta enemmän Suomen katvealueilla, kuin esim. menneen reissun aikana.

Matkalla sai päivitettyä sosiaalisen median kanavat, luettua uutiset, pelattua pari rentouttavaa peliä ja etsittyä tietoa tarpeen vaatiessa. Tuli hyödynnettyä onlineostamisen edulliset hinnat sekä hankittua viimeinen tarjolla ollut lippu paikalliseen nähtävyyteen. 

Nettitarjousten hyödyntämisestä hyvänä esimerkkinä voi mainita bussiliput Lontoosta Bathiin. Käytimme National Express bussiyhtiötä. Jonottaessani vuoroani lippujonossa, kuulin virkailijan mainitsevan nettilippujen olevan tarjouksia ja paikan päällä ostettuna hinnat on paljon kalliimmat. Poistuin jonosta ja tilasimme lippumyymälän ulkopuolella liput firman nettisivuilta. Lipuille tuli hintaa £22 (n. 25 €) ja matka alkoi 1,5h kuluttua lippujen ostosta.

Paikan päällä googletimme autonvuokrausfirmoja ja katsoimme tarjontaa sekä etsimme mahdollisia ruokapaikkoja. Googlen palveluista tuli käytettyä tiedon hankkimisen lisäksi karttaa ja kääntäjää. Mobiilipankista oli hyvä välillä tarkistaa vieläkö on rahaa tilillä jäljellä ja uutisia tuli seurattua niin kotimaasta kuin kohdepaikalta.

Matkamme oli onnistunut ja sanonta "oma maa mansikka, muu maa mustikka" sopii tunnelmiin. Liika mansikka tosin vetää vatsan löysälle ja mustikastakin jää parhaassa tapauksessa pysyvät jäljet.

Kotimaan uutisista suurin taisi olla parin päivän hallituskriisi (vai onko se vieläkään ohi?), jonka seuraaminen onnistui aivan yhtä helposti, kuin olisi kotisohvalla ollut. Ennen reissusta palattua sai ensi työkseen selata uutistarjonnan läpi. Tämän päivän uutisvirrassa pysymiseen tarvitaan reaaliaikaisia välineitä tai on auttamattomasti pihalla.

Tiedon välittäminen onnistui pikaviestiapplikaatioiden kautta, sekä tietenkin perinteisesti soittamalla ja tekstiviestein. Uskon, että kotiväelläkin oli olo rennompi, kun sai välittömästi yhteyden, kun uutisissa kerrottiin Lontoon kerrostalopalosta (mentiin silloin Lontooseen) tai Pariisin terroriteosta (oltiin silloin Pariisissa).

Nettilomaa en aio virallisesti julistaa,  mutta juhannuksena varustan puhelimen muistojen tallentamiseen ja nautin ajasta perheen kanssa. Varmasti tulee puhelinta räplättyä tuolloinkin, mutta kotipaikkakunnalla ei tarvitse karttaa katsella, ruokapöydän paikka ei ole muuttunut 37 vuoteen, mölkky ja lautapelit tarjoaa pelinautinnon ja lukemisto löytyy paperisessa muodossa.  Kuvilla Instassa voi sitten leuhotella mitä meillä grillattiin.





sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kahden viikon päästä takaisin töihin


Kävin jo pari viikkoa sitten työpaikalla hoitamassa pari asiaa etukäteen, jotta töihin paluu olisi helpompaa. Tai se oli ainakin suunnitelma. Onnekseni huomasin, että moni asia oli entisellään, mutta useampi myös muuttunut. Pientä ahdistustakin ehdin kokemaan tulevan työmatkani varrella.

Ensimmäinen työpäivä lähes kahteen vuoteen on edessä 3.7. eli aika tarkalleen kahden viikon kuluttua. Jäin äitiyslomalle elokuun viimeinen 2015 ja elokuussa viime vuonna jatkoin opintovapaalle. Tarkka töihinpaluupäivä on jo ollut pitkään tiedossa ja sitä on kuvitellut aikaa olevan maailman tappiin asti. Yks kaks yllättäen päivät onkin johonkin kadonnut.

Palaan periaatteessa samaan työhön mistä lähden, mutta kahdessa vuodessa on asiat ja ihmiset ehtinyt vaihtua niin, että itse asennoidun töihin paluuseen kuin uuteen työhön. Kokemuksesta tiedän, että järjestelmät on muuttunut, ohjelmia päivittinyt ja vastuuhenkilöt ehtinyt pariinkiin otteeseen vaihtua. Uutta pääsen oppimaan ennen kuin rutinoituminen alkaa.

Vierailu toimistolla muistutti, että tietyt rattaat ne ei ruostu. Hieno suunitelmani uuden koneen tilaamisesta tyssäsi siihen, että minun henkilönumero oli inaktivoitu ja sijainniksikin oli vaihtunut Japani. Ennen kuin mitään saan tehtyä, pitää odottaa esimieheltäni väliaikaista salasanaa, jotta pääsen aktivoimaan tunnistenumeroni. Esimies on tietenkin muuttunut tällä välin eikä hänen toimipisteensä ole Suomessa. Eli palataan asiaan heinäkuussa, kun kaikki on lomalla.

Toimistolla käynti siis keskittyi loppupelissä kuulumisten vaihtoon, Ukkelin perässä juoksemiseen ja hänen paimentamiseen. Niin ja syömiseen. Jos jotakin olen töistä kaivannut on henkilöstöravintola ja jonkun muun tekemä ruoka. Ah, sitä jos mitä minä kaipaan. Sekä tietenkin meidän työpaikkakahvilaa eli Warrior Coffeeta. Noita kahviloita ei joka paikasta löydykään :) Ja minä en edes juo kahvia :D

Ahdistus iski kävellessä työpaikalle. Se kesti noin 30 sekuntia, mutta siinä ajassa ehdin käydä aika monta ajatusta läpi. Päällimmäisenä oli, että kuinka katoavaista tämä aika on. Mihin on hävinnyt 2 vuotta ja mitä olen saannut aikaiseksi? Ahdistus hävisi, koska muistin, että ei elämä lopu työhön paluuseen. Edessä on uuden alku ja ennen sitä aion nauttia kesästä, lomasta ja perheestä.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Ä niin kuin Äeti - Äitiyden aakkoset





Laurajohanna -blogista tämän itselleni nappasin, koska vaikutti hauskalta keinolta hetkeksi miettiä minulle tärkeitä asioita. Välillä on hyvä pysähtyä ajattelemaan ja tällaisia juttuja tällä kertaa tuli mieleen...

Rakastan nukkua aamulla pitkään. Aamut on myöskin meillä hitaita ja nopeat lähdöt harvinaisia. Ellei sitten olla nukuttu pommiin.

Käytämme suhteellisen paljon bussia kulkemiseen. Oma auto löytyy pihasta, mutta kaupungissa liikkuminen sujuu vaivatta julkisilla. Linja-auto on minulle bussi, vaikka täällä päin kai pitäisi sanoa dösä. Sorry, ei istu tuo(-kaan) sana minun suuhun.

En juo kahvia, mutta jos niin harvoin käy, valintani on Cafe Latte.

Omasta mielestäni en haise ja pyrinkin huolehtimaan, että asia on näin. Usea saman merkkinen deodorantti eli dödö löytyy ja purkkeja on helppo unohtaa sitten laukkujen pohjille.

Lapsen lelut kulkeutuvat useasti eteiseen, jotka sitten kertyvät barrikaadiksi oven eteen.

Fiktio on pakokeinoni arjesta. Rakastan televisiosarjoja ja rikosjännäreitä, mutta toki dokumenttejakin tulee katsottua eli ei saa faktaa unohtaa.

Lapsuuteeni kuului Gommi ja Pommi ja olen halunut heidät tutustuttaa myös lapselleni.

Pojan hampaita on pesty siitä lähtien, kun hän oli 3 kk. Hampaiden harjauksen muistan suorittaa pojalle paremmin kuin itselleni.

Olen herkkä itkemään. Itku ei ole ainoastaan surun väline vaan myös onnistuu onnellisena.

Mielestäni jaamme mieheni kanssa tasaisesti lapsen hoito- ja kasvatusvastuun.

Koti, Kissa ja vaikka moni muu sana olisi tähän sopinut, mutta valitsen kirjat. Rakastan lukemista ja minua harmittaa, että siihen on niin vähän aikaa. Iltasadun luen pojalle ja onnekseni huomaan hänen olevan kiinnostunut kirjoista joita hän sitten "lukee" ääneen.

Leikki on lapsen työtä. Leikki myös vapauttaa aikuisen, jos sille antaa vain mahdollisuuden.
viime aikoina on tullut käytyä aivan liian vähän museossa. Omistan museokortin ja sitä on tullut käytettyäkin.

Fanitan Nick Cavea. Kun odotin Ukkelia kävin hänen kahdella keikalla ja tänä syksynä pääsen jälleen keikalle. Jee.

Opiskeluni vie perheeltämme yhteistä aikaa, mutta se toisaalta antaa isälle ja pojalle mahdollisuuden viettää yhteistä aikaa, jota ei ehkä olisi muuten ollut.

Perhe on paras. Etenkin poikani tuo minulle hymyn huulille päivittäin.

Quu meille loistaa. Jos ei unettomuutta täysiquun aikaan lasketa, niin en keksi tähän mitään:)

Teemme itse paljon ruokaa ja tykkään kokeilla uusia reseptejä omasta päästäni. Yleensä kokeilut onnistuu.

Itse olisin pullahiiri, mutta yritän pitää pojan erossa sokerista jolloin on tullut katsottua mitä itsekin syö -> ei pullaa pojan hereillä ollessa.

Ukkeli tykkää tanssia. Kai se on normaalia tuon ikäiselle, mutta toisinaan tuntuu, että hän löytää rytmin paremmin kuin minä.

Ulkoilla pitäisi enemmän, mutta jospa sitä ehtii vielä myöhemmin.

Ulkoiluun liittyvä ikuinen ongelma on vaatteet. Mitä milloinkin päälle tuntuu jatkuvalta mysteeriltä. Ja tarkoitan lasta, en itseäni.

Hampaiden hoidossa mukana xylitol.

Meidän perheen yhteinen harrastus on nukkuminen. Miespuolinen väestö hoitaa yöunet erittäin hyvin.

Z niin kuin Zoo. Eläimet on ihania.

Tiesittekö, että Norjassa Lofooteilla on Å niminen kylä? En tiennyt minäkään, mutta onneksi äidin BFF (=google) tietää.

Äeti! Eli siis äiti, mutta poikamme omaa liikaa savolaisia geenejä niin on saanut viäntämisen syntymälahjana. Tämä kutsuhuuto on uusi ja kuuluu pojan ensimmäisiin sanoihin.

Prahassa juotu tumma Kozel on yksi parhaimpia ölkkejä mikä on jäännyt mieleeni.

Miten menee sinun aakkoset?


lauantai 10. kesäkuuta 2017

O tempora, o mores - oma lapsuuteni vs. lapseni lapsuus



Tämä on Mammalandian yhteistyöpostaus. Mammalandian kotisivulta pääset lukemaan muiden Mammalandian bloggaajien postaukset.

Kun minä olin lapsi...
- Ei ollut kännyköitä
- Filmikameraan mahtui 24 kuvaa ja koskaan ei voinnut olla varma ennen kuvien kehittämistä, millaisia kuvia tuli.
- Irtokarkit ostettiin kioskista ja ne valittiin lasin läpi sormella osoittaen ja huikkaamalla kioskin luukusta millä markkamäärällä mitäkin.
- Valuutta oli Suomen Markka
- Televisiossa oli kaksi kanavaa
- Matkatelevisio oli mustavalkoinen ja ruutu suunnilleen yhtä suuri kuin peruskokoisessa tabletissa. Painoa 100 kertaa enemmän ja antennia joutui säätämään koko ajan, jos halusi suhteellisen siedettävän kuvan
- Lauantai-aamuisin katsottiin Tsekkiläisiä piirrettyjä kuten Myyrä ja Rosvo Rudolf
- Lauantai oli siivouspäivä, mutta myös karkkipäivä ja illalla saunottiin. Toisinaan käytiin kioskilla ostamassa herkkuja, joskus tehtiin kotona erikoisherkkuja kuten ranskalaisia ja nakkeja. Tai pizzaa. Kioskiruoka taisi olla lähin kosketus ravintolaruokailuun.
- Äiti ompeli meidän vaatteet ja leikkasi hiukset
- C-kaseteilta kuunneltiin radiosta tallennettua musiikkia ja VHS -kaseteille mahtui 180 minuuttia televisiosta tallennettua kuvaa.
- Jos halusi mennä kaverin luo kylään koulu päivän jälkeen, piti sopia asia etukäteen tai pyytä opettajalta lupa soittaa koulun puhelimella. Jos kukaan ei vastannut, ei saanut kysyttyä lupaakaan
- Lomalla käytiin Helsingissä tädin luona. Matka tehtiin henkilöautolla ja eväsleivät syötiin P-pysäkeillä.
- Ala-asteella oli luokat 0- 6 ja oppilaita oli yhteensä 30-40. Minun luokalla oli 3-4 henkilöä koko ala-asteen.
- Leikimme kesäisin puronvarressa Robin Hoodia ja kaivoimme talvisin tunneleita lumikasoihin.
- Äiti oli perhepäivähoitaja ja meillä oli talo täynnä hoitolapsia. Ja meidän piti siivota heidän leikit pois.
- Äiti käveli sisällä korkokengissä (ja käytti niitä myös perunannostossa)
- Hän oli linja-autokuljettaja ja hänen piti laskea kassa ajon jälkeen. Se rahastuslaukku oli hieno.
- Meillä oli kissa ja koira
- Puhekielessä käytettiin sanoja joita nykyään ei ole sovelliasta sanoa ääneen
- Pehmistuutit oli isompia


Lapseni...
Tulee kokemaan jotakin ihan muuta, jota voi kolmenkymmenen vuoden päästä miettiä ja ihmetellä miten kaikki on eritavalla kuin ennen, mutta onneksi jotkut asiat on samoja:
- Meillä on kissa
- Matka tädin luo on yhtä pitkä (onneksi yksi täti asuu lähempänä)
- Ulkona saa leikkiä
- Tekniikka kehittyy ja lapset tuntevat olevan fiksumpia kuin aikuiset

Minulla on onni olla vaikuttamassa lapseni muistoihin. Ja pyrin siihen, että hänelle jää muistoja. Opettelen kävelemään vaikka korkokengillä.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Loman ennakkotunnelmia

Lauantaina alkaa meidän Iso Britannia - Ranska - Suomi -rengasmatka. Odotukset reissulle on positiiviset ja mieli korkealla. Luvassa on historiallisia kohteita Jane Austinin ja Jules Vernen maisemissa sekä elämyksellisiä matkustustapoja.
Nämä asiat meidän perhettä odottaa:

Bath - Lounais-Englannissa sijaitseva UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva kaupunki, joka on toiseksi vierailluin kulttuuri- ja perinnematkailu kaupunki Lontoon jälkeen (jos on uskominen Wikipediaa). 

Stonehenge - tarkoitus olisi vierailla. Katsotaan maksetaanko sisään vai ihaillaanko vain kauempaa.

Glastonbury - Haluan istua Kuningas Arthurin pöytään ja ratsastaa pois yksisarvisella. Vai miten se meni?

Chunnel - Iso Britanniasta matkustamme junalla Ranskaan. Mielenkiintoista nähdä miten menee Ukkelin ensimmäinen pitkä junamatka ja tajuaako, että maa vaihtuu :)

Passikotelo saatu. Yhteistyö LuKLabelin kanssa.
Nantes - Kaupunki Länsi-Ranskassa. Äiti-poika -aikaa, kun isä festaroi Hellfestissä. Odotuksissa juustojen ja punaviinin lisäksi Les Machines de l'ile sekä jokiristeily. Lapsen ehdoilla mennään.

Aurinko - Britannian suunnalta tuli suositus ottaa päälle lämmintä, mutta Länsi-Ranskassa pitäisi olla lämpötilat kohdillaan. 

Yhdessäoloa - Ihana nähdä pikkusiskoa ja hänen perhettään. Miehellä alkaa isyysvapaa-kesäloma-yhdistelmä, joten hän on koko kesän lomalla :)

Minä niin odotan reissua! Matkaraportteja seuraa loppukuusta.


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Bloggaaja - Saanko kallista aikaasi 15 minuuttia? Osallistu kyselyyn

Etsin vastaajia opinnäytetyöhöni liittyvään kyselyyn. Kyselyn tarkoitus on antaa minulle pohjatietoa blogin aloittamiseen liittyvistä haasteista sekä tavoitteista.

Kyselyn vastaukset antavat tärkeää tietoa opinnäytetyötäni varten, joten kyselyä saa jakaa myös muille bloggaajille. Vastauksia tai kyselyssä esille tulevia tietoja käytetään ainoastaan opinnäytetyötä varten eikä luovuteta kolmannelle osapuolelle.

Vastausaika päättyy 20.6. klo 9.00. Kyselyyn pääset alla olevasta linkistä. Jos kyselyyn vastaamisessa ilmenee ongelmia, pyydän olemaan yhteydessä mirkka.partanen@myy-haaga.helia.fi (eli minuun).

Jos olet lukija ilman blogia, on sinullakin mahdollisuus auttaa minua, koska etsin testiryhmään lukijoita. Testiryhmään pääsee ilmoittautumaan kyselyn kautta.

Kiitoksia etukäteen.
Jos kysely ei aukea tästä, löytyy linkki alempaa.

LINKKI KYSELYYN


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Hei, meillä puhutaan!



Ukkeli täyttää ensi viikolla 1v 8kk ja hänen sanaisen arkkunsa kansi on raoittunut. Hienoa eikö totta?

Vauvan suoltamaa pulputusta on saatu kuunnella Ukkelin suusta jo pitkään. Tarinaa on riittänyt pienestä pitäen ja neuvolakortissa lukee 3 kk tarkastuksen yhteydessä merkintä "jokeltaa ja hymyilee". Ukkeli oli mielestäni äänenvoimakkuudelta hiljainen vauva ja etenkin julkisilla paikoilla ei turhia itkenyt tai elämöinnyt.

Ikää kun on tullut, on oma äänikin löytynyt. Taaperon kiljahdukset ja äänenavaukset on tullut tutuksi eikä niihin niin paljon kiinnitä huomiota. Julkisella paikalla yritän toisinaan hyssytellä, mutta jos pälpätys, kikatus ja kiljahtelu on hyvän tuulista, en silloin ole turhaan hiljentänyt. Jos on hauskaa, niin antaa sen kuulua. Suru, itku, raivo yms. hoidetaan sitten muuten.

Ensimmäinen sana oli lamppu. Ikää tuolloin oli 11 kuukautta ja Ukkeli matki paljon sanoja. Silloin kuultiin ensi kerran äiti, isi ja nalle, mutta kun keskittyminen kohdistui kävelemiseen jäi jäljelle vain lamppu. Lamppuja oli myös muutkin kuin lamput esim. pallot ja joulukuusen koristeet. Sen jälkeen käsiteviidakkoon eksyi matkan varrelta nam-nam, brumm-brumm, hau-hau, mjau sekä i-ha-haa. Uskon edellä mainittujen sanojen merkityksen olevan selittämättä selviä.

Kun kävelyasiat tuli harjoiteltua, on palattu jälleen sanoihin. Huhtikuun Berliinin reissulta lähti "pupu" mukaan ja parin viikon aikana on sanavarasto lisääntynyt vauhdilla. Varastoa on täydennetty mummolla, äidillä ja tusinalla muulla melkein tunnistettavalla sanalla. Kotona keskustelemme Ukkelin kanssa sujuvasti, kun hän loihtii joka väliin "äitiä" ja minä pyrin vastaamaan siihen eri tavoin.

Toistaiseksi en ole rasittunut jatkuvasta "äiti" -sanan jankkaamisesta. Kestämiseen toki auttaa, kun tietää sanavaraston siitä koko ajan kehittyvän. Ehkä joku päivä jatkuva äiti, äiti, äiti, äiti -toistelu laittaa pinnan kireälle, mutta tuskin siihen koskaan kyllästyy.


torstai 1. kesäkuuta 2017

Siluettiverstaalla kylässä


Ukkeli sai kunnian testata palikoita...

...mutta karhu ja pupukin sai omat osansa.



Uskallan väittää, että Siluettiverstaan tuotteet ei esittelyä kaipaa. Ainakin itselleni söpöt puutuotteet joita koristaa mm. karhu, kettu ja pupu, on pompsahtanut esille esim. Instagramissa eri ihmisten kuvissa. Siluettiverstaan tuotteita en omista (vielä), mutta kovasti niitä olen ihastellut. Voin muuten kertoa, että yllätyin suuresti, kun kuulin Siluettiverstaan olevan kotipaikkakunnaltani Kiuruvedeltä.

Olin yhteydessä Hanna Haimivaara-Hämäläiseen ja kysyin voisinko piipahtaa verstaalla ja tämä onneksi sopi hänelle. En ennestään Hannaa tunne ja hän olisi voinnut kieltäytyäkin vierailusta, koska verstaalla ei myymälää ole ja hänellä oli päällä viime hetken kiireet valmistautuessaan 3.-4.6. Helsingissä olevaan Pop Up -tapahtumaan. Kiitos, että päästiin käymään.

Olin liikenteessä Ukkelin kanssa, joten emme kauan häirinneet (sotkeneet/hämmentäneet/järjestäneet verstasta uusiksi) ja päästimme Hannan jatkamaan töitä. Maalaismaisemat on meidänkin osalta viikonloppuun mennessä muuttunut kaupunkisiluettiin, joten tarkoitus olisi ottaa suunta Katajanokalle My mini Pop Up Shopiin, josta löytyy myös Siluettiverstaan uudet suloiset eläinjulisteet :)