Bye, Bye mammaletti - tervetuloa uusi tukka!

Pakotin itseni kampaajalle, koska hiuksille piti tehdä jotain. Olen kasvattanut hiuksia viimeiset pari vuotta, mitä nyt välillä on latvoja leikattu, mutta nyt piti saada jotain uutta.

Lopputulos tosin meni jotakin vanhaa -linjalle, koska tämän sortin malli, eli stacked bob, minulla taisi olla noin kymmenen vuotta sitten.

Pari päivää leikkuun jälkeen olen tyytyväinen uuteen lookiin. Väri on oma ja sille ei tehty mitään, mutta kun pääsi eroon kuolleista latvoista tuntui värikin elävöityvän. Leikkaus muistutti jälleen, että määrällisesti minulla hiuksia on paljon, mutta hius saisi olla vahvempi. Kesätuulen kutittelu niskassa tuntuu hassulta ja pääkin on hieman kevyempi.

Kampaajakäynnin yhteydessä väriä sain ripsiin ja kulmiin, joten nyt nekin tuo mukavasti ilmettä meikittömään naamaan. Kuulun ihmisiin, jotka ei jaksa itseään laittaa joka aamu, joten kaikki helpotukset on tervetulleita tuleviin työaamuihin! Ehkä investoin vielä uuteen ripsariin, kun edellinen on varmasti jo kuivahtanut...

Ennen: Pituutta hiuksissa oli jo jonkin verran, mutta missä minun kulmakarvat?

Ennen takaa

Jälkeen: Jo lyheni ja kulmatkin löytyi :)

Jälkeen: Tuulinen päivä sotki minun kuvan ottoja, mutta tässä hiukset hieman suorempana...

...ja tässä hieman pöyhittynä

Sisällä yritettiin vielä kerran, mutta olisi nuo voinnut kammata ennen kuvan ottoa :D :D 

Tänään on viimeinen opintovapaa päivä, huomenna Hämeenlinnaan katsomaan GNR:ää, sunnuntaina kirjahyllyn maalausta (tästä lisää joskus myöhemmin) ja maanantai-aamuna kello soimaan.

Tarkalleen en osaa kuvailla tämän hetkistä olotilaa liittyen töihin paluuseen, mutta kerrottakoon, että edellisinä öinä olen nähnyt unia jotka liittyy työpaikkaan tai työkavereihin. Unissa on vilahtanut myös edesmenneitä työkavereita jopa 10 vuoden takaa ja mukana on myös kummitellut hävinneet/toimimattomat puhelimet. Mitähän alitajunta yrittää kertoa? 😉

Tuntoja töihin paluusta luettavissa aiemmasta postauksesta: Kahden viikon päästä takaisin töihin.