sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kahden viikon päästä takaisin töihin


Kävin jo pari viikkoa sitten työpaikalla hoitamassa pari asiaa etukäteen, jotta töihin paluu olisi helpompaa. Tai se oli ainakin suunnitelma. Onnekseni huomasin, että moni asia oli entisellään, mutta useampi myös muuttunut. Pientä ahdistustakin ehdin kokemaan tulevan työmatkani varrella.

Ensimmäinen työpäivä lähes kahteen vuoteen on edessä 3.7. eli aika tarkalleen kahden viikon kuluttua. Jäin äitiyslomalle elokuun viimeinen 2015 ja elokuussa viime vuonna jatkoin opintovapaalle. Tarkka töihinpaluupäivä on jo ollut pitkään tiedossa ja sitä on kuvitellut aikaa olevan maailman tappiin asti. Yks kaks yllättäen päivät onkin johonkin kadonnut.

Palaan periaatteessa samaan työhön mistä lähden, mutta kahdessa vuodessa on asiat ja ihmiset ehtinyt vaihtua niin, että itse asennoidun töihin paluuseen kuin uuteen työhön. Kokemuksesta tiedän, että järjestelmät on muuttunut, ohjelmia päivittinyt ja vastuuhenkilöt ehtinyt pariinkiin otteeseen vaihtua. Uutta pääsen oppimaan ennen kuin rutinoituminen alkaa.

Vierailu toimistolla muistutti, että tietyt rattaat ne ei ruostu. Hieno suunitelmani uuden koneen tilaamisesta tyssäsi siihen, että minun henkilönumero oli inaktivoitu ja sijainniksikin oli vaihtunut Japani. Ennen kuin mitään saan tehtyä, pitää odottaa esimieheltäni väliaikaista salasanaa, jotta pääsen aktivoimaan tunnistenumeroni. Esimies on tietenkin muuttunut tällä välin eikä hänen toimipisteensä ole Suomessa. Eli palataan asiaan heinäkuussa, kun kaikki on lomalla.

Toimistolla käynti siis keskittyi loppupelissä kuulumisten vaihtoon, Ukkelin perässä juoksemiseen ja hänen paimentamiseen. Niin ja syömiseen. Jos jotakin olen töistä kaivannut on henkilöstöravintola ja jonkun muun tekemä ruoka. Ah, sitä jos mitä minä kaipaan. Sekä tietenkin meidän työpaikkakahvilaa eli Warrior Coffeeta. Noita kahviloita ei joka paikasta löydykään :) Ja minä en edes juo kahvia :D

Ahdistus iski kävellessä työpaikalle. Se kesti noin 30 sekuntia, mutta siinä ajassa ehdin käydä aika monta ajatusta läpi. Päällimmäisenä oli, että kuinka katoavaista tämä aika on. Mihin on hävinnyt 2 vuotta ja mitä olen saannut aikaiseksi? Ahdistus hävisi, koska muistin, että ei elämä lopu työhön paluuseen. Edessä on uuden alku ja ennen sitä aion nauttia kesästä, lomasta ja perheestä.

4 kommenttia :

  1. Kummasti se työrutiini sieltä jostain löytyy pidemmänkin poissaolon jälkeen. Tsemppiä töihinpaluuseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän se arkirytmi sieltä sitten nopeastikin löydy. Onneksi tässä on kuukausi aikaa opetella itsenäiseti ja sitten vasta uusi level eli päiväkodin aloitus :)

      Poista
  2. I feel you! Palaan viikon päästä töihin, ehdin olla kotona tasan kaksi vuotta. Pikkuisen puhalluttaa! Päiväkotia, josta jäin äitiyslomalle, ei ole enää olemassa, joten edessä on aivan uudet kuviot. Tsemppiä, eiköhän se työvaihde jostain taas löydy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä myös sinne! Paluu töihin ei ole paluu entiseen vaan askel uuteen :)

      Poista

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!