Kuningas alkoholi ja Suomi-neito

Olen viime aikoina miettinyt suomalaisten asennoitumista alkoholiin. Juhannus, alkoholilakimuutoskeskustelut ja vasta tehty matka Englantiin ja Ranskaan on antanut ajattelemisen aihetta siihen, miten outo meidän (=Suomen) suhtautuminen alkoholinkäyttöön on. 

Joku voi häiriintyä alkoholinkäytöstäni, koska se on aikapitkälle olematonta. Käyttöäni en rajoita, koska olen äiti, vaan, koska minulla on maailman pahimmat krapulat. Vanhaa ystävääni IDOa ei ole niin ikävä, että haluan halata sitä päivän ja menettää vähäistä aikaani huonolle ololle. Lisäksi en näe tarpeelliseksi aina ottaa sitä yhtäkään. Vesi ja limu on oivia, edullisia seurustelujuomia. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö minulle viini, olut, siideri, drinksut yms. (yhdessä tai erikseen) silloin tällöin maistuisi. En myöskään aristele nauttia niitä lapseni läheisyydessä. Lasi alkoholipitoista juomaa ei tarkoita lapsen heitteilejättöä tai huonoa äitiyttä. Tänä(kään)  juhannnuksena en siis krapulasta kärsinyt, mutta nautin viinini ruokailun yhteydessä sekä saunajuoman illan tullen.

Juhlapyhien aikaan uutisointi tuntuu liittyvän vahvasti siihen paljonko alkoholia on ostettu, paljonko sitä on juotu ja mitkä on sitten ollut seuraamukset. Muutokset alkoholilakiin vuorostaan on antanut tutkivillejournalisteille uutta tekemistä laskemalla paljonko sixpackissä on alkoholia tai mikä kansan mielestä on oikea alkoholipitoisuus ruokakaupassa.

Suomessa alkoholin ja humalahakuisen juomisen välille laitetaan useimmiten yhtäkuin -merkki. Useimmiten näin onkin, mutta eikö sitä yhtä rentouttavaa voi ottaa ilman, että vanhemman uskotaan vain hakevan humalatilaa?  Berliinissä kehtaan kulkea oluttölkki kädessä, kun liikun lapsen kanssa. Ranskassa parkkeeraan lapsen terassipöydän viereen tai istun puistossa perhepiknikillä viinin kera. Englannissa iltaruoka syödään pubissa ja ruokajuomana on olut. Eikä asiassa tunnu olevan kenellekään ulkopuoliselle asian suhteen mitään ongelmaa. Suomessa yleinen ilmapiiri tuntuu kuitenkin vetävän ruksit tällaiselle käyttäytymiselle. 

Omassa rakkaassa kotimaassamme, jossa alentavaksi asianhaaraksi katsotaan humalatila, on asiat toisin. En lähtisi Helsingin keskustaan tölkkikädessä työntämään lastenrattaita, vaikka tasan tarkaan tietäisin, että kyseessä on päivän ainoa juoma. Tölkkikäteen kuuluu heille, jotka haluavat nupin turvoksiin ja tarkoitus on vain päästä humalaan. Vai miten se meneekään? 

Jos, ja kun, uusi alkoholilaki astuu voimaan, tulee kauppojen valikoima uudistumaan vahvemmilla juomilla. Englannissa ja Ranskassa (kuten monessa muussakin Euroopan maassa) ruokakaupat tarjoavat kaikki juomat prosentteihin tuijottamatta. Ranskassa jonottaessani vuoroani kassaan katselin vieressäni ollutta Jack Daniels pullolavaa. Ei tullut heräteostoksia tehtyä, mutta tuollainen tuotepaikka olisi katastrofi näillä leveyksillä! 

Toukokuussa juttelin satunnaisen turistin kanssa, joka valitti, että Suomessa on niin vaikeaa juoda alkoholia kaupungilla. En aluksi ymmärtänyt mitä hän tarkoittaa. Neuvoin menemään kauppaan, ostamaan juomansa ja nauttimaan juomansa puistoon. Hän ihmetteli neuvoani, koska hän ei ollut päässyt terassilta pois juoman kanssa. Niinpä. Piilossa saa juoda, mutta alueelta ei saa poistua.

Olemmeko kasvattaneet kansakunnallemme niin vahvan mustavaloisen viinaidentiteetin, että emme näe alkoholia muuna kuin krapulan lähteenä? Lapsille selitetään "aikuisten juomasta", kun pyritään selittäään miksi olutta/viiniä yms. ei anneta lapselle. Teini-ikäisen halutessa esittää vanhempaa kuin on, parhaaksi vaihtoehdoksi valitaan sitten  alkoholi, koska senhän on kerrottu olevan aikuisten juomaa. Mutta kun ei se ole taikajuomaa, joka kasvattaisi samalla tietouden alkoholin vaaroista, vaikutuksesta kehoon tai aivotoimintaan.

Alkoholi ei ole lasten juomaa, mutta se ei myöskään sovi kaikille aikuisille. Alkoholi voi vapauttaa tämän introverttikansan hetkeksi sisäänpäinkääntyisyydestään, mutta se ei ole vastaus tai syy jokaiseen asiaan. Jos ystäväsi varastaa kaupasta ruokaa nälkäänsä, onko teko helpompi ymmärtää, jos hän on humalassa? Kun alkoholilla on osuutta asiaan, ei tarvitse kummempia selitellä. Eihän sitä kukaan selvinpäin tyhmyyksiä tee. Paljon tuntuu tapahtuvan asioita "kännissä ja läpällä". 

Mutta mikä tässä sitten eniten mättää on asennoituminen. Alkoholi ei katoa, mutta yleinen asennoituiminen alkoholiin voisi muokata tulevien sukupolvien käyttötapoja. Piilottelu, rajoittaminen, karsinointi ja hyssyttely ei johda mihinkään, mutta oikean esimerkin näyttäminen johdattaa oikeiden valintojen äärelle. En usko, että viinien tuominen ruokakauppoihin räjäyttäisi alkoholistien määrää vaan se antaisi kaupoille mahdollisuuden tarjota asiakkailleen monipuolisemmin palveluja. (Tosin joku keksisi, että lihatiskin myyjä ei saa suositella mitään erityistä viiniä, joten sekin mahdollisuus tyrehtyisi siihen).

Poikani tulee näkemään alkoholinkäyttöä, mutta se ei tarkoita, että hänen tarvitsee nähdä örveltävää aikuista ja oppia, että noin pidetään hauskaa isona. Hän voi oppia, että on ihan ok ostaa kaupasta juoma jota sitten nautitaan ruoan kanssa tai saunan jälkeen. Meidän aikuisten tulisi opettaa lapsille, että hauskaa voi pitää selvinpäin, rohkeus vapauttaa itsensä ilmaisemaan itseään tulisi opetelle muilla tavoin kuin miten edelliset sukupolvet on asian hoitaneet. .

Holhoojien tulee huolehtia itsestään, ja lapsistaan ilman, että yhteiskunnan tarvitsee heitä enää erikseen holhota. Milloinka pääsisimme siihen tilanteeseen?