Laurajohanna -blogista tämän itselleni nappasin, koska vaikutti hauskalta keinolta hetkeksi miettiä minulle tärkeitä asioita. Välillä on hyvä pysähtyä ajattelemaan ja tällaisia juttuja tällä kertaa tuli mieleen...
Rakastan nukkua aamulla pitkään. Aamut on myöskin meillä hitaita ja nopeat lähdöt harvinaisia. Ellei sitten olla nukuttu pommiin.
Käytämme suhteellisen paljon bussia kulkemiseen. Oma auto löytyy pihasta, mutta kaupungissa liikkuminen sujuu vaivatta julkisilla. Linja-auto on minulle bussi, vaikka täällä päin kai pitäisi sanoa dösä. Sorry, ei istu tuo(-kaan) sana minun suuhun.
En juo kahvia, mutta jos niin harvoin käy, valintani on Cafe Latte.
Omasta mielestäni en haise ja pyrinkin huolehtimaan, että asia on näin. Usea saman merkkinen deodorantti eli dödö löytyy ja purkkeja on helppo unohtaa sitten laukkujen pohjille.
Lapsen lelut kulkeutuvat useasti eteiseen, jotka sitten kertyvät barrikaadiksi oven eteen.
Fiktio on pakokeinoni arjesta. Rakastan televisiosarjoja ja rikosjännäreitä, mutta toki dokumenttejakin tulee katsottua eli ei saa faktaa unohtaa.
Lapsuuteeni kuului Gommi ja Pommi ja olen halunut heidät tutustuttaa myös lapselleni.
Pojan hampaita on pesty siitä lähtien, kun hän oli 3 kk. Hampaiden harjauksen muistan suorittaa pojalle paremmin kuin itselleni.
Olen herkkä itkemään. Itku ei ole ainoastaan surun väline vaan myös onnistuu onnellisena.
Mielestäni jaamme mieheni kanssa tasaisesti lapsen hoito- ja kasvatusvastuun.
Koti, Kissa ja vaikka moni muu sana olisi tähän sopinut, mutta valitsen kirjat. Rakastan lukemista ja minua harmittaa, että siihen on niin vähän aikaa. Iltasadun luen pojalle ja onnekseni huomaan hänen olevan kiinnostunut kirjoista joita hän sitten "lukee" ääneen.
Leikki on lapsen työtä. Leikki myös vapauttaa aikuisen, jos sille antaa vain mahdollisuuden.
viime aikoina on tullut käytyä aivan liian vähän museossa. Omistan museokortin ja sitä on tullut käytettyäkin.
Fanitan Nick Cavea. Kun odotin Ukkelia kävin hänen kahdella keikalla ja tänä syksynä pääsen jälleen keikalle. Jee.
Opiskeluni vie perheeltämme yhteistä aikaa, mutta se toisaalta antaa isälle ja pojalle mahdollisuuden viettää yhteistä aikaa, jota ei ehkä olisi muuten ollut.
Perhe on paras. Etenkin poikani tuo minulle hymyn huulille päivittäin.
Quu meille loistaa. Jos ei unettomuutta täysiquun aikaan lasketa, niin en keksi tähän mitään:)
Teemme itse paljon ruokaa ja tykkään kokeilla uusia reseptejä omasta päästäni. Yleensä kokeilut onnistuu.
Itse olisin pullahiiri, mutta yritän pitää pojan erossa sokerista jolloin on tullut katsottua mitä itsekin syö -> ei pullaa pojan hereillä ollessa.
Ukkeli tykkää tanssia. Kai se on normaalia tuon ikäiselle, mutta toisinaan tuntuu, että hän löytää rytmin paremmin kuin minä.
Ulkoilla pitäisi enemmän, mutta jospa sitä ehtii vielä myöhemmin.
Ulkoiluun liittyvä ikuinen ongelma on vaatteet. Mitä milloinkin päälle tuntuu jatkuvalta mysteeriltä. Ja tarkoitan lasta, en itseäni.
Hampaiden hoidossa mukana xylitol.
Meidän perheen yhteinen harrastus on nukkuminen. Miespuolinen väestö hoitaa yöunet erittäin hyvin.
Z niin kuin Zoo. Eläimet on ihania.
Tiesittekö, että Norjassa Lofooteilla on Å niminen kylä? En tiennyt minäkään, mutta onneksi äidin BFF (=google) tietää.
Äeti! Eli siis äiti, mutta poikamme omaa liikaa savolaisia geenejä niin on saanut viäntämisen syntymälahjana. Tämä kutsuhuuto on uusi ja kuuluu pojan ensimmäisiin sanoihin.
Prahassa juotu tumma Kozel on yksi parhaimpia ölkkejä mikä on jäännyt mieleeni.
Miten menee sinun aakkoset?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!