keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Hilloa ja kuvatarroja eli joulukalenteri aikuiselle



Yhteistyössä: Ifolor 

Vaikka jouluun on vielä 3 kuukautta, on hyvä aika alkaa miettimään joulukalentereita. Aikahan nimittäin menee tunnetusti yllättävä nopeasti. Turhankin. Parin kuukauden päästä pitäisi olla jo joulukalenteri hankittuna tai, jos oikein panostan, askarreltuna.

Olen alkanut pyörittämään mielessäni ajatusta aikuisten hillojoulukalenterista. Onhan noita vaikka mitä jo olemassa (meikkiä, suklaata, olutta jne), mutta entä jos väsäisin mummoille ja ukeille oman hillokkalenterin?

Ajatukseni hillokalenterista on yksi purkki per päivä 1.-24. päivinä. Jouluna on sitten kiva syödä hilloa juuston, puuron tai keksin kanssa. Koska olemme menossa kotiseudulle joulun viettoon, saisin myös osani hilloista. Ainakin niin toivon.

Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa omenahilloa ja se tuntui niin helpolta, että mieleni on alkanut tarjoamaan hillovaihtoehtoja etenkin hedelmäosastolla liikkuessa. ”Haa, tuostakin voisi tehdä hilloa!”. Tähän mennessä olen harkinnut: Luumu, sitruuna, mustaherukka, mansikka, vadelma, persikka, viikuna, taateli, inkivääri, lime, ananas, päärynä jne. Helposti siis se 12 makua. Oikein jos pinnistelee, saa lukua suuremmaksi. Ja sitten tietenkin miksaukset omena-konjakki, omena-kaneli, omena-ananas.

Tämän lisäksi pitäisi saada pieniä purkkeja. Meillä on lastenruokapurkkielämä jo ohi, mutta eiköhän sitä joku tuttu löydy, jolta 48 purkkia saisi. Tai sitten täytyy syöksyä netin ihmeelliseen syöveriin ja kalastelemaan säästöpakkuksia 1,5 – 2 dl lasipurkeista.

Täytyy myöntää, että hillokalenterin idea ei lähtenyt hillosta vaan tarrakuvista. Ifolor:lle on tullut uutuustuotteena kuvatarrat ja nähdessäni sivuston esimerkit tarrojen käytöstä (sisusta, tuunaa, personoi) aloin miettimään mihin kuvatarroja voisi käyttää. Helkatti, eihän sitä valmiiseen pöytään voi mennä ja käyttää annettuja ehdotuksia – liian helppoa. Tarrat on mahdollista tilata millä kuvalla tahansa ja muotovaihtoehtoja on pyöreä tai suorakulmainen. Omaa silmääni helli juuri tuo pyöreä muoto. Pyöreitä saa tilattua 12 kpl arkeissa, joten jälleen olisi laskelmat kohdillaan: 12 X 2 = 24 = päivät jouluun. Jee.

Vaikka kalenteri on vielä aivan ajatusasteella, (odottakaa vaan, kohta on marraskuu ja mitään en ole saanut aikaiseksi!) testailin miten kuvien tilaaminen toimii. Olen ennenkin teettänyt Ifolorilla kuvia, kuvamukeja, kuvapalapelejä ja joulukortteja, joten periaate oli tuttu: valitse tuote, lataa kuvat koneeltasi, asettele, muokaa koot jne, tee tilaus. Ei ollut vaikeata. Noh, istunto pääsi vanhentumaan, kun piti käydä hoitamassa äidillisiä tehtäviä ja sain aloittaa alusta, mutta toinen kerta meni helposti alusta loppuun.

Kuvatarrat olisivat tietenkin lapsenlapsen kuvista ja koska haluan välttää lasipurkkien säilyttämisen hamaan loppuun asti, en tarroja liimaa korkkiin tai purkkiin vaan ajatukseni on askarrella joulukuusenpallonmalliset purkkiin laitettavat pahvilätkät, johon kuvan sitten liimaa. 24 kuvaa tulee kahdesta arkista ja kuvia kyllä löytyy. Teemana kuvissa voisi olla, vaikka vuosi 2018.

Mutta joo, katsotaan mitä tästä vielä syntyy.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Lennossa eli joululahjan lunastus Sirius sportissa

Vuosi sitten pyysin mieheltäni joululahjaksi lahjakortin Pyhtään Sirius Sportiin "Lento" putkeen. Lahajakortin sain ja nyt, syyskuun loppumetreillä sen lopultakin lunastin. Lahjakortti oikeutti kahden minuutin lentoon, mutta jos olisin tiennyt miten kivasta asiasta on kyse, olisin vaatinut pidemmän pätkän.

Lento suoritettiin ohjaajan hellässä huomassa eli yksin ei tarvinnut putkessa olla vaan kaveri oli firman puolesta. Kahden minuutin lento suoritettiin minuutin pätkissä ja kuten aina kun kivaa on, aika meni aivan liian nopeasti - kirjaimellisesti lentäen.

Toivottasti pääsen vielä toistekin kokeilemaan, koska vaikka vaativaa lentäminen oli, jäi siitä ihan huippu fiilis koko päiväksi. Eikä se ollut yhtään pelottavaa - päin vastoin. Teletappeja lainatakseni: Uudestaan!






torstai 20. syyskuuta 2018

Sähköttäjänpuiston uusi look

Pasilassa sijaitseva Helsingin kaupunkin ylläpitämä leikkipaikka Sähköttäjänpuisto sai tänä syksynä päivitetyn ilmeen. Ja onhan se kyllä parempi kuin ennen.

Puisto koki täydellisen päivityksen, kun alue käännettiin ympäri, koirapuisto uusittiin, leikkipaikka sai uusia aktiviteetteja ja alueelle tuli enemmän paikkoja oleskella. Vaikka emme Pasilassa asu tulee puiston ohi kuljettua lähes päivittäin ja Ukkelin hoitopaikassa vieraillaan puistossa.

Mielestäni leikkipuiston parasta antia on monipuoliset aktiviteetit. Alueelta löytyy paritkin keinut, hiekkalaatikko, kiipeilyteline sekä pelialue esim. sählylle. Kaiken perinteisen leikkipuistoaktiviteetin rinnalle on tuotu myös sähköinen peli, joka saa myös aikuiset liikkeelle.

Olen jopa hieman haaveilut, että työporukalla lähtisimme pelaamaan värihimmaa yms. pelejä, mutta pahoin pelkään, että lounastauolla paikalla voi olla niitä perheen pienimpiä, jotka ei arvostaisi tällaista työpaikkaliikuntaa.

Onneksi voin vierailla puistossa pojan varjolla ja pelata samalla muutamat pelit.

Pasilan asemalta puistoon on lyhyt matka, joten kannattaa käydä katsastamasta paikka vähän kauempaakin.






sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Loppuvuoden suunnitelmat!


OMG! Syyskuun puoliväli! Jo! Enää vain vähän päälle kolme kuukautta tätä vuotta jäljellä.

Tälle vuodelle on onneksi suunnitelmissa vielä vaikka ja mitä! Vaikka syyskuun viimeiset menee työpainotteisesti, pääsen ensi viikolla lunastamaan viime vuoden joululahjan. Siitä lisää myöhemmin. Työkaverit kysyi, että pelottaako, mutta en ole vielä keksinyt mikä tässä voisi pelottaa :)

Lokakuussa vietetään Ukkelin synttäreitä. Poika saakin kahdet bileet, kun lokakuun ekana viikonloppuna mennään Kiuruvedelle viettämään sukulaissynttärit ja seuraavalla viikolla on luvassa kaverisynttärit.

Lokakuussa lähdetään pitkästä aikaa reissuun ja suunnaksi otetaan Krakova. Tuohon matkaan onkin hyvä hyvästellä lokakuu. Toivottavasti säät suosii!

Lokakuussa tapahtuu myös muissa harrastuksissa eli uutisia keikkarintamalta: Hellä Sointu & Sopimattomat seuralaiset keikalla Helsingissä. Vuorossa on on julkikeikka. Ihanaa päästä laulamaan. Ihanaa myös, että tuolle keikalle saa tulla kuka vaan.

Missään nimessä ei pidä myöskään unohtaa, että 20.10. Vietetään Espoon SuperParkissa Perhekuplan perhepäivä. Paikalla Perhekuplan bloggaaja ja liput erikoishintaan! Facebookista löytyy tapahtuma ja sinne päivittyy piakkoin myös lipuntilauslinkki.

Marraskuu menee enemmän ja vähemmän pikkujoulukuvioissa. Tällä hetkellä kahdet jo sovittu, mutta eiköhän ne firman pikkujoulut sinne myös mahduttaudu johonkin väliin. Niin ja kyseessä ei ole koko marraskuun pituinen pikkujouluputki, vaan töissäkin käydään välillä.

Joulukuussa olisi tarkoitus piipahtaa Tallinnan joulumarkkinoita katsomassa, ja eiköhän sitä Helsinki ja Porvookin pidä vilkaista. Nurkilla kun ollaan.

Jouluakin ollaan ehditty miettiä. Kaksi edellistä joulua tullut vietettyä Helsingissä ja Tallinnassa, niin nyt on hyvä mennä jo kotiseudulle. Pitkät pyhät onkin paikallaan,. Miehen kanssa varattiin 22. päivä Ouluun Mustachin keikkaliput ja majoitus. Ukkeli saa jäädä yökylään, kun äiti ja isi lähtee pitkästä aikaa keikalle kahdestaan.

Joulun ja uudenvuoden välipäivät meneekin sitten töissä. Vuoden loppu pakottaa joustoihin. Hieman jo hirvittää etukäteen, mutta jospa se siitä. Kiitos kvarttaalitalous ja yritys, jonka tilivuosi päättyy vuoden viimeinen päivä. Iskulauseeni onkin "hengissä vuoteen 2019"

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kenen vaatteissa kuljet?


Aikuistuminen on sitä, että vaate joka on vauvalla söpö, lapsella rooliasu, teinillä bilepuku muuttuu naamiaisasuksi tai määrittelee henkilön henkisen iän, uskottavuuden tai aseman yhteiskunnassa. Mutta kenelle kuuluu mitä puet aikuisena päällesi?

Kuinka moni on pukenut vauvansa nallepukuun? Siis sellaiseen pörröiseen, ihanaan koko haalariin, jossa hupussa on nallen korvat ja pyllyn kohdalla mahdollisesti pikku töpö? Minä ainakin tein niin ja kuinka syötävän ihanalta pikkuinen näyttikään.

Kun vauvavuosi päättyi, ei kokohaalaria enää päälle puettu. Toki on takkeja, joissa korvat löytyy, mutta sellaisiahan käytetään iästä riippumatta. Minun ikäisillä sitä tosin kutsutaan nuorekkaaksi pukeutumiseksi. 

Lapsellani nallepukuaika ei ole päättynyt, vaan muuttanut muotoaan. 3-vuotias voi vielä vallan mainiosti hiihdellä nallepuvussa, mutta vaate on kuitenkin enemmän rooliasu, kuin päällysvaate. Toisin toki voisi olla, jos pehmoisen ja suloisen nallepuvun saisi joka sään ominaisuuksin ja turvallisuusasiat olisi huomioitu.

Kun ikää tulee lisää, on aika vetää nallepuku päälle naamiaisissa, penkkareissa ja festareilla. Hullutellessa ja huomiota hakiessa on lupa esittää mitä haluaa. Paras asu palkitaan ja valittua asua kehutaan.

Mutta mitkä on ajatukset, jos vaikka 40-vuotias liikkuu nallepuvussa arkipäivänä julkisella paikalla? Alkaako mieleen kalvaa epäilyksiä siitä mitä täällä tapahtuu, tai mitä tuon ihmisen päässä liikkuu? Piilokamera, polttarit vai joku tapahtuma, josta et tiedä mitään? Eihän kukaan täysjärkinen kulje kaupungilla nallepuvussa ilman syytä! 

Vai kulkeeko? Ja onko se sinulta pois, jos joku nallepuvussa liikkuisi?



Jossakin vaiheessa olemme kehittäneet määritelmät mikä on oikein ja väärin. Olemme kehittäneet monimutkaisen yhtälön siitä mitä voi milloinkin päällensä laittaa. Eikä tämä rajoitu nallepukuun  vaan myös trendeihin, sosiaaliseen käyttäytymiseen ja asiaan, jota uskottavuudeksi kutsutaan. 

Siinä missä puhutaan kehopositiivisuudesta pitäisikö meidän kaikkien muistaa antaa ihmisten pukeutua haluamallaan tavalla ilman toisten arvostelua. Toisten arvostelu ei kuulu teini-iän epävarmuuteen vaan sitä harrastetaan myös aikuisena. 

Mitä sinä puit päällesi tänään? Nallepuvun vai sitä mitä oletit muiden hyväksyvän päälläsi? Ja kuinka monta ajatusta soit muiden pukeutumiselle? Toivottavasti et yhtään. Ellei kyseessä ollut lapsesi, jonka vaatetus kuuluukin sinulle.