torstai 18. heinäkuuta 2019

Pikku-Tuska - Saata Nalle Tuskaan ja dinosaurusheviä


1 pvän lippu saatu akkreditoinnin kautta ja
vapaalippuehtojen mukaisesti 10 € lahjoitettu hyväntekeväisyyteen

Tänä vuonna Tuska -festareiden yhteydessä sai 0 - 10 vuotiaat nauttia oman heviannoksensa, kun Suvilahden festarialueella järjestettiin Pikku-Tuska. Sunnuntaipäivänä klo 14 -17 portit aukesi seuraavan polven hevisteille, kun lavalle nousi Hevisaurus. Oli aika saattaa nalle Tuskaan.

Myönnän, että itse odotin Pikku-Tuskaa enemmän, kuin Ukkeli. Hän tiesi, että mennään katsomaan Hevisaurusta (tai siis tyttö-dinosaurusta, koska hän/se on hänen lemppari).  Tästä johtuen valitsemani vaatteet ei tuntunut pysyvän päällä ja kengätkin meni hetken lähdöllä vaihtoon.

Tapahtuman jälkeen tuomio oli: Tylsää (johtui kaikesta odottelusta eikä istumapaikkojakaan ollut. Ei myöskään saanut juosta kuin päätön kana ja baaristakaan ei myyty). Parasta sentään oli musiikki, joten ihan hakoteille ei kolmevuotiaan kanssa päästy.

Pikku-Tuska alkoi klo 12 Kauppakeskus Redin tiloissa nalle askartelun ja kasvomaalauksen muodossa. Ukkeli ei kasvomaalausta halunut (kysyin kyllä ja monta kertaa, mutta nääh.) ja askarteluun ei kahta tuntia saatu kulumaan (5 minuuttia lähempänä totuutta), joten klo 12.30 - 14.00 välinen aika leikittiin Redissä ja Kalasatamanpuiston leikkipuistossa. Mies oli ollut edellisiltana Tuskailemassa ja hän liittyi seuraamme vasta lähempänä kello 14 jolloin alueen portit aukesi ja pääsimme sisään.

Hevisauruksen keikka alkoi klo 15 ja ennen sitä alueella oli vapaata oleskelua. Teltassa oli tarjolla Carrot Revolutionin tarjoama Hevimörön Kasvisbaari sekä Puhdistamon pillimehuja.




Ukkeli tykästyi baaritiskin luona hengailuun. Jonoja ei ollut, tyttöjä riitti (tiskin toisella puolella), mutta ikä ei vielä riittänyt ostoksiin. Viereisessä kojussa olisi ollut myynnissä erityinen Pikku-Tuskan lista, mutta tämä ei iskenyt. Paikalla ollut ambulanssi sekä Aku Ankka- kojun Milla Magia tosin olivat kiinnostavaakin kiinnostavia.

Keikan alkaessa olimme vessassa (klassikko!) Tämä toki ei pikku-festarikävijää haitannut, vaan hän syöksyi eturiviin. Alle metriselle eturiviin pääseminen ei ole mitekään vaikeaa, mutta aidan takaa näkeminen on sitten vaikeampi rasti. Kannattelimme Miehen kanssa vuorotellen Ukkelia ja keikka tuli nähtyä.




Ilokseni havaitsin keikan aikana, että en varmasti ole koskaan nähnyt yhtä monia peltoreita eturivissä ja järkkärit ei tullut käskemään alas, jos katsoja istui aidan päällä tai olkapäillä (Stage diving oli toki kiellettyä, mutta sitä ei tainut kukaan kokeilla). Keikka päättyi noin klo 16 ja sen jälkeen lapsukaisilla oli mahdollisuus olla alueella klo 17 asti, jolloin viimeistään kaikkien imeväisten ja muiden alaikäisten oli aika suunnata porteista pois.

Vanhana festarikävijänä täytyy kyllä todeta, että ulospääsy olikin se hankalin vaihe, koska kyltitys oli huomaamaton. Todennäköisesti yön pimeinä tunteina saattajia riittäisi (ainakin niitä neon liivillisiä), mutta klo 17 sunnuntai-iltana ei meinanut oikea uloskäynti heti valjeta. Onneksi liivityypit tuli nytkin apuun - saatesanoin "minulla meni vartti ennen kuin huomasin kyltin". Ja hän oli sentään töissä siellä.

Eihän Pikku-Tuska tähän vielä päättynyt: Tapahtuman päätti tapaaminen HeviSauruksen kanssa! Odottavan aika on pitkä ja muutaman kerran Ukkeli kyseenalaisti jonottamisen Redin käytävällä, mutta kun hän lopulta pääsi läppäämään tassua tyttö-dinosauruksen oli jonotus unohdettu täysin. 

Onko Pikku-Tuska hyvä konsepti? Mielestäni on. Moni voi kritisoida lasten tuomista alkoholialueelle, mutta muistuttaisin, että tapahtuma järjestettiin sunnuntaipäivänä ja lapsella oli holhooja (täysi-ikäinen lipun ostanut henkilö) tukena ja turvana. Örveltäjiä ei näkynyt eikä pojalle tarvinut jälkeenpäin selittää kenenkään käyttäytymismallia (pirunsarvi -sormiotetta hän harjoitteli aivan omatoimisesti jo alueella, koska moni aikuinen niin hänelle näytti) Itse koin, että moni aikuinen otti ainakin meidän elohopean hyvin huomioon eikä hänelle traumoja jäänyt. Minäkin pääsin vasta sunnuntaina haistelemaan Tuskan tunnelmaa ja oli mukava nähdä tuttuja. Ilman tätä kolme tuntista ei sekään olisi ollut mahdollista.


tiistai 16. heinäkuuta 2019

Hyvää syntymäpäivää - minulle!


Näin saapui päivä jolloin ikävuosien etuliite muuttui enkä enää ole kolmekymppinen. 40 (neljäkymmentä) on kyllä aika hyvä luku. Tasaluku, jolle voi rakentaa vaikka mitä, vaikka sen aikuisen naisen identiteetin.

Nälkävuosina olisin todennäköisesti tämän ikäisenä puskenut horsmaa jonkun koivun juurella, mutta nykyisen elinajanodotteen perusteella porskuttelen mennä vasta puolessa välissä elinkaaratani. 

Mitenkäs on sitten omasta mielestä mennyt ensimmäiset 40 vuotta?

Aika hyvä tuntuma on jäänyt. Missään vaiheessa ei ole mitän peruuttamatonta tullut tehtyä (still alive!) ja olen mielestäni saanut toteutettua itseäni. Maslow'n tarvehierarkian rappuset on hyvällä perustalla.

Helsingissä olen asunut kauemmin kuin synnyinpaikallani ja sekin on hoitunut hyvin vaikka kaupunkiin muutin ilman, että täältä ketään tunsin. Itsenäisyydestä ei ole koskaan ollut haittaa vaikka välillä mietinkin, että ystävyyssuhteita pitäisi pitää paremmin yllä. Ystäville ja tutuille tiedoksi: olette mielessä vaikka en teihin yhteyttä pitäisikään.

Seuraaville vuosille ei ole kummempia suunnitelmia (yksi lapsi riittää, jos sitä mietit), mutta #mammakuntoon projekti jatkuu niin kauan kun Mamma tulee kuntoon - ja Pohjois-Savoon voisin palata milloin tahansa. Työpaikka mahdollistaisi muuton vaikka heti, mutta antaahan ajan vielä kulua.

Sanotaan, että ilta on aamua viisaampi. Pitää paikkaansa myös ikävuosissa, vaikka vielä en elämäni iltaa eläkään. Keskipäivä vasta ja kohti päivän kuuminta aikaa käydään.

Toivotan kaikille tämän päivän synttärisankarelle hyvää syntymäpäivää. Ystäväpiirissäni näitä juhlijoita löytyy useampi. Myös kaikille -79 vuosimallin edustajille hyvää juhlavuotta. Juhlikaa te miten juhlitte, minä heräsin poikani synttärilauluun ja illalla juhlin mieheni kanssa Metallican tahtiin. 


keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Kesäkuun liikunnat - Mammakuntoon2019



Niin on kesäkuu 2019 mennyttä aikaa. Olen erittäin tyytyväinen kesäkuun liikuntasuoritukseen ja etenkin siihen, että tämä on vasta toinen liikunnallinen kuukausi ja olen saanut pidettyä innon yllä liikkua tavoittelemani 30 minuuttia päivässä.

Kesäkuun alussa otin tavoitteeksi harrastaa monipuolisesti. Toukokuussa harrastin kuutta eri lajia ja kesäkuulle tavoitteeksi otin seitsemän eri lajia eli yhden enemmän kuin toukokuussa.

Kesäkuun lajeiksi kertyi: Kävely, Pyöräily, Burleski, Kuntosali, sisäliikuntapuisto (hoplop),Cross training ja Mobility. Kun laskee lajit yhteensä, voin ilokseni todeta, etttä I did it! Seitsemän eri lajia, joista 3 uutta! Hyvä minä ja taputukset olkapäille.

Liikuntaa tuli harrastettua 29 h 10 min 29 päivänä eli yhtenä päivänä en urheillut/kuntoillut lainkaan (enkä oikeasti liikkunutkaan vaan nukuin koko päivän, mutta ei siitä enempää, joskus täytyy levätä. Etenkin kesäjuhlien jälkeen).

Käytän Polarin A370 sykemittaria (tosin nyt olen alkanut haaveilemaan uudesta ja enemmän tietoja antavasta kellosta - Suunto vai Polar, se on vielä auki. Moni kehunut Suunto fitnestä ja se jotenkin kutkuttelisi, toisaalta myös Polar 5 voisi olla kiva. Katsotaa pitääkö ostaa itselleni synttärilahja :) ) JA käytän sitä harjoitusten seuraamiseen. Polarin sivuilla on hauska katsoa tietoja harjoituksista, unesta, yms. yms.
Alla olevat kuvat on kesäkuun liikutasuorituksiin liittyviä. Tuntimäärä kellon tietojen perusteella on vähemmän, kuin mitä manuaalinen kirjanpitoni osoittaa, mutta se johtuu siitä, että en joka kävelylenkistä kelloa päälle laita. Liikutut tunnit ovat siis jopa suurempia kuin manuaalinen kirjanpitoni osoittaa, mutta en viitsi lähteä määriä liioittelemaankaan.










Heinäkuun mahdollisuuksia liikunnalle antaa loma! Toivon, että tuo istuttujen tuntien määrä ja passiivisuusleimat olisi lomaviikkojen osalta hieman pienemmt. Autolla tulee ajettuja useita satoja kilometrejä eli mahdollisesti leimoilta ei voi välttyä, mutta pitää yrittää sitten tasapainoittaa tunteja liikkumalla.

Maanantai 1.7.
Paino 80,2 kg / muutos verratuna 10.6. (viikko 23): +0,9 kg / Muutos 31.12.-18 (vuodenalku): -3 kg
Rasva% 39,9 / muutos verrattuna viikko 23: +0,2 %yks / muutos vuodenalku: -3 %yks
Neste% 42,7 / muutos verrattuna viikko 23: -0,2 %yks / muutos vuodenalku: +2 %yks
Lihas kg 45,7 / muutos verrattuna viikko 23: +0,3 / muutos vuodenalku +0,7
Metabolinen ikä 50 - ei muutosta
viskeraalinen rasva 8 - ei muutosta

Kesäloman aikana 8.-26.7. en vaa'alla käy. Olen säännöllisesti punninnut itseni viikottain ja ottanut vastaan heilahtelut ylös ja alas. Alaspäin on painossa tultu vaikka välillä tuntuukin, että ei tässä ole mitään järkeä. Kun sitten mietin niitä 12 cm jotka tuosta Ullasta on irronnut, niin kyllähän minä tyytyväinen olen tekemiini muutoksiin. Matka on vasta alussa. Loman aikana on hyvä haasta itseäni ja pyrkiä yllättämään itseni erittäin positiivisesti seuraavan kerran (29.7.) vaa'alle astuessani.

Lue myös:

Toukokuun liikunnat
4 viikkoa uudella ruokavaliolla

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Babylon Berlin ja Mykkä kuolema - kansista televisioon ja lukemista kesälaitumille



Arvostelukappaleet saatu. Blogiyhteistyö Bazar -kustannus

Rakastuin Babylon Berlin televisiosarjaan. Saksalaisilla sarjoilla on aina ollut tietty lokerikko sydämessäni ja sinne myös Babylon Berlin tv-sarja istuutui 1920-lukulaisessa ympäristössään.

Televisiosarjassa rekvisiitta, filmatisointi, musiikki (ah - se musiikki) ja roolihahmot loivat hurmaavan ympäristön jollaiseksi Berliini pystyin (tai halusin) kuvitella villillä 20-luvulla ennen kansallissosialistien a.k.a natsien esiinmarssia.

Tiesin, että televisiosarja perustui Volker Kutscherin romaaneihin, mutta kun sarjan ensimmäiset kaksi tuotantokautta katsottuani tartuin kahteen suomennettuun teokseen: Babylon Berlin ja Mykkä kuolema kohtsin ristiriitaisia tunteita, joista vahvin oli hämmentynyt.

Rakastamani televisiosarja ja kädessäni oleva kirja oli kuin kaksi erimaailmaa. Kirjan tarina oli vaihtoehtotodellisuus siihen maailmaan johon olin televisiosarjassa uinut sisään. Missä oli se lääkeaddikti poliisi Gereon Rath tai horahtava - anteeksi, kevytkenkäinen - Charlotte Ritter? Missä syntiset yksityiskohdat yökerhon käytäviltä tai Svelana Sorokinan a.k.a Psycho Nikoros laulamassa ja nostamassa yökerhon tunnelmaa? Missä rakkaat televisiohahmot, joihin olin tutustunut ja joiden kanssa jo aikaa viettänyt?

Kun pääsin yli odotuksistani kirjojen ja sarjan samankaltaisuuteen, oli kirjat viihdyttävää lukemista. Tarina soljui joutuisasti ja juonesta sai poimittua tuttuja hetkiä, jotka jo kertaalleen oli sarjassa elänyt, mutta sitten tuli vastaan jokin yksityiskohta, joka olikin eritavalla.

Jos nyt pitäisi suositella kumpi kannattaa ensin kokea kirja vai sarja, en osaa vastata. Olen oppinut, että yleensä kirjat antaa roolihahmoille enemmän syvyyttä ja hahmottavat paremmin taustoja, mutta mielestäni kahden ensimmäisen osan perusteella tämä ei tällä kertaa toteudu. Hahmoista kerrotaan, mutta pintaasyvemmälle ei kirjoissa päästä. Tai jos kerrotaan en vielä niin pitkälle päässyt.... Televisiosarjassa hahmoille on luotu taustatarina. Diplomaattisesti voisi sanoa, että televisiosarjan käsikirjoittajat ovat tehneet ison ja hienon työn käsikirjoituken kanssa.

Babylon Berlin

Gereon Rath saa siirron Berliinin poliisivoimiin kotipaikkakuntansa vahvuuksista. Kaikki on uutta, meno erillaista kuin hän on tottunut, mutta perheen odotukset aiheuttaa hänelle paineita hoitaa uransa kareikot kunnialla. Matkan varrelle mahtuu rakkautta, kuolemaa ja vaarallisia tilanteita. Näinhän sen pitää poliisitarinoissa ollakin. Rakkauden lisäksi hakusessa on kulta, eikä alamaailman suhteilta voi aina välttyä...

Mykkä Kuolema

Tarina jatkuu siitä mihin ensimmäisessä kirjassa jäätiin. Gereon hakee kannuksiaan uudessa yksikössä ja tokihan matkaan mahtuu romantiikkaa. Ensimmäisen jat toisen osan välillä on aikahyppy, joten takaumilla ohitetaan tylsät asiat ja luodaan luonnollisempaa aikajatkumoa. Tämän osan kantavia voimia ovat elokuvanmurros, murhat ja - Gereonin ja Charlotten rakkaustarina. 

Babylon Berlin ja Mykkä Kuolema ovat erinomaista kesälukemista ja jos sarja ei ole ennestään tuttua, ei minun kokemaa hämmennystä koekkaan ja voi nauttia kirjoista täysin rinnoin. Sarjan katsojatkin pääsevät varmasti kirjojen maailmaan, kun unohtavat kaiken ennen näkemänsä. Babylon Berlin on saatavissa pokkarina, joten jos riippuukeinuun kaipaa luettavaa, niin ei muuta kuin kirja käteen ja Babylon Berlin soundtrack taustamusiikiksi - zu asche, zu staub.


tiistai 11. kesäkuuta 2019

4 viikkoa uudella ruokavaliolla - Mammakuntoon2019


Ilman muutoksia ei voi tapahtua muutosta. Kuukauden perusteella tämä lause on alkanut tuntumaan yhä vahvemmin todelta. Viisi kuukautta yritin tiputtaa painoa pelkän ruokavalion avulla ja vahvasti näyttää siltä, että senkin tein väärin. Muutokset liikunnan ja ruokavalion osalta on antaneet mukavan sykäyksen painonhallintaan.

Toukokuun alussa otin tavoitteeksi liikkua 30 minuuttia päivässä. Koska toukokuu meni hyvin, jatkoin tätä tavoitetta myös kesäkuussa. 

Toukokuussa tein ruokavalioon sen muutoksen, että aloin syödä enemmän. Vaikka uutta mallia olen noudattanut vasta kuukauden, uskallan jo nyt myöntää, että ennen söin aivan liian vähän ja kerralla liian isoja annoksia. Nyt olen tasannut ruokailujani, annokset sisältävät huomattavasti enemmän kasviksia ja panostan siihen, että joka aterialla syön proteiinia. 

Ruokavaliossani on hiilareita, mutta turhia lähteitä olen vähentänyt eli sokeripitoiset juomat, leipä jne. Kuukauteen on kyllä mahtunut alkoholiannoksia ja esim. tortillalastuja, joten ei mitään turhan leania ruokavaliota olla noudatettu, mutta päivittäiset päätökset - järkevät päätökset - on ohjannut tekojani.

Siinä missä alle parikymppisenä laihdutin itseni salaatin ja raejuusto-kurkku-näkkärin avulla sekä stepperiä polkien päivät pitkät (ei kovin terve kuuri  voin todeta nyt viisaampana ja vanhempana!) joutuu karvaa vaille nelikymppisenä tekeämän huomattavasti enemmän asioita. Fakta on myös, että tästähän ei enää nuorruta, joten aineenvaihduntaan pitää laitaa buustia ihan muulla tavoin kuin odottamalla. Liikunnan lisääminen on ollut piristysruiske, jota tämä projekti on vain odottanut.

Liikunta ei ole piristänyt ainoastaan uinuvia lihaksiani, vaan olen huomannut liikunnan vaikutuksen mielentilaani. Teen stressaavaa toimistotyötä ja etenkin tämä aika on erittäin stressaava. Huhtikuu oli hullu ja moni asia ei rekisteröitynyt, koska aivot kävi ylikierroksilla ja tauoista ei ollut tietoakaan.

Viime viikolla alkoi kesäkuu ja näin ollen myös kuluvan kvarttaalin viimeinen kuukausi. Ja viimeinen kuukausi on juuri se akuutein, kiireisin, stressaavin jne. Viime viikon ruokatauon kulutin kävelemällä 30 minuuttia ja väitän, että olin huomattavasti jaksavampi, kuin että olisin istunut koko päivän työpöydän ääressä ja käynnyt hätäiseisesti ruokalassa syömässä. Minun oli myös helpompi lähteä päivän päätteksi kotiin. Liikunnan vaikutus vai työmotivaatioinpuutos, who knows, mutta ainakin minulla oli hyvä olo ja selkeä mieli. Enkä ollut ainoa, joka liikunna vaikutuksen huomasi. Työkaverini ketutuskäyrä nousi punaisen puolelle ja houkuttelin hänet lenkille. Seuraavana päivänä hän sanoi, että lenkki oli auttanut eikä häntä ollut ketuttanut enää loppupäivästä. Simsala-pim! Kevytkin liikunta auttaa.

Ruokajuttujen fiilaus alkoi 12.5. eli tasan kuukausi sitten. Mitä kropassani on sitten tapahtunut? Paino on sahanut 79,9 kg - 81,0 kg - 79,8 kg - 81,4 kg ja tämän viikon tulos 79,3 kg. Aika siksakilla on menty, mutta samoin on mennyt lihaspainon osuus: 44,9 kg - 46,9 kg - 44,8 kg - 46,2 kg - ja tällä viikolla 45,4 kg. Samanlaista liikehdintää on myös rasvanosalta. Ilokseni voin huomata, että jos painoa on "noussut" on myös lihasmäärän osuus kiloisssa korkeammalla. Tähän toki vaikuttaa millaista treeniä on tullut tehtyä. 

Upein ja vähiten heitellyt muutos on sentit. Vaaka ja mittanauha on painonvartijan paras ystävä - siitä ei pääse yli eikä ympäri. Vaikka paino heittelehtii liikunnan, syömisten ja hormoonikierron mukaan, on sentit vielä viimeinen turvasatama (paitsi, jos on kovin turvoksissa...)
Minulla on omat mittauskohdat, joita viikottain mittailen. Koska en ole anatomiaa opiskellut ja tärkeintä on, että itse muistan mitä tarkoitan, on mittauskohdat: ohuin, napa, paksuin, lantio, reisi ja käsi. 

Napa -mittani (eli navan kohdalta mitattu ympäryysmitta) on n. neljässä viikossa kutistunut 1,5 cm ja paksuin kohta (joku ehkä vyötäröksi kutsuu) on kaventunut kolmella sentillä. Vuoden alusta napa -mitta on pienentynyt 7 cm ja paksuimmastakin kohdasta on lähtenyt 11 cm. Yes! Nämä on niitä konkreettisia asioita, jotka auttaa jaksamaan. Oloni toki on huomattavasti pienempi kuin mitä jäljellä olevat sentit tuntuu. Kumpikin mitta on vielä yli 90 cm eli röllykkää riittää vielä pienennettäväksi.

Röllykälläni on muuten nimi. Mieheni nimesi sen silloin, kun hän ei ollut edes vielä mieheni, vaan elettiin seurusteluajan kiihkeää alkuhuumaa. Taisin itse pyytää häntä nimeämään mahani... "Ulla" on ollut mukana siitä lähtien, vaikka jo silloin kovin sitä yritin hävittää. 2000-luvun alussa "Ulla" oli pienoinen verrattuna nykyiseen olomuotoonsa, mutta en silloin osannut sitä arvostaa. "Ulla" on vallanut alaa hieman lisää elämässäni ja sen häätö ei ole vuosien myötä ainakaan helpottunut. Huono vuokralainen se on ollut muutenkin ja sen aika onkin lähteä.

Maanantai 10.6.
Paino 79,3,0 kg / muutos verratuna 3.6. (viikko 22): -2,1 kg / Muutos 31.12.-18 (vuodenalku): -3,9 kg
Rasva% 39,7 / muutos verrattuna viikko 22: -0,6 %yks / muutos vuodenalku: -3,2 %yks
Neste% 42,9 / muutos verrattuna viikko 22: +0,4 / muutos vuodenalku: +2,2
Lihas kg 45,4 / muutos verrattuna viikko 22:-0,8 / muutos vuodenalku +0,3
Metabolinen ikä 50 - ei muutosta
viskeraalinen rasva 8 - ei muutosta

Lue myös: