maanantai 14. tammikuuta 2019

Operaatio Ankka - olisinpa jälleen 10-vuotias


Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkaisi tällä viikolla tiedotteen, jossa he kertoivat käynnistäneet Operaatio Ankan. Idea kuulostaa hyvältä, joten tuskin tämä on uutisankka.

Kaikille 2009 syntyneille lahjoitetaan kuukauden Aku Ankka -lehdet tammikuussa. Myöhemmin vuoden aikana saavat tänä vuonna 10  vuotta täyttävät Suomen ruotsinkieliset Kalle Anka-lehden.

EK:n tiedotteessa kerrotaan, että lukutaitokampanjan tavoitteena on kannustaa lapsia lukemaan ja korostaa lukemisen merkitystä osana perheen arkea.

Aku Ankka -lehti on saanut kiitosta kielenkäytöstä ja kekseliäästä kielen käyttämisestä (Esim. Vuoden kielihelmi -palkinto). Lukijalle on annettu helmiä niin kuvituksen kuin tarinakerronnan muodossa. Maaseudun Tulevaisuus tekemän 2016 kyselyn mukaan alakoululaisista lähes puolet kertoi lukuvarmuutensa parantuneen Aku Ankan avulla.

Aku Ankan ansiosta omakin lukeminen kehittyi aikanaan. Meille tuli kotiin Aku ja keskiviikkoisella lehdellä oli merkitystä perheessämme etenkin sen osalta, että kuka saa lukea Akun eka.

Yleensä lehden luki ensimmäisenä hän, joka haki postin postilaatikosta tai näki postin joukossa Akun. Varmaa oli myös se, että torstaina jos lehteä etsi, löytyi se isän yöpöydältä, johon hän oli lehden jättänyt edellisillan lukemisen jälkeen.

Aku Ankka oli myös vessalukemisena. Jos minulle tulisi vielä Aku, todennäköisesti sen löytäisi juuri sängyn vierestä tai pyykinpesukoneen päältä joka sijatsee kylppärissämme siinä pytyn vastapäätä.

Muistan myös Aku Ankan taskukirjat, jotka ei silloin kimallelleet folioiduin ulkokansin Tuplaextrasupererikoispainoksina. Alkupään kirjoissa joka toinen sivu oli värillinen ja joka toinen mustavalkoinen. Voi olla, että muisti tekee tepposet, mutta väittäisin tekstinkin olleen tikkukirjaimia eikä tekstattuna, kuten nykyään.

Tarinat luettiin tarkkaan ja lukeminen tuli etenkin siinä vaiheessa tärkeäksi, kun pelkkä kuvien katselu ei riittänyt eikä saanut ketään lukemaan.

Yksinkertaisuudessa lukutaidon voi jakaa kahteen osa-alueeseen: Tekniseen lukutaitoon sekä luetun ymmärtämiseen ( Lukimat) .Sarjakuva on mielestäni erinomainen apuväline lukutaidon kehittämiseen sekä luetun ymmärtämisen tuentaan.

Sarjakuva on ruutu ruudulta etenevä tarina, jossa käytetään kuvia, sanoja ja erillaisia merkkejä (Mediametka.fi) . Kuvat on tarinan selkäranka, mutta sanat antavat tarinalle luonteen ja vie tarinaa syvemmälle. Jokainen Aku Ankkaa lukenut tietää miltä Aku Ankka näyttää suuttuessaan jalat haarallaan ilmassa, nyrkki pystyssä, silmät kiinni huutaen kurkkusuorana. Yksittäinen kuva ei velä kerro koko totuutta, vaan ruudut ennen ja jälkeen sekä teksti puhekuplassa kertoo, mikä tällä kertaa synnytti pääkallojen ja risuaitojen tulvan.

 Olen varma, että Operaatio Ankka ei jää kerralliseksi tapaukseksi vaan tulevatkin polvet saa tutustua kielemme saloihin juuri Aku Ankan avulla. Ainakin omalle pojalle olen jo ehtinyt Aku Ankkaa lukemaan iltasaduksi, mutta vielä ei ole tilatun Aku Ankan aika. Jospa Operaatio Ankka toteutuu jälleen 2025, ja silloinkin 10 vuotta täyttäville, niin pääsisin pääsisimme nauttimaan keskiviikon lehdestä.

Onnea tänä vuonna kymmenen vuotta täyttäville Akkarin saajille!

*kuva kopiotu EK:n sivulta

perjantai 11. tammikuuta 2019

Meidän perheen liikuntaharrastukset


Monen perheen arkeen palaamiseen vuoden vaihteen riennoista ja lomista kuuluu kevätkaudet aloitus eri harrastuksissa. Mahdollisesti on jopa aloitettu jotain uutta vanhan rinnalle tai lähdetty kokeilemaan täysin uutta lajia.

Myös meillä on tällä viikolla pakattu kerhoreput ja lähdetty harrastamaan  - yhdessä.

Aloitin tiistaina Ukkelin kanssa Perhejumpan. Jumppa on tarkoitettu 2-5 vuotiaille yhdessä vanhemman kanssa. Lauantaina vuorostaan jatkuu sirkuskoulu ja sinne Ukkeli menee Miehen kanssa.

Sirkuskoulu on tuttu juttu jo viime syksyltä  ja päätimme jatkaa sitä nyt keväällä, koska se on ollut Ukkelille hyvin mieluisa. Samalla isä ja poika on saanneet yhteisen harrastuksen. Minulle parasta antia on ollut, kun lauantai-iltaisin olen sirkutelujen jälkeen saanut oman yksityisnäytöksen siitä mitä ovat sinä päivänä tehnyt.

Perhejumppa otettiin kevään ohjelmaan mukaan, koska minäkin halusin harrastaa jotain omaa juttua Ukkelin kanssa.

Sirkuskoulu ja perhejumppa tukee toinen toisiaan hyvin. Ukkeli pääsee erinomaisesti purkamaan kummassakin turhaa liike-energiaansa. Miten pieni ihminen voikaan olla niin aktiivinen?

Nyt alkanut tiistain jumppa ei ehkä ollut minulle niin mieltärentouttava, koska se oli  se meidän nuori mies, joka juoksi pitkin jumppasalia, kun piti kuunnella ohjeita, mutta hei! eipä tuo niin vakavaa, kun juoksi äänettömästi. Itse kaipaan liikunnalta juuri sitä aivojarentouttavaa tunnetta, joka vapauttaa turhan jännityksen niskasta ja unohduttaa turhat asiat mielestä. Katsoessani kirmaavaa ja puolapuilla kiipeilevää pikkuapinaa kolmevuotiasta, en aivan tähän fiilikseen päässyt. Ehkä ensi kerralla minua ei jännitä niin paljon.

Tietyllä tapaa mieltäni lohdutti tieto, että Ukkeli juoksee myös sirkuskoulussa. Ukkeli on kuulema esittänyt juoksijan lahjojaan siinä määrin, että on saanut mukaan ainakin yhden lapsen, joka ei ollut siihen mennessä osoittanut liikkumisen riemua. Lisääntyneet aktiivisuuden oli laittaneet myös päiväkerhonhoitajat huomiolle ja lapsen puheiden perusteella on meidän Ukkelilla jonkin sortin vaikutus ollut tähän kehitykseen.

Ohjattujen liikuntojen lisäksi käymme hyppimässä trampoliinipuistossa. Viikonloppuaamujen perheajat on koettu hyväksi, koska silloin voi Ukkelin antaa kirmata hieman vapaammin. Trampoliinilla pomppiminen on erinomaista liikuntaa ja se tekee tosi nannaa hartiaseudulle.

Myös retket metsiin ja muihin kohteisiin on toisinaan mukavaa, kuten myös uimahallissa käynti. Uimahallia pitäisi hyödyntää huomattavasti enemmän, kun lähes vieressä asumme, mutta lähtemisen vaikeus on siinäkin suurin este. Altaassa menee yllättävän kauan, kun vauhtiin päästään.

Emme tieten tahtoen ole täyttäneet iltojamme kaiken maailman menoilla. Itselläni on maantaisin kuorotreenit ja Mies käy sunnnutai-iltaisin pelaamassa sählyä. Tähän kun lisätään tiistain perhejumppa sekä lauantai-iltapäivän sirkuskoulu jää vapaitailtoja vielä riittämiin.

On mukavaa tehdä asioita yhdessä, mutta on myös ihanaa, kun tietää, että valinnanvapautta aktiivisten ja passiivisten tekemisten välillä löytyy. Halutessa voi lähteä uimaan tai luistelemaan, tai sitten istua sohvalla viltin alla ja katsoa lasteohjelmia.



tiistai 8. tammikuuta 2019

Ensimmäisen viikon kuulumiset #Mammakuntoon2019


Ensimmäinen viikko #Mammakuntoon2019 projektia on takana.

Tästä postauksesta on luettavissa miten homma lähti käyntiin ja mitä ajatuksia viikko toikaan tullessaan.

4. päivänä huomaan kehossani muutoksen. Peilikuva on pienempi, vaatteet tuntuvat päällä löysemmiltä. Mutta onko tunne sittenkin vain päänsisälläni?

Kun aloittaa "uuden elämän" 1.1. jää eka viikon kiroukseksi, että tiputetut kilot on joulumässäilyn jäänteitä.

Hiilarien pöhöttämä keho on palautumassa joulua edeltävään aikaan. Turvotus helpottaa kropassa ja alkuvuoden tervehenkiset muutokset ruokavaliossa sekä juotu vesi on puhdistanut elimistiö jo sen verran, että sen tuntee - 3 päivää riittää tunteen saavuttamiseen.

Suoli kuitenkin yllättää, kun se puskee ulos tavaraa lisätyn kuidun ansiosta. Suklaatoffeen marinoima suolisto on järkytyksestä sekaisin ja toimii kuin Helsingin metro: juna saapuu asemalle epäsäännöllisin välein.

Vaikka ensimmäisen viikkoni missio ei ollut saavuttaa maratonikuntoa nollasta, olisi ollut kiva ottaa vuosi vastaan terveenä. Räkätauti ei valikoi uhriaan. Ainoa toivo tässä nenäliinojen keskellä on, että kuonat lähtee myös rään mukana.

Maanatain 7.1. - Tuomio. Onko kaikki ollut turhaa toivoa? Onko sittenkään mitään tapahtunut kropassa?

Ensimmäisen punnituksen ja mittauksen tulos rauhoittaa mieltä ja antaa uskoa, että minä hoidan tämän. Yes.

Pudotus esimmäisen viikonaikana:
Paino: - 1,7 kg
Vyötärö: - 5 cm





sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kiitos hiihtokausi 2019


Tämän vuoden hiihtokausi on osaltani loppunut. Itseasiassa se ei ole edes alkanut, mutta koska tiedän, etten tule suksia kaivamaan esiin ja harrastamaan tuota peripohjolaista aktiviteettiä voin kauden lopettaakin heti alkuunsa.

Loistavasti luistanut hiihdoton kauteni alkoi, kun Suomi voitti ensimmäisen MM-kullan jääkiekossa. Ensi vuonna tulee neljännesvuosisata täyteen suksimatta, joten tänä vuonna ei ole mikään kiire lopettaa hyvää putkea. Jos joku minut tänä vuonna suksilla näkee, voi perään huutaa naisellisesti "Havuja Perkele". Laskettelua en laske hiihtämiseen, koska se ei ole hiihtoa.

Tässä vaiheessa kuulen, kuinka hiihdon ystävät huokailee, että se on niin hyvää liikuntaakin. Teksi hyvää kiloille, kun kalorit palaa ladulla (tai porkatessa umpihangessa rään valueassa poskilla.)
Juu, on. Niin on myös moni muukin liikuntamuoto jonka olen jättänyt väliin ja joita en aio aivan heti kokeillekaan esim. Thaiboxin, vapaaottelu, kukkotappelu tai balettitanssi.

Vaikka minun hiihtokauteni on virallisesti tältä kaudelta lopetettu, niin toivotan erittäin kantavia hankia ja liukkaita latuja teille urhoolliset sommanvääntäjät. Kestäköön porkkanne ja suksenne luistakoon! 




perjantai 4. tammikuuta 2019

Aikajanani 2018 - katso jännittävät yksityiskohdat!

Nimeltä mainitsematon erillisiä nettipalveluja tuottava yritys (mm. hakukone ja tämäkin blogipohja) on tehnyt tarkkaa seurantaa vuoden 2018 menoistani. Tämä tietenkin suostumuksellan, koska en ole palvelua erikseen sulkenut.

Tänään sähköpostiin tupsahti tiivistelmä viime vuoden aikajanastani ja koska itseäni nämä faktat huvittivat suuresti, haluan jakaa vuoteni myös kanssanne.

Olkaa hyvä, VUODEN 2018 kohokohdat:

Menevämpääkin menevämpi vuoteni kattoi 34 paikkaa, 11 kaupunkia ja 3 maata. Näin kolmeen maahan tosin ei ole laskettu Norjaa ja Ruotsia, joissa myös tuli vierailtua. Mitäpä sitä kaikkia muistamaankaan. Kerran pari maata kartalta puuttuu, niin todennäköisesti myös pari paikkaa...


 Maailman ympäri en kilometreilläni päässyt...


 ... mutta yhden Suomen mitan olisin muka polkenut pyörällä. Väitän, että kesäiset pyöräilyt, joihin lähinnä kuului lapsen vieminen hoitoon ja työmatkat ei aivan täytä tätä kilometrimäärää. Onkohan kävelyvauhtini ollut niin huimaava, että on systeemit mennyt sekaisin?


Mahdollisesti ainoa tieto, joka pitää paikkaaansa: Pisin matka Krakovaan.


 Pitkäkestoisin matkani ajoittuu loppuvuoteen oudolle välimatkalle Kiuruvesi ja Heinola. Heinolan ohi kyllä ajoimme, mutta... Erityisesti pidän noista kuvista, joissa Kiuruvettä ei edusta Raivaajapatsas tai Kirmaavat Vasikat vaan K-Raudan aukioloajat.



Ihanasti on myös kulttuuririentoni huomoitu. Kuten huomaatte, minut löytää alituiseen kirjastosta, Wawelin linnasta sekä Savoy-teatterista.  Tosin manuaalinen kalenteri väittää minun käynneeni myös Käpsäkissä, Kulttuuritalossa, Kino Korjaamossa yms.



Syöminen on lähellä sydäntäni. Tämäkin on havaittavissa paikoista, joissa olen vieraillut eli Sture Cafe Club (erittäin hyvää kasviskeittoa kuoromme keikan jälkeen ja keikkojakin oli oikeasti kaksi), Vltavassa vietimme kuoron pikkujoulut (joten syöminen ja juominen ainakin täyttyi) ja Cactus on saanut nauttia maksukortistamme useammin kuin kerran (mutta kukapa noita laskee)





Vuoden aikajana antikliimaksi -palkinto menee shoppailuilleni. Tämä kuva ei edes esittelytekstiä kaipaa:



Jotta aikajanakettuilu saisi täyttymyksen, löytyy sähköpostin lopusta kannustava lause:


Yes, Minut löytää jatkossakin Käpylän Kirjastosta ellen ole Viikin Prismassa tai Sturenkadun Alepassa. Tosin tänä vuonna ajattelin laajentaa  Kauppakeskus Rediin. Siitä voi toki tulla myös merkintä "pitkäkestoisin matka" -kategoriaan.

Peace, Love ja yhtä vauhdikasta tätä vuotta kuin viime vuonna!