Paluu yövaippaan eli kuinka äiti ei enää jaksa pyykätä

Selasin vanhoja tekstejäni ja huomasin, että vuosi sitten on kirjoitukset liittynyt vaippoihin. VUOSI SITTEN! Vain vuosi sitten. Tuntuu, että siitä on huomattavasti kauemmin, kun vielä vaipat oli päivittäisessä käytössä, mutta ei. Niin se mieli ja aika vaan huijaa.

Vaipoista aion nytkin kirjoittaa. Olemme nimittäin ottaneet vaipat jälleen käyttöön. Yövaipat tarkemmin ottaen. Viime vuonna, kun Ukkeli lopulta jätti vaipat, jäi myös yövaipat. Ilman yövaippatarvetta meni jopa niin pitkä aika, että lahjoitimme loput vaipat, koska ei niitä uskottu enää tarvitsevamme.

Jotakin kuitenkin tapahtui ja yökastelu palasi. Hetken aikaa pidimme vaippoja öisin, mutta kun tilanne näytti taas kuivuvan (jos ymmärrät mitä tarkoitan) eikä Ukkelikaan halunut vaippoja käyttää, niin jätimme ne pois. Muovilakat pidettiin kuitenkin sängyssä kaiken varulta.

Olemme nyt pidemmän aikaa lähes päivittäin pyykänneet Ukkelin vuodevaatteet tai kahdet, koska yöt on olleet kosteita. Lomareissuilla olemme saaneet vaipan Ukkelille laitttua, kun olemme sen perustelleet, että emme voi pyykätä lakanoita joka päivä. Tämä on mennyt pikkumiehelle läpi.

Lakanarumba on ollut työlästä, mutta koska useammat lakanat löytyy ja toimiva pesukone, niin ei tuo niin iso urakka ole ollut. Pahimpia on kuitenkin ollut öiset herätykset.

Tästä vaipattomuus/lakanan pesusta on tullut juteltua useimpien äitien kanssa, mutta vasta tällä viikolla lopulta päätin, että nyt riitti. Paluu vaippoihin on edessä - halusi tai ei. Tämähän on kuitenkin sellainen asia minkä vanhemmat päättää eikä lapsi sanele.

Miksi sitten vasta nyt? Itsekkäistä syistä. Tämä viikko on ollut töissä erittäin raskas. Se, että yöllä joutuu heräämään vaihtaakseen lakanat ei auta jaksamisen kannalta. Aina ei minun toki tarvitse olla se, joka lakanat vaihtaa, mutta vaikka Mies meneekin, minä herään myös. Ja uni ei välttämättä ole tullut heti, koska mieli vaeltelee niin töihin, kuin siihen, että kuinka kauan on jo nukuttu ja kauanko vielä saa nukkua.

Viimeinen niitti oli torstaiyö, kun vaihdoin lakanat kaksi kertaa. Ensimmäinen lakananvaihto tapahtui minun mennessä nukkumaan. Kävin tarkistamassa miten Ukkeli nukkuu ja huomasin, että toinen nukkuu kyllä erittäin sikeästi, mutta märissä lakanoissa. Hän ei herännyt, kun nostin hänet sängystä, vaihdoin yövaatteet ja lakanat. Toinen kerta oli pari tuntia myöhemmin, mutta silloin hän myös heräsi.

Palatessani nukkumaan ilmoitin Miehelle, että huomenna palataan vaippoihin, koska minun pitää saada nukuttua. Ollaan onneksi samoilla linjoilla Ukkelin kasvatukseen liittyvissä asioissa ja hänelle tämä sopi myös.

Seuraavana päivänä tuli työkaverin kanssa puhe päätöksestäni. Häneltä sainkin oivan vinkin, koska heillä oli ollut samanlainen issue omanlapsen kanssa. Heilläkään lapsi ei olisi vaippoja halunut käyttää. He olivat tehneet kuukausitaulukon, johonka jokaisen kuivan yön jälkeen sai lapsi liimata tarran. Kun jokaisessa kuukauden päivän ruudussa oli tarra, he luopuivat vaipoista. Tämä oli myös lapsen kanssa sovittu alusta lähtien ja tarratkin yhdessä ostettu. Tykkäsin ideasta ja niin mekin otimme tämän käyttöön. En tiedä mistä alkuperäinen idea on, mutta kuulostaa joltakin Super-Nanny materiaalilta.

Ukkeli ei ollut kovin iloinen päätöksestä ottaa vaipat käyttöön. Häntä ei tosin enää kuunneltu. Kerroin hänelle kuivavaippa -tarroista ja taulukosta. Piirsimme taulukon jo samana iltana. Koska ollaa jo ylitetty elokuun puoliväli Ukkeli sai piirustella alkukuun päiviin, mutta loppukuu jätettiin sitten tarroille.

Nyt on kaksi yötä vaippa-aikaa takana. Vielä ei ole tarroja kiinnitetty, joten päätös vaipoista oli oikea. Huomaa, että vaippoihin paluu ei miellytä Ukkelia, mutta so what? On monta asiaa mikä ei minuakaan miellytä, mutta ne on vain kestettävä. Vaippojen kassa yritän Ukkelia muistuttaa, että myös hän saa nukuttua paremmin, kun ei tarvitse yöllä katkaista unia ja sitten jaksaa paremmin leikkiä seuraavana päivänä. Yöunia suurempi huolenaihe Ukkelilla on ollut downgrade, jonka hän kokee vaippojen myöten kokevan eli vaipat on pikkuvauvoja varten ja hän on jo isopoika. Tässä on vielä vähän tekemistä, mutta yö kerrallaan. Jospa jo huomenna saadaan tarra liimattua.

LUE MYÖS:
Kesällä kuivaksi eli taaperon pikkaritreenit
Potta, pönttö vai puska