sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Oma suihku - sitä minä matkoilla kaipaan


Matkoilla ollessa arvostukseni suomalaista vettä kohtaan vahvistuu. Enkä puhu pelkästään juomavedestä vaan myös siitä upeasta järjestelmästä, joka lähes 100%:sti tarjoaa nautinnollisen suihkuhetken lämpöisen, puhtaan ja tasapaineisen veden alla ilman suurempia säätöjä.

Hotelleissa yleisesti ottaen on vedenpaineet ja lämmöt kohdillaan, mutta kotimajoituksissa suihkuun liittyvät asiat nousee pinnalle herkemmin. Viimeisimmän Prahan matkan majoituimme Airbnb:n kautta vuokraamassa yksityisasunnossa. Asunto oli muuten kaiken puolin hyvä, mutta se lämmin vesi. Tai siis sen puuttuminen.

Palasimme Prahasta ja valehtelematta viikon toinen kunnollinen kokovartalopesu tuli tehtyä kotona saunan yhteydessä. Prahassa pesin hiukset lavuaarissa ja suihkussa kävin Varsovassa, johon tein yhden päivän retken (en pelkästään suihkun takia, mutta peseytyminen oli ihan hyvä lisä sillä reissulla).

Prahassa majoituspaikkamme kaasulämmitteinen vedenlämmitysjärjestelmä tarjosi hieman vaihtelevaa lämpöä, joten suihkun alle ei houkuttanut mennä kokeilemaan tuleeko tulikuumaa vai jääkylmää. No ei kai se kylmä vesi haittaa? No haittaa!!! Olen herkkä ja traumatisoitunut. Eikä veden lämmön vaihtelevaisuus ollut mukavaa kriittisen kaksi vuotiaan kanssa. Äitiinsä tullut.

Praha ei ole ainoa kokemus epämiellyttävistä suihkuhetkistä. Englannin suihkujärjestelmä tuo mieleen jäätäviä muistoja, joissa mökin järvivesikin on parempi peseytymiseen. Niissä paikoissa missä olen majoittunut, on menty perienglantilaisella kahden hanan -systeemillä - jossa kummastakin hanasta tuntuu tulevan kylmää.

Olimme kesällä muutaman päivän Bath'ssa (Englanti) ja siirryimme sieltä Nantesiin (Ranska). Nantesin hotellin tarjoama suihku- ja kylpyammekokemus pyyhki hetkellisesti mielestäni Bathilaisen omakotitalon suihkukokemuksen. Vieläkin muistelen lämmöllä hetkeä, kun laitoin Ukkelin nukkumaan ja itse siirryin vaahtokylpyyn kera punaviisilasillisen ja kirjan.

Veden puhtaus ja kovuus on oma lukunsa. Vastaan on tullut myös paikoja, joissa on paineet ollut kohdillaan ja lämmintä vettä tarpeeksi, mutta sitten vesi on tuntunut väärältä. Ei tutun kovalta vaan ehkä saippuaisen pehmeältä. Vettä ei välttämättä kannata juoda ellei halua viettää loppulomaa vessaa jatkuvasti etsien (Voi luoja, vessapaperit onkin sitten oma lukunsa!)

Suomessakin on joutunut karvaasti pettymään suihkukokemuksiin, kun veden painetta ei ole ja vesi valuu hiiren häntänä. Tai kun joku ehti käyttämään lämminvesisäiliöstä kaiken veden.

Mutta mitä väliä muista paikoista? Tärkeintä on, että kotiin tullessa tietää, että lämmintä vettä riittää, paineet on kohdillaan ja tyytyväisyys on taattu joka kerta.

Vaikka matkustaminen on hauskaa, on kotiinpaluun ehdottomasti paras hetki, kun pääsee suihkuun ja pesemään matkan pölyt pois.

torstai 26. lokakuuta 2017

Myyrä ja Praha

Jos olet elänyt lapsuuden 80-luvulla, tiedät mikä on Myyrä. Minä ainakin tiedän ja olen hänet tutustuttanut myös Ukkelille.

Minun Myyrä on se alkuperäinen, piirretty hahmo, ei Myyrä ja Panda -animaation hahmo, joka on nyt tullut lasten iloksi.

Tämä vierailu Prahaan taitaa olla jo seitsemäs ja tällä matkalla olen huomannut, että Myyrää on alettu tuotteistamaan enemmän. Minua asia ei harmita lainkaan.

Olen ostanut tältä Prahan matkalta Myyrä -tuotteita:
- suklaamunia
-joulukalenterin
-vuosikalenterin
-paidan
-leluja mm. Rakennuspalikoita, sammakko sorminukke
-hammastahnaa
-muki

Ainakin nämä on jäänyt kauppaan:
-pellavansiemen tyyny
-lastenvaatteita mm. Potkupuku
-lautassetti
-lasten puutarhapöytäryhmä
-lasten puutarhakatos
-eväslaukku

Tätä lähdin hakemaan, mutta vielä en ole löytänyt:
-petivaate -setti. (Onneksi kotona on kaapissa yksi edellisiltä reissuilta)

Pari päivää reissua jäljellä. Katsotaan mitä vielä mukaan löytyy :)

lauantai 21. lokakuuta 2017

Hei Myyrä! Hei Nick Cave! Kohta nähdään!


Loma, loma,loma,loma,loma,loma,loma,loma,loma. Joko mainitsin: LOMA!

Viikko poissa Suomesta, poissa työkuvioista, poissa koulutöistä. Tätä lomaa on niin odotettu, suunniteltu ja kaivattu, että en asiaa voi edes sanoin kuvata. Loma on myös sen suhteen ansaittu, että viime yönä klo 3.09 sain (silmät ristissä) opinnäytetyön tekstin oikoluettua ja lähetin sen ystävällinen luettavaksi. Eli työ on käytännössä valmis (niitä pieniä viilauksia ei tässä vaiheessa ajatella)

Kohteemme on Praha. Kaupunki, joka vei sydämeni 2000-luvun alussa. Ajan saatossa on käyntikerrat mennyt jo sekaisin, mutta tuleva reissu kuudes - tai seitsemäs - kyseiseen kaupunkiin.

Matkalle lähdetään meidän perheen sekä pikkusiskon ja hänen pojan kanssa.

No miksi sitten Prahaan ja miksi juuri nyt? Tässä voimme palata kevääseen ja ilmoitukseen Nick Cave & Bad Seeds Euroopan kiertueen aikatauluista. Nick Cave on minulle yksi tärkeimpiä artisteja. Tästä kertoo ehkä se, että olen nähnyt herran ja yhtyeen Prahassa, Lontoossa ja Tukholmassa sekä pari kertaa Suomessa. Tällä reissulla keikkailu ei jää osaltamme Prahaan vaan käymme keikalla myös Varsovassa, Puolassa.

Tämä on ensimmäinen reissu, kun olen lapsen kanssa Prahassa. Odotankin näkeväni kaupunkia hieman uudesta näkökulmasta. Tosin siinä yhdessä lelukaupassa (kerron joskus myöhemmin lisää) olen käynyt varmasti joka reissulla. Lapsellinen mieleni on ajanut minut hankkimaan joka reissulta jotakin Myyrä rekvisiittaa. Tuskinpa tämä reissu poikkeaa muista.

Kannattaa seurata minua Instagramissa (@hima_saimi)
, koska sinne tulen päivittämään kuvia reissun varrelta!

Myyrän kuva vuodelta 2014, mutta eiköhän vanha kaveri lentokentällä vieläkin odota
Alin kuva vuodelta 2015, kun onnistuin samaan Nick Caven nimmarin. Kannatti kirja ottaa viime hetkellä keikalle mukaan.

maanantai 16. lokakuuta 2017

2 v synttärit






Lauantai-iltapäivänä juhlittiin Ukkelia. Äidin pikkumies täytti 9. päivä 2 vuotta, mutta synttärit vietettiin vasta nyt. Juhlapaikaksi osui kohdalle  Heikunkeikun Leikkihuone, kun onnekkaasti voitin 3 tunnin juhlapaketin Lapsellista blogin arvonnasta. Juhlapaikan osuminen kohdalle olikin suuri helpotus, koska synttärit osuivat tähän pahimpaan ajanjaksoon koulun lopputyön sekä muuton kanssa ja hermoni aikani ei olisi enää riittänyt synttäreiden järkkäämiseen kotona.

Juhlavieraiksi valikoitui sukulaisten lisäksi ystävät, Ukkelin entiset päiväkotikaverit sekä uusi naapuri. Olimme erittäin iloisia, että niin laaja lapsikatras saatiin paikalle nauttimaan leikkipaikasta. 

Kaiken kaikkiaan meillä olisi ollut 3 tuntia aikaa juhlimiseen, mutta päätimme supistaa ajan kahteen tuntiin. Loppupelissä 1,5 tuntia hujahti niin vauhdikkaasti, että juhlia olisi voinut jatkaa pidempään.

Juhlapaikka oli jokaiselle uusi ja saikin paljon kiitosta. Lapsilla oli tilaa leikkiä ja vanhemmilta tuli palautetta, kuinka mieluista oli, että saivat kaikessa rauhassa kahvitella ENSIN, koska lapset oli niin keskittyneitä leikkeihin. Nämä juhlat rikkoivat varmasti kaikki protokollat, koska kakussa ei ollut edes kynttilöitä puhallettavaksi. Onnittelulaulu laulettiin ja pyydettiin olemaan omatoimisia. 

Tarjolla oli kasvisvoileipäkakku kreikkalaisittain sisällä feta-paprikatäyte sekä omenatsatsiki; mustikkainen ja mangoinen smoothiekakku; kasviksia ja dippiä; Carneval -keksejä sekä Muumi -rusinoita. Haluaisin mielelläni ottaa kunnian paljon kehuja saanneista voileipäkakusta sekä smoothiekakusta, mutta kakut tilasin työkaverini siskolta. Tässäkin taisi olla kohtalo pelissä, koska kuulin kyseisestä leipurista viikkoa ennen synttärijuhlia  :) 


maanantai 9. lokakuuta 2017

Aika kultaa muistot - muistoja raskausajalta


Päivälleen kaksi vuotta sitten syntyi poikani tähän maailmaan. Oli perjantai ja lokakuu oli aurinkoinen, mutta pakastavan kylmä. 

Itselleni raskausajasta on jäänyt vain hyvä mielikuva. Alkuraskaudesta olin väsynyt, mutta sekin helpotti jossakin vaiheessa - ja sitten aloin valvomaan öitä...

Raskausaikani kattoi kevään ja kesän. Kevät oli tuulinen ja kesää ei turhaan helteet hellinyt. Lämmintä oli kuitenkin ja kehoni piti huolen, että kylmä ei tullut vaikka kelit ei olisi kohdille osunutkaan. Muistan kuinka minulla oli kuumaja hikoilin. Jalkani saivat oman osan turvotuksesta (ja lähes kolmenumeroisesta elopainosta) vasta loppuraskaudesta, mutta kädet alkoivat oireilemaan aiemmin. Mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä enemmän kärsin rannevaivoista, joihin auttoi ainoastaan rannetuet. Synnytyksen jälkeen rannekanavat huokasivat helpotuksesta ja vihlova kipu oli muisto vain.

Minun on vaikea kuvailla miltä minusta tuntui raskausaikana. Olimme odottaneet lasta niin kauan, että kun se tikutettiin tapahtuneeksi, oli ensireaktio epäuskoinen. Asia päästiin todentamaan todeksi jo viikolla 7, mutta asiasta ei vielä tuolloin puhuttu kellekään. Missään vaiheessa en pelännyt, että mitään tapahtuisi pienelle elämälle sisälläni, mutta sovittiin, että ei vielä puhuta.

Kuuluin niihin onnellisiin, jotka eivät raskausaikana kärsineet pahoinvoinnista. Kertaakaan en oksentanut. Sen sijaan kärsin mössökammosta. Annoin tämän termin ruoille, jotka tavalla tai toisella on mössömuodossa esim. sen hetkinen trendiruoka pulled pork kuului tälle listalle. Mössökammo johti myös siihen, että välttelin tiettyjä ruokapaikkoja ennakkoluuloisesti. Pelkäsin saavani mössöruokaa enkä sitten pystyisi syödä sitä. Eräs näistä paikoista oli Erikinkadulla sijaitseva meksikolainen ravintola. Evakkoasuntomme sijaitsi erittäin lähellä tätä ravintolaa, mutta kertaakaan siellä en käynnyt. Myös asuntomme vastapäätä sijaitseva turkkilainen ravintola kärsi melkein saman kohtalon, mutta lopulta mieheni pakotti minut ravintolaan ja onneksi ennakkoluuloni oli erittäin väärä. Ja onneksi kävimme ravintolassa vasta evakkoajan loppupuolella, koska olisin varmasti muuten asunut ravintolassa.

Hankinnat lasta varten jäi loppumetreille, koska muutimme takaisin asuntoomme 2,5 kk ennen laskettua aikaa. Yläkerrassa tapahtunut tulipalo ajoi meidät evakkoon ja evakkoasunnossa ei ollut tilaa vauvantarvikkeille. Tämä "kodittomuus" omalta osalta todennäköisesti aiheutti sen, että pesänlaittovimmaa ei syntynyt. Vauvan huoneen tapetoin sitten "sujuvasti" ollessani erittäin tuhdissa kunnosa. Siinä olisi ollutkin piilokameran paikka, kun leikkelin tapettien alareunoja vaakatasossa, kun kyykkäämään ei pystynyt.

Raskausajasta on jäänyt mieleeni myös kissamme käyttäytyminen. Kissamme tavoista poiketen halusi syliin ja nukkui mielellään pyöristyneen vatsani päällä. Me kaksi mirriä vietimmekin oikein mukavia aamuyöntunteja yhdessä, kun aloin heräämään järjestäen kahden jälkeen. Nuo pari-kolme tuntia katselin yleensä netistä sarjoja ja toinen kehräsi kyljessä kiinni.

Ilokseni voin muistella raskausaikana käymiäni keikkoja. Suurin huolenaiheeni ehkä liittyi tuolloin, miten hyvin vauva kuulee kohdun ulkopuoliset äänet = onko keikkapaikkojen äänen voimakkuuksista haittaa. Tarkemmin kun ajattelee, on tuolla elimistössä sen verran kova mökä aina päällä, että huolenaiheeni oli ehkä turha. Reissasimme ainakin Lontooseen ja Tukholmaan katsomaan Nick Cavea sekä päiväreissun Provinssirockiin katsomaan Faith No Morea (yöjunalla takaisin). Hartwall Arenalla kävin katsomassa jotakin, mutta kun en muista enää mitä. Joku hyvä kuitenkin. Therapyn keikka Nosturilla on jäänyt hyvinkin mieleen, koska Ukkeli alkoi potkimaan Screamager biisissä tekstin "I've got nothing to do, but hang around and get screwed up on you" kohdalla ja se ajoitus oli vaan niin mainio.




Tämä postaus on Mammalandian yhteistyöpostaus, jossa joka kuukausi Mammalandian bloggaajat kirjoittavat yhdestä yhteisestä aiheesta.
Mammalandian sivulta löydät kaikki yhteistyöpostaukset.

Tässä linkit tämän vuoden aiempiin yhteistyöpostauksiini:

torstai 5. lokakuuta 2017

Minun hassu sanani - SIIVOUS


Jatkuvasti blogeissa kiertää haastepostauksia, joissa tehdään esim. listoja faktoista tai keksitään asioita annetuista aiheista. En tiedä ottaako kukaan tätä haastetta vastaan, mutta haastan sinut kertomaan mielestäsi hassun, oudon tai mielenkiintoisemman suomen kielen sanan. Ja toki pienet perustelut on aina paikallaan.

Minun mielestäni yksi hassuimmista ja oudoimmista sanoista suomen kielessä on siivous. Käsitteenä sana ei herätä yhtä paljon hilpeyttä (ainakaan minussa), mutta etenkin tikkukirjaimilla kirjoitettuna sana SIIVOUS on vaan kovin hypnoottinen. Muistan hyvin elävästi hetken, jolloin tajusin sanan hienouden. Oli vuosi 2001 ja tein päivätyökseni koulutusta vastaavaa työtä eli olin maalari. Teimme maalauskeikkaa eräässä sairaalassa Helsingin alueella ja eräänä päivänä sain tehtäväkseni kiinnittää käytävän oviin nimitarrat. Työ piti tehdä tarkasti käsin sabluunaa apuna käyttäen. Tarran piti mennä kerralla oikein, koska se tarttui samantien kiinni (Pari ehkä meni uusiksi, kun ei osunut kerralla oikein...) Työ oli siis erittäin tarkkuutta vaativaa.

Yhden oven kohdalla tuijotin jälleen oven pintaa silmäkovana ja tihrustin, että alareuna meni oikein ja teksti suoraan. Kun irrotin tarran päällimmäisen paperin, alta paljastui sana, jota minun piti oikeasti hetken aikaa miettiä mitä siinä luki. Kuvittelin nimittäin katsovani 15 sentin päästä jotakin vierasta (ranskalaista?) sanaa. Minulla meni hetki sisäistää, että sana oli suomea ja mitä se tarkoitti. Tuosta hetkestä lähtien SIIVOUS on ollut erittäin mielenkiintoinen sana, koska se ei vaan tunnu suomalaiselta vaan pikkutuhmalta ranskalaisesta sisäköltä, joka flirttailee keimaillen autokuskin kanssa aina, kun isäntäväen huomio herpaantuu.

Suosittelen testaamaan sanan vetovoimaa, tulostamalla sanan paperille ja tuijottamaan sitä lähietäisyydeltä :)

Heitän sanahaasteen sinulle! Jaa minulle mielestäsi hassu, outo tai mielenkiintoinen sana.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Jäähyväiset asunnolle


3 h + s + parveke, Malmi,  2010 - 2017
Hankittu heinäkuussa 2010
Myyty elokuussa 2017

Muutimme Malmille heinäkuussa 2010 ensimmäiseen yhteisesti ostettuun kotiin. Se heinäkuu oli lämmin! Lattian hionnan ja lakkauksen teetimme ulkopuolisella yrittäjällä, mutta seinien sekä kattojen maalauksen hoidin itse. Ja hikoilin. Ennen muuttoa hoidettiin myös keittiöremontti. Keittiö tilattiin valmiina pakettina.

Kaikenlaisia muistoja on ehtinyt seitsemässä vuodessa näidenkin seinien sisään mahtua. Useammat näistä muistoista liittyy yläkerran asuntoihin. Mieleeni tulee kohtaaminen rappukäytävässä presidentti Halosen kanssa hänen mennessä yläkertaan kylään :). Ehkä korkeintaan päivää tajusin sanoa. Mitä siinä presidentillekään osaa rappukäytävässä sanoa, kun aina ei tule naapureitakaan tervehdittyä?

Jossakin vaiheessa yhdessä rapun asunnoista majaa piti joku alkoholisti. Ja hän kyllä saikin sitten häädön aika nopeasti ( ei muuten ollut sama asunto mihin presidentti Halonen oli matkalla. Tiedän tämän varmaksi :) ).

Samassa linjassa oleva yläkerran asunto on jäänyt elävimmin mieleen monestakin syystä. Ensinnäkin äänieristys oli aiemmin erittäin surkea. Se parantui huomattavasti täydellisen remontin yhteydessä 2015. Muuttaessamme asuntoomme 2010 asui yläkerrassa lapsiperhe, ja heidän aamut ei ollut kovin helppoja. Heräsin viimeistään siinä vaiheessa, kun perheen nuorimmainen ei olisi halunut lähteä hoitoon vaan huutoraikasi kylppärin kautta.


Heidän muutettuaan pois, tilalle muutti uusi asukas, joka rakasti laulaa karaokea. Kyseessä oli nuoripari, ja etenkin viikonloppuisin he järjestivät illanistujaisia ja lauloivat sitten singstaria tai vastaavaa. Jouduin kerran rikkomaan suomalaisia käyttäytymistapoja ja menin yhdentoista aikaan illalla soittamaan ovikelloa, kun pariskunta oli päättänyt lauleskella illan ratoksi kahdestaan. Hienosti he kyllä osasivat laulaa, mutta ajankohta oli hieman väärä. Tämän myös heille kerroin.

Olisikohan heillä lopulta tullut riitasointu laulantaan, koska jossakin vaiheessa äänentoistovehkeet vaimenivat ja ainoastaan toista osapuolta näki silloin tällöin. Myöhemmin hänkin muutti. Jossakin vaiheessa yläkertaan jälleen tuli ääniä. Ja lopulta 2.1.2015 paloautojen saattue, kun yläkerran asunto oli tulessa. Painovoima ei ole kenellekään suotuisa eikä se ollut sitä meidänkään asunnolle: kasteluvedet tuli katosta kämppäämme.

Seuraavana päivänä otettiin kissa kantokoppaan, joitakin vaatteita mukaan ja lähdettiin evakkoon. Kaiken kaikkiaan olimme 7 kuukautta poissa ja kun lopulta elokuussa 2015 päästiin takaisin muuttamaan kotiin ei yläkerrassa asunut ketään. Olin tuolloin erittäin raskaana. Myös yläkerrassa oli remontti saatu päätökseen.Tai ainakin melkein. Jalkalistojen kiinnittämisen hoitivat vasta 9.10.-15. Tuo aamu on jäänyt elävästi mieleeni neljän huonosti nukutun yön jälkeen ja supistusten ollessa voimakkaimillaan siihen menneessä. Parin tunnin kuluttua lähdettiin synnyttämään. Voin vannoa, että jos kipu ei olisi pakottanut minua pysymään sijoillani olisin käynnyt kertomassa pari elämän tosiasiaa niille remonttimiehille. Tilanne oli lähes koominen, paitsi, että ketään ei naurattanut.

Ukkelin syntymän jälkeen on rapussamme vähän väliä kajahdellut vastasyntyneen itku. Yläkerrassa maaliskuussa 2016 syntyi pikkuinen ja se ääni sai minulla maidot  herahtamaan rintoihin. Seinänaapurille syntyneen vauvan itku on välillä sekoittunut meidän kissan naukumiseen (Kyllä, se on mahdollista :) ).

Vaikka monia muistoja on asunnosta kertynyt, odotan jo innolla uusien muistojen syntymistä uudessa kodissamme Käpylässä. Hei, hei, kiva oli asua. Ole yhtä lämmin uusille asukkaille, kun olit meille ❤