Päivälleen kaksi vuotta sitten syntyi poikani tähän maailmaan. Oli perjantai ja lokakuu oli aurinkoinen, mutta pakastavan kylmä.
Itselleni raskausajasta on jäänyt vain hyvä mielikuva. Alkuraskaudesta olin väsynyt, mutta sekin helpotti jossakin vaiheessa - ja sitten aloin valvomaan öitä...
Raskausaikani kattoi kevään ja kesän. Kevät oli tuulinen ja kesää ei turhaan helteet hellinyt. Lämmintä oli kuitenkin ja kehoni piti huolen, että kylmä ei tullut vaikka kelit ei olisi kohdille osunutkaan. Muistan kuinka minulla oli kuumaja hikoilin. Jalkani saivat oman osan turvotuksesta (ja lähes kolmenumeroisesta elopainosta) vasta loppuraskaudesta, mutta kädet alkoivat oireilemaan aiemmin. Mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä enemmän kärsin rannevaivoista, joihin auttoi ainoastaan rannetuet. Synnytyksen jälkeen rannekanavat huokasivat helpotuksesta ja vihlova kipu oli muisto vain.
Minun on vaikea kuvailla miltä minusta tuntui raskausaikana. Olimme odottaneet lasta niin kauan, että kun se tikutettiin tapahtuneeksi, oli ensireaktio epäuskoinen. Asia päästiin todentamaan todeksi jo viikolla 7, mutta asiasta ei vielä tuolloin puhuttu kellekään. Missään vaiheessa en pelännyt, että mitään tapahtuisi pienelle elämälle sisälläni, mutta sovittiin, että ei vielä puhuta.
Kuuluin niihin onnellisiin, jotka eivät raskausaikana kärsineet pahoinvoinnista. Kertaakaan en oksentanut. Sen sijaan kärsin mössökammosta. Annoin tämän termin ruoille, jotka tavalla tai toisella on mössömuodossa esim. sen hetkinen trendiruoka pulled pork kuului tälle listalle. Mössökammo johti myös siihen, että välttelin tiettyjä ruokapaikkoja ennakkoluuloisesti. Pelkäsin saavani mössöruokaa enkä sitten pystyisi syödä sitä. Eräs näistä paikoista oli Erikinkadulla sijaitseva meksikolainen ravintola. Evakkoasuntomme sijaitsi erittäin lähellä tätä ravintolaa, mutta kertaakaan siellä en käynnyt. Myös asuntomme vastapäätä sijaitseva turkkilainen ravintola kärsi melkein saman kohtalon, mutta lopulta mieheni pakotti minut ravintolaan ja onneksi ennakkoluuloni oli erittäin väärä. Ja onneksi kävimme ravintolassa vasta evakkoajan loppupuolella, koska olisin varmasti muuten asunut ravintolassa.
Hankinnat lasta varten jäi loppumetreille, koska muutimme takaisin asuntoomme 2,5 kk ennen laskettua aikaa. Yläkerrassa tapahtunut tulipalo ajoi meidät evakkoon ja evakkoasunnossa ei ollut tilaa vauvantarvikkeille. Tämä "kodittomuus" omalta osalta todennäköisesti aiheutti sen, että pesänlaittovimmaa ei syntynyt. Vauvan huoneen tapetoin sitten "sujuvasti" ollessani erittäin tuhdissa kunnosa. Siinä olisi ollutkin piilokameran paikka, kun leikkelin tapettien alareunoja vaakatasossa, kun kyykkäämään ei pystynyt.
Raskausajasta on jäänyt mieleeni myös kissamme käyttäytyminen. Kissamme tavoista poiketen halusi syliin ja nukkui mielellään pyöristyneen vatsani päällä. Me kaksi mirriä vietimmekin oikein mukavia aamuyöntunteja yhdessä, kun aloin heräämään järjestäen kahden jälkeen. Nuo pari-kolme tuntia katselin yleensä netistä sarjoja ja toinen kehräsi kyljessä kiinni.
Raskausaikani kattoi kevään ja kesän. Kevät oli tuulinen ja kesää ei turhaan helteet hellinyt. Lämmintä oli kuitenkin ja kehoni piti huolen, että kylmä ei tullut vaikka kelit ei olisi kohdille osunutkaan. Muistan kuinka minulla oli kuumaja hikoilin. Jalkani saivat oman osan turvotuksesta (ja lähes kolmenumeroisesta elopainosta) vasta loppuraskaudesta, mutta kädet alkoivat oireilemaan aiemmin. Mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä enemmän kärsin rannevaivoista, joihin auttoi ainoastaan rannetuet. Synnytyksen jälkeen rannekanavat huokasivat helpotuksesta ja vihlova kipu oli muisto vain.
Minun on vaikea kuvailla miltä minusta tuntui raskausaikana. Olimme odottaneet lasta niin kauan, että kun se tikutettiin tapahtuneeksi, oli ensireaktio epäuskoinen. Asia päästiin todentamaan todeksi jo viikolla 7, mutta asiasta ei vielä tuolloin puhuttu kellekään. Missään vaiheessa en pelännyt, että mitään tapahtuisi pienelle elämälle sisälläni, mutta sovittiin, että ei vielä puhuta.
Kuuluin niihin onnellisiin, jotka eivät raskausaikana kärsineet pahoinvoinnista. Kertaakaan en oksentanut. Sen sijaan kärsin mössökammosta. Annoin tämän termin ruoille, jotka tavalla tai toisella on mössömuodossa esim. sen hetkinen trendiruoka pulled pork kuului tälle listalle. Mössökammo johti myös siihen, että välttelin tiettyjä ruokapaikkoja ennakkoluuloisesti. Pelkäsin saavani mössöruokaa enkä sitten pystyisi syödä sitä. Eräs näistä paikoista oli Erikinkadulla sijaitseva meksikolainen ravintola. Evakkoasuntomme sijaitsi erittäin lähellä tätä ravintolaa, mutta kertaakaan siellä en käynnyt. Myös asuntomme vastapäätä sijaitseva turkkilainen ravintola kärsi melkein saman kohtalon, mutta lopulta mieheni pakotti minut ravintolaan ja onneksi ennakkoluuloni oli erittäin väärä. Ja onneksi kävimme ravintolassa vasta evakkoajan loppupuolella, koska olisin varmasti muuten asunut ravintolassa.
Hankinnat lasta varten jäi loppumetreille, koska muutimme takaisin asuntoomme 2,5 kk ennen laskettua aikaa. Yläkerrassa tapahtunut tulipalo ajoi meidät evakkoon ja evakkoasunnossa ei ollut tilaa vauvantarvikkeille. Tämä "kodittomuus" omalta osalta todennäköisesti aiheutti sen, että pesänlaittovimmaa ei syntynyt. Vauvan huoneen tapetoin sitten "sujuvasti" ollessani erittäin tuhdissa kunnosa. Siinä olisi ollutkin piilokameran paikka, kun leikkelin tapettien alareunoja vaakatasossa, kun kyykkäämään ei pystynyt.
Raskausajasta on jäänyt mieleeni myös kissamme käyttäytyminen. Kissamme tavoista poiketen halusi syliin ja nukkui mielellään pyöristyneen vatsani päällä. Me kaksi mirriä vietimmekin oikein mukavia aamuyöntunteja yhdessä, kun aloin heräämään järjestäen kahden jälkeen. Nuo pari-kolme tuntia katselin yleensä netistä sarjoja ja toinen kehräsi kyljessä kiinni.
Ilokseni voin muistella raskausaikana käymiäni keikkoja. Suurin huolenaiheeni ehkä liittyi tuolloin, miten hyvin vauva kuulee kohdun ulkopuoliset äänet = onko keikkapaikkojen äänen voimakkuuksista haittaa. Tarkemmin kun ajattelee, on tuolla elimistössä sen verran kova mökä aina päällä, että huolenaiheeni oli ehkä turha. Reissasimme ainakin Lontooseen ja Tukholmaan katsomaan Nick Cavea sekä päiväreissun Provinssirockiin katsomaan Faith No Morea (yöjunalla takaisin). Hartwall Arenalla kävin katsomassa jotakin, mutta kun en muista enää mitä. Joku hyvä kuitenkin. Therapyn keikka Nosturilla on jäänyt hyvinkin mieleen, koska Ukkeli alkoi potkimaan Screamager biisissä tekstin "I've got nothing to do, but hang around and get screwed up on you" kohdalla ja se ajoitus oli vaan niin mainio.
Tämä postaus on Mammalandian yhteistyöpostaus, jossa joka kuukausi Mammalandian bloggaajat kirjoittavat yhdestä yhteisestä aiheesta.
Tässä linkit tämän vuoden aiempiin yhteistyöpostauksiini:
Tammikuu: Esittelyssä perheemme
Helmikuu: Ei somea lukita yöksi - sosiaalinen media arjessa
Maaliskuu: Blogini syntymä ja vauvavuosi
Huhtikuu: 7 Vinkkiä synnytykseen
Toukokuu: Ulkoilua lapsen kanssa (Pokémon MOM)
Kesäkuu: Oma lapsuuteni vs. lapseni lapsuus
Heinäkuu: Mummolassa
Elokuu: Sadepäivän leikit - voiko sateeseen sulaa?
Syyskuu: Meidän päivämme - eräs lauantai
Helmikuu: Ei somea lukita yöksi - sosiaalinen media arjessa
Maaliskuu: Blogini syntymä ja vauvavuosi
Huhtikuu: 7 Vinkkiä synnytykseen
Toukokuu: Ulkoilua lapsen kanssa (Pokémon MOM)
Kesäkuu: Oma lapsuuteni vs. lapseni lapsuus
Heinäkuu: Mummolassa
Elokuu: Sadepäivän leikit - voiko sateeseen sulaa?
Syyskuu: Meidän päivämme - eräs lauantai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!