Kesän tullen katseeni kääntyy kohti kirjapinoa. Loman odottaminen tuo tullessaan odotuksen pitkien hetkien tuhlaamiseen pokkarikourassa ja uppoutumisesta maailmoihin, jotka ovat jossain muualla kuin tässä hetkessä.
Odotan jo aamuyöksi kääntyviä iltoja, jolloin ennen nukkumaan menoa voi huomata jääneensä kiinni lukuhetkeen. Odotan kiireettömiä päiviä, jolloin vaaka-asentoa ei häiritse kuin hetkeksi iholle laskeutuvat öttiäset ja lukemisen väliin sijoittuvat torkut. Toisinaan unesta herää kirjan tippuessa kädessä, mutta toisinaan unet jatkuvat luonnonäänien tuudittaessa syvemmälle tilaan, jossa todellisuus ja vastaluetut sanat kietoutuvat toisiinsa.
Sivujen kautta lasketut kilometrit, kun matkaamme paikasta toiseen. Matkalukemista hetkestä riippumatta. Yhden tarinan päätyttyä toisen aloittaminen.
Haluaisin lukea huomattavasti enemmän, kuin mitä tällä hetkellä ehdin. Kesän valoisat illat kuitenkin antavat toivoa, että kohta on aikaa jälleen vain olla ja lukea, matkustaa ja lukea tai sitten vain lukea. Itse suosin pokkareita, koska ne ovat kevyitä (jos ei ole tiiliskiviversio) ja niistä raaskii luopua helpommin.
Suomessa myydään vuosittain noin 1696 tuhatta yleisen kirjallisuuden pokkaria (kustantajat.fi tilasto myynti, painetut kirjat 2017). On päivän selvää, että kaikki kirjat, etenkään pokkaripainokset, ei jää kirjahyllyihin vaan uusiakin kirjoja on saatavilla.
Oman kesälukemistoni kerään kirppareilta, kierrätyspisteistä, joskus jopa lehtiroskiksesta. Työpaikallani on kirjojen vaihtopiste ja sitä on tullut hyödynnettyä.
Perjantaina pitkästä aikaa pistäydyin Kyläsaaren kierrätyskeskuksella ja hetkellisesti minut valtasi kirjamania. Lämpimät, valoisat päivät ovat antaneet taas toivoa hetkistä jotka voin jakaa kirjojen parissa. Jos reppuni olisi ollut tyhjempi, olisi kirjapino ollut korkeampi, mutta onneksi matkaan ei lähtenyt kuin neljä euron pokkaria.
Ostamani kirjat oli Dan Brown Inferno (olen lukenut, mutta sisältö unohtunut), Carlos Ruiz Zafón Tuulen varjo (olen lukenut, mutta sisältö unohtunut), John Irving Kaikki isäni hotellit ja Douglas Preston Rienaus.
Neljästä ostamastani kirjasta olen kaksi lukenut aiemmin. Voi kuulostaa hullulta ostaa kirjoja jotka on jo kertaalleen lukenut, mutta minulla oli syyni: Kumpikin on hyvä, mutta kummankaan tarinaa en täysin muista. Näin välillä käy.
Hankinnoistani suosittelen erityisesti Carlos Ruiz Zafónin kirjoja, jotka johdattaa lukijat Barcelonan kaduille.
Douglas Preston on minulle tuttu Pendergast -kirjojen toisen kirjoittajana ja John Irving on muuten kirjailijana tuttu, vaikka hänen teoksiin ei ole kirjoina tullut tustuttua. Dan Brownia on tullut myös luettua vaikka mielestäni kaikki ei olekaan niin hyvä kuin Da vinci- koodi.
Äänikirjoja olen jopa alkanut harkita, mutta edelleen pelkään, että osa tarinasta jää kokematta, jos tarinan kuulee kerrottuna. Uppoudun usein tarinaan, valitsen näyttelijät ja luon tarinoille ympäristön. Kuunnellessa tämä ei onnistu samalla tavalla.
E-kirjoista vuorostaan puuttuu se oleellisin: käsin kosketeltavat sivut. "Vielä yksi sivu" on varmasti yksi suurimpia petoksia, mitä harrastan itselleni. Kun mukaansa tempaama kirja on kesken ei sitä vain voi jättää kesken, koska ei voi tietää mitä seuraavalla sivulla tapahtuu.
Itselleni kirja on:
- Matkatoveri - kun matkustaa yksin on kirja hyvä kumppani. Kirjasta saa seuraa kahviloissa ja ravintoloissa, se ei johdata harhaan ja antaa tarvittaessa tarkkailla ympäristöä kaikessa rauhassa.
- Pakopaikka - Tutut ympäristöt vaihtuvat hetkessä uusiksi jännittäviksi paikoiksi
- Matkakohde - Menneisyys, nykyisyys tai tulevaisuus. Kohde riippuu kirjansisällöstä
- Hetkellinen vieras - Voi jättää yksin pitkäksi aikaa, eikä valita.
- Jotain mihin voi palata aina uudellleen - kukaan ei kiellä lukemasta kirjaa uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen...
Ihanaa lukukesän odotusta kaikille! Minä ainakin luen vähintään hankkimani neljä kirjaa. Toivottavasti huomattavasti enemmän.
Odotan jo aamuyöksi kääntyviä iltoja, jolloin ennen nukkumaan menoa voi huomata jääneensä kiinni lukuhetkeen. Odotan kiireettömiä päiviä, jolloin vaaka-asentoa ei häiritse kuin hetkeksi iholle laskeutuvat öttiäset ja lukemisen väliin sijoittuvat torkut. Toisinaan unesta herää kirjan tippuessa kädessä, mutta toisinaan unet jatkuvat luonnonäänien tuudittaessa syvemmälle tilaan, jossa todellisuus ja vastaluetut sanat kietoutuvat toisiinsa.
Sivujen kautta lasketut kilometrit, kun matkaamme paikasta toiseen. Matkalukemista hetkestä riippumatta. Yhden tarinan päätyttyä toisen aloittaminen.
Haluaisin lukea huomattavasti enemmän, kuin mitä tällä hetkellä ehdin. Kesän valoisat illat kuitenkin antavat toivoa, että kohta on aikaa jälleen vain olla ja lukea, matkustaa ja lukea tai sitten vain lukea. Itse suosin pokkareita, koska ne ovat kevyitä (jos ei ole tiiliskiviversio) ja niistä raaskii luopua helpommin.
Suomessa myydään vuosittain noin 1696 tuhatta yleisen kirjallisuuden pokkaria (kustantajat.fi tilasto myynti, painetut kirjat 2017). On päivän selvää, että kaikki kirjat, etenkään pokkaripainokset, ei jää kirjahyllyihin vaan uusiakin kirjoja on saatavilla.
Oman kesälukemistoni kerään kirppareilta, kierrätyspisteistä, joskus jopa lehtiroskiksesta. Työpaikallani on kirjojen vaihtopiste ja sitä on tullut hyödynnettyä.
Perjantaina pitkästä aikaa pistäydyin Kyläsaaren kierrätyskeskuksella ja hetkellisesti minut valtasi kirjamania. Lämpimät, valoisat päivät ovat antaneet taas toivoa hetkistä jotka voin jakaa kirjojen parissa. Jos reppuni olisi ollut tyhjempi, olisi kirjapino ollut korkeampi, mutta onneksi matkaan ei lähtenyt kuin neljä euron pokkaria.
Ostamani kirjat oli Dan Brown Inferno (olen lukenut, mutta sisältö unohtunut), Carlos Ruiz Zafón Tuulen varjo (olen lukenut, mutta sisältö unohtunut), John Irving Kaikki isäni hotellit ja Douglas Preston Rienaus.
Neljästä ostamastani kirjasta olen kaksi lukenut aiemmin. Voi kuulostaa hullulta ostaa kirjoja jotka on jo kertaalleen lukenut, mutta minulla oli syyni: Kumpikin on hyvä, mutta kummankaan tarinaa en täysin muista. Näin välillä käy.
Hankinnoistani suosittelen erityisesti Carlos Ruiz Zafónin kirjoja, jotka johdattaa lukijat Barcelonan kaduille.
Douglas Preston on minulle tuttu Pendergast -kirjojen toisen kirjoittajana ja John Irving on muuten kirjailijana tuttu, vaikka hänen teoksiin ei ole kirjoina tullut tustuttua. Dan Brownia on tullut myös luettua vaikka mielestäni kaikki ei olekaan niin hyvä kuin Da vinci- koodi.
Joku voi kyseenalaistaa miksi raahata mukana kirjoja, kun ne voi lukea e-kirjoina tai kuunnella äänikirjoina.
Äänikirjoja olen jopa alkanut harkita, mutta edelleen pelkään, että osa tarinasta jää kokematta, jos tarinan kuulee kerrottuna. Uppoudun usein tarinaan, valitsen näyttelijät ja luon tarinoille ympäristön. Kuunnellessa tämä ei onnistu samalla tavalla.
E-kirjoista vuorostaan puuttuu se oleellisin: käsin kosketeltavat sivut. "Vielä yksi sivu" on varmasti yksi suurimpia petoksia, mitä harrastan itselleni. Kun mukaansa tempaama kirja on kesken ei sitä vain voi jättää kesken, koska ei voi tietää mitä seuraavalla sivulla tapahtuu.
Itselleni kirja on:
- Matkatoveri - kun matkustaa yksin on kirja hyvä kumppani. Kirjasta saa seuraa kahviloissa ja ravintoloissa, se ei johdata harhaan ja antaa tarvittaessa tarkkailla ympäristöä kaikessa rauhassa.
- Pakopaikka - Tutut ympäristöt vaihtuvat hetkessä uusiksi jännittäviksi paikoiksi
- Matkakohde - Menneisyys, nykyisyys tai tulevaisuus. Kohde riippuu kirjansisällöstä
- Hetkellinen vieras - Voi jättää yksin pitkäksi aikaa, eikä valita.
- Jotain mihin voi palata aina uudellleen - kukaan ei kiellä lukemasta kirjaa uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen...
Ihanaa lukukesän odotusta kaikille! Minä ainakin luen vähintään hankkimani neljä kirjaa. Toivottavasti huomattavasti enemmän.
Itse olen viihtynyt nokka kiinni kirjassa koko lapsuuteni. Opiskeluvuosina lukeminen on jäänyt harmittavan vähälle - aina tulee sellainen olo, että pitäisi keskittyä johonkin kouluhommaan tai tenttiin. Tuostakin pinosta kaksi teosta (Irving ja Brown) on odottanut hyllyssä lukemistaan lähemmäs vuoden. Tänä kesänä saan onneksi tapettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla: 21 kirjallisuuden klassikkoa lukulistalla ja tentittävänä myöhemmin syksyllä.
VastaaPoistahttps://aatenarikka.blogspot.fi/
Lukulista olisi kyllä itsellekin paikallaan. Monesti olen miettinyt, että pitäisi ottaa klassikoita lukuun, mutta jotenkin vain huomaan viihtyväni paremmin jonkin englantilisen kartanon saleissa jahtaamassa murhaajia. Täällä pohjan tähden alla aloitettu ja löytyy yöpöydältä, mutta ei se siitä nukuessa etene vaikka teksti onkin mukaansa tempaavaa.
PoistaHäpeäkseni minun on myönnettävä, että en ole ymmärtänyt monien klassikoiden hehkutusta. Esimerkiksi Putkinotkoa lukiessani nukahtelin tuon tuosta, mutta jouduin kahlaamaan kirjan koulua varten loppuun. Taidan olla sivistymätön moukka.
PoistaEi kaikki kirjat vaan aukene. Ja itse olen ainakin huomannut, että toiset kirjat vaatii oikean ajankohdan elämässä, että ne tuntuu hyviltä. Yhden kirjailijan kohdalla (nimeä en viitsi mainita, kun on oikeasti kauhuhömppää ja kirjailijan kirjojen lukemisen lopetin, kun alkoivat toistaa liikaa itseään) en ensimmäisellä kerralla syttynyt, mutta pari vuotta myöhemmin ihmettelin miksi en ole aiemmin lukenut. Voin myöntää, että minun Suomi-klassikoiden lukemiset rajoittuu Juhani Ahon Rautatiehen ja Aleksis Kiven Seitsemään Veljekseen.
PoistaTäälläkin olisi toiveissa, että ehtisi lukea enemmän. Ja nimenomaan perinteisiä kirjoja. Nuoresta asti kirjat olleet osa elämää ja näin jatkuu edelleen. Lukeminen on kausittaista. Joskus menee pitkäkin aika lukematta ja sitten luetaan muutama viikko putkeen. Ja on tullut palattua vanhoihin teoksiin uudestaan ja uudestaan.
VastaaPoistaKuulostaa tutulta :) Olen kyllä iloinen, että lukeminen on elämässäni. Vaikka välillä olisi lukemattomia aikoja voi aina palata kirjan pariin. Nykyään onneksi ei ole useampi kirja kesken, kuten nuorempana oli tapana. eihän sitä muistaisi mitä on aiemmin lukenut, kun menisi juonet sekaisin :D
Poista