Kiehtovat koneet leikki-ikäisille Mäkelän kirjasyksystä 2019

Blogiyhteistyö: Kustannus Mäkelä ja Perhekupla

Lukeminen on meidän perheessä kuulunut Ukkelin päiväohjelmaan ensimmäisestä viikosta lähtien. Lukeminen ei ole ainoastaan osa iltarutiineja vaan se on signaali, että nyt on aika rauhoittua ja siirtyä kohti Nukku-Matin maita. Päiväaikaan kirja on ajantappaja automatkoilla tai tilanteissa, joissa pitää pysyä paikallaan edes hetki. Toistaiseksi olemme saaneet ruutuajan minimoitua, kun otamme Ukkelille kirjan mukaan ravintolaan tai vaikkapa kuntosalille, kun äiti treenaa ja pojan pitää pysyä hetki paikallaan.

En usein Ukkelia ota salille mukaan, mutta pari kertaa näin on käynnyt. Viimeisin viime viikonloppuna. Koska Ukkelin on parempi pysyä kaukana salilaitteista ja painoista, täytyy hänelle keksiä aktiviteetteja noin tunnin ajaksi. Pyysin Ukkelia pakkamaan mukaan lukemista ja leikkikaluja, joilla hän voisi leikkiä pukuhuoneen puolella. Kirjoista laukkuun löysi tiensä Kustannus Mäkelältä saadut Kiehtovat koneet - kirjasarjan neljä kirjaa: Suurenmoiset Sukellusveneet,  Ahkerat Autot, Komeat Kuorma-autot ja Parhaat Paloautot. Mainittakoon tässä välissä, että sali missä käyn on työpaikan kuntosali ja yleensä siellä ei ole ketään.

Salilla kirjat eivät jäänneet laukkuun, vaikka mukaan lähti myös toistakymmentä pikkuautoa joiden seurassa aikaa olisi mennyt. Välillä kurkatessa tilannetta (hiljaisuus on aina pahasta...) Ukkeli katseli kirjoja erittäin keskittyneesti. Tällaisia rauhallisia hetkia arvostaa ihmeellisesti - missä tahansa.

Kotiin palattua kysyin Ukkelilta mitä hän on mieltä kirjoista. Hän kertoi (lähes nelivuotiaan tyyliin), että kirjat on kivoja. Pienen johdattelun jälkeen selvisi, että hän tykkää kuvista. Ymmärrettävää, lukea kun ei osaa, täytyy kuvien olla kiinnostavia. Uskon myös aiheiden olevan hänelle mieleen.

Olemme lukeneet kirjat pariin kertaan myös iltasatuina. Yhdessä kirjassa sivuja on 24, mutta sanoja per sivu on sen verran vähän, että kirjoja jaksaa lukea parikin yhtenä iltana. Raija Rintamäen suomentamat riimittelyt on hauskaa ja opettavaista lukemista. Jokaisen kirjan lopussa on myös erityinen infosivu, jossa käydään läpi kirjassa käytyä sanastoa - helposti selkeiden kuvien kera.

Ikäryhmä suositus kirjoille on 3+ ja ainakin meidän yli kolmevuotias tykkää kirjoista. Ant Parkerin kuvitus on värikästä ja yksityiskohdat tuovat kuviin eloa. Kirkkaat värit ja hauskat hahmot ovat leikki-ikäisen mieleen.  Kirjasarjaan kuuluu kaiken kaikkiaan kahdeksan kirjaa ja mahdollisesti tulemme vähintään kirjaston kautta tutustumaan loppuihin sarjan osiin (Mainiot Moottoripyörät, Tehokkaat Traktorit, Vauhdikkaat Veneet ka Huimat Helikopterit).

Muutama muukin Perhekuplan bloggaaja sai maistiaiset Mäkelän syksy 2019 tarjonnasta luettavaksi. Tutustu myös näihin:

Ikäryhmä 0-3

Askeleita Perheenä: Ripaus taikaa -katselukirjat 

Pikku leijonat: Ympyräiset 

Emilia Aleksandra: Kolmikko kurkistaa päiväkotiarkeen 

Ikäryhmä 3+

Isivuosi: Mäyrä ja Suuri seikkailu (linkki päivitetty 5.10.2019)

Lapsen tyhjä lautanen: Hauskat tietoluukut (linkki päivittyy myöhemmin)

Erityisenisi: Elsa ja Lauri riehuvat (linkki päivitetty 28.9.2019)

Ikäryhmä 6+

Kotona ja kaupungilla: Matkaopas avaruuteen (linkki päivittyy myöhemmin)

Ikäryhmä 7+

Unelmien elämistä: Ponitarinoita (Lukupiraatti -kirjasarja) (linkki päivittyy myöhemmin)

Babylon Berlin ja Mykkä kuolema - kansista televisioon ja lukemista kesälaitumille

Arvostelukappaleet saatu. Blogiyhteistyö Bazar -kustannus

Rakastuin Babylon Berlin televisiosarjaan. Saksalaisilla sarjoilla on aina ollut tietty lokerikko sydämessäni ja sinne myös Babylon Berlin tv-sarja istuutui 1920-lukulaisessa ympäristössään.

Televisiosarjassa rekvisiitta, filmatisointi, musiikki (ah - se musiikki) ja roolihahmot loivat hurmaavan ympäristön jollaiseksi Berliini pystyin (tai halusin) kuvitella villillä 20-luvulla ennen kansallissosialistien a.k.a natsien esiinmarssia.

Tiesin, että televisiosarja perustui Volker Kutscherin romaaneihin, mutta kun sarjan ensimmäiset kaksi tuotantokautta katsottuani tartuin kahteen suomennettuun teokseen: Babylon Berlin ja Mykkä kuolema kohtsin ristiriitaisia tunteita, joista vahvin oli hämmentynyt.

Rakastamani televisiosarja ja kädessäni oleva kirja oli kuin kaksi erimaailmaa. Kirjan tarina oli vaihtoehtotodellisuus siihen maailmaan johon olin televisiosarjassa uinut sisään. Missä oli se lääkeaddikti poliisi Gereon Rath tai horahtava - anteeksi, kevytkenkäinen - Charlotte Ritter? Missä syntiset yksityiskohdat yökerhon käytäviltä tai Svelana Sorokinan a.k.a Psycho Nikoros laulamassa ja nostamassa yökerhon tunnelmaa? Missä rakkaat televisiohahmot, joihin olin tutustunut ja joiden kanssa jo aikaa viettänyt?

Kun pääsin yli odotuksistani kirjojen ja sarjan samankaltaisuuteen, oli kirjat viihdyttävää lukemista. Tarina soljui joutuisasti ja juonesta sai poimittua tuttuja hetkiä, jotka jo kertaalleen oli sarjassa elänyt, mutta sitten tuli vastaan jokin yksityiskohta, joka olikin eritavalla.

Jos nyt pitäisi suositella kumpi kannattaa ensin kokea kirja vai sarja, en osaa vastata. Olen oppinut, että yleensä kirjat antaa roolihahmoille enemmän syvyyttä ja hahmottavat paremmin taustoja, mutta mielestäni kahden ensimmäisen osan perusteella tämä ei tällä kertaa toteudu. Hahmoista kerrotaan, mutta pintaasyvemmälle ei kirjoissa päästä. Tai jos kerrotaan en vielä niin pitkälle päässyt.... Televisiosarjassa hahmoille on luotu taustatarina. Diplomaattisesti voisi sanoa, että televisiosarjan käsikirjoittajat ovat tehneet ison ja hienon työn käsikirjoituken kanssa.

Babylon Berlin

Gereon Rath saa siirron Berliinin poliisivoimiin kotipaikkakuntansa vahvuuksista. Kaikki on uutta, meno erillaista kuin hän on tottunut, mutta perheen odotukset aiheuttaa hänelle paineita hoitaa uransa kareikot kunnialla. Matkan varrelle mahtuu rakkautta, kuolemaa ja vaarallisia tilanteita. Näinhän sen pitää poliisitarinoissa ollakin. Rakkauden lisäksi hakusessa on kulta, eikä alamaailman suhteilta voi aina välttyä...

Mykkä Kuolema

Tarina jatkuu siitä mihin ensimmäisessä kirjassa jäätiin. Gereon hakee kannuksiaan uudessa yksikössä ja tokihan matkaan mahtuu romantiikkaa. Ensimmäisen jat toisen osan välillä on aikahyppy, joten takaumilla ohitetaan tylsät asiat ja luodaan luonnollisempaa aikajatkumoa. Tämän osan kantavia voimia ovat elokuvanmurros, murhat ja - Gereonin ja Charlotten rakkaustarina. 

Babylon Berlin ja Mykkä Kuolema ovat erinomaista kesälukemista ja jos sarja ei ole ennestään tuttua, ei minun kokemaa hämmennystä koekkaan ja voi nauttia kirjoista täysin rinnoin. Sarjan katsojatkin pääsevät varmasti kirjojen maailmaan, kun unohtavat kaiken ennen näkemänsä. Babylon Berlin on saatavissa pokkarina, joten jos riippuukeinuun kaipaa luettavaa, niin ei muuta kuin kirja käteen ja Babylon Berlin soundtrack taustamusiikiksi - zu asche, zu staub.

Kirjamessut 2018 - lastenkirja ostokseni

Samana viikonloppuna, kun Helsingissä oli Kirjamessut oli meidän perheellä matka Krakovaan. Viikonloppureissun vuoksi ehdin pistäytymään Kirjamessuilla vain hätäiseen torstai-iltana töiden jälkeen.

Ajankohta ei loppupelissä ollut lainkaan huono, koska torstai-iltana oli tilaa liikkua ja tutkia tarjontaa kaikessa rauhassa. Jälkeenpäin luin, että Kirjamessut oli tehnyt kävijäennätyksen tänä vuonna. Torstai-iltana tätä ei olisi uskonut, muttta ilmiselvästi viikonloppuna oli paikan päällä tunnelmaa.

Omat ostokseni painottui muutamaan hyvni kuvitettuun lastenkirjaan. Lisäksi ostin Miehelle hänen pyytämään Läjä Äijälän elämänkerran sekä isälleni isänpäivälahjan. (Huomaatteko: EN ostanut mitään itselleni!!! Tähän sitä on tultu....)

Dinosaurukset ( Chris Wormell ja Lily Murray) Tietokirja Dinosauruksista. Hienot piirokset ja selitykset dinofaneille - myös isommille

Dinot merirosvona (Penny Dale) Satukirja merirosvo dinosauruksista. Sisältää aarteita ja taistelutilanteita - kuten merirosvosaduissa kuuluukin olla.

Hyvää yötä, merirosvot (Timothy Knapman ja Ada Grey) Riimitelty satukirja merirosvoista iltasadussa. 

Kyllä, sanoi koala (Rachel Bright ja Jim Field) - Australiassa tapahtuu. Miten käy Kalle Koalan, jota pelottaa maailma niin paljon, että ei uskalla tulla puusta alas? Opettavainen riimiteltytarina siitä, että kannattaa kokeilla uusia asioita

Päivä eläinten paloasemalla (Sharon Rentta) Pääseekö uusi palomies auton rattiin? Eläinten paloasemalla sattuu ja tapahtuu eikä hälytykiltäkään voi välttyä. Takakannesta bongatut sarjan muutkin kirjat vaikutti tutustumisen arvoiselta. 

Lisäksi matkaan lähti sateenkaari poro kotona olevan harmaan poron kaveriksi. Tämä pikkukaveri pääsikin heti suureen maailmaan ja reissukaveriksi Krakovaan (Harmaan poron matkaseuraksi tietenkin)

****

Lippu Kirjamessuille saatu. Kaikki kirjat ja lelu ostettu itse.

On Hieno Paikka Haudan Povi - Alan Bradleyn 9. Flavia tarina

Yhteistyössä: Bazar Kustannus

En muista minä vuonna kohtasin Flavia de Lucen ensimmäisen kerran, mutta se oli pian hänen ensi esiintymisensä - ja se oli rakkautta ensilukemalta. Hän oli silloin 11-vuotias, eikä ole tuosta pahemmin vanhentunut vaikka vuosia olemme jo tunteneet.

Se kuinka tapasimme, perustui puhtaasti ulkoisiin seikkoihin. Kirjan kansityyli puhutteli minua erityisen paljon ja sillä kertaa kakku oli yhtä hyvä, kuin miltä se näyttikin. Tai siinä tapauksessa piiraan maku makea.

Alan Bradleyn luoma De Lucen perheen tarina vanhassa sukukartanossa toisen maailman sodan jälkeisessä Britanniassa antoi minulle lukijana samanlaisen upotuksen minulle tuntemattomaan aikaan, kuin mitä olin oppinut löytämään Agatha Christienin kirjoista. Tai kirjojen televisiofilmatisoinneista.

Ensimmäisestä kirjasta lähtien olen päässyt tutustumaan Flavian perheeseen, kotiin, rakkaaseen harrastukseen kemian parissa, kartanon henkilökuntaan ja kylään jossa De Lucet asuvat. Ja tietenkin kylän ihmisiin - ja murhiin. Jokainen kirja on päästänyt lukijansa aavistuksen pidemmälle Flavian maailmaan.

Kirjasarjan uusin suomennos "On hieno paikka haudan povi" on kirjasarjan 9. kirja ja Flavia on 12-vuotias ja mielestäni tämä kirja kasvatti nuorta sankariamme eniten. Eikä Flavia ole ainut joka pääsee uuteen rooliin. Ja mitään paljastamatta, voi lukija loppua kohden huomata, että asiat eivät todellakaan jää yhdeksään kirjaan vaan edessä on vielä monta rikosta selvitettävänä.

Jos kirjasarja ei ole vielä tuttu, suosittelen tutustumaan sarjaan alusta lähtien. Julkaistut kirjat alusta lähtien: Piiraan maku makea, Kuolema ei ole lasten leikkiä, Hopeisen hummerihaarukan tapaus, Filminauha kohtalon käsissä, Loppusoinnun kaiku kalmistossa, Kuolleet linnut eivät laula, Nokisen tomumajan arvoitus sekä Kolmasti naukui kirjava kissa ja On hieno paikka haudan povi.

Jos Flavia on jo vanha tuttu, voimme jäädä yhdessä odottamaan kirjasarjan seuraavaa osaa "The Golden Tresses of the Dead", joka julkaistaan Isossa-Britanniassa 24. tammikuuta 2019 . Yhden kirjan englanniksi lukeneena jään odottamaan suomennosta, koska kemialliset asiat on mielenkiintoisempia suomeksi (vaikka niistä en silloinkaan mitään välttämättä ymmärrä).

Ellei heilaa helluntaina - pokkarista onni koko kesäksi

Kesän tullen katseeni kääntyy kohti kirjapinoa. Loman odottaminen tuo tullessaan odotuksen pitkien hetkien tuhlaamiseen pokkarikourassa ja uppoutumisesta maailmoihin, jotka ovat jossain muualla kuin tässä hetkessä.

Odotan jo aamuyöksi kääntyviä iltoja, jolloin ennen nukkumaan menoa voi huomata jääneensä kiinni lukuhetkeen. Odotan kiireettömiä päiviä, jolloin vaaka-asentoa ei häiritse kuin hetkeksi iholle laskeutuvat öttiäset ja lukemisen väliin sijoittuvat torkut. Toisinaan unesta herää kirjan tippuessa kädessä, mutta toisinaan unet jatkuvat luonnonäänien tuudittaessa syvemmälle tilaan, jossa todellisuus ja vastaluetut sanat kietoutuvat toisiinsa.

Sivujen kautta lasketut kilometrit, kun matkaamme paikasta toiseen. Matkalukemista hetkestä riippumatta. Yhden tarinan päätyttyä toisen aloittaminen.

Haluaisin lukea huomattavasti enemmän, kuin mitä tällä hetkellä ehdin. Kesän valoisat illat kuitenkin antavat toivoa, että kohta on aikaa jälleen vain olla ja lukea, matkustaa ja lukea tai sitten vain lukea. Itse suosin pokkareita, koska ne ovat kevyitä (jos ei ole tiiliskiviversio) ja niistä raaskii luopua helpommin.

Suomessa myydään vuosittain noin 1696 tuhatta yleisen kirjallisuuden pokkaria (kustantajat.fi tilasto myynti, painetut kirjat 2017). On päivän selvää, että kaikki kirjat, etenkään pokkaripainokset, ei jää kirjahyllyihin vaan uusiakin kirjoja on saatavilla.

Oman kesälukemistoni kerään kirppareilta, kierrätyspisteistä, joskus jopa lehtiroskiksesta. Työpaikallani on kirjojen vaihtopiste ja sitä on tullut hyödynnettyä.

Perjantaina pitkästä aikaa pistäydyin Kyläsaaren kierrätyskeskuksella ja hetkellisesti minut valtasi kirjamania. Lämpimät, valoisat päivät ovat antaneet taas toivoa hetkistä jotka voin jakaa kirjojen parissa. Jos reppuni olisi ollut tyhjempi, olisi kirjapino ollut korkeampi, mutta onneksi matkaan ei lähtenyt kuin neljä euron pokkaria.

Ostamani kirjat oli Dan Brown Inferno (olen lukenut, mutta sisältö unohtunut), Carlos Ruiz Zafón Tuulen varjo (olen lukenut, mutta sisältö unohtunut), John Irving Kaikki isäni hotellit ja Douglas Preston Rienaus.

Neljästä ostamastani kirjasta olen kaksi lukenut aiemmin. Voi kuulostaa hullulta ostaa kirjoja jotka on jo kertaalleen lukenut, mutta minulla oli syyni: Kumpikin on hyvä, mutta kummankaan tarinaa en täysin muista. Näin välillä käy.

Hankinnoistani suosittelen erityisesti Carlos Ruiz Zafónin kirjoja, jotka johdattaa lukijat Barcelonan kaduille.

Douglas Preston on minulle tuttu Pendergast -kirjojen toisen kirjoittajana ja John Irving on muuten kirjailijana tuttu, vaikka hänen teoksiin ei ole kirjoina tullut tustuttua. Dan Brownia on tullut myös luettua vaikka mielestäni kaikki ei olekaan niin hyvä kuin Da vinci- koodi.

Joku voi kyseenalaistaa miksi raahata mukana kirjoja, kun ne voi lukea e-kirjoina tai kuunnella äänikirjoina. 

Äänikirjoja olen jopa alkanut harkita, mutta edelleen pelkään, että osa tarinasta jää kokematta, jos tarinan kuulee kerrottuna. Uppoudun usein tarinaan, valitsen näyttelijät ja luon tarinoille ympäristön. Kuunnellessa tämä ei onnistu samalla tavalla.

E-kirjoista vuorostaan puuttuu se oleellisin: käsin kosketeltavat sivut. "Vielä yksi sivu" on varmasti yksi suurimpia petoksia, mitä harrastan itselleni. Kun mukaansa tempaama kirja on kesken ei sitä vain voi jättää kesken, koska ei voi tietää mitä seuraavalla sivulla tapahtuu.

Itselleni kirja on:
- Matkatoveri - kun matkustaa yksin on kirja hyvä kumppani. Kirjasta saa seuraa kahviloissa ja ravintoloissa, se ei johdata harhaan ja antaa tarvittaessa tarkkailla ympäristöä kaikessa rauhassa.
- Pakopaikka - Tutut ympäristöt vaihtuvat hetkessä uusiksi jännittäviksi paikoiksi
- Matkakohde - Menneisyys, nykyisyys tai tulevaisuus. Kohde riippuu kirjansisällöstä
- Hetkellinen vieras - Voi jättää yksin pitkäksi aikaa, eikä valita.
- Jotain mihin voi palata aina uudellleen - kukaan ei kiellä lukemasta kirjaa uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen...

Ihanaa lukukesän odotusta kaikille! Minä ainakin luen vähintään hankkimani neljä kirjaa. Toivottavasti huomattavasti enemmän.

Vaukirja lähettilääksi

VAUtsi-vau-vau. Marraskuun alussa Vaukirjat etsivät Instagramissa vaukirja lähettiläitä. Minä jaoin tämän postauksessa olevan kuvan pyydetyillä hastageilla ja niin kuva vakuutti Vaukirjalaiset, että pääsimme yhdeksi Vaukirja lähettilääksi.

Meille lukeminen on ollut aina tärkeää ja Ukkelille on iltasatu luettu ensimmäisestä viikosta lähtien. Kuvakirjoja selaillaan päivittäin ja Ukkeli viihtyy kirjojen parissa oikein hyvin yksinkin. Aiomme jatkossakin tukea Ukkelia tutustumaan kirjoihin ja ajan myötä lukemaan itse. Parhaiten tuemme kehitystä tässä vaiheessa lukemalla ääneen, katsomalla yhdessä kirjoja ja pitämällä kirjat mukana jokapäiväistä arkea.

Vaukirja lähettiläänä saamme puolen vuoden ilmaisen jäsenyyden Vaukirjassa ja sen aikana joka kuukausi kirjapaketin. Laita Hima Saimin Instagram tili (@hima_saimi) seurantaan niin pääset seuraamaan meidän lukuhetkiä ja näkemään mitä Vaukirjat tarjoaa.

3 aivan erilaista blogia joita seuraan

Lopputyö ja sen suunnittelu koulussa sekä taaperoarki rajoittaa minun blogien lukemista. Lukisin huomattavasti enemmän, mutta pakko keskittää ajankäyttöni järkevästi. Blogeja tulee toki luettua ja vähintään silmäiltyä aina kun otsikko on mielenkiintoinen, mutta aktiivisesti en pysty kaikkia seuraamaan. On kuitenkin kolme blogia joista luen lähes jokaisen postauksen. Nämä blogit ovat jokainen hyvin erillaisia eikä yksikään niistä ole perheblogi vaan mukaan mahtuu rakentamista/sisustusta, matkailua (lasten kanssa kylläkin) ja sitten..ööö... jotain täysin vastakohtaista omaan elämääni eli sinkkuilua.

Kahden blogin pitäjä on ystäviäni ja se on yksi syy miksi näitä tulee luettua, mutta ei todellakaan ainoa syy. Kolmannen blogin pitäjä on ystäväni "ystävä", kuten ystäväni ensimmäisen blogitekstin jakaessaan kirjoittajaa luonehti. En siis tiedä Alakerran vetäjää, ja ehkä parempi niin. Eli jos sattumoisin on tuttu, niin älkää kertoko (mieluusti jatkan tirkistelyä ilman, että tunnen kohdetta ;) )

Talo kahdelle - Rakennus/sisustusblogi, jossa graafikko ja hänen aviomies päätti rakentaa talon, kun heille ei mieleistä löytynyt. Blogi ei ole päiväkirjamainen kertomus siitä mitä tänään tehtiin vaan uuden tuvan ehtoinen emäntä heittelee ajatuksia ilmaan ja rempseästi jakaa löytönsä. Facebookin sivuilla iloittelu jatkuu. Kateellinen olen ollut rakennustyön edetessä vain sille, miten hienosti ihmiset uskaltaa toteuttaa visioita. Tai ainakin aviomies vaimon visioita. Epäilen kovasti, että meillä ei ihan noin nätisti hommat menisi. Esimerkiksi vadelmanpunainen etuovi ei ehkä saisi ääniä (mutta kahden talossa viimeisen valinnan taisi tehdä isäntä itse :) ).

Lähinnä Kauempana  - Matkailublogi, jossa reissaa nelihenkinen perhe. Vanhemmat käy toki välillä kahdestaankin matkalla, mutta kyllähän sekin perhe-elämään kuuluu. Itse pidän matkailusta, mutta siihen ei löydy samalla tavalla intohimoa (säästää, tutkia tietoja kohteista yms), kuin tältä perheeltä. Hienoa onkin seurata, että miten ne reissut menikään ja ottaa sieltä itselle vinkkejä. Perheeseen kuuluu lähes samanikäinen poika kuin meillä, joten jo sen vuoksi mielelläni katselen vinkkejä reissujamme varten.

Tarinoita alakerrasta - Sinkkunaisen blogi, joka tuo kotiäidin arkeen kivaa piristystä. Harlekiini-sarjat ei ole koskaan iskenyt, 50 sävyä harmaankin jäänyt lukematta, kun ei ole minun tyyliä, mutta tämä blogi tulee luettua aina tulleessaan. Julkaisutahti on sopivan harva. (Pikku)Tuhmaa kerrontaa tihkuvan blogin löysin todellakin kaverin suosituksesta ja välittömästi lähdin tilaajaksi. Blogi käsittelee kaikkea mahdollista alakertaan liittyvää (enkä puhu nyt liiketiloista tai perunakellarista). Kirjoittajalle terkut, että olen fani ❤

Blogivinkkejä otetaan vastaan, joten vinkkase, jos nykyisen (suppea) lukulistani perusteella tulee mieleen, joku minua kiehtova blogi ;)

Pekka Töpöhännän alku vanhemmuuteen

Aloin lukemaan Ukkelille iltasaduksi Gösta Knutsson'in Pekka Töpöhännän kolmoset -kirjaa. Kirja on vasta alullaan, mutta kirjan alussa on asioita, jotka vei minut lokakuuhun 2015 ja ensimmäisiin päiviin lapsen syntymän jälkeen. Kirja kuuluu Pekka Töpöhäntä -kirjasarjaan ja tätä edeltävä kirja on muuten nimeltään "Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä". Saisipa jostakin tuon kirjan käsiin, niin voisi tarkistaa eteneekö sarja kronologisessa järjestyksessä vai mistä pälkähästä Pekka on kuvitellut pääsevänsä 😉

Pekka Töpöhännän kolmoset -kirjassa Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta ovat saaneet pentuja! Tai tarkalleen näin ei kerrota tapahtuneen, vaan pennut ilmestyivät kukikkaalle tyynylle eräänä sunnuntaina. On herttaista lukea kuinka nämä nuoret, kokemattomat vanhemmat omaksuvat roolinsa äitinä ja isänä. Totta kai kyseessä on satukirja ja hahmot kissoja, mutta silti sieltä on havaittavissa niitä samoja tuntemuksia mitä itselläkin oli, kun Ukkeli syntyi. Uusina vanhempina Maija ja Pekka vielä totuttelevat vanhemmuuteen ("Niitten pitäisi kai sitten olla meidän?" Kysyy Pekka jo ensimmäisellä sivulla), he ihastelevat lapsosiaan (kauniita, vaikka ovatkin vähän ryppyisiä) ja hännän pituutta tarkistaessa Pekka pelkää Maijan rikkovan pennut. He eivät myöskään tiedä, että pennut ovat aluksi sokeita ja ovat asiasta huolissaan. Vasta vanhemmiksi tulleiden hassuja huolia, joita myöhemmin muistelee ja ihmettelee, miten kaikki tuntuikin oudolta ja vieraalta.

Alussa lasta tuli käsiteltyä jopa ylivarovaisesti. Loppupelissä oikeat otteet oppi nopeasti, mutta huh sitä ensimmäistä kertaa. Itse pääsin perhehuoneeseen heräämön kautta, joten mies ja poika oli päässyt tutustumaan toisiinsa kangaroo caren kautta.(Ihokontakti taitaa olla sana mitä yleensä käytetään , mutta minä pidän tuosta kenguru caresta huomattavasti enemmän) Mies kertoi myöhemmin, että hänen oli pitänyt pyytää hoitaja apuun, kun Ukkeli oli valahtanut sylistä kylkeen eikä hän ollut uskaltanut/osannut lasta sieltä syliin nostaa. Uskon, että luonto on tässäkin tehnyt järjestelyt naisten hyväksi eli naiset luonnostaan hallitsevat lapsen käsittelyn paremmin. Miehiltä homma vaatii enemmän totuttelua, mutta hekin pärjäävät erinomaisesti, niin halutessaan.

Ote kirjasta Pekka Töpöhännän kolmoset

Kiertokirje kirjoilla - kaksi listaa kahdesta hyllystä

Huomasin Facebokissa kiertävän ketjukirjeen ja ajattelin, että sellainen olisi hauska itsekin tehdä. En kuitenkaan jaksa jakaa sellaisia facessa, joten tein listauksen tänne :) Päätin kuitenkin laajentaa vielä listaa niin, että tein kaksi versiota. Toiseen otin vastaukset vanhempien kirjahyllyn kirjoista ja toisen täytin Ukkelin kirjahyllyn aarteilla. Olkaa hyvä! Ja laitetaan haaste eteenpäin sinulle joka haluaa ottaa haasteen vastaan. Linkitäthän minutkin omaan postaukseesi, niin käyn lukemassa sinun listasi. Ja vain yksikin lista riittää :) 

Seuraaviin kysymyksiin vastataan otsikoilla, jotka valitset omasta kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimistä.
Vanhempien kirjahylly:
1. Oletko mies vai nainen? Iron Man
2. Kuvaile itseäsi. Ääliö ulkomailla
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? It's so easy (ja muita valheita)
4. Kuinka voit? Balladi pahasta olosta
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Ei kaduttavaa
6. Mihin haluaisit matkustaa? Täältä pohjoiseen
7. Kuvaile parasta ystävääsi. Valtio vihaa sua
8. Mikä on lempivärisi? Saako tälle edes nauraa?
9. Millainen sää on nyt? Marras
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? All those wasted years
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Dancing with myself
12. Millainen on parisuhteesi? Kolmesti kuollut
13. Mitä pelkäät? 101-prosenttinen totuus
14. Päivän mietelause. Tämä myö otettaan
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Content rules
16. Miten haluaisit kuolla? Run to the hills
(Jaa-has, tuli luovuttua liian aikaisin omista kirjoista)

Lapsen kirjahylly:
1. Oletko mies vai nainen? Taikapuu
2. Kuvaile itseäsi. Kurkistuskirja
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Touhukas hiiriperhe
4. Kuinka voit? Epun päivä
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Pihalla
6. Mihin haluaisit matkustaa? Narnia
7. Kuvaile parasta ystävääsi. Hevosen ystävät
8. Mikä on lempivärisi? Mustakarva karkuteillä
9. Millainen sää on nyt? Muumilaakson vuodenajat
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?  Myyrän syysleikit
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Pieni kirja sanoista
12. Millainen on parisuhteesi? Vauvan kanssa
13. Mitä pelkäät? Pingan paimenena
14. Päivän mietelause. Paluu puolen hehtaarin puistoon
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Traktorit ja ajoneuvot
16. Miten haluaisit kuolla? Pekka Töpöhäntä ja kolmoset
(Tämä oli huomattavasti vaikeampi, kuin aikuisten kirjaversio 😃 )

Holiday plans - Joululoma suunnitelmia

OH YES, viimeinen tehtävä palautettu, esitykset esitetty ja syyslukukausi taputeltu pakettiin! Viimeiset pari viikkoa on ollut aikamoista säätöä koulutehtävien kanssa, mutta kyllä niistä vain hengissä selvittiin ja nyt voi hetken aikaa hengähtää ja rauhoittua. Olen koko syksyn odottanut, että saan taas paneutua rakkaiden harrastuksieni pariin. Harrasruksia ei osaa arvostaa ennen kuin niitä ei pysty tekemään.

Joten seuraavan neljän viikon ajan pyrin nauttimaan näistä asioista:
Lukeminen. Ennakoiden tulevia vapaailtoja on kirjastossa varauksessa muutama opus ja hyllyssäkin odottaa pari. Nyt kun opintoihin liittyvä kirjallisuus on palautettu kirjastoon, voin hyvällä omalla tunnolla uppoutua fiktiiviseen maailmaan edes muutaman kirjan verran.

Kuntosali. Elokuussa uusin jäsenyyteni, mutta sitten tapahtui jotakin enkä muutaman hyvin alkaneen viikon jälkeen sinne enää ehtinyt/jaksanut. Kuukausimaksut kyllä menee, vaikka itse ei menisikään. Tilanteelle pitää tehdä jotakin.

Neulominen/virkkaus. "Pari" työtä odottaa. Osa on  niin pitkällä, että ei todellakaan voi jättää enää kesken :)

Kaikki katsomattomat sarjat. HBO & Netflix: Minä olen tulossa! Niin monta sarjaa, mutta niin vähän aikaa... Urakka on valtava, mutta jospa saan edes jonkun jakson katsottua jostakin.

Jouluaskartelut. Tämä on tällä listalla kiireellisin, koska jos en pian aloita, voin keskittyä sitten jo seuraavaan jouluun.

Oh Yes! Last  an assignment is returned to the teacher, all the presentations have done, and this semester is over. Last couple weeks have been very busy with school the projects, but I manage and I'm still alive. Now I can take deep breath and relax. I have wait whole autumn that I can return to my hobbies and do what I like most. 
Next four week I do my best and enjoy all of these things:
Reading. Couple book already waiting me. I have returned all school books, so I can with clear conscience falling to the fiction worlds.
Gym. Since October I haven't visit in a gym. Now it good time go back there and do something to me.
Knitting. "Couple" all most ready work waiting finishing...
All series what I haven't have time watch. HBO and Netflix:I'm coming! So many series, but so little time... Job is huge, but I hope I find time watch least couple episodes.
Christmas decorations. This is the most important thing in my list. If I not start doing these soon, I can start think next Christmas.