perjantai 26. lokakuuta 2018

Beibamboo - esteettömiä vauvanvaatteita lapsen ehdoilla


Yhteistyö: Beibamboo
Jos en väärin muista, oli marraskuun alku 2015. Ukkeli oli 3,5 viikkoa vanha ja hänellä oli  malliuransa ensimmäinen (mahdollisesti myös viimeinen) kuvauskeikka. Yritys, jolle hän heitti tämän keikan oli Beibamboo ja palkkioksi saimme kuvauksissa käyttämät vaatteet. 

Minulla ei ollut Ukkelille mitään "uratoiveita" lapsimallina olemisesta, mutta huomattuani Facebookissa Beibamboon mallihaun lehtiartikkelia varten, en nähnyt mitään syytä jättää kokeilemasta pääsisimmekö kuvattavaksi. 

En vielä tuolloin kirjoittanut blogia - ei tainnut olla edes käynyt mielessä - joten kirjoitus kuvauksista tulee nyt melkein kolme vuotta myöhemmin. 





Hormoonihuuruista huolimatta mieleeni on jäänyt, että oli nätti, syksyinen aamu. Muistan hyvin elävästi kuinka saavuin rattaiden kanssa Vallillassa sijaitsevaan kuvauspaikkaan. Kaikki ihmiset oli vieraita ja tilanne uusi, mutta asiat soljui eteenpäin helposti. Ennen kuvausta kävin vaihtamassa Ukkelille vaipan pienen pienessä vessassa ja silloin opin mitä kaikkea pitäisikään jatkossa pakata mukaan esim. alusta lapselle olisi hyvä olla mukana. Paikalla oli muitakin äitejä ja jossakin vaiheessa syötettiin lapsukaisia kaikki samalla sohvalla istuen. Kuvaaja otti siitä kuvan, mutta se ei tainnut ikinä tallettua mihinkään.

Kuvaukset meni tuskattomasti. Jossakin vaiheessa Ukkelia toki alkoi nälättämään ja väsyttämään, mutta kaiken kaikkiaan hän jaksoi - ikäisekseen - kuvaussession erinomaisesti.
Kuva: Laura Paananen

Kuvauksista saatua pukua käytimme pitkään. Itse olin tutustunut Beibamboon vaatteisiin työpaikkani kautta, joten tiesin heillä olevan vaatteita, jotka soveltuvat erityisesti keskosille sairaalakäyttöön. Pukemista helpottavat kiinnitysratkaisut, materiaalivalinnat sekä vaatteiden käyttäjän herkkää ihoa huomioivat ratkaisut (esim. laput ulkona ) ovat mitä parhaimmat sairaalavaatteeksi.

Mutta Beibamboon vaatteet eivät ole ainoastaan sairaalakäyttöön, vaan sopivat oivasti kotikäyttöön. Ukkelin ollessa pieni meillä oli mallikeikasta saadun vauvankietaisubodyn ja housujen lisäksi vauvan unipussi. Minua harmitti hirveänä, kun Ukkeli kasvoi unipussista yli (koot 70 cm asti), koska unipussi oli ollut todella kätevä korvaten yöpuvun eikä tarvinnut huolehtia,että jos peitto karkasi yöllä lapsen päältä.

Onneksi isommille vauvoille unipussin jälkeen löytyy vetoketjupyjama. Vetoketjupyjamaa emme koskaan käyttäneet vaikka kokoa puvussa on 90 senttimeteriin asti. Sen sijaan käyttöön saatiin tänä kesänä lyhyt lahkeisen potkupuvun eli rompersuitin. Meidän jannulle mahtui se vielä mainiosti vaikka kolme vuotta alkoi olemaan mittarissa. (Rompersuit myös näkyvissä kuvissa).

Beibamboon kuvaus oli hauska kokemus. Kuvauksen kuvat löytyi myöhemmin Norwegian yhtiön Beibamboosta kertovasta artikkelista. Meidän herneenpalko löytyy Beibamboon perustajan Nina Ignatiuksen päänvierestä. Vitsi kun toinen oli silloin pikkuinen.
Kuva: Laura Paananen

Kuvaukset ja ensimmäiset viikot lapsen kanssa oli ilmiselvästi hieman sumuista aikaa, koska myöhemmin sattui hassu tapaus. Beibamboon Facebook sivuilla oli joulutoivotus. Katsoin pitkään kuvan lasta, että "aikun söpö vauva". Hetki siis meni ennen kuin tajusin, että tämä söpöläinen oli meidän Ukkeli. Laura Paananen oli  ikuistanut olkapäälleni nukahtaneet pikkumiehen.

Miksi sitten alkujaan halusin Ukkelin kuvauksiin mukaan? Tuotteen takia. Beibamboon tuotteet on korkealaatuisia luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita, jotka on valmistettu lapsen ehdoilla. Laput ei hinkkaa niskaan, koska sisäpuolella ei ole yhtään lappua. Vaatteet saa päälle ilman, että lasta tarvitsee nostella, käännellä ja väännellä. Ja onhan kyseessä myös suomalainen design.

Linkki Norwegianin joulukuun 2015 nettilehteen, jos haluat lukea artikkelin kokonaan.
Tästä Beibamboon verkkokauppaan
Beibamboon Fcebook sivuilta näet uusimmat uutiset


-----------
Edit 31.10. Otsikon kirjoitusvirhe korjattu. Muokattu tekstiä ja lisätty tieto rompersuit:sta.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Äiti on kakka!


"Äiti on kakka! Äiti on tyhmä! Äiti on tyhmä kakka!"

"Kuules, ei tuolla tavalla saa toiselle puhua. Hän on tyhmä, joka toista tyhmäksi sanoo."

"Älä sano noin! Ei saa sanoa tyhmäksi!"

Jep, jep. Tätä väittelyä ei voita ainakaan se tyhmä kakka äiti... eikä isäkään.

Uhmaikäinen, kolmevuotias. Yhdessä hetkessä itse aurinko, toisessa hetkessä räjähdysvaara.

Mitäkö tein väärin? Sitä kun ei koskaan tiedä.

Ei saa auttaa, mutta pitää auttaa. Itse, itse, itse. Asiat saa usein kuntoon palaamalla alkutilanteeseen ja itku katkeaa siihen paikkaan. Suihkusta juokseva lapsi ei löydäkään minua sohvalta, koska olen keittiössä - maailma romahtaa. Onneksi asian saa korjaantumaan sillä, että poika palaa kylpyhuoneeseen ja asetun sohvalle. Tilanne kunnossa, mitään ei tapahtunut.

Mutta ei tätä leikkiä voi loputtomiin jatkaa. Joskus on sanottava iso sana. "Äiti on vihainen!". "Onko äiti nyt iloinen?". Voi sinua höpönassua, joka vielä opettelet ymmärtämään tunnetiloja. Ihanaa, että niitä jo tunnistat.

Aamu on vaikeaa aikaa herätä, koska on pimeää. "On vielä yö". Ei, nyt on jo aamu ja me olemme myöhässä. Minun on aika jälleen korottaa ääntä ja yrittää saada asioita tapahtumaan - sama show joka aamu. Paitsi viikonloppuisin.

Mitään haluttua ei tapahdu, koska poika on huomannut lelun pohjassa muovinpalan ja se pitää juuri sillä hetkellä nyplätä irti. Itse kun ei saa, pitää minun auttaa. Auto päätyy hyllyn päälle, koska nyt pitää keskittyä pukemiseen. Nyt en ole iloinen.

Puoli tuntia myöhemmin puettuna, hampaat pestynä ja matkaan ajoissa päässeenä ihastelemme bussinikkunasta aamuauringon vaaleanpunaiseksi värjäämiä pilvenhattaroita. Äiti ei ole kakka, eikä poika vitkastele.

Iltapäivällä haen lapsen hoidosta. Sataa vettä kaatamalla ja tennarit on jo kastuneet ennen kuin pääsen leikkipuiston reunaan. Puistossa ei ole ketään muita kuin pojan hoitoryhmä päästä varpaisiin asti sadeasuun puettuna. Leikki on vielä kesken eikä poika halua lähteä. Pitkän maanittelun jälkeen etenemme portille ja lopulta pääsemme lähtemään. Tarhareppu on kastunut penkin päällä, mutta selkään se on otettava, koska toisessa kädessä roikkuu lapsi ja toisessa työpaikan eväskassi.

Bussimatkan aikana sade lakkaa. Kun astumme linja-autosta ulos, kimaltelee kadut vesipisaroista. Lähdemme kohti kotia, mutta liikennevaloissa näemme asfaltilla kastematoja. Poika ei ole ennen kastematoja nähnyt ja jäämme kyykkien katsomaan kuinka lierot etenevät sateen jälkeisessä maailmassa kohti multaisaa maata. "Ne menee kotiin". Niin menevät. Liikennevaloissa pyöräilijä odottaa valojen vaihtumista ja hymyilee touhuillemme. Etsimme asfaltti-matoja koko loppu kotimatkan. Osa on uimassa, osalle on käynyt köpelösti.

Perjantai-iltapäivän sateen jälkeisessä hetkessä äiti ei ole kakka - mutta tilanne ehtii muuttua vielä monta kertaa illan aikana.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Helsingin Kirjamessut 2018 - Lapsiperheen vinkit ja lippuarvontakyselyn satoa lastenkirjoista

Yhteistyössä: Messukeskus

Ensi viikolla Helsingissä on Kirjamessut ja itsekin olen sinne torstaina menossa. Blogissani jäjestin lippuarvonnan jo aiemmin ja arvonnan yhteydessä kysyin parit kyssärit liittyen vastaajien lapsuudessa luettuihin kirjoihin ja siihen, mitä on tullut luettua eteenpäin nyt sekä mitkä tarinat välttäisi lapsilta.

Arvontaan liittyvään kyselyyn vastasi 34 naista ja 4  miestiä ja osassa vastauksista naisvaltaisuus onkin huomattavissa.

Vastauksien läpikäynnin jälkeen vinkkini Kirjamessuille lapsiperheen näkökulmasta


Mitä kirjoja luit lapsena / nuorena?

Kysymys itsessään on laaja, koska jokainen voi vain kuvitella kuinka monta eri kirjaa voi mahtua ensimmäisten kirjojen ja nuoruusiän kirjojen välille.

Itse muistan olleeni etenkin ala-asteella kova lukija. Kirjastoauto pysähtyi tiistaisin koulunpihassa ja joka kerta kyllä uusi kirja lähti mukaan. Meillä oli myös kirjanlukukisoja ja niissä olin aika vahvoille (tässä vaiheessa voi ehkä paljastaa, että listalle meni ehkä joku jo aiemminkin luettu kirja, mutta kaikki oikeasti luin!)

Kuulun heihin, jotka on opetellut lukemisen Aku Ankan parissa joten Akuja meni. Kirjoista muistan etenkin Pikku Vampyyri ja  Neiti Etsivä -kirjat. Pidin myös paljon satukirjoista esim. Grimmin tarinat.

Kyselyn vastajille mieleen on jäänyt: 
Seikkailukirjat, tyttökirjat, Anna- ja Runotyttö-sarja, Lotta-sarja, Maija Poppaset, Aku Ankat, Stephen King, Goosebumbs, Muumikirjat, Puppe, Astrid Lindgrenin kirjat, Harry Potter, The Baby-sitter's Club, Darren Shan, Minttu, Peppi Pitkätossuja, Neiti Etsiviä, Pekka Töpöhäntä, Anni Polvan Tiina -kirjoja, Enid Blyton, Tarzan, Tuija Lehtistä, Pikku naisia, Agatha Christien Neiti Marplet ja Poirotit, scifiä, fantasiaa, dekkareita, matkakirjoja, Pingviini kirja, Sos, Marikki, Susikoira Roi, Taru sormusten herrasta, Hevoskirjoja kuten Nummelan Ponitalli kirjasarja, Mervi Jalon hevoskirjat ja Hevoshoitolan Sisarukset. Dumas:n Monte Criston kreivi, Mystery Club -sarja
Minttu ja Vanttu, Uppo-Nalle, Missä Jäätelö Kasvaa, Tammen kultaiset, Salaisuus, Sweet Valley ja Katja-kirjasarjoja.

Mitä kirjoja sinulle luettiin?

Muistan, että minulle on luettu, mutta tarkkaa mielikuvaa kirjoista ei ole jäänyt. Ala-asteella muistan, että luokalle luettiin kirja, joka kertoi noidista, jotka asuu ympärillämme. Harmikseni en kirjannimeä muista, mutta mieleeni on jäänyt, että noidat käyttävät tylppäkärkisiä kenkä, koska heillä ei ole varpaita. Luin kirjan joskus yläasteikäisenä ja se oli myös silloin yhtä viihdyttävä.

Muistan myös kuunnelleeni C-kasetilta kirjoja ennen nukkumaan menoa esim. Hercule Poirot'ia.

Vaikka moni kyselyyn vastannut vastasi, että hänelle ei luettu, oli osalle vastaajalle jäänyt nämä mieleen:
Peppi Pitkätossua, Eemelin seikkailuja, Perinteisiä satuja, Samoja mitä itse luki, Pupu Tupuna, Hanhiemon satukirja, Miina ja Manu -sarja, Muumi, kuvakirjoja ja saturomaaneja, Disney kirjoja, Oma Kirjakerho Satuja, Koiramäki, Harry Potter, Veljeni Leijonamieli, Ronja,
Ville Villisika -kirja

Lempihahmosi lastenkirjoista?

Pikku vampyyri on jäänyt minulla mieleeni, mutta myös Disney hahmot oli vahvasti mukana lapsuudessa. Myyrä on enemmän animaatiohahmo, mutta Myyrä on ollut kestosuosikki eikä ole aikuisiälläkään mihinkään häipynyt.


Voimakkaat tyttöhahmot nousivat etenkin naisten vastauksissa esille (Peppi Pitkätossu, Ronja Ryövärintytär, Myy, Hermione Granger).

Kyselyn vastajien suosikit on:
Viisikko-sarjan lapset, Peppi Pitkätossu, voimakkaat tyttöhahmot, Hermione Granger, Minttu,
Eemeli, Molli, Pupu tupuna, Pekka Töpöhäntä, Ronja Ryövärintytär, Herra Hakkarainen, Muumit,
Mörkö, Pikku Myy, Muumipeikko, Turunlinnan tonttu, Pingviini, Marikki, Bamse, Tiina, Fedja-setä, Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli, Camilla Mickwitzin Mimosa -noita, Uppo-Nalle, Pinochio

Mitä kirjoja luet lapsillesi/jonkun toisen lapselle?

Olen lukenut pojalleni aivan ensimmäisestä kotiutumisviikosta lähtien. Pekka Töpöhäntä oli ensimmäinen kirja ja se aloitettiin toisena iltana sairaalastta pääsyn jälkeen. Iltasatu ollaan luettu ensimmäisistä kuukausista lähtien. Kun lapsi ei ns. ymmärtänyt vielä kuulemaansa luin hänelle David Suchetin Minä Hercule Poirot -kirjan (ja lopussa piti itkeä, kun tiesin mitä tv-sarjan Poirotilla oli edessä..tai sitten ne oli ne imetyshormonit.) ja Narnian tarinat (tämä sitten uudelleen, kun Ukkeli on kymmenen +). Isäni vertasi kirjavalintojani Doctor Martin sarjan päähahmon lukemaan anatomian oppikirjaa. Tärkeintä ei siis ole mitä lukee, vaan että lukee.

Joka ilta minä tai mieheni lukee pojalle kirjaa ennen nukkumaan menoa. Kuvakirjat ovat nykyään enemmän kiinnostavia ja aina ei kirjaa lueta edes loppuun vaan selaillaan ja katsellaan kuvia. Tämän hetken suosikkeja on autokirjat, Herra Hakkarainen ja Muumit. Meillä poika haluaa valita itse kirjan. Usein valittu kirjavalinta hyväksytään, mutta loppupelissä vanhemmat päättää kirjan ja kirjamäärän.

Kun oma kirjahyllyn sisältö kaipaa päivitystä käymme hakemassa vaihtelua kirjastosta, jossa kirjat valitaan yhdessä. Eikä haittaa vaikka samat kirjat lähtee mukaan kerta kerran jälkeen.

Kyselyn vastajista moni kertoi lukeneensa joko omille lapsille tai sukulaisten/ystävien lapsille. Ainoastaan viisi 38:sta ei ollut lukenut.

Näitä kirjoja/tarinoita vastaajat lukevat tai ovat lukeneet:
Miinaa ja Manua, Richard Scarrya, Palomies Savunen, Hannele Huovin Urpo ja Turpo, Kotimainen krokotiili, Monenlaisia satukirjoja, Muumien ”romaaniversioita”, Disney kirjoja, Risto Räppääjä,
Mauri Kunnas, Timo Parviaisen Ella -kirjoja, Tatu ja Patu, erilaisia missä on paljon kuvia, Oivaltavia lastenkirjoja,  Taru Sormusten Herra, Peter Pan, Puppe, Franklin, Ronja, Peppi, Veljeni Leijonamieli, Pikku prinssi, Teemu-kirjat, Fedja-setä, Tomi Kontio ja Elina Warsta Koira nimeltä kissa


Mitä (lapsena) lukemaasi tarinaa tai kirjaa et lukisi lapselle? Miksi et?

Vanhempana lapselleen pyrkii valitsemaan turvallisia kirjoja. Nyt kun lukee perinteisiäkin satuja, huomaa, että saduissa on vuosien saatossa sensuuria tapahtunut kummasti. Jokin aika sitten luin vanhoja, alkuperäisasuisia  satuja ja täysin ymmärrän, miksi esim. Tuhkimo on nykyään suositumpi Disney versiona. Lapsi voi tutustua näihin opuksiin sitten kun osaa itse lukea, niinhän olen itsekin tehnyt.

Porttiteoria taisi ainakin osaltani toimia, koska matka Grimmin saduista vampyyrikirjoihin ja kauhuelokuvien pariin oli aika luonnollinen. Nykyään luen mielluiten jännäreitä ja rikosromaaneja. 


Yksi mieleenpainunein tarina, ja satu jota en pojalleni aio lukea, on Kreivi Siniparta. Narnian kohdalla totesin myös, että odotellaanhan vielä pari vuotta kun seuraavan kerran luetaan. Sotaa ja kuolemaa, kun toitotaan nykyään aivan  tarpeeksi joka tuutista.

Kyselyn vastaajien estolistalta löytyy tai ei löydy (siten kun he itse asian kirjoittivat):

  • Mitään sellaista ei ainakaan jäänyt mieleen, mitä en voisi lukea. 
  • Grimmin perinteiset ja kuvitetut satukirjat, olivat tosi kamalia ja täysin sopimattomia pikkulapsille! 
  • Mio Poikani Mio, teemaltaan liian raskas lapselle 
  • Jörö-Jukka, liian pelottava 
  • Ei tule mieleen 
  • En osaa sanoa. 
  • Eipä ole sellaisia kammotuksia tullut vastaan. 
  • Lokki Joonatanista en saanut nuorena juurikaan irti, ehkä sitä 
  • Ei ole sellaista 
  • Monia vanhanaikaisia kasari/ysärikirjoja, mutta ne on ehkä enemmän nuoriso-osastoa. 
  • Ei tuu kyllä nyt mitään mieleen tähän. Ehkä joku hannu ja kerttu oli vähän pelottava enkä sitä ihan pienille lukisi. 
  • Sitä, missä Muumipeikko menee Taikurin hattuun ja muuttuu niin ettei kukaan tunnista. 
  • Jöröjukkaa, ei vastaa nykyaikaa 
  • Jos se on liian pelottava, seksuaalinen tai päihdepositiivinen 
  • Hmm, minulla on alkuperäinen Jörö Jukka-kokoelma. 
  • Ei ole mitään sellaista 
  • Ei ole sellaista 
  • Pupu Tupuna, liian opettavainen 
  • Liian pelottavia kirjoja, esim. Lumikki 
  • Ei tule mieleen mitään 
  • Jokainen lapsi on erilainen ja kykkär aikuisen pitää osata etsiä sopivaa luettavaa lapselle. 
  • Mitään missä on raakuutta tai väkivaltaa, esim. Tuhkimo. 
  • Ei tule mitään mieleen mitä en lukisi 
  • Noidan käsikirjaa! Siitä jäi minulle elinikäiset traumat. 
  • Mieleeni ei ole jäänyt mitään liian ahdistavaa tarinaa. 
  • Ruusan Joulu. Liian synkkä. 
  • Hammaspeikko oli pelottava :) 
  • Itse luin ehkä 12 -vuotiaana saudiprinsessan elämästä kertovan Prinsessa-kirjan mielenkiinnolla ja ehkä myös pienellä järkytyksellä. Sitä en kyllä suosittelisi luettavaksi ihan niin nuorena... 
  • Jörö Jukka
Jörö Jukka on kirja, jota en itse ole koskaan lukenut (tiedän kyllä tarinan), mutta ilmiselvästi tarina on jäänyt monelle mieleen. 

Hima Saimin vinkit lapsiperheille Kirjamessuille 2018


Tänä vuonna Kirjamessut on uudistuneet ja tarjolla on entistä laajempi ja toiminnallisempi lastenalue. Kirjamessut onkin koko perheen tapahtuma, jossa esiintyjien lisäksi voi poimia uusimmat lukuvinkit niin aikuisille kuin lapsille. 

Vinkkini:
 
Liput ovelta ja tapahtuma-aikana verkkokaupasta:
Perhelippu (max. 2 aikuista ja max. 3 lasta 7 - 15 v) 41 €
Alle 7-vuotiaat ilmaiseksi
Alle 12 - vuotiaat vain aikuisen seurassa
Iltalippu (Myynnissä klo 17 alkaen) 10 €

Lapsiparkki:
Maksuton,  valvottu leikkipaikka 3 - 7 -vuotiaille lapsille sijaitsee Ylägalleriassa ja on avoinna lauantaina ja sunnuntaina. 

Lastenrattaiden lainaaminen:
Lainarattaat löytyy sisäänkäynneiltä ja niitä voi lainata messukäynnin ajaksi

Suunnittele messukäyntisi Netissä tai mobiiliappilla:
helsinginkirjamessut.fi sivusto tai Messukeskus -sovellus auttaa messupäivän suunnittelussa

Kirjaparkki:
Kirjapörssin osastolla (7b170) sijaitsee ilmainen kirjasäilytys. Säilytys on tarkoitettu vain kirjoille ja kirjojen tulee olla kassissa.

Esimerkkejä kirja-alennuksista (Messulehdestä poimittu):
Otava (osasto 6a50) Kaikki kirjat vähintään -20%
WSOY / Tammi / Johnny Kniga / readme.fi (6b48) Uutuudet -25%
Akateeminen kirjakauppa (6d50) Kaikki kirjat -20%
Like (6a50) Kaikki kirjat vähintään -20%

Torstain 25.10. valitut:
Kalevauva ja aihe vapaa - Helmiä keskustelupalstalta , Klo 15.00 - 15.30, Esplanadi
Kauhua lapsille ja nuorille , 15.30 - 16.00 , Punavuori
Don rosa, Ankkalegenda, 16.00 - 16.30, Senaatintori
Lapsille ohjelmaa klo 10.30 - 17.00 Kumpulan ja Toukolan lavoilla. Mukana mm.
Lukukoira Börje, Ti-ti nalle, Pikkulin leikki. ja laulushow

Perjantain 26.10. valitut:
Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä, 11.30 - 12.00 , Kallio
Tatu ja Patu, Elämä ja Teot, 12.00 - 12.30, Senaatintori
Lukutaito - mielesi supervoima, 12.00 - 12.30, Töölö
Jari Sinkkonen - Kiintymyssuhteet elämänkaaressa, 12.00 - 12.30, Vallisaari
Metrolla metsään, 14.00-14.30, Vallisaari
Lasten oikeudet lasten kirjallisuudessa, 15.00 - 15.30, Hakaniemi
Jani Toivola - Kirja tytölleni, 16.30 - 17.00, Senaatintori
Thomas Erikson - Psykopaatit ja idiootit ympärilläni - Kuinka ymmärtää muita ja itseään, 17.30 - 18.00, Senaatintori
Lapsille ohjelmaa klo 10.30 - 17.00 Kumpulan ja Toukolan lavoilla. Mukana mm.
Pikku Kakkonen, Ella ja kaverit, Lukukoira Börje, Supermarsu, Soturikissa-kerho, lasten sarjistyöpaja

Lauantain 27.10. valitut:
Siskosyndrooma, 11.00-11.30, Senaatintori
Suomalaisten tyttöjen sankaritarinoita, 11.30 - 12.00, Senaatintori
Lapset ja ero, 11.30 - 12.00, Espalandi
Antti Tuisku - Antti Tapani, 12.00-12.30, Senaatintori
#Vauvavuosi , 13.00 - 13.30, Esplanadi
Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus . kun vauvn mukana tuleekin masennus, 13.30-14.00, Esplanadi
Lasinen lapsuus ja aikuisuus, 13.30 - 14.30, Hakaniemi
Perhe ja tunteet, 14.00-14.30, Esplanadi
Miten kasvattaa tulevaisuuden lapsi? 15.30-16.00, Esplanadi
Lasten ilmastokeskustelu, 17.00-17.30, Hakaniemi
Lapsille ohjelmaa klo 10.30 - 18.00 Kumpulan ja Toukolan lavoilla. Mukana mm.
Pikku Kakkonen, Muumimamman yllätysjuhlat, Apinaorkesterin maailmankiertue, Sumu Sireeni Suomen rakastetuin aasi

Sunnuntain 28.10. valitut:
Minä Mauri Kunnas, 10.30-11.00, Senaatintori
Jokainen meistä on tärkeä, 10.30-11.00 Töölö
Suomen lasten kotiruoka, 10.30-11.30, Kauppahalli
Lohikäärmekesä, 14.30-15.00, Kallio
Suuri toivelaulukirja. Allsång på Kirjamessut yhteislaulutilisuus, 17.30-18.00, Esplanadi
Lapsille ohjelmaa klo 10.30 - 16.00 Kumpulan ja Toukolan lavoilla. Mukana mm.
Herra Hakkarainen, Tatu ja Patu, Kikattava kakkiainen ja city-kanin skeittilauta, Tanhupallon askartelu- ja joulukirja

Kirjamessujen yhteydessä Antikvaariset kirjamessut, Levymessut ja Postimerkkimessut. Samaan aikaan Messukeskuksessa Viini ja ruoka 2018 messut. Päivälipuilla pääsee kaikkiin tapahtumiin.

****

Miksi kirjoja pitää lukea?
Kirjoja suositellaan luettavaksi lapsille.  Lukukeskus on koonnut 5 faktaa lasten ja nuorten lukemisesta ja mainitsee artikkelissaan että vanhempien esimerkillä on suuri vaikutus siihen miten lukuinto tarttuu lapseen. Tuoreen Australialaistutkimuksen mukaan kotikirjaston koko vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen. Lukeminen kannatta aina, kuten eräs kirjakerho itseään markkinoi aikoinaan.

Itselleni kirjat ovat pakopaikka ja rentoutumiskeino. Suosin perinteistä paperista kirjaa vaikka se olisi sitten tiiliskiven kokoinen. Äänikirjat ovat hyviä, jos tuntuu, että kirjoja ei muuten ehdi lukemaan (kiitos ruuhkavuodet!), mutta ainakin itseäni niissä häiritsee se, että minulle kerrotaan asioita enkä pääse luomaan pilvilinnoja samalla tavalla. Jos kyseessä on tietokirja yms. opus, jossa mielikuvituksen voi unohtaa, äänikirjat toimii. Näin siis minulla.

 Minulle kirja ei ole vain sanoja ja kertomus, minulle kirja on matka tuntemattomaan. Matka muiden luomiin maailmoihin jossa lopputulos on ennakkoon kirjoitettu, mutta joka täytyy itse löytää.
Kiitos siis kirjailijat (ja kääntäjät) hienosta työstä! On onni lukea.

Ihanaa tulevaa Kirjamessuviikonloppua. Ja lukemisiin!

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kolmevuotissynttärit Muumiteemalla

Viikonloppuna juhlittiin Ukkelin kolmevuotissynttäreitä Muumiteemalla.









Koristelussa käytetyt viirinauhat askarreltiin yhdessä Ukkelin kanssa ja tarjoilut oli itse tehty tai kaupasta valmiina ostettu.

Ajankohta:

Sunnuntaina klo 10-13 (Vieraat lähtivät noin kello 12)

Tarjoilut:

Synttärikakku: Sitruunainen juustokakku, johon väriä elintarvikevärillä. Päällimmäinen kerros: Hyydytetty värjätty päärynämehu sekä hyydytetty toffeevanukas + keksin muruja

Popcornit: Mikropopkorneja kuppikakkumuoteissa. Punavalkoraitaisten kuppien ansiosta popparit oli Muumimammanessupopkorneja. 20 kuppiin meni poppareita yksi mikropussi.

Ruisnapit: Ruisnappien täytteenä poro- ja sienitäyte Kinuskissan ruissipsi ohjeella. Sienitäytettä maustoin vielä hieman sitruunalla ja sitruunapippurilla.

Piparit: Vaaleasta valmispiparitaikinasta leivottu yhdessä Ukkelin kanssa. Muumimuoteista käytössä Muumipeikko, Pikku Myy ja Hattivatti

Keksit: Kaupan Muumi- ja Carneval keksejä. "Lisätäkseni" tarjoilua keksit tarjoiltiin useammassa astiassa ( kaksi astiaa per keksilaji)

Vaahtokarkit: Vaahtokarkit tarjoiltiin coctailtikkujen nokasta. Vaahtokarkkikimput osa pöytäkoristelua

Hedelmämäki: Mustikoita, viinirypäleitä ja piparkakkumuotilla muotoillut vesimelonipalat (Muumipeikko ja Hattivatti). Hedelmät tarjoiltiin coctailtikuista.

Tikkarit: Muumitikkareita tarjoiltuna useammasta pikkuastiasta.

Juomat: Pillimehuja, kahvia ja teetä.

Pöydässä oli liina ja yhdessä kipossa höyheniä. Loput pöydän koristelut syntyi vieraiden tuomista lahjoista, jotka otettiin vasta illalla kaikessa rauhassa leikkeihin mukaan.

Ruokailu 

Muumisynttäreiden tyyliin sopien herkuttelu tapahtui piknikillä olohuoneen lattialla. Aikuiset sai istua tuolleissa (halutessaan), mutta lapsille oli varattu paras paikka eli piknikhuopa.

Lautaset oli grillilautanen nimellä olevia kertakäyttölautasia ja muistuttivat syviä lautasia, mutta olivat neliskanttisia. Lautaselle mahtui erinomaisesti kakunsiivu, popcornikippo sekä keksit ja hedelmät. Coctailtikuille lapsille annettiin roskislautanen ja itse en ainakaan löytänyt juhlien jälkeen ylimääräisiä tikkuja mistään. Muutenkin juhlat olivat erittäin siistit eikä esim. mehuja tarvinnut luututa lattialta.

Mielestäni järjestelyt onnistui hyvin siihen  mitä alunperin suunnittelin. Mitään ohjattua ohjelmaa ei synttärillä ollut ja hyvin pärjättiin ilman. Synttärisuunnittelupostauksen kommenteissa annettiin vinkiksi Muumimusiikki ja sellainen soittolista tehtiinkin, mutta arvatkaas muistettiinko laittaa soimaan? Hyvin pärjäsi ilman Muumahumppaakin.

Juhlat oli niin kivat, ja jotekin vaivattomat, että hieman aloin miettimään, että mitkä voisi olla seuraavat pippalot :)

tiistai 16. lokakuuta 2018

Kirjamessulippujen voittajat arvottu

Kirjamessujen lippuarvonnassa arpaonni suosi Leena P:ä ja Päivi L:sta. Liput on lähetetty tänään sähköpostilla ilmoitettuihin osoitteisiin. Oikein paljon onnea voittajille.

Kiitoksia kaikille kyselyn vastaajille. Vastauksista koostan pienen yhteen vedon vielä tämän viikon aikana ja samalla jaan tärppini ensi viikon Kirjamessuille.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Perhekuplan SuperPark aamupäivä 20.10.! Liput ostettavissa nyt!


20.10. Perhekuplaa viettää perhepäivää Espoon SuperParkissa! Osta special hintaiset liput ja saavu paikalle isommallakin porukalla. Ovet aukeaa jo klo 9 ja Perhekuplan bloggaajat on paikalla heti kun vain saavat lapset liikkeelle. 

Ja SuperParkissa ei pönötetä vaan nautitaan tekemisen riemusta omaan tahtiin! Mitä mainioin tapa aloittaa lauantaiaamu koko perheen voimin!

Hinnat:
Superpark tarjoaa tapahtuman liput edullisesti alennettuun hintaan:
  • Lapsi + aikuinen 16€ (norm. 38€)
  • PERHEKUPLA-LIPPU (sis 2aikuista + max 4lasta) 56€ (norm. 103€) 
  • 0-3vuotiaat lapset ILMAISEKSI! 

Liput: https://superpark.fi/perhekupla/



tiistai 9. lokakuuta 2018

3-vuotias pieni mieheni...



Tasan kolme vuotta sitten pieni mies saapui elämäämme tehden meistä äidin ja isin. Pieni rakas mussurussu täyttää tänään siis (jo) kolme vuotta. Omien sanojesi mukaan olet jo iso poika. Niin olet. Olet ehtinyt oppimaan jo kaikenlaista ja tulet oppimaan vielä paljon enemmän.

Sinusta voisi kertoa lukemattomia juttuja ja sinua voisi kuvailla monin sanankääntein, mutta tässä muutamat asiat aakkostettuna:

A – Auringon paisteen tuoja

B – Banaanilla porskuttava poika

C – Chillaat tarvittaessa

D – Daydreamer

E – Elinvoimainen energiapakkaus

F – The first, the last and everything

G – gigattava gaggiainen

H – hauska iloinen seuramies

I – isän silmäterä

J – Jaksat yllättää

K – Kikkailija

L – Lötköpötkö toisinaan

M – Mainio tapaus


N – Nöpöläinen

O – Oivaltava osaaja

P – Pikku prinssi

Q – Queenin we will rock you - sen tunnistat ja laulat mukaa (ii-aa,ii-aa, kakkii)

R – Rakas

S – Sisupussi

- Taitotemppujen tekijä

U - Urhea kokelija

V - Välillä ihan höpsö

X - XXX pussailija

Y - Yön yli nukkuja

Z - zzz aamu-uninen - etenkin arkiaamuisin

Å - Åiva pakkaus

Ä - Äitin poika

Ö - Öljytty salama

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

10 kuvaa ensimmäisestä pakkasaamusta

Olemme olleet viikonlopun kotiseudulla Kiuruvedellä. Perjantaina oli satanut jo ensimmäiset lumihiutaleet. Sunnuntaiaamuna mittarissa oli lukemat -2 astetta. Tänään palaamme takaisin Etelä-Suomeen, mutta pari kuvaa kävin napsimassa muistutuksena tulevista pakkasaamuista.
#Winteriscoming











perjantai 5. lokakuuta 2018

On Hieno Paikka Haudan Povi - Alan Bradleyn 9. Flavia tarina


Yhteistyössä: Bazar Kustannus

En muista minä vuonna kohtasin Flavia de Lucen ensimmäisen kerran, mutta se oli pian hänen ensi esiintymisensä - ja se oli rakkautta ensilukemalta. Hän oli silloin 11-vuotias, eikä ole tuosta pahemmin vanhentunut vaikka vuosia olemme jo tunteneet.

Se kuinka tapasimme, perustui puhtaasti ulkoisiin seikkoihin. Kirjan kansityyli puhutteli minua erityisen paljon ja sillä kertaa kakku oli yhtä hyvä, kuin miltä se näyttikin. Tai siinä tapauksessa piiraan maku makea.

Alan Bradleyn luoma De Lucen perheen tarina vanhassa sukukartanossa toisen maailman sodan jälkeisessä Britanniassa antoi minulle lukijana samanlaisen upotuksen minulle tuntemattomaan aikaan, kuin mitä olin oppinut löytämään Agatha Christienin kirjoista. Tai kirjojen televisiofilmatisoinneista.

Ensimmäisestä kirjasta lähtien olen päässyt tutustumaan Flavian perheeseen, kotiin, rakkaaseen harrastukseen kemian parissa, kartanon henkilökuntaan ja kylään jossa De Lucet asuvat. Ja tietenkin kylän ihmisiin - ja murhiin. Jokainen kirja on päästänyt lukijansa aavistuksen pidemmälle Flavian maailmaan.

Kirjasarjan uusin suomennos "On hieno paikka haudan povi" on kirjasarjan 9. kirja ja Flavia on 12-vuotias ja mielestäni tämä kirja kasvatti nuorta sankariamme eniten. Eikä Flavia ole ainut joka pääsee uuteen rooliin. Ja mitään paljastamatta, voi lukija loppua kohden huomata, että asiat eivät todellakaan jää yhdeksään kirjaan vaan edessä on vielä monta rikosta selvitettävänä.

Jos kirjasarja ei ole vielä tuttu, suosittelen tutustumaan sarjaan alusta lähtien. Julkaistut kirjat alusta lähtien: Piiraan maku makea, Kuolema ei ole lasten leikkiä, Hopeisen hummerihaarukan tapaus, Filminauha kohtalon käsissä, Loppusoinnun kaiku kalmistossa, Kuolleet linnut eivät laula, Nokisen tomumajan arvoitus sekä Kolmasti naukui kirjava kissa ja On hieno paikka haudan povi.

Jos Flavia on jo vanha tuttu, voimme jäädä yhdessä odottamaan kirjasarjan seuraavaa osaa "The Golden Tresses of the Dead", joka julkaistaan Isossa-Britanniassa 24. tammikuuta 2019 . Yhden kirjan englanniksi lukeneena jään odottamaan suomennosta, koska kemialliset asiat on mielenkiintoisempia suomeksi (vaikka niistä en silloinkaan mitään välttämättä ymmärrä).

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Anna lapsesi pukea itsensä -päivä - Joka päivä



Marraskuun 16. päivä vietetään Anna Lapsesi Pukea Sinut – päivää. Idea on ratkiriemukas ja toisaalta voi olla erittäin opettavainen: Millaiset vaatteet lapsen mielestä olisi hyvät äidille tai isälle? Millaisia asustevalintoja näkyisi? Mitä jalkaan? Mitä päähän? Kuinka suuresti "normirajoja" rikotaan? Vai osaako lapsesi valita vaatteet paremmin kuin itse itsellesi? Mitä tahansa tapahtuu, homma kysyy avointa mieltä kummaltakin osapuolelta.

Luulen, että meillä osallistuminen päivään rajoittuu siihen, että kotona annan Ukkelin valita vaatteet, kyllä. Uskaltaako/tarkeneeko/pystyykö niissä lähtemään julkiselle paikalle edes hetkeksi (kuten päivän ideaan kuuluu) on sitten eri tarina. Nykyinen pukeutumistrendi Ukkelilla kun on supersankari viitta, uimalasit ja kesähattu. Tai paita päässä "pupukorvina". Tämä siis silloin, kun saa itse valita vaatteet.

Anna lapsesi pukea sinut -päivän sijasta meillä voitaisiin viettää Anna Lapsesi Pukea Itsensä – päivä.


Tokihan joka päivä pyritään,että Ukkeli pukee itsenäisesti, mutta etenkin arkiaamuna naapurit saa todista tuttua laulua:
 ”Pue päälle” 
"Pue päälle nyt”
”Lopeta leikkiminen ja pue päällesi”
”Heitä yöpaita ja vaihda toinen paita päälle”
”Lopeta leikkiminen - nyt”
”heitä se yöpaita! ”
”Hei, nyt oikeasti!”
”Nyt loppuu se leikkiminen ja laitat vaatteet päälle”
”Sinulla edelleenkin yöpaita päällä”
”Ei, lastenohjelmia ei katsota”
”Lastenohjelmaa voidaan harkita, jos laitat vaatteet reippaasti päälle”
”Ole nyt ystävällinen ja heitä se yöpaita pois”
”Ei, vieläkään ei katsota lastenohjelmia”
”hienoa, yöpaita riisuttu, laita nyt toinen paita päälle”
”Olen sanonut jo monta kertaa, että jos reippaasti pukeudut, ehtii tekemään muuta ja silloin voi katsoa vaikka lastenohjelmia”
”tällä vauhdilla ei ehditä katsomaan mitään lastenohjelmia”
”laita ne sukat jalkaan nyt”
”pois sieltä sohvan takaa! ”
”usko nyt! Ja ne sukat jalkaan”
”Olen kohta valmis, Mitenkäs sinä? ”
”ja sitten toinen sukka”
”nyt sinä olet 20 minuuttia laittanut niitä vaatteita ja minun on pakko pukea sinulle loput vaatteet. Ja tiedätkö mitä? En tykkää siitä yhtään. Sinä osaat itsekin pukea jo”. jne. 

Kun sisävaatteista on selvitty, on ulkovaatteet oma show. Ja kun mies on lähetty töihin on vuorossa Ukkelin vuoro ja sama show alusta (no ei nyt sentään, vitsi- vitsi. Mies onneksi hoitaa vaateasiat minuakin paremmin).

Hoidossa ei ole mitään ongelmaa pukemisen kanssa. Kotona Ukkeli on oppinut, että tarpeeksi kun kikkaillee niin saa jeesiä. En tiedä kuka on fiksuin, mutta epäilen, että tässä vedätetään vanhempia ihan kuus-nolla.

Väärinhän se on, että ei anna toisen pukea omaan tahtiin, mutta kun aika on rajallista. Kerran jätin ulkoilut välistä, koska ulkovaatteiden pukeminen päättyi asunnon ympäri juoksuksi. Itse en tähän juoksuun osallistunut, vaan kolmannen ohijuoksukerran kohdalla ilmoitin, että ulos ei mennä. Protestointia oli ilmassa, mutta seuraavan kerran vaatteet meni hieman helpommin.

Anna lapsesi pukea sinut -päivä on tosiaankin marraskuussa ja some täyttyy varmasti mitä mielenkiintoisemmista asukokonaisuuksista. 

Ehkä uskallan raottaa lapselleni vaatekaapin ovea ja päästää hänet valitsemaan itselleni vaatteet siinä vaiheessa, kun pukeutuminen hoituu ilman turhauttavaa yksinpuhelua. Ja jos asukokonaisuus peittää ainakin 75 % kehostani voin ikuistaa luomuksen somekanavilla. Tässä ei ole kyse kehopositiiviudesta vaan siitä, että ne uimalasit voi olla yksistään aika kylmät...